Susanne Bierin ohjaama ja yhdessä Anders Thomas Jensenin kanssa kirjoittama elokuva on monisäikeinen ja pakahduttavan voimakas draama väkivallan moraalista.
Elokuva rinnastaa kaksi hyvin erilaista maailmaa, joissa kuitenkin vaikuttavat samat inhimilliset tunteet ja reaktiot. Afrikkalaisella pakolaisleirillä työskentelevä ruotsalaislääkäri Anton (Mikael Persbrandt) joutuu todistamaan raakalaismaisen väkivallan seurauksia. Samaan aikaan hänen Tanskassa äitinsä kanssa asuva kymmenvuotias poikansa joutuu julman koulukiusauksen kohteeksi.
Anton on väkivaltaa viimeiseen saakka vastustava humanisti, joka joutuu lopulta testaamaan oman vakaumuksensa äärimmäisissä olosuhteissa. Hänen poikansa taas alkaa uskoa kostamisen oikeutukseen ystävystyttyään äitinsä kuolemasta katkeroituneen ikätoverinsa Christianin kanssa. Yhdessä pojat ajautuvat sekä itselleen että muille vaaralliseen kostonkierteeseen.
Lasten ja aikuisten maailmat rinnastuvat Bierin elokuvassa oivaltavasti. Tekojen mittakaavat eroavat jyrkästi, mutta niiden vaikuttimet ja moraaliset perusteet ovat samat. Elokuva ei päästä katsojaa helpolla eikä tarjoa valmiita vastauksia.
Kostamisen ohella elokuva pohtii myös sen vastakohtaa: anteeksiantamista ja rakkauden parantavaa voimaa. Elämme julmassa maailmassa, Bierin elokuva muistuttaa - mutta voimme itse päättää, pyrimmekö vähentämään vai lisäämään sen julmuutta.
