Vanhassa sadussa keisarin uusista vaatteista opetetaan, ettei pidä uskoa kaikkea näkemäänsä todeksi ja ulkopuolinen tarkkailija, sadussa lapsi, näkee todellisuuden. Olen yrittänyt tehdä näin alla kirjoittamassani asiassa.
Aina määräajoin hallintoa kehitetään. Valtiolla se merkitsee, että katseen kääntämiseksi pois todellisesta kehittämistarpeesta eli keskushallinnon kokoamisesta ja keventämisestä, tehdään aluehallinnon uudistus. Tavoite on toki aivan oikea, kootaan ja kevennetään valtion aluehallintoa ja siirretään sille lisää tehtävää, samalla vaatien tehokkuutta lisää. Tämä tehokkuuden kasvu edellytetään tuottavuusohjelma-nimisessä asiakirjassa. Siis, kun kootaan ja kevennetään, tulee tehokkuutta lisää, vai tuleeko? Tähän asti on aina tullut raskaampi, sekavampi ja kalliimpi ratkaisu. Niin näyttää tulevan tästä viimeisestäkin.
Vuoden vaihteessa tehtiin mittava aluehallinnon uudistus. Vastuuministerinä on tässä hankkeessa ollut hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi. Lääninhallitukset, työsuojelupiirit, ympäristökeskukset lakkautettiin ja tilalle muodostettiin kuusi valtion aluehallintovirastoa – AVIa. Kun muistetaan, että lääninhallituksia oli Manner-Suomessa viisi, jaettiin kokoamis- ja kehittämishankkeessa Länsi-Suomen lääni kahteen aluehallintovirastoon, siis lisättiin toimijoita ja hallintoa.
Voidaan tietysti perustella, että kokoamista tapahtui, kun nämä erilaiset virastot tungettiin samaan muottiin ilman, että niillä on asiallisesti mitään yhteyttä. Prosessiorganisaatiota tavoiteltiin, mutta tuloksena oli aikaisempaa jyrkemmät ministeriöiden raja-aidat. Lääninhallituksessa maaherra oli virastopäällikkö, jonka vastuulla oli koko lääninhallituksen toiminta, henkilökunta ja Sisäasiainministeriön sille osoittamat rahat. Nyt aluehallintovirastossa kukin ministeriö ohjaa omaa siivuaan niin tehtävien, henkilöstön kuin budjetinkin osalta.
Saamieni tietojen mukaan esimerkiksi Lounais-Suomen AVI tekee 11 tulossopimusta eri keskushallinnon toimijoiden kanssa. Sekö mahtaa olla sitä tehokkuuden lisäystä ja hallinnon keventämistä? Itse asiassa voi kysyä, mitä tehtävää ylijohtajalla ylipäätään on tällaisessa virastossa. No tietysti voi maaherran malliin kiertää kuntia availemassa seminaareja, vihkimässä niitä näitä ja hoitamassa yhteiskuntasuhteita ja osallistumalla ylijohtajien kokouksiin.
Lounais-Suomen aluehallintovirasto palautti vanhan Turun ja Porin läänin alueen. Siis menetettiin kaikki suuren Länsi-Suomen läänin synergiaedut. Jotenkin aluerajauksen palaamisen entiseen ymmärtäisi, jos siihen sitten koottaisiin kaikki valtion aluehallinnon toimijat niin kuin pitäisi, mutta eikös mitä, samalla kehitellään aivan uusia aluejaotuksia, joista hätäkeskusuudistus on viimeisin. Siinäkin kootaan ja kevennetään aluehallintoa, tässä tapauksessa yhdistelemällä nykyisiä hätäkeskuksia. Tavoitteen ymmärrän tässäkin, mutta millään en jaksa käsittää, miksi Varsinais-Suomi ja Häme muodostavat uuden hätäkeskusalueen, niillä kun ei ole muuta yhteistä kuin 10-tie.
Tai onhan yksi selitys. Jos Satakunta ja Varsinais-Suomi olisivat muodostaneet hätäkeskusalueen, niin kuin kaikki järki sanoisi, se olisi merkinnyt sitä, että Pori olisi menettänyt hätäkeskuksensa Turkuun ja sitähän porilainen vastuuministeri ei olisi pystynyt vuosi ennen vaaleja perustelemaan satakuntalaisille. Parempana hän pitää Tampereen hätäkeskuksen lakkauttamista ja Pirkanmaan kuulumista Satakunnan hätäkeskukseen. Eräässä pilapiirroksessakin kysellään, miksi tamperelaiset myyvät vessanpyttyjään. No tietysti sen takia, kun hätäkeskus lakkautetaan.
Mutta takaisin AVI:iin. Lounais-Suomen Aluehallintoviraston toiminnoista selvästi yli puolet on pelkästään sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tehtäviä. Siis itse asiassa kyseessä on maa- ja metsätalousministeriön kasvavan eläinten hyvinvoinnin ja terveyden hallinnon vahvistama STM:n hallintoputki, jossa on täytteenä muiden ministeriöiden kapeita siivuja.
Minä olen työurani aikana ollut kuuliaisesti toteuttamassa kolmea poliitikkojen kompromissipakettia valtionhallinnon kehittämiseksi. Tässä uudistuksessa se tarkoittaa, että Keskusta saisi lisää maakuntahallintoa liian pieniin maakuntiin ja että Kokoomus vahvistettua otettaan elinkeinoelämän alueellisessa rahan jaossa. Demaritkin olivat käynnistämässä nykyistä uudistusta, mutta nyt arvostelevat kovasti, niin kuin oppositiosta kuuluukin.
Siis komeata hallintovaatetusta on rakennettu, mutta lapsen avoimin silmin voin kysyä, onko keisarilla tai tässä tapauksessa pääministerillä aluehallintovaatteita lainkaan. Muistattehan, että nyt pääministeri on Mari Kiviniemi ja uutena hallinto- ja kuntaministerinä Tapani Tölli.
Ennustan, että ensi keväänä, kun uutta hallitusohjelmaa kirjoitetaan, puhutaan Säätytalossa viimeisenä yönä taas hallinnon uudistamisesta, kun edellinen menee huonosti. Se, kun tuli kalliimmaksi, sekoitti toimintoja ja aluerajoja, vei päätöksentekoa Helsinkiin ja karkotti kansalaiset kauemmaksi palveluista.