Keisalan tilan keskimmäisen pojan tyttöystävä Anna Länsisalmi rapsuttelee lehmiä tilan navetassa Alavuden Töysässä. Rapsutettavia riittää, sillä tilalla on 150 lehmää. Nuorta karjaakin löytyy 120.
Länsisalmi muistaa lähes kaikki nimeltä. Lehmiin kiintyy ja ne ovat työkavereita. Siksi onkin suuri suru, kun lehmä sairastuu vakavasti.
Surua on riittänyt tänä keväänä. Lehmiä on halvaantunut ennen poikimisia, poikimisten jälkeen ja monet ovat kärsineet erilaisista vatsaongelmista.
– Yhdeksän lehmää on jouduttu lopettamaan marraskuusta tähän päivään. Se on tosi paljon, kun koko viime vuoden aikana lopetettiin 12 lehmää. On voinut mennä vaikka jalka, että ei välttämättä sen (vatsaoireiden/poikimahalvausten) takia, Länsisalmi kertoo.
Länsisalmi kirjoitti aiheesta Keisalan tilan elämästä kertovalle Facebook-sivulle. Moni maanviljelijä jakoi tilan tuskan: eläimet ovat sairastelleet paljon.
Syynä viime vuoden rehu?
Tilan isäntä, Kari Keisala uskoo, että syy lehmien sairastumisiin löytyy viime vuotisesta säilörehusta. Vaikka rehun laatua seurataan ahkerasti, oli viime vuosi erittäin haasteellinen runsaiden sateiden ja lämmönpuutteen vuoksi.
– Niittokoneesta tulee helposti raiteita ja sitten nousee multaa rehuun. Sitä joutuu valitettavasti aumaankin. Säilönnön laatua on vaikea korjata, jos siellä on vierasainetta, kuten multaa. Se aiheuttaa virhekäymistä, Keisala kertoo.
Rehun laatua pystytään tutkimaan hyvinkin tarkasti rehuanalyysien avulla. Niitä Keisalan tilallakin otetaan. Analyysien avulla rehusta pystytään hahmottamaan säilönnällinen laatu, koostumus, rehuarvot ja kivennäis- ja hivenaineet. Rehun laadun tarkkailu on kuitenkin haasteellista.
– Kun sinulla on iso auma, niin et näe jokaista kiloa, jonka laitat sinne apevaunuun, Keisala toteaa.
Tilakohtaisia eroja
Etelä-Pohjanmaalla kaupungineläinlääkärinä työskentelevä Pasi Nurmi todentaa, että lehmät ovat kärsineet tänä keväänä ruuansulatuksellisista ongelmista, magnesiumin puutoksista ja poikimahalvauksista tavallista enemmän. Myös asetonitautia hän on havainnut enemmän. Tilakohtaisia eroja kuitenkin löytyy.
– Siihen liittyy paljon esimerkiksi, että missä vaiheessa rehu on tehty, mutta kyllä viime kesä oli järkyttävä maanviljelijän kannalta, Nurmi kertoo.
Nurmi uskoo, että sadosta huuhtoutui sateiden mukana hivenaineita, jotka aiheuttavat aineenvaihdunta- ja tuotosrasitussairauksia.
– Ravitsemuksellinen laatu, eli energia, sulavuus ja sokeri olivat viime kesän rehussa huonoja.
"Lehmistä on tullut huippu-urheilijoita"
Nurmen mukaan poikimahalvaus on monisyinen ja mystinen tauti, vaikkakin vanha. Siihen vaikuttaa Nurmen mukaan rehun laadun lisäksi jalostukselliset seikat.
Nurmen mukaan lehmistä on erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana jalostettu huippu-urheilijoita, joiden tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon maitoa.
– Jos ravinnosta puuttuu pikkuisenkin jotain, niin se kertautuu moneen suuntaan. Raja siinä, että kaikki menee hyvin tai menee huonosti on hyvin pieni nykylehmillä. Viime rehukaudella se varmasti korostui, Nurmi kertoo.
Toipuminen poikimahalvauksesta on mahdollista, mutta välillä haastavaa. Halvaus altistaa esimerkiksi jatkossa usein ruokintaperäisille ongelmille ja utaretulehduksille.
– Keskimäärin se on kiitollinen hoidettava. Useimmiten kerta – kaksi kertaa täytyy eläinlääkärin hoitaa, että lehmä saadaan tolpilleen, Nurmi kertoo.
Heijastuu terveydessä vielä pitkään
Keisalan tila on perustettu reilut 30 vuotta sitten. Vaikka lehmämäärä on kasvanut vuosien varrella, kiinnitetään niiden yksilölliseen terveyteen edelleenkin paljon huomiota. Jokaiselle lehmälle tehdään esimerkiksi erilliset ruokintasuunnitelmat.
Tilalla käy säännöllisesti kerran kuussa eläinlääkäri, jonka kanssa tarkastellaan lehmien terveyttä. Tällä tavoin sitä pystytään tarkkailemaan ennaltaehkäisevästi.
Kari Keisala uskoo, että huono rehuvuosi voi heijastua lehmien terveydessä vielä puolenkin vuoden ajan.
Keisalan tilalla on aloitettu jo tämän kesän ensimmäisen säilörehunteko. Tulevasta sadosta Keisala ei usko tulevan hyvää.
– Sato on hieman kärsinyt tästä kuivuudesta. Nyt on ollut lomalaisille hyvä kausi, mutta liika lämpö on aiheuttanut heinälle stressiä. Kun ei ole satanut vettä, saa nähdä, mikä on saalis, kun saadaan rehu muovin alle, Keisala kertoo.