Mirva Venäläiselle kävi erikoinen tapahtuma lokakuussa 2015. Hän asui tuolloin Mikkelissä ja sai sinne vähän mutkan kautta tietää, että liki 200 kilometrin päässä Parikkalan Uukuniemellä on halloweenbileet - ja siellä on joku mies vailla seuralaista.
Sitten siinä vain kävi niin, että Mirva Venäläinen saapui itärajan tuntumaan Uukuniemelle juhlimaan, tapasi siellä salaperäisen seuralaisen Karen ja ymmärsi elämänsä muuttuneen.
– Kun lähdin pois, tajusin, että jotain sinne Uukuniemelle jäi, hän muistelee.
Alkoi kirjeenvaihto ja lopulta Mirva muutti Uukuniemelle.
– Se oli hyvä halloween-reissu. Täällä ollaan.
Vielä tuolloin Mirva Venäläinen ei osannut aavistaa, että hän jonain päivänä olisi syrjäisen Uukuniemen kylän kauppias.
Tuskanhiki
Aamukahdeksalta Mirva Venäläinen on imuroimassa kaupan lattioita ja siivoamassa vessaa. Kauppa aukeaa yhdeksältä, ja kaiken pitää silloin olla siistinä.
Uukuniemellä asuu vakituisesti noin 300 ihmistä. On vaikea kuvitella, että kyläkauppa täällä olisi millään tavalla kannattava.
– Vastoinkäymisiä on ollut paljon, mutta nehän vain piiskaavat meitä eteenpäin. Me emme ole helposti lannistuvia, kertoo Mirva Venäläinen.
Mirvan silmät ovat ristissä. Viime yönä hän oli päässyt kotiin vasta kello yksi, kun jälkikasvu oli halunnut käydä sadan kilometrin päässä Imatralla. Samalla matkalla hän haki kauppaan täydennystä, mutta oli vielä ennen nukkumaan menoa laittanut oikeat hinnat tavarahyllyjen päähän.
Lasin takana olevasta pikkuruisesta toimistohuoneesta kurkistaa Mirva Venäläisen avopuoliso Kare Palmu. Hänen otsallaan kimmeltävät pienet hikikarpalot.
Pihalla olevasta säiliöstä bensiini on loppu, ja uutta saadaan vasta muutaman päivän kuluttua.
– Mistä minä olisin voinut tietää, että yhtäkkiä kaikki haluavat ostaa bensaa ruohonleikkureihinsa ja veneisiinsä, Kare Palmu tuskailee.
Uukuniemi ei oikeastaan ole minkään matkan varrella. Vielä reilu kymmenen vuotta sitten tämä oli itsenäinen noin 500 asukkaan kunta, kunnes vuoden 2005 alusta Uukuniemi ja Saaren kunta liittyivät Parikkalaan.
Kare Palmu muutti Uukuniemelle jo vuonna 2004. Paikka oli hänelle tuttu, sillä hänen äitinsä synnyinkoti on Uukuniemellä ja hän oli viettänyt siellä monta kesää.
Sitä ennen Palmu oli ollut Helsingissä kymmenen vuotta nuoriso-ohjaajana. Hän kertoo nähneensä siellä niin paljon surullisia tapauksia, että halusi omat lapsensa pois pääkaupunkiseudulta. Karen edellisessä suhteessa syntyneistä kolmesta lapsesta kaksi vanhinta on jo muuttanut eri puolille Suomea opiskelemaan - nuorin on vielä kotona.
– Nyt kaduttaa, etten tajunnut tullut tänne kymmenen vuotta aikaisemmin, sanoo Kare Palmu.
Aluksi hän kävi töissä noin 40 kilometrin päässä olevalla Punkaharjun vaneritehtaalla, kunnes yt-neuvottelujen tuloksena joutui sieltä lähtemään.
Uukuniemeltä hän ei aikonut lähteä minnekään. Oli aika keksiä jotain uutta.
Pelastamaan kyläkauppa
Uskomattomilta tuntuvat ne ajat, kun Suomessa yhdessä pienessä kylässä saattoi kolmekin kauppaa. Vielä 1980-luvulla kyläkauppoja oli yli 3 000. Tällä hetkellä lukumäärä on noin 240. Viime vuosina kyläkauppoja on kuollut 30 kaupan vuosivauhtia.
Paikallinen osuuskauppa piti vuosia Uukuniemen keskustassa Sale-myymäläänsä, mutta lakkautti sen lopulta kannattamattomana syksyllä 2015. Kauppa oli vuoden kiinni, kunnes sen avasi savonlinnalainen yrittäjä, joka kuitenkin jo vuoden kuluttua totesi, että se ei ollutkaan hänen unelmatyönsä.
Kun Mirva Venäläinen ja Kare Palmu kuulivat, että Uukuniemen kyläkauppa olisi taas lopettamassa, päättivät he ryhtyä toimeen.
– Alussa vähän vitsailtiin, että pitäisiköhän meidän ryhtyä kauppiaaksi. Sitten se ei ollutkaan enää vitsi, vaan ryhdyttiin tuumasta toimeen. Ystävät potkivat meitä eteenpäin, että ilman muuta meistä tulisi loistava kauppiaspariskunta, kertoo Mirva Venäläinen.
Kaupan ovet avautuivat 2.10.2017. Kumpikaan ei ollut aiemmin ollut kauppiaana, joten opittavaa olisi paljon.
– En minä tiennyt, että joulun jälkeen pitää olla kuivia herneitä myytävänä, kun kaikki halusivat tehdä kinkun rippeistä hernekeittoa. Nyt tiedän senkin, naurahtaa Mirva Venäläinen.
Venäjän rajalle Uukuniemen kaupalta on matkaa linnuntietä nelisen kilometriä. Kaupan edestä kulkeva tie ei vie Venäjälle, vaan päättyy ennen sitä. Mahdollisuutta rajanylitykseen täällä ei ole. Mäen laelta näkyy kaunis Karjalan Pyhäjärvi, josta melkein puolet on itänaapurin puolella.
Sitten ei käynytkään ketään
Viime talvi oli kauppiaille todella rankka ja karu. Asiakkaita kävi harvakseltaan: pääasiassa oli hiljaista. Kare Palmu ei löydä edes sanoja kuvaamaan, millaisen todellisuuden talvi näytti.
– Se on loppusyksyllä kuin veitsellä leikattuna, kun yhtäkkiä huomaa, ettei täällä kovin monta asiakasta käy.
Talvi oli pitkä ja pimeä. Lunta oli metri ja pakkaskausi kesti viikkotolkulla. Kaupassa alkoi tulla aika pitkäksi.
– Päivämyynti saattoi olla 250 euroa. Siitä kun rupeaa laskemaan tukkuhinnan ja myyntihinnan erotuksen. Lisää siihen sähköt ja kaikki kulut, jokainen ymmärtää, ettei siitä itselleen jää senttiäkään, kertoo Mirva Venäläinen.
Yllättävä takaisku ja kovasti kouraissut ennakoimaton rahanmeno tuli päälle heti vuodenvaihteen jälkeen, kun ensin hajosi kaupan kylmätiski ja kohta sen jälkeen pakastin. Mirva Venäläinen harmittelee, että kaikilta asiakkailta ei riittänyt ymmärrystä, kun kylmätuotteita ei saanut moneen päivään. Korjaaja kun ei kaupalle varaosiensa kanssa ihan heti pääse.
– Välillä tuli sellaista kommenttia, että mikä kauppa tämä on, kun ei makkaraa saa. Mutta minkäs me sille voitiin, kertoo Mirva Venäläinen.
Pariskunta oli päättänyt, että se ei heti luovuta. Tiedossa oli, että talvella 300–350 kylän asukasta eivät voi yksin kauppaa tehdä kannattavaksi.
– Eihän jokainen käy seitsemänä päivänä viikossa kaupassa. Niin se vain on, sanoo Mirva Venäläinen.
Talvella kauppa oli auki maanantaista lauantaihin. Nyt kesällä ostoksilla voi käydä joka päivä.
Mutta tästä kesästäkään voi olla ihan varma. Vaikka kauppiaat jo luulivat oppineensa tietämään, minkä verran tavaraa pitää juhlapyhien ajaksi tilata, niin juhannus meni pieleen. Kylmäaltaista loppui juhannuspäivänä tavara, joten kauppa piti laittaa juhannussunnuntaiksi kiinni, kun ei ollut mitään mitä myydä.
– Meillä on otettu kaikki luulot pois tässä kauppiasuran alkutaipaleella, tuumii Mirva Venäläinen.
Jäätelöä
Kesäisenä aamupäivänä kaupan pihalla olevan terassipöydän äärellä kolme rouvaa nauttivat jäätelöistä. He ovat aloittaneet kotimatkan läheisestä Uukuniemen virkistyskeskuksesta, jossa Kristillinen työväenliitto pitää kesäleirejä ja tapahtumia.
– Kaupalta on ostettu kaikki tavarat, mitä leirillä tarvitaan, kertoo turkulainen Leila Myllyoja, joka on kristillisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja.
Samaan aikaan kassalla on Sinikka Tykkyläinen, jonka vihreässä kauppakassissa on elintarvikkeita muutamaksi päiväksi. Paikkakuntalaisena hän iloitsee omasta kyläkaupasta.
– Rautakaupassa ja apteekissa pitää käydä muualla, mutta muuten saa tarvitsemansa, kertoo Tykkyläinen.
Aamulla väkeä kaupassa käy, mutta aika äkkiä rauhoittuu. Se on kyläkauppiaalle liiankin tuttu hetki.
Olutta ja makkaraa
Pienellä kylällä jokainen tuntee toisensa. Myös Mirva ja Kare ovat tuttuja kyläläisten kanssa. Äkkiä oppii, kuka tulee pelaamaan hedelmäpeliä, kuka lottoamaan, kuka kahville tai kuka ostamaan isot ostokset.
Yhtätoista laatua kahvia tai keksejä ei ole myytävänä, sillä valikoima on pakko pitää melko suppeana. Elintarvikkeiden lisäksi myynnissä on perustavaraa, kuten paristoja, lehtiä, lahjapaperia ja tupakkaa.
– Olut on joka kuukauden myydyin artikkeli. Sitten tulevat maito, tupakka, leipätuotteet ja makkara, kertoo Mirva Venäläinen.
Postiasia sen sijaan Kare Palmua harmittaa. Hän olisi halunnut kauppaan asiamiespostin, mutta niitä he eivät saaneet.
– Postin mielestä täällä ei asiamiespostia tarvita, mutta meidän mielestä pitäisi olla.
Kun kaupan pihaan ei saatu keltaista postilaatikkoakaan, järjestivät kauppiaat myymälään laatikon, johon lähetykset voi laittaa. Postinkantaja ottaa ne kyllä mukaansa neljä kertaa viikossa.
– Hedelmävaa'alla punnitaan paketit tai kirjeet, että saadaan niihin oikea määrä merkkejä. Meidän mielestä mummon ei tarvitse olla lähettämättä korttia tai pakettia lapsenlapselleen sen takia, että ei ole paikkaa, mihin paketin voi jättää, sanoo Mirva Venäläinen.
Nuoren naisen unelma täyttyi
Mirva Venäläisellä ja Kare Palmulla ovat apunaan Mirvan lapset Iiris ja Elias sekä Eliaksen kaveri Akseli Lehkonen.
17-vuotiaat Elias Venäläinen ja Akseli Lehkonen ovat toisilleen tuttuja ajalta, kun Venäläisten perhe vielä asui Mikkelissä. Nyt he vuorottelevat kassalla, täyttävät hyllyjä ja tekevät kaupan pikkupuuhia. Välillä ehtii nopeasti vilkaista kännykkää.
Kaupan takaovella Mirva Venäläisen 19-vuotias tytär Iiris litistää pahvilaatikoita. Kohta hän asettelee ne kärryyn ja vie kierrätyspisteeseen. Sitä ennen Iiris on asettanut uusia tuotteita hyllylle, ollut kassalla, siivonnut käytäviä ja huolehtinut hedelmähyllyn kuntoon.
Lapsuutensa Iiris asui äitinsä Mirvan kanssa Mikkelissä. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli eläintenhoitoa Kiteellä, mutta lehmät eivät oikein olleet hänen juttunsa.
Nyt lapsuuden haave on yllättäen toteutumassa.
– Muistan kun pikkutyttönä haaveilin aina olevani kaupan täti. Nyt minä olen kaupan täti, iloitsee Iiris Venäläinen.
Iiriksen Mikkelissä asuvien ystävien suurin huolenaihe tuntuu olevan, että miten Iiris voi Uukuniemellä olla. Oikein hyvin voi olla, jos Iiristä on uskominen. Skootterilla pääsee kätevästi työmatkat kotoa kaupalle ja illalla kauemmaksikin.
– Eihän tästä ole kuin 20 kilometriä Kesälahdelle. Sieltä pääsee junalla Lappeenrantaan tai vaikka Helsinkiin.
Iiris asuu Mirvan ja Karen omakotitalossa, jossa hänellä on riittävästi omaa tilaa olla ja elää. Jossain hänen mielessään elää vielä ajatus opiskeluista, mutta nyt tärkeintä on olla töissä kaupassa.
Ota ilmaiseksi
Kaikkein vaikeinta Mirva Venäläiselle ja Kare Palmulle on ollut oppia, minkä verran tavaraa kannattaa myytäväksi ottaa. Kun lihapaketin viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan, ei sitä enää voi myydä. Silloin sen päälle tulee lappu: "Ota tästä! - huomaa päiväys".
– Siitä ei kauppias enää saa senttiäkään. Ottakoon joku ja antakoon vaikka koiralle tai tehköön mitä huvittaa, sanoo Kare Palmu.
Jos jokin tavara loppuu, ei sitä ihan heti myytäväksi tule. Lähimpään tukkuun Savonlinnaan kun on matkaa 70 kilometriä. Toinen vaihtoehto on mennä tukkuun Imatralle, sinne on sata kilometriä.
Nyt Uukuniemen pitäjän raitti alkaa vilkastua. Kesäasukkaat tulevat - heitä on täällä parhaimmillaan jopa 3 000. Niin kuin lomalaiset odottavat pääsevänsä kesämökeilleen Uukuniemelle, odottavat lomalaisia myös kauppiaat.
– Talvi oli pitkä ja raskas, mutta nyt näyttää jo valoisammalta, kertoo Kare Palmu.
Hän tunnustaa suoraan, että hän ei osaa kuvitella tällä hetkellä mitään muuta työtä kuin olla kauppiaana. Hän kokee suurta tyydytystä saadessaan ottaa myyntiin läheisen biisoni- ja lammastilan lihaa sekä paikallisen kalastajan viereisestä järvestä saamaa saalista.
Kellot soivat
Vaikka kauppiaspariskunnasta näkee, että helppoa ei ole ollut, molemmista huokuu toivo. Mirva ja Kare ovat aidosti onnellisia, että oppivat uutta ja voivat tarjota kyläläisille kaupan. Vaikeuksien talvi ei ole tehnyt hallaa pariskunnan yhteiselolle. Heinäkuun lopulla he pääsevät kuuntelemaan, kun hääkellot soivat juuri heille.
– Päivääkään en ole katunut. Valoa on ikkunassa, sanoo Mirva Venäläinen.
– Eikä tässä parane ruveta synkistelemään. Pieni positiivinen mielenvikaisuus auttaa tässä hommassa, naurahtaa Kare Palmu.