Kävin loppusyksyllä nopeasti Suomessa. Olin kävelemässä illalla junalta kotiin, kun pysähdyin yhtäkkiä säkkipimeässä lähiössä.
Seisoin hölmönä kävelytien laidassa ja haistelin ilmaa. Jos joku näki minut ikkunasta, hän ehkä sulki verhot ja mietti, mikä tuotakin hullua vaivaa. Taitaa olla kaamos vienyt järjen.
Mutta syy oli päinvastainen. Seisoin siinä ja tunsin rakkautta, jota marraskuinen Suomi saa harvoin osakseen. Kaikkihan sitä raukkaa vihaavat.
Kaikki paitsi me, jotka olemme saaneet haistaa tulevaisuutta.
Se tarkoittaa harmaata puuroa ja suuta vasten kosteana hiostavaa hengitysmaskia.
Millainen sää siellä on? Lause on tavallinen keskustelun aloitus myös Kiinassa. Jos vastaus kuuluu “huono”, pekingiläinen ei kuitenkaan aina ensimmäisenä ajattele räntää tai tihkuvaa sadetta. Huono sää tarkoittaa, että saasteita on paljon.
Pekingissä on ollut taas huonoa säätä. Niin käy kun talvi on tulossa. Lämmityskausi alkaa Pohjois-Kiinassa kalenterintarkasti 15. marraskuuta oli ulkona millainen ilma tahansa. Ja kun lämpölaitokset käynnistyvät, ilma sakenee.
Viime viikkoina ilmanlaatuindeksi onkin pari kertaa kivunnut pitkästä aikaa reilusti yli 300:n. Se tarkoittaa, että ikkunasta ei näe parin sadan metrin päässä kohoavia taloja. Se tarkoittaa harmaata puuroa ja suuta vasten kosteana hiostavaa hengitysmaskia. Tunnetta, kun nenä vuotaa maskin sisään pyöräillessä. Voin kertoa, ettei se ole mukava.
Kun indeksi kohoaa 400:n tietämille, saasteet tekevät kuoren suuhun. Sitä tunnetta, kun indeksi nousee 500:aan, en ole kokenut vuosiin. Onneksi, sillä viimeistään silloin tuntuu, että maailmanloppu on nyt.
Mutta entä, jos ulkona on tappava ilma?
Saasteinen ilma alkaa myös maistua ja haista. Miltä, sitä on vaikea selittää.
Se ei ole Suomessa pakkasella kaduille laskeutuva pakokaasun haju tai palavan hiilipöntön katku. Se on epämääräinen ja kalvava sumu, jota ei pääse mihinkään pakoon.
Siksi saasteet masentavat ainakin minua enemmän kuin pimeys. Ainahan sanotaan, että kaamoksessakin pitäisi jaksaa ulkoilla. Mutta entä, jos ulkona on tappava ilma?
Silloin kodista tulee loukku. Kaiken päälle monissa uudemmissa taloissa sisällä on tukalan kuuma koska lämmityskausi on jo käynnistynyt, vaikka ulkona on kymmenen astetta lämmintä. Ikkunoiden avaaminen päästäisi saasteet sisälle.
Sohvalla hiuksia sortsisillaan repiessä yhtälöä on vaikea käsittää. Tulee ikävä kylmää, märältä pimeydeltä tuoksuvaa kirpeää marraskuuta.
Nyt puhutaan, että tästä vuodesta on tulossa synkkä.
Kuten Suomessa lunta odotellessa, ensimmäisten saastepäivien jälkeen lounaspöydissä kuuluu keskustella tulevan talven säästä: tuleeko tänä vuonna saasteita?
Viime syksynä moni pelkäsi pahinta, koska toissa talvi oli Pekingissä kamala. Lopulta saimme kuitenkin nauttia huomattavan sinisistä taivaista. Se johtui osittain hyvästä säästä, osittaiin Kiinan hallituksen toimista.
Taistellakseen ilmansaasteita vastaan viranomaiset olivat sulkeneet tehtaita ja kieltäneet hiilen polttamisen kotien lämmikkeeksi. Se kuitenkin johti toiseen kriisiin: moni ilman keskuslämmitystä asuva paleli kotonaan koska vaihtoehdoksi tarkoitettu kaasu loppui kesken.
Nyt puhutaan, että tästä vuodesta on tulossa synkkä. Kiinalaisten säätieteilijöiden mukaan pitkän aikavälin ennusteet näyttävät, että sääolosuhteet ovat tänä talvena suotuisat saasteille.
Samoin on poliittinen ilmapiiri. Kiinan talouskasvu on hidastunut ja se on kauppasodassa Yhdysvaltain kanssa.
Syyskuussa Kiinan ympäristöministeriö sanoi, että se ei aseta Pekingiä ympäröiville tehtaille yhtä tiukkoja rajoitteita kuin viime talvena. Syitä helpotuksiin ei kerrottu. Asiantuntijoiden lounaspöydissä veikkaukset kuitenkin osoittavat suoraan taloustilanteeseen.
Myös pekingiläiset pyrkivät huonoa säätä pakoon.
Sääpuheissa on vielä yksi yhtäläisyys: aivan kuten suomalaiset, myös pekingiläiset pyrkivät huonoa säätä pakoon.
Singaporelainen sanomalehti kertoo, että useilla matkasivustoilla on nähty piikki, kun ihmiset hakevat lentoja Pekingistä Etelä-Kiinaan. Lomakausi meni jo, mutta ne, jotka pystyvät lähtemään, haluavat pois.
Vaikka lentosaasteet eivät tulvi ikkunasta sisään, maapallon ilmaston kannalta ratkaisu on tietenkin kestämätön. Aivan kuten minun syksyinen retkeni Suomeen.
Ystäväni sanoi osuvasti, että ongelma on se, että kaikki haluavat aina sinne, missä he eivät ole. Pimeästä aurinkoon, suurkaupungista metsään, kuumasta viileään ja toisin päin. Mikä siis avuksi?
Itse ajattelin ensiapuna tallettaa tämän tekstin pöytälaatikkoon ja lukea sen parin vuoden päästä marraskuussa, jolloin olen taas pysyvästi Suomessa. Ehkä jätän ainakin sinä iltana lennon etelään ostamatta ja lähden onnellisena ulos pimeyteen.
Jenny Matikainen
Kirjoittaja on Ylen Aasian-kirjeenvaihtajana. Hän katsoo tässä blogissa Kiinaa eri kanteilta ja uskoo, että asian ymmärtäminen ei tarkoita, että olisi siitä samaa mieltä.