Suomalaiset saivat Raatteen tieltä mittavan sotasaaliin: 43 hyökkäysvaunua, 100 tykkiä, panssari- ja kuorma-autoja, yli 1 100 hevosta ja valtavasti jalkaväen aseita. Eversti Siilasvuo oli erityisen tyytyväinen tykistökalustoon, joka kiilteli uutuuttaan.
Raatteen tiellä kuolleiden venäläissotilaiden määrää ei vieläkään tiedetä tarkasti. Aiemmista, yli 17 000 kuolleen arviosta on tultu maltillisempaan, 7 000 - 9 000 kaatuneen arvioon. Suomalaisia Raatteen tiellä kaatui tai katosi noin 400.
1. luokan armeijankomentaja Semjon Timosenko nimitetään Neuvostoliiton Luoteisen Rintaman komentajaksi Karjalan kannakselle.
Neuvostoliiton johto on huolestunut sodan suurista tappioista ja hyökkäystaktiikkaan haetaan muutosta. Joukkoja aletaan uudelleenkouluttaa sodan kokemusten perusteella.
Suorista rintamahyökkäyksistä aiotaan luopua ja hyökkäyksiä tuetaan perusteellisilla tulivalmisteluilla. Koko koulutusvaiheen ajan Kannakselle ja itärajalle keskitetään lisää joukkoja. Tammikuun lopulla Kannaksella on yli 20 venäläistä jalkaväkidivisioonaa.