Suomessa tehdään taas ihan hyviä kirveitä - niitä löytyy moneen käyttöön. Mutta tässä välillä oli kausi, että kaupasta ei löytynyt vanhoja billnäsin vehkeitä eikä vielä näitä uusi fiskarssejakaan.
Markku Möttönen kyseli seppä Rudolf Myllyseltä miten tehdään hyvä kirves. Rudolf kertoi paitsi sen, myös paljon muuta.
- Ensiksi minä veistän jumalauta tuommosesta joku seittemäntoista milliä, semmonen rautalappu on, josta syntyy runko-osa jumalauta. Siihen sitten ainesputkesta pistän jumalauta tuon silimän, johonka vars kiinnitettään. Sitten nakkaan tulee, nakkapääks sanotaan tuota justiin jumalauta millä lyyään, lyyään nyt vaikka kiilaa puuhun jumalauta, vaikka mitä hyvvää, kuvaili Myllynen.
-Terän minä tien työkaluteräksestä, ja oon minä tehny jousiteräksestäkin. Tässä terässä on vähän vahvempi ja jyrkempi tämä justiin tämä terän suu. Niin se murtaa sen lastun eikä tartu kiinni puuhun, se on semmonen asia jumalauta se asia, Myllynen jatkoi.
- Silloin kun minä olin poikanen, ja kun sitä leipää etittiin jumalauta, kato kun isä oli räätäli, suutari ja seppähomman se taitoi, tako viitakkeet niin kuin minäkin, mutta minä herkesin siitä viitakkeen tekemisestä jumalauta kun se on aina kesän kuumilla, Myllynen valitteli.
- Jumalauta kun niitä hakkas saatana vieköön, kun siinä on kauhea hehku aina. Kyllä minä lopetin, minä sanoin että en minä vanha mies ennää jaksa jumalauta, vaan joku viitake vielä oottaa tuolla seinällä, perkele vie. Niin pittää hakata, ei siinä auta pirukaan, seppä Myllynen kertoi.
- Siellä kun oli Viitasaarella jumalauta niin nahkaverstas, se Kauhanen piti. Sieltä haettiin nahkoja hirmusesti jumalauta, ja niistä tehtiin lapikasta ja sitten hevosvaljaita. Minäkin tein ensimmäisen lapikkaan, yhen vain tein kaheksan vuotta vanhana, muisteli Myllynen.
- Sitä tehtiin mustaan pörssiin sillon sotien jälkeen kenkiä, kauheasti. Siellä oli aina kuuma rinki persuuksissa, että millonka sitä kiinni joutaa, mutta ei, ei kertaakaan vielä onnistanu. Ei oo vielä mistään sakotettu jumalauta, Myllynen naureskeli.
- Ja viilat on tehty ite. Se on semmonen erikoishomma. Ensinnä hiotaan tuommonen teräs jumalauta, työkaluterästä enimmäkseen ne viilat on jumalauta. No sitten tehhään semmonen oikein kauhean tarkka, jolla lyömällä pantiin tämä, mutta tietenkin ne nyt ei sattunu aina näi justiin jumalauta niin kun ne nyt koneella tehään. Ja sitten karkastaan sen perään, kertoi Myllynen.