Lietolaisen Eija Herttuaisen työpaikalla on hieraistu silmiä viime kuukausien aikana. Aiemmin polvivaivoista kärsinyt työkaveri ponkaisee toimistolle portaiden kautta postit sylissään. Tämä oli lihavuusleikkaukseen lähteneen Herttuaisen tavoite: polvivaivoista piti päästä eroon, jotta työ kiinteistönvälittäjänä voisi sujua.
– Leikkaus meni tosi hyvin. Olin kaksi ja puoli päivää sairaalassa ja todella kipeä. Leikkausta seuraavan viikon tiistaina olin jo vähän töissä käymässä, Herttuainen kertoo.
Nainen on jopa hämillään siitä, miten hyvin kaikki on sujunut.
– Itse en pysy mukana siinä, minkä kokoinen olen. Vaatekaupassa ostan aina liian isoja vaatteita.
Yle seurasi Eija Herttuaisen leikkaukseen valmistautumista keväällä. Hän on mukana Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tutkimuksessa, jossa selvitetään aivojen ja suoliston toiminnan yhteyttä sairaalloiseen lihavuuteen. Seuraava testijakso on tulossa keväällä 2020.
Aivotutkija Lauri Nummenmaan mukaan sairaalloisen lihavien ihmisten aivot menevät kirjaimellisesti väärään tilaan, mikä johtaa ylensyömiseen. Eija Herttuainen on jo huomannut eron mieliteoissaan. Hän ei osaa kuitenkaan arvioida, ovatko hänen aivonsa jo napsahtaneet oikeaan asentoon, mitä leikkauksella tavoiteltiin. Silloin ylensyöminen jäisi menneisyyteen.
– Herkkuni oli jäätelö nimeltään mokkaunelma. Oli hirvittävä pettymys, kun ensimmäisen kerran maistoin sitä leikkauksen jälkeen. En tykkää siitä enää, enkä oikeastaan mistään makeasta herkusta. Iso sipsipussikin voi kestää pari viikkoa, kertoo Herttuainen.
Ajoissa leikkaukseen ja oikeaa tietoa
Lihavuusleikattujen valtakunnallisen potilasyhdistys Lile ry:n sihteeri Ulla Brandt on tyytyväinen kuullessaan Eija Herttuaisen onnistuneesta leikkauksesta. Brandt kertoo, että yhdistyksen päätavoite on antaa vertaistukea leikatuille. Jäseniä on keskimäärin 550. Lihavuusleikkauksella hoidetaan Suomessa vuosittain noin tuhat potilasta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojen mukaan neljäsosa aikuisista on lihavia. Vuonna 2018 lähes joka neljäs lapsi ja nuori oli ylipainoinen.
Leikkaus ei ole enää salattu tai tuomittava asia, jonka avulla lihavuus hoidettaisiin helposti. Yhdistys haluaa vedota myös sairaanhoitopiireihin, jotta potilaat eri puolilla Suomea pääsisivät leikkauksiin yhtä vaivattomasti.
– Odotusaika leikkaukseen pääsyyn vaihtelee puolesta puoleentoista vuoteen. Yksi tavoite on kertoa lihavuusleikkauksesta lääkäreille. Menen itse kohtaamaan heitä lääkäripäiville, kertoo Ulla Brandt.
Leikkausta suunnittelevalle ja sen kokeneelle on myös tärkeää antaa oikeaa tietoa. Yhdistyksen omissa Facebook-ryhmissä kysytään viikoittain, miten leikkaukseen pääsee, miten siitä toipuu ja mitä sen jälkeen voi syödä. Brandt neuvoo välttämään netin keskustelupalstojen ohjeita. Esimerkiksi lääkityksestä pitää sopia oman lääkärin kanssa.
– Joidenkin lääkkeiden vuoksi suolistoomme voi tulla reikä. Pyöritän yhdistyksemme Facebook-ryhmiä. Jos siellä neuvotaan kovin kärkkäästi esimerkiksi lääkkeiden ottamisessa, puutun siihen. Sanon, että otetaan asiantuntija mukaan keskusteluun, ettei anneta vääriä neuvoja.
"Minikrapula" on ikävä yllätys, jos syö liikaa
Eija Herttuainen on opetellut syömään pieniä annoksia tarpeeksi usein. Hän näyttää työpaikkansa jääkaapista lounasannostaan, pientä palaa juustoista piirakkaa. Hän syö yleensä viisi kertaa päivässä, pieniä määriä kerrallaan. Jos tulee syötyä liikaa, sen tuntee elimistössä.
– Sanon sitä tunnetta minikrapulaksi, kun paha olo yllättää. Pahimmillaan se kestää noin tunnin. Silloin tulee hirveä hiki ja kylmä, oksettaa ja vatsa sattuu. Olen joutunut täällä töissäkin pari kertaa heittäytymään keittiön sohvalle lepäämään, kertoo Herttuainen.
Potilasyhdistyksen sihteeri Ulla Brandt kertoo kokeneensa samanlaisia tuntemuksia. Ruuan määrä ja herkkujen syöminen kiinnostavat myös monia, jotka ottavat yhdistykseen yhteyttä. He pelkäävät, ettei esimerkiksi suklaata tai pikaruokaa voi syödä enää ollenkaan.
– Mistään ei tarvitse luopua kokonaan. Minä syön esimerkiksi suklaata neljä palaa kerrallaan. Se on sopiva määrä. Pitää pohtia, mitä syö ja minkä verran, kertoo Brandt.
Eija Herttuainen kertoo, että siiderilasillinenkin on mahdollista nauttia silloin tällöin.
– Kyllä piukasta paukusta varmaan tulee helposti humalaan. Mutta en käytä väkeviä. Voin istua saman siiderilasillisen kanssa kolme tuntia jokilaivalla eli alkoholia voi nauttia maltillisesti.
Leikkauksen hyöty kestää ainakin kaksi vuotta
Kaikki eivät onnistu laihduttamisessaan lihavuusleikkauksesta huolimatta. Potilasyhdistyksen sihteeri Ulla Brandt kertoo, että leikkauksen selkeä hyöty jatkuu kaksi vuotta. Sen jälkeen leikattu voi lihota uudelleen.
– Jos syö epäterveellisesti ja liikaa, tuloksen saa tuhottua. Tilalle voi tulla toinen addiktio. Tiedän monia, jotka ovat alkaneet juoda alkoholia tai syödä makeaa. Silloin paino tulee takaisin.
Brandt kertoo, että hänelle leikkaus on tuonut uusia elämyksiä.
– Ennen leikkausta ajatukset pyörivät aika pitkälti ruuan ympärillä. Mitä syön, mistä saan ruokaa? Nykyään voin nauttia luonnosta, eläimistä, ystävistä ja elämästä. En tarvitse ruokaa tuomaan mielihyvää, vaan se pitää löytää jostakin muualta.
Lisää tukea jälkihoitoon
Eija Herttuainen toivoo, että hänen painonsa putoaminen pysähtyisi. Hän on tyytyväinen olemukseensa. Marraskuussa tehdyt verikokeet osoittivat, että lähes kaikki vitamiiniarvotkin ovat kohdillaan. Verenpainelääkettä on vähennetty selvästi ja lääkkeestä luopumisesta on neuvoteltu.
Jatkossa Herttuaisella on laboratoriotutkimukset edessä vuosittain. Lääkärintarkastus on luvassa viiden vuoden päästä. Potilasyhdistyksen sihteeri Ulla Brandt toivoo, että leikattujen arvoja seurattaisiin nykyistä kauemmin.
– On aika surullista, että arvoja ei seuraa enää kukaan säännöllisesti, vaan niistä täytyy itse pitää huolta. Täytyy itse syödä vitamiinit ja hivenaineet sekä pitää huolta, että elimistö saa tarpeeksi polttoainetta.
Eija Herttuainen kiittää äitinsä, sisarensa, tyttäriensä sekä työtovereidensa tukea laihdutusprojektin aikana. Työtoverit ovat huolehtineet, että hän on syömässä päivittäin ja lähtee mukaan lounaalle.
– Kiitos Turun ruokaravintoloille. Melkein joka ravintolasta saa pienemmän annoksen edullisemmin.
Työkaveri Noora Heikkilä pitää Herttuaisessa syntynyttä muutosta isona.
– En olisi vuosi sitten uskonut, että Eija tulee töihin ja juoksee ylös nuo rappuset. Aika usein hän joutuu vain katsomaan, kun me muut syömme isoja annoksia. Silti hän on hyvää seuraa, ja mukavaa, että hän tulee myös työpaikan juhliin mukaan.
Lue lisää:
Lihavuusleikkauksiin olisi tarvetta nykyistä enemmän: "Voidaan jopa parantaa alkanut sokeritauti"