Sotaa käyvien maiden tulevat kenraalit kuolevat yleensä jo luutnantteina. Jokunen voi ehtiä jopa majuriksi ennen kuin tuuri loppuu.
Siitä eteenpäin upseerin ura muuttuu alati turvallisemmaksi – niin se käy ainakin Yhdysvaltain ja monen muun maan asevoimissa. Kenraalien ei kuulu johtaa joukkoja etulinjassa kuolemalle alttiina, ellei jotakin mene pahasti pieleen.
Miksi siis venäläinen kenraaliluutnantti Andrei Mordvitshev kuoli viikonloppuna tykistötulessa Ukrainan Tshernobajevkassa?
Esikunnan sijainti voi toki paljastua viholliselle ihan sattumalta. Jos se sattuu olemaan tykistönkantaman sisäpuolella, mitä vain voi tapahtua. Niin se käy sodassa.
Mutta miten on mahdollista, että Mordvitshev on jo viides venäläinen kenraali, joka on kuollut Ukrainan sodassa? Sotaa on käyty vasta kolme viikkoa.
Venäläisjoukkojen päällystötappiot eivät edes rajoitu viiteen kenraaliin, sillä sodasta on raportoitu myös everstitason esikuntaupseerien kuolemista. Reutersin mukaan Mustanmeren laivaston varakomentaja Andrei Pali kuoli viikonloppuna taistelussa Mariupolissa.
Ukrainan asevoimat kertoi asiasta Twitterissä sunnuntaina.
Suomen sotahistoria tuntee vain yhden taistelussa kuolleen kenraalin. Yhdysvaltain asevoimista löytyy julkisista lähteistä niin ikään vain yksi sodassa kuollut kenraali monen vuosikymmenen ajalta.
Sen sijaan Venäjän käymissä sodissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on tavan takaa raportoitu venäläiskenraalien kuolemista.
Silti viisi kuollutta kenraalia kolmen viikon sodassa on jotakin täysin poikkeuksellista.
Ajaako kenraaleja etulinjaan kunnianhimo vai pakko?
Venäjän asevoimissa kenraalikuntaan voi nousta huomattavasti nuorempana kuin Suomessa. Rintamakomentajina palvelee Venäjällä siis korkea-arvoisempia upseereja kuin Suomessa toimisi.
Venäjän asevoimien johtamistapa on paljon keskittyneempi kuin esimerkiksi Yhdysvaltain asevoimissa, joten jo toimintakulttuurisista syistä venäläiskenraalit saattavat pienemmällä kynnyksellä joutua itse etulinjaan potkimaan vauhtia joukkoihin.
Amerikkalaisen ajatushautomo Foreign Policy Research Instituten tutkija Rob Lee on arvellut tätä yhdeksi vaikuttavaksi tekijäksi kenraalien kuolemissa.
Olennaisinta ei edes ole kuolleiden tarkka sotilasarvo. Oli sitten kenraali, eversti tai muu korkea-arvoinen upseeri, rintamakomentajien ei pitäisi joutua asettamaan itseään alttiiksi niin tavanmukaisesti, että heitä kuolee jatkuvasti.
Komentajat saattavat käydä etulinjassa silkasta rämäpäisyydestä tai tunnustuksen kaipuusta. Tyypillisesti sotahistoriassa muistetaan parhaiten komentajat, jotka ovat altistaneet itsensä kuolemalle ja haavoittumiselle. Toisaalta komentajan näyttäytyminen etulinjassa voi kohottaa taistelutahtoa.
Joskus korkea-arvoisten upseerien on pakko lähteä etulinjaan johtamaan taistelua. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi siksi, että alaiset eivät saa mitään aikaiseksi.
Suomen pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri on arvellut tätä syyksi venäläiskenraalien kuolemiin.
Silti epäpätevyys tuskin on ainakaan ainoa syy kaikkiin kenraalikuolemiin. Suomalaisetkin sotilasasiantuntijat ovat arvioineet, että Venäjän joukkojen johdossa on runsaasti komentajia, joilla on tuoretta sotakokemusta niin Syyriasta kuin Itä-Ukrainasta, joten taistelunjohtamisen pitäisi kyllä onnistua.
Korkea-arvoisia upseereja saattaa ajaa etulinjaan myös rivimiesten tai alemman tason komentajien haluttomuus hyökkäämiseen tai omatoimiseen ajatteluun.
Haluttomuus on tietenkin yhtä tuhoisaa kuin epäpätevyys. Haluttomuuteen voivat vaikuttaa Venäjän kärsimät raskaat tappiot.
Varmoja tietoja venäläisjoukkojen kärsimistä tappioista ei ole saatavilla, mutta todennäköisesti ne ovat joka tapauksessa moninkertaisia siihen nähden, mitä Venäjä etukäteen arvioi.
Ukrainan pätevyys voi näyttää Venäjän epäpätevyydeltä
On todennäköisesti väärin väittää, että tilanteen olisi pääasiassa aiheuttanut venäläisten epäpätevyys tai tahdottomuus. Pääsyy on ukrainalaisten pätevyys ja taistelutahto.
Kenraalikuolemissa ei välttämättä myöskään aina ole kysymys siitä, että kenraali olisi tuppautunut etulinjaan; joskus etulinja voi nimittäin tuppautua kenraalin luo.
Ukrainasta on pitkin sotaa raportoitu venäläisten venyneistä ja huonosti suojatuista huoltolinjoista sekä sivustoista. Kun Venäjän asevoimien hyökkäysvoima ei riitä kunnolliseen sivustojen suojaamiseen ja laajojen alueiden varmistamiseen, Ukrainalle tarjoutuu tilaisuuksia iskeä sivusta.
Tätä tilaisuutta Ukraina on käyttänyt taitavasti hyväkseen hyökkäämällä venäläisten kimppuun paikoissa, jossa Venäjä ei ole odottanut vastarintaa.
Perinteisesti on ajateltu, että taistelussa upseerin ei tulisi erottua liian selvästi rivimiehistä, sillä vihollisen tarkk'ampujat tai tulenjohtajat ampuvat mieluiten upseeria. Jo itsenäisen Suomen ensimmäiset upseerit oppivat tämän kantapään kautta sisällissodassa vuonna 1918.
Silti on realismia väittää, että kenraalin ilmestyminen etulinjaan aiheuttaa aina poikkeuksellista liikehdintää, jonka vastapuoli voi havaita.
Kaikille tähän mennessä esitetyille mahdollisuuksille on yhteistä se, että niihin liittyy sattuma. On kuitenkin mahdollista, että kyse ei olekaan sattumasta.
Onko Ukrainan sotilastiedustelu kenraalisurmien takana?
The Wall Street Journal kertoi 16. maaliskuuta nimettömään lähteeseen tukeutuen, että Ukrainalla olisi sotilastiedusteluryhmä, jonka nimenomaisena tehtävänä on kohdistaa iskuja korkean prioriteetin kohteisiin kuten kenraaleihin, muihin komentajiin ja lentäjiin.
Nimettömiin lähteisiin on syytä sotatilanteessa suhtautua vielä normaaliakin kriittisemmin, mutta sinänsä Ukrainalla on hyvät edellytykset toimia näin. Sotaa käydään siviilien keskuudessa, ja myös sotilasjoukkoja lienee jäänyt venäläislinjojen taakse joko tahallaan tai tahattomasti.
Koska Ukrainalla on silmiä ja korvia kaikkialla, tietoa venäläisen komentoportaan liikkeistä voi olla runsaasti saatavilla. Lisäksi Ukraina näyttää käyttävän drooneja erittäin tehokkaasti tulenjohtoon, propagandaan ja tiedusteluun.
Vielä näitäkin tiedonhankintatapoja ilmeisempiä keinoja on tarjolla.
Venäläisten joukkojen on raportoitu käyttävän paikoin analogisia radioita, joiden viestiliikennettä voi seurata radioamatöörikin. Kaiken lisäksi joukkojen on kerrottu paljastavan radiokutsujen taakse kätkeytyviä yksiköitä, tietoja tappioista ja muuta viholliselle hyödyllistä tietoa.
Tällainen toiminta on kuin antaisi Ukrainalle tarjottimella listan kiinnostavista kohteista.
Ukrainan sotilastiedustelun käytössä olevia korkean teknologian keinoja ei ole tiedossa. Joka tapauksessa lienee selvää, että sotilastiedustelun kyvykkyys tuskin jää tasolle, jolla pitää tyytyä analogisten radioiden kuuntelemiseen.
Lue lisää:
Analyysi: Venäjä iski Putinin ihmeohjuksella Ukrainaan – mutta iskikö todella ja jos niin miksi?