Venäläispoliitikkojen delegaatio on tavannut Syyrian presidentin Bashar al-Assadin Damaskoksessa, kertovat venäläiset uutistoimistot. Rian mukaan al-Assad oli sanonut venäläisille poliitikoille pitävänsä länsiliittouman iskuja aggressiivisena tekona.

Yhdysvallat, Britannia ja Ranska tekivät iskun Syyriaan varhain lauantaina, sillä ne halusivat heikentää al-Assadin hallinnon kykyä valmistaa kemiallisia aseita. Al-Assadin hallinnon epäillään tehneen iskun kemiallisilla aseilla siviilejä vastaan noin viikko sitten Doumassa.

Interfaxin mukaan al-Assad oli kehunut venäläisten neuvostoaikaista ohjustorjuntajärjestelmää ja ollut "hyvällä mielellä". Venäläiset ja al-Assad eivät keskustelleet uusista ilmatorjuntajärjestelmistä. He keskustelivat kuitenkin muun muassa Moskovan ja Damaskoksen välisestä yhteistyöstä.

Al-Assadin kerrotaan pohtineen myös Syyrian jälleen rakentamisesta venäläisten kanssa. Tassin mukaan al-Assad näkee, että venäläisten yritysten pitäisi saada mahdollisuus huolehtia projekteista Syyriassa. Syyrian presidentti ei odota länsimaisten kaasu- ja öljy-yhtiöiden toimivan jatkossa Syyriassa. Al-Assadin mukaan Syyria tarvitsee rahaa 400 miljardia dollaria.

Al-Assad sai kutsun länsi-Siperiassa sijaitsevaan Hanty-Mansijskiin. Hänen kerrottiin hyväksyneen kutsun ja sanoneen olevan "kiinnostunut alueen ihmisistä ja heidän elämäntavastaan". Uutistoimistot eivät kertoneet, milloin vierailu aiotaan toteuttaa.

Lue myös:

Analyysi: Syyria on pakottanut Amerikka ensin -presidentin ulkopoliittiseen muodonmuutokseen

YK:n turvallisuusneuvosto torjui Venäjän vaatimukset Syyrian iskujen tuomitsemisesta – Kokosimme päivän tärkeimmät reaktiot

Analyysi: Trump parjaa Obamaa, mutta kaksikolla on sama ongelma – Syyriasta ei pääse eroon millään

Syyrian iskussa käytettiin vanhoja ja uusia risteilyohjuksia – osa ohjuksista todennäköisesti torjuttiin

Syyrian Damaskoksessa herättiin aamuyöllä räjähdyksiin

Länsiliittouma iski Syyriaan, Venäjä hioo vastatoimiaan – tämän tiedämme nyt

Helsingin ydinkeskustassa Mikonkadulla asuva nunna Elisabet nousee ylös joka aamu kello viisi. Hän syö nopeasti aamupalan ja rientää saman talon alakerrassa sijaitsevaan ortodoksikappeliin aamurukoukselle. Se alkaa kello 5.45.

– Sitten on aamupalvelus, kuuliaisuustehtäviä, kuten kirkkoleipien leivonta, ja muita vapaaehtoistöitä seurakunnalle.

Päivällä muiden toimien lomassa Elisabet käy kotona rukoilemassa hänelle määrätyt omat rukoukset. Toistettavia rukouksia saattaa olla satoja päivässä. Illan tullen nunna käy kappelissa vielä iltarukouksessa. Päivän ahkeroinnin jälkeen uni tulee pyytämättä.

Normaalissa elämässä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on paljon sellaista, mikä ei nunnalle kuulu. Nunna Elisabet

– Useilla on harhaluulo, että työ ei kuulu nunnan elämään, mutta se on oleellinen osa sitä, koska sillä lailla meidät pidetään pois pahanteosta.

Rukoilemisen ja vapaaehtoistyön lisäksi Elisabetin päiväohjelmaan sisältyy kuntoilua. Se kuuluu nunnan velvollisuuksiin.

– Raahaudun maanantaisin ja torstaisin kuntosalille ja jonkin verran lenkkeilen, koska ikääkin alkaa jo olla, kertoo vuoden vaihteessa maallisesta leipätyöstä eläkkeelle jäänyt nunna Elisabet.

Myös kuntosalilla Elisabetin tunnistaa nunnaksi. Perinteistä nunnan viittaa hänellä ei ole silloin päällä, mutta peittävä asu kuitenkin.

– Huivi on päässä ja hihat ovat pitkät. Saudi-arabialaisilla naisilla on aika samanlainen asu, kun he pelaavat futista.

Muulloin Elisabet kulkee perinteisessä mustassa nunnan kaavussa, joka koostuu useista viitoista. Vaatetuksella pyritään Elisabetin mukaan vaatimattomuuteen.

Nunnaksi pyrkivä ilmoittaa, että haluaa hakeutua enkelielämään. Nunna Elisabet

– Silloin kun nunnaliike alkoi, tämä oli normaalin naisen kansanasu. Kirkossa pidetään aina mustaa, arkielämässä voi käyttää muunkin värisiä viittoja. Esimerkiksi valkoinen ja beige ovat mukavampia helteellä. Itse pidän eniten mustasta.

Ihmiset luulevat nunnaa muslimiksi

Musta puku muistuttaa erehdyttävästi musliminaisen asua. Nunna Elisabet kertoo, että hänet sekoitetaan jatkuvasti muslimeihin. Hän epäilee sen johtuvan siitä, että ihmiset eivät ole nähneet ortodoksinunnia. Jotkut ihmiset ovat käyttäytyneet nunna Elisabetia kohtaan loukkaavan rasistisesti. Se on tuntunut Elisabetista äärimmäisen pelottavalta.

– Turun erittäin valitettavan puukotuksen jälkeen ihmisten katseet olivat tappavia. Kun matkustin bussissa töihin, tunsin miten vihantunne lisääntyi, ja teki mieli huutaa, että minä olen kantasuomalainen, ortodoksinunna. Pidin kuitenkin suuni kiinni, koska ajattelin, että kaikki meidän muslimit joutuvat kokemaan tämän saman. Halusin kokea rasismin solidaarisuudesta muslimeita kohtaan.

Elisabet pohtii, että hänen oli hyvä nähdä, miltä rasismi tuntuu ja sanoo, että valitettavasti sitä on meillä enemmän kuin olemme myöntäneetkään.

– Kammottavaahan se on, että Suomessa syntyneet, kasvaneet ja tätä yhteiskuntaa rakentaneet muslimit haukutaan silmät ja suut täyteen.

Mitä nunnaksi vihkimisessä luvataan?

Liisa Toppila vihittiin nunna Elisabetiksi vuonna 2012 Vuosaaressa sijaitsevassa ortodoksikirkon Sofia-kulttuurikeskuksessa. Hän oli silloin vielä työelämässä. Lääkärin koulutuksen saanut Toppila toimi Valvirassa ryhmäpäällikkönä ja lääkintöneuvoksena. Ortodoksinunnaksi vihkiminen työelämässä ollessa oli ortodoksien keskuudessa hyvin poikkeuksellista. Elisabetin mukaan hän on Suomen noin 10 ortodoksinunnasta ainoa.

Ei tarvitse mennä kuin 500 metriä tuonnepäin niin kiusauksia on 200. Nunna Elisabet

Nunna Elisabetin mukaan vihkimyksessä perusasia on, että luvataan seurata Kristusta ja pysyä tietyssä luostarissa. Lupaus on elinikäinen.

– Nunnaksi pyrkivä ilmoittaa, että haluaa hakeutua enkelielämään. Sitten annetaan köyhyys-, kuuliaisuus- ja selibaattilupaus sekä lupaus kestää nälkää, janoa, halveksintaa ja muuta sellaista, mitä elämässä voi tulla vastaan.

Elisabetin mukaan Jumala kutsui häntä nunnaksi niin voimakkaaksi, että kutsuun oli pakko vastata. Ortodoksisuus löytyi omaksi kirkoksi aikuisiällä, vuonna 1990.

– Tulen luterilaisesta perheestä, olen käynyt roomalais-katolisen yliopiston, ollut juutalaisen miehen kanssa naimisissa, ja ollut töissä muslimimaissa, niin eikö se ole luonnollista, että ihmisestä tulee ortodoksi?

Keskustassa asuva nunna taistelee satoja kiusauksia vastaan päivittäin

Myös nunna Elisabetin asuinpaikka on poikkeuksellinen. Hän ei asu luostarissa, syrjässä maallisista houkutuksista, vaan Helsingin ydinkeskustassa, Kaisaniemen puiston vieressä, lapsuuden kotiaan vastapäätä.

– Kiertelin ympäri maailmaa ja päädyin tänne. Voi siis sanoa, että olen päässyt elämässäni noin kolmisenkymmentä metriä eteenpäin.

Elisabetin asuinpaikka kantakaupungissa altistaa hänet kiusauksille päivittäin.

– Normaalissa elämässä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on paljon sellaista, mikä ei nunnalle kuulu. Ei tarvitse mennä kuin 500 metriä tuonne päin niin kiusauksia on 200.

Alun perin nunna Elisabet asettui vihkimyksen jälkeen vuonna 2012 Vuosaaressa sijaitsevaan Sofia-kulttuurikeskukseen. Sen yhteyteen oli suunnitelmissa perustaa luostari. Hanke kuitenkin kariutui, kun tilat menivät remonttiin vuotta myöhemmin.

– Meitä oli siellä alle kourallinen harjoittelemassa nunnan elämään. Ryhmä hajosi, kun remontti alkoi ja väistötiloja ei löytynyt.

Luostarihankkeen kuihtuminen oli nunna Elisabetille suuri kriisi. Hän pohti Lintulan luostariin menoa, mutta lopulta hän jäi asuntoonsa Mikonkadulle. Samaan taloon perustettiin vähän myöhemmin ortodoksikappeli.

Entisessä elämässä kivat päähänpistot pystyi toteuttamaan samantien. Nyt täytyy aina miettiä sitä, että onko se hengelliseksi hyödyksi ja minun luostarielämäni mukaista. Nunna Elisabet

– Jumala sanoi koko ajan, että minun paikkani on täällä. Saatiin tänne kappeli ja syntyi maallikkoyhteisö. Nyt tämä palvelee tässä ajassa täällä Helsingin keskustassa.

Mitä kaipaat entisestä elämästä?

Kuusi vuotta nunnana ei ole saanut Liisa Toppilaa katumaan tehtyjä lupauksia, vaan kutsumus on hänen mukaansa päinvastoin vahvistunut. Joitain asioita hän kuitenkin myöntää kaipaavansa nunnan elämää edeltäneestä ajasta.

– Entisessä elämässä kivat päähänpistot pystyi toteuttamaan saman tien. Nyt täytyy aina miettiä sitä, että onko se hengelliseksi hyödyksi ja minun luostarielämäni mukaista ja usein joutuu sanomaan, että ei käy.

Esimerkiksi Elisabet mainitsee veljenpoikansa väitöstilaisuuden. Hän sai piispalta siunauksen mennä väitöstilaisuuteen, mutta ei sen jälkeisiin juhliin eli karonkkaan.

– Olin kyllä haikealla mielellä, mutta pystyin iloitsemaan, kun kuulin, että heillä oli ollut oikein kiva tilaisuus. Tällaisia tilanteita tulee koko ajan vastaan, huokaa nunna Elisabet.

Lauantain ohjusiskujen jälkipyykki jatkuu Britanniassa. Työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn arvosteli BBC:n haastattelussa pääministeri Theresa Mayta hätiköinnistä.

Corbynin mukaan päätös aseellisesta operaatiosta Yhdysvaltain ja Ranskan rinnalla olisi voinut odottaa maanantaita ja parlamentin näkemyksiä. Corbyn painotti, että itsepuolustus tai YK:n valtuutus ovat laillisia syitä sotilaallisille toimille.

Ulkoministeri Boris Johnson: "Nopeus takasi tehokkuuden"

Britannian konservatiiviulkoministeri Boris Johnson puolusti Britannian pikaisia toimia sillä, että operaatio oli tehokkaampi nopealla aikataululla toteutettuna. Laajaa poliittista keskustelua vaille jääneitä toimia käsitellään huomenna Britannian parlamentissa.

Corbynin mukaan parlamentti olisi voitu kutsua myös hätäistuntoon. Ulkoministeri Johnsonin mukaan kyseessä oli myös brittisotilaiden turvallisuus.

Johnson sanoi, että ilmaiskujen osoittaneen Syyrian hallitukselle rajan.

– Ensisijainen tarkoitus oli sanoa ei barbaariselle voimankäytölle.

Britannian ilmavoimat operoi Kyprokselta

Britannian puolustusministeriön mukaan kuninkaallisten ilmavoimien Tornado-rynnäkkökoneet laukaisivat kahdeksan Storm Shadow-ohjusta. Kohteena oli kemiallisten aseiden varasto Homsin länsipuolella. Brittikoneiden tukikohta on Kyproksen Akrotirissa. Välimeren vesillä oli ilmatorjuntavalmiudessa hävittäjäalus HMS Duncan.

Lue myös:

Analyysi: Syyria on pakottanut Amerikka ensin -presidentin ulkopoliittiseen muodonmuutokseen

YK:n turvallisuusneuvosto torjui Venäjän vaatimukset Syyrian iskujen tuomitsemisesta – Kokosimme päivän tärkeimmät reaktiot

Analyysi: Trump parjaa Obamaa, mutta kaksikolla on sama ongelma – Syyriasta ei pääse eroon millään

Keskustanuoret kannattaa bordellien laillistamista. Keskustanuorten valtuuskunta hyväksyi sunnuntaina kokouksessaan Pieksämäellä asiaa koskevan valtuustoaloitteen, joka on lähtöisin Pirkanmaan keskustanuorilta.

Pirkanmaan keskustanuorten mukaan bordellien laillistaminen lisäisi valvontaa, takaisi seksityöläisten oikeudet ja poistaisi ihmiskaupan haittoja.

Keskustanuorten varapuheenjohtajan Janne Kallungin mukaan keskustanuorten valtuuskunta puolsi aloitetta useista syistä.

– Näin pystyttäisiin tarjoamaan ammatinharjoittajille turvalliset tilat ja saataisiin kitkettyä ihmiskauppaa sekä sen ympärillä pyörivää muuta pimeää rikollisuutta, esimerkiksi huumekauppaa, hän sanoo.

Myös terveydelliset näkökulmat ovat Kallungin mukaan tärkeitä.

– Sukupuolitauteja saataisiin kitkettyä, kun mukaan tulisivat terveystarkastukset.

Keskustanuorten valtuuskunnan hyväksynnästä aloitteelle kertoi ensimmäisenä Verkkouutiset.

Keskustelulle toivotaan jatkoa

Keskustanuorten varapuheenjohtaja Janne Kallunki kertoo, että sama aloite on lähtenyt Pirkanmaan keskustanuorilta myös keskustan ensi kesän puoluekokoukseen Sotkamoon.

Janne Kallunki ei kuitenkaan lähde ennustamaan, miten aloitteeseen suhtaudutaan keskustan puoluekokouksessa.

Keskustelun hän toivoo jatkuvan.

Kallungin mukaan kokouksessa nostettiin esiin myös bordellien laillistamisen riskejä.

– Esimerkiksi, joutuuko joku vastentahtoisesti kyseisen ammatin harjoittajaksi ja kuinka eettisesti oikein ammatin harjoittaminen on.

Kallungin mukaan ammatinharjoittajat voisivat toimia osuuskuntapohjaisesti tai itsenäisesti, mutta sitä, mikä taho tilat tarkemmin ottaen voisi tarjota, hän ei vielä osaa sanoa.

Pro-tukipiste: Ongelmallista

Seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten sekä ihmiskaupan uhrien oikeuksia edistävän Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen pitää keskustanuorten aloitetta hyvänä keskustelunavauksena. Hän kaipaa kuitenkin tarkennuksia sen sisältöön. Hänen ensireaktionsa aloitteeseen on kysymys, kenen ylläpitämä bordellijärjestelmä olisi, valtion, kuntien vai maakuntien?

Sääntelyjärjestelmä ei ylipäätään ole ratkaisu, jota Kauppinen kannattaisi vaan seksityön dekriminalisointi.

Keskustanuoret mainitsevat aloitteessaan seksityöntekijöiden terveystarkastukset.

– Pakolliset terveystarkastukset on koettu ongelmallisiksi maissa, joissa toiminta on säännelty bordellilaitoksen kautta, Kauppinen muistuttaa.

Hän uskoo, ettei pakkoa terveystarkastuksiin tarvita, jos niihin pääsee matalalla kynnyksellä ja palvelut ovat hyviä.

Keskustanuorten ajatusta osuuskuntapohjaisista bordelleista Kauppinen kuvailee "aika uudeksi tavaksi" järjestää asia.

– Missään maassa bordelleja ei ole järjestetty siten, että ne pohjautuisivat vain osuuskunta-ajatteluun, valtion suora kontrolli olisi silloin vähäisempi, Kauppinen sanoo.

Moniko hakeutuisi rekisteröitymistä edellyttäviin paikkoihin töihin? Yhteiskunnallinen stigma on suuri. Moni pelkää sen pilaavan tulevaisuutensa. Jaana Kauppinen

Hänen mukaansa sääntelymalli on koettu yleensä ongelmalliseksi bordellien työntekijöiden kannalta.

– Heillä ei ole sananvaltaa työskentelyoloista. Hallinnolliset kriteerit, esimerkiksi kuinka paljon on oltava tilaa, paljonko on suihkuja, miten terveystarkastukset on järjestetty, painottuvat, hän listaa.

Maissa, joissa tällaisista järjestelyistä on kokemusta, on käytännössä oltu enemmän kiinnostuneita siitä, täyttyvätkö hallinnolliset kriteerit, kuin siitä, että bordelleissa työskentelevien ihmisten työskentelyolosuhteet olisivat mahdollisimman turvalliset, Kauppinen huomauttaa.

Hän muistuttaa, että Suomen parituslaissa on useita pulmallisia kohtia tällaisten ajatusten kannalta.

– Lain mukaan useampi ihminen ei voi työskennellä samoissa tiloissa, eikä palkata itselleen esimerkiksi järjestyksenvalvojaa. Nykylainsäädännössä on monta kohta, jotka estävät turvajärjestelyiden käyttöönoton omatoimisesti, Kauppinen sanoo.

Ongelmalliseksi on koettu myös rekisteröityminen maissa, joissa prostituoitujen on pakko rekisteröityä.

– Mihin käytetään tietoa, että joku on työskennellyt bordellissa? Moniko hakeutuisi rekisteröitymistä edellyttäviin paikkoihin töihin? Yhteiskunnallinen stigma on suuri. Moni pelkää sen pilaavan tulevaisuutensa, Kauppinen luonnehtii.

Lue myös:

Ruotsissa yli 1 800 eronnut Amnestysta protestina prostituutiopäätökselle

Nuordemarit ehdottavat prostituution laillistamista Suomessa

Syyrian seuraava humanitaarinen katastrofi odottaa kapinallisten hallussa olevassa Idlibissä, varoittaa Ranskan ulkoministeri Jean-Yves Le Drian ranskalaislehti Le Journal du Dimanchessa.

Ministerin mukaan Idlibissä on tällä hetkellä kaksi miljoonaa ihmistä, joista sadat tuhannet ovat evakuoituja kapinallisten menettämistä kaupungeista. Idlibin on odotettu olevan Syyrian hallinnon seuraavien taisteluiden kohde. Alue on yksi Syyrian viimeisiä, jotka eivät ole hallinnon vallassa.

Myös Suomen ulkoministeri Timo Soini (sin.) on arvellut Idlibiä seuraavaksi hallinnon kohteeksi.

Eilen Syyrian armeija ilmoitti vallanneensa Itä-Ghutan kapinallisilta kaksi kuukautta kestäneiden taisteluiden jälkeen. Taistelijoita, heidän perheitään ja tukijoitaan siirrettiin Ghutasta Idlibiin.

Asetutkijat aloittavat

Kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n tutkijoiden on määrä aloittaa tänään sunnuntaina tutkimukset väitetyn kaasuiskun tapahtumapaikalla Doumassa. Tutkijoiden delegaatio saapui Damaskokseen eilen.

Syyrian ulkoministeriö lupaa antaa asiantuntijoille täyden työrauhan. Länsimaiden mukaan iskussa käytettiin kemikaaleja, todennäköisesti klooria ja sariinia. Iskussa kuoli kymmeniä siviilejä.

Tutkijoiden työtä vaikeuttaa se, että alueelta on todennäköisesti poistettu todisteita. Alue on ollut viime viikon ajan Venäjän sotilaspoliisin ja Syyrian joukkojen vallassa. Järjestön mukaan tutkijat etsivät todisteita myös sille, onko tapahtumapaikkaan kajottu iskun jälkeen.

Yhdysvallat, Ranska ja Britannia ovat antaneet uuden päätöslauselmaluonnoksen YK:n turvallisuusneuvostolle myrkkyiskujen tutkinnasta. Luonnoksessa ehdotetaan itsenäistä tutkintaa ja vaaditaan myös esteetöntä humanitaarisen avun toimittamista Syyriaan sekä Syyrian osallistumista YK:n johtamiin rauhanneuvotteluihin.

Neuvottelut luonnoksesta on määrä alkaa maanantaina, mutta diplomaattien mukaan on epäselvää, milloin turvallisuusneuvosto äänestää asiasta.

Puolen miljoonan euron perintö tuli iloisena yllätyksenä espoolaiselle Tiina Saijonmaalle. Kuolinpesää hoitanut Saijonmaa kävi läpi isänsä papereita perukirjaa varten, kun hän löysi tämän vaimon Elvy Kajander-Koivumäen ottaman säästöhenkivakuutuksen.

Elvy oli tehnyt vakuutusyhtiö SEB Lifen kanssa sopimuksen vuonna 2012 Asset Management Bond -sijoitussidonnaisesta säästöhenkivakuutuksesta. Hän oli tuolloin 83-vuotias. Elvy menehtyi 88-vuotiaana viime syyskuussa. Hänen aviomiehensä Keijo Koivumäki kuoli pian Elvyn jälkeen joulukuussa.

Tarkempi silmäys jäämistöstä löytyneisiin asiakirjoihin herätti kysymyksiä – kaikki ei ollut kunnossa. Vakuutuksen pääomasta oli hävinnyt runsaassa viidessä vuodessa viidesosa erilaisiin kuluihin ja sijoitusten tappioihin.

Puolen miljoonan vakuutusmaksusta oli jäljellä enää hieman alle 400 000 euroa. Erityisesti vakuutuksen kulut, yli kymmenys pääomasta, tuntuivat omaisista korkeilta.

– Olen täysin vakuuttunut, ettei hän täysin ymmärtänyt näitä kuluja. Ylipäätään ihmettelen, miten hän on tällaiseen ryhtynyt. Epäilen, että kyseessä on ollut puhelinmyynti, jossa on houkuteltu veroedulla, Saijonmaa sanoo.

Sijoitusalan yhtiöt käyttävät hyväkseen verotietojen julkisuutta. Niiden perusteella puhelin- ja muuta markkinointia voidaan kohdentaa varakkaille henkilöille.

Omaiset eivät ole löytäneet vakuutuskirjan ohesta kuluista kertovaa liitettä.

– Vakuutusehdot ovat hyvin monimutkaiset ja niissä on kerrottu epämääräisesti kuluprosenteista. Ne ovat tulleet asiakaskohtaisesti räätälöitynä erillisellä liitteellä, Saijonmaa kertoo.

Tämä selvisi, kun vakuutusta hoitanut Suomen Pankkiiriliikkeen sidonnaisasiamies toimitti edunsaajille kopion vakuutuskirjasta ja niiden mukana tuli SEB Lifen edustajan allekirjoittama lista kuluista. Joidenkin maksujen kohdalla viitataan takaisin vakuutuksen ehtoihin.

Elvy Kajander-Koivumäen säästöhenkivakuutuksen edunsaajiksi oli merkitty puoliso Keijo Koivumäki, Tiina Saijonmaa ja hänen veljensä. Aviomies perisi puolet jäljellä olevasta summasta ja lapset kumpikin neljäsosan. Saijonmaa arvelee, että Elvyn kauniina ajatuksena oli turvata aviomiehensä viimeiset vuodet, jos hän sattuisi kuolemaan ensin, ja muistaa samalla läheisiään.

Elvy ja Keijo olivat avioituneet kymmenen vuotta sitten kahdeksankymppisinä. Perhetuttavat löysivät elämäänsä vielä uuden onnen iäkkäinä. Molemmat olivat jääneet leskeksi muutamia vuosia aiemmin eikä Elvyllä ollut omia lapsia tai lähisukulaisia.

Edunsaajien korvauksen osittainen verovapaus toimi varmasti houkuttimena ostaa säästöhenkivakuutus. Myös sijoituksia voitiin myydä ja sijoittaa edelleen salkun sisällä ilman voitoista maksettavaa veroa.

Yli 100 000 euroa suli kuluihin ja tappioihin

Tiina Saijonmaan mukaan asioiden selvittäminen Irlannissa kotipaikkaansa pitävän SEB Lifen kanssa on ollut vaivalloista ja aikaa vievää. Koska myös pääedunsaaja Keijo Koivumäki oli kuollut, omaiset tarvitsivat perukirjaa varten tarkat tiedot vakuutuksesta.

– Olemme saaneet hyvin niukasti tietoja kolmen kuukauden aikana. Sähköposteihin tai soittopyyntöihin ei vastata. Koska tietojen saanti oli vaikeaa, ryhdyimme katsomaan vakuutusta muutenkin, Saijonmaa kertoo.

500 000 euron vakuutusmaksusta oli otettu ensin säästöhenkivakuutuksissa yleisesti käytössä oleva prosentin toimitusmaksu. Sen lisäksi pelkästään perustamiskuluihin oli mennyt 40 000 euroa. Hallinnointipalkkiota ja palvelumaksua sekä rahastojen osto- ja myyntikuluja oli peritty vielä tämän päälle lähes 18 000 euroa.

Erilaiset kulut olivat siis syöneet pääomasta runsaassa viidessä vuodessa noin 11,5 prosenttia, 58 000 euroa. Jos mukaan lasketaan vakuutuksen toimitusmaksu summa nousee jo 63 000 euroon.

Lisäksi vakuutuksen sijoitukset olivat tuottaneet tappiota 40 000 euroa. Pääsijoituskohteiksi oli valittu kaksi opiskelija-asuntokiinteistörahastoa, jotka molemmat ajautuivat selvitystilaan vuonna 2013.

Yli puolet Elvyn pääomasta, 280 000 euroa, oli sijoitettu Brandeaux Student Accommodation Fundiin ja Mansion Student Accommodation Fundiin. Osa jäädytetyistä varoista palautettiin myöhemmin, kun rahastojen kiinteistöomaisuutta realisoitiin.

Vanhan rouvan papereista löytyi sijoitusten vuosiraportteja. Saijonmaan mukaan Elvy ei osannut käyttää tietokonetta, joten kuka oli hoitanut vakuutuksen sijoituksia kaikki nämä vuodet?

Omaiset eivät ole löytäneet jäämistöstä Elvyn allekirjoittamaa vakuutushakemusta tai toimeksiantosopimuksia. Suomen Pankkiiriliikkeen sidonnaisasiamies on kertonut heille, että puolen miljoonan euron sijoituksia on hoidettu suullisesti. Myyjän mukaan vakuutushakemuksen kopiota ei luovuteta, koska se on vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välinen luottamuksellinen asiakirja.

SEB Life taas on kieltäytynyt luovuttamasta asiakirjoja Elvyn edunsaajille tai hänen kuolinpesälleen vedoten muun muassa Irlannin tietosuojalakiin. Asset Management Bondin vakuutusehdoissa kuitenkin sanotaan, että vakuutukseen sovelletaan Suomen lakia.

Selvittelyn hitaus on johtanut siihen, että kuolinpesä on joutunut anomaan verottajalta lisäaikaa perukirjan tekoon. SEB Life veloittaa kuluja aina siihen asti kunnes korvaus on maksettu edunsaajille. 15 000 euroa Mansion-kiinteistörahastoon sijoitetuista varoista pysyy edelleen jäädytettynä, koska rahaston konkurssirealisointi on kesken.

Asset Management Bond -rahastovakuutus on esitteen mukaan rakennettu nimenomaan sellaisille asiakkaille, jotka haluavat suunnitella oman salkkunsa sijoitusneuvojansa kanssa.

Elvy Kajander-Koivumäki ei ollut aivan kokematon sijoittaja. Kuoleman jälkeen paljastui, että vanhalla rouvalla oli mittava erillinen osakesalkku, jota hän oli hoitanut itsenäisesti. Rahat oli sijoitettu vuosikymmenien saatossa kotimaisiin pörssiosakkeisiin. Hän oli myös määrännyt tasapuolisesti testamentilla kuka hänen läheisistään perii mitäkin omaisuutta.

Tätä vasten huono sijoituspäätös herättää ihmetystä. Tiina Saijonmaa kuvailee äitipuoltaan itsenäiseksi ihmiseksi, joka ei ottanut vastaan apua muilta. Yli 70-vuotiaaksi hammaslääkärinä työskennellyt Elvy keräsi omaisuutensa omalla työllään ja oli tarkka rahoistaan.

– Uskoisin, että Elvy olisi raivoissaan lopputuloksesta, Saijonmaa toteaa.

Hän kertoo, että viimeisinä vuosinaan Elvy tilaili kaikenlaista tavaraa puhelinmyyjiltä ja laskutkin jäivät maksamatta. Elvy Kajander-Koivumäki teki myös vakuutuksen myyntivuonna edunvalvontavaltuutuksen Saijonmaan, hänen tyttärensä ja serkkunsa tyttären kanssa, mutta sitä ei koskaan käytetty. Saijonmaan isä tai hänen vaimonsa eivät tässäkään yhteydessä maininneet vakuutuksesta sanallakaan.

Vakuutuksen myyjä on kertonut Saijonmaalle, että isä Keijo oli Elvyn mukana Suomen Pankkiiriliikkeen toimistossa, kun tuote ostettiin. Saijonmaa uskoo isänsä olleen paikalla lähinnä fyysisenä tukena huonosti liikkuneelle Elvylle, koska hän ei ymmärtänyt mitään sijoitusten päälle.

Vanhuksen kohtelu harmittaa Saijonmaata sen verran, että hän haluaa kertoa Elvyn tarinan julkisesti nimellään. Hän epäilee, ettei tapaus ole ainoa laatuaan. Omaiset haluaisivat myös tietää, onko monimutkaisen säästöhenkivakuutuksen myynti 83-vuotiaalle tapahtunut Finanssivalvonnan ohjeiden mukaisesti.

– Me olemme kohta itse sen ikäisiä, että voimme olla siellä huijattavana, Saijonmaa huomauttaa.

Jos vakuutuksen hoitajalta tai vakuutusyhtiöltä ei tipu tietoa, miten edunsaajat voivat arvioida, onko kaikki hoidettu lakien ja sääntöjen mukaan?

Omaiset eivät aio ryhtyä oikeustoimiin asian selvittämiseksi, koska myyntitilanteessa paikalla olleet ovat kuolleet välittäjää lukuunottamatta.

Veroedun poisto hävitti yhden myyntivaltin

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen selailee Kajander-Koivumäen vakuutuksen tapahtumahistoriaa. Hän ei ole yllättynyt SEB Lifen säästöhenkivakuutuksen kovista kuluista, koska näissä sopimuksissa on ollut perinteisesti korkeat kustannukset.

– Ihmiset ovat olleet aiemmin valmiit maksamaan suuriakin kuluja, koska on ajateltu, että perintöverossa sitten säästetään, Puttonen toteaa.

Elvyn tapaus jää tuskin ainoaksi. Monesta kuolinpesästä voi lähivuosina paljastua ikäviä tai iloisia yllätyksiä, kun vanhempi ikäpolvi siirtyy ajasta iäisyyteen. Yllätyksen laatu riippuu tietysti siitä, miten hyvin vakuutuksen sijoitukset ovat onnistuneet. Suomalaisille on nimittäin myyty satoja tuhansia säästöhenkivakuutuksia tällä vuosituhannella.

Finanssialan tilastojen mukaan huippuvuonna 2006 lähes 47 000 yksityishenkilöä hankki sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen. Kiinnostus tuotetta kohtaan väheni selvästi vuonna 2016, kun julkisuudessa alettiin keskustella vakuutustuotteiden veroedun poistosta.

Alhaisten korkojen aikana suomalaiset myös etsivät suosittujen korkeakorkoisten tilien tilalle tuottavampia sijoituskohteita. Vuoteen 2016 mennessä moni oli sellaisen löytänyt, ja pankkien ja vakuutusyhtiöiden rahalähde alkoi ehtyä.

Säästöhenkivakuutusten myyntivaltti, perillisten veroetu, on myös menetetty. Vakuutusten verokohtelua kiristettiin vuoden alussa kun perintöveron vapaaosat poistuivat. Nyt koko vakuutuskorvauksesta peritään vero.

Aiemmin korvaus oli perillisille tai edunsaajille verovapaa 35 000 euroon asti. Puolison vakuutuskorvauksesta puolet oli verovapaata, vaikka summa ylitti 35 000 euroa. Elvyn edunsaajat saavat vielä veroedun, koska verovelvollisuus alkaa vakuutuksenottajan kuolinpäivästä.

Kajander-Koivumäen rahastosalkkuun tutustunut Puttonen toteaa diplomaattisesti, että sijoitukset eivät ole aivan onnistuneita. Erityisesti jos niitä peilaa viimeistä kuutta vuotta vasten, jolloin osake- ja kiinteistömarkkinoilla on eletty nousun aikaa.

Puttosen mukaan sijoituksia on kyllä hajautettu erityyppisiin rahastoihin, kuten yhdistelmä- ja osakerahastoihin. Kurssinousun aikaan useamman kohteen olisi pitänyt tuottaa tai pitää edes pääoma lähtötasolla, mutta näin ei ole käynyt.

Kiinteistörahastosijoitukset hämmästyttävät kokenutta sijoittajaa. Hän sanoo, ettei ole aiemmin törmännyt konkurssiin menneeseen kiinteistörahastoon.

– Jos joku sijoitus on menestynyt hyvin viime vuosina, se on nimenomaan kiinteistörahastot. Että onkin onnistuttu löytämään kaksi noin huonosti menestynyttä. Siinä on ollut kyllä hyvin paljon huonoa tuuria, professori muotoilee.

Kiinteistöjä pidetään perinteisesti matalamman riskin sijoituskohteina kuin esimerkiksi osakkeita.

“Jos asiakkaat eivät luota, bisneskin häviää nopeasti”

Sijoitus- ja vakuutustuotteiden myynnillä on ollut huono maine alalla paljastuneiden epäselvyyksien takia. Vanhuksille on myyty tuotteita, joiden ehtoja he eivät ole täysin ymmärtäneet ja säästöt ovat huvenneet. Muun muassa pitkään alalla työskennellyt pankkiiriliikkeen entinen johtaja on paljastanut Helsingin Sanomille alan yritysten asiakkaiden houkuttelussa käyttämiä myyntitekniikoita.

Kun Kajander-Koivumäki hankki säästöhenkivakuutuksensa sääntely oli vielä löysää. Vakuutussopimulaissa oli yleisluontoinen säännös tuotteiden myynnistä ja alan valvojan suositusluontoisia ohjeita vakuutussäästämisen markkinoinnista ja hyvästä myyntitavasta.

Euroopan unioni ja kansalliset viranomaiset ovat puuttuneet esiin tulleisiin epäkohtiin tiukentamalla lakeja ja ohjeita. Viimeisin sijoitustuotteita koskeva kiristys tuli voimaan vuoden alussa ja vakuutukset seuraavat perässä syksyllä.

Tarkista ainakin nämä, ennen kuin sijoitat rahasi tai ostat sijoitusvakuutuksen

Mutta viranomaisilla on vähän keinoja puuttua yksittäistapauksiin. Valvonta tapahtuu jälkikäteen, kun ihmiset ovat jo menettäneet rahansa.

Vakuutus-, pankki- ja arvopaperiasiakkaita ongelmatilanteissa auttava Rahoitus- ja vakuutusneuvonta (FINE) voi antaa vain riidanratkaisusuosituksia. FINE on voinut käsitellä ulkomailta toimivan SEB Lifen riita-asioita viime vuodesta lähtien. Aiemmin asiakkaan piti hoitaa valittaminen Irlannin oikeusasiamiehen kautta.

Finanssivalvonta taas voi tarkastaa yhtiöiden menettelytapoja, jos reklamaatioita alkaa kertyä ja määrätä rikkeistä seuraamusmaksun. Ankarin sanktio on yrityksen toimiluvan peruminen. Vakuutuksenottajan tai omaisten pitäisi siis riitauttaa asia oikeudessa ja kantaa myös riski häviöstä.

Finanssivalvonta teki muutama vuosi sitten pankkeihin ja sijoitusyhtiöihin tarkastuksia iäkkäille myydyistä sijoitustuotteista. Viime keväänä Fiva antoi neljälle yhtiölle julkisen varoituksen ja seuraamusmaksun, koska löysi puutteita niiden sijoitustuotteiden neuvonnassa ja myynnissä. Alan suurimmat toimijat Nordea ja OP saivat isoimmat rapsut.

Esille nousseet epäselvyydet eivät ole alan etu. Professori Vesa Puttosen mukaan ne johtavat siihen, etteivät suomalaiset enää uskalla sijoittaa ja rahat makaavat sitten pankkitilillä tuottamatta mitään.

– Sijoitusmarkkinoilla kaikki perustuu luottamukseen. Jos asiakkaat eivät luota, niin yrityksen bisneskin häviää nopeasti, hän korostaa.

Suomalaiset elävät yhä iäkkäämmiksi ja ovat oikeustoimikelpoisia pidempään. Vanhemmilla ikäluokilla on myös aiempaa enemmän varallisuutta, mutta heillä ei välttämättä ole kokemusta rahoitusalasta.

– Siinä on sisäänrakennettu jännite. Tulee yksittäisiä tapauksia, missä sijoittaja huomaa jälkikäteen tehneensä sellaista, mitä ei alun perin tarkoittanut, Puttonen toteaa.

Samaan aikaan sijoitus- ja vakuutustuotteet ovat monimutkaistuneet ja kansainvälistyneet.

– Tämä on houkuttelevaa sellaisille palveluntarjoajille, jotka ajattelevat, että tässä on helppo kohde myydä monimutkaisempia ja kalliimpia tuotteita, jotka eivät menisi kaupaksi asiaan enemmän perehtyneelle, hän sanoo.

Pettynyt sijoittaja syyttää itseään ja kärsii tappiot hiljaa

Siihen nähden miten paljon säästöhenkivakuutuksia on myyty viimeisen kymmenen vuoden sisään, niistä valitetaan Rahoitus- ja vakuutusneuvontaan tai käydään oikeutta todella vähän. FINEn säästöhenkivakuutuksia koskevien yhteydenottojen määrä on lähes kaksinkertaistunut viidessä vuodessa noin pariin sataan. Kyse on kuitenkin pienestä määrästä, jos sitä verrataan FINEn vuosittain hoitamaan 6 000–7 000 vakuutusasiaan.

Suurin osa yhteydenotoista oli kyselyitä säästöhenkivakuutuksen kuluista, lopettamisesta eli takaisinostosta tai edunsaajamääräyksen tulkinnasta. Vain 23 tapausta eteni FINEn riidanratkaisumenettelyyn.

Johtava asiantuntija Ville Raulos kertoo, että iäkkäitä vakuutuksenottajia koskevia tapauksia tulee vastaan vähän. FINEn asiakkaat ovat olleet vakuutusta ottaessaan tavallisesti 60–65-vuotiaita.

Rauloksen mielestä sijoitussidonnainen säästöhenkivakuutus voi olla järkevä valinta iäkkäällekin ihmiselle. Paljon riippuu siitä, mitä sillä halutaan saavuttaa. Se on yksi tapa muiden joukossa suunnitella jäämistön siirtymistä perillisille.

– Enemmän kiinnittäisin huomiota siihen, mitä sijoitussalkkuun sisällytetään. Ettei sinne tulisi liian korkeariskisiä instrumentteja. Ne saattavat olla ikääntyneen salkussa suurikin riski, Raulos sanoo.

Professori Vesa Puttonen arvioi valitusten vähäisyyden syyksi sen, etteivät ihmiset tiedä mihin valittaa tai katsovat, ettei sillä olisi mitään vaikutusta. Monet pettyneet sijoittajat myös ajattelevat, että tämä oli oma syy.

–Sitä jopa hävetään ja mieluummin kärsitään omissa nahoissa tappiot kuin lähdetään niistä julkisesti valittamaan, Puttonen toteaa.

Tämä voi olla syy, miksi Elvy Kajander-Koivumäki ei kertonut vakuutuksestaan tai ongelmiin ajautuneista sijoituksistaan läheisilleen.

Tiina Saijonmaan mukaan äitipuoli oli ilmeisesti havahtunut tilanteeseen siinä vaiheessa, kun vuosiraportista kävi ilmi kiinteistörahastojen selvitystila.

Vaikeasti liikkunut Elvy oli lähtenyt papereiden kanssa Espoosta Helsingin keskustaan Suomen Pankkiiriliikkeen tiloihin selvittämään asiaa. Saijonmaalle hän kertoi käyneensä Aleksanterinkadulla ja kaatuneensa pahoin matkalla.

Säästöhenkivakuutukseen pettyneen tai mielensä muuttaneen keinot ovat vähissä. Jos vakuutuksesta haluaa eroon, takaisinosto on kallista.

Elvyn olisi pitänyt maksaa vakuutuksen lopettamisesta 7,6 prosenttia vakuutusmaksusta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Alkuprosentti olisi laskenut jokaisen kuuden kuukauden kohdalla vajaalla prosenttiyksiköllä. Viidestä vuodesta eteenpäin takaisinosto olisi ollut ilmaista, mutta silloin iäkäs rouva ei olisi välttämättä enää ollut päättämässä asiasta.

Kiinteistörahastot olivat tässä vaiheessa jäädytettynä, joten lopettamalla vakuutuksen Elvy olisi menettänyt suurimman osan sijoittamistaan varoista.

Näin vakuutusyhtiö ja pankkiiriliike vastaavat:

Yle pyysi SEB Lifea ja vakuutusta hoitanutta Suomen Pankkiiriliikettä kommentoimaan jutussa esiin nousseita asioita. Yhtiöt vetoavat sähköposteissaan useissa kohdissa salassapitovelvollisuuteen, mikä estää heitä kommentoimasta yksittäisen asiakkaan tietoja. Yritykset kommentoivat asiakassuhteiden hoitoaan ja sijoitustuotteitaan vain yleisellä tasolla.

SEB Life ja Suomen Pankkiiriliike sanovat toimineensa lakien ja säännösten mukaisesti.

SEB Life kertoo kuitenkin, että kyseisen vakuutuksen on välittänyt asiakkaan valitsema vakuutusmeklari ei yhtiön sidonnaisasiamies.

Tämän ero on se, että vakuutusmeklari edustaa palkkion maksavaa asiakasta. Sidonnaisasiamies taas edustaa vakuutusyhtiötä ja saa tältä maksun.

SEB Life kirjoittaa, ettei se toimi sijoitusten hoitajana tai neuvonantajana, näitä tehtäviä hoitaa aina vakuutusedustaja. Suomen Pankkiiriliike välittää sijoitustuotteita ja antaa sijoitusneuvontaa sekä hoitaa varallisuutta. Konserniin kuuluvat vakuutusmeklari- ja vakuutusasiamiesyritykset. Elvy Kajander-Koivumäen vakuutuksen on välittänyt BH Broker House, joka on Suomen Pankkiiriliikkeen rinnakkaistoiminimi. Vakuutuksen on välittänyt ja sitä on hoitanut samaan konserniin kuuluvat yritykset.

Syksyllä voimaan astuvan uuden vakuutuslain mukaan myyjän on kerrottava sidoksistaan eturistiriitojen välttämiseksi.

SEB Life ja Suomen Pankkiiriliike toteavat Asset Management Bond -vakuutuksen erikoisehdoista ja sen soveltuvuudesta yli 75-vuotiaille: vakuutusedustaja tai välittäjä tekevät hakijalle aina soveltuvuusarvion, jossa asiakkaan sijoitushorisontin pitää olla vähintään 5 vuotta. Tuotteen on sovelluttava muutenkin hänen sijoitustavoitteisiinsa ja riskiprofiiliinsa. Asiakkaan pitää hyväksyä sijoittajaprofiilin kartoituslomake ja vakuutuksen erikoisehdot, jotta vakuutus voidaan myöntää hänelle.

Tämä on tilanne nykyään, vuonna 2012 sääntely oli löyhempää. Esimerkiksi sijoituksen kokonaiskuluista kertova niin kutsuttu nollatuottolaskelma tuli voimaan vuonna 2013.

SEB Lifen mukaan edunsaajat saavat tarvittavat tiedot ja vakuutuskorvauksen, kun heidät on ensin laillisesti vahvistettu vainajan perillisiksi. Normaalisti sijoitusten realisointi vie kolme pankkipäivää, mutta epälikvidien sijoitusten selvittely voi aiheuttaa viivettä, yhtiö kertoo.

SEB Life oli todennut maaliskuun 1. päivä kirjatussa, omaisille lähetetyssä asiakirjassa Tiina Saijonmaan, hänen veljensä ja heidän isänsä Elvy Kajander-Koivumäen edunsaajiksi.

Tiina Saijomaa kertoi haastattelun jälkeen, että SEB Life oli yllättäen maksanut vakuutuskorvauksen edunsaajien tileille tämän viikon torstaina. Muuta tietoa tai asiakirjoja edunsaajat eivät ole tässä yhteydessä yhtiöltä saaneet. Saijonmaa oli laittanut korvaukseen vaadittavat uudet dokumentit sähköpostilla SEB Lifelle maanantaina ja alkuperäiset paperit postiin tiistaina. Aiemmat ohjeiden mukaiset dokumentit olivat yhtiön mielestä "väärin oikeiksi todistetut".

Suomen Pankkiiriliike kiistää suullisen asioiden hoidon. Yhtiö kertoo, että sen edustajat ottavat vastaan asiakkaan ohjeita ja toimeksiantoja vain kirjallisesti. Vakuutusmeklari taas toimii vain asiakkaan toimeksiantovaltakirjan perusteella.

Juttua varten ovat antaneet tietoja myös Finanssivalvonnan markkinavalvoja Päivi Turunen ja Verohallinnon veroasiantuntija Kalle Isotalo.

Millaisia kokemuksia sinulla on sijoitus- ja vakuutustuotteista tai niiden myynnistä? Lähetä kertomuksesi terhi.toivonen(at)yle.fi.

Lue myös: Tarkista ainakin nämä, ennen kuin sijoitat rahasi tai ostat sijoitusvakuutuksen

Nuorten pätkätyöt voivat lisääntyä, sillä hallitus päätti tällä viikolla, että työnantajat saavat palkata alle 30-vuotiaita perustelematta töiden määräaikaisuutta. Edellytys on, että nuori on ollut kolme kuukautta työttömänä. Tarkoituksena on helpottaa työllistämistä.

Nuorisojärjestö Allianssin puheenjohtaja Elisa Gebhard sanoo, että nuoret ajetaan entistä ahtaammalle, jos hallituksen kaavailut toteutuvat.

– Nuorten kotitalouksien tulot ovat jääneet jälkeen kaikkien muiden tuloista. Ensi kertaa historiassa nuoret sukupolvet ovat köyhempiä kuin edeltäjänsä. Esitetty malli lisäisi epävarmuutta entisestään, Gebhard arvostelee.

Perusteettomien pätkätöiden avaaminen alle kolmikymppisille ei ole kuitenkaan läpihuutojuttu. Palkansaajajärjestö STTK:n mukaan hallituksen kehysriihessään tekemä päätös on poikkeuksellinen.

– Perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa säädetään siitä, että iän perusteella ei saa asettaa ketään eriarvoiseen asemaan. Eli on mahdollista, että tämä esitys olisi syrjivä myös perustuslain valossa, sanoo johtaja Katarina Murto STTK:sta.

Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen arvioi torstaina, että hallituksen yritys työllistää alle 30-vuotiaita törmäisi työoikeuteen.

Lain mukaan työsopimuksen tekemiselle määräaikaisena pitää olla peruste. Lähtökohta on, että työsopimus on toistaiseksi voimassa, ja siitä poikkeaminen edellyttää hyvää syytä.

Nykyisin määräaikaisuuden perusteluksi vaaditaan esimerkiksi sijaisuus tai työn kausiluontoisuus.

– En usko, että kukaan kehtaisi esittää tällaista esimerkiksi yli 50-vuotiaille työntekijöille. Vastaanotto olisi täysi tyrmäys, Elisa Gebhard pamauttaa.

Gebrhardin mukaan on käynyt selväksi, että nuoria ei ole tarpeeksi poliittisina päättäjinä.

Asiantuntija: Ei mahdoton, mutta vaatii kunnon perustelut

Työoikeuden dosentti Jorma Saloheimo arvioi, että säännösten höllentäminen alle 30-vuotiaiden työttömien osalta on mahdollista, vaikka se voikin osoittautua hankalaksi toteuttaa. Saloheimo on eläköitynyt vastikään työtuomioistuimen presidentin tehtävästä.

– Ihan suoraan ei voi todeta, että tälle olisi ehdoton este. Se riippuu paljon siitä millä tavoin esitys tarkemmin muotoillaan ja perustellaan.

Saloheimon mukaan muutoksia määräaikaisia työtekijöitä koskevaan lainsäädäntöön ei voi kuitenkaan perustella pelkästään työntekijän iällä. Saloheimo perustaa näkemyksensä EU-tuomioistuimen käytäntöön.

– On katsottu, että pelkkä ikäraja kaavamaisesti sovellettuna ei voi olla määräaikaisen työsopimuksen perusteena, Saloheimo sanoo.

– Siinä tarvitsee olla muita työllisyyspoliittisesti hyväksyttäviä tavoitteita, jotka sinänsä ovat aika väljästi jäsenvaltioiden päätettävissä.

Katarina Murto sanoo, että hallituksen ratkaisu vaikuttaa hätäisesti tehdyltä.

– Itse en ole nähnyt laskelmia, lisäisikö tämä aidosti nuorten työllisyyttä.

Vaikutuksia pitkäaikaistyöttömiin ei ole selvitetty

Jorma Saloheimo pitää ilmeisenä, että vaikka laki muuttuisi määräaikaisten osalta tämän vaalikauden aikana, niin voimaan muutokset tulisivat vasta myöhemmin. Tämä tapahtuisi seuraavan työehtosopimuskierroksen alussa, jos määräaikaisuuksista on sovittu alan työehtosopimuksessa.

– Jos työsopimuslakia muutetaan kesken sopimuskauden niin on vaikea ajatella, että työehtosopimuksen sisältökin muuttuisi. Työehtosopimuksen sisältö on tietyllä tavoin lyöty lukkoon sinä hetkenä, kun sopimus on solmittu ja allekirjoitettu.

Määräaikaisten työsopimusten tekeminen on ollut mahdollista ilman perustetta viime vuoden alusta pitkäaikaistyöttömien kanssa. Hallituksen tarkoitus oli alentaa työnantajien kynnystä palkata yli 12 kuukautta työttömänä olleita, mutta sitä ei ole selvitetty, onko pätkätöiden avaaminen auttanut pitkään työttömänä olleita pääsemään töihin.

Iso lasten leikkipaikka Lappeenrannan satamassa alkaa täyttyä isistä, äideistä ja leikkivistä lapsista.

– Aivan ihanaa, huudahtaa Reino Laahanen.

Auringosta nauttii Reinon lisäksi hänen aikuinen tyttärensä Emma, joka seuraa silmä kovana 1-vuotiaan Eliaksen ja 4-vuotiaan Valtterin touhuilua suuren leikkitelineen alla olevassa lammikossa.

– Mukava kun aurinko paistaa, kertoo Emma Laahanen.

Lapsilla on hauskaa. Nauru raikaa, eikä ainakaan lapsia tunnu haittaavan, kun vaatteet vähän kastuvat.

Kevätauringon erityinen merkitys

Juuri nyt kevätauringon paistaessa ihmiset vaikuttavat hymyileviltä ja huolettomilta. Se ei ole pelkkä vaikutelma, sillä 85 prosenttia suomalaisista kokee kevään tulon vaikuttavan heihin.

– Suurin osa vielä kertoo, että vaikutus on myönteinen, sanoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Keväällä auringonpaiste alkaa lisätä serotoniini-nimisen hermovälittäjäaineen tuotantoa aivoissa. Kun aivosoluilla on serotoniinia enemmän käytössään, alkaa ihmisistä tulla sosiaalisempia ja aktiivisempia.

Ihmiset alkavat olla kiinnostuneempia muista ihmisistä, yhdessäolosta ja siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja tuntevat. Myös fyysinen vireys ja toimintatarmo lisääntyvät. Toisaalta ruokahalu pienenee.

Serotoniini ei kuitenkaan selitä ihan kaikkea, sillä jo silmään tuleva valo virkistää ihmistä. Partosen mukaan auringonvalo aktivoi hermosoluja talamus-nimisellä aivoalueella.

– Se johtaa siihen, että vireystaso nousee välittömästi, kun mennään ulos auringonpaisteeseen. Tosin jonkun ajan kuluessa ihminen tottuu valoon, mutta jos valon määrää vielä lisättäisiin, tulisi virkistävä vaikutus helposti uudelleen esille, kertoo Partonen.

Serotoniinia ei voi ostaa apteekista purkissa, joten ihmisen täytyy vain luottaa auringonvalon voimaan.

Uni paranee

Keväällä lisääntyvä valon määrä rytmittää ihmisen sisäistä kelloa uuteen asentoon. Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan sillä on paljon hyviä vaikutuksia.

– Kesällä ihminen nukkuu paremmin, jos välttää myöhäisen illan valoisuutta. Unen laatu on parempaa ja uni virkistää paremmin. Ihmiselle jää siis voimavaroja enemmän päivälle, kun on valveilla.

Kun suuresta joukosta ihmisiä on mitattu unen tarvetta, on todettu, että nukkumisaika on kesällä keskimäärin noin 10 minuuttia vähemmän kuin talvella.

– Suomessa on kuitenkin paljon ihmisiä, joilla on selkeitä muutoksia unentarpeessa. Uni voi kesällä olla jopa kaksi tuntia lyhyempi kuin talvella. Talvella ongelmana voivat olla ylipitkät, mutta virkistämättömät unet, kertoo Timo Partonen.

Partosen mukaan kesällä uni ikään kuin pakkautuu tiiviimmäksi paketiksi.

– Uni pyrkii kesällä alkamaan myöhemmin ja päättymään aiemmin kuin talvella.

Ihmiset tapaavat toisiaan

Lasten leikkipuistossa lapset ja aikuiset tutustuvat helposti toisiin ihmisiin. Lapset löytävät toisistaan leikkikavereita ja aikuisetkin malttavat jättää kännykät taskuihin, kun rupateltavaa on muiden aikuisten kanssa riittämiin. Kesäinen leikkipaikka johtaa helposti elinikäisiin ystävyyssuhteisiin.

Manu Puumalainen nauttii kevätauringosta 5-vuotiaan Pyryn ja 2-vuotiaan Väinön kanssa. Valoisa aika tuo erityisesti iltapäiviin lisää ulkoiluaikaa. Vielä vähän aikaa sitten sataman jäällä oli napakelkka, jossa päästiin nauttimaan hurjista vauhdeista.

Lasten vireyteen Manu Puumalainen ei ole huomannut kevätauringolla mitään vaikutusta.

– Virtaa riittää lapsilla ympäri vuoden, naurahtaa Puumalainen.

Ulkoilma auttaa

Tutkimusprofessori Timo Partonen kehottaakin nyt keväällä ja kesällä nauttimaan ulkoilmasta ja muiden ihmisten seurasta. Vaikutus on yleensä virkistävä ja piristävä.

Harmittavasti kuitenkin syksyllä aivojen oma serotoniinituotanto alkaa jälleen hiipua, ja silloin monelle saattaa tulla kaamosoireita. Se ilmenee niin, että ihmisen nukkuminen vaikeutuu, ruokahalu ja makean nälkä kasvavat, toimintatarmo vähenee ja osalle saattaa tulla lisäksi masennusoireita.

Jos oma olo on niin huono, että on tavallista ärtyneempi, nukkuu huonosti tai tulee helposti riitoja muiden kanssa, voi kyse olla kaamosmasennuksesta. Silloin sitä ei Timo Partosen mukaan kannata jäädä suremaan neljän seinän sisään.

– Jos sosiaaliset suhteet häviävät, ei vaikutus yleensä ole se toivottu. Olo yleensä vain menee huonommaksi, jos sosiaaliset kontaktit vähenevät ja harvenevat, kertoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen.

Kolme pappia sekä joukko muita merkkihenkilöitä seisoo kuopan reunalla yöllä huhtikuussa 1918. Heidän edessään seisoo neljä miestä, jotka osoittavat heitä aseillaan. Heidät on haettu suoraan kodeistaan ja töistään tänne, punaisten teloitettaviksi.

Paikka on syrjäinen ja soinen pelto Tommolan maanviljelijäperheen mailla. Pienen, puutalovaltaisen Kouvolan asemakylän keskustaan on matkaa runsas kilometri.

Yksi papeista on Vehkalahden kirkkoherra Gustaf Adolf Taube. Hän alkaa puhua edessä seisoville neljälle punaiselle. Sanoman sisällöstä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Tauben on kerrottu puhuneen rauhoittavasti ja vetoavasti.

Puhe tehoaa! Teloituksesta ei tule mitään. Teloittajat purskahtavat itkuun ja tulevat katumapäälle.

Tapahtuma ei kuitenkaan ole vielä ohi.

Punaisten johto komentaa paikalle uudet teloittajat – mutta hekin purskahtavat itkuun. Vasta kolmas teloitusryhmä pääsee tavoitteeseensa. Ampujat on juotettu humalaan, ja heillä rohkeus riittää teloittamiseen.

Siitä, yrittikö Taube edelleen puhua teloittajille, ei ole tietoa. Mutta jos yritti, viesti ei mennyt perille.

Tommolan veripelto on saanut jälleen uudet uhrinsa.

Koivu, joka sai voimansa lahtarin verestä

Tommolan veripellolla punaiset surmasivat vihollisina pitämiään henkilöitä, “herroja”. Sisällissodan aikana helmi-, maalis- ja huhtikuussa pellolla kuoli 49 ihmistä.

Kaikkiaan punaiset tappoivat Kouvolassa runsaat 120 henkilöä eli suurin piirtein saman verran kuin valkoiset surmasivat punavankeja.

Huhtikuussa punaiset siirsivät teloitukset Tommolan veripellolta vajaan kymmenen kilometrin päähän länteen, Kymijoen ylittävälle Korian sillalle.

– Hautaaminen pellolle oli vaikeata, koska maa oli roudassa. Ruumiista oli helpompi päästä eroon Korialla, koska ne pystyttiin heittämään sillalta alas jokeen, kertoo sisällissodan surmatöitä 2000-luvun alussa Kouvolassa tutkinut filosofian lisensiaatti Mirja Turunen.

Veripellon paikka löytyy vilkkaan kadun varrelta, autoliikenne on jatkuvaa. Nykyään paikka on pusikkoa, jonka läpi kulkee polku. Pari vanhaa, osittain lahonnutta koivua on myös pystyssä.

Koivuihin liittyy tarina.

– Kansa kertoi koivusta, jonka oksat olivat oudot ja kurottivat taivaalle ikään kuin armoa anoen. Puun sanottiin olevan vahva, koska se sai voimansa lahtarin verestä. Tämä on pisimpään Kouvolassa elänyt sisällissotaan liittyvä tarina, kertoo Turunen.

Veripellon alueella, aukealla paikalla on lasten leikkipuisto. Sen nurmikolla on harmaa kivi, johon Vapaussodan ja itsenäisyyden Kymenlaakson perinneyhdistys on vuonna 2006 kiinnittänyt muistolaatan veripellolla surmattujen kansalaisten muistoksi.

Maahan, kiven viereen on äskettäin tuotu kukkakimppu.

Lähistöllä asutaan omakotitaloissa, kerrostaloissa ja vanhusten palveluasunnoissa, käydään töissä yhdellä Suomen suurimmista ratapihoista sekä valmistetaan pienteollisuusalueella muun muassa lakritsia, leipää ja lihapiirakoita.

Ja käydään Käpylän luterilaisessa kirkossa, joka valmistui 1950-luvun alussa.

Kouvola sinnitteli punaisena vielä vappuna

Sisällissodan taitekohta koettiin huhtikuun alkupäivinä 1918. Valkoiset alkoivat kuun aikana saada otetta vallasta, ja valloittivat sodan kannalta keskeisen Tampereen Pohjoismaiden suurimmassa kaupunkitaistelussa.

Kouvola ja muu Kymenlaakso sinnittelivät punaisten hallussa vielä koko huhtikuun ja jopa alun toukokuutakin, vaikka muualta tulevia punaisia pakolaisia alkoi näkyä asemakylän katukuvassa. Heidän tavoitteenaan oli päästä jatkamaan pakomatkaansa junalla muun muassa Venäjälle.

“Vielä vappuna soittokunta soitteli työväenmarssia Kouvolan kasarmin pihalla punakaartilaisjoukoille, mutta jäljellä olevien moraalin mursi Valkealasta kuuluva tykkien jyly”.

Näin tutkija Mirja Turusen kirja lainaa 1920-luvun lopulla kirjattuja muisteluja. Valkoiset valtasivat Kouvolan toukokuun alussa ja teloittajien ja teloitettavien osat vaihtuivat.

Kun voittajien toiminta Kouvolassa alkoi, syntyi silloisen asemakylän toinen veripelto. Se täyttyi vangeiksi otettujen punaisten ruumiista.

Kouvolan kasarmille – nykyiselle Kasarminmäelle – kerättyjä punavankeja teloitettiin kuulustelujen jälkeen yli 120. Vangeista suuri osa, useita kymmeniä, teloitettiin kasarmin veripellolla. Tarkka lukumäärä ei ole säilynyt.

Teloituspaikasta tuli punaisten väliaikainen hauta. Vuonna 1921 teloitetut siirrettiin joukkohautaan läheiselle hautausmaalle.

Nykyisin veripellon vieressä on muun muassa koirien koulutusalue, Lappeenrannan teknillisen yliopiston Kouvolan yksikkö sekä kaupungin lumenkaatopaikka.

Samalla Kasarminmäen alueella toimii myös Xamk eli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.

– Toukokuussa 1918 teloitettavia tuotiin kuusien reunastamaa kujaa pitkin. Heidät ammuttiin vasten silloista Savon radan penkkaa, kertoo Turunen.

Nykyisin Savon radalla on uusi linjaus, mutta vanha ratapenkka on edelleen näkyvissä Kasarminmäen itäreunalla. Vuodesta 2010 vuoteen 2015 saakka alueella järjestettiin vapaaehtoisvoimin suosittu poikkitaiteellinen Jättömaa -kulttuurifestivaali.

Kiivain teloitus kasarmin veripellolla tapahtui 12. toukokuuta. Silloin tiensä pään näki 24 vankia.

Öistä virrenveisuuta ja levottomia sieluja

Myös kasarmin veripelto synnytti tarinoita. Kouvolalaisten keskuudessa kiersi huhuja virrenveisuusta ja itkusta, joita kuului öisin teloituspaikalta. Jotkut olivat yöllä nähneet valkeiden hahmojen liikkuvan alueella.

Tutkija Mirja Turusen mukaan kummitusmaiset tarinat kertovat yhdestä sisällissodan suurimmasta traumasta.

– Uhreja ei siunattu hautaan. Kirkon siunaus olisi ollut valtavan tärkeä sen ajan ihmisille, jotka uskoivat, että siunaamaton sielu jää levottomaksi eikä pääse rauhaan.

Voittajat eivät maksaneet velkojaan ainoastaan teloittamalla. Kouvolalaiset joutuivat todistamaan asemakylänsä keskustassa hurjaa näkyä, joka tallentui monen mieleen vuosikausiksi.

Paluu Tommolan veripellolle oli kuin kohtaus kauhuelokuvasta.

Julkinen ruumiiden pesu

Lähes samaan aikaan kasarmin veripellon teloitusten kanssa punavangit pantiin kohtaamaan aiemmat tekonsa Tommolan veripellolla.

Jäiseen maahan ja mataliin kuoppiin talvella haudatut uhrit kaivettiin ylös haudoistaan.

Ruumiit haluttiin haudata oikeaan hautausmaahan ja puhdistaa ennen sitä.

Punavangit ehtivät kaivaa maata vain puolisen metriä kun risaisia vaatekappaleita ja likaisia ruumiinosia alkoi paljastua savisen liejun seasta.

Ruumiit tuotiin pestäviksi asemakylän keskustaan.

– Punavangit kulkivat saattueessa ja toivat teloittamiensa henkilöiden ruumiit paareilla rautatieaseman lähistöllä sijainneelle vapaapalokunnan kalustevarastolle. Sitä sanottiin ruiskuhuoneeksi, siellä oli vettä saatavilla. Ruumiit pestiin ulkona, kertoo Mirja Turunen.

Koska uhreja oli eri puolilta Kymenlaaksoa, saapui paikalle myös omaisia laajalta alueelta tunnistamaan vainajia.

– Se oli julkinen tapahtuma, jota kouvolalaiset seurasivat läheltä. Kyllähän sinne lapsiakin meni toimitusta katsomaan, kukapa olisi estänyt, sanoo Turunen.

Ruumiit pestiin samalla paikalla, joka on nyt Kouvolan kaupungin keskustan vilkkainta ydintä, lähellä kävelykatu Manskin asemanpuoleista päätä.

Kouvolassa ei käyty sisällissodassa ensimmäistäkään taistelua, mutta silti surmansa sai yli 200 punaista ja valkoista.

Sisällissodan tapahtumiin liittyvä sovintojuhla Kouvolassa pidettiin vuonna 2005, jolloin kirkko siunasi sisällissodan aikana teloitetut punaiset.

Punaisten ja valkoisten linssien läpi vielä vuonna 2018

Sadan vuoden takaisen sisällissodan edelleen herättämät intohimot ihmetyttävät Mirja Turusta. Hänen mielestään suomalaisten jakautuminen vuonna 1918 näkyy keskusteluissa edelleen – varsinkin sosiaalisessa mediassa.

– Ihmiset tuntuvat katsovan sisällissodan tapahtumia joko punaisten tai valkoisten linssien läpi, vaikka heillä ei olisi ollut sukulaisia millään tavoin mukana vuoden 1918 tapahtumissa, kummastelee Turunen.

Vaikka keskustelun voimakkuus onkin yllättänyt tutkijan, häneltä löytyy myös ymmärrystä reaktioita kohtaan.

– Ehkä nuorempi polvi ei vain voi käsittää, että meidän maassamme tapahtui jotain sellaista kuin tapahtui vuonna 1918. Ehkä se on vilpitöntä ihmettelyä ja kiinnostusta.

Kiinnostus sisällissotaa ja Kouvolan veripeltoja kohtaan näkyy myös siinä, että Mirja Turunen on ollut kysytty luennoitsija pitkin alkuvuotta. Hän on esitelmöinyt yli kymmenen vuoden takaisen tutkimuksensa pohjalta useita kertoja täysille saleille.

Viimeksi huhtikuun alussa Turunen luennoi Kouvolatalossa lähes 300:lle hengelle otsikolla "Veripellot – olisiko jo aika unohtaa?"

Lähde: Mirja Turunen: Veripellot – Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa 1918 (Atena Kustannus Oy, 2005)

Telian asiakaspalveluyksikön työntekijät Lahdessa vastaavat tiuhaan tahtiin puhelimiin. Soitot tulevat yritysasiakkailta, joiden ongelmia työntekijät pyrkivät ratkaisemaan mahdollisimman sujuvasti.

Työpaikka näyttää päällepäin miltä tahansa toimistolta, mutta pinnan alla moni asia on toisin kuin muualla. Niistä tärkein on se, että yksiköllä ei ole esimiehiä.

Vielä pari vuotta sitten yksikön työntekijät työskentelivät perinteiseen tapaan esimiesten johdolla. Johtamista haluttiin parantaa, ja sen kehittämistä alettiin pohtia porukalla.

Keskusteluissa nousi esiin työskentely ilman esimiestä, ja pohdinnan jälkeen yksi yksikön tiimeistä ryhtyi kokeilemaan uudenlaista työtapaa. Myöhemmin mukaan lähti koko yksikkö.

Lisää valtaa alaisille

Asiakasneuvoja Karri Pielan mukaan uusi työskentelymalli antoi asiakaspalvelun väelle aiempaa enemmän valtaa tehdä asiakkaita koskevia päätöksiä, mikä puolestaan jouhevoitti ratkaisujen tekemistä.

Ensin rooleja kierrätettiin niin, että esimerkiksi palaverit vedettiin vuorotellen. Mallin kehittyessä kukin tiimin jäsen ryhtyi vastaamaan niistä alueista, joilla itse oli vahvimmillaan. Pielasta oli luontevaa, että koska hän hallitsi tilastot ja taulukoinnin, hän otti niiden tekemistä muilta itselleen.

Työnjakoon piti löytää uusi tapa. Kun valtaa jaettiin aiempaa useammalle, myös vastuu jakautui laajemmalle.

– Ei tullut valmista pakettia, että näin on tehtävä. Siinä kannettiin yhdessä vastuu siitä, mikä toimii ja mikä ei. Tuntuu, että yksilöistä saatiin paljon enemmän irti, kun vastuuta oli enemmän.

Pielan mukaan muutos nosti työmotivaatiota.

– Tuntui, että teimme enemmän töitä toisillemme, emmekä yksittäiselle esimiehelle. Työhyvinvointi parani. Töissä oli mukavaa, eikä työhön menty muotin mukaan, vaan saimme itse rakentaa sen muotin.

Kun joukoilla ei ollut johtajaa, oli ryhmän entistäkin tärkeämpää muodostaa yhteinen päämäärä. Tämä lisäsi työnteon mielekkyyttä.

Kuka kaipaa esimiestä?

Samaan aikaan muuttui myös esimiesten työ. Osastopäällikkö Satu Orpanalle entisestä roolista luopuminen oli vaikeaa. Pintaan nousi kysymyksiä siitä, tarvitaanko esimiestä ja miten esimiehen rooli sekä työ tulevat muuttumaan.

Kokemus on kuitenkin ollut myönteinen. Orpana kuvailee oppineensa kahden vuoden aikana eniten koko työurallaan.

– Olen oppinut etenkin, kuinka tärkeitä nykyään yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot ovat, ja kuinka paljon meidän on kehitettävä itsensä johtamista, hän luettelee.

Jos Orpana voisi aloittaa muutoksen uudelleen, hän tekisi sen hitaammin ja vaiheittain.

– On yksilöitä, jotka kaipaavat perinteistä esimiestyötä. Se ei ole ollenkaan huono asia, että sitä kaivataan. Olisi hyvä, että pystyttäisiin kuitenkin tuottamaan jokaiselle työntekijälle paras palvelu johtamisessa ja esimiestyössä.

Orpanan mielestä vaikeaa on ollut se, että muutoksen tuottamiin tuloksiin ei ole ollut valmiita mittareita. Positiivinen kehitys on kuitenkin näkynyt esimerkiksi työhyvinvoinnissa, jota pomottomassa yksikössä tutkittiin kyselyllä viimeksi joulukuussa. Tyytyväisyys työhön oli kasvanut selvästi, ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet.

Kaikesta huolimatta esimies ei ole jäänyt seisomaan tumput suorina sillä välin, kun alaiset hoitavat hommat. Pomoa tarvitaan yhä, mutta hänen roolinsa on toisenlainen.

– Oma ajankäyttöni on muuttunut niin, että voin käyttää enemmän aikaa ihmisiin ja tulevaisuuden suunnitteluun, osastopäällikkö Satu Orpana kertoo.

Aina ei pärjätä ilman

Pomottomia työpaikkoja on Suomessa, mutta niitä on tutkittu vähän, kertoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija Minna Janhonen.

– Nuorissa kasvuyrityksissä on joissain tapauksissa lähdetty jopa liikkeelle työorganisoinnin mallista, jossa ei esimiehiä ole ollenkaan, mutta kyllä se aika harvinaista toistaiseksi on, Janhonen arvioi.

Jos työryhmä tai osasto pohtii esimiehistä luopumista, on ensin syytä miettiä, mitä tehtäviä esimiehillä on. Janhosen mukaan viime vuosina on korostunut valmentava malli, jossa esimiehen tössä korostuu henkilöstöjohtaminen ja työntekijöiden toiminnan ohjaaminen.

– Jos esimiehiä ei ole, voidaan törmätä kysymykseen siitä, kuka kantaa huolta ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta, erikoistutkija huomauttaa.

Pomottomassa työryhmässä työntekijöiltä vaaditaan aiempaa enemmän itseohjautuvuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja, jotta keskinäisestä työnjaosta saadaan sovittua. TTL:n Minna Janhosen mukaan itseohjautuvuuteen perustuvat mallit eivät siksi sovi jokaiselle työpaikalle ja kaikille ihmiselle.

Työntekijän omaa päätösvaltaa korostavat mallit eivät Janhosen tietojen mukaan kuitenkaan johda sekasortoon.

– Ihmiset tekevät työtehtäviään hyvin vastuullisesti ja ehkä jopa hieman innokkaamminkin, jos vastuuta on enemmän omasta työstä, tutkija kertoo.

Vanhaan ei haluta palata

Telian työntekijöitä muutoksessa auttavan työelämävalmentaja Maria Nikkisen mukaan yksikössä keskustellaan jatkuvasti siitä, kantavatko kaikki vastuunsa ja pelaako koko 70-henkinen osasto varmasti yhteiseen maaliin. Nikkinen ei usko esimiehettömän työn houkuttelevan lusmuiluun, päinvastoin.

– Ihmisillä on luontainen tahto hoitaa oma vastuunsa. Kun toimitaan ryhmässä, myös ryhmän paine aiheuttaa sen, että työntekijä haluaa kantaa kortensa kekoon ja hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin.

Telian osastopäällikkö Satu Orpana ja asiakasneuvoja Karri Piela eivät usko, että esimiehettä toimiva yksikkö palaisi hevillä kahden vuoden takaiseen toimintatapaan. Orpana näkee, että mallin mukanaan tuoma muutoskyky tulee olemaan tarpeen tulevaisuudessa.

Piela uskoo, että vanhasta mallista poimitaan uuteen toimintatapaan hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi hallinnollisista esimiehistä ole muutoksessakaan luovuttu, sillä jonkun on edelleen hoidettava vaikkapa poissaoloihin liittyvät asiat.

Muutos ei Pielan mukaan pääty mihinkään tiettyyn pisteeseen.

– Valmista ei tule ikinä. Pakko kehittää koko ajan, koska muuten käy niin, että sitten ei kehitytä vaan jäädään junnaamaan paikalleen. Maailma muuttuu nopeasti ympärillä, että jotain on koko ajan tehtävä.

Huulet koskettavat toisiaan varovasti, tunnustellen.

Merkku Sovijärvi muistaa hyvin ensisuudelman poikaystävänsä kanssa. Siitä on 7 vuotta aikaa.

Suudelmaa seurasi toinen ja kolmas. Hyväilyä. Lähellä oloa.

26-vuotias Merkku Sovijärvi oli hämillään. Hän oli nähnyt ihmisten suutelevan elokuvissa.

Vaikkei hän odottanut suukolta mitään ilotulitusta, hän toivoi sen tuntuvan edes kivalta. Se oli pelkästään outoa ja märkää.

"Kerron aseksuaalisuudestani avoimesti, sillä haluan lisätä ihmisten tietoisuutta." Merkku Sovijärvi

Sovijärvi ajatteli tottuvansa suutelointiin seurustelun aikana, mutta toisin kävi. Läheisyys oli koko ajan turhaa ja hämmentävää.

Kun poikaystävän kosketus ei tuntunut miltään, Sovijärvi kääntyi netin puoleen. Oli helpotus, kun törmäsin netissä aseksuaalisuuteen.

– Aloin ymmärtää itseäni paljon paremmin. Sitä ennen olin yrittänyt elää tietynlaista elämää, sellaista, mitä ihmiset ympärilläni elivät. Erosimme ensimmäisen poikaystäväni kanssa parin kuukauden seurustelun jälkeen.

Orgasmi on kiva juttu

Merkku Sovijärvi on aromanttinen aseksuaali. Hän ei kaipaa seksiä eikä romanttista parisuhdetta.

Sovijärvi ei ole koskaan harrastanut seksiä toisen ihmisen kanssa.

– Välillä sitä ihmettelee, että mitä ihmettä se seksuaalinen vetovoima on ja missä se tuntuu ja miten. Seksiä kun tulee maailmassa niin paljon vastaan, että ei siltä voi välttyä.

Lähipiiri on alusta alkaen suhtautunut mutkattomasti Sovijärven aseksuaalisuuteen. Äiti arvasi asian jo ennen kuin tytär edes ennätti kertoa siitä.

– Minulla on paljon positiivisia kohtaamisia. Kerron aseksuaalisuudestani avoimesti, sillä haluan lisätä ihmisten tietoisuutta.

Tiedon levittämiselle onkin tarvetta, sillä varsinkin internetissä törmää edelleen tuon tuosta ikäviin kommentteihin.

"Seksivalistustunneilla kerrotaan, että halut heräävät ja se on ihan normaalia. Sekin pitäisi sanoa, että jos ne eivät herää, niin sekin on ihan ok." Merkku Sovijärvi

– Vieläkin kuulee sellaista, että jotain teissä täytyy olla vikana, ja menkää tarkistuttamaan hormonit. Seksivalistustunneilla kerrotaan, että halut heräävät ja se on ihan normaalia. Sekin pitäisi sanoa, että jos ne eivät herää, niin sekin on ihan ok.

Aseksuaalisuus saatetaan Sovijärven mukaan yhä sekoittaa seksistä pidättäytymiseen, selibaattiin. Aseksuaalisuus on kuitenkin synnynnäinen ominaisuus.

Aseksuaali ei tunne seksuaalista vetoa toisiin, ja seksi muiden kanssa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.

– Kaikki aseksuaalit ovat erilaisia. Jotkut harrastavat seksiä tai masturboivat. Toiset haluavat parisuhteen ja toiset eivät. Ainoa meitä yhdistävä asia on se, että emme tunne seksuaalista vetoa.

Sovijärvi ei näe ihmisiä, eikä varsinkaan itseään, seksuaalisena olentona. Hän kokee seksin ja seksuaalisen nautinnon itsestään irrallisena asiana.

"Orgasmi on kiva juttu, mutta en minä sen tähden lähtisi seksiä harrastamaan kenenkään kanssa. Hoidan vähäiset tarpeeni mieluummin itse." Merkku Sovijärvi

– Orgasmi on kiva juttu, mutta en minä sen tähden lähtisi seksiä harrastamaan kenenkään kanssa. Hoidan vähäiset tarpeeni mieluummin itse.

Seksi kiinnostaa, teoriassa

Sovijärven mielestä seksi on teorian tasolla mielenkiintoista. Hän kokee tieteellistä uteliaisuutta sitä kohtaan.

– Se on mielenkiintoinen ajatus, kuinka tärkeä ja iso osa ihmisten elämää seksi on. Mainonnasta päätellen seksi myy.

Homma ei kuitenkaan käytännössä kiinnosta lainkaan. Ajatus ihmisten sukuelimistä ällöttää Sovijärveä.

Aseksuaalisuus, ihan niin kuin seksuaalisuus ylipäänsä, voi muuttaa muotoaan elämän aikana.

– Tällä hetkellä koen olevani aromanttinen aseksuaali, mutta olen myös avoin sille, jos jossain vaiheessa elämää huomaan tuntevani eri tavalla.

Sovijärvi vetää Jyväskylän Setan vertaistukiryhmää aseksuaaleille. Kerran kuussa kokoontuvassa ryhmässä kymmenkunta aseksuaalia jakaa kokemuksiaan ja saa tukea toisiltaan. Monet heistä ovat aikanaan kokeneet ulkopuolisuutta, kun kiinnostus seksiin ei teini-iässä herännytkään.

– Haluan vaikuttaa siihen, että aseksuaalisten nuorten ei tarvitsisi niin pitkään ihmetellä, että mikä minussa on vikana ja tuntea itseään rikkinäisiksi. Näitä tarinoita kuulee vieläkin valitettavan paljon, Sovijärvi sanoo.

Kun isovanhempasi, vanhempasi, sisaruksesi tai vaikkapa ystäväsi haluaa valtuuttaa sinut edunvalvojakseen, niin on hyvä tietää, mitä kaikkea tehtävään kuuluu ennen suostumista.

Edunvalvontavaltuutus on valtakirja, jossa jokainen voi itse nimetä, kenet haluaa uskotuksi henkilökseen hoitamaan asioitaan, kun ei itse siihen enää kykene.

Edunvalvojan tehtävä alkaa vasta sitten, kun valtakirjan tehnyt omainen tai ystävä ei enää itse pysty hoitamaan esimerkiksi raha-asioitaan tai hoitoonsa liittyviä päätöksiä. Aikaa voi kulua siis vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin asia on ajankohtainen.

Jos valtakirjaa edunvalvonnasta ei ole tehty, täytyy esimerkiksi muistisairaalle vanhukselle hakea virallista edunvalvojaa. Se voi olla lähisukulainen tai sitten yleinen edunvalvoja eli viranomainen. Näin voi käydä, jos lähiomaisia ei ole tai edunvalvojasta ei suvun kesken päästä yksimielisyyteen.

Edunvalvontavaltakirjassa voi haluamansa valtuutetun lisäksi myös itse määritellä, kuinka laajat oikeudet hoitaa asioitaan valtuuttamalleen henkilölle antaa. Jos valtakirjaa ei ole, laki määrää, mitä edunvalvoja saa ja ei saa tehdä.

Virallinen edunvalvoja on myös vuosittain tilivelvollinen maistraatille. Valtuutuksessa näin ei välttämättä tarvitse toimia eli siihen voi liittyä vähemmän byrokratiaa.

Valtuutetuksi edunvalvojaksi suostuvan tehtävät

1. Alat hoitamaan valtuuttajan asioita vasta sitten, kun tämä ei esimerkiksi vakavan sairauden tai vanhana heikentyneen henkisen tai fyysisen terveydentilan takia enää itse kykene siihen.

2. Vie edunvalvontakirja vahvistettavaksi maistraattiin. Siellä tarkistetaan, että valtakirjan muotovaatimukset täyttyvät. Valtakirjan täytyy olla päivätty ja allekirjoitettu, kahden henkilön yhtä aikaa oikeaksi todistama sekä oikeustoimikelpoisen henkilön tekemä.

3. Sinun on toimitettava maistraattiin myös lääkärintodistus. Siinä todetaan, että valtakirjan tekijän henkinen tai fyysinen terveydentila on sellainen, ettei hän kykene enää huolehtimaan asioistaan, tai että kyky tähän on heikentynyt.

4. Valtuutuksesi tulee voimaan vasta, kun maistraatti on tarkistanut ja hyväksynyt nämä asiakirjat.

5. Kun maistraatti on vahvistanut valtuutuksen, voit alkaa hoitamaan valtakirjassa määriteltyjä asioita valtuuttajan puolesta. Näitä voivat määriteltyjen raha-asioiden lisäksi olla terveyden- ja sairaanhoitoa koskevat asiat.

6. Sinun on tiedusteltava valtuuttajan mielipidettä tärkeissä asioissa, jos se on mahdollista.

7. Sinun on pidettävä valtuuttajan rahat ja muu omaisuus erillään omista varoistasi.

8. Aloittaessasi tehtävässäsi, täytyy sinun antaa maistraatille luettelo niistä valtuuttajan varoista, joita valtuutus oikeuttaa sinut hoitamaan.

9. Sinulla on tilinpitovelvollisuus valtakirjan tekijän varoista ja veloista sekä tilikauden tapahtumista. Valtuutettuna sinun on annettava näistä selvitys maistraatille pyydettäessä tai useamminkin, jos valtakirjassa näin määrätään.

10. Sinulla on salassapitovelvollisuus valtuuttajan talousasioista ja muista tietoosi saamistasi yksityisasioista.

11. Maistraatissa vahvistettu valtuutuksesi päättyy valtuuttajan kuolemaan tai siihen, ettet esimerkiksi heikon terveydentilan takia kykene enää hoitamaan tehtävääsi.

12. Valtuutuksen päätyttyä luovutat valtakirjan ja hoidossasi olleen omaisuuden takaisin valtuuttajalle tai esimerkiksi toissijaiselle valtuutetulle, joka jatkaa tehtäviäsi.

Juttua varten on käytetty lähteenä Osuuspankin lakipalvelujen kokoamaa materiaalia edunvalvontavaltuutuksesta. Asiasta löytyy tietoa myös seuraavilta sivustoilta: FINE vakuutus- ja rahoitusneuvonta, Muistiliitto, Maistraatit.

”Minua sanottiin komeaksi viimeksi ylioppilasjuhlissa.”

Olin varma, että ystäväni laskee leikkiä. Hän on 34-vuotias varsin mukiinmenevän näköinen mies, jonka olin juuri kehaissut näyttävän oikein hyvältä vihreässä takissa ja juuri parturista palanneena. Mutta ei, se ei ollut leikkiä.

Mies vannoi, että ei ollut 15 vuoteen kuullut yhtäkään kehua ulkonäöstään. Se oli sydäntäsärkevää.

Ulkonäön kehumisessa vallitsee huimaava epätasa-arvo, joka alkaa jo vauvasta. Miesten ulkonäön kehuminen on monimutkainen kysymys, jota sosiologit, psykologit ja muut tutkijat ovat alkaneet kartoittaa vasta melko vähän aikaa sitten.

Tutkimuksissa on paljastunut, että kehuminen ja kehujen vastaanottaminen on ristiriitainen asia, johon vaikuttavat muun muassa vanhanaikaiset sukupuoliroolit, miehiin kohdistuvat odotukset ja toive siitä, että edes joku pitäisi viehättävänä.

30 prosenttia tutkituista nuorista miehistä kertoi olevansa huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa.

Kehun varsin huolettomasti naisten ulkonäköä. Jos naisella on hieno vaate, kiva koru, kaunis meikki tai hän näyttää muuten vain mahtavalta, kerron sen hänelle sen kummemmin miettimättä. Tuntemattomat naiset ovat kehuneet liikennevaloissa takkiani, hiuksiani ja värimaailmaani, itse kehaisin viimeksi raitiovaunussa tuntemattoman kanssamatkustajan laukkua.

Miehiä huomaan kehuvani huomattavasti vähemmän, puolisoa lukuun ottamatta.

Kyselin tutuilta miehiltä heidän kokemuksiaan ulkonäön kehumisesta – vastauksia löydätte alta.

”Naiset eivät kehu ulkonäköäni, eivät myöskään vaimoni tai tyttäreni. Miehet eivät sitäkään vähää. Tieysti olisi joskus mukavaa kuulla olevansa hyvännäköinen. Pidän kuitenkin itsestäni huolta.”
– Heteromies, 45

Jo pikkulapsina tytöt saavat enemmän palautetta ulkonäöstään, pojat taas suorituksistaan. Asiasta on paljon tutkimusta, mutta esimerkiksi Auli Stenberg tutki gradussaan, miten helsinkiläisessä päiväkodissa kehuttiin lapsia. Ulkonäköön kohdistuneista kehuista 73 prosenttia suunnattiin tytöille ja 27 prosenttia pojille. Henkilökunta ei itse nähnyt sukupuolta merkittävänä tekijänä kehujen suuntaamisessa.

Yleensä kehujen epätasaista jakautumista pidetään ongelmallisena, koska sen ajatellaan ohjaavan tyttöjä passiivisiksi ja korostavan sukupuolirooleja, joissa tyttöjen osa on olla kauniita, poikien rohkeita, fiksuja ja nohevia. Tämä on vakava ongelma, mutta katsotaan vaihteeksi myös toista puolta.¨

Mitä tapahtuu, jolleivät pojat edes pieninä saa kehuja ulkonäöstään?

Pojat eivät missään tapauksessa ole turvassa ulkonäköpaineilta. Psykologien mukaan lapsen ulkonäön kehuminen todennäköisesti suojaa lasta jonkin verran ulkonäköpaineilta, joita esimerkiksi media tai mainokset luovat.

Lääketieteen tohtori Anu Raevuoren väitöskirjassa osoitetaan, kuinka nuoret miehet ovat tyytymättömiä kehoonsa. Esimerkiksi 30 prosenttia tutkituista kertoi olevansa huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa. Poikien syömishäiriöt ovat kasvussa ja erilaisissa tutkimuksissa nuoretkin pojat kokevat olevansa rumia tai riittämättömiä.

Psykologit suosittelevatkin, että lapsia kehutaan sukupuolesta riippumatta laaja-alaisesti. On erittäin tärkeää kehua suorituksia, mutta myös ominaisuuksia kuten ulkonäköä. Itse asiassa monet psykologit pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa lapsi ei saa hyvää palautetta ulkonäöstään, sillä vaikka liiallinen ulkonäön korostaminen ei tee hyvää, on ulkonäkö kuitenkin osa minäkuvaa.

Jos heteromies kehuu esimerkiksi toisen hiuksia tai vartaloa, luetaan se automaattisesti yritykseksi nolata, naljailla tai asettua toisen yläpuolelle.

”On hauskaa, kun ulkonäköä kehutaan. Kehuja tulee tosin hyvin harvoin. Avioliiton ulkopuolella jokunen kerta vuodessa, selkeimmät niistä homomiehiltä. Tulkitsen ulkonäön kehumisen flirtiksi, ellei ole vahvoja syitä olettaa toisin. Vahva syy voi olla esimerkiksi se, että kehuja on tuttu nainen, jonka kanssa on selvää, että kyseessä ei ole avaus.

Ulkonäön kehumisessa on olemassa niin sanottu tätityyli, joka on esineellistävä ja ahdistava. Siinä pelataan iän ja aseman tuomalla arvovallalla. Sitä tosin koki paljon nuorempana, enemmänkin ikävuosien 14-22 juttu. Miesten kesken ulkonäön kehuminen on hyvin omituista. Sitä tapahtuu joskus erittäin hyvien kavereiden kesken, mutta on muuten tuntematon ilmiö.”
– Heteromies, 37

Tiedättehän, kuinka feministit jaksavat muistuttaa, että tämä epätasa-arvoinen yhteiskunta vahingoittaa kaikkia sukupuolia? Kehut vaikuttaisivat olevan yksi osoitus tästä.

Yhtäältä useimmista miehistä tuntuu mukavalta, kun ulkonäköä kehutaan. Toisaalta kehujen vastaanottaminen tuntuu vaivaannuttavalta, hämmentävältä, jopa uhkaavalta.

Witwaterstandin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että naisten on helppo ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään. Meidät on kasvatettu pienestä pitäen siihen, että naisten ulkonäköä sopii kehua ja että kehut ovat sosiaalista pääomaa.

Samaan aikaan monet miehet kokevat kehujen vastaanottamisen vaikeaksi, vaikka periaatteessa haluaisivat kuulla positiivista palautetta ulkonäöstään. Kukapa ei haluaisi kuulla olevansa komea? Tutkimuksessa kehut kuitenkin koettiin maksuliinisuutta uhkaaviksi.

Olemme hyvin tottuneita siihen, että mies kehuu naisen ulkonäköä. Kun asetelma käännettiin, iso osa miehistä koki tilanteen epämiellyttäväksi. Naisten kehut toisaalta kutkuttivat, toisaalta hämmensivät ja tuntuivat alentavilta, hyökkäyksiltä miehisyyttä kohtaan.

Naisten kehut eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna siihen, kun heteromiehet kehuivat toisiaan.

Sosiologi Christina Bratt Paulston on tutkinut heteromiesten välistä kehumista ja tullut siihen tulokseen, että kehut vaarantavat sekä kehujan että kehuttavan sosiaalisen statuksen. Jos heteromies kehuu esimerkiksi toisen hiuksia tai vartaloa, luetaan se automaattisesti yritykseksi nolata, naljailla tai asettua toisen yläpuolelle. Heteronaisten kesken samaa ei havaittu.

”Naispuoliset ystävät saattavat kehua vaatteiden värivalintoja ja se on ihan kiva juttu kyllä. Eräs vaatealalla työskentelevä mieskaverini joskus kehuu, jos kokee aiheelliseksi. Sekin on kivaa. Olen opetellut ottamaan kohteliaisuuksia vastaan, aiemmin olen kokenut kehut vaivaannuttavina. En useinkaan lue kehuja flirtiksi. Pyörin lähinnä naisporukoissa, ja olisi aika tukala meininki, jos kaikki olisi flirttiä.

Joskus on tullut puhtaan esineellistäviä kommentteja esimerkiksi Facebook-kuviin. Eräs kollega esimerkiksi kommentoi ’voisit olla joskus töissäkin ilman paitaa’. Homomiehet ovat joskus kehuneet ja toivoneet, etten olis hetero. Jos aistii, että kyseessä on viaton heitto, eikä tilanne jatku, se on ihan ok. Olisi tavallaan hyvä, jos miehet ja ehkä erityisesti heteromiehet kehuisivat toistensa ulkonäköä enemmän. Siinä oppisi kehumaan ihmistä ihan kohteliaisuuttaan eikä flirttimielessä.”
– Heteromies, 34

Flirtille ja seksuaalisviritteiselle kehumiselle on ehdottomasti paikkansa. Ulkonäön kehumisen liiallinen seksualisointi tekee kuitenkin kehumisesta vaikeampaa.

Psykologian professori Michele Antoinette Paludin mukaan sukupuolistereotypioiden rikkominen vähentää vetovoimaa puolin ja toisin. Nainen, joka kehujen vastaanottamisen sijaan alkoikin kehua miestä, koettiin tutkimuksessa yllättäen vähemmän viehättäväksi kuin passiivinen, kehuja janoava nainen, joka ei kehunut takaisin.

Miehet eivät halunneet tulla kohdelluksi naismaisesti (sic), vaikka samaan aikaan myös janosivat positiivista palautetta ulkonäöstään. Tässä meillä on oiva esimerkki siitä, mitä kutsutaan toksiseksi maskuliinisuudeksi. Miehet eivät voi nauttia kaipaamistaan kehuista, koska se tuntuu nynneröltä.

”Minua kehutaan kyllä. Homous on varmaankin oleellinen tekijä, naisten on turvallisempaa kehua.

Tuntemattomat eivät kommentoi ulkonäköä. Joku voi joskus sanoa jostain vaatekappaleesta jotain, mutta sekin on aika harvinaista. Naiset kommentoivat joskus, samoin homomiehet. Yleisin kommentti liittyy vaatteisiin tai hiuksiin. Joskus joku sanoo ’ootko laihtunut’ tai ’näytät hyvältä’, mutta nämä kehut tulevat vain ystäviltä, eivät oikeastaan edes tutuilta. Heteromiehet eivät sano mitään. Spontaani positiivinen palaute tuntuu aina hyvältä.

On kiinnostavaa, että esineiden kehuminen on paljon helpompaa kuin ihmisen kehuminen. On vielä mahdollista sanoa, että hieno takki tai hyvä tukka, mutta paljon vaikeampi sanoa, että tuo paita näyttää hyvältä päälläsi tai että näytät tosi hyvältä.
Kun homo kehuu heteromiestä, sen pitää olla joko dude bro -rekisterissä, jossa ei ole mitään jännitteistä. Tai sitten se pitää performoida high camp -rekisteriin. On paljon heteromiehiä, joille kehut homoilta ovat vähän jänniä. Se voi tuntua tosi hyvältä, mutta myös vähän karmivalta. Joskus se näyttää olevan molempia samaan aikaan. Myönnän, että olen joskus kehunut superheteromies-työkaveria saadakseni henkisen yliotteen. Jos löisin häntä toverillisesti vatsaan vatsaan, hän nauraisi! Mutta jos sanon, että hyvä paita, tuo silmiesi värin hienosti esiin, se johtaa hämmentymiseen.”
– Homomies, 41

Flirtille ja seksuaalisviritteiselle kehumiselle on ehdottomasti paikkansa. Ulkonäön kehumisen liiallinen seksualisointi tekee kuitenkin kehumisesta vaikeampaa. Griffithin yliopistossa Australiassa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että miehet ymmärtävät naisia useammin viattoman kehun virheellisesti flirtiksi tai iskuyritykseksi.

#MeToo-kampanjan aikana jotkut miehet ovat valittaneet, että kohta ei saa enää päivääkään sanoa ilman, että se tulkitaan väärin seksuaalisviritteiseksi kommentiksi. He voivat olla huoleti. Tutkimuksissa käy ilmi, että naiset ymmärtävät miesten kehuja väärin varsin harvoin.

Jos vielä askarruttaa, miten kehutaan viattomasti, kokeile vaikka tätä: Jos aihetta olisi, kehuisitko isoäitiäsi tai kummisetääsi samasta asiasta samaan sävyyn?

Miehiä kehuvien naisten on sen sijaan syytä olla tarkkana – miehet nimittäin ymmärtävät viattomat kehumme useammin väärin, joten meidän pitää olla kehuessamme hyvin tarkkoja, ettemme omalta osaltamme seksualisoi kehuja tai aiheuta ahdistusta.

Näin me itse asiassa teemmekin, ainakin Williametten yliopiston tutkimuksen mukaan, jossa selvitettiin mies- ja naisopiskeilijoiden kehujen eroja. Naiset kokivat, että heidän oli oltava varovaisempia kehuessaan miesten ulkonäköä, mikäli eivät halunneet vaikuttaa liian innokkailta tai saada osakseen huomiota, jota eivät kaivanneet.

”Saan kehuja päin naamaa ehkä kerran kuukaudessa. Yleensä sanon vain, että kiitos. Se on imartelevaa, mutta ei keskustelunaiheena tarjoa kovin paljoa. Iskuyrityksenä sitä käyttävät lähinnä itseäni vanhemmat humalaiset naiset. Jos kehuja on heteromies, kehussa on välittömästi joku outo pohjavire. Kateus tai syyllistys tai liiallinen fanitus. Itse saatan joskus kehua jonkun miehen ulkonäköä/vaatetusta, jos oletan, että hän ei usein saa positiivista palautetta. Tyyliin ’oletko laihtunut’ tai ’toi puku istuu tosi hyvin’.”
Heteromies, 39

Jos miehet kerran kaipaavat kehuja ulkonäöstään, mutta myös kokevat ne ahdistavina, mitä oikein pitäisi tehdä? Ehdotan seuraavaa:

Aloitetaan kehut varovasti. Jos miehen ulkonäössä on tapahtunut selvä muutos, esimerkiksi parturilla käynti tai uusi vaate, antaa se hyvän syyn kehaista. Kehu kevyeen sävyyn, muun keskustelun ohessa, seksualisoinnin välttämiseksi mahdollisesti niin, että paikalla on muitakin.

Kehu ei sido kehuttavaa mihinkään, eikä kehuttavan tarvitse olla sinulle kiva vain, koska olet tuhlannut häneen kehun.

Jos vielä askarruttaa, miten kehutaan viattomasti, kokeile vaikka tätä: Jos aihetta olisi, kehuisitko isoäitiäsi tai kummisetääsi samasta asiasta samaan sävyyn? Jos sävy alkaa mietityttää, muokkaa kehua.

Jos olet esimiesasemassa tai sinulla on muulla tapaa iso valta toisen yli, harkitse luopuvasi ulkonäön kehumisesta – vaikka tekisit sen ilman taka-ajatuksia, alaistesi ulkonäön kommentointi ei yksinkertaisesti ole sinun tehtäväsi. Varmasti löydät muuta kehuttavaa.

Muista, että kehu on lahja, ei vaihdon väline. Kehu ei sido kehuttavaa mihinkään, eikä kehuttavan tarvitse olla sinulle kiva vain, koska olet tuhlannut häneen kehun. Kehun kohde ei välttämättä automaattisesti ilahdu sanoistasi. Vika voi olla sinussa tai sitten ei, mutta jos kohteliaisuutesi torpataan toistuvasti, kannattaa miettiä, miksi niin käy.

Et tietenkään halua, että kehuksi tarkoittamasi lausahdus tuntuu kehun kohteesta ahdistelulta. Huomioi siis erittäin tarkkaan, miten kehusi otetaan vastaan. Kehu ei ole vallankäyttöä.

Lopuksi murskaamme patriarkaatin siten, että miehet voivat rauhassa ottaa vastaan kehuja ulkonäöstään ahdistumatta. Te ansaitsette kuulla, että olette komeita.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria (sd.)

– Joka toinen päivä kysyn itseltäni, miksi teen näitä? Sitten ajattelen, että kuka muu voisi suunnitella puusta dildoja ja anustappeja, yrittäjä ja taiteen maisteri Tea Latvala nauraa uudessa kotikaupungissaan Rovaniemellä.

– Minusta tuntuu, että tämä kutsumus on tullut ulkopuolelta. Dildodiilerin ammatti on kutsumusammatti, hän hymyilee.

Mistä kaikki alkoi?

Tea Latvala ei itsekään ole varma, mistä kaikki alkoi.

Tuskin vielä silloin, kun hän alle kouluikäisenä kiersi pari vuotta vanhemman siskonsa kanssa Kurikan puunjalostustehtaalla myymässä jäätelöä työntekijöille vanhempiensa työpaikalla.

– Sisko keräsi rahat ja olen jälkeenpäin nauranut, että minulle jäi jo silloin tikku käteen siitä hommasta. Sisko on nykyään varainhoitaja ja minä dildodiileri, että se jakautui sitten näin, Tea kertoo.

Seksilelut eivät olleet mielessä silloinkaan, kun hän vuosia sitten vietti iltaa Helsingissä ex-miehensä ja tutun italialaispariskunnan kanssa.

– He kysyivät, miksei minulla ole omaa firmaa ja alkoivat sitten huutaa italialaiseen tyyliin ”Tea, Tea, Tea tiamo, miten hieno nimi. Sehän tarkoittaa että sinä Tea, rakastan sinua, rakasta itseäsi – eikö olisi mahtava nimi firmalle?”

Tea päätti rekisteröidä nimen, vaikka ei vielä tiennyt mihin sitä käyttäisi.

Meedio näki dildoja

Hän ei ollut keksinyt dildojaan myöskään vuonna 2015 Miamissa, kun Tealle ja hänen silloiselle miehelleen tuli raastava ero. Sydänsurussa riutuva Tea hakeutui paikallisen meedion, Rachelin, luokse etsimään itseään.

Erään intensiivisen meditaatiosession aikana Rachel nousi seisomaan ja toisti: ”I see dildos in beautiful wooden boxes” – näen dildoja kauniissa puulaatikoissa.

Teaa ajatus silloin lähinnä kuvotti.

– Itselläni oli sellainen nuhruinen kuva dildoista ja seksikaupoista, jotka tuntuivat jymähtäneen jonnekin 1990-luvulle. Minulle tuli Rachelin sanoista enemmänkin epämiellyttävä olo, enkä miettinyt asiaa sen enempää, Tea muistelee.

Alitajunta kuitenkin teki töitä.

Tea palasi Suomeen ja alkoi hahmotella visuaalista maailmaa, joka liittyi naisen seksuaalisuuteen. Aluksi hän työsti ajatuksiaan paperille puhuessaan puhelimessa, sitten tietokoneella.

– En muista missä vaiheessa naksahti, että minähän alan suunnitella kauniita, esteettisiä dildoja, suunnittelen dildojen Ferrarin, täyttä kultaa. Ja sitten keksin, että hei, minähän teen näitä puusta!

Siitä alkoi tikkuinen tie, tai jäätävä, kuten Tea itse kuvailee.

Todellisuus tikkuja täynnä

Seksivälinebisnes kukoistaa maailmalla, asenteet vapautuvat ja nettikauppa käy. Tea myöntää odottaneensa rahankiilto silmissä, että saavuttaisi ”kikkelibisneksellä” hyötyä nopeammin. Todellisuus oli toisenlainen.

– Tiesin toki, että vaikeuksia tulee. Silti olin voimakas ja vahva asenteessani, ihan varma, että löydän tekijän jostakin. Mutta kun olen tätä jo kaksi vuotta tehnyt ja edelleen kohtaan samoja ongelmia, niin kyllähän se satuttaa, Tea sanoo.

Sitten hän purskahtaa itkuun.

Dildobisnes on tuonut mukanaan tytöttelyä ja alatyylistä vihjailuja. Tealle on lähetetty epäasiallisia kuvia, ja hänen sosiaalisen median tilejään on sensuroitu.

– Pariin otteeseen sivuni on otettu alas tai ilmiannettu siitä, että niissä olisi vääränlaista viestiä. Kyseessä on design, enkä ole koskaan käyttänyt mitään yliprovokatiivista materiaalia, mutta tässä on paljon hankalia nyansseja, Tea muotoilee.

Myös media innostui aiheesta: ”Puudildo-yrittäjä testaa tuotteensa itse”, kirkui otsikko.

– Tietenkin suunnittelijalla täytyy olla omakohtainen kokemus tuotteesta. Se sitten nostettiin kärkeen. Mutta en minä jokaista tuotetta itse testaa, olkaa huoleti. Eivät ne ole käytettyjä tuotteita, Tea sanoo nauraen, mutta selvästi harmistuneena.

Tekijöitä vaikea löytää

Eniten häntä satuttaa se, ettei tuotteille tahdo löytyä tekijöitä. Viimeksi hän sai kokea sen uutuustuotteensa anustapin tiimoilta. Alussa yritykset ovat kiinnostuneita yhteistyöstä.

– Kaikki sujuu hyvin siihen asti, kunnes sanon, mitä lankusta pitäisi tehdä. Sitten vastataankin, että ei sittenkään, ei meillä olekaan aikaa, ei ainakaan ennen syksyä… tuskin ollenkaan. Ei jakseta palvella, vaikka saisi ihan euroja siitä. En minä ole keneltäkään ilmaiseksi mitään pyytänyt, Tea purskahtaa ja pyyhkäisee taas silmäkulmiaan.

Anustapeille löytyi lopulta tekijä Rovaniemeltä, mutta Tean dildot valmistetaan toistaiseksi pienellä tehtaalla Puolassa. Sieltä ne lähetetään Suomeen Tealle, joka tarkistaa ja pakkaa jokaisen kappaleen omin käsin ja lähettää ne edelleen Virossa toimivaan nettivarastoon. Kaikkiaan dildoja on siellä alle sata.

– Ihmiset kuvittelevat, että minulla on paljon henkilökuntaa ja oma pikku puudildotehdas, mutta toiminta on todella pientä edelleen. 2016 oli tappiollinen, mutta viime vuonna pääsin muutaman euron plussalle. Puudildoilla olen kuitenkin pysynyt hengissä, hän naurahtaa.

Pieniä henkisiä voittoja

Tea Latvala on ylpeä innovaatiokeskus Tekesin (nykyinen Business Finland) rahoituksesta, joka auttoi alkuun.

– Jaksan siksi, että näitä pieniä henkisiä voittoja tulee. Aina joku huomaakin, että tuohan on suomalaista uutta puunjalostusta, ymmärtää ja näkee isomman kokonaisuuden, Tea sanoo.

– Joku kommentoi, että veronmaksajien rahoilla täällä tuetaan puukikkeleitä. Jos 14 000 euroa Tekesin satojen miljoonien potista on mennyt minun dildoihini, niin voin sanoa, että on niitä mennyt pahempiinkin reikiin, hän jatkaa.

Ja kuten kaikkiin kunnon satuihin, tähänkin tarinaan liittyy prinssi. Elokuussa 2015 Tean silloiselle kotiovelle Helsingin Vallilaan saapui nettideittailusovellus Tinderistä tutuksi tullut mies pohjoisesta.

Tea Latvala ja Aki Mikkola vihittiin keväällä 2017.

Tea muutti Rovaniemelle ja toimii vuokrayrittäjänä Lapin yliopiston ylioppilaskunnan Arctic Design Shopissa, joka myy paikallisten suunnittelijoiden tuotteita. Unelmissa tuoreella avioparilla on kokonainen design-luksuskylä, arkkitehtuurinen nähtävyys.

Ellei kohtalo päätä toisin.

Uudet tuulet puhaltavat

– Minulla oli jo alussa visio hienoista luksusmyymälöistä, joissa yhdistyvät kauniit alusvaatteet ja uudet seksivälineet, ja jonne voi mennä päivänvalossa. Vähän niin kuin karkkikauppa, mutta brändätty kauniisti. Ketjuja Miamissa ja Helsingissä ja ympäri maailmaa, Tea visioi.

– Edelleen se on minulla takaraivossa, että jonakin päivänä se voi olla totta.

Haastatteluhetkellä Tealla on edessään puolentoista kuukauden matka tutuille seuduille Miamiin.

Pian hänen Facebook-seinälleen ilmestyy päivitys: Anustapit ja puudildot esitellään joulukuussa paikallisessa galleriassa, ja uusi jakelukanavakin on löytynyt. ”Jatkuva pelko siitä, että perseelleen menee, mutta niinhän näiden pitääkin. Pari muutakin kalaa on syötillä, mutta väärä viehe vielä”, Tea kirjoittaa.

Perjantai-dokkari: Dildodiileri nyt Areenassa.

Perjantai: Orgasmi. Seksin ilosanomasta puhumassa ex-pelimies, näyttelijä Eero Herranen, seksipositiivinen Iris Flinkkilä ja toimittaja Ina Mikkola. Katso koko lähetys täältä.

Kun laulaja Antti Railio, 33, tulee toimituksen ovesta sisään, hän ei ole hengästynyt, vaikka takana on kipuaminen toiseen kerrokseen portaita pitkin. Vielä vuosi sitten suoritus ei olisi onnistunut ilman puuskuttamista.

Railion elämässä on viimeisen parin vuoden aikana muuttunut moni asia.

– Nyt kun on saatu yläkertaa kuosiin, niin koitetaan saada tuota temppeliäkin, totesi Railio Ylen haastattelussa puolitoista vuotta sitten.

Nyt temppeli on saanut kyytiä. Kiloja on karissut runsaassa vuodessa noin 70 ja työ jatkuu. Railio kiittelee, että onnistuminen on ollut myös hyvien valmentajien ansiota, jotka ovat auttaneet häntä treenaamaan ja syömään oikein. Railio on mukana Nelosen Tähän aikaan ensi vuonna -muutosohjelmassa.

– Tämä on kokonaisvaltainen elämäntapamuutos – ei ole kyse vaan jostain dieetistä, hän painottaa.

– Olen nyt täysin uudella polulla tai sanotaanko sillä polulla, missä mun olisi pitänyt ollakin, mutta kaikki elämän koukerot, moukerot ja masennukset, sairaalloinen lihavuus ja niin moni asia on vaikuttanut.

”Rokki alkoi maistua”

Voice of Finland -kilpailun viisi vuotta sitten voittanut Antti Railio kertoo, että oli vielä vuosituhannen alussa hyvässä tikissä. Hän harrasti nuorena aktiivisesti yleisurheilua, heittolajeja, mutta kun rokki vei, niin urheilu jäi.

– Täysikäistyin ja rokki alkoi maistua. Pääsin bändiin, hommasin auton ja treenit jäi. Ja yhtäkkiä homma räjähti käsiin. Vuodessa taisi tulla 50 kiloa.

Hän sanoo, että välillä on onnistunut painoa pudottamaankin, mutta sitten se on tullut takaisin korkojen kera.

Ikuisuusprojekti

Nyt Railio pyrkii treenaamaan neljä kertaa viikossa. Hän sanoo, että nykyisin yksien treenien aikana tulee tehtyä enemmän kuin aikanaan koko viikon aikana.

– Ja kun niitä tekee sen nelisen kertaa viikossa ja kaikki muu siihen päälle, niin kyllä se sitten näkyy lopputuloksessakin.

– Tämä on projekti, joka jatkuu hautaan asti. Se auttaa, että on tiettyjä määränpäitä, joita kohti mennään.

Keikoilla Antti on huomannut, että jaksaa vetää parin tunnin setin helpommin kuin ennen. Aikaisemmin hän joutui läähättämään välispiikit, koska kunto oli niin huono ja painoa liikaa.

– Nykyään ei tarvitse puuskuttaa, vaan olo on energinen ja ennemminkin sellainen, että lisää vaan.

Ruokavalio uusiksi

Treenamisen lisäksi Railion ruokavalio myllättiin. Nälkäkuurin sijaan piti opetella syömään terveellisesti ja oikein. Hän kertoo päässeensä eroon sokerikoukusta ja makumieltymykset ovat muuttuneet.

– Muistan ensimmäisen cheatdayn. Sain tekstiviestin, että saa vetää ihan kaikkea mitä sielu sietää. Sitten se Snickers maistuikin ihan kauhealta, liian makealta.

Nipottajaa Railiosta ei elämäntaparemontin myötä ole tullut.

– Jos menee pizzeriaan, niin se on ihan fine, kun se ei ole jokapäiväistä. Kaikki on ok, kun peruselämäntavat ovat terveelliset ja säännölliset ja sitten on sitä liikuntaa.

– Tämä on niin kuin maratonjuoksu, tämä ei ole pikajuoksua, niin sanoo Hanssikin, Antti Railio siteeraa kuntovalmentajaansa Hanssi Felliä.

Tahdonvoima ei riitä

Suomen lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja Patrik Borg peräänkuuluttaa, että jos laihduttamalla halutaan pysyviä muutoksia, se tarkoittaa myös pitkää sitoutumista.

– Pitää ajatella, miten tehdään paremmin ja pysyvämmin niitä lukuisia muutoksia, mitkä painoon vaikuttaa. Ja mitä tahansa muutoksia tehdäänkin, niin ne koskee seuraavaa viittä vuotta. Eikä niin, että nyt on puoli vuotta joku kuuri ja sen jälkeen on jotain muuta.

Borg muistuttaa, että painonpudotus tarkoittaa liikunnan ja ravinnon lisäksi sitä, että huomiota kiinnitetään myös riittävään unen saantiin ja arjessa jaksamiseen.

– On tärkeää, että laihduttamista ei rakenneta tsemppaamisen tai tahdonvoiman varaan vaan oikeasti laadukkaan, fiksun, maltillisen ja pitkäjänteisen tekemisen varaan.

Informaatiotulvasta voi olla vaikea ottaa selvää ja jokaisella on omat sokeat pisteensä. Siksi olisi hyvä, että olisi joku, jonka työ on tietää nämä asiat. Patrik Borg

Borg sanoo, että on mahdollista laihduttaa yksinkin, mutta asiantuntijan avulla onnistuu varmemmin.

– Asiantuntija osaa auttaa siinä, mikä on sitä järkevää ja maltillista etenemistä. Informaatiotulvasta voi olla vaikea ottaa selvää ja jokaisella on omat sokeat pisteensä. Siksi olisi hyvä, että olisi joku, jonka työ on tietää nämä asiat

"Nälkä voi lähteä vastaiskuun"

Patrik Borg myöntää, että reilusti ylipainoisella ensimmäiset kilot karisevat helposti. Hälytyskellojen pitäisi kilkattaa, jos tahti jatkuu liian kiivaana pitkään.

– Kilo viikossa tai enemmän on sellainen tahti, että keho lähtee hyvin varmasti vastaiskuun, varsinkin mitä lähemmäs normaalipainoa tullaan. Silloin puoli kiloakin viikossa alkaa olla jo kova tahti.

Ongelmia seuraa varsinkin, jos nopeaa laihtumista tavoitellaan kitukuurilla. Borg muistuttaa, että liian nopeasta laihduttamisesta seurauksena ovat helposti nälkävelka ja säästöliekki, jotka puolestaan aiheuttavat sen, että laihduttamisen jälkeen paino alkaa nousta takaisin.

Kilo viikossa tai enemmän on sellainen tahti, että keho lähtee hyvin varmasti vastaiskuun, varsinkin mitä lähemmäs normaalipainoa tullaan. Patrik Borg

Patrik Borg selittää, että ilmiön takana on nälkähormoni. Nykykäsityksen mukaan keho käy vastaiskuun ankaran laihduttamisen jälkeen ja haluaa takaisin sen, mitä on menettänyt.

– Hypoteesi on se, että jos laihtumisessa menetetään paljon rasvatonta kudosta eli välttämättömiä kudoksia, mikä johtuu ehkä siitä, että laihdutaan liian nopeasti, niin kroppa ei halua menettää niitä. Että jos mennään liian lujaa, nälkä voi lähteä vastaiskuun.

– Tottakai, jotta saadaan luotua kalorivajetta ja tulee laihtumista, pitää syödä vähemmän. Mutta pitää pitää huoli, ettei syödä räikeästi liian vähän, Borg painottaa.

Heikkoja hetkiä tulee

Vaikka Antti Railio on tehnyt treenejään sisukkaasti ja syönyt terveellisesti, on hänkin joutunut projektissaan lujille. Vaikeinta oli, kun parisuhde kariutui.

– Olisi harhaanjohtavaa väittää, että kaikki menee hyvin koko ajan. Tottakai on ollut heikkoja hetkiä.

– Ero oli elämäni raskain juttu, mutta nyt mennään eteenpäin. Asiat ovat kaikella muulla tavalla niin hyvin kuin olla vain voi ja suunta on löytynyt elämälle, musiikille ja hyvinvoinnille.

Antti Railio kertoo, että laihdutusprojekti lähti alkujaan siitä, että hän halusi olla parempi ja energisempi puoliso ja isä. Kun ero tuli viime vuoden lopulla ja perhe hajosi, hän ihmetteli vähän aikaa, että onko tehnyt kaiken turhaa.

Ajattelin myös, että paras asia mitä voin lapsilleni tehdä on se, että pidän itsestäni mahdollisimman hyvän huolen. Antti Railio

– Mutta sitten tajusin, etten voi ajatella noin, että itseni takiahan tätä teen. Ajattelin myös, että paras asia mitä voin lapsilleni tehdä on se, että pidän itsestäni mahdollisimman hyvän huolen.

Alun rypemisen jälkeen Antti Railio ryhdistäytyi ja palasi tuttuun paikkaan, missä purkaa oloaan.

– Menin salille ja purin turhautumista ja pettymystä sinne.

Pukukaupan kautta kiertueelle

Antti Railio teki huhtikuun alussa kirkkokonserttikiertueen, jota varten hän joutui hankkimaan uuden puvun. Vanha puku ei esiintymisasuksi enää kelvannut, sillä se oli monta numeroa liian suuri. Railio on kutistunut vuodessa viisi kokoa.

– Muutama äksä pitäisi vielä nipistää, mutta kun on muutenkin isot hartiat ja vielä kun salilla rehkii, niin ei ne nyt siitä hirveästi pienene.

Hän sanoo, että juuri vaatteista hän on huomannut muutoksen parhaiten.

– Mulla on treenipaita, joka on ollut pitkään liian pieni. Nyt se on sellainen teltta. Se on kuusi äksää (6XL) ja mietin, että samperi, mulla on ollut yhdeksänkin äksää. Nyt vasta tajuaa, kuinka iso sitä oli.

”Häpesin itseäni ihan hirveästi”

Antti Railio sanoo havahtuneensa myös siihen, että on mies parhaassa iässä, mutta kuitenkin hyvin liikuntarajoitteinen.

– Funtsin sitä, että mun pitäis olla mies parhaassa iässä ja jaksaa tehdä sitä ja tätä. Olin kuitenkin kuin invalidi, en mahtunut esimerkiksi kaikkiin vessoihin. Se oli henkisesti tiukkaa, häpesin itseäni ihan hirveästi.

Funtsin sitä, että mun pitäis olla mies parhaassa iässä ja jaksaa tehdä sitä ja tätä. Olin kuitenkin kuin invalidi, en mahtunut esimerkiksi kaikkiin vessoihin. Antti Railio

Nyt kiloja on lähtenyt kymmeniä, ja hän pystyy taas tekemään asioita, joita ei suuren ylipainon vuoksi ole voinut tehdä.

– Elämän laatu ja kaikki – kaikki on parempaa, Railio summaa.

–Allekirjoitan kuitenkin, että jos on tyytyväinen sellaisena kuin on, niin hyvä, ei siinä mitään. Mutta en voi valehdella ja väittää, että olisin onnellinen ja voisin hyvin, jos painan kakkosella alkavan luvun, jossa on kolme numeroa.

– Jos huoneessa on Sipilän lisäksi vain yksi toinen henkilö, se on Riina.

Näin kuvaa eräs keskustan taustavaikuttaja. Erityisavustaja Riina Nevamäen nimi nousi kaikissa keskusteluissa ensimmäisenä, kun Yle selvitti pääministerin poliittista lähipiiriä.

Keitä ihmisiä pääministeri kuuntelee, ennen kuin hän tekee koko kansaa koskevia päätöksiä? Ylen taustakeskustelukierros Sipilän työtovereille, tutuille ja eri puolueiden vaikuttajille nosti esiin kiinnostavia nimiä. Tämä juttu luo ryhmä ryhmältä kuvan siitä, ketkä kuuluvat Sipilän poliittiseen lähipiiriin ja millainen heidän vaikutusvaltansa pääministeriin on.

Portinvartija Nevamäki päättää, kuka pääministerin pakeille pääsee

Kun pääministeri Juha Sipilä kesäkuussa 2017 lähti pienlentokoneella viemään hallituksen eropyyntöä tasavallan presidentille, koneen ohjaamossa istui hänen ja turvamiehen lisäksi vain yksi ihminen. Sama pitkä, vaalea nainen harppoo usein uutiskuvissa Sipilän rinnalla.

Hän on Riina Nevamäki, pääministerin poliittinen erityisavustaja. Häneen Sipilä tukeutuu jokaisella politiikan sektorilla kauppapolitiikasta kuntahallintoon.

Oppositiojohtajana Sipilä moitti vielä vuonna 2014, että hallituksella oli liikaa poliittisia avustajia. Kolme vuotta pääministerinä on kuitenkin opettanut hänet luottamaan taustakuiskaajiin. Heistä Riina Nevamäki on ehdottomasti tärkein.

Nevamäen “poliittinen hoksnokka” kerää politiikan ammattilaisilta arvostusta, samoin valtionhallinnon ymmärrys. Hän on poliittisesti jopa päämiestään kokeneempi. Kun Sipilä vielä vuonna 2002 keskittyi yrittäjän ja yritysjohtajan uraansa, Nevamäki työskenteli jo Esko Ahon eduskunta-avustajana.

Nevamäki on toiminut sekä pääministeri Matti Vanhasen että kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen erityisavustajana. Kun Sipilä nousi keskustan puheenjohtajaksi, Nevamäki palkattiin avustamaan häntä vaalikamppailussa. Keskusta halusi Nevamäen varmistavan, että Sipilä ei tee amatöörin virheitä, vaan voittaa vaalit. Näin kävi.

Pääministeripuolueen ykkösavustaja on aina merkittävä taustavaikuttaja. Asemaa luonnehditaan kabinettipäälliköksi, koska hän käytännössä johtaa ministerin kuusihenkistä avustajakuntaa.

Pääministeri Paavo Lipposen (sd.) ykkösavustajana toiminut Mikael Jungner on luonnehtinut, että ykkösavustajalla on jopa enemmän valtaa kuin riviministerillä.

Nevamäkeä moni arvioi vielä keskimääräistäkin merkittävämmäksi ykkösavustajaksi. Miksi?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

– Nykypolitiikan rytmissä Riina ja Juha ovat ajallisesti hyvin pitkä työpari, joka on tehnyt yhdessä töitä keskustan noustessa oppositiosta pääministeripuolueeksi, kuvaa molemmat hyvin tunteva puoluetoveri, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko.

– Tämän ansiosta Riinalla on hyvä käsitys siitä, mitä pääministeri ajattelee. Häneen luotetaan.

Erityisavustajien vallankäyttö on kiinnostavaa, koska ei heitä ole valittu tehtäviin demokraattisesti vaaleilla. Avustajat korostavat itse, että he eivät tee päätöksiä, vaan tukevat ja neuvovat ministeriä, joka tekee päätökset. Rooli tekee heistä kuitenkin hyvin vaikutusvaltaisia.

Pääministerin ykkösavustajalla on ennen kaikkea portinvartijan valtaa. Hän pitkälti päättää, kuka pääsee pääministerin pakeille. Nevamäki sulkee tai raottaa porttia myös toimittajien nenän edessä. Toimittajien lisäksi joissain keskustan kansanedustajissa herättää nurinaa se, että pääministeriltä ei saa audienssia: on tyydyttävä avustajaan.

Toinen tärkeä vallan muoto on asiantuntijavalta: Nevamäki käy läpi valtavia tausta-aineistoja ja suodattaa pääministerille oleelliset tiedot.

Myös Juha Sipilän tapa organisoida hallitustyö on pönkittänyt Nevamäen merkitystä. Erityisavustajat ovat perinteisesti seuranneet ministereitä kuin hai laivaa ministerien välisiin kokouksiin. Sipilä kuitenkin uskoo kokousten olevan tehokkaampia pienemmällä porukalla.

Hänen ministeriryhmässään Nevamäki on useimmiten ainoa erityisavustaja, joka saa olla läsnä. Kuluneella viikolla Nevamäki istui Sipilän vasemmalla puolella Kesärannan pöydässä, jossa hallitus väänsi kasaan kehysriihen rahapäätöksiä.

Valta ja vastuu näkyvät myös palkkakuitissa. Nevamäen 7638 euron kuukausipalkka ohittaa roimasti esimerkiksi kansanedustajan palkkion.

Millainen tyyppi pääministerin päätöksiä on sitten valmistelemassa?

Nevamäki on mutkattoman ja seurallisen eteläpohjalaisen maineessa. Hän ei pelkää korottaa ääntään.

Kipinöiden kerrotaan sinkoilevan erityisesti, kun Sipilän ykkösavustaja Nevamäki ja Anssi Kujala, kokoomuksen Petteri Orpon ykkösavustaja ja kovaotteinen neuvottelija, vääntävät kättä hallituksen hankkeista. Heidän työnään on hieroa sopua päämiestensä puolesta ja ohjeistamina.

Nevamäkeä kuvaillaan arvoiltaan hieman liberaalimmaksi kuin Sipilää. Keskustalaisuus hänellä on silti verissä: jo isoisä toimi kunnallispolitiikassa. Seitsenvuotiaiden kaksosten äiti rakastaa hiihtoa ja lenkkeilyä ja asuu Espoossa.

On Sipilän muillakin erityisavustajilla toki merkitystä.

Talouspolitiikassa luottosparraaja ja Nevamäen työpari on Markus Lahtinen. Tohtoriksi väitellyt ekonomisti kutsuttiin talouspoliittisen erityisavustajan tehtävään Pellervon tutkimusjohtajan tehtävästä, Riina Nevamäen suosituksesta tietenkin.

Virkamieskoneiston suunnassa Sipilän oikeana kätenä toimii valtiosihteeri Paula Lehtomäki. Hänen vastuullaan on valvoa, että Sipilän lempilapsi, strateginen hallitusohjelma, etenee.

Kaikista tärkein on silti Riina Nevamäki.

Vaikka Sipilä kosiskeli kansaa vaalitaistossa lupaamalla vähentää poliittisia avustajia, hänellä on niitä melko tavallinen määrä.

Sipilällä on seitsemän erityisavustajaa. Kokoomuslaisella pääministerillä Alexander Stubbilla oli kautensa alussa kuusi erityisavustajaa. Paljon parjattuja poliittisia valtiosihteereitä Sipilä tosin on vähentänyt. Kun valtiosihteerit lasketaan mukaan, avustajakuntaa on Sipilän hallituksella 46 henkilöä siinä missä Stubbilla oli 48.

Määrää alentaa liikenneministeri Anne Berner, joka ei ole halunnut yhtään erityisavustajaa.

Luottoministeri Annika Saarikko kuului alkuperäiseen “Dream Teamiin”

Avustajajakunnan ohella Sipilän poliittiseen ydinryhmään kuuluvat omat ministerit. Keskustan sisäpiiristä arvioidaan, että heistä kaksi nauttii erityistä luottamusta: Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen.

Tuo luottamus syntyi porukassa, joka oli nimennyt itsensä “Dream Teamiksi.”

Kun keskustalaiset äänestivät Sipilän puoluejohtajaksi vuonna 2012, hän muodosti varapuheenjohtajista “johtoryhmän”. Se ryhtyi uudistamaan oppositiossa jököttänyttä puoluetta hallituskuntoon.

Samassa hötäkässä puheenjohtaja Sipilän kanssa valittiin varapuheenjohtajiksi Annika Saarikko, Juha Rehula ja Riikka Manner (nykyään Pakarinen). Ryhmään kuuluivat myös silloinen puoluesihteeri Timo Laaninen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen. Porukka nimesi itsensä "Dream Teamiksi."

Pari kuukautta myöhemmin joukkoon liittyi Riina Nevamäki. Vehviläinen pääsi Dream Teamin jäseneksi vuonna 2014, kun hänet valittiin varapuheenjohtajaksi.

Oppositiokaudella Sipilän kokoama johtoryhmä piti yhteyttä päivittäin. Dream Team -niminen Whatsapp-ryhmä toimii edelleen, Ylelle kerrotaan.

Vaikka Sipilä toki pitää tiiviisti yhteyttä uuteen puoluejohtoon ja vaikka hallituskaudella puoluejohdolta on siirtynyt painoarvoa ministeriryhmälle, vanha Dream Team pitää yhä yhteyttä..

– Tämä on se porukka, jossa Sipilä voi keskustella asioista hieman vapaammin, kuvaa eräs keskustavaikuttaja.

Tämäkin lähikehä ärsyttää joitain keskustalaisia: heitä, jotka siihen eivät kuulu. Dream Teamiä pidetään “eliittinä”.

– Puolue-elimissä ei juuri keskustella. Johtamistapa on sellainen, että lähipiiri on saman ajattelutavan edustajia, eikä muita kuunnella, arvostelee esimerkiksi europarlamentaarikko Paavo Väyrynen.

Dream Teamin jäsenistä vain kaksi kuuluu nykyiseen ministeriryhmään: Saarikko ja Vehviläinen. He ansaitsivat Sipilän arvostuksen oppositioajan uurastuksella.

Saarikko ja Vehviläinen kantavat myös kriittisen tärkeitä ministerinsalkkuja. Saarikko vastaa sote-uudistuksesta, jonka onnistumisesta tai mahalaskusta nykyhallitus tullaan muistamaan.

Kunta- ja uudistusministeri Vehviläinen kutoo yhteen sote-uudistukseen sidottua maakuntauudistusta, joka on pillastuttanut pääkaupunki Helsingin ja huolestuttanut pikkukunnat.

Etenkin Saarikko mainitaan useissa keskusteluissa Sipilän luottoministerinä. 34-vuotias Annika Saarikko on nuoren polven keskustalaisista lahjakkaimpia ja nopeimmin edenneitä poliitikkoja.

Lisäksi on yksi ministeri, jota suorastaan kannattelee Sipilän luottamus. Liikenneministeri Anne Berner ei kuulu keskustan sisäpiiriin, mutta on Sipilälle erityisen merkityksellinen.

– Ilman Sipilää Berner tuskin edes kuuluisi keskustaan puhumattakaan siitä, että hän olisi ministeri, toteaa yksi pitkän linjan keskustalainen.

Moni mainitsee Bernerin yhden sortin hengenheimolaisena Sipilälle. Vallila Interiorin omistajasuvun vesa tulee Sipilän lailla yritysmaailmasta. Hän on Sipilän lailla omistanut yrityksensä.

Berner saa Sipilältä vastakaikua halussa tuoda politiikkaan tehokkuutta ja toimeenpanoa, jota yritysmaailmassa ihannoidaan.

– Sipilä halusi ministeriryhmään Bernerin jonkinlaiseksi muutosagentiksi, eräs taustavaikuttaja kuvaa.

Berner onkin pannut tuulemaan, vaikka poliittisesti hänen hankkeensa eivät ole onnistuneet ja Berner on saanut sooloilijan maineen.

Sipilällä oli suosionsa ansiosta poikkeuksellisen vahva mandaatti koota hallitusta. Yleensä puoluejohtajan on kuunneltava sekä aluepolitiikkaa että eduskuntaryhmää. Sipilä pystyi kuitenkin poimimaan ministereiksi juuri ne, jotka itse halusi mukaan. Tärkeä valintakriteeri oli osoitus ahkeruudesta oppositioaikana.

Tuloksena ministeriryhmässä pesii enemmän arvo- ja talousliberaalia ajattelua kuin eduskuntaryhmässä. Tämä on tuonut jännitettä ministerien ja muiden kansanedustajien väliin.

Matti Vanhanen ja etupenkin konkarit kutsutaan hätiin kiperissä tilanteissa

On melkoinen haaste nousta Suomen ylimmäksi vallankäyttäjäksi, pääministeriksi, ilman päivääkään ministerikokemusta. Tällaisessa tilanteessa Juha Sipilä oli keväällä 2015.

Vertaistukea pääministeriyteen hän on saanut etenkin Matti Vanhaselta, josta tuli yllättäen pääministeri vuonna 2003 Anneli Jäätteenmäen erottua tehtävästä.

Sipilä pyysikin Vanhasta eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Nyt virallisena puheenjohtajana toimii Antti Kaikkonen. Lukuisat keskustavaikuttajat mainitsevat edelleen Vanhasen silti tärkeämpänä sparraajana Sipilälle.

Kun vajaan vuoden verran valmisteltu perhevapaauudistus kaatui maaliskuussa 2018, sosiaalisessa mediassa epäiltiin lestadiolaiskansanedustajien torpanneen kotihoidontuen leikkaukset. Keskustan sisäpiiristä kuitenkin kiistetään, että lestadiolaisilla kansanedustajilla olisi muita enemmän valtaa.

Keskustan eduskuntaryhmässä vanhoillislestadiolaisia ovat esimerkiksi Tapani Tölli ja Markus Lohi. Sipilä itse kuuluu Rauhan Sana -järjestöön, joka on vapaamielisempi kuin vanhoillislestadiolaiset. Järjestö erosi lestadiolaisuuden valtauomasta vuonna 1934.

Vanhoillislestadiolaisiin verrattuna Sipilä on liberaali: pääministeri on nähty nauttimassa saunaolutta tai viinilasillista. Lapsuudenkodissakin katsottiin televisiota.

On tietty porukka, johon Sipilä tukeutuu keskustalle kiperissä kysymyksissä. Sitä moni kuvaa “etupenkin konkareiksi.” Termillä tarkoitetaan keskustan pitkään istuneita kansanedustajia, kuten Seppo Kääriäistä, Mauri Pekkarista ja Timo Kallia.

Myös toista oman puolueen entistä pääministeriä Esko Ahoa Sipilä arvostaa suuresti. Aho myös jakaa kokemuksen noususta pääministeriksi vailla ministerikokemusta. Aho ja Sipilä pohtivat yhdessä etenkin tulevaisuuden linjoja ja digitalisaatiota, kerrotaan.

Halu nostaa Suomi yritysten avulla yhdistää Orpoa ja Sipilää

On selvää, että muista puolueista tärkein yhteistyökumppani ja samalla vastapeluri on hallituskumppani kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo.

Millaiset välit Sipilällä ja Orpolla on?

Asialliset työvälit, kuvaavat useimmat. Joku kuvaa Sipilän ja Orpon välejä jopa luottamuksellisiksi. Sinisten puheenjohtajaan Sampo Terhoon välit ovat viileämmät.

Kokoomuksesta tosin nuristaan, että välillä Sipilän kokemattomuus politiikasta hankaloittaa yhteistyötä. Silti Sipilää ja Orpoa yhdistää porvarillinen arvomaailma ja näkemys siitä, että yritysten menestysten kautta nousee koko Suomen hyvinvointi.

Jos kannatusmittaukset jatkavat nykyradoilla, kokoomus on hyvin mahdollisesti tuleva pääministeripuolue. Keskusta on sille jossain määrin mieluisampi hallituskumppani kuin sosiaalidemokraatit. Tämä asetelma tukee välien säilymistä, vaikka keväällä 2019 koittava vaalitaisto tuokin jo jännitteitä.

Sipilä on pyrkinyt tehostamaan koko hallituksen seitsemäntoista ministerin työskentelyä. Jokaviikkoiset iltakoulut hän lopetti.

Niiden sijaan Sipilä käynnisti hallituksen strategiaistunnot. Joka toinen maanantai hallitus kokoontuu Kesärantaan päivittämään, miten strateginen hallitusohjelma on edennyt. Keskustaministerien erityisavustajista vain Nevamäki istuu niissä. Työskentelytapaa sekä kiitellään että arvostellaan.

Pienemmällä osallistujamäärällä Sipilä haluaa tehostaa kokouksia: pitää osallistujat keskittyneinä kokoukseen ja välttää kännyköiden räpläämisen. Toisaalta erityisavustajien työ auttaa ministereitä vaikeutuu, kun he eivät ole paikalla.

Lähipiiri näkee lupsakan Sipilän

Pääministerin tehtävä edellyttää valppautta ja energiaa vuorokauden ympäri. Kenen kanssa pääministeri sitten rentoutuu ja viettää vapaa-aikaa?

Oman perheen kanssa, tai itsekseen omassa verstaassa..

– Lähipiiri näkee Sipilästä lupsakan puolen. Pienemmällä porukalla hän saattaa kertoa hauskoja sattumuksia lapsenlapsista, kuvaa eräs Sipilän tunteva.

Vaimo Minna-Maaria Sipilä on itsekin keskusta-aktiivi. Hän nousi äänivyöryllä Kempeleen valtuustoon. Sipilän lähipiiri korostaa, että valtakunnanpolitiikkaan puoliso ei vaikuta.

Sipilä on hyvin tarkka yksityisyydestään. Lähipiirinkin suut menevät suppuun, kun keskustelu siirtyy Sipilän ystäviin. Se käy selväksi, että yrittäjämaailma on hänelle edelleen läheinen. Yrittäjätilaisuuksissa Sipilä käy mielellään.

Vanhasta ystäväpiiristä hän pitää yhteyttä esimeriksi Elektrobit-miljonääri Juha Hulkkoon. Oulun seudulla vaikuttaneet it-johtajat ja yrittäjät hän tuntee hyvin.

– Kun valtionhallinnossa pitäisi panna pystyyn atk-hankkeita ja hän on tyytymätön, niin kyllä hän soittaa jollekin vanhalle tutulle ja kysyy, miten homma oikeasti kannattaisi hoitaa, yksi taustavaikuttaja kuvaa.

– Perheellä ja suvulla on Juhalle erittäin suuri merkitys. Juha jaksaa siksi, että hänen perheyhteisönsä on niin tiivis, sanoo Sipilän hyvin tunteva entinen sote-ministeri Juha Rehula.

Sipilän kanssa töitä tekevät korostavat, että pääministerin aika on tarkkaan kellotettua.

Ystävien sijaan Sipilä valitsee niukalla vapaa-ajallaan usein perheen ja oman verstaan.

Siellä pääministeri rentoutuu esimerkiksi hitsaamalla kokoon mikroautoa lapsenlapselle.

Juttu aloittaa sarjan, jossa Yle selvittää puoluejohtajien verkostoja.

Juttua varten on haastateltu yli kymmentä taustavaikuttajaa ja poliitikkoa keskustasta ja muista puolueista.

Lue lisää:

Sijoittaessaan Sipilä luotti lähipiiriinsä

Sipilä avaa suhdettaan lestadiolaisuuteen:

Pelastuslaitos sai ilmoituksen tulipalosta Helsinki-Vantaan lentoasemalla hieman kolmen jälkeen iltapäivällä tänään sunnuntaina. Asemalle lähetettiin 16 pelastuslaitoksen yksikköä.

Paikan päällä selvisi, että erään ravintolan pihvinpaistokoneessa oli tavallista enemmän rasvaa, kerrotaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Rasvankäry oli lähtenyt leviämään, varsinaista tulipaloa paikalla ei ollut.

– Rasva levisi ilmastoinnin kautta, kertoo päivystävä palomestari Arto Latvala.

Lentoliikennettä ei keskeytetty eikä terminaalia suljettu. Terminaalin keskiosan sulkemiseen oli kuitenkin varauduttu.

Pelastuslaitos selvittää, saadaanko ravintolan keittiö kuntoon vai annetaanko sille käyttökielto.

Pelastuslaitokselta arvioidaan, että tapaus vaikutti lähinnä tieliikenteeseen, sillä autot eivät voineet tuoda matkustajia lähtevien lentojen puolelle.

Oletko paikalla? Lähetä kuva tai kommentti allaolevalla lomakkeella.

Sähköinen tunnistautuminen maksaa Suomen valtiolle tänä vuonna enimmillään viisi miljoonaa euroa. Tästä iso siivu koostuu pankkien veloittamista maksuista.

Nyt valtio yrittää saada pankit alentamaan hintojaan, sillä summa uhkaa paisua liian suureksi, uutisoi Svenska Ylen Spotlight-ohjelma.

Kun asiakas kirjautuu esimerkiksi Kelan tai Verohallinnon sivuille, hänen on todistettava henkilöllisyytensä. Pankkitunnusten lisäksi vaihtoehtoina ovat sirullinen henkilökortti ja mobiilitunniste.

Todellisuudessa jälkimmäisiä käyttävät hyvin harvat. Miten tässä näin kävi?

Sirullinen henkilökortti floppasi pahasti

Viitisentoista vuotta sitten sirullista henkilökorttia esitellessään valtionhallinto uskoi, että kortista tulee suosittu. Ainakin 2,5 miljoonaa suomalaista ottaa kortin käyttöönsä, ajateltiin.

Suomalaiset tuumivat toisin ja ryhtyivät käyttämään tunnistautumiseen mieluummin pankkitunnuksia: niihin turvautuu tällä hetkellä yhdeksän kymmenestä.

Henkilökortin suosioon pettynyt valtio päätti vuonna 2009 ehdoista, joilla tunnistuspalveluja voidaan ostaa markkinoilta. Vajaassa kymmenessä vuodessa tunnistusten määrä on kasvanut moninkertaiseksi – ja samalla myös palveluun uppoava summa, sillä pankeille maksetaan määrän mukaan.

– Viime vuonna tunnistustapahtumia oli noin viisi miljoonaa kuukaudessa. Tämän vuoden alussa se oli noussut kahdeksaan miljoonaan, sanoo kehittämispäällikkö Kimmo Mäkinen valtiovarainministeriöstä Spotlight-ohjelmalle.

Palaako valtio kehittämään omaa järjestelmää?

Mäkinen arvioi, että tunnistautumisten määrä jatkaa kasvuaan. Samaan aikaan kustannuksia on hänen mukaansa jopa painetta laskea tulevina vuosina.

Tällä hetkellä valtio neuvottelee pankkien kanssa uusista sopimuksista. Vaikkei kyse ole isosta bisneksestä pankeille, voi olla, ettei osa suostu yhteistyöhön valtion kanssa heikennetyillä ehdoilla.

– Olisi kaikille huono ratkaisu, jos emme kilpailutuksen aikana saisi hyväksyttäviä tarjouksia pankeilta. Silloin varmaan jouduttaisiin valtion tasolla pohtimaan, millaista roolia valtio jatkossa ottaa sähköisen tunnistautumisen osalta, Mäkinen muotoilee Spotlight-ohjelmassa.

Käytännössä pankkien jättäminen pois tunnistautumisen vaihtoehdoista tarkoittaisi valtion oman järjestelmän kehittämistä.

Juttu pohjautuu Svenska Ylen Johan Gullmetsin ja Linus Långin artikkeliin sekä Spotlight-ohjelmaan.

Lue myös: Pankki niisti joka verkkotunnistautumisesta jopa 50 senttiä – tänään hinta laskee, mutta otetaanko sentit sinulta?

Tunnelma on jännittynyt ja tiheä kajaanilaisessa kongressi- ja kulttuurikeskus Kaukametsässä. Sali on lähes täynnä, ja kohta lavalle on astumassa Jari Sillanpää: metamfetamiinia käyttävä viihdetähti, josta Seiska-lehden paparazzi oli aivan äskettäin ottanut Espanjassa vähemmän mairittelevia lomakuvia. Kuvissa Sillanpäällä on punaiseksi palanut naama ja useita numeroita liian pieni pikeepaita – ilmeinen ulkonäöllinen hällä väliä -asenne.

Villit ajatelmat nousevat mieleeni: Astuisiko lavalle hermoheikko ihmisraunio, jonka esiintymisestä ei tulisi mitään ja jonka touhuja yleisö katselisi säälinsekasin tuntein? Valtaisiko estradin muissa maailmoissa haahuileva piripää, jonka kosmisilla sfääreillä ei olisi kosketusta nykytodellisuuteen? Buuaisiko yleisö? Huudeltaisiinko Sillanpäälle räävittömiä huumevitsejä?

Päinvastoin: itse asiassa Kajaanissa tapahtuu jonkinlainen taikatemppu. Siinä samassa kun Jari Sillanpää astuu lavalle ja ryhtyy tulkitsemaan Ihmisiä suviyössä -kappalettaan, kaikki mennyt haihtuu kuin vesihöyrynä ilmaan. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja lehtien huumeotsikot olisivat olleet pahaa unta, jonkinlainen rinnakkaistodellisuus, joka oli jäänyt kaukaisuudessa kiiltävien horisonttien taakse.

Huumekohun keskellä ollut viihdetähti Jari Sillanpää palasi lavoille lauantaina. Hyvinvoivan näköinen Sillanpää hehkui karismaa, vitsaili kevyesti, flirttaili median ja yleisön kameroille ja lauloi erinomaisesti. Puheäänestä tosin kuulsi tietynlainen käheys ja artisti yskähteli välillä. Konsertti päättyi lämminhenkisiin halailusessioihin fanien kanssa. Halailuista välittyi jonkinlainen outo, jotenkin uskonnollinen tunnelma.

Jari Sillanpäällä on fanikunta, jonka uskollisuudesta kuka tahansa taiteilija voisi olla kateellinen. Tapasin Kajaanissa muutamia Sillanpään hardcore-faneja, jotka odottivat illan konserttia jännittyneinä mutta innostuneina. Heillä oli ehdoton luottamus heidän ihailemaansa artistia kohtaan: Jari ei petä koskaan, konsertteihin on aina kiva mennä, niissä on hyvä meininki ja niistä jää pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Fanituksessa oli myös hellyttäviä piirteitä: Kajaanissa Sillanpäälle vietiin somasti paketoituja lasienkeleitä. Enkeleihin liittyvää symboliikkaa voi tämänhetkisessä tilanteessa vain uumoilla.

Luottamuksen lisäksi Sillanpää-faneihin liittyy myös toinen ominaispiirre: he osaavat antaa anteeksi. Kun Sillanpää kertoi homoseksuaalisuudestaan vuonna 2006, eivät fanit kääntäneet hänelle selkäänsä. Siitäkin huolimatta, että moni naispuolinen fani koki Sillanpään unelmiensa ihannemiehenä – myös seksuaalisessa mielessä.

Huumesekoilussa on tietenkin kyse aivan toisenlaisesta asiasta, mutta suhtautuminen on samanlaista. Jaria ei jätetä, kuten eräs fani painokkaasti ja huutomerkin kera totesi.

Sillanpään huumekohun kohdalla on ollut myös mielenkiintoista huomata, että häntä ovat olleet tuomitsemassa kaupunkilaiset, jotka tuskin ovat koskaan käyneet iskelmätähden konsertissa. On mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton Sillanpää saa ensi viikolla esiintyessään pääkaupungissa. Hyökyvätkö uuspuritanismin aallot korkeampina suuressa Helsingissä kuin pienessä Kajaanissa? Näytetäänkö Sillanpäälle keskisormea lavan reunalta vai mennäänkö häntä katsomaan jonkinlaisena camp-ilmiönä?

Tänään sunnuntaina Sillanpää esiintyy Kempeleessä. Luulisin, että siellä on samanlainen tunnelma kuin Kajaanissakin: ihmiset ovat menneet konserttiin kuunnellakseen lahjakasta esiintyjää, eivät ihmettelemään huumeisiin sortunutta friikkiä.

Jari Sillanpään faneilla on idoliaan kohtaan rajaton usko ja luottamus. Toivottavasti Sillanpää osaa olla tämän luottamuksen arvoinen.

Lue lisää:

Jari Sillanpää palaa julkisuuteen huumekohun keskeltä – fanit odottavat illan konserttia jännityksen vallassa

Kaupunkien keskustatontit ovat varsin kysyttyjä. Esimerkiksi Seinäjoen keskustassa on rakennettu uutta viime vuosina urakalla ja samalla vanhoja taloja toinen toisensa jälkeen on hajotettu uuden tieltä.

Seinäjoen keskustan uusin kiistakapula on 1958 valmistunut Maakuntatalo. Omistajan mielestä 60-vuotias rakennus on tullut elinkaarensa päähän.

– Kiinteistöyhtiön näkemyksen mukaan kiinteistöä ei ole teknis-taloudellisesti enää järkevää lähteä kehittämään, sanoo FinCap Kiinteistövarainhoito Oy:n isännöitsijä Jaakko Ala-Ilkka.

Ala-Ilkan mukaan Maakuntatalon kuntoarvio valmistuu lähiviikkoina, mutta joka tapauksessa puhuttaisiin miljoonaluokan remontista, jos sille tielle lähdettäisiin.

Kiinteistöyhtiö onkin jättänyt rakennuksesta purkulupahakemuksen Seinäjoen kaupungille.

– LVIS-järjestelmät ovat tulleet tiensä päähän. Niiden korjaaminen on niin hintavaa puuhaa, että se ei ole enää järkevää. Maakuntatalon tilat eivät vastaa nykypäivän yritysten vaatimustasoa, Ala-Ilkka perustelee.

Kulttuuriväki kaupungissa on eri mieltä. Yhdistykset kokoavat voimiaan tarkoituksena hakea talolle suojelupäätös.

– Kyllä me varmasti ollaan hakemassa suojelua ja muitakin yhdistyksiä voi olla mukana. Kaikilla on sama tavoite, että saadaan pidettyä [tilat] tässä, sanoo Sanna Panula Eteläpohjalaisen elokuvan edistämisyhdistyksestä.

Talossa toimii tällä hetkellä elokuvateatteri, jonka tilat kiinnostavat erityisesti elokuva-alan ja teatterin toimijoita.

Tilat teatteri- ja elokuvatoimijoille

Sanna Panulan mukaan on ollut tiedossa, että elokuvateatterin kolme salia eivät Seinäjoen kokoisessa kaupungissa enää riitä elokuvatoiminnalle. Teatteritoiminnan on tiedetty siirtyvän lähivuosina muualle. Purkulupahakemus tuli silti yllätyksenä.

– Kerrankin olisi keskellä kaupunkia tila, jossa olisi valmis katsomo. Saisivat teatteri- ja elokuvaväki omansa. Tänne tarvittaisiin art house -teatteri, jossa paikalliset toimijat saisivat näyttää tuotantoaan, Panula sanoo.

Vaikka se ei ole yrittäjälle kannattava rakennus, kulttuuritoimelle tässä olisi aika valmis paketti. Sanna Panula

Panulan mukaan hyvä vaihtoehto Maakuntatalon tulevaisuudelle olisi se, että kaupunki ostaisi rakennuksen.

– Vaikka se ei ole yrittäjälle kannattava rakennus, kulttuuritoimelle tässä olisi aika valmis paketti. Remontti olisi paljon pienempi, kuin jos ruvettaisiin asuntoja rakentamaan, Panula miettii.

Isännöitsijä Jaakko Ala-Ilkka ei täysin tyrmää mahdollisuutta myydä rakennus kaupungille.

– Jos kaupunki haluaa ostaa kiinteistön markkinahintaan, niin se on mahdollista, Ala-Ilkka sanoo. Ala-Ilkan mukaan Seinäjoen keskustan kaava mahdollistaa tällä hetkellä asuin- ja liikekiinteistön rakentamisen Maakuntatalon paikalle.

"Historia on kadonnut monien muutosten myötä"

Maakuntatalo on valmistunut vuonna 1958. Siellä on toiminut vuosien mittaan muun muassa maakuntateatteri ja teatteriravintola sekä Etelä-Pohjanmaan maakunnan ensimmäinen uimahalli. Yksi Suomen ensimmäisiä.

Kiinteistöyhtiössä tunnetaan rakennuksen historia, mutta tilanne on senkin suhteen muuttunut.

– Nähdään, että historia on kadonnut ja poistunut kaikkien monien muutosten myötä. En näe, että sen osalta olisi sellaista tarvetta taloa säästää, Jaakko Ala-Ilkka sanoo.

Maakuntatalon yläaulassa on taiteilija Arvid Bromsin suuri fresko. Jos rakennus päätettäisiin purkaa, sen siirtäminen olisi varmasti haastavaa.

– Kyllähän sieltä täytyisi ottaa koko seinä jonnekin talteen. Se ehkä saataisiin otettua, mutta eihän se ole enää sama asia, koska se on nimenomaan tehty tätä Maakuntataloa varten, sanoo museonjohtaja Susanna Tyrväinen Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseosta.

Maakuntamuseo on rakennuksen suojelun kannalla.

Historiallinen monikerroksisuus

Vaikka Maakuntataloa ei ole suojeltu lailla, tulevat sen tulevaisuutta päätettäessä suojelulliset näkökohdat kuitenkin vastaan.

– Maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee ajatuksesta, että jos purkamista haetaan, se pitää tehdä niin, että kauneus-, perinne- tai muita arvoja ei vaaranneta tai tuhota. Vaikka kaavassa ei ole suojelumerkintää, laki velvoittaa ottamaan nämä asiat huomioon, Susanna Tyrväinen sanoo.

Tyrväinen muistuttaa, miten tärkeätä olisi varmistaa kulttuuriympäristön historiallinen monikerroksisuus.

– Seinäjoella on purettu vanhaa rakennuskantaa. Jos viimeisetkin vanhat rakennukset puretaan, meillä on kohta käsissä täysin historiaton ja juureton kaupunki. Ja se ei ole hyvä asia.

Seinäjoen kaupunginhallitus käsittelee Maakuntatalon purkulupaa maanantaina 16. huhtikuuta.

Vaikka lupa purkamiseen heltiäisi, ei talo aivan heti katukuvasta häviä.

– Meillä on käyttäjiä siellä sisällä ja määräaikaisia vuokrasopimuksia. Ei tätä sormia napsauttamalla lähdetä purkamaan, sanoo Jaakko Ala-Ilkka.