Koronaepidemia on kiihtynyt jälleen Suomessa.

Noin puolet uusista tartunnoista on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkärin Taneli Puumalaisen mukaanlähtöisin nyt ulkomaanmatkoilta.

Kun kesä- ja heinäkuussa koronatartuntoja raportoitiin 5–10 kappaletta päivittäin, elokuun alussa määrä on noussut keskimäärin 20 tapaukseen päivässä, aivan viime päivinä jo sen ylikin. Korkein päivittäinen luku on 37 tartuntaa 16. elokuulta.

• Tästä voit katsoa, miten Suomen ja maailman koronatilanne on kehittynyt.

Puumalainen vastaa viiteen ulkomailta saatuja tartuntoja koskevaan kysymykseen.

1. Mistä maista Suomeen on tullut koronatartuntoja eniten kesän aikana?

– Matkustajamäärät huomioiden Balkanin alue (Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia, Bulgaria ja Romania) korostuu selvästi. Pohjois-Makedonian Skopjen-lennot ovat näkyneet selvästi Suomen pienissä tartuntamäärissä. Lennot ovat keränneet lähtijöitä Balkanin eri maista. Myös Romanian ja Bulgarian lennoilla on väkeä koko itäisen Euroopan alueelta.

Skopjesta tulleilla matkustajilla on löydetty jo 60 koronatartuntaa. Balkanilta on tullut yksittäisiä tartuntoja myös laivaliikenteen kautta.

–Sairastuneiden joukossa on ollut sukulaisvierailulla Balkanilla olleiden lisäksi rakennustyömaille ja telakoille tulleita kausi- ja keikkatyöläisiä.

– Seuraavaksi eniten tartuntoja on Ruotsista, Virosta, Bulgariasta ja Romaniasta. Yksittäisiä tai muutamia tartuntoja eri maista on ympäri maailmaa.

– Ruotsista lähtöisin olevia tartuntoja on ollut kesän aikana alle 30. Ruotsiin matkustamista on jatkettu vaikeasta koronatilanteesta huolimatta esimerkiksi pohjoisessa. Tartuntoja pitää aina verrata matkustajamääriin. Ruotsin rajan yli on liikkunut kesän aikana 15 000–20 000 ihmistä päivittäin, ja sen päälle vielä lennot ja laivayhteydet. Siihen nähden tartuntoja on kuitenkin vähän.

– Virosta, Bulgariasta ja Romaniasta on tullut Suomeen kesällä alle 10 tartuntaa.

THL ei luovuta tarkkoja maakohtaisia tietoja, jotta ketään ei voida yksilöidä tartunnoista. Balkanin maiden tartunnat on laskettu yhteen. Tartuntatautirekisterin luvut täydentyvät 2–4 päivän viiveellä.

2. Mikä osuus koronatartunnoista on kotoperäisiä ja todennäköisesti ulkomailta saatuja?

–THL:n karkea arvio on, että noin puolet tartunnoista liittyy matkustamiseen ja puolet on kotoperäistä.

– Tiedot eivät ole kattavia, koska tätä on hankalaa määrittää. THL:n tiedot perustuvat kuntien ja sairaanhoitopiirien tekemiin ilmoituksiin. Ihminen on voinut olla matkalla, ja tartunta todetaan viikko sen jälkeen. On vaikeaa sanoa, mistä tartunta on varmuudella peräisin.

– Ulkomailta saadun tartunnan jatkotartunnat Suomessa, esimerkiksi perhepiirissä, kirjataan yleensä kotoperäisiksi. Tartuntatautirekisterin tiedot tulevat myös hieman jäljessä. Saamme tartunnan todenneilta lääkäreiltä hitaammin tietoja kuin esimerkiksi testejä tekevistä laboratorioista.

3. Miten ulkomailta saatujen ja kotoperäisten tartuntojen osuus on elänyt koronaepidemian alkamisen jälkeen?

– Yleisenä trendinä voi sanoa, että alkuvuoden tapaukset olivat matkustukseen liittyviä, esimerkiksi Kiinasta, Pohjois-Italiasta ja Itävallan hiihtokohteista. Maalis-huhtikuussa Suomen tartunnat olivat pääosin kotoperäisiä.

– Kun tilanne alkukesästä rauhoittui ja tartunnat painuivat Suomessa alle kymmeneen per päivä, suurempi osa tartunnoista liittyi jälleen matkustamiseen. Tällä hetkellä taas ulkomailta saadut tartunnat ovat merkittävämmässä osassa.

4. Tartuntatautirekisterin mukaan koronatilanne oli Suomessa vakaa heinä-elokuun vaihteeseen asti, sitten alkoi selkeä nousu. Mistä tämä johtuu?

– Yksi syy on testattavien ihmisten määrän kaksinkertaistuminen. Jos taudin ilmaantuvuus pysyy ennallaan, mutta testataan kaksinkertainen määrä, tartuntoja löydetään todennäköisesti tuplamäärä. Tämän lisäksi myös tartuntoja voi olla aiempaa enemmän eli ilmaantuvuus on noussut hieman viime viikkojen aikana.

5. Kevään tiukkoja matkustusrajoituksia lievennettiin kesäkuussa. Millainen vaikutus tällä on ollut tartuntatapausten kasvuun?

– Varmasti on ollut jonkinlainen vaikutus. Koko ajan on matkustettu, mutta kesällä määrät ovat olleet kevättä korkeammat. Samaan aikaan tautitilanne on monissa Euroopan maissa huonontunut selvästi. Tämä heijastuu totta kai myös Suomeen.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaepidemiasta.

Hallitus palauttaa matkustusrajoitukset yhdeksään Euroopan maahan – katso kartalta, mihin Suomesta saa matkustaa vapaasti

Hallitus tiukensi matkustusrajoituksia kymmenen maan osalta – Norjan ja Ruotsin raja-alueilla asuville erityisjärjestelyjä

Vantaan terveyspalvelujohtaja Skopjen-lentojen keskeyttämisestä: "Voi puntaroida, estääkö se kuitenkaan kyseisestä maasta tulevia meille saapumasta"

Turkuun tuli useita uusia koronan kantajia Pohjois-Makedoniasta – Turun kaupunki määräsi tartunnan kantajat karanteeniin

Pohjanmaalla voi lauantai-illan aikana esiintyä paikoin voimakkaita ukkoskuuroja ja puuskaista tuulta. Kovin ukkosrintama osuu Vaasa–Kokkola-akselille, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

– Ukkoskuurot ovat paikallisia. Koko maan kartalla ne näyttävät pieniltä, mutta kyllä ne huomaa, jos osuu kohdalle, Huutonen sanoo.

Etelään leviää illan ja yön aikana rankkasateita, jotka saavuttavat pääkaupunkiseudun ennen puolta yötä.

Lounaistuuli tuo runsaita sateita Baltiasta. lllasta alkaen voi sataa yli 20 millimetriä tunnissa.

– Aamuun mennessä runsaimmat sateet väistyvät Venäjän puolelle. Sää on selvästi kääntymässä syksyn puolelle ja puuskainen tuuli tekee kelistä viileän, Huutonen sanoo.

Sunnuntaina lämpötila liikkuu vielä 20 asteen tienoilla. Alkuviikon aikana sateet väistyvät ja ilma muuttuu viileämmäksi. Tiistaina koko maassa jäädään alle 20 asteeseen, mikä on vuodenaikaan nähden tavanomaista.

Lue myös: Katso tästä jutusta, miten salama syntyy.

1. Kari Hotakainen: Tarina

Kari Hotakaisen kirjan nimi sisältää paljon, vaikka se ei kerrokaan juuri mitään. Tarina on vastaisku autofiktiobuumille, joka jyllää kirjamaailmassa. Tämä kirja ei siis kerro kirjailija Kari Hotakaisesta mitään, vaan on puhdasta fiktiota.

Tarinoita kirjassa kuitenkin rustaillaan. Homman nimi on se, mitä parempi ja kiinnostavampi elämäntarina on, sitä varmemmin pääsee asumaan paremmalle alueelle.

Kirjassa on paljon viiltävää kritiikkiä nykymenosta. Kirjassa ihmiset on pakkomuutettu kaupunkiin ja maaseutu on muutettu Virkistysalueeksi. Koska asuntoja ei tietenkään riitä kaikille, maaltamuuttajia asutetaan tyhjilleen jääneisiin kauppakeskuksiin.

Kirja osoittaa tarinan voiman, mutta samalla se pilkkaa kaiken tarinallistamista.

Hotakaisen edellisestä romaanista on kulunut viisi vuotta. Pari vuotta sitten ilmestynyt Kimi Räikkösen elämäkerta teki myyntiennätyksiä.

2. Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Britanniassa asuva Emmi Itäranta julkaisee harvakseltaan, mutta kirjoja kannattaa odottaa.

Itäranta kirjoittaa yhteiskunnallista scifiä. Tällä kertaa mennään tieteiskirjallisuuden juurille, avaruuteen.

Taivaankappaleet on valjastettu hyötykäyttöön ja ihminen on valloittanut lähes koko aurinkokunnan. Kirjan suuria teemoja ovat luonnon riistäminen ja ihmisten kodittomuus.

Itärannan kieli on aina kaunista, vaikka aiheet ovat synkkiäkin.

Itärannan esikoisromaanista, vuonna 2012 Teemestarin kirjasta on parhaillaan tekeillä elokuva.

3. Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Tommi Kinnunen antaa jälleen äänen vaietuille. Tällä kertaa kirjailija tarttuu aiheeseen, johon liittyy paljon häpeää ja vaikenemista. Reilu viikko sitten ilmestynyt romaani kertoo naisista, jotka lähtivät sodan aikana saksalaisten matkaan.

Nyt ei olla kuitenkaan rakkauden pyörteissä, vaan kyse on ankeasta paluusta Suomeen. Naiset ovat työskennelleet Pohjois-Norjassa saksalaisten kasarmeilla. Saksan hävittyä suomalaisnaiset otettiin vangeiksi.

Kirja kertoo pienen naisjoukon vaelluksesta läpi poltetun Lapin. Matkan aikana naisten historiaa ja ajatuksia pirskahtelee esiin. Kaikkea leimaa vaikeneminen ja häpeä.

Kinnusella on taito tuoda esiin henkilöidensä persoonaa, pikkuhiljaa tutustuen. Historiaan sijoittuva romaani antaa jälleen hyvän muistutuksen, mistä kaikesta maamme ihmiset ovatkaan selvinneet.

4. David Foster Wallace: Päättymätön riemu (suom. Tero Valkonen)

Vihdoinkin tätä pääsee lukemaan suomeksi. Moni on varmasti yrittänyt englanniksi.

Kääntäjä Tero Valkosella on ollut suururakka kääntäessään tätä edesmenneen yhdysvaltalaiskirjailija David Foster Wallacen "käännöskelvottomaksi" luonnehdittua teosta.

Infinite Jestiä (ilmestynyt vuonna 1996)on kuvailtu aivot nyrjäyttäväksi postmoderniksi satiiriksi tai hysteeriseksi realismiksi. Noin 1300-sivuisen romaanin kokeellinen kerronta on tehnyt siitä kulttiteoksen.

Wallace tutkii teoksessaan muun muassa viihteen asemaa länsimaisessa kulttuurissa.

Vain 46-vuotiaana kuollutta kirjailijaa pidetään yhtenä aikakautemme merkittävimmistä kirjailijoista.

5. Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Selja Ahava kirjoittaa äärimmäisen taitavasti. Hänen tekstissään on rytmiä ja kauneutta.

Uusin romaani muistuttaa etäisesti Virginia Woolfin Orlandoa, jossa päähenkilö elää vuosisadalta toiselle. Ahavan kirjan päähenkilö Maria on innokas hyönteisten tutkija, mutta koska hän on tyttö, tie tutkijaksi tyssää alkuunsa. Kirja alkaa 1600-luvulta ja lopulta ollaan nykyajan Berliinissä. Romaani kertoo taidokkaasti naisen asemasta historiassa.

Nainen joka rakasti hyönteisiä on Selja Ahavan neljäs romaani.

6. Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä (suom. Helinä Kangas)

Pseudonyymi Elena Ferrante nousi maailmanmaineeseen Napoli-sarjallaan. Italialaiskirjailijan tuorein teos ilmestyi viime vuoden lopussa ja se oli tapaus Italiassa. Kirjaa jonotettiin kaupoissa.

Aikuisten valheellinen elämä ei kuulu Napoli-sarjaan, mutta siinä on tuttuja teemoja: naiseksi kasvaminen, luokkaerot ja tietenkin Italian värit ja maut.

Elena Ferrante on Italian merkittävimpiä nykykirjailijoita, ja ihme kyllä hänen henkilöllisyytensä on pysynyt salassa. Napoli-sarjaa on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta, se on filmatisoitu ja käännetty yli 40 kielelle. Ennen koronapandemiaa Napoliin tulvi Ferrante-faneja kaikkialta maailmasta.

7. Rakel Liehu: Valaanluiset koskettimet

Rakel Liehun edellisestä romaanista on kulunut tovi. Vuonna 2003 ilmestynyt Helene voitti Runeberg-palkinnon ja tänä vuonna sen pohjalta valmistui Antti J. Jokisen ohjaama elokuva.

Runoilijana päätyönsä tehneen Liehun tekstiltä voi odottaa paljon. Tuleva romaani kertoo tytön ja pianon tarinan. Se on omakohtainen kertomus lapsuudesta ja taiteilijaksi kasvamisesta.

Liehu aloitti uransa runoilijana vuonna 1974 ja on julkaissut yhteensä 13 runokokoelmaa ja neljä romaania. 80-vuotias Liehu on saanut valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008.

8. Anna Kortelainen: Tulirinta

Anna Kortelainen on ennen kaikkea tietokirjailija, mutta hän on ennenkin yhdistellyt faktaan fiktiota. Tässä tapauksessa se on ollut lähes välttämätöntä. Tulirinta kertoo Albert Edelfeltin pojasta, josta tiedetään hyvin vähän.

Erik oli Albert Edelfeltin ainut avioliitossa syntynyt lapsi. Kortelainen on rakentanut muutaman dokumentin pohjalta kuvauksen Erikin viimeisistä vuosista Pariisissa. Erik kuoli hieman yli parikymppisenä yksin, kaukana läheisistään.

Anna Kortelainen palaa tällä kirjalla Albert Edelfeltin maailmaan, sillä vuonna 2002 julkaistu menestysteos Virginie! kertoi kultakauden taidemaalarin rakastajattaresta.

9. Kjell Westö: Tritonus (suom. Laura Beck)

Kjell Westöllä on laaja lukijakunta niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja hänen jokaista romaaniaan odotetaan innolla.

Tällä kertaa Westön romaani ei sijoitu historiaan, vaan kertoo lähinnä nykyhetkestä. Musiikki on tärkeässä osassa kirjassa, mutta eniten kirja kertoo ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä. Päähenkilö on kapellimestari, jonka ura on laskusuunnassa. Erilaiset arvomaailmat törmäävät, kun kapellimestari tutustuu naapuriinsa, joka on enemmän rock-miehiä.

Miesten välisen ystävyyden lisäksi kirjassa on paljon viitteitä ajankohtaisiin teemoihin, kuten #metoo-liikkeeseen ja äärioikeiston nousuun.

10. Väinö Linna 100 vuotta

Joulukuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Väinö Linnan syntymästä. Niinpä syksyllä julkaistaan useita Linnaan liittyviä kirjoja.

Yksi kiinnostavimmista on Päivä on tehnyt kierroksensa. Väinö Linna muistelee.

Linna ei koskaan kirjoittanut muistelmiaan, vaikka niitä häneltä toivottiin. Sen sijaan hän kertoili muistojaan akateemikko Pertti Virtarannalle kymmeniä tunteja. Muistelmien nauhoitukset ovat levänneet rauhassa puolen vuosisadan ajan, mutta nyt tarinat toimitetaan kirjan muotoon.

Toisen näkökulman Linnaan tuo Karo Hämäläisen teos Kansalliskirjailija. Kirja on fiktiota ja Hämäläinen on tuonut siihen rutkasti omaa tulkintaa. Pohjana on kuitenkin Linnan elämä ja ajatukset.

11. Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Pietarilaissyntyisen Anna Soudakovan esikoisromaani kertoo Stalinin hirmuteoista. Kirjan päähenkilön vanhemmat katoavat ja siitä alkaa Jurin selviytymistarina Uzbekistanin kautta Suomeen. Kirja kertoo viidestä sukupolvesta. Tapahtumat pohjautuvat Soudakovan isoisän elämäntarinaan.

Äidinkielen opettajana toimivan Soudakovan kieli on kaunista ja kuulasta.

12. Maja Lunde: Viimeiset (suom. Jonna Joskitt-Pöyry)

Norjalaisen Maja Lunden ilmastokvartetin kolmas osa kertoo uhanalaisista villihevosista. Jälleen kerran Lunden kirjassa liikutaan eri aikatasoilla. Näin Lunde osoittaa, miten ihmiskunta kulkee tietoisesti kohti tuhoaan.

Lunden kirjat eivät ole kuitenkaan synkkiä dystopioita, sillä hän osaa kuvata lämpimästi ihmisten välisiä suhteita ja perhesiteitä. Uusimman suomennoksen kantavaksi teemaksi nouseekin: yksin emme selviä.

Maja Lunden ilmastokvartetin ensimmäinen osa Mehiläisten historia saavutti heti maailmanlaajuisen suosion.

Mitä kirjoja sinä nostaisit syksyn runsaasta kirjatarjonnasta? Voi keskustella aiheesta klo 22 asti.

Työntekijät istuvat Kallion virastotalon yhdeksännessä kerroksessa luurit päässä.

Arkisesta avokonttorista soitetaan puheluita, joiden sisältö vetää vastaanottajan vakavaksi: Positiivinen testitulos tai altistuminen.

Edessä voi olla tartuntatautilääkärin määräämä eristys tai karanteeni. Syntyy huolia terveydestä ja toimeentulosta. Pelkoa ja häpeää. Onko virus tarttunut ystäviin ja sukulaisiin?

– Järkytyksiä tulee. Joku voi pillahtaa itkuun puhelun aikana. Lyödään luuri korvaan. Ei suostuta ottamaan puhelua vastaan kun ymmärretään, mistä on kyse, kertoo koronaviruksen jäljitystyötä tekevä hoitaja Anne Rantanen.

Suurin osa asiakkaista kuitenkin auttaa parhaansa mukaan. Jäljittäjille soitetaan takaisin, kun mieleen on muistunut tapaaminen, joka on jäänyt aiemmin mainitsematta.

– Järkyttyneetkin ihmiset voivat lopulta kiitellä, kun heille pystyy tarjoamaan tukea ja ohjeita vaikeassa tilanteessa, Rantanen sanoo.

Jäljitystyötä tekevien joukko koottiin keväällä

Helsingin kaupungin epidemiologinen toiminta oli ennen kevättä seitsemän työntekijän pieni ja huomaamaton osa kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluita Töölön virastotalossa Mechelininkadulla.

Työntekijöiden ”Epiksi” kutsuma yksikkö jäljittää yleisvaarallisia tartuntatauteja. Ennen viime kevättä työlistalla oli esimerkiksi salmonellaa, tuberkuloosia tai harvinaisempaa meningokokkitautia.

Kaikki muuttui, kun jäljitettävien tautien joukkoon ilmestyi COVID-19.

Koronavirusepidemian jyllätessä keväällä yksikön koko paisui hetkellisesti 130 työntekijään. Kaupungin muita palveluita suljettiin. Hammashoitajat totuttelivat uusiin töihin koronaviruksen jäljittäjinä.

Tilaa uusille työntekijöille löytyi Kallion virastotalosta. Lisäksi kiireisimpään aikaan käyttöön otettiin tiloja Kalasataman ja Oulunkylän terveyskeskuksista.

Keväällä Epissä paiskittiin ylitöitä, kun tartuntamäärät ampaisivat nousuun. Pikavauhtia koulutetuista työntekijöistä huolimatta kontaktoitavien lista venähti pitkäksi ja jäljitykseen tuli viivettä.

Kesällä tilanne rauhoittui. Ikäviä uutisia oli kerrottavana yhä harvemmalle. Kaupunki avasi jälleen palveluitaan ja tartunnanjäljittäjiksi siirtyneitä palasi takaisin omiin töihinsä.

Nyt tunnelma on taas toinen. Tartunnat ovat suvantovaiheen jälkeen nousussa. Viikko viikolta yhä useampi saa puhelun koronavirusjäljittäjiltä.

Kallion virastotalon yhdeksännessä kerroksessa tehdään töitä, jotta Suomea ei tarvitsisi jälleen sulkea.

Testaamalla ja jäljittämällä tilanne yritetään pitää hallinnassa

Koronavirus yllätti koko maailman. Rajut rajoitustoimenpiteet ja yhteiskuntien sulkeminen olivat hätäjarrun vetämistä tilanteessa, jossa muut keinot eivät tuntuneet auttavan hallitsemattomasti leviävän taudin pysäyttämiseen.

Alusta asti tiedettiin, että laajat rajoitukset eivät voi jatkua pitkään. Ihmisten vetäytyminen neljän seinän sisään oli keino ostaa lisää aikaa valmistautua taudin torjumiseen. Jossain vaiheessa yhteiskunnan oli jälleen avauduttava.

Suomessa tasapainoilua yhteiskunnan avaamisen ja taudin torjunnan välillä kutsutaan hybridistrategiaksi. Hallituksen keväällä julkistaman strategian keskeistä sisältöä kuvattiin sanarimpsulla testaa–jäljitä–eristä–hoida.

Ajatuksena on, että koronavirus pystytään pitämään kurissa kohdennetuilla toimilla, jolloin kevään kaltaisiin laajamittaisiin rajoituksiin ei enää tarvitsisi mennä.

Strategian kuvaamassa ihannetilanteessa koronavirustartunta vahvistetaan nopeasti testauksella. Huolellisen jäljittämisen avulla tartuntaketju katkaistaan alkuunsa ja sairastunut saa tarvittaessa hoitoa sairaaloissa, joiden kapasiteetti riittää koronapotilaiden hoitoon hyvin.

Ilmaantuvia tautipesäkkeitä nuijitaan maan rakoon sitä mukaa, kun koronavirus jossain päin Suomea nostaa päätään.

Strategia kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännön toteutuksessa on alkanutnäkyä murtumia jo nyt. Yksi hybridistrategian peruspilari huojuu, kun tartuntaa epäilevät eivät pääse testiin.

Onko Suomi valmis syksyyn ja koronaviruksen toiseen aaltoon?

– Sen ainakin voin sanoa, että valmiudet ovat selkeästi paremmat kuin alkutalvesta, kun epidemia rantautui Suomeen. Kohdennettuihin toimenpiteisiin on parempi valmius, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön koronatoimista vastaava johtaja Pasi Pohjola.

Eroon koronasta -asiantuntijatyöryhmään kuuluva dosentti Pirta Hotulainen lääketieteellisestä tutkimuslaitos Minervasta ei ole vakuuttunut.

– Testaus–jäljitys–eristys-kaavassa ongelmana on se, että sen pitää toimia moitteettoman tehokkaasti ja nopeasti. Tällä hetkellä tilanne ei selvästikään ole se. Ministerit puhuvat oikeita asioita, mutta se ei siirry käytäntöön, Hotulainen sanoo.

Yksi tartunnan saanut altistaa keskimäärin kymmenen henkilöä

Kallion virastotalossa hybridistrategiaa toteutetaan kahdessa vuorossa, seitsemänä päivänä viikossa.

Jäljittämisen ydinajatus on selvä. Jos kaikki koronatartunnan saaneelle altistuneet saadaan tavoitettua ja karanteeniin, ei tartuntaketju lähde leviämään.

Ensimmäisenä aamuvuoroon saapuvat koordinaattorit käyvät läpi edellisen päivän iltavuorolta kesken jääneet tapaukset, aamulla laboratorioista tulleet positiiviset koronatestit ja muiden kuntien ilmoittamat altistuneet.

Tartunnanjäljittäjät soittavat koronatesteissä positiivisen testituloksen saaneille ja pyrkivät selvittämään mahdollisimman tarkkaan, keiden kanssa tartunnan saanut on ollut lähikontaktissa tartuttavuusaikana.

Kuka on ollut paikalla kesämökillä? Onko puolituttu istunut kesäjuhlissa samassa pöydässä lähietäisyydellä? Onko samassa tilassa oltu yli 15 minuutin ajan?

Yksi koronavirustartunnan saanut altistaa Helsingissä keskimäärin hieman alle kymmenen henkilöä, mutta vaihtelua on paljon. Osastonhoitaja Jenni Fiuccin mukaan työmäärän arviointi on tämän vuoksi hankalaa.

– Aloittaessa ei voi tietää, kuinka paljon yksi positiivinen testi aiheuttaa työtä. Meillä voi olla yhden asiakkaan kanssa hyvin helppoa ja mutkatonta, mutta jos käykin ilmi isompi joukkoaltistuminen, työtä on heti paljon enemmän, Fiucci sanoo.

Yksikössä on tällä hetkellä noin viisikymmentä työntekijää. Työntekijät on jaettu erilaisiin tartuntatapauksiin erikoistuneisiin tiimeihin.

Hoivakoteja seuraa oma tiiminsä. Myös rakennustyömaiden altistuksia varten on tiimi, päiväkodeille ja kouluille omansa.

– Siitä on hyötyä, että samat ihmiset seuraavat samoja kohteita. Esimerkiksi rakennustyömailla tapaukset linkittyvät usein toisiin työmaihin. Vastuuhenkilö on ajan tasalla siitä, missä mennään, Fiucci sanoo.

Työntekijöiden tausta on sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta, sillä työssä tarvitaan potilastietojärjestelmien tuntemusta. Haittaa ei ole myöskään siitä, jos on esimerkiksi sairaanhoitajana tottunut rauhoittelemaan vaikeisiin tilanteisiin joutuneita ihmisiä.

Suurimmalle osalle asiakkaista tiedossa on vähintään kaksi viikkoa kotioloissa. Varmuudella koronavirustartunnan saaneiden kohdalla puhutaan eristyksestä. Koronavirukselle altistuneet tartuntatautilääkäri voi puolestaan määrätä varotoimena karanteeniin.

Juhannuksen jälkeen tapahtui käänne

Rajoitusten purkaminen ja ihmisten käyttäytymisen muutos näkyvät kasvaneena työmääränä. Vielä kesäkuussa oli Fiuccin mukaan tyypillistä, että tartunnan saanut saattoi altistaa lähipiirissään vain 2-3 ihmistä. Juhannuksen jälkeen tilanne muuttui.

– Viikko juhannuksen jälkeen vastaan tuli ensimmäinen iso tapaus, yli kolmekymmentä altistunutta. Rajoitukset otettiin vastaan suomalaisella säntillisyydellä, mutta tuntuu, että yhtä helposti niistä myös luovuttiin, Fiucci sanoo.

Epidemiologisen toiminnan yksikön ylilääkäri Sanna Isosomppi kertoo, että syksyn aikana yksikön koko on tarkoitus tuplata palkkaamalla 50 uutta hoitajaa ja neljä lääkäriä.

Nykyiselläkin työntekijämäärällä tartunnanjäljitys saadaan Isosompin mukaan kuitenkin toistaiseksi käyntiin nopeasti testituloksen saamisen jälkeen.

– Tällä hetkellä me pääsemme tarttumaan tartunnanjäljitystyöhön viimeistään seuraavana päivänä testituloksen saapumisesta. Tapausten määrä ei ole kasvanut mitenkään erityisen hurjasti, mutta ihmisillä on enemmän sosiaalisia kontakteja ja jäljittäminen on siksi työläämpää, Isosomppi sanoo.

Testauksen pullonkaulat jumiuttavat myös jäljityksen

Testaa–jäljitä–eristä–hoida-ketju ei pidä, jos jo ensimmäinen lenkki pettää.

Helsingissä testaukseen muodostuneet pullonkaulat ja viiveet jäljityksen aloittamisessa heikentävät sen tehoa.

– Viiveitä tulee mahdollisesti jo siinä, kuinka nopeasti oireinen ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, miten testi saadaan järjestymään ja koska tulos tulee, sanoo ylilääkäri Isosomppi.

Testin tehneet henkilöt ohjeistetaan välttämään kontakteja tuloksen saapumiseen asti, mutta odotusajan venyessä todennäköisyydet uusille altistustilanteille kasvavat. Lisäksi jäljittämisen tarkkuutta parantaa, mitä nopeammin päästään käymään läpi tartuttamisajan kontakteja, kun muistikuvat tapaamisista ovat vielä tuoreita.

Ehkä vakavin ongelma on kuitenkin siinä, että tartunnan saaneen altistamia henkilöitä päästään kontaktoimaan ja asettamaan karanteeniin mahdollisesti liian myöhään. Tauti on voinut jo puhjeta ja virus karata eteenpäin.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) tällä viikolla esittelemän uudistetun koronaviruksen testausstrategian mukaan testiin pitäisi päästä viimeistään vuorokauden kuluttua, ja testin tuloksen pitäisi valmistua yhdessä päivässä.

Huolena tuntemattomat tartunnanlähteet

Viime viikkoina huolta on herättänyt testausjonojen lisäksi se, että suuri osa tartunnanlähteistä on jäänyt pimentoon. Tartunnan saaneet eivät osaa sanoa, mistä tartunnan ovat saaneet, eivätkä jäljittäjätkään osaa yhdistää tapausta tiedossa oleviin tartuntoihin.

Tuntemattomaksi jäävien tartunnanlähteiden osuus on kasvussa. Viimeaikaisista tartunnoista Helsingissä tartunnanlähde on pystytty selvittämään vain noin kolmasosassa tapauksista.

Myös Vantaalla Suomen rajojen sisällä saadut tartunnat jäävät usein pimentoon. Espoossa puolestaan tartunnan lähde on ollut tuntematon noin 20 prosentissa tapauksista.

Eroon koronasta -asiantuntijaryhmän Pirta Hotulainen toivoo, että tartuntaketjuihin päästäisiin kiinni tarkemmin.

– Jos tartunnat tulevat mistä sattuu, meillä on pian hallitsematon epidemia.

Hotulainen ihmettelee myös, miksi jäljittämiseen liittyviä lukuja ei raportoida julkisuuteen samalla tavalla kuin tartuntalukuja tai esimerkiksi testausmääriä.

Suomen hybridistrategian vaikuttavuutta seuraavassa tilannekuvaryhmässä varapuheenjohtajana istuva STM:n Pasi Pohjola sanoo, että tietoa jäljityksen onnistumisesta ja karanteenipäätöksistä aiotaan kerätä jatkossa säännöllisemmin.

Pohjolan mukaan jäljityksen onnistuminen ei tule jäämään työntekijöiden määrästä kiinni.

– THL käynnisti keväällä Itä-Suomen yliopistossa jäljityskoulutuksen verkkokurssin. Jo ennen kesälomia noin 500 henkilöä oli suorittanut kurssin. Siellä on reserviä olemassa, jonka voi ottaa avuksi, jos tilanne lähtee pahenemaan, Pohjola sanoo.

Apua jäljitykseen odotetaan myös pian julkaistavasta Koronavilkku-sovelluksesta, joka on parhaillaan koekäytössä myös Helsingin koronajäljittäjillä. Sovelluksen pitäisi olla jokaisen ladattavissa syyskuun alussa.

Tartunnanjäljityssovelluksilta ei kannata odottaa liikoja, varoittavat asiantuntijat. Sovelluksesta on hyötyä, mutta vain, jos merkittävä osa väestöstä lataa sen kännykkäänsä.

Sovellus ei myöskään korvaa tartunnanjäljittäjien käsityötä. Kallion virastotalon yhdeksännessä kerroksessa työt jatkuvat kohti epävarmaa syksyä.

Lisää aiheesta:

Testeissä ruuhkaa eikä tartuntojen jäljittäminen onnistu – miksi Suomen koronastrategian kaksi kulmakiveä pettävät?

Koronavilkku julkaistaan Suomessa pian – näin samankaltainen sovellus on vastaanotettu muualla Euroopassa

Espoolainen yrittäjä sai kaksi viikkoa sitten kirjeen Yhdysvalloista. Kuoresta paljastui 1 200 dollarin sekki.

– Ennen kuin huomasin, että se on Donald J. Trumpilta ja tämä elvytysraha-termi alla, niin ajattelin, että olisiko jokin veronpalautus tullut. Sitten ymmärsin, mistä on kysymys.

Yrittäjä sai Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin jakamaa elvytysrahaa. Yrittäjä ei esiinny tässä jutussa nimellään, koska hän haluaa suojella yksityisyyttään.

Yhdysvallat päätti kansalaisille jaettavasta koronaelvytyksestä keväällä. Niin sanotun helikopterirahan on tarkoitus elvyttää maan taloutta, kun ihmiset käyttävät saamansa tuet kulutukseen.

Päivän kurssilla 1 200 dollarin sekki on noin 1 013 euron arvoinen. Se on voimassa vuoden.

– Tuli tarpeeseen, loistava yllätys!

Espoolaisyrittäjä oli 1980-luvulla töissä Yhdysvalloissa amerikkalaisessa hoitoalan yrityksessä neljän ja puolen vuoden ajan ja maksoi veronsa Yhdysvaltoihin.

Nyt Suomessa hän on eläkkeellä oleva yksinyrittäjä.

– Olen eläkeikäinen eli saan tällä hetkellä pienen pientä eläkettä Amerikasta. Olen niin sanotusti aktiivisesti listoilla siellä. Joka vuosi pitää ilmoittaa tietyt tiedot sinne, että olenko hengissä ja teenkö töitä vai olenko kokonaan lopettanut täällä päässä.

Yrittäjän mukaan Trumpin elvytystonni tulee tarpeeseen, sillä hänen alallaan korona on vienyt asiakkaat. Yksinyrittäjien saama 2 000 euron tuki auttoi aluksi. Eläkeläisenä hän ei kuitenkaan saanut yrittäjille koronan takia luvattua työttömyyskorvausta.

Hän muistuttaa, että yrittäjän on usein vaikea säästää itselleen kovin hyvää yrittäjäeläkettä.

– Tämä oli siinä mielessä ihan kiva yritystuki sieltä Amerikan päästä.

Yrittäjä ei ole vielä päättänyt, mihin hän summan käyttää. Trumpin tarkoittamaan Yhdysvaltain elvytykseen raha ei kuitenkaan mene vaan se jää piristämään Suomen taloutta.

Sekin lunastamisessa voi olla omat hankaluutensa. Toisin kuin Yhdysvalloissa sekkejä ei Euroopassa suosita ja pankki ottaa välistä omat kulunsa.

– Olen vieläkin ällikällä lyöty.

Suomessa asuvat amerikkalaiset voivat saada sekin

Yrittäjä ei ole Suomessa suinkaan ainoa tukikuoren saaja. Tukea saavat myös monet Suomessa asuvat Yhdysvaltain kansalaiset.

Tukisummaan vaikuttavat tulot. Alle 75 000 dollaria (64 000 euroa) vuodessa ansaitsevat veronmaksajat saavat 1 200 dollaria. Lisäksi perheille maksetaan 500 dollaria lasta kohti. Tukisumma pienenee tulojen mukaan niin, että yli 99 000 dollaria (84 000 euroa) tienaavat eivät shekkejä enää saa.

Amcham Finlandista kerrotaan, että ulkomailla asuvat Yhdysvaltain kansalaiset ovat oikeutettuja elvytysrahaan, jos he ovat täyttäneet vuoden 2019 veroilmoituksen. Asuinpaikkakunnalla ei ole merkitystä.

Suomessa asuu 4 000 Yhdysvaltain kansalaista. Suurin osa työssäkäyvistä täyttää veroilmoituksen. Muutoin voi jatkossa tulla vaikeuksia esimerkiksi Yhdysvaltain passin uusimisessa tai paluumuutossa Yhdysvaltoihin. Verotukseen ilmoitus ei välttämättä vaikuta.

Yhdysvaltain kansalaisista noin yhdeksän miljoonan arvioidaan asuvan jossakin muussa maassa kuin Yhdysvalloissa. Virallista lukua ei ole. Ulkomailla asuvat vievät elvytystonninsa muiden maiden hyväksi, toisin kuin oli Trumpin tarkoitus.

Helikopteriraha elvytyskeinona on kerännyt paljon kritiikkiä eikä siitä ole muissa maissa innostuttu. Esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Suomessa ja muissa Pohjoismaissa koronaelvytyksen painopiste on yritysten tukemisessa.

Yhdysvalloissa helikopteriraha paikkaa kuitenkin heikkoa työttömyysturvaa ja sosiaaliturvaa.

Lue myös:

USA alkaa jakaa shekkejä kansalaisille – Tulevaisuudessa tarvitaan terveydenhuollon kriisipuskureita, sanoo Varman Risto Murto

Kirjeenvaihtajalta: USA:n koronatukipaketista jopa tuhansia dollareita perhettä kohti – kokonaisuus vaikuttaa Suomessa asti

Vielä keväällä tutkimuslaitokset ja pankit povasivat Suomen talouteen suurta, pahimmillaan jopa kymmenen prosentin supistumista koronakriisin vuoksi.

Pieleen meni, jos on uskominen Tilastokeskuksen ennakkotietoja keväältä eli vuoden toiselta neljännekseltä. Viime vuoden kevääseen verrattuna taloudessa tultiin alas noin viisi prosenttia, vuoden ensimmäiseen neljännekseen verrattuna vain kolme prosenttia.

Eikä siinä kaikki, Suomen talous supistui vähemmän kuin missään muussa EU-maassa. Luvut saattavat tosin vielä muuttua, koska kyseessä ovat vasta ennakkotiedot.

Kysyimme 22 ekonomistilta, miltä talouden tulevaisuus näyttää ja miksi Suomi näyttäisi pärjäävän muita paremmin.

Enemmistö: Pahin on luultavasti ohi

Vastaajien enemmistön eli 12:n mielestä talouden supistuminen ei todennäköisesti enää jyrkkene keväästä tai jopa paranee.

Seitsemän vastaajaa arvioi näkymät niin sumeiksi, että syksyn kehitystä on poikkeuksellisen vaikea arvioida. Kolme ekonomistia pelkää talouden supistumisen voimistuvan.

– Kotimainen kysyntä, joka muodostaa suurimman osan taloudesta, on toipunut kesän aikana jo varsin vauhdikkaasti, Pellervon taloustutkimuksen PTT:n ennustepäällikkö Janne Huovari selittää.

Viennistä voi tulla ikäviä uutisia

Syksy näyttää poikkeuksellisen epävarmalta Suomen vientiteollisuuden osalta. Vientiyritysten tilauskirjat olivat täynnä kevään, mutta nyt tilaukset ovat vähentyneet.

– On paljon aloja, joiden näkymät punnitaan vasta syksyllä. Kunhan lomakausi Euroopassa päättyy, alamme saada merkkejä kansainvälisesti yritysten kyvystä ja halusta investoida kriisin jälkeen, Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu sanoo.

Vaikka Suomi pärjää talouden kasvua mittaavissa tilastoissa, ulkomaankaupassa ei mene yhtä hyvin. Suomi on kaupankäyntiä kuvaavan Eurostatin tilaston häntäpäässä, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Anni Huhtala huomauttaa.

– Annettuna, kuinka tärkeä vienti Suomelle on, talouden supistuminen jyrkkenee. Vientiteollisuudella oli vaikeuksia jo ennen koronaa, Huhtala arvioi.

Kulutuskysyntä voi pönkittää taloutta

Koronakevät sulki ravintolat ja elokuvateatterit, ja kuluttajat kääntyivät verkkopalveluiden puoleen. Verkkokaupassa nähtiin jopa uusia ennätyksiä. Ruokakauppa porskutti.

Kuluttajien luottamus tautitilanteen hallintaan onkin olennaista syksyn taloudessa.

– Ihmiset reagoivat taloudellisessa käyttäytymisessään eritoten epidemiaan, sen kulkuun ja laajuuteen – eivät niinkään rajoitustoimiin, Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professori Antti Ripatti arvioi.

Suomi onnistui epidemian taltuttamisessa

Lähes kaikki vastaajat nostavat Suomen muita EU-maita paremman pärjäämisen selitykseksi sen, että epidemia saatiin pidetyksi muita paremmin kurissa.

Hallitus ja viranomaiset tekivät oikeanlaisia toimia oikeaan aikaan. Etätöihin siirryttiin joustavasti, koska suomalaisilla on hyvät digitaidot.

– Viruksen leviäminen saatiin nopealla reagoinnilla asioihin, jolloin rajoitustoimia oli mahdollista purkaa, SAK:n ekonomisti Anni Marttinen sanoo.

Jos tilanne pysyy hallinnassa, taloudella on hyvät edellytykset piristyä pikku hiljaa.

Koronakeväänä oltiin liian pessimistisiä

Puolet haastatelluista ekonomisteista myöntää, että kevään ennusteet eivät osuneet kohdilleen.

– Kun katsoo taaksepäin keväälle omia ja ekonomistikunnan arvioita toisesta neljänneksestä, niin olivathan ne selvästi negatiivisempia, Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen pohtii.

Koronan aiheuttama tuho taloudessa jääkin tänä vuonna arvioitua pienemmäksi. Kun keväällä talouden arvioitiin yleisimmin supistuvan 6–8 prosenttia tänä vuonna, nyt arviot ovat selvästi myönteisempiä.

– Ikuisena optimistina arvioin kolmannen kvartaalin talouden supistumiseksi -5 prosenttia ja neljännen kvartaalin myönteisemmäksi, -2 prosenttia. On kuitenkin syytä alleviivata, että epävarmuus on poikkeuksellisen suurta ja siten luottamusvälit melko leveitä, Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki sanoo.

Jos korona pysyy kurissa, ennusteita voidaan nostaa myös Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan.

– Silti bruttokansantuote supistuu useita prosentteja viimevuotisesta, pääekonomisti Penna Urrila tiivistää.

Moni vastaaja on yllättynyt siitä, että muiden Pohjoismaiden taloudet sakkasivat selvästi Suomea pahemmin.

– Ruotsi on osoittanut, että rajoitustoimia paljon syvemmän taantuman aiheuttaa kuluttajien pelko, STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà sanoo.

Myös talouksien rakenteilla on merkitystä.

– Suomen elinkeinorakenne ei ole yhtä palveluvaltainen kuin Ruotsissa, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen huomauttaa.

Kaikki 22 kyselyyn vastannutta korostavat, että ennusteiden tekeminen on nyt harvinaisen vaikeaa, jollei mahdotonta.

– Jos joudutaan menemään takaisin rajoitustoimiin, paljon riippuu siitä, ollaanko niitä opittu kohdentamaan paremmin alueellisesti, sosiaali- ja terveysjärjestöjen Sosten pääekonomisti Jussi Ahokas toteaa.

Aiheesta lisää:

Suomi on jäämässä EU:n pahnanpohjimmaiseksi –  komission talousennuste synkistyy entisestään

María Orosa, filippiiniläinen elintarviketieteilijä, jonka keksintö pelasti valtavan määrän ihmisiä nälkäkuolemalta, ja joka toisen maailmansodan aikana liittyi viisikymppisenä sisseihin salakuljettaakseen japanilaisten vankileirille itse keksimäänsä ihmeravintoa.

Mathurine, nopeasta älystään kuuluisa ranskalainen hovinarri, kivenkova narriammattilainen, joka palveli ainakin kolmea kuningasta 1500-luvulla ja – ainakin tarinoiden mukaan – kamppaili yhden kuninkaansurmaajan kanssa ja pani hänelle turpaan.

Historian sisukkaat naiset ja jännittävät naiskohtalot ovat kiinnostaneet toimittaja Maria Pettersonia lapsesta saakka. Historiankirjoista niitä ei kuitenkaan juuri löytynyt, eikä varsinkaan koulujen historianopetuksesta.

– Maailmassa on valtava määrä kiinnostavia, jännittäviä, uskomattomia naisia, joista emme kuule mitään. He ovat ihmisiä, joiden tarinat ansaitsevat tulla kerrotuksi, mutta myös ihmisiä, joiden tarinat on niin uskomattomia, että ihmiset ansaitsevat kuulla heidän tarinansa, Petterson sanoo.

Historianörtiksi itseään kutsuva Petterson alkoi jo teini-ikäisenä keräillä talteen kiinnostavien naisten nimiä. Yhtäkkiä nimiä olikin satoja. Viime kesänä hän alkoi twiitata naisten elämäntarinoita.

Kävi ilmi, että hän ei suinkaan ollut ainoa naisten tarinoista kiinnostunut. Seuraajia oli tuhansia.

Monet alkoivat pyytää Pettersonilta kirjaa aiheesta. Alkoi suuren suosion saanut joukkorahoituskampanja, ja nyt Historian jännät naiset -kirja (Atena) on ilmestynyt. Syyskuussa Yle Areenassa käynnistyy myös Pettersonin podcast samasta aihepiiristä.

Taistelijoita merirosvoista mongolihallitsijoihin

Edith Margaret Garrud, jujutsumestari ja henkivartija 1800-luvun lopussa. Hän opetti englantilaisille suffrageteille eli naisten äänioikeuden puolustajille erilaisia taistelulajeja salaa. Hän perusti henkivartijajoukot ja taistelukerhon sekä vastusti poliiseja väkivalloinkin.

Pettersonin kirja on yli sadan naisen tarinoiden kokoelma, jossa on niin tieteen tekijöitä, kulttuurin vaikuttajia, sotilaita, vallanpitäjiä kuin seikkailijattariakin.

– Monet ovat lähteneet sellaisista tilanteista, joissa nainen hädin tuskin voi poistua kotoaan, mutta siitä huolimatta he ovat lähteneet kiertämään maailmaa ja tehneet aivan ihmeellisiä tekoja, Petterson kuvailee.

La Maupin, oopperatähti, miekkamestari ja seikkailijatar 1600-luvun Ranskassa ja Belgiassa. Hän harrasti laittomia kaksintaisteluita, kiersi kapakoissa laulamassa pilkkalauluja, vietteli aatelismiehiä ja nunnia. Häntä syytettiin – ja aivan aiheellisesti – kidnappauksesta, ruumiinhäpäisystä ja tuhopoltosta, mutta Aurinkokuningas Ludvig XIV armahti hänet.

Petterson kuvailee La Maupinia tuliseksi henkilöksi, joka raivasi itsensä maailman oopperalavojen estradeille. Pettersonin yksi lempihenkilöistä oli hänen mukaansa yhtäaikaa intomielinen kaksintaistelija ja puolirikollinen ja toisaalta myös valtava oopperadiiva.

– Minua ovat kiehtoneet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole mitenkään erityisen esikuvallisia, vaan joissa on sekä pimeitä että sankarillisia puolia.

Naiset ovat saattaneet olla myös rikollisia: esimerkiksi maailman suurimman merirosvolaivaston päällikkö, Zheng Shi (s. 1775), hirveitä asioita tehnyt rikollinen, mutta henkilönä hän on kuitenkin kiinnostava.

– Tälläiset henkilöt ovat tyyppinä kiehtovia. He ovat tehneet asioita, joita kukaan ihminen maailmassa, mies tai nainen, ei ole tehnyt ennen häntä. Heillä on ollut intohimoa ja halua tehdä omista unelmistaan totta, vaikka ne unelmat ovat olleet ehkä karseitakin.

Monet henkilöistä kelpaisivat sellaisenaan Game of Thronesiin.

Töregene Khatun (k. 1246) mongolikaanitar, joka hallitsi silloisen maailman suurinta valtiota. Hän raivasi tiensä ryöstetystä morsiamesta maailman suurimman valtakunnan hallitsijaksi. Töregene pelasi julmaa poliittista peliä, teloitutti kilpailijoitaan, mutta teki myös suuria uudistuksia valtakunnassaan.

– Hän hallitsi rinnallaan elämänkumppaninsa Fatima, joka oli vapautettu orjatar, eli maailman suurimman valtakunnan johdossa oli naispari – 1200-luvulla!

Sisukkuus yhdistää

Lily Parr (1905–1978), ammattijalkapalloilija aikana, jolloin naisten jalkapallo Englannissa veti helposti 50 000 katsojaa.

Ammattilaisena 14-vuotiaana aloittanut Parr oli maailman parhaita jalkapalloilijoita, laitahyökkääjä, joka oli kuuluisa erityisesti voimakkaasta keskityksestään. Parr saattoi potkaista palloa niin kovaa, että maalivahdin käsi murtui. Hän oli myös avoimesti lesbo.

Mielenkiintoinen on myös taustatarina: Lopulta Englannin jalkapalloliitto oli huolissaan naisten jalkapallon suosiosta, joten liitto kielsi naisia pelaamasta hyvillä kentillään ja tuomareita tuomitsemasta naisten pelejä. Seurauksena naisten jalkapallo valui marginaaliin, jossa se osin yhä on.

• Lue lisää naisten jalkapallosta tästä Ylen uutisesta: Kymmeniä tuhansia katsojia villinnyt naisten jalkapallojoukkue nousi Englannissa maan suosituimmaksi – sitten miehet kielsivät jalkapallon naisilta 50 vuodeksi

Pettersonin mukaan kirjan naiset eivät suinkaan ole samasta muotista.

– Osa heistä on hyvinkin etuoikeutetusta lähtökohdasta ja osa heistä on ponnistanut suunnilleen katuojasta.

Heitä kuitenkin yhdistää se, että heillä on sisua.

– He ovat menneet vastavirtaan tilanteessa, jossa heidän ei pitäisi ryhtyä vaikka tekemään tiedettä, mutta he ovat sen tehneet. He ovat raivanneet tietä tuleville sukupolville, minkä takia meidän myös kannattaa olla heistä kiinnostuneita, Petterson muistuttaa.

– Kun yksi nainen on hirveän kamppailun jälkeen saanut hinattua itsensä maailman ensimmäiseksi matematiikan professoriksi, hän on raivannut tilaa, ja seuraavalla naispuolisella matematiikan professorilla on jo vähän helpompaa.

Sonja Kovalevskaja (1850–1891), venäläinen matemaatikko. Nuori Sonja haltioitui matematiikasta isänsä kielloista huolimatta. Päästäkseen opiskelemaan hän solmi nuorena valeavioliiton, muutti maasta, ja lopulta hylkäsi lapsensa päästäkseen etenemään urallaan.

39-vuotiaana Kovalevskaja valittiin Tukholman yliopistoon matematiikan professoriksi, ensimmäisenä naisena maailmassa hoitamaan matematiikan professuuria.

Naiset moniulotteisina ihmisinä

Kovalevskajan elämä on hyvä esimerkki siitä, että naiset ovat saattaneet joutua tekemään rajuja valintoja. Monet toimivat hyvinä esikuvina esimerkiksi työelämässä, mutta muuten he ovat saattaneet olla vähemmän täydellisiä.

– He saattavat olla pioneerejä esimerkiksi tutkimuksen alalla tai he saattavat olla uskomattoman hienoja taiteilijoita, ja sitten he saattavat olla henkilökohtaisessa elämässään aivan täysiä paskiaisia, Petterson huomauttaa.

Hänen muistuttaa, että harva ihminen nykyäänkään on puhtaasti hyvä tai puhtaasti paha. Kaikissa meissä on erilaisia sävyjä, Petterson sanoo.

Viime aikoina on ilmestynyt paljon kirjoja naispuolisista esikuvista. Ne ovat Pettersonin mukaan tärkeitä, koska hänen mielestään naispuolisia esikuvia ei ole maailmassa tarpeeksi.

– Mutta jos vain nostamme naisia jalustalle, niin se tarkoittaa, että me emme kerro koko totuutta. Mielestäni maailma on valmiina kohtaamaan naiset täysinä ihmisinä!

Aatelisneitoset tsaarin murhaajina

Venäjältä nousee esimerkki myös naisten turhautumisesta, joka sitten johtaa väkivaltaisuuksiinkin.

Petterson on opiskellut venäjää ja asunut Venäjällä useita kertoja. Häntä itseään kiinnostaa erittäin paljon 1800-luvun jälkipuolisko Venäjällä.

– Silloin tilanne oli se, että aatelisneidot pääsivät jo opiskelemaan. Yliopistoon piti lähteä ulkomaille, koska yliopisto-opintoja ei Venäjällä naisille siinä vaiheessa tarjottu. Moni niin myös teki.

Takaisin tullessaan nuorilla naisilla oli kaikki mahdollisuudet ryhtyä yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi: heillä oli korkea koulutus, he olivat fiksuja, sivistyneitä ja yhteiskunnallisesti valveutuneita. Yhteiskuntaan heitä ei kuitenkaan huolittu, vaan lähinnä tarkoitus oli mennä naimisiin.

– Kävikin niin, että kymmenet aatelisneidot ja säätyläisneidot ryhtyivät vallankumouksellisiksi. Kirjassa kerron neljän tarinan, mutta heitä oli runsaasti.

Vera Figner (s. 1852), Sofia Perovskaja (s. 1853), Anna Jakimova (s. 1856) ja Tatjana Lebedeva (s. 1853) olivat venäläisiä aatelis- ja säätyläisneitoja, joista tuli vallankumouksellisia ja terroristeja.

Nämä neljä menivät sinne, missä naisilla oli joitain mahdollisuuksia, eli terroristijärjestöön. He nousivat terroristijärjestön johtoon, he olivat räjähde-eksperttejä ja he suunnittelivat ja myös toteuttivat tsaari Aleksanteri II:n murhan.

– Tästä mielestäni opimme, että mikäli naisille ei anneta valtaa, niin he ovat kyllä sen valmiita ottamaan. Venäjällä ei oltu ollenkaan varauduttu siihen, että aatelisneitoset ryhtyisivät tsaaria murhaamaan.

Naisia ei ole aina alistettu

Maria Pettersonin mukaan on ollut kuitenkin hyvä huomata, että kaikkina aikoina naiset ovat löytäneet tukijansa. Aina se ei ole ollut mies, mutta usein myös miehet ovat halunneet auttaa lahjakkaita naisia.

– Kaikkina aikoina ja kaikissa historian vaiheissa on ollut myös miehiä, jotka ovat tukeneet fiksuja, lahjakkaita naisia pääsemään eteenpäin. On ollut miehiä, jotka ymmärtävät, ettei ole mitään järkeä, etteivät lahjakkaat naiset saa toteuttaa itseään.

Petterson sanoo havainneensa kirjaa kootessaan, että tasa-arvo on ollut historian aikana aaltoliikettä. Ei niin, että se koko ajan paranisi ja naisten oikeudet lisääntyisivät, vaan välillä tasa-arvo on ollut parempi ja välillä huonompi.

– Tasa-arvo on sellainen asia, että se voi hyvin lähteä pois, se voidaan ottaa pois, ja se on historian aikana otettu useita kertoja pois. Minusta on mielenkiintoista ajatella, missä vaiheessa tätä aaltoliikettä me olemme, että olemmeko menossa kohti lisääntyvää tasa-arvoa vai kohti taantuvaa tasa-arvoa.

Lue myös:

Professori Kirsi Vainio-Korhonen: Naisten ja lasten historia ei ennen ollut historiaa lainkaan

Venäläisen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin siirtolennon Venäjältä Saksaan järjestäneen Cinema For Peace -kansalaisjärjestön mukaan Navalnyin tila on vakaa mutta huolestuttava.

Järjestön perustaja Jaka Bizilj kuvaa Navalnyin tilaa uutistoimisto Reutersille "erittäin huolestuttavaksi".

– Lääkärit tekivät selväksi, että jos lentokone ei olisi tehnyt hätälaskua Omskiin torstaina, Navalnyi olisi kuollut, Bizilj kertoo Reutersin mukaan.

Vakavasti sairastunutta Navalnyia on hoidetaan nyt Berliinin Charitén yliopistollisessa sairaalassa. Sairaala on vahvistanut tiedon tiedotteessaan (siirryt toiseen palveluun).

Sairaala tviittasi lauantaina puoliltapäivin Suomen aikaa, että Navalnyia tutkitaan parhaillaan ja hänen tilastaan tullaan tiedottamaan sen jälkeen, kun asiasta on keskustelu omaisten kanssa.

Navalnyia kuljettanut saattue saapui aamupäivällä Charité-sairaalaan. Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen kertoi sairaalan luota, että saattue saapui noin klo 11.30 Suomen aikaa.

Navalnyi kuljettanut ambulanssikone laskeutui Berliiniin vajaat kaksi tuntia aiemmin. Turtiaisen mukaan sairaalan edustalla on poliisipartioita, jotka pitävät toimittajat ja kuvaajat etäällä.

Navalnyi lähti matkaan Venäjän Omskista noin viiden aikaan aamulla Suomen aikaa. Oppositiojohtaja saapui Berliiniin vaimonsa Julia Navalnajan kanssa.

Presidentti Vladimir Putinin hallintoa kärjekkäästi kritisoinut Navalnyi joutui torstaina sairaalaan Siperiassa. Navalnyin terveys romahti kesken lentomatkan ja häntä kuljettanut lentokone teki hätälaskun Omskiin.

Navalnyin tiedottajan mukaan oppositiojohtaja joutui myrkytyksen uhriksi. Venäläislääkärit ovat puolestaan kertoneet, että sairastuminen johtui aineenvaihdunnallisista tekijöistä, jotka saattoivat johtaa verensokerin laskuun.

Omskin alueen terveysviranomaiset kertoivat tänään lauantaina, että Navalnyinin virtsasta oli löytynyt kofeiinia ja alkoholia. Viranomaisten mukaan testituloksissa ei löytynyt viitteitä myrkystä, kertoo uutistoimisto AFP.

Navalnyin tiedottajan mukaan oppositiojohtaja ei ollut nauttinut alkoholia tai lääkeaineita.

Lue lisää:

Oppositiojohtaja Navalnyi on matkalla Berliiniin – Julia-vaimo mukana lennolla

Saksalaislääkärit: Navalnyin kunto kestäisi siirron – Venäläissairaala kieltää

Venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi koomassa teho-osastolla – Saksalaislehti Bild: Navalnyi on määrä hakea hoitoon Berliiniin

Novitšokia, poloniumia, luoteja – Useita Venäjän kriitikoita on vuosien varrella myrkytetty tai ammuttu

Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka käski tänään lauantaina puolustusministeriään ryhtymään toimiin puolustaakseen maan alueellista yhtenäisyyttä.

Lukašenka kommentoi asiaa Grodnossa lähellä Puolan rajaa järjestetyn armeijan yksiköiden tarkastuksen yhteydessä.

Valko-Venäjällä on ollut laajoja mielenosoituksia sen jälkeen, kun Lukašenka julistettiin kuudennen kerran presidentinvaalien voittajaksi, tällä kertaa 80 prosentin ääniosuudella. Vaaleja pidetään vilpillisinä.

Lue tästä lyhyesti siitä, mistä Valko-Venäjän mielenosoituksissa on kyse.

Lukašenka tuomitsi lauantaina suuret mielenosoitukset, jotka saavat hänen mukaansa tukea länsimaista.

Lisäksi hän käski armeijan puolustaa läntistä Valko-Venäjää, jota hän kuvaili "helmeksi".

Lukašenka: Nato-joukot "kuhisevat toden teolla"

Lukašenkanmukaan Nato-joukot "kuhisevat toden teolla" Puolassa ja Liettuassa lähellä Valko-Venäjän rajaa. Sotilasliitto Nato on kiistänyt väitteet, että sen joukot olisivat aktivoituneet rajoilla.

Tästä huolimatta Lukašenka käski lauantaina joukkonsa olemaan täydessä taisteluvalmiudessa. Hän vieraili Grodnon alueella mittavien sotaharjoitusten edellä. Alueelle on suunnitteilla sotaharjoituksia elokuun 28. ja 31. päivän väliselle ajalle.

Lukašenka on torjunut vaateet uusista vaaleista. Hän ei ole myöskään suostunut jättämään tehtäväänsä.

Perjantaina Lukašenka vannoi omien sanojensa mukaan "ratkaisevansa ongelman", viitaten hänen itsensä vastaiseen laajaan protestiliikehdintään.

Valko-Venäjän opposition keulakuva Svjatlana Tsihanouskaja arvioi tällä viikolla, etteivät valkovenäläiset enää hyväksyisi nykyjohtoa mielenosoittajiin kohdistuneen raa'an väkivallan jälkeen.

Lue myös: Yle Valko-Venäjällä: Maaseudulla 80-vuotiaat mummot ja vaarit fanittavat mielenosoittajia – “Istutin valkoisia ja punaisia kukkia puutarhaani”

Tsihanouskaja kertoi lauantaina uutistoimisto Reutersin haastattelussa, että hän uskoo, että valkovenäläiset tulevat yhä vaatimaan muutosta. Tästä syystä Lukašenka joutuu jättämään asemansa ennemmin tai myöhemmin, Tsihanouskaja arvioi Reutersin mukaan.

Tsihanouskaja ei ole asettumassa enää ehdolle

Tsihanouskaja ei ole asettumassa ehdolle, jos maassa järjestetään uudet presidentinvaalit. Parin viikon takaisten vaalien jälkeen Liettuaan paennut Tsihanouskaja kertoi asiasta valkovenäläisen Belsat-kanavan haastattelussa eilen perjantaina.

Tsihanouskaja sanoi haastattelussa, että poliittisista syistä vangittujen vapauttaminen on yksi mielenosoitusten keskeisiä tavoitteita. Poliitikkoja sinänsä on tarpeeksi, hän arvioi.

Belsat-kanavan omistaa Puolan valtiollinen televisioyhtiö.

Vielä tämän viikon maanantaina Tsihanouskaja sanoi videoviestissään olevansa valmis toimimaan kansallisena johtajana.

Tsihanouskajan liittolaiset perustivat tällä viikolla neuvoston, jonka tarkoitus on valvoa vallanvaihdon sujumista rauhanomaisesti kiistanalaisten vaalien jälkeen.

Valko-Venäjä kertoi aloittaneensa rikostutkinnan opposition toimista, joita maan hallinto pitää vallankaappausyrityksenä.

Lue myös:

Presidentti Niinistö: Valko-Venäjän kansalaisten luottamus johtoonsa näyttää murentuneen lopullisesti

Viestipalvelu Telegram yhdisti valkovenäläiset kaatamaan diktaattoriaan – Myös Lukašenkan tukijat käyttävät sovellusta propagandassaan

Yle Minskissä: Viranomaiset ovat taas tiukentamassa otteitaan, turvallisuuspalvelun luona oli suljettu katuja

9-vuotiaan Hilma-rottweilerin toiminta saattoi pelastaa ihmishengen viime viikolla Kangasalla.

Hilman omistaja Leena Papinaho kertoo, että hänen miehensä oli ollut koiran kanssa iltalenkillä, kun Hilma oli pysähtynyt, alkanut vikistä ja pyrkinyt lenkkipolulta sivuun kohti kauempana sijaitsevia vadelmapensaita.

– Ilkka yritti saada sitä ensin mukaan, mutta ajatteli sitten, että on pakko lähteä katsomaan. Koira lähti vattupuskien läpi niin että rävähti.

Vadelmapensaiden takaa louhikkoisesta rinteestä löytyi vatsalleen kaatunut ikäihminen, joka ei päässyt omin neuvoin ylös.

– Hän oli kuitenkin tajuissaan ja sanoi, että voi kun olet ihana koira, Papinaho kertoo.

Paikalle hälytettiin pelastuslaitos, ja avun tarvitsija vietiin mönkijällä ambulanssille ja jatkohoitoon. Hilma kulki vierellä ambulanssille saakka, ja sai pelastuslaitoksen henkilökunnalta ansaitut kehut.

Papinaho ei tiedä, mitä ihmiselle sen jälkeen tapahtui. Metsään jäämisellä olisi joka tapauksessa voinut olla kohtalokkaat seuraukset.

– Päivä oli sateinen ja kello oli jo puoli kahdeksan illalla. Jos hän olisi jäänyt yöksi metsään, hypotermia olisi varmasti ollut mahdollinen, Papinaho sanoo.

Harrastuksen kautta opittu taito tuli käyttöön

Hilma viettää nykyään eläkepäiviään Papinahon ja tämän miehen luona. Aiemmin se oli tyttären mukana pelastuskoiratoiminnassa, tosin vain harrastusmielessä.

Tositoimissa tarvittavat taidot ovat selvästi jääneet Hilman mieleen.

– Metsässä aina huomaa, kun Hilma saa vainun edellä kulkeneesta. Siihen kulkemiseen tulee ihan erilainen säihke. Nyt oli hyvä, että se tiesi miten toimia, Papinaho toteaa.

Suurempia palkintoja Hilma ei sankarillisesta toiminnastaan ole saanut, ainakaan vielä.

– Kyllä se varmaan tietää tehneensä hyvin, sen verran paljon sitä on taputeltu.

Muutakin saattaa olla luvassa. Radio Suomen Tampereen iltapäivässä tehdyn haastattelun jälkeen Papinaholle on nimittäin sadellut kehotuksia hakea Hilmalle Kennelliiton myöntämää sankarikoiran arvonimeä.

Onko tässä Suomen erikoisin luksussauna? Tila on pieni, vain 12 neliötä. Pian tummat lauteet ja lattia asennetaan paikoilleenSupercellin uuden pääkonttorin spa-osastolla.

Lokakuussa valmistuvaa saunaa ei saa vielä kuvata, mutta suunnitelma on huima. Olemme kaupungin ytimessä, Helsingin Jätkäsaaressa, mutta saunan ovi on kuin portti toiseen maailmaan maan alle.

Valmiina sauna on kuin luola. Lauteet on rakennettu sadasta yksitellen metsästä valitusta myrskyn kaatamasta kuusenjuurakosta. Niistä on sahattu käsityönä laude-elementit, joissa ei ole yhtään liitosta. Saunoja istuu luolassa kuin kuusen sylissä.

Kolme seinää muistuttaa kalliota. Ne on tehty valtavista vuolukivilaatoista niin, etteivät saumat erotu. Yhdellä kallioseinistä lorisee vesiputous, kuin metsäpuro.

Suuruudenhullusta ideasta ja sen toteutuksesta vastaa Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa toimiva puuseppä Miikka Kotilainen, 30, työntekijöineen. Ei hassumpi saavutus nuorelta mieheltä, joka ei olisi selvinnyt läpi ammattikoulusta ilman äidin apua esseiden kirjoittamisessa.

Kirjojen lukeminen ei Kotilaiselta onnistu, mutta puuta hän käsittelee tavalla, joka on Suomessa uusi.

Roskapuusta tuleekin arvotavaraa

Puu on suomalaisille pyhä. Metsästä on aina revitty elantoa ja talot rakennettu hirrestä hartiapankilla. Nyt elintason mittareita ovat umpipuiset kalusteet, arvokas parketti tai näyttävä saunan panelointi. Laadukasta, kaunista ja kestävää.

– Minulle olennaisinta puussa on fiilis, tunteet ja ennen kaikkea tarina, jota puu kertoo, Miikka Kotilainen sanoo.

Puusepänverstaan karulla pihamaalla Kontiolahden haja-asutusalueella äkkinäinen näkee pinon kuivumassa olevaa sahattua roskapuuta. Mutta sitä se ei suinkaan ole. Lankkukasa onkin arvokasta tarinapuuta.

Puut ovat peräisin Joensuun keskustan Vapaudenpuistosta. Ne ovat monille kaupunkilaisille rakkaita vanhoja poppeleita, joiden kaatamisesta käytiin Joensuussa kiivas kansalaiskeskustelu.

Rangat olivat jo lähdössä energiapuuksi, kun Miikka Kotilainen hankki ne itselleen. Osasta on rakennettu penkkejä Joensuun kaupungille, osa odottaa vielä tarinansa jatkoa verstaan pihamaalla.

Ehkä löytyy asiakas, joka on rakastunut aikoinaan puiston poppelin alla ja haluaa teettää uniikin ruokapöydän juuri Vapaudenpuiston puusta.

Tämän kaltaisilla isoilla tai pienillä tarinoilla Kotilaisen Puuartisti-yritys tekee tuloksensa. Kun puusta tehdylle sisustukselle tai kalusteelle kirjoitetaan taustatarina sen historiasta, kyseessä ei ole enää tuote, vaan teos.

Ja se näkyy hinnassa.

Vuosien työ yhteen saunaan

Supercellillä saunoja saa kuulla tarinan myrskyn kaatamista pohjoiskarjalaisista kuusenjuurakoista ja niiden pitkästä matkasta pelifirman moderniin konttoriin Helsinkiin. Kertomukseen kuuluu saunan suunnittelijan oivallus mummon vanhoista kangaspuista: niissäkin on käytetty kuusenjuurakon mutkaa.

Tarinassa yhdistyvät isot asiat: suomalainen luontosuhde, muinainen savusaunaperinne ja uniikki puusepäntaide. Sauna itsessään on taideteos, elämys, jonka tarkoitus on hätkähdyttää.

Lopullinen hintalappu on salaisuus, mutta pelkkään työhön on budjetoitu kolme henkilötyövuotta. Tärkeintä on ainutkertaisuus: juurakkosaunaa ei ole tehty aikaisemmin eikä samanlaista tehdä tämän jälkeen.

Supercellin toimeksianto tipahti Kotilaisen syliin sattumalta. Eräs pelifirman työntekijä oli nähnyt Puuartistin mainoksen ja tilasi Kotilaiselta oman talonsa saunaan sisustuksen. Sitä seurasi tarjouspyyntö uuden pääkonttorin saunasta. Ja Supercellin kautta Miikka Kotilainen pyrkii nyt maailmalle.

– Uskon, että lopputulos herättää huomiota kansainvälisesti.

Puusepänverstas IT-pöhinässä

Yritysten nimet listalla kuulostavat trendikkäiltä, samoin niiden toimialat: on it-palveluita, bisnessovelluksia ja luovia ratkaisuja. Startup100 Finland -alusta listaa kuukausittain trendaavia ja kasvuhakuisia nuoria yrityksiä.

IT-pöhinän rinnalla listalla on jo monta kuukautta roikkunut yksi puusepänverstas.

Kotilaisen yrityksen Tarinapuut-konsepti on rekisteröity tavaramerkki. Liikeidea on kuuma tässä ajassa, jossa maitopurkkikin on myytävä kertomuksella.

Tuotteesta tulee vielä houkuttelevampi, kun Kotilainen kertoo oman tarinansa: sankaritarinan pikkupojasta, jonka itsetunnon peruskoulu murskasi, mutta joka sittemmin löysi poikkeukselliset lahjansa.

Pieni koululainen takkusi sanoissa

Kun Kotilainen astuu huoneeseen, hän näkee muotoja. Miten linjat kohtaavat nurkissa? Miten liitoskohdat on toteutettu? Aivoissa käy jatkuva raksutus.

Sama hyrrä käynnistyy päässä, jos Kotilainen kuulee toimistoonsa verstaan puolelta jonkin kolahduksen. Mikä esine putosi? Minkä muotoinen se oli ja missä kulmassa se osui maahan?

Itse asiassa Kotilaisen on pakko työskennellä toimistossa vastamelukuulokkeet korvissa ja musiikkia kuunnellen. Muuten keskittyminen katkeaa jokaiseen kolahdukseen.

Kotilaisella on poikkeuksellinen avaruudellisen hahmottamisen kyky. Se selvisi erityisopettajan määräämissä testeissä alakoulussa.

Tokaluokkalainen poika ei millään meinannut oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Testeissä paljastui, että luku- ja kirjoitustaito oli päiväkotilapsen tasolla, mutta avaruudellinen hahmottaminen ja matemaattiset kyvyt viisi vuotta ikätasoa edellä.

Diagnooseiksi asetettiin lukihäiriö ja efferentti motorinen afasia. Käytännössä se tarkoitti vaikeuksia kaikenlaisessa kielellisessä ilmaisussa: rivit hyppivät Kotilaisen silmissä eikä hän ymmärtänyt lukemaansa. Esitelmän pitäminen luokan edessä oli pahin painajainen.

– Jos yritän lukea kirjaa, saatan yhä tankata samaa lausetta moneen kertaan. Keskittyminen herpaantuu yleensä toisella sivulla, Kotilainen sanoo.

Peruskoulusta tarttui päähän kaksi totuutta

Koulu oli yhdeksänvuotinen tuskien taival. Alakoululaisena Kotilainen ihmetteli, kun isoveli oppi venäjän alkeet tuosta vain, mutta hänellä itsellään ei onnistunut edes suomeksi kirjoittaminen. Miksi muut osaavat, mutta minä en, pieni koululainen pohti.

Yläkoulu kului lähinnä tukiopetuksessa lusiessa. Muistot ruotsin kieliopista tai äidinkielen kirjoitustehtävistä nostavat vieläkin hien pintaan.

Kotona tuettiin ja autettiin, muttta siitä huolimatta peruskoulusta käveli ulos poika, jonka päähän oli iskostunut kaksi totuutta: minä en osaa mitään. Minusta ei ole mihinkään.

Puuartesaanilinjalla ammattikoulussa Kotilainen loisti, mutta se ei paikannut murentunutta itsetuntoa. Kaikki parhaimmat kaverit olivat päätyneet lukioon. Heistä tulisi vielä jotakin.

Mitä väliä oli sillä, että osasi jo ammattikoulun ensimmäisellä kurssilla tehdä täydellisen kuksan, jota opettajat hämmästelivät? Tai sillä, että useampana vuonna pärjäsi loistavasti ammattikoululaisten Taitaja-kisoissa?

Ammattikoulun väliseminaarista Kotilainen lintsasi, koska ajatus luokan edessä esiintymisestä tuntui mahdottomalta. Valmistuminen meinasi jäädä kiinni kirjallisista töistä.

"En puutu someen, siinä menisi maine"

Jos asiat olisivat menneet toisin, Miikka Kotilainen olisi luultavasti taitava puuseppä.

Nyt hän on sitä, mutta sen lisäksi käyntikortissa lukee “luova johtaja”. Kotilainen on mainettaan hyvää vauhtia kasvattava visionääri, johon puskaradion välityksellä ottavat yhteyttä myös poikkeuksellisen maksukykyiset asiakkaat.

– Suomessa on pilvin pimein taitavia puuseppiä, jotka eivä kerro itsestään kenellekään, Kotilainen sanoo.

Hän kertoo, mutta se on pitkälti hänen veljensä ansiota. Isoveli Joona Kotilainen pyörittää Joensuussa markkinointitoimistoa ja omistaa viidenneksen myös Puuartistista.

Harvalla puusepällä on selustallaan usean hengen markkinointikoneisto.

– Meillä on Joonan kanssa selkeä työnjako. Hän ei astu verstaan puolelle, koska siinä lähtisivät peukalot. Minä en puutu yrityksen someen, koska siinä menisi maine.

Veljen yrityksen tuottamat markkinointitempaukset ovat olleet näyttäviä. Puuartisti valmisti Ähtärin pandoille lahjaksi kaksi lujatekoista palloa puusta. Kun pallot luovutettiin eläinpuistolle, mukana oli kuvaajien ja copywriterin tiimi.

Lumi-panda innostui pallosta välittömästi ja alkoi leikkiä sillä. Videot levisivät samana päivänä moneen mediaan.

Supercellin saunan rakentamisesta julkaistaan videoita firman Youtube-kanavalla ja hankkeesta on tekeillä myös dokumenttielokuva.

Kun Miikka Kotilainen saa puusta vision, veljen markkinointitoimisto takoo kylkeen tunteellisen tarinan puun historiasta ja alkuperästä. Jos Puuartistin nimissä täytyy tehdä hankehakemus, veljekset istuvat yhdessä koneen ääressä.

– Minä pystyn tuottamaan lauseen: “Tarvitsemme höylän.” Joona pystyy rakentamaan sen ympärille kolmen sivun perustelut, Miikka Kotilainen sanoo.

Kymmenen minuutin piirros riitti kauppoihin

Kaikki kieleen liittyvä oli Kotilaiselle koulussa ongelmallista, mutta yrittäjänä hän on luonut nahkansa.

Neljä vuotta sitten Kotilainen tärisi pelosta Kontiolahden yläkoulun jumppasalin takahuoneessa. Hän oli lupautunut kertomaan yrittäjätarinansa koululaisille. Vaikka taju oli lähellä lähteä, Kotilainen käveli lavan eteen ja alkoi puhua.

Hän aloitti omista kouluvuosistaan. Jatkoi siitä, kuinka teki töitä rakennusfirmassa, mutta joutui lopulta irtisanotuksi. Ja kuinka hän päätti 25-vuotiaana perustaa oman yrityksen työllistääkseen itsensä.

Lavalla Kotilainen huomasi, että kun puheen alkuun pääsi, sen jatkaminen oli helppoa. Esiintyminen olikin hänelle luontaista, kun aiheena olivat omat kiinnostuksen kohteet.

Yrittäjänuran suurimmat tunne-elämykset syntyvät nyt siitä, kun Kotilainen saa markkinoida ideoitaan mahdolliselle uudelle asiakkaalle.

– Ne ovat sellaisia flow-hetkiä. Omatkin ihokarvat nousevat pystyyn, kun saan puhua siitä, mikä innostaa ja minkä osaan.

Markkinointipuheitaan Kotilainen ei käsikirjoita etukäteen. Puuartistilta on jo tilattu seuraava saman kokoluokan saunateos.

Kauppoihin riitti kymmenessä minuutissa mustekynällä piirretty luonnos. Kun Kotilainen höysti piirroksen tunnin puheella, jossa hän kertoi visiostaan, asiakas oli vakuuttunut.

Saadaanko George Clooney Kontiolahdelle?

Harvalla yrittäjällä on tavoitteena, että asiakkaita olisi vähemmän. Kotilaisen yrityksessä tämä tavoite on täyttynyt: viime vuonna Puuartisti teki projekteja yli 40 asiakkaalle, tänä vuonna vain neljälle. Silti liikevaihto on yli tuplaantunut muutamassa vuodessa.

Yksikin asiakas vuodessa riittää, jos tilaus on tarpeeksi suuri. Kotilainen uskoo, että maailmalta löytyy kyllä maksukykyä. Unelmien projekti olisi luonnon keskellä sijaitsevan luksushotellin aulasisustus.

Öisin Kotilainen remontoi omaa taloaan. Kun talokaupat tehtiin, avopuoliso tilasi ensimmäisenä pihalle telttasaunan, sillä hän arvioi, ettei oma valmistuisi ihan hetkessä.

Talossaan Kotilainen haluaa tehdä kaiken itse, jotta kädentaidot säilyvät. Oma sauna rakentuu samalla periaatteella kuin isot tilaustyöt: ensin on huima idea, ja vasta sen jälkeen aletaan pohtia, miten mahdoton toteutetaan.

Kontiolahden verstaan yhteyteen Kotilainen aikoo rakentaa näyttelytilan majoituspaikkoineen. Show roomissa kansainväliset asiakkaat voisivat todella nähdä, haistaa ja tuntea, mitä kaikkea puusta voikaan tehdä.

– Sitten se George Clooneykin voi tulla Kontiolahdelle fiilistelemään, millaisen sisustuksen haluaa huvilalleen, Kotilainen sanoo.

Pohjois-Suomeen matkustaneella aasialaisella henkilöllä on todettu koronatartunta ja matkalla on tapahtunut useita altistumisia. Aasialaisryhmä saapui Suomeen perjantaina 14.8. aamulla ja yhdellä heistä ilmaantui koronaoireita lauantaina 15.8.

– Tässä on kyse kausityöntekijöistä, joista yhdellä on todettu Lapin sairaanhoitopiirissä koronatartunta. Hän on ollut tartuttava jo 14.8. perjantaina, kertoo Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broas.

Henkilö on viettänyt koko päivän 14.8. Helsinki-Vantaan lentokentällä, jolloin Broaksen mukaan on voinut tapahtua altistumisia.

Aasialaisryhmä matkusti perjantai-iltana kohti pohjoista. He lähtivät Helsingistä perjantai-iltana 14.8. junalla IC 185 klo 21.03 Tampereelle, mistä matka jatkui pikajunalla 269 klo 23.50 Kolariin Lappiin. Ryhmä on oleskellut myös Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

– Tampere-Kolari-yhteys on ollut pitkä ja he ovat olleet istumapaikoilla. Mahdollista on, että lähellä on ollut muita matkustajia ja altistuminen on voinut tapahtua, sanoo infektioylilääkäri Broas ja tähdentää tarkkailemaan mahdollisia oireita, jos on ollut edellä mainituissa junissa.

– Jos on ollut näissä junissa ja alkaa oirehtia, niin ilman muuta täytyy hakeutua testiin, painottaa infektiolääkäri Broas.

Tartuntaketjun jäljittäminen on alkanut ja henkilöitä on jo tavoitettu, kertoo Broas.

– Muutamia on jo tavoitettu ja heistä on jo näytteet otettu, mutta sitä jatketaan ja pyritään selvittämään lisää kontakteja, joita tartunnan saaneella on ollut viikon aikana.

Kaikkiaan kuusi henkilöä on tällä hetkellä tavoitettu ja heidät kaikki on asetettu karanteeniin.

Muutettu otsikkoa 22.8. klo 20.05: Helsingistä Pohjois-Suomeen, koska ryhmä vieraili Pohjois-Suomessa eri maakunnissa. Lisätty 22.8. klo 20.14 ryhmän oleskelupaikkoja

Helsingin Kaupunginteatterin suosittu Pieni merenneito -musikaali on perjantai-iltana lähes loppuunmyyty, ja ihmisiä alkaa virrata teatteriin sisään jo hyvissä ajoin.

Korona-aika näkyy vitivalkoisen rakennuksen uumenissa selvästi: aulassa on käsidesiautomaatteja, lukuisat kyltit muistuttavat turvaväleistä, ja sekä henkilökunnalla että yleisöllä on kasvomaskeja.

Esitysten myyntikapasiteetti on rajattu puoleen: esimerkiksi suuren näyttämön osalta kyse on 480 paikasta. Liput tarkastetaan jo ulko-ovella, jottei jonoja pääse muodostumaan.

– Olemme siinä mielessä onnekkaita, että meillä on suuret aulatilat, joten turvavälien noudattaminen ei ole vaikeaa. Kolme vuotta sitten valmistunut remontti takaa myös hyvän ilmanvaihdon. Myös siivousta on tehostettu, Helsingin Kaupunginteatterin tekninen johtaja Antti Rehtijärvi toteaa.

Koronaohjeita riittää: yleisöä kehotetaan välttämään turhaa naulakon käyttöä, ja päällysvaatteet saa poikkeuksellisesti viedä saliin. Väliaikatarjoilut on tilattava etukäteen. Lisäksi pitäisi pysytellä omassa seurueessa, eikä haikailla viereisiin pöytiin tai penkkeihin.

Maskia käytetään yhä enemmän

Antti Rehtijärven mukaan Helsingin Kaupunginteatterissa ryhdyttiin ennakoimaan tulevaa ja valmistautumaan uuteen tilanteeseen ja uusiin turvallisuusohjeistuksiin jo maaliskuussa, jolloin Suomen kulttuuri- ja tapahtumakenttä käytännössä pysähtyi kokonaan.

– Olemme seuranneet tarkasti kansainvälisiä tutkimuksia, THL:n ohjeistuksia ja valtioneuvoston päätöksiä. Tältä pohjalta olemme kokeneet, että turvallisuusohjeistuksien noudattaminen on ollut melko helppoa, koska ne ovat olleet selkeitä.

Helsingin Kaupunginteatterissa on otettu ilolla vastaan etenkin maskisuositus.

– Olemme huomanneet, että suosituksen jälkeen ihmiset ovat ryhtyneet käyttämään maskia yhä enemmän. Se tekee teatterissa käynnin vielä turvallisemmaksi.

Helsingin kaupunginteatteri avasi ovensa jo kaksi viikkoa sitten, ja teatterilaitosten tilanne on Suomessa parempi kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi Broadwayn kuuluisat teatterit New Yorkissa avataan vasta ensi vuoden tammikuussa.

Tukholman Dramatenin eli Kuninkaallisen draamateatterin esityskausi taas alkaa ensi kuun puolivälissä, ja lippuja myydään maksimissaan vain 50 kappaletta per esitys. Syksyn hitiksi kaavaillun, odotetun Röde Orm -suurtuotannon kaikki 23 esitystä sen sijaan peruttiin. Ohjaaja Alexander Mørk-Eidemin taannoinen Häxjakten kuuluu Dramatenin suuriin viimeaikaisiin menestyksiin.

Korona aiheuttaa yllättäviä tilanteita myös Venäjän kulttuurikentällä. Koronasta johtuneen tauon jälkeen näyttävän paluun estradeille tehnyt Pietarin Mariinski-teatteri perui elokuussa kaikki balettiesitykset, harjoitukset ja oppitunnit työntekijöiden joukkotartunnan takia. Mariinskin ooppera- ja orkesteritoiminta jatkuu kuitenkin normaalisti.

Turvallisuusohjeita helppo noudattaa

Pientä merenneitoa katsomaan tulleen, kulttuuria aktiivisesti harrastavan Irene Uimosen mielestä tämänhetkiset koronaohjeistukset teatteriyleisölle ovat järkeviä ja niitä on helppo noudattaa.

– Terveydellisistä tai muista syistä kaikki eivät näitä ohjeistuksia ehkä pysty noudattamaan, mutta siinä tapauksessa voi välttää yleisötilaisuuksia.

Uimonen noudattaa teattereiden maskisuositusta, mutta pistää suojan ylleen vasta mennessään saliin.

– Laitan maskin sitten, kun ympärillä on enemmän ihmisiä. Esimerkiksi nyt täällä on väljää ja turvavälejä voi hyvin noudattaa.

Myös Merja Markkasen ja Jutta Heleniuksen mukaan Helsingin Kaupunginteatterin koronaohjeistukset ovat selkeät.

– Lisäksi turvavälien noudattamiseen ja käsihygieniasta huolehtimiseen alkaa jo tottua, Helenius toteaa.

Maskit eivät ole olleet kummallekaan kynnyskysymys.

– Maskeja pidetään juuri sen takia, ettei tartuteta vahingossa muita, jos sattuu olemaan oireeton kantaja, Markkanen sanoo.

Kaisa Pietilän mukaan korona ei ole vaikuttanut päätökseen tulla teatteriin.

– Minun piti tulla tänne lasten kanssa jo maaliskuussa, mutta esitys peruttiin. Tällä hetkellä luotan siihen, että järjestäjät ovat vastuullisia. Jos teatteriin tuleminen olisi liian riskialtista, esityksiä ei järjestettäisi ollenkaan.

Kysyntä normaalisyksyä hiljaisempaa

Kotimaisten teattereiden lipunmyyntitilanne kertoo, että yleisöä on liikkeellä, mutta varovaisuuttakin löytyy. Markkinointipäällikön Olli Eljaalan mukaan Helsingin Kaupunginteatterin ennakkovaraustilanne oli kuun alussa täyttöasteiden ja myytyjen lippujen osalta noin kymmenen prosenttia heikompi kuin vastaavana ajankohtana viime vuonna.

– Näytäntökauden aloitus, avajaiset ja asiakaslehden jako piristivät tilannetta jonkin verran.

Koronatilanteen takia Helsingin Kaupunginteatterin lippuja voi vaihtaa vielä esityspäivänäkin. Olli Eljaala on huomannut, että katsojat ovat nyt varovaisia ja odottavalla kannalla.

– Ostopäätöksiä tehdään lähempänä esitysajankohtaa, ja peruutusehdoista halutaan tietoja. Kaiken kaikkiaan kysyntä on hieman normaalisyksyä hiljaisempaa.

Tämän syksynä eniten kiinnostusta on herättänyt uutuusmusikaali Päiväni murmelina. Ohjelmistossa jatkava Pieni merenneito on edelleen yleisön suosikki. Myös Arena-näyttämön Toinen pullo cavaa tuntuu täyttävän salit mukavasti.

– Pienen näyttämön uutuusdraama Punaorvot saattaa olla syksyn todellinen teatteritapaus, Olli Eljaala ennustaa.

Kansallisteatterin tilanne "melko hyvä"

Tuotantojohtaja Päivi Isosaaren mukaan Suomen Kansallisteatterin suosituimpiin esityksiin ei juurikaan enää saa lippuja. Esimerkiksi Hitler ja Blondin lokakuun esitykset ovat loppuunmyytyjä, ja Kjell Westön romaanidramatisointi Rikinkeltainen taivas myy hyvin. Toisaalta taas joidenkin esitysten kohdalla tunnelma on odottavampi, ja paikkoja on vapaana.

Myös Kansallisteatterissa, kuten muissakin suurissa teattereissa, lippuja myydään puolelle salille.

– Kaiken kaikkiaan tilanne on meillä Kansallisteatterissa melko hyvä. Myytävissä oleva lippujen määrä on kuitenkin sen verran pieni normaaliin nähden, että myös tulot jäävät auttamattoman pieniksi.

Korona on aiheuttanut jonkin verran myös patoutunutta kysyntää: kun teatteriin vihdoin puolen vuoden tauon jälkeen pääsee, sinne on mentävä.

– Toisaalta voi olla niinkin, että sellaiset ihmiset, joiden arkeen teatteri ei erottamattomasti kuulu, jäävät tässä tilanteessa kokonaan tulematta. Selkeää trendiä ei kuitenkaan ole: osa ryhmistä on kasvattanut ennakkovaraustaan, osa vähentänyt, Päivi Isosaari toteaa.

Koulu- ja lukioluokat saattavat tänä syksynä puuttua katsomosta. Myöskään pikkujouluja, yritystilaisuuksia ja muita vastaavia teatteririentoja ei järjestettäne normaaliin malliin.

– Tällä hetkellä tunnelma on jonkin verran odottava: mihin suuntaan virustilanne kehittyy, tuleeko valtiovallan taholta uusia rajoituksia, tai aiheuttaako esitystoiminnan alkaminen tauon jälkeen altistumisia katsomossa, Isosaari pohtii.

Hitler ja Blondi kiinnostaa

Tampereen Teatterin myynti- ja markkinointipäällikkö Karoliina Lehtosen mukaan tartuntatapausten kasvun myötä varauksia on peruttu jonkin verran tai siirretty myöhempiin esityksiin. Myynti on tällä hetkellä merkittävästi normaalia pienempää, mikä johtuu myös puolitetuista saleista.

– Tampereen Teatterissa tilanne on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että syksyn ennakkovarauksia oli tehty jo paljon ennen maaliskuun ensimmäistä virusaaltoa. Erityisesti ovat kiinnostaneet Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -dekkari, Peter Pan menee pieleen - farssi sekä Pauliina Rauhalan romaaniin pohjautuva Synninkantajat.

Lehtosen mukaan Tampereen Teatterissa on havaittu sama trendi kuin muissakin suurissa teattereissa: monet katsojat odottavat tautitilanteen kehitystä, ja entistä useampi tekee ostopäätöksen vasta lähempänä esitystä.

– Olemme mahdollistaneet varatun lipun lunastamisen vasta kaksi viikkoa ennen esitystä, vaikka se tuo haastetta myyntitilanteen ennakoimiseen. Pienenkin flunssaoireen ilmaantuessa lipun voi myös siirtää maksutta toiseen esitykseen, saman päivän aikana.

Tampereen Työväen Teatterin tiedottajan Sari Anderssonin mukaan tällä hetkellä on vielä vaikea arvioida, millaiseksi loppuvuoden lipunmyynti kehittyy, koska kausi on vasta alkamassa.

– Kiinnostusta teatteriin kyllä selvästi on, mutta se miten ihmiset lopulta lähtevät liikkeelle, paljastuu vasta myöhemmin.

TTT:n syksyn esityksistä löytyy myös loppuunmyytyjä esityksiä, kuten Kinky Boots ja Kansallisteatterin kanssa yhteistyössä toteutettu Hitler ja Blondi , johon on saatu myös lisäesityksiä.

Koronavirustestejä on tehty Suomessa jo yli puoli miljoonaa kappaletta. Kolme näistä on tehty Kalajoella asuvalle Tanja Ilvoselle. Kaikki testit ovat olleet negatiivisia.

– Olen normaalisti elinsiirtojonossa, koska minulla on munuaissairaus, Ilvonen kertoo.

Ensimmäisen kerran Ilvonen oli koronatesteissä toukokuussa.

Hän kärsi lämmönnoususta ja ruokahaluttomuudesta. Sairaalaan soiton jälkeen hän pääsi heti testeihin Kokkolan keskussairaalaan, jossa hän käy kolme kertaa viikossa dialyysihoidoissa.

– Koska asun Kalajoella, otettaisiin koronatestini normaalisti Himangalla. Hoitosuhteeni vuoksi testi otettiin Kokkolassa.

Vaikka Ilvonen uskoi testin tuloksen olevan negatiivinen, oli kokemus jännittävä.

– Ensimmäinen testi pelotti kyllä, koska se tehdään samalla tavalla kuin influenssatesti. Olen ollut kyseisessä testissä ja se teki todella kipeää, oikein sattui ja itketti. Koronatesti ei onneksi sattunut, Ilvonen kertoo.

Toisella kertaa Ilvonen hakeutui kipeytyneen jalan vuoksi päivystykseen. Jalan vuoksi hän oli kuumeinen ja testi otettiin varmuuden vuoksi. Myös tällä kertaa testi oli negatiivinen.

Kesäkuussa Ilvosen jalka leikattiin. Osastolle päästäkseen hänen piti käydä koronatestissä, vaikka oireita ei ollut. Tämä on normaali käytäntö osastolle saavuttaessa.

Koronatesteistä suurin osa tehdään ensikertalaisille

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten alueella tehdään testejä päivittäin noin 200. Testejä tehdään herkällä kynnyksellä erityisesti hengitystieoireista kärsiville.

– Riskiryhmäläisiä testataan hieman herkemmin, mutta ei heitäkään nyt ihan ilman hengitystieoireita, kertoo Soiten infektioylilääkäri Marko Rahkonen.

Rahkosen mukaan useamman kerran koronatesteissä olleiden määrä ei ole vielä suuri verrattaessa ensikertalaisiin. Mikäli kuitenkin joutuu osastolle hoidettavaksi, voi koronatestit tulla tutuksi.

– Kyllä se vielä aika marginaalinen ryhmä kuitenkin on, Rahkonen toteaa.

Soiten alueella ei ole viimeisen kuukauden aikana todettu yhtään koronavirustartuntaa. Viimeisin tartunta todettiin 20. heinäkuuta 2020.

Keväällä riskiryhmiin kuuluvat ottivat aktiivisesti yhteyttä keskussairaalaan. Nyt Rahkosen mukaan tilanne on alueen vähäisten koronatapausten vuoksi rauhoittunut.

– Tilanne on ollut alueella syksyn aikana niin rauhallinen, että huoli ei ole vielä näyttäytynyt suurena, Rahkonen kertoo.

"Kannattaa hengittää rauhallisesti"

Vaikka testejä on otettu jo monta kertaa, Tanja Ilvosen mukaan niihin ei totu.

– Pieni jännitys on joka kerta ollut. Ja on ollut aina helpotus, kun tulos on ollut negatiivinen, Ilvonen kertoo.

Koronatesti toteutetaan sieraimen kautta asiakkaan nenänielusta. Testin ottaminen kestää muutaman sekunnin.

– Testin aikana kannattaa hengittää rauhallisesti. Hoitaja sanoi minulle, että jos sinulla on vähänkään limakalvot tukossa, se tekee kipeää. Testin ottaminen ei juurikaan satu, mikäli on terve.

Ilvonen antaa kiitosta Soiten koronatestaukselle ja sitä miten nopeasti testaaminen hänen kohdallaan on tapahtunut.

– Kaksi-kolme tuntia on mennyt, kun olen saanut tulokset.

Ilvosen kaikki testit otettiin kolmen viikon aikana. Hän uskoo, ettei testaaminen hänen osaltaan ole ohitse. Riskiryhmään kuuluvana Ilvonen kertoo olevansa varpaillaan tautitilanteen vuoksi.

– Olen aika sataprosenttisen varma siitä, että toinen aalto tulee ja se ei tule pienellä vauhdilla. Todennäköisesti joudun vielä menemään testeihin, mutta toivotaan, ettei tarvitsisi. Oman sairauteni takia se on melkein välttämätöntä, Ilvonen kertoo.

Lue seuraavaksi:

Koronapotilas kuolee Suomen tehohoidossa harvemmin kuin muissa maissa – kolme lääkäriä kertoo miksi ja mitä viime keväästä on opittu

Ylen uutiset koronavirustilanteesta Suomessa ja maailmalla

Koronavirustilanne lukuina Suomessa

Muistatteko vielä tietoyhteiskunnan? Sellaista rakennettiin kaikkialle maailmaan vielä vuosituhannen alussa. Kehityksen kärjessä oli Suomi, jossa laadittiin kansallisia tietoyhteiskuntastrategioita. EU:n tietoyhteiskuntakomissaarina työskenteli suomalainen Erkki Liikanen.

Tietoyhteiskunta oli ihmiskunnan tähän asti viimeinen toivon pilkahdus. Kun olimme matkalla tietoyhteiskuntaan, olimme matkalla johonkin parempaan. Johonkin järkevämpään, vaivattomampaan ja tasa-arvoisempaan. Tietoyhteiskunnassa jokaisen saatavilla olisi kaikki olemassa oleva tieto, ja kun tietoa olisi yllin kyllin käytössä, päätöksenteko perustuisi aina tietoon.

Kaipaan tietoyhteiskuntaa takaisin. Tarkemmin sanottuna kaipaan unelmaa tietoyhteiskunnasta.

Kaipaan sitä, että ihmiskunnalla olisi jokin yhteinen tavoite, jota kohti toiveikkain mielin ponnistelisimme. Sekin riittäisi, että suomalaisilla olisi sellainen tavoite.

Joskus kauan sitten suomalaisten tavoitteena oli se, että ruokaa olisi yhtä paljon kuin lähimaiden asukkailla. Sittemmin suomalaisia yhdisti halu päästä maistamaan vaurautta ja vapautta. Meillä oli hinku kuulua länteen, vaikka karttakirja muuta väittikin.

Nämä tavoitteet ovat monilta osin toteutuneet. Mutta emme ole keksineet tilalle uusia tavoitteita. Toivon tilalle on tullut epätoivo ja pelko. Pelko valtionvelasta, pelko ilmastonmuutoksesta, pelko maailmanlaajuisesta epidemiasta.

Miksi tietoyhteiskunnasta ei enää puhuta, miksi sitä ei enää odoteta ja toivota? Kävikö niin, että tietoyhteiskunta toteutui, joten se on jo arkipäivää?

Ei siltä vaikuta.

Nokian insinööreillä ja johtajilla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin heidän laitteitaan myöhemmin käytettäisiin.

Tekniikan kehittäjät suunnittelevat laitteita, jotka ovat hyödyllisiä. Mutta kun uusi tekniikka saatetaan kansalaisten käyttöön, kansalaiset osoittautuvat arvaamattomiksi.

Nokian insinööreillä ja johtajilla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin heidän laitteitaan myöhemmin käytettäisiin. He ehkä ajattelivat, että matkapuhelimen tarkoitus on tehostaa yritysten prosesseja.

Internetin piti puolestaan tuoda tieto joka kotiin. Nyt näemme, mitä se on tuonut. Ei ainakaan tietoa.

Yhdeksän prosenttia yhdysvaltalaisista nuorista on kirjoittanut verkkoon ikäviä viestejä itsestään. He ovat haukkuneet itseään nimettöminä tai valeprofiililla. Kutsuneet itseään lihaviksi ja rumiksi ja inhottaviksi. Miksi? Koska he toivovat, että joku ryhtyisi puolustamaan heitä näitä heidän itse kirjoittamiaan viestejä vastaan.

Tämä ei taida olla se tietoyhteiskunta, jota tietoyhteiskuntakomissaari Erkki Liikasen johdolla aikoinaan tavoittelimme.

Nykyisessä EU:n komissiossa ei enää ole tietoyhteiskuntakomissaaria. Yksi 27 komissaarista tosin vastaa Euroopan digitaalisesta valmiudesta. Vaan kuinka lattealta digitaalinen valmius kuulostaakaan verrattuna tietoyhteiskuntaan.

Komissaari Liikasen tietoyhteiskuntapohdintoja vuodelta 2000 on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Tuolloin Liikanen joutui radiossa puolustelemaan Ylen toimittajille, mihin sitä internetiä oikein tarvitaan. Hän tosin keskittyi puhumaan tiedonhankintamahdollisuuksista, mahdollisuudesta etäopiskeluun ja ulkomaisten lehtien hankintaan. Hän ei puhunut mahdollisuudesta kirjoittaa itseen kohdistuvia tekaistuja vihaviestejä eikä mahdollisuudesta levittää väärää tietoa ja puolitotuuksia. Eikä hän puhunut nettipokerista tai nettipornosta.

Olisi ihanaa, jos päätöksentekoa ohjaisi tieto.

Tietoyhteiskunta on nykyään vähintään yhtä hyvä tavoite kuin ennenkin. Olisi ihanaa, jos päätöksentekoa ohjaisi tieto eikä päättäjien oma lyhyen ajan etu.

Jos tietoyhteiskunta olisi totta, poliitikot ja toimittajat joutuisivat suorittamaan tietotutkinnon. Ilman sitä heillä ei olisi lupaa avata suutaan. Eivätkä yritysjohtajat saisi esiintyä talouden asiantuntijoina ennen kuin olisivat osoittaneet, että ovat asiantuntijoita eivätkä vain asianosaisia.

Tietoyhteiskunnassa olisi rangaistavaa levittää totuuden vastaista tietoa. Jokaisesta valheellisesta some-päivityksestä aloitettaisiin rikostutkinta. Tunteisiin vetoava harhauttava mainonta johtaisi liiketoimintakieltoon. Todistamattomat väitteet eri uskontokuntien merkkihenkilöiden ihmeteoista velvoittaisivat viranomaisia sulkemaan kirkkoja, moskeijoita ja valtakunnansaleja.

Tietoyhteiskunta olisi uusi ja samalla vanhastaan tuttu, hyvä suunta Suomelle ja suomalaisille, miksei koko maailmalle.

Pekka Seppänen

Kirjoittaja on riippumaton talouden tarkkailija.

Kolumnista voi keskustella 23.8. klo 23:00 asti.

Tuhannet konttorityöläiset saapuvat joka aamu Virginian Langleyssä sijaitsevaan vaaleanharmaaseen toimistorakennukseen.

He kirjautuvat tietokoneilleen, soittelevat puheluita, katselevat lukuja ja kuvia. Yhdistelevät tietoa ikkunattomissa huoneissa.

Tiedonmurusia analyytikoille tuottaa ympäri maailmaa siroteltu kenttähenkilöstö.

Yhdessä nämä ihmiset muodostavat Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n, jonka arvioidaan työllistävän noin 20 000 ihmistä.

Heidän joukossa on pettureita.

CIA-analyytikko Alrich "Rick" Ames ehti työskennellä vuosikymmeniä Neuvostoliiton tiedustelupalvelulle KGB:lle ennen kuin hän pidätettiin vuonna 1994.

– Rick oli petturi ja murhaaja. Hän paljasti KGB:lle ainakin kolmen meidän käyttämämme tietolähteen henkilöllisyyden. Se oli heidän loppunsa, sanoo CIA:ssa pitkän uran tehnyt James M. Olson Ylelle puhelimitse.

Olson oli Amesin työtoveri. Kummatkin olivat erikoistuneita Neuvostoliittoon, joten yhteisillä lounailla riitti keskusteltavaa.

– En koskaan raportoinut eteenpäin Rickin juomisesta tai leveästä rahankäytöstä. Ennen vanhaan työkavereista ei vain kielitty, Olson muistelee kylmän sodan vuosia.

Nyt Ames istuu elinkautista vakoilusta ja Olson luennoi tiedustelusta Teksasin A&M-yliopistossa.

– Uskon, että suurin osa CIA:n sisällä olevista myyristä on yhä paljastumatta. Ames oli vain jäävuoren huippu, tiedustelun työelämäprofessori Olson arvioi.

Viime aikoina tämä jäävuori on alkanut pikku hiljaa nousta pintaan. Liittovaltion poliisi FBI pidätti elokuun alussa CIA:n entisen työntekijän epäiltynä vakoilusta Kiinan laskuun.

Vuonna 2019 peräti kaksi CIA:n entistä virkamiestä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin – niin ikään tietojen välittämisestä Kiinan tiedustelupalvelulle.

Puhuessaan vakoilusta Olson puhuu kokemuksesta. Hän eläköityi CIA:sta seitsemän vuotta sitten.

Asemapäällikkönä Itävallassa palvellut Olson komennettiin 1980-luvun lopulla takaisin Langleyhin. Hänen tehtävänsä oli luoda CIA:n päämajaan uusi vastavakoilukeskus ja ryhtyä sen johtajaksi.

Vastavakoilulla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään estämään ja paljastamaan maahan kohdistuvaa laitonta tiedustelua.

Olsonin työnkuva oli yksinkertainen: Laita piste Yhdysvaltoihin kohdistuvalle vakoilulle ja varmista, että etenkin CIA:n sisälle kaivautuneet myyrät savustetaan ulos.

Olson kirjoitti kokemuksistaan viime vuonna julkaistun kirjan To Catch a Spy – The Art of Counterintelligence.

Teoksen viestin voi tiivistää yhteen sanaan: Hyökkää!

Olsonin mukaan suurin osa CIA:n sisällä toimivista pettureista on jäänyt kiinni, koska Yhdysvaltojen oma myyrä vastustajan tiedustelupalvelussa on saanut selville heidän henkilöllisyytensä.

Vakoojan identiteetti on aina joidenkin ihmisten tiedossa. Olsonin johtaman vastavakoilukeskuksen tehtävä oli yksinkertaisesti löytää ja rekrytoida nämä ihmiset.

– Se oli – ja on toki edelleen – aikamoinen tilaus, Olson hymähtää.

Turvallisuusorganisaatioiden sisällä toimivat petturit ovat tiedustelumaailman kovaa ydintä.

Esimerkiksi Venäjän tiedustelupalvelussa työskentelevä ja Yhdysvalloille tietoa antava viestintäupseeri on Olsonin sanoin "puhdasta kultaa".

Tällainen unelmatilanne paljastaa yhden vakoilumaailman paradoksin: Mitä salaisempaa lähteen paljastama tieto on, sitä vaikeampi sitä on käyttää.

– Ihmiset eivät ole tyhmiä. Jos myyrän hankkimaa tietoa käytetään harkitsematta, vastapuoli käynnistää tutkinnan ja kohta oma lähde on kuulusteluissa, Olson sanoo.

Hänen kaudellaan vastavakoilussa CIA sai Neuvostoliiton turvallisuuselimissä toimivalta lähteeltä tiedon keskustiedustelupalveluun soluttautuneesta petturista.

Myyrää ei kuitenkaan voitu heti pidättää tai siirtää edes alemman tason tehtäviin, koska se olisi herättänyt KGB:n kiinnostuksen.

– Meidän piti kuukausien seurata, miten hän jatkoi työtovereidensa pettämistä. Se oli tuskallista mutta operationaalisista syistä välttämätöntä, koska tarvitsimme aikaa tiedon alkuperän naamioimiseen, Olson muistelee.

Juuri nyt Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelussa eletään uutta vaihetta. Kylmän sodan päätyttyä resursseja siirrettiin terrorismin vastaiseen sotaan, mutta viime vuosina suunta on kääntynyt takaisin suurvaltojen väliseen taisteluun.

– Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta kääntymässä se on, Olson vahvistaa.

Nyt keula osoittaa Kiinaan.

Olsonin mukaan Kiina on hyökännyt Yhdysvaltojen kimppuun paljon laajemmalla rintamalla kuin Neuvostoliitto koskaan. Kiinalla on kasvava talous, joka pystyy hyödyntämään ketterästi lännestä varastettua osaamista.

Teollisuusvakoiluun ajaa toinenkin syy. Tutkijoiden mukaan uusimmat asejärjestelmät ovat kehittyneet niin monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi, että niiden kopioiminen pelkän vakoilun avulla alkaa käydä vaikeaksi.

– Nyt he varastavat yliopistojen tutkimuksen ja yritysten tuotekehityksen. Etenkin kyberulottuvuudessa Kiinan aggressiivisuus on omalla tasollaan, Olson sanoo.

2000-luvulla tiedon keräämisessä ja käsittelyssä on otettu jättimäisiä edistysaskeleita.

– Minun aikanani ihmiset kuljettivat kansioita työpaikaltaan paidan alla, Olson veistelee.

Entistä paremmat tietoliikenneyhteydet, kaikkialla kulkevat matkapuhelimet ja kauko-ohjatut lennokit ovat muuttaneet tiedustelun luonnetta massavalvonnan suuntaan. Kuulokkeet päässä istuva agentti on korvattu informaatiovirtaa seulovalla tekoälyllä.

Olson muistuttaa, että kehityksestä huolimatta teknologialla on edelleen rajansa. Satelliitilla ei näe ihmisen pään sisälle, eikä vaiteliaan miehen ajatuksia pysty kuuntelemaan edes kännykällä.

Monien asioiden muuttuessa jotkut asiat ovat pysyneet ennallaan. Kuten ihmiset.

Olsonin mukaan Yhdysvaltoja vastaan kääntyneiden amerikkalaisten vakoojien motiivi on lähes poikkeuksetta raha.

Ideologisista syistä isänmaan pettureiksi ryhtyneitä vakoojia ei ole juuri nähty sitten Ethel ja Julius Rosenbergin, jotka 1950-luvulla luovuttivat ydinasesalaisuuksia Neuvostoliitolle.

– Rahan lisäksi myös katkeruus työnantajaa kohtaan ja henkilökohtaisen elämän ongelmat näyttelevät osansa näissä tapauksissa. Myös sivuraiteille joutuneet entiset työntekijät ovat riski, Olson sanoo.

“Raha on ase” on tunnettu slogan Pentagonissa. Tätä asetta Yhdysvallat ei ole arastellut käyttää varsinkaan tiedustelussa.

Kun viranomaiset vuonna 2001 pidättivät FBI-agentti Richard Hanssenin vakoilusta venäläisten hyväksi, hänen jäljilleen päästiin Moskovasta ostetuilla tiedoilla.

– Hanssen oli varotoimenpiteenä onnistunut salaamaan oman identiteettinsä jopa venäläisiltä maksumiehiltään. Hänestä saatiin kuitenkin idästä ääninäyte, joka lopulta paljasti hänet. Siitä maksettiin seitsemän miljoonaa dollaria, Olson kertoo.

Hanssen ehti liki 20-vuotisella vakoilu-urallaan tienata arviolta 1,4 miljoonaa dollaria.

Osa näistä rahoista ei tosin koskaan päätynyt Hanssenin omalle tilille. Jäätyään vakoilusta kiinni katoliselle vaimolleen tämä pakotti Hanssenin luovuttamaan osan palkkiostaan Äiti Teresan hyvätekeväisyysjärjestölle.

James Olsonin mielestä rahan merkityksestä tiedustelussa puhutaan edelleen liian varovasti.

– Jos tiedät CIA:ta pettävän henkilön identiteetin, rahahuolesi ovat ohi. Tämä on minusta se viesti, joka pitäisi lähettää vielä nykyistä paljon voimakkaammin ympäri maailman, Olson sanoo.

Loikkausta harkitsevan kiinalaisen tiedusteluviranomaisen on syytä olla huolissaan turvallisuudestaan. James Olson

Kun Olson aloitti 1970-luvulla vakoojien metsästyksen omien joukosta, tehtävää pidettiin CIA:ssa ö-luokan työnä.

Talon huonoimmat pantiin etsimään vastustajan parhaita, tavattiin käytävillä veistellä.

Olsenin mukaan vastavakoilun maine todellisuudesta irtaantuneena haihatteluna oli täysin ansaittua. 1950- ja 1960-luvulla lähes kaikki Neuvostoliitolta saadut loikkarit oli arvioitu epäluotettaviksi ja uudet KGB-rekrytoinnit oli lopetettu.

– Kaiken epäily vahingoitti enemmän kuin suojeli Yhdysvaltojen tiedustelua, Olson arvioi.

1980- ja 1990-luvulla oman henkilöstön valvonnasta tuli järjestelmällisempää ja ulkomaisiin tiedustelupalveluihin alettiin tunkeutua entistä aggressiivisemmin.

Vastavakoilun terästäytyminen sai alkunsa Euroopasta, Wienin suurlähetystöstä.

Kesäkuussa 1987 Olson tapasi suurlähetystön aulassa kuubalaisen miehen, jonka kuiskaamat koodinimet saivat CIA:n asemapäällikön kalpenemaan.

Kuubalainen tiedustelujohtaja Florentino Lombardo paljasti, että kaikki CIA:n 38 tietolähdettä Kuuban tiedustelupalvelussa olivat todellisuudessa edelleen kommunistijohtaja Fidel Castron kontrolloimia.

Yhdysvaltoja oli vedätetty ja huolella.

– Se oli nöyryytys, mutta samalla myös osoitus Kuuban tiedustelun osaamisesta. Ja tietysti herätys koko tiedusteluyhteisölle, Olson sanoo.

Mutta miten sitten erottaa aito tiedusteluloikkari huijarista, joka jatkaa edelleen työskentelyä omalle maalleen? Olsonin mukaan tietolähteen arvioinnissa kaikista tärkeintä on katsoa, mitä hän tuottaa.

– Mikä on se asia, mitä vastapuoli ei missään nimessä haluaisi antaa? Jos se saadaan heti kättelyssä vastapuolen ihmiseltä, hän saattaa olla se, mitä väittää olevansa.

Olson sanoo luottavansa lähtökohtaisesti valheenpaljastuskoneen tuloksiin, kunhan testissä on otettu huomioon esimerkiksi kulttuurilliset tekijät. Valehtelua voidaan jossain maissa pitää neuvokkuutena.

Mittaustuloksia paljon tärkeämpää on kuitenkin tavata ihminen kasvokkain. Näin siksi, että päivän päätteeksi turvallisuusalan ihmiset eivät yleensä ole kummoisia näyttelijöitä.

– Loikkausta harkitsevan kiinalaisen tiedusteluviranomaisen on syytä olla huolissaan turvallisuudestaan. Sen pelon pitäisi näkyä käytöksessä ja kasvoilla. Oma kokemukseni on, että pelkoa on vaikea esittää, Olson sanoo.

Kun tietolähde on lopulta todettu luotettavaksi, sitä pyritään suojelemaan kaikin keinoin.

Myyrän vastuulla on todisteiden jatkuva hävittäminen ja mahdollisen tarkkailun havaitseminen. Isäntäorganisaation taas täytyy huolehtia turvallisesta tiedonkulusta ja estää paljastuminen omasta päädystä.

Henkilökunnan tarkkaileminen on Olsonin mukaan omanlaisensa taiteenlaji. Sen perusta on toimiva vertaisvalvonta.

– Jos näet jotain, sano jotain. Tämä on se mantra, Olson sanoo.

Kenttätyössä CIA:n työntekijän pitää raportoida esimiehelleen kaikki kontaktit ulkomaalaisten kanssa, mukaan luettuna avioliiton ulkopuoliset suhteet.

Ihmisten työskennellessä pitkiä aikoja yksin ulkomailta raportoitavaa tuppaa kertyä. Kaikki eivät halua myöntää tällaisia asioita edes valheenpaljastimeen kytkettyinä.

Olson on itse joutunut lähettämään työurallaan kolme työntekijää – kaksi miestä ja yhden naisen – takaisin Yhdysvaltoihin, koska he eivät raportoineet romanttista suhdetta ulkomaalaisen kanssa.

– Ne olivat ikäviä päätöksiä, mutta aivan pakollisia, Olson toteaa.

Omaa maataan vastaan kääntyneiden agenttien saamat tuomiot ovat Yhdysvalloissa harvinaisia ottaen huomioon erilaisissa turvallisuus- ja tiedusteluorganisaatioissa työskentelevien ihmisten suuri määrä.

Olsonin mukaan tämä selittyy osin sillä, että vakoojaksi epäillyn henkilön toiminta saadaan lopetettua, mutta tapaus ei koskaan etene oikeuteen tai julkisuuteen asti.

Yhdysvalloissa petturin tie vie monesti työttömyyskortistoon.

Valtiot ovat tässä suhteessa erilaisia. Toukokuussa 2017 New York Times uutisoi Kiinan turvallisuusviranomaisten teloittaneen CIA:n tietolähteen – hänet ammuttiin työtovereidensa edessä varoitukseksi muille pettureille.

Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen vakoilusota käydään pitkälti poissa julkisuudesta. Joskus iskuja kuitenkin vaihdetaan myös päiväsaikaan.

Heinäkuun lopulla Yhdysvallat määräsi Kiinan sulkemaan Houstonin konsulaatin, jota se syytti patentteihin ja tuotemerkkeihin kohdistuvasta teollisuusvakoilusta.

Olsonin työpaikka Collage Stationin yliopistokaupungissa sijaitsee reilun sadan kilometrin – teksasilaisittain kivenheiton – päässä Houstonista.

Olson toteaa tietävänsä asiasta vain sen, mitä on lehdistä lukenut. Yllättänyt hän ei ole.

– Kotiosavaltiossani Iowassa kiinalaiset kaivoivat pellosta esiin muokattuja maissin siemeniä kopioidakseen ne. He hyökkäävät kaikilla rintamilla, Olson sanoo.

Yhdysvalloissa opiskelee tällä hetkellä noin 400 000 kiinalaista. Osa heistä tulee jäämään maahan ja saamaan myöhemmin Yhdysvaltojen kansalaisuuden.

Kansalaisuuden myötä ihminen voi saada turvallisuusluokituksen ja päästä käsittelemään salaista materiaalia.

James Olsonin mukaan nämä kiinalais-amerikkalaiset ihmiset muodostavat merkittävän turvallisuusriskin ja heitä tulisi rekrytointivaiheessa seuloa muita tarkemmin.

Yhdysvaltojen kuohuessa rasismista ihmisten profiloiminen etnisyyden tai aikaisemman kansallisuuden perusteella kuulostaa reseptiltä pr-katastrofille.

Olson toivoo, että tämä kerrottaisiin myös kiinalaisille.

– Ainakaan kiinalaiset tiedusteluviranomaiset eivät arastele vedota kiinalais-amerikkalaisten etnisyyteen, kun he pyytävät vakoilemaan vanhan kotimaansa puolesta. Vaatimuksia voidaan ryydittää painostamalla Kiinassa asuvia sukulaisia, Olson sanoo.

Joitain askeleita Olsonin kaipaamaan suuntaan on jo otettu. Presidentti Donald Trumpin hallinto kielsi kesäkuussa tuhansilta kiinalaisilta opiskelijoilta ja tutkijoilta pääsyn Yhdysvaltoihin.

Suurvaltojen pikkuhiljaa kiristyvä tilanne heijastuu väistämättä ympäri maailman.

Suomi ei maantieteensä vuoksi näyttele Yhdysvaltain ja Kiinan välisessä kamppailussa yhtä suurta roolia kuin kylmässä sodassa. Suomesta ei pysty tarkkailemaan Kiinaa yhtä vaivattomasti kuin aikoinaan Neuvostoliittoa.

Palvellessaan kylmän sodan vuosina Moskovassa Olson sanoo vierailleensa lukuisia kertoja Helsingissä.

– Yövyin kuule monesti siinä Töölönlahden rannassa olevassa isossa hienossa hotellissa, Olson alkaa muistella.

Mutta se on toinen, menneen maailman tarina.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 25. 8.2020 kello 22:een asti.

Lisää aiheesta:

"Pentagonin papereiden" mies Ylelle USA:n ydinsotasuunnitelmista: "Me pidimme suomalaisia erityisen urheina, ja suunnittelimme heidän tuhoamistaan"

Yhdysvaltalainen entinen sotilas tuomittiin Venäjällä 16 vuoden vankeuteen vakoilusta

Yhdysvallat syyttää kiinalaisten hakkereiden yrittäneen varastaa tietoja koronarokotetta kehittäviltä yrityksiltä

Nopean nousun Suomen politiikan huipulle ja pääministeriksi tehnyt Sanna Marin on nyt virallisesti myös SDP:n puheenjohtaja. Puoluekokous valitsi aamupäivällä Marinin yksimielisesti puolueen johtoon Tampere-talossa, vain noin kilometrin päässä Marinin Tampereen kodista.

Lyhyessä kiitospuheessaan puoluekokousväelle Marin sanoi liikuttuneena, että hän on SDP:n puheenjohtaja "teidän ansiostanne ja teidän vuoksenne". Marinin mukaan puheenjohtajuuden takana on pitkäjänteistä työtä ja sattumuksia.

• Katso SDP:n puheenjohtajavalinta ja Sanna Marinin tiedotustilaisuus suorana verkkolähetyksenä tästä linkistä tai klikkaa jutun pääkuvan nuolikuviota.
• Katso lyhyt video Sanna Marinin valinnasta ja kukituksesta tästä linkistä tai klikkaa alla olevan kuvan nuolikuviota.

Valittu puheenjohtaja ja puoluesihteeri kukitettiin yhdessä Tampere-talon lavalla. Kukituksen aikana puolueväen aplodit kestivät reilun minuutin.

Kukituksen aikana kokoussalissa soi brittiyhtye Queen ja kappale Don't stop me now eli älä pysäytä minua nyt. Kappaleen olivat salissa soitettavaksi valinneet puheenjohtaja Marin ja puoluesihteeri Rönnholm yhdessä.

Kappaleessa Freddie Mercury laulaa vapaasti suomentaen, että älä pysäytä minua nyt, nyt on upea hetki/ nyt pidetään hauskaa/ älä pysäytä minua nyt/ jos haluat pitää hauskaa, soita minulle.

Reilut kuusi vuotta Antti Rinteen johdossa ollut puolue siirtyy siis Sanna Marinin aikaan. Puheenjohtajakausi on kolmivuotinen.

Sanna Marin ei ole kuullut Antti Rinteeltä ministerihaaveista

Sanna Marinin mukaan SDP ei ole kierrättämässä ministeritehtäviä puoluekokouksen jälkeen.

Helsingin Sanomat kertoi sunnuntaina omien tietojensa perusteella, että SDP:n väistynyt puheenjohtaja ja entinen pääministeri Antti Rinne haluaisi palata ministeriksi. Rinnettä kiinnostaisi työministerin tehtävä, jota hoitaa tällä hetkellä Tuula Haatainen.

Uutisen mukaan Rinne olisi puhunut, että koronaviruksen aiheuttamassa talouskriisissä tarvitaan hänen pitkää työmarkkinaosaamistaan.

Pääministeri ja SDP:n uusi puheenjohtaja ei ole Rinteeltä ministerihaaveista kuullut.

– En ole itse Antilta tällaista viestiä kuullut. Vähän ihmetyksellä luin tuon Helsingin Sanomien jutun ja pohdin, että mihin lähteisiin se mahdollisesti perustuu, Sanna Marin sanoi Ylen haastattelussa.

Rinne itse sanoo Ylelle, että hän on "erittäin tyytyväinen nykyiseen työtehtäväänsä kansanedustajana ja eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä".

Jutta Urpilainen: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja kaivelee

SDP:n entinen puheenjohtaja ja EU-komission kansainvälisten kumppanuuksien komissaari Jutta Urpilainen ei lähde enää muistelemaan vuoden 2014 puheenjohtajakamppailua Antti Rinteen kanssa.

–Sitä tikulla silmään, joka vanhoja kaivelee. Se keskustelu on mennyt, Urpilainen sanoi Ylen haastattelusssa.

Rinne vaati lauantaina jäähyväispuheessaan vallanhimoisten pikkupelien hautaamista puolueessa. Rinne huomautti, ettei vastuussa olevien ihmisten kampittaminen ole kunniaksi.

Rinne on kuvaillut vuoden 2014 puheenjohtajakisaa niin, että hän tarjosi vaihtoehdon Urpilaisen johtaman puolueen linjaksi.

Jutta Urpilainen kertoi oman periaatteensa olevan, että puheenjohtajaa pitää aina tukea.

Tämän päivän puheenjohtajavalinnasta Urpilainen sanoo, ettei puoluetta etäältä katsovana osaa sanoa, miten SDP:n linja muuttuu Sanna Marinin aikana.

Urpilainen oli ensimmäinen nainen SDP:n puheenjohtajana vuosina 2008-2014.

– Lasikattojen rikkomisessa on se hieno puoli, kun näkee, että tulee myöskin seuraajia. Onhan hienoa nähdä, että SDP:n puheenjohtajana on jälleen nainen. Ja myöskin uusi sukupolvi on vallassa.

Marin: Valtapeleihin tarkoitus vastata keskustelemalla

Tuoreelta puheenjohtajalta Sanna Marinilta kysyttiin puoluekokouksen tiedotustilaisuudessa, miten puolueessa haudataan valtakiistat, jotka entinen puheenjohtaja Antti Rinne mainitsi lauantain puheessaan.

Marinin mukaan hän yrittää yhdistää puoluetta keskustelemalla ja hakemalla sillä tavalla näkökulmia asioihin. Marin sanoi, että puolueen johdossa joukkuehenki on tiivistynyt.

– Olemme onnistuneet erittäin hyvin puoluejohtona ja puoluehallituksena muodostamaan yhtenäisen joukkuehengen. Olemme tiivistyneet niiden kriisien, sattumusten ja aika vaikeiden tilanteiden kautta, joita olemme yhdessä kohdanneet.

– Keskustelemalla ja hakemalla aidosti ihmisten näkökulmia yhteiseen työhön saadaan parhaiten vietyä puolueen ja Suomen asiaa eteenpäin, Marin arvioi.

Varapuheenjohtajiksi äänestettiin Malm, Skinnari ja Mäkynen

SDP:n puoluekokous valitsi puolueen varapuheenjohtajiksi kansanedustaja Niina Malmin, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin sekä kansanedustaja Matias Mäkysen. Heistä Malm on ensimmäinen varapuheenjohtaja eli tarvittaessa puheenjohtaja Sanna Marinin sijainen. Skinnari on toinen varapuheenjohtaja ja Mäkynen kolmas.

Valitsematta varapuheenjohtajiksi jäivät liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka, kansanedustaja Aki Lindén ja Palvelualojen ammattiliiton PAMin edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalo.

Valituista Niina Malm sai 629 ääntä, Skinnari 579 ja Mäkynen 547 ääntä.

Valitsematta jääneistä ehdokkaista Harakka sai 502 ääntä, Lindén ja Ylitalo saman verran, 324 ääntä.

Sirpa Paatero johtaa edelleen puolevaltuustoa

SDP valitsi puoluevaltuuston puheenjohtajaksi kuntaministeri Sirpa Paateron. Paatero on aiemminkin johtanut puoluevaltuustoa.

Paatero voitti äänestyksessä kansanedustaja Aki Lindénin äänin 252 – 237.

Äänestystulos tarkoittaa sitä, että puolueen Kaakkois-Suomen piiri sai puoluejohtoon kaksi edustajaa. Myös puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja on samasta piiristä. Niina Malm on Imatralta ja Sirpa Paatero Kotkasta.

Sirpa Paatero arvelee, että valinnat ovat osoitus Kaakkois-Suomen piirin vahvuudesta. Piiri on jäsenmäärällä mitaten SDP:n suurin. Lisäksi Paatero olettaa, että puoluevaltuuston puheenjohtajan valinta ei ole niin sidottu aluejakoon kuin varapuheenjohtajiston valinta.

SDP:n periaatejulistus: Palkan riitettävä toimeentuloon

SDP uusi kahden vuosikymmenen takaisen periaatejulistuksensa. Periaatejulistus kuvaa SDP:n arvopohjaa, myöhemmin hyväksyttävä laajempi poliittinen ohjelma puolestaan sisältää konkreettisemmin ja yksityiskohtaisemmin puolueen tavoitteita.

SDP vaatii, että ansiotyöstä saatava palkka pitää riittää työntekijän toimeentuloon. Työ puolestaan nähdään mielekkäänä elämän sisältönä, joka tarjoaa arvokkuutta ja osallisuuden yhteisöön.

Suomen peruspalvelut pitää SDP:n mielestä tuottaa julkisena tuotantona tai ainakin pitää julkisessa määräysvallassa. Julkista tuotantoa ovat esimerkiksi kuntien, maakuntien tai valtion tuottamat palvelut.

SDP:n mielestä oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa suuria tuloja ja pääomia verotetaan pieniä enemmän. Kaikkia tuloja ja varallisuutta pitää puolueen mielestä verottaa.

SDP oli itse hallituksessa, joka poisti erillisen varallisuusveron osana tuloratkaisua vuoden 2006 alussa. Tuolloin puolueen puheenjohtaja Eero Heinäluoma oli valtiovarainministerinä.

Sanna Marin lupasi työllisyyslinjauksia maanantain linjapuheessa

Sanna Marin lupasi, että hän kertoo maanantain linjapuheessaan mitä työllisyystoimia SDP:n mielestä lähivuosina tarvitaan. SDP:n ehdotuksia on jo odotettu, koska hallituksen on määrä käsitellä työllisyystoimia syyskuun puolivälissä budjettineuvotteluissa.

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on väläyttänyt työllisyystoimina niin sanotun eläkeputken poistamista ja paikallisen sopimisen lisäämistä työpaikoilla. Eläkeputki tarkoittaa iäkkään työttömän työttömyysturvan jatkumista 500 päivän enimmäisajan jälkeen eläkeikään asti.

SDP:hen ei ole luvassa radikaalia muutosta

Puolueeseen tai sen johtamiseen ei ole luvassa suuria muutoksia, jos se on Sanna Marinista kiinni.

– Itselläni ei ole suunnitelmissa tehdä mitään radikaalia muutosta. Suurta mullistusta ja muutosta ei minun näkemykseni mukaan ole tarpeen tehdä, Marin arvioi.

Sanna Marin on ollut puolueen puheenjohtajistossa varapuheenjohtajana vuodesta 2014 lähtien ja tuurannut Antti Rinnettä eduskuntavaalikampanjassa Rinteen sairastumisen aikana. Hän on ollut siis luomassa jo nykyistä SDP:n linjaa.

Marinin puheenjohtajuus varmistui käytännössä jo viime vuoden joulukuussa, kun hänet valittiin pääministeriksi Rinteen jälkeen. Marin voitti SDP:n puoluevaltuuston äänestyksessä niukasti eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin äänin 32-29. Lindtman ilmoitti pian vaalin jälkeen, ettei hän pyri SDP:n puheenjohtajaksi.

Puheenjohtajuuden siirtyminen Sanna Marinille sinetöi hänen johtajuutensa SDP:ssä. Tästä eteenpäin Marin johtaa puhetta SDP:n puoluehallituksen kokouksissa.

Puoluehallitus ja puoluevaltuusto määrittävät SDP:n linjaa puoluekokousten välillä. Puolueen ministeriryhmän odotetaan seuraavan työssään näiden puolue-elinten linjauksia.

Hallitus ei ole keskustellut kuntavaalien siirrosta

Sanna Marinin puoluejohtajuus joutuu koetukselle ensi huhtikuun kuntavaaleissa. Marinin mukaan hallitus ei ole keskustellut kuntavaalien siirtämisestä koronaviruksen aiheuttaman tilanteen vuoksi. Marin kuitenkin kuvasi näkymää kuntavaaleihin sumeaksi.

– Kuntavaalien ajankohtaan palaamme, mikäli tautitilanne merkittävästi pahenisi, tätäkin [vaalien siirtoa] voidaan toki pohtia.

SDP:n tavoitteena kuntavaaleissa on, että ihmiset voisivat elää hyvää arkea ja palvelut olisivat turvattuja. Peruspalvelut ovat siis SDP:n vaaliteema. Erityisesti Marin nimesi päivähoidon, koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Tietenkin meidän tavoitteenamme on myös voittaa vaalit, Marin asetti SDP:n tavoitteen.

Antton Rönnholm jatkaa puoluesihteerinä

SDP on valinnut puoluesihteeri Antton Rönnholmin jatkamaan puoluesihteerinä. Rönnholm valittiin ensimmäistä kertaa puoluesihteeriksi Lahden puoluekokouksessa vuonna 2017.

Rönnholm on saanut kiitoksia SDP:n ohjelmatyön ryhdistämisestä. Ennen eduskuntavaaleja puolueen ohjelmatyössä oli mukana noin 450 puolueaktiivia.

Myös puheenjohtajaksi valittu Sanna Marin kiitti lauantain puheessaan Rönnholmin johtamaa ohjelmatyötä. Marinin mukaan ohjelmatyön avulla SDP sai aloitteen keskustelussa Suomen politiikan suunnasta tavalla, johon muut puolueet joutuivat vastaamaan. Marin arvioi, että onnistuneet poliittiset ohjelmat auttoivat osaltaan SDP:tä vaalivoittoon ja pääministeripuolueeksi.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka vaihtaa vaalipiiriä

Timo Harakka oli ehdolla varapuheenjohtajaksi SDP:n Helsingin piiristä, vaikka hänet valittiin kansanedustajaksi Uudeltamaalta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Nyt Harakka on vaihtamassa vaalipiiriä.

Harakka vahvistaa Ylelle, että hän aikoo ehdolle kuntavaaleihin ja seuraaviin eduskuntavaaleihin kotikunnastaan Helsingistä.

– Tässä yritetään nostaa puolueen menestystä Helsingissä, Harakka kuvailee.

Helsingistä ei ole ollut puolueen puheenjohtajaa tai varapuheenjohtajaa kahteentoista vuoteen. Viimeksi puheenjohtajistoon on kuulunut nykyinen europarlamentaarikko, puolueen entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma.

Yle seuraa tähän juttuun SDP:n puoluekokouksen tapahtumia sunnuntaina 23. elokuuta.

Yle seurasi tässä jutussa SDP:n puoluekokouksen toista päivää sunnuntaina Tampereella. Seuranta on päättynyt.

Voit keskustella jutun aiheesta maanantaihin 24.8.2020 kello 23 asti. Klikkaa keskustele-painiketta jutun alla.

Lue lisää:

Analyysi: Sanna Marin nosti kotikaupungissaan Tampereella demarihurmoksen, mutta kuinka kauan karismaan perustuva kuherruskuukausi kestää?

Antti Rinne jäähyväisissään: SDP:n vallanhimoiset pikkupelit haudattava – Sanna Marin: Työllisyyttä vahvistettava oikeudenmukaisella tavalla

SDP juhlii Marinin nousua koronan varjossa – lue, mitä demarien puoluekokouksessa kannattaa tarkkailla

Suomi saa pääministerin, joka vienee SDP:tä kauemmas vasemmalle – kolme tärkeää asiaa, joissa Sanna Marin eroaa Antti Rinteestä

Sanna Marin on nyt uransa kovimmassa paikassa – Demareiden varapuheenjohtaja valvoo paljon, nukkuu vähän ja rentoutuu siivoamalla

Pääministeri Sanna Marin (sd.) on saavuttanut lyhyessä ajassa paljon. Huippuhetki koitti sunnuntaina, kun Marin kukitettiin kotikaupungissaan Tampereella SDP:n puheenjohtajaksi.

Puitteet olivat pääministeripuolueelle sopivat, suuri valkea Tampere-talo.

Marinin nousu on ollut rakettimainen ja hän on onnistunut myös nostamaan SDP:n kannatusta. Tällä hetkellä SDP:n suosio on Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kannatusmittauksessa jo 5,7 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin eduskuntavaaleissa.

Puolueen vaalivoitto kevään 2019 eduskuntavaaleissa oli täpärä. SDP sai vain yhden kansanedustajan enemmän kuin kakkoseksi tullut perussuomalaiset.

Syksyn mittaan pääministeri Antti Rinteen kömmähtely postikiistassa laski kannatuksen pohjalukemiin. Rinne erosi ja varapuheenjohtaja Sanna Marin nousi vauhdilla pääministeriksi.

Kymmenessä kuukaudessa Sanna Marinista on ehtinyt tulla maan äiti. Koronakriisin aikana hän on ilmestynyt tuon tuosta televisioon kertomaan, että “nyt ei ole aika tavata mummoa tai lähteä mökille”.

Hallitus on tullut monin tavoin ihmisten iholle: pääministeri on kertonut, mihin milloinkin voi matkustaa ja mihin suuntaan yskiä.

Vaikeina aikoina kansa kaipaa selkeätä sanomaa. Marinilla on Rinteeseen verrattuna karismaa, mutta kuinka pitkälle se riittää?

Tampereella Marinilta on saanut nyhtää vastauksia siitä, millaista linjaa hän ajaa.

Marin on väistellyt kysymystä ja luvannut, että näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, kun hän pitää maanantaina linjapuheensa.

Marinin ansioluettelosta selviää, että hänellä on hyvin vähän kokemusta työelämästä politiikan ulkopuolella: Sokoksen myyjä, korkeakouluharjoittelija Valtiokonttorissa, erilaisia kesätöitä.

Marin on siis ammattipoliitikko. Hän oppii asiat nopeasti ja kuuntelee asiantuntijoita.

Toistaiseksi Marinin karisma tuntui kuitenkin riittävän. Tampereella vallitsee jonkinlainen hurmos. Pitkään puoluekokouksia kolunneet vertavat tunnelmaa SDP:n huippuvuosiin 1990-luvulla. Silloin puoluetta johti Paavo Lipponen.

Hymyt eivät hyytyneet edes lauantaina, kun väistyvä puheenjohtaja Antti Rinne kehotti puoluetovereita luopumaan toistensa kampittamisesta.

Rinne on sama mies, joka tuli ay-liikkeestä ja kaatoi kannatusjoukkoineen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen.

Tällä hetkellä SDP vaikuttaa kuitenkin melko yhtenäiseltä joukolta. Mutta siitä on vain kymmenen kuukautta, kun Sanna Marin voitti SDP:n pääministeriäänestyksessä eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin niukasti äänin 32–29.

Pääministerinä Marin on johtanut koronakriisiä, mutta puheenjohtajana hän joutuu vetämään monenkirjavaa joukkoa: puolueen ay-siipeä, oikeistodemareita ja ärhäköitä puoluepersoonia. Demareissa kuppikunnat ovat aina kiistelleet äänekkäästi. Kyynerpäitä on käytetty estoitta myös kulisseissa.

Miten Marin pystyy pitämään oman puolueensa johtajuuden riippuu myös siitä, miten hän saa puoluevaltuuston hyppysiinsä. Puoluevaltuusto on kokoonpano, joka käyttää valtaa puoluekokouksien välillä.

Tampereella puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittaneen kuntaministeri Sirpa Paatero.

Paatero muistetaan siitä, että hän saapui sairauslomalta SDP:n kokoukseen äänestämään Marinia pääministeriksi. Sillä rintamalla Marinin selusta on siis turvattu.

Marinin työparina jatkaa puoluesihteeri Antton Rönnholm, joka lähtee luotsaamaan SDP:tä kuntavaaleihin.

Kolme-nelikymppisten Marinin ja Rönnholmin on myös pystyttävä demareiden ikiaikainen ongelma: SDP ei houkuttele nuoria äänestäjiä. Puolueen kannatuksen kasvu on viime aikoina tullut yli 50-vuotiaista naisista ja eläkeläisistä.

Edessä on myös syksyn budjettiriihi. Hallituskumppani keskusta kuopii jo maata. Keskusta haluaa saada hallitusohjelmassa luvatut työllisyystoimet vauhtiin. Tilannetta ei helpota se, että monet valtiovarainministeriön ehdottamat vaihtoehdot ovat demareille myrkkyä.

Listalta löytyvät eläkeputken poistaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen ja vuorotteluvapaasta luopuminen. Ne kaikki saavat demarit kiristelemään hampaitaan.

Marinista SDP saa yhden kaikkien aikojen vasemmistolaisimmista puheenjohtajistaan. Ylen vaalikonevastauksista selviää, että hän suhtautuu penseästi julkisten palvelujen yksityistämiseen, ei perusta perinteisistä arvoista ja kannattaa eutanasiaa.

Kun Marinin vastauksia vertaa muiden puolueiden ehdokkaisiin, ne ovat lähimpänä feministipuoluetta ja vasemmistoliittoa.

Mutta puhtoisena pidetty Marin on osannut itsekin horjuttaa puoluejohtajan asemaa. Vuonna 2013 hän ehdotti puoluevaltuustossa, että silloiselle puheenjohtajalle Jutta Urpilaiselle pitää saada vastaehdokas. Seuraavan vuoden alussa Marin kirjoitti blogin, jossa hän ehdotti puheenjohtajaksi Lauri Ihalaista.

On makuasia, oliko Marinin toiminta kampittamista vai huolta puolueen suunnasta.

Lue lisää:

Sanna Marin SDP:n puheenjohtajaksi: "Teidän ansiosta ja teidän vuoksenne" – Valtapelit yritetään purkaa keskusteluilla, Yle seuraa kokousta

Jari Kähkönen kävelee tottuneesta Lappeenrannan Joutsenossa vastaanottokeskuksen pihalla. Paikka on tuttu, sillä hän on johtanut vastaanottokeskusta 11 vuotta.

Syyskuun alusta lähtien saappaat suurenevat, kun hänestä tulee Maahanmuuttoviraston ylijohtaja. Valtioneuvosto nimitti hänet tehtävään viime torstaina.

Maahanmuuttoviraston tehtäviin kuuluvat asiat, jotka liittyvät ulkomaalaisten maahantuloon ja Suomessa oleskeluun. Se muun muassa antaa ulkomaalaisille oleskelu- ja työluvat, pitää yllä vastaanottokeskuksia ja hoitaa kansalaisuusasioita.

Vuosi 2015 oli käännekohta

Kun Kähkönen jo 16 vuotta sitten tuli Maahanmuuttoviraston palvelukseen, olivat pinnalla tyystin muut asiat kuin nykyisin.

– Varmastikaan ennen vuotta 2015 Maahanmuuttovirasto ei merkannut tavalliselle tallaajalle paljon mitään, mutta nyt monella on siitä mielipide suuntaan jos toiseen. Myös viraston rooli on tullut näkyvämmäksi, kertoo Maahanmuuttoviraston tuleva ylijohtaja Jari Kähkönen.

Kähkösen mainitsema vuosiluku 2015 viittaa aikaan, kun Suomeen yllättäen pyrki yli 32 000 pakolaista.

– Kyllä se on vedenjakajavuosi. Se toi kiinnostusta, mikä on tietysti ymmärrettävää. Näistäkin asioista saa ja pitää käydä yhteiskunnallista keskustelua.

Omista suurista linjauksistaan – jos sellaisia on – Kähkönen ei vielä suostu paljastamaan mitään. Pääjohtajan pesti alkaa vasta syyskuun alussa, ja ainakin alku menee käytännön asioihin tutustumiseen ja perehtymiseen. Itse virastossa Kähkönen on käynyt lukuisia kertoja ja sen henkilökunta monilta osin tuttua.

– Ensi viikolla on tarkoitus mennä Pasilaan. Nykyinen ylijohtaja Jaana Vuorio on luvannut ystävällisesti opastaa ja neuvoa minua. Tällä päästään varmasti hyvin eteenpäin, sanoo Kähkönen.

Suomen kielen opiskelu tärkeää

Vuodet Joutsenon vastaanottokeskuksen johtajana ovat tehneet Kähkösestä ainakin melkoisen asiantuntijan turvapaikka-asioissa.

Joutsenon Konnunsuolla sijaitsevat entiset vankilarakennukset ovat jo kahdeksan vuoden ajan muodostaneet yhden Suomen suurimmista vastaanottokeskuksista. Sinne ihmiset tuodaan, kun he saapuvat Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

Vastaanottokeskuksen yhteydessä toimii myös säilöönottoyksikkö, jossa ihmiset odottavat oman tilanteensa muuttumista. Jollakin heistä henkilöllisyys ei ole viranomaisten tiedossa, ja joidenkin taas saatetaan uskoa syyllistyvän rikoksiin, jos heidät päästettäisiin vapaalle jalalle. Osa säilöönottoyksikön asukkaista on voinut myös saada kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Vastaanottokeskuksessa turvapaikkapäätöstä odottavilla Suomeen tutustuminen alkaa melkein heti saapumisen jälkeen.

– Ensi kerrotaan käytännön prosesseihin liittyviä asioita. Sitten alkaa esikotouttava toiminta, kuten esimerkiksi perehtyminen Suomen yhteiskuntaan, demokratiaan ja tasa-arvoon liittyviin asioihin. Ihmiset sitten tietävät millainen yhteiskunta Suomi on, jos jäävät tänne asumaan, sanoo Jari Kähkönen.

Vähintään yhtä tärkeää on kielen opiskelun aloittaminen.

– Keskeistä on suomen kielen opiskelu. Sitä me Joutsenossa turvapaikanhakijoille tarjoamme.

Aika koronan jälkeen

Kaikki Suomen vastaanottokeskuksissa olevista turvapaikanhakijoista eivät saa turvapaikkaa. Silloin edessä on kotiutus.

– Jos he eivät vapaaehtoisesti lähde, loppupelissä poliisi heidät poistaa. Soisin kyllä, että he lähtisivät vapaaehtoisesti. Heidän pitäisi päästä lähtemään myös tuetusti, jotta varmistetaan turvallinen kotiinpääsy, sanoo Jari Kähkönen.

Maahanmuuttovirasto on saanut myös kritiikkiä siitä, että se palauttaa ihmisiä turvattomiin maihin.

– Minä luotan, että meidän väkemme tekee oikeita ja laadukkaita päätöksiä ja huomioi palautuskiellon aiheuttamat määräykset ja vaatimukset. Myös poliisin pitää ottaa tämä asia huomioon.

Jari Kähkönen johtaa Joutsenon vastaanottokeskusta vielä reilun viikon ajan. Viime kuukaudet vastaanottokeskuksessa ovat olleet poikkeuksellisen rauhallista aikaa. Syynä koronan mukanaan tuomat maahantulorajoitukset ja se, että ihmiset eivät pääse liikkumaan Euroopan läpi.

– Uusia asiakkaita on tullut todella vähän, parin viime kuukauden aikana vain kourallinen.

Myös asiakasmäärä Joutsenon vastaanottokeskuksessa on Kähkösen mukaan hyvin maltillinen edellisvuosiin nähden. Tällä hetkellä vastaanottokeskuksessa on 120–130 henkilöä, kun esimerkiksi vielä viime maaliskuussa turvapaikkapäätöstä Joutsenossa odotti noin 170 henkilöä.

Tilanne voi jatkua maltillisena vielä kauankin. Maahanmuuttoviraston tuleva ylijohtaja Jari Kähkönen näet uskoo, että koronapandemian aiheuttama hiljaisuus voi jatkua Euroopan muuttoliikkeessä vielä ainakin lähivuosien ajan.

Sen jälkeen tilanne voi olla toinen.

– Tietyissä maissa esimerkiksi Välimeren alueella on painetta tulla Eurooppaan. Se saattaa purkautua, kun pandemian aika on ohi.

Silloin tilanne voi muuttua Suomessakin.

– Jos matkustaminen Euroopan sisäpuolella helpottuu, toki se näkyy myös meillä hakijamäärissä, sanoo 1.9.2020 Maahanmuuttoviraston ylijohtajana aloittava Jari Kähkönen.

Juttua muokattu 23.8. klo 15.35: Poistettu kuva, jonka kuvatekstissä luki virheellisesti, että Maahanmuuttovirasto myöntäisi työluvat ulkomaalaisille marjanpoimijoille.