Lokakuun alussa alkaneet ylimääräiset harjoitukset (YH) tarkoittivat käytännössä koko Suomen kenttäarmeijan liikekannallepanoa. Koska neuvottelut Neuvostoliiton kanssa olivat edelleen kesken, liikekannallepano haluttiin naamioida ”harjoitukseksi” tilanteen turhan kiristymisen välttämiseksi.
Palvelukseen kutsuttiin lähes kaikki reserviin kuuluvat alle 60-vuotiaat upseerit ja alle 40-vuotiaat aliupseerit sekä miehistö. Joukkojen pääosa oli valmiina itärajalla 20. lokakuuta tienoilla.
Yli kuukauden kestäneillä harjoituksilla katsotaan olleen merkittävä vaikutus suomalaisten puolustuskyvyn ja –tahdon lujittumiseen. Joukot tutustuivat paitsi toisiinsa, myös tulevien taistelualueiden maastoon, joista molemmista oli hyötyä tulevissa taisteluissa. Joukot myös jatkoivat vapaaehtoisten kesällä aloittamaa linnoitustyötä. Kesän aikana jopa 65 000 miestä kävi parin viikon ajan rakentamassa Karjalan kannaksen varustuksia.
YH:n aikana tehtyjen linnoitustöiden huonona puolena oli se, että varsinaiseen sotilaskoulutukseen jäi vain vähän aikaa. Koulutusta hankaloitti myös joukkojen jatkuva liikuttaminen sekä ampumatarvikkeiden ja sopivien ampumapaikkojen vähyys. Tilanne oli parempi erikoisjoukkojen (mm. viesti-, kranaatinheitin- ja lääkintämiesten) osalta, joiden ei juuri tarvinnut osallistua linnoitustöihin.
Kun sota marraskuussa alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä, koulutukseen alettiin kiinnittää kunnolla huomiota. Todellinen pohja talvisodan taisteluissa menestymiseen oli kuitenkin luotu jo vuosina 1935-39 järjestetyissä kertausharjoituksissa ja suojeluskunnissa.