Mitä Helsingissä kohtaavista sotilasjohtajista tiedetään?
Yhdysvaltain asevoimien komentajan, kenraali Joseph F. Dunford Jr:n tausta on merijalkaväessä, Venäjän asevoimien komentajan, armeijakenraali Valeri Gerasimovin panssarivaunujoukoissa. Suurvaltojen sotilasjohtajat ovat tiettävästi tavanneet tätä ennen kerran aiemmin. Gerasimov tunnetaan "kenraalien kenraalina", Dunford puolestaan lempinimellä taistelija-Joe. Lue lisää tästä.
Orpon ja Sipilän jatko puoluejohtajina ratkeaa viikonloppuna
Kokoomuksen ja keskustan puolueväet kokoontuvat tänään viikonlopun puoluekokouksiin poliittisesti jännitteisessä tilanteessa. Petteri Orpo hakee jatkoa kokoomuksen puheenjohtajana Turussa, ja Juha Sipilä tavoittelee uutta kautta keskustan peräsimessä Sotkamossa. Voit seurata kokousten kohokohtia Ylen suorissa lähetyksissä, joista ensimmäinen alkaa klo 14.15.
AOP
"Onko meidän lapsi nyt jonkinnäköinen hirviö?"
Huuli- ja suulakihalkioiden hoito on Suomessa huippuluokkaa, mutta silti aiheesta on saatavilla niukasti tietoa. Keuruulainen Miia Vieltojärvi kuuli sanan huulihalkio ensimmäistä kertaa rakenneultrassa. Se muutti koko odotuksen suunnan. Nyt hän kertoo asiasta ja raskaasta käsittelyprosessistaan avoimesti blogissaan.
Miia Vieltojärven blogi
WWF: Mikromuovia löytyy jokaisesta Välimeren eläimestä
Välimeri on muuttumassa jättimäiseksi muovimereksi, ilmenee WWF:n juuri julkaisemasta raportista. Maailman merien päivänä julkaistun raportin mukaan suurin osa muoviroskasta on peräisin kuluttajapakkauksista. Ylen haastattelema meriasiantuntija sanoo, että käytännössä kaikissa Välimeren eläimissä on mikromuovia.
Matti Myller / Yle
Kanada laillistamassa marihuanan viihdekäyttöä
Kanadan senaatti on hyväksynyt lakiesityksen, joka laillistaisi marihuanan viihdekäytön maassa. Kanadasta on näin tulossa ensimmäinen suurista teollisuusmaista, joka hyväksyy marihuanan tuotannon, myynnin ja kulutuksen. Lain tarkoituksena on vähentää alaikäisten marihuanan käyttöä ja siihen liittyvää rikollisuutta.
Brandon Marshall / AOP
Perjantai on kylmä, mutta viikonloppuna lämpenee
Sää jatkuu perjantaina viileänä. Suuressa osassa maata lämpötila jää alle 15 asteen. Viikonlopun aikana lännestä saapuu lämpimämpää ilmaa ja lämpötila kohoaa viimeistään sunnuntaina eteläisessä Suomessa 20 asteen paikkeille ja paikoin ylikin. Sateita voi kertyä lauantaina maan keskiosissa ja sunnuntaina Lapissa. Kuivuus jatkuu osassa maata ja metsäpalovaroituksia on yhä voimassa. Lue lisää Ylen sääsivuilta.
Toni Aho oli vauva, vain yhdeksän kuukauden ikäinen ja perhe asui Arabiemiraateissa, kun diabetes puhkesi. Perhe päätti sairauden takia muuttaa takaisin Suomeen. Tauti on ollut osa Tonin elämää nyt 33 vuotta. Hän on siis ehtinyt kokea verensokerin mittaamisen niin virtsasta kuin verestäkin.
Pari viime vuotta ovat olleet käänteentekeviä, kun Toni on voinut käyttää käsivarteen ammuttavaa sensoria, joka mittaa veren sokeritasapainoa. Hieman kännykkää pienemmällä laitteella pyyhkäistään sensorin läheltä, jolloin glukoosiarvo tulee näytölle. Yksi sensori toimii pari viikkoa, jonka jälkeen sen voi repäistä pois ja laittaa itse uuden.
– Elämäni on helpottunut todella paljon, sillä laite näyttää onko verensokeri nousussa, laskussa vai pysynyt tasaisena. Näin pystyn ennakoimaan miten elän, kertoo Toni Aho Helsingissä Meilahden Diabetespoliklinikalla.
Mittaustavat ovat muuttuneet
"Tyylikkään näköisiä!" kehuu osastonylilääkäri Tiinamaija Tuomi Toni Ahon sokerikäyriä. Libre-sensori on mitannut Ahon kudossokeria jatkuvasti viiden minuutin välein. Tuomen mukaan erilaisten sensorien avulla diabeetikot voivat entistä tarkemmin reagoida hoitomuutoksiin eli siihen, tarvitseeko heidän nostaa vai laskea verensokeriaan.
– Sensorin käyttäjät saavat itselleen paremman sokeritasapainon ja se heijastuu vähäisempiin diabeteksen aiheuttamiin lisäsairauksiin, sanoo Tuomi.
Vielä 1970-luvulla insuliinihoitoa tarvitseville lapsille pidetyillä erityisillä diabeteksen sopeuttamisvalmennusleireillä neuvottiin, miten virtsasta saadaan mitatuksi verensokeri.
Lääketieteen kehityttyä verensokerimittaukset voitiin ottaa sormenpään verinäytteestä ja nyt sekin alkaa olla postuva keino. Jos diabeetikko ottaa verinäytteen sormenpäästä keskimäärin viisi kertaa päivässä, niin nyt sensori kertoo sen päätelaitteelle jopa parikymmentä kertaa päivässä.
Päätelaite näyttää keskimääräisen glukoosin lukemat viimeisen seitsemän päivän ajalta.Yle
1300 euroa vuodessa
Kaikki diabeetikot tällaista sensoria eivät vielä saa. Se annetaan kaikkialla alle 25-vuotiaille, raskaana oleville ja raskautta suunnitteleville. Joissakin kunnissa kaikki ykkös- ja kakkostyypin diabeetikot saavat sensorin, mutta joissakin kunnissa vain osa ykköstyypin diabeetikoista. Laite kaikkineen maksaa noin 1300 euroa vuodessa.
– Tämä muuttuu nopeasti. Vaikea kuvitella, että vielä parin vuoden kuluttua insuliinipotilas mittaisi verensokeria sormenpäistä, uskoo lääkäri Tiinamaija Tuomi.
Sensoreita salakuljetetaan
Vaikka kunta sallisikin sensorit diabeetikoille, on laitteissa suuren kysynnän vuoksi ollut aika ajoin ollut toimitusvaikeuksia. Potilaat itse eivät myöskään voi tilata laitteita, sillä Suomen ip-osoitteista tilaaminen on estetty. Niinpä jotkut salakuljettavat sensoreita omaan käyttöönsä. Kaikki potilaat kuitenkin hoidetaan.
– Meilläkin on HUS:issa potilaita, jotka itse hoitavat sokeriarvojensa mittausta ties minkälaisella mittarilla. He lähettävät pilvipalvelusta käyränsä meille ja niitä sitten yhdessä tarkastellaan, sanoo Tuomi.
Mistä diabetes johtuu?
Vanhemmalla iällä puhkeavaa 2. tyypin diabetesta sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Ykköstyypin eli nuoruustyypin diabeetikoita on Suomessa noin 50 000. Tässä sairaudessa hoitona on aina insuliini.
Suomessa lasten diabetes on yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Tiinamaija Tuomella on tähän mielipide.
– Lapset altistuvat liian vähän erilaisille bakteereille ja viruksille pikkuvauvana eli alle 2-vuotiaina. Silloin voisi vielä kouluttaa kehon omaa puolustusjärjestelmää.
Poliisi löysi mieheltä pommin Kuopiossa, kertoo Savon Sanomat. Lehden mukaan 35-vuotiaalta kuopiolaismieheltä löytyi repustaan koottu räjähdyspanos, jonka kanssa hän oli kulkenut Kuopion kaupunkialueella.
Savon Sanomien mukaan mies oli poliisiasemalla muun rikosepäilyn vuoksi ja tuolloin poliisi löysi miehen laukusta sähköisellä laukaisulla räjäytettävän räjähteen. Poliisin tiedon mukaan käyttökelpoinen räjähde oli miehen itsensä tekemä, lehti kertoo.
Löytö tehtiin viikko sitten. Savon Sanomien tietojen mukaan poliisin pommiasiantuntijat hävittivät räjähteen samana päivänä kontrolloidusti.
Yle ei ole saanut kiinni tapauksen tutkinnanjohtajaa. Itä-Suomen poliisi vahvistaa kuitenkin, että Savon Sanomien tiedot pitävät paikkansa.
Satakunnan Kansa kertoi eilen iltapäivällä Pori Jazzin vastavalitun, elokuussa aloittavan toimitusjohtajan kommenteista. Niissä hän antoi ymmärtää, että homoseksuaalisuudesta voisi eheytyä.
Syntyi kiivas julkinen keskustelu, jonka lopuksi Pori Jazzia pyörittävän yhdistyksen hallitus päätti Aki Ruotsalan työsopimuksen purkamisesta. Hallituksen puheenjohtaja Hannu Jaakkola totesi, ettei päätös ollut helppo. Sille ei kuitenkaan ollut hänen mukaansa muuta vaihtoehtoa.
Miksi?
”Kohut ovat arsenikkia maineikkaille brändeille”
Yritysten kyky tehdä tulosta on yhä useammin riippuvainen siitä, saavatko ne osakseen huomiota ja siitä, millaista mainetta ne itselleen rakentavat. Näin kirjoittaa viestintätoimisto Ellun Kanat muutama vuosi sitten julkaistussa yritysvastuullisuutta käsittelevässä raportissa.
Yrityksen maine syntyy paitsi sen teoista myös johdon kannanotoista. Amerikkalainen Harvard Business Review kirjoitti alkuvuodesta yrityksien maineenhallinnassa tapahtuneesta muutoksesta. Aiemmin ajateltiin, että puolen valitseminen poliittisiksi nähdyissä kysymyksissä voi vaikuttaa negatiivisesti yritysten myyntiin. Yhteiskunnallisten vastakkainasettelujen lisääntyessä myös toimitusjohtajien kannanottojen määrä on kuitenkin kasvanut – ja niihin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Monelle asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle ei olekaan yhdentekevää, mitä Pori Jazzin tuleva toimitusjohtaja toteaa julkisessa keskustelussa. Kuluttajademokratiassa kansalainen äänestää lompakkoaan käyttämällä, ja siksi toimitusjohtajan kommentit eivät ole merkityksettömiä myöskään lopulta vastuussa olevalle hallitukselle.
– Jokaisella yrityksellä on tietenkin mahdollisuus valita kantansa. Tässäkin tapauksessa Pori Jazz olisi voinut asettua toimitusjohtajansa tueksi, mutta se olisi saattanut aiheuttaa lisähaittaa, muistuttaa kriisiviestintään erikoistuneen Tekir Oy:n hallituksen puheenjohtaja Harri Saukkomaa.
Saukkomaan mukaan tällaiset kohut ovat myrkyllisiä kaikenlaisten yritysten maineille.
– Mutta varsinaista arsenikkia ne ovat tunnetuille ja maineikkaille kulttuuribrändeille, joiden brändin arvo itsessään on suurempi kuin esimerkiksi liikevaihto. Sellaisille, kuten Pori Jazz. On myös brändejä, joiden johdolta voidaan kestää tällaisia mielipiteitä.
Tutun kaavan mukaan
Julkisuus ja julkiset keskustelut noudattavat usein tuttua kaavaa. Ihmisten tapa vuorovaikuttaa keskenään tai median lajityypit eivät muutu radikaalisti päivästä toiseen, sanoo mediatutkija, elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen.
– Siksi jo eilen iltapäivällä oli ennustettavissa, miten Ruotsalan kommenteista tultaisiin puhumaan. Keskustelu kutsui osakseen puheenvuoroja sekä siitä, saako enää olla samoilla linjoilla Ruotsalan kanssa ja siitä, miten ”Pori Jazzit jäävät tänä vuonna välistä”, Koivunen summaa.
Ruotsalan tapaus on Koivusen mukaan malliesimerkki mediatapahtumasta, jossa nähdään aiheesta riippuen ennustettavia rooleja ja repliikkejä. Media synnyttää tapahtumat, antaa niille areenan, nimeää ne ja kommentoi niitä.
Harri Saukkomaa uskoo, että vastaavanlaisia tapauksia tullaan vielä tulevaisuudessa näkemään.
– Eniten hankausta syntyy arvomaailmojen törmäämisessä ja erityisesti kommenteissa, jotka liittyvät ihmisten tasavertaiseen kohteluun, hän sanoo ja viittaa Susanna Kosken kommenteista nousseeseen keskusteluun.
Saukkomaan mukaan yritysten ja ihmisten kannalta on haastavaa, ettei esimerkiksi kohua herättävän mielipiteen tarvitse olla tuore. Tässäkin tapauksessa Satakunnan Kansa oli nostanut esiin vanhat lausunnot, joihin tartuttiin.
– Yritysten olisikin oltava tarkkana rekrytointivaiheessa ja mietittävä, millaisia ongelmia rekrytoinnista voi syntyä ja miten niitä voidaan etukäteen taklata. Mitä lähempänä yritys toimii suoraan ihmistä, sitä herkempi on oltava.
Suurin osa Välimeren muoviroskasta on peräisin kuluttajapakkauksista eli kertakäyttömuoviroskasta.
Tutkijat ovat erityisen huolestuneita mikromuovista, jota on Välimeressä maailman mittakaavassa ennätysmäärä. Välimeren mikromuovipitoisuus on neljä kertaa suurempi kuin Tyynenmeren muovipyörteen pitoisuus. Mikromuovin määrä Välimeressä on 1,25 miljoonaa fragmenttia neliökilometriä kohden, kertoo WWF tiedotteessa.
– On havaittu, että käytännössä kaikissa Välimeren alueen merieläimissä on mikromuovia ja 90 prosenttia eläimistä on syönyt suurikokoista muoviroskaa, kertoo WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo Ylelle.
WWF kertoo tiedotteessa, että suuremmat muoviroskat vahingoittavat, tukehduttavat ja tappavat eläimiä. Mukana on myös uhanalaisia lajeja, kuten merikilpikonnia ja munkkihylkeitä.
Ruokaketjuun joutuessaan mikromuovi uhkaa myös ihmisten terveyttä.
Mitä tavallinen ihminen voi tehdä?
Välimeren maissa matkailee yli 200 miljoonaa turistia vuosittain, ja suurin osa Välimereen joutuvasta muovijätteestä on lähtöisin Turkista ja Espanjasta. Seuraavaksi suurimpia muovijätteen tuottajia ovat Italia, Egypti ja Ranska.
Tavallinen ihminenkin voi tehdä osansa luonnon suojelemiseksi, muistuttaa Soirinsuo.
– Tavallinen ihminen voi Välimeren maissa turistina ollessaan syödä ravintolassa, jossa käytetään kestoastioita. Myös toreja voi suosia, sillä niissä ruoka on vähemmän pakattua. Eikä heitetä roskia rannalle.
Merien muoviongelman ratkaisemisessa merkittävä tekijänä on kertakäyttöisen muovin kulutuksen vähentäminen. Soirinsuon mukaan EU-maiden ihmiset ovatkin heränneet siihen, että muovijäteongelma on suuri ja siihen pitää puuttua.
– Olisi tärkeää, että EU:n yhteistä lainsäädäntöä lähdetään muuttamaan muovin vähentämiseksi ja kiertotalouden sekä jätteiden kierrätyksen parantamiseksi.
Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan Curiosity-mönkijä on havainnut Marsin metaanitason vaihtelevan eri vuodenaikoina. Talviaikaan metaania on mitattu planeetan kaasukehässä noin kolme kertaa enemmän kuin kesällä.
Tutkijat ovat erimielisiä siitä, mikä mahdollisesti aiheuttaa vaihtelun. Metaani voi olla peräisin jäästä, mutta tutkijoiden mukaan ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että vaihtelun takana olisi biologinen lähde.
Maapallolla suurin osa ilmakehän metaanista on peräisin kasveista ja eläimistä. Metaania on varastoitunut kuitenkin myös ikijäähän.
Ilmatieteen laitoksen avaruustutkija Ari-Matti Harri pitää tietoa Marsin metaanitason vaihtelusta merkittävänä.
– Metaania on havaittu Marsissa aiemminkin, mutta tarkkoja arvoja ei ole saatu mitattua. Ennen näitä tuloksia pelättiin, että metaanin mahdollinen vaihtelu voisi sekoittua Marsin kaasukehän luontaiseen vaihteluun. Nyt saatiin kuitenkin selvät lukemat, Harri sanoo.
Tutkijan mukaan vielä on mahdotonta sanoa, onko vaihtelun taustalla biologinen vai kivikemiallinen lähde. Yksi teoria uusien mittausten myötä saatiin kuitenkin karsittua pois.
– Aikaisemmin ajateltiin, että metaani voisi olla peräisin meteoriittien tuomista orgaanisista yhdisteistä. Nyt metaanitason vaihtelu on niin suurta, että metoriitit eivät sitä pysty selittämään.
Nasan tutkijoiden uutta löydöstä on siivitetty suomalaisen tekniikan avulla. Curiosity-mönkijässä on mukana Ilmatieteen laitoksen ja Vaisala-yhtiön kehittämät kosteus- ja painemittarit.
G7-maiden johtajat kokontuvat tänään Kanadan Quebecissa riitaisissa tunnelmissa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tapaa ensi kertaa tullimaksupäätöksellään suututtamat liittolaisensa.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron arvosteli Twitterissä kovin sanoin Trumpin päätöstä ulottaa teräs- ja alumiinitullit myös Euroopan, Kanadan ja Meksikon tuontiin.
– Amerikan presidenttiä ei ehkä haittaa eristäytyminen, mutta myöskään me emme pistä pahaksi allekirjoittaa kuuden maan keskeinen sopimus, jos tarve näin vaatii, veisteli Macron
Trump vastasi tviittiin toistaen jälleen väitteensä, jonka mukaan Yhdysvaltain liittolaiset kohtelevat maata epäreilusti.
Trumpin ajatukset ovat olleet viime aikoina 12. kesäkuuta järjestettävässä huippukokouksessa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa. Uutiskanava CNN:n mukaan presidentti olisi jopa kyseenalaistanut, tarvitaanko hänen läsnäoloaan lainkaan Quebecissa.
G7-kokousta isännöi Kanadan pääministeri Justin Trudeau, joka on arvostellut viime päivinä erittäin kovasanaisesti Trumpin tullipäätöstä kutsuen sitä loukkaavaksi. Euroopan johtajat ovat puolestaan ilmoittaneet asettavansa vastatulleja Yhdysvalloille.
Kun Handmaid’s Tale -sarjan ensimmäinen kausi ilmestyi huhtikuussa 2017, moni hieraisi silmiään. Niin suoraan 1980-luvulla kirjoitettuun romaaniin perustuva sarja tuntui kommentoivan maailman tapahtumia.
Huomio: Teksti sisältää joitakin juonipaljastuksia Handmaid's Talen ensimmäisestä kaudesta, jonka esittäminen on juuri alkanut Yle Teemalla.
Tulevaisuuteen sijoittuvassa synkässä sarjassa eletään kuvitteellisessa pappisjohtoisessa Gileadin valtiossa, entisissä Yhdysvalloissa.
Yhä harvempi nainen on hedelmällinen hiljattain tapahtuneen ekokatastrofin seurauksena. Ne naiset, jotka yhä pystyvät tulemaan raskaaksi, on alistettu rikkaiden ja valtaapitävien synnytyskoneiksi, orjattariksi. Muutkin naiset on suljettu yhteiskunnallisen elämän ulkopuolelle palvelijoiksi, lasten huoltajiksi tai seksiorjiksi.
Ajankohtaisuuden tunne lienee osittain tietoisesti rakennettua. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli tuotannossa loppuvuodesta 2016. Samaan aikaan presidentinvaalikampanjat olivat Yhdysvalloissa kiivaimmillaan.
Handmaid's Tale -sarjan maailmassa osa naisista on alistettu orjattariksi.George Kraychyk / Hulu
Dystopiat aallonharjalla
Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden lehtorin Hanna Samolan mukaan sarja herättää voimakkaan ajassa kiinni olemisen tunteen useista syistä. Trumpin valtaan nousun lisäksi kyse on myös kasvavasta ympäristöhuolesta.
– Handmaid’s Talessa kuvataan sitä, millaisia vaikutuksia ympäristön saastumisella voi olla yhteiskunnille. Miten äärimmäistä alistamista aletaan perustella toisaalta uskonnolla, toisaalta ympäristön saastumisella, Samola sanoo.
Hänen mukaansa dystopiatarinat ovat nyt erityisen suosittuja. Uusien teoksien lisäksi kirjakauppojen hyllyille ovat Suomessakin palanneet vanhat klassikot Orwellista lähtien.
Dystopiat ovat eräänlaisia kauhukuvia siitä, millaiseksi maailma voi muuttua.
– Varmaan niiden kautta käsitellään erilaisia pelkoja. Suomessakin erilaisista riskeistä ja uhista uutisointi on aika näkyvää. Ne voivat liittyä ilmastoon, poliittisiin tilanteisiin tai yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin, Samola sanoo.
Muun muassa homoseksuaalit tuomitaan tv-sarjassa kuolemaan.Take Five/Hulu
Päähenkilöt havahtuvat vasta, kun on liian myöhäistä
Handmaid’s Talen kiinnostavimpia puolia on sen miettiminen, miten liberaali valtio olisi voinut vajota niin syvälle syrjintään ja epätasa-arvoon niin, että korkeakoulutetut ihmisetkin suostuvat hallinnon sätkynukeiksi.
– Sekä romaanissa että sarjassa tuodaan hyvin esille se, miten salakavalasti ilmapiiri muuttuu. Ja miten naisten asema heikkenee ensin vähitellen, kunnes oikeudet viedään kokonaan rysäyksellä pois, Samola sanoo.
Orjattariksi alistetut naiset ovat vain hetkeä aiemmin työskennelleet myyntipäälliköinä ja tutkijoina. Nyt heillä ei ole oikeutta edes omaan rahaan eivätkä he saa lukea kirjoja.
Handmaid's Talen maailma on äärimmilleen viety, mutta myös nyky-yhteiskunnassa naisia kuulee syyllistettävän, jos he eivät hanki syystä tai toisesta lapsia.
– Aika useinhan se esitetään niin, että naiset haluavat keskittyä enemmän uraan ja koulutukseen, eivätkä lisääntymiseen. Handmaid’s Talessahan naisilta viedään oikeus työhön ja koulutukseen hyvin äärimmäisellä tavalla, Samola sanoo.
Toisaalta sarjan tapahtumissa voi nähdä yhtäläisyyksiä natsi-Saksan syntyyn. Saksassa ilmapiiri juutalaisia kohtaan muuttui yhä vihamielisemmäksi, kunnes heidän oikeutensa vietiin äärimmäisellä tavalla ja nopeasti.
– Dystopiasta tekee niin pelottavan se, että ihmiset eivät huomaa yhteiskunnan muuttumista ennen kuin on liian myöhäistä.
Samolan mukaan dystopioihin liittyy usein tietty varoitus. Uhkakuvia tehdään näkyväksi liioittelemalla niitä ja liittämällä olemassa oleviin yhteiskuntiin äärimmäisiä kehityskulkuja. Myös Handmaid’s Talen viesti on, että yhteiskunnan ilmapiirin muutoksille pitää olla herkkä.
– On aina hyvä olla vähän huolissaan tai ainakin on hyvä kiinnittää huomiota erilaisiin väkivallan muotoihin ja eri ihmisryhmien oikeuksiin tai niiden puuttumiseen.
– Ainakin minä mietin tätä katsoessani sitä, että nämä asiat ovat olleet ja ovat monessa paikassa naisille tai muille ihmisryhmille totta.
Alkuperäisteoksen kirjoittanut Margaret Atwood on itse todennut, että kaikki hänen kirjassaan esiintyvät väkivallan ja alistamisen muodot ovat olleet olemassa jossain muodossa eri puolilla maailmaa.
Naisten oikeudet ovat monessa maassa kulkeneet parempaan suuntaan viime vuosikymmeninä. Silti sarjan tapahtumille löytyy vastineita nykyajastakin, myös muualta kuin väkivaltaisista hirmuhallinnoista. Tässä neljä esimerkkiä.
Valtio määrää orjatarten pukeutumisesta.Take Five / Hulu
1. Abortti on rikos
Televisiosarjassa keskiössä ovat punaisiin kaapuihin ja kasvot pilkottaviin hilkkoihin pukeutuvat naiset, jotka on pakotettu eliittipariskuntien koteihin synnyttäjiksi. Pahin Handmaid's Talen Gileadissa tunnettu rikos on ehkäisy tai syntymättömän lapsen vaarantaminen.
Nytkin moni valtio säätelee tarkasti sitä, kuka saa keskeyttää raskauden vai saako lainkaan. Maltalla abortti on kielletty kaikissa olosuhteissa, Irlannissa päätettiin toukokuun kansanäänestyksessä muuttaa lakia, joka salli abortin vain silloin kun äiti on hengenvaarassa.
Yhdysvalloissa abortin vastustajat ovat merkittävä ryhmä erityisesti republikaanisessa puolueessa. He ovat saaneet nostetta Trumpin presidenttikaudella.
Laittomasta raskaudenkeskeytyksestä ei Euroopassa saa kuolemantuomiota, kuten Handmaid’s Talessa. Mutta esimerkiksi Irlannissa laiton raskaudenkeskeytys saattoi viedä 14 vuodeksi vankilaan.
Sekä Gileadissa että nykymaailmassa terrorismin pelkoa käytetään syynä ihmisoikeusloukkauksiin, kuten liikkumisen rajoittamiseen ja kokoontumisten kieltämiseen.
Gileadin synnyn taustalla ovat terrori-iskut, joiden tekijöistä ja motiiveista ei tosin ole selkeää tietoa. Gileadin alkuaikoina rauhanomaisiakaan mielenosoituksia ei siedetty, vaan sotilaat taltuttivat ne käyttämällä raakaa väkivaltaa. Ihmisten oikeuksia on rajattu väkivaltaisesti terrorismiin vedoten samoilla keinoin esimerkiksi lukuisissa Lähi-idän maissa Syyriasta Egyptiin.
Tavallisempaa on, että valtion oikeuksia puuttua ihmisten elämään lisätään hiipien terrorismin vastaisen taistelun varjolla.
Ranskassa vuoden 2015 terrori-iskujen jälkeen voimaan astunut poikkeustila päätyi pysyvän lain kirjaimeksi. Sen turvin viranomaisille taataan esimerkiksi pääsy kaupallisten lentojen matkustajatietoihin. Samoin suuria väkijoukkoja keräävät tapahtumat voidaan ottaa viranomaisten valvontaan.
Miehellä on Handmaid's Talen maailmassa oikeus maata kotonaan asuvan orjattaren kanssa.Take Five / Hulu
3. Raiskaus on uhrin syy
Orjattariksi koulutettavat naiset ovat ringissä. Nuori Janine on kertonut joutuneensa joukkoraiskatuksi. Naisten kouluttaja kysyy ringiltä, kenen syy raiskaus oli. Naisten on osoitettava ringin keskellä häpeävää Janinea.
– Hänen syynsä, hänen syynsä, he hokevat. Kohtaus on äärimmilleen viety, mutta naisia syyllistetään yhä herkästi seksuaalisesta väkivallasta.
Samola huomauttaa, että Suomessakin keskustellaan yhä siitä, onko kyseessä raiskaus, jos uhri ei ole tarpeeksi selvästi osoittanut haluttomuuttaan taistelemalla vastaan. Ruotsiin on tulossa lakimuutos, jonka jälkeen suostumuksen puuttuminen määrittää raiskauksen, ei käytetty väkivalta.
Yksi lakimuutoksen syistä on, että tavallisimmin raiskaaja on ennestään tuttu. Puskasta kimppuun hyppäävä tuntematon raiskaaja on paljon harvinaisempi.
Handmaidin Gileadissa raiskauksesta saa kuolemanrangaistuksen. Miehellä on kuitenkin oikeus harrastaa talonsa orjattaren kanssa seksiä kerran kuussa, eikä orjattarelta kysytä. Valtio siis sallii raiskauksen, kunhan se tehdään kotona.
Kohtaukset vievät ajatukset siihen, mitä kodin seinien sisällä voi rangaistuksetta tehdä.
Päähenkilöä "frediläistä" esittää Elisabeth Moss.George Kraychyk/Hulu
4. Nainen on myyntituote
TV-sarjassa erityisen huono onni käy naisille, jotka lähetetään “siirtomaihin”. Ne joita ei viedä raaoille työleireille, joutuvat palvelemaan armeijan seksiorjina.
Sarjan myötä selviää, että seksiin, ei lisääntymiseen, tarkoitettuja naisia pidetään myös eliitille tarkoitetuissa ilotaloissa Gileadin rajojen sisällä. (Tämä siitä huolimatta että Gileadissa järjestelmän väitetään vapauttavan naiset lihallisen himon kahleista).
Juuri seksiorjuus on nykymaailmassa ihmiskaupan tuottoisin ala. YK:n mukaan ihmiskauppiaat tienaavat seksikaupalla noin 90 miljardia euroa vuosittain.
Erityisesti Afrikasta Eurooppaan tuotavien naisten määrä on kasvanut viime vuosina. Italiaan tuli Libyan kautta yli 11 000 nigerialaisnaista vuonna 2016. Heistä osa päätyy myös Suomeen.
Blessed day!
Yle Teema esittää parhaillaan Handmaid's Talen ensimmäistä tuotantokautta. Toinen kausi pyörii parhaillaan HBO:n maksullisessa palvelussa.
Miljoonat Facebook-käyttäjät ovat saattaneet ohjelmistovirheen takia tietämättään julkaista esimerkiksi vain ystävilleen tarkoitettuja tietoja julkisina.
BBC:n mukaan ohjelmistovirhe aiheutti sen, että käyttäjän tekemät julkaisut näkyivät kaikille, vaikka käyttäjä oli aiemmin valinnut asetuksista, että hänen julkaisunsa näkyvät vain esimerkiksi ystäville.
BBC:n mukaan Facebook on arvioinut, että arviolta 14 miljoonaa käyttäjää teki tietämättään julkisia päivityksiä. Ohjelmistovirheestä torstaina kertonut Facebook sanoo tiedotteessa olevansa yhteydessä kaikkiin niihin käyttäjiin, joihin virhe on vaikuttanut.
Ohjelmistovirhe vaikutti 18.-27. toukokuuta välisenä aikana tehtyihin julkaisuihin, uutistoimisto AFP kertoo.
– Vika ei vaikuttanut mihinkään, mitä ihmiset olivat julkaisseet aiemmin. Haluamme pahoitella tätä virhettä, Facebookin edustaja sanoi tiedotteessa.
Se oli jo toinen kerta, kun keuruulainen Miia Vieltojärvi lähti ultraäänitutkimuksesta itkien pois. Aiemmalla kerralla lääkärin sanat olivat vielä lohduttomammat: "keskenmeno".
Nyt kyseessä oli jotain, mistä tuleva äiti ei ollut ikinä kuullut.
Vieltojärvi oli vielä hetki sitten puristanut lapsensa isää kädestä, hymyillyt leveintä hymyään ja kuullut odottavansa poikalasta. Pienokaista, joka nukkui jo turvallisesti kohdussakin samassa asennossa kuin isänsä. Käsi päänsä päällä.
Sitten lääkärin lempeä jutustelu pysähtyi.
"Täällä nyt valitettavasti näyttäisi olevan tällainen huulihalkio."
Eihän meille voi näin käydä. Tällaista tapahtuu vain muille.
Lääkärin tiedot jäivät ohuiksi. Tulevien vanhempien piti odottaa niitä seuraavaan päivään kontrolliultraan.
– Meille sanottiin siinä vaiheessa ainoastaan, että huuli on auki vasemmalta puolelta ja todennäköisesti myös suulakeen asti. Se vaatii erityisiä toimenpiteitä muun muassa syömisen kanssa.
Musertuminen ja pettymys. Kaikki tunteet rakkaudesta mustan sävyihin vyöryivät samaan aikaan naisen yli.
Alkoi rankka käsittelyprosessi, joka jatkui siihen saakka, kun Vieltojärvi otti sairaalakassinsa ja lähti synnyttämään. Vielä sairaalan ovella hän kysyi itseltään, onko hän nyt varmasti valmis näkemään poikansa ensimmäistä kertaa.
Piilottelua ja häpeää?
Vieltojärven perheen vanhempien tunteet jakaa moni suomalaisperhe. Maassamme syntyy vuosittain jopa 120 huuli- ja suulakihalkiolasta. Määrä on suhteessa syntyvyyteen, joten nyt syntyvyyden ollessa matalalla, halkiolapsia syntyy alle sata vuodessa.
– Pitkäaikaisessa seurannassa halkioiden määrät eivät ole kasvussa. Tällä hetkellä ei epäillä ympäristötekijöitä, jotka lisäisivät tai vähentäisivät halkiomääriä. Määrä on melko vakio, mutta suhteessa syntyvyyteen. On tutkittu, että esimerkiksi Afrikassa on sellaisia alueita, joissa ympäristömyrkyt ovat assosioituneet korkeaan halkioesiintyvyyteen, kertoo Huuli-ja Suulakihalkiokeskus HUSUKEn plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko.
Vaikka rakennepoikkeama on suhteellisen yleinen, siitä ei juurikaan puhuta. Sen sai todeta Miia Vieltojärvikin.
– Kirjoitin englanniksi someen häshtägin cleftlip, huulihalkio, ja sieltä tuli ainoastaan koirien kuvia, joilla on huuli- tai ienhalkio. Vaikka se on niin yleinen, niin ihmisistä kuvia ei löytynyt. Piilotellaanko heitä? Minulla tuli sellainen fiilis, että häpeilläänkö näitä lapsia, Vieltojärvi muistelee.
Miia Vieltojärvi päätti Oliverin synnyttyä, ettei aio piilotella poikaansa. Hän perusti aiheesta blogin.Miia Vieltojärven blogi
Plastiikkakirurgian dosentin Anne Saarikon mukaan huuli- ja suulakihalkiot ovat raskaudenaikaisia sulkeutumishäiriöitä kasvorakenteissa. Laajassa halkiossa lapsen suu ja nenä ovat täysin yhteydessä toisiinsa.
Huuli- ja suulakihalkiot voidaan ryhmitellä eri tavoin (Suomen Huuli-suulakihalkiopotilaat ry), koska halkiomuodoilla on lukuisia eroja.
Yksinkertaisimmat halkiot tulevat huulen hammasharjanteen ja suulaen, eli suun ja nenän, välille. Täydellisessä molemminpuolisessa halkiossa yläleuka on alkuvaiheessa kolmessa osassa ja toispuoleisessa täydellisessä halkiossa kahdessa osassa.
Pienemmät halkiot voivat olla huulen alueella tai vaikka vain suulaen takaosassa.
Halkioita yhdistää se, että vaikka vastasyntyneen kasvot voivat näyttää hyvinkin rajuilta, kasvoista ei oikeastaan puutu mitään. Kasvoista löytyvät normaalit rakenteet, jotka voidaan kirurgisesti korjata. Tämä saattaa vaatia useamman leikkauksen. Tavoitteena on hyvä tulos sekä puheen, purennan että ulkonäön osalta.
– Se vaatii hyvää vauvavaiheen keskitettyä hoitoa, kirurgiaa ja moniammatillista tiimityötä, Saarikko kertoo.
Ja sitä Suomessa on tarjolla, mutta saavuttaako tieto halkiolapsen tulevat vanhemmat?
Inhimilliset tunteet
"Kaikki ne odotukset ja haaveet joita sulla oli ollu tulevaa vauva-aikaa kohtaan, riistettiin pois. Et saisikaan sitä, mistä olit unelmoinut. Mitä niin kovasti olit odottanut. Joudut rakentamaan kaiken uudelleen ja luopumaan monesta ''unelmasta''. Se oli yks vaikeimmista asioista hyväksyä. Ettet saisikaan kokea kaikkea mitä haluaisit."
Näin 25-vuotias Miia Vieltojärvi muistelee blogissaan hetkeä, jolloin hän sai kuulla, ettei voisi imettää poikaansa. Se oli hänelle pahin hetki. Hän ei enää jaksanut padota tunteitaan, toisin kuin kuvassa, jossa hän pitelee hymyillen vaaleansinisiä BOY-kirjaimia vauvavatsansa päällä.
"Näytän olevani onneni kukkuloilla, mutta tuon naamarin takana on oikeasti nainen, jonka tekis mieli huutaa."
Oliver on jäntevä ja hyväntuulinen lapsi.Miia Vieltojärven blogi
Sisimmässään hän tiesi, että asia pitää kohdata. Pitää nousta ja valmistautua maailman ihanimman pojan syntymään.
Ennen sitä oli sanottava ääneen ne kamalimmat asiat, mitä äiti voi lapsestaan sanoa.
Plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko on kohdannut uransa aikana valtavan määrän halkiolasten perheitä. Hänelle Vieltojärven tunteet ovat tuttuja ja todella inhimillisiä.
Hän on sitä mieltä, että entistä tarkempi rakenneultraäänitutkimus on tuonut mukanaan pelkästään hyvää, ainakin mitä tulee asenneilmapiirin muutokseen ja perheiden ennakkovalmistautumiseen.
– Perhe pystyy raskauden aikana valmistautumaan halkiolapsen syntymiseen. Jos ei ole koskaan nähnyt avointa huulihalkiota, niin se saattaa olla äidille järkytys. Siinä mielessä raskaudenaikainen ensitieto on tärkeä, Saarikko sanoo.
Rakenneultraäänitutkimuksen jälkeen ollaan yhteydessä Helsingin tai Oulun yliopistollisen sairaalan halkioyksikköön. Tarvittaessa perheelle järjestetään ensikäynti jo raskauden aikana, jotta he saavat asianmukaista informaatiota siitä, mikä odottaa.
– Lapsen syntyessä perheet uskaltavat paremmin nähdä lapsen, eivätkä vain halkiota. Jos leveä halkio tulee yllätyksenä, äiti saattaa nähdä ensimmäisinä kuukausina vain sen halkion, eikä lasta, Saarikko kertoo.
Joissakin tapauksissa vanhemmat uskaltavat kiintyä lapseen vasta kun huuli on suljettu.
– Kun on ollut tällaisia yllättäviä halkiosyntymiä, niin tuntuu, että joskus käy näin. Yllätyksiä tulee tosin nyt harvemmin ja harvemmin. Tällaisia tapauksia on pieni prosentti, Saarikko kertoo.
Kaikkia halkioita ei kuitenkaan saada selville varhain. Esimerkiksi suulakihalkiot huomataan useimmiten vasta syntymän jälkeen.
Hirviö ja hyväksyntä
Miia Vieltojärvi muistaa edelleen, kuinka hän katsoi ja kuunteli miehensä reaktiota lääkärin odottamattomiin uutisiin ihaillen.
– Hän totesi hyvin pian, että tilanne on mikä on, ja emme voi sille mitään. Minulla prosessi kesti vähän pidempään.
Mielessä pyörivät kysymykset: Miten vauvaa nyt syötetään? Miten hoito ja leikkaukset tapahtuvat ja minkä ikäisenä? Kuinka pitkiä prosesseja ne ovat? Miten muut ihmiset ottavat Oliverin vastaan? Miten reagoida siihen, jos joku tulee sanomaan pahasti? Mitä meidän elämämme sitten todennäköisesti tulee olemaan?
Äiti kokee, että odotusaikana saadut tiedot olivat puutteellisia. Hän sai puhelun Keski-Suomen keskussairaalasta huuli- ja suulakihalkioihin erikoistuneelta lääkäriltä ja kerran ultraan tuli mukaan lastenlääkäri.
– He olivat ainoat, keneltä sain tietoa. Yritin somen kautta etsiä lisää kokemuksia, miten leikkaukset ovat menneet, mutten löytänyt juuri mitään. Netistäkin löysin todella huonosti tietoa. Oli mentävä asiantuntijan soiton tiedoilla eteenpäin.
Oliverin elämän ensimmäiset kuukaudet ovat sujuneet hyvin. Viime maanantaina poika kävi ensimmäisessä leikkauksessa.Niko Mannonen / Yle
Tuleva halkiolapsen äiti antoi tunteiden vyöryä. Joskus ajatukset olivat pahoja. Lapsi ei ollutkaan samanlainen kuin mielikuvissa.
– Jollain tavalla meni fiilis kokonaan siitä, että on raskaana. Ajattelin, ettei minua enää huvita. Ei enää huvittanutkaan katsoa vauvalle tavaroita ja vaatteita. Ei huvittanut miettiä, millainen vauvan huoneesta tulee.
– Kerran ajattelin, ja sanoin ääneenkin, että onko meidän lapsi nyt jonkinnäköinen hirviö?
Sanoista seurasi romahdus. Hyvä sellainen, sillä Vieltojärvi sai puskettua ulos kaiken sen pahan, mitä sisälle oli punoutunut.
– Mietin, että hyvänen aika. En minä voi nyt näin omasta lapsesta ajatella. Minun oli kuitenkin käytävä se läpi. Se auttoi ymmärtämään, että olipa lapseni millainen tahansa, niin hirviö hän ei ole, Vieltojärvi sanoo.
Asian ääneen sanominen saa edelleen äidin äänen särkymään ja silmäkulmaan kyyneleen.
Myös lähisuku käsitteli pojan syntymää jo etukäteen. Aiheesta, varsinkin peloista, puhuttiin.
– Oma perhe vaati myös käsittelyaikaa. Piti puida, että miltä Oliver tulee sitten näyttämään. Loppupeleissä olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että olipa Oliver minkä näköinen tahansa, niin hän on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Tervetullut persoona ja meidän pieni ihme.
Halkiot kulkevat suvussa
Miksi huulihalkio syntyy? Onko vika äidissä? Olisiko raskauden aikana voinut tehdä jotain paremmin? Plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko saa usein lohduttaa äitiä vastauksella, että itseään ei kannata soimata. Halkiot ovat osittain perinnöllisiä.
– Kerron usein tällaiselle halkiovauvaperheelle, ettei äidin tarvitse kerrata raskaudenaikaisia syömisiä tai syömättä jättämisiä. Tietenkin tupakointi, alkoholi ja foolihapon puute jonkin verran nostavat halkion riskiä, mutta merkittävin yksittäinen riskitekijä on suvussa aiemmin todetut halkiot.
Saarikko tietää yhden monilapsisen perheen, jossa on yhteensä viisi halkiolasta.
– Useimmat syntyvät perheeseen, jossa ei ole aiemmin halkiolapsia, eikä lähisuvussakaan ole halkiolapsia. Joissakin tapauksissa halkion todennäköisyys saattaa olla jopa 50 prosenttia eli joka toiselle perheeseen syntyvälle lapselle voisi tulla halkio, Saarikko kertoo.
Vieltojärven perhe asuu Keuruulla. Perheenäiti pitää siitä, että palvelut ja tukiverkosto ovat lähellä.Niko Mannonen / Yle
Helsinkiläisellä Tero Kojolla on itsellään ollut vauvana huulihalkio. Hänellä on 11- ja 5-vuotiaat tyttäret, joilla molemmilla on halkiot: lapsista vanhemmalla oli syntyessään suulakihalkio ja nuoremmalla täydellinen molemminpuolinen halkio.
– Perheessämme on siis kokoelma kaikenlaisia halkioita, Kojo kertoo.
Ensimmäisen lapsen kohdalla rakenneultrassa saatu tieto ei yllättänyt, koska molempien vanhempien suvuissa on halkiolapsia. Toisen lapsen kohdalla yllätys oli suurempi, koska harvemmin halkioita on samassa sisarusparvessa useampi.
Nelikymppisellä miehellä on omasta kokemuksestaan johtuen pitkän ajan kokemus halkioista ja niiden hoidosta.
– Keskeisin muutos on tapahtunut seurannassa. Minun huuleni korjattiin niin pienenä, etten edes muista sitä. Sen jälkeen ei ole tehty mitään. Nykyään seuranta on paljon tarkempaa, Kojo tietää.
Mies kertoo, että hänen oma huulihalkionsa on korjattu niin siististi, että vain toinen halkiopotilas saattaa sen tunnistaa.
– Omilla lapsilla mahdollisesti vielä siistimmin.
"En huomannut halkiota, minä katsoin lasta kokonaisuudessaan"
Se päivä oli 9.2.2018. Vielä synnytyssairaalan ovella Miia Vieltojärvi pohti, onko hän nyt valmis? Onko kaikki käsitelty varmasti hyvin? Pian hän näkisi poikansa ensimmäistä kertaa.
Synnytys jouduttiin käynnistämään lievän raskausmyrkytyksen takia.
– Se oli sellainen hetki, että vatsassa pyörähtivät sisuskalut ympäri. Mietin, että apua, nytkö on se hetki, että saan viimein poikani syliin.
Synnytys oli raskas, mutta kaikki oli sen arvoista. Kello 3:01 syntyi 3660 grammaa painava ja 54 senttimetriä pitkä poikavauva.
– Ei se ole mitään huuhaa-puhetta, että kun saa lapsen syliin, niin kaikki kivut unohtuvat. Oikeasti kävi juuri sillä tavalla.
Ja lapsi oli maailman kaunein. Hetkessä oli niin paljon tunnetta, että se nostaa lempeän hymyn naisen kasvoille vielä tänäkin päivänä, kun hän pitää kotisohvalla istuessaan sylissään pientä poikaansa. Poikaa, joka vastaa äidin helliin suukkoihin tuhinalla ja valloittavalla hymyllään.
– Kun sain Oliverin syliin, en huomannut halkiota, minä katsoin lasta kokonaisuudessaan. Tämäkö on nyt se pieni ihana, joka on kylkiluitani runnonut kasaan?
Äidin ääni on lämmin. Hän katsoo poikansa syvänsinisiin silmiin, ja taas molemmat hymyilevät.
Imettäminen oli Miia Vieltojärvelle tärkeä asia. Hän tiesi jo varhain, että haluaa yrittää imettämistä, vaikka lääkärit epäilivät sen onnistumista.Niko Mannonen / Yle
Pian synnytyksen jälkeen luvassa oli jälleen yllätyksiä, mutta tällä kertaa ne olivat positiivisia. Miia Vieltojärvi nimittäin tiesi koko ajan, että hän haluaa imettää.
Kun hänelle sanottiin rakenneultrassa, ettei imeminen todennäköisesti onnistuisi suulakihalkion vuoksi, hän ei suostunut uskomaan.
Siksi Vieltojärvi osti kotiin vain viisi tuttipulloa.
– Moni kysyi, että kai sinä nyt olet ostanut paljon tuttipulloja. Niitä tarvitaan hirveästi, kun niitä pestään koko ajan.
Äiti piti päänsä ja poika imi heti syntymänsä jälkeen hyvällä ruokahalulla.
– Kun minä sain Oliverin syliin, ja sain luvan imettää, ja lääkäri kysyi, että imeekö Oliver? Sanoin, että kyllä imee. Lääkäri ei vielä siinä vaiheessa uskaltanut sanoa mitään. Mutta seuraavana päivänä kun Oliveria tarkastettiin, hän sitten totesi, että epäilys osoittautui oikeaksi: kitalaki on kokonaan ehjä. Se oli ihana ylläri, kun meillä ei ollutkaan kitalakihalkiota, vaan pelkkä huuli- ja ienhalkio.
Lapsen kipu otetaan huomioon hoidossa
Nyt neljä kuukautta vanhan Oliverin huulessa on siisti arpi ja käsissä tuet, ettei touhukas poika pääse koskemaan suuhunsa. Leikkauksesta on vain viikko, eikä äiti osannut kuvitellakaan, että kaikki menisi näin hyvin.
– Kyllä lääkärit osaavat tehdä hommansa todella hyvin. Meillä syöminen sujuu todella hyvin, kuten aikaisemminkin. Meillä on ihan hyvä boogie, eiks ni? Miia Vieltojärvi kysyy Oliverilta.
Vieltojärvet tiesivät alusta saakka, että ensimmäinen leikkaus on edessä heti pojan ensimmäisten kuukausien aikana. Nyt kun suulakihalkiota ei olekaan, seuraava leikkaus tulee eteen vasta kouluiässä.
Halkiolasten tulevaisuuden hoidosta voidaan keskustella perheen kanssa hyvin jo raskauden aikana.
Halkioperhe pääsee tapaamaan halkioyksikön moniammatillista tiimiä jo pian vauvan syntymän jälkeen. Tiimiin kuuluu puheeseen erikoistuneita lääkäreitä, puheterapeutteja, oikojahammaslääkäreitä, kirurgeja ja korvalääkäreitä ja halkiohoitajia.
– Eniten hoitokertoja tulee täydellisissä halkioissa, joissa on halkio sekä huulen että hammasharjanteen ja suulaen osalta. Sellaiselle lapselle tehdään ensimmäisen elinvuoden aikana kaksi leikkausta, Anne Saarikko kertoo.
Viikon päästä leikkauksesta poika on iloinen ja reipas, kuten aiemminkin. Vain haava ja sen raapimista estävät käsituet muistuttavat operaatiosta.Niko Mannonen / Yle
Ensimmäisessä leikkauksessa suljetaan huuli ja rakennetaan nenää. Lisäksi suljetaan kovan suulaen etuosa. Vajaan vuoden iässä rakennetaan suulaen loppuosa. Hammasharjanne taas luudutetaan kouluiässä.
Sen lisäksi tehdään puhetta ja ulkonäköä korjaavia toimenpiteitä.
– Nykyään yhteiskunnassa on paljon ulkonäköpaineita nuorille, ja ulkonäköön liittyvät asiat täytyy korjata riittävän ajoissa, ettei sieluun jää pysyviä arpia, ja ettei tule tällaista ruma-ankanpoikanen -efektiä. Oikea-aikaisella toiminnalla saadaan kasvukauden päätteeksi hieno lopputulos, Saarikko sanoo.
– Siten heistä kasvaa hyvällä itsetunnolla varustettuja aikuisia, hän lisää.
Kaikkia halkion aiheuttamia muutoksia ei voi korjata vauvana.
– Ei voida esimerkiksi puuttua kasvaviin luu- ja rustorakenteisiin. Myöhemmin saatetaan joutua tekemään jälkikorjauksia nenän ja yläleuan osalta.
Suulakihalkiopotilaiden puheeseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
– Hyvin epäselvästi puhuvia honottavia halkiopotilaita ei enää juuri tule ulos meidän hoitoputkesta. Aina välillä hätkähtää, kun kohtaa 40-, 50- tai 60-vuotiaan halkiopotilaan, että onko hän pärjännyt aikuisikään tällä puheella tai tällaisella purennalla. Tavoitetaso on vuosien aikana kasvanut.
Saarikon mukaan myös lasten kivunhoito on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä.
– Ei tarvitse mennä kovin kauas historiaan, kun ei ymmärretty, että keskosetkin tuntevat kipua. Nykyään nämä asiat ymmärretään hyvin.
Saarikko sanoo, että hoidoista aiheutuva kipu täytyy varhaisessa vaiheessa hoitaa siten, että lapset tulevat pelottomina myös seuraaviin leikkauksiin ja, että hoitojaksosta jäisi hyvä muisto.
– Pääsääntöisesti minulla on sellainen kuva, että onnistumme siinä. Maanantaisin pidän isoa halkiopolia ja useimmat lapset tulevat sinne hymyillen. Muistan, että yksi poika oli harmissaan, kun ei enää pääse uuteen puheleikkaukseen pelaamaan pleikalla lastensairaalaan.
Hiljattain halkiohoito siirtyi uuteen lastensairaalaan. Tällä hetkellä Suomessa on siis kaksi halkioyksikköä, Helsingin HUSUKE sekä Oulun Yliopistollisen sairaalan yksikkö. Helsingin halkioyksikkö on niistä vanhempi ja täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Oulun yksikkö on ollut toiminnassa parikymmentä vuotta.
– Halkioiden hoidossa on todettu se, että keskittämisestä on hyötyä. Se on osoitettu monissa moniammatillisissa kansainvälisissä tutkimuksissa, Saarikko sanoo.
Suomalaista osaamista arvostetaan
Anne Saarikon mukaan Helsingin yksikkö on pärjännyt pohjoiseurooppalaisessa tutkimuksessa erittäin hyvin. HUSUKE tekee kansainvälistä yhteistyötä ja vertailee halkiohoidon tuloksia.
– Hiljattain meille lähetettiin tanskalaisia vauvoja leikkaukseen. Tanskassa on myös keskitetty halkiohoito ja he menettivät kirurgeja ja halkiohoitajia niin paljon, etteivät olleet pystyneet tekemään kaikkea työtä. Nyt syksyllä on uusi erä tulossa.
Suomeen tulee myös potilaita Virosta ja Ruotsista.
– Halkiolapset ovat hyvin edustettuina myös maahanmuuttajaperheissä, koska Suomen hoitotasosta tiedetään. Syyriasta ja Irakista tulee paljon halkioperheitä Suomeen.
Äidin ja pojan päivät kuluvat touhukkaasti. Oliver tutkii mielellään lelujaan ja ilahtuu, kun vanhemmat kiidättävät häntä ilmassa kuin lentokonetta.Niko Mannonen / Yle
Huono esimerkki halkiohoidon järjestämisestä löytyi 1990-luvulla Englannista, missä hoitoa ei oltu aiemmin keskitetty ja halkiota hoidettiin kaikissa lähisairaaloissa.
– Englannissa jouduttiin noin 10 vuotta sitten sulkemaan valtaosa 57 halkiokeskuksesta. Siellä on nyt 11 keskusta. Eli he oppivat kantapään kautta, mihin tämä johtaa.
Uudessa sotessa vauvahalkioiden hoito on suunnitellusti keskitetty kahteen yksikköön, mutta asetus ei ehkä kata myöhäisemmällä iällä tehtäviä leikkauksia.
– Siitä olemme olleet huolissamme. Myös myöhäisvaiheen leikkaukset on Suomessa keskitetty noin 70 vuotta. Emme toivo, että sitä lähdetään purkamaan, Saarikko sanoo.
Myös nuorille ja aikuisille halkiopotilaille tehdään Suomessa paljon leikkauksia.
Mistä tabu johtuu?
Miksi vain harvat vanhemmat laittavat halkiolapsensa kuvan sosiaaliseen mediaan ennen ensimmäistä leikkausta? Tai miksi englanninkielisellä hakusanalla Instagramista löytyy pääasiassa koirien kuvia?
Isoja kysymyksiä, joihin on monta vastausta.
Osa niistä johtaa historiaan, jolloin halkiohoito oli huomattavasti huonompaa, eikä halkiosta tiedetty ennen lapsen syntymää.
Keskustelupalstoilla istuu syvässä uskomus siitä, että halkiolapsella on usein muukin rakennepoikkeavuus.
– Tutkimustiedon mukaan rakennepoikkeavuudet assosioituvat itse asiassa useammin pelkkään suulakihalkioon. Siis pelkän huulihalkion tai täydellisen suulaki- ja huulihalkion omaavilla lapsilla on pienempi riski muihin rakennepoikkeavuuksiin kuin pelkässä suulakihalkiossa.
Saarikon mukaan muiden rakennepoikkeavuuksien riski on suulakihalkiossa noin 20 prosenttia. Pelkässä huulihalkiossa riski on pienempi.
Miia Vieltojärvi haluaa kasvattaa tietoisuutta huulihalkioista.Niko Mannonen / Yle
Saarikon mukaan keskustelupalstoilla esiin nouseva ajatus on inhimillinen.
– Kun huulessa näkyy jotain vikaa, niin äiti saattaa miettiä, onko lapsessa muutakin vikaa? Todellisuudessa tilanne on sama jokaisen vastasyntyneen kohdalla. Näin sanon aina äideille. Emme me ikinä tiedä, että kun uusi vauva syntyy, onko hän täysin terve.
Plastiikkakirurgian dosentin Anne Saarikon mukaan Suomessa asenneilmapiiriä voisi vielä parantaa, vaikka askeleita on jo otettu eteenpäin.
Maailmalla tekemistä on vieläkin enemmän.
– Toisena ääripäänä voidaan pitää Afrikan maita, joissa ajatellaan, että halkio on suuri häpeä koko perheelle ja äidille. Afrikkalaisessa perheessä se on katastrofi äidin kannalta, jos hän synnyttää halkiovauvan. Silloin on suuri riski, että isä hylkää synnytyksen jälkeen koko perheen. Se on voimakkaasti äidin vika, ja ajatellaan kirouksena.
Saarikko käyttää sopeutumisvalmennuksessa usein apuna valokuvia.
– On tiettyjä perheitä, jotka ovat onneksi antaneet luvan näyttää vertaisperheille lastensa kuvia. Sitä kautta halkioiden maailma onneksi avautuu paremmin.
Blogi ja somekuvat saivat aikaan positiivisen palauteryöpyn
Miia Vieltojärvi päätti poikansa synnyttyä, että seuraava somesta halkiolapsen kuvia etsivä tuleva vanhempi saa nähdä hänen suloisen poikansa kuvat.
Hän olisi pistänyt tuoreen perheenjäsenen kuvia someen muutenkin.
– Hyvin pian päätin, että ei hyvänen aika, minun lapseni ansaitsee sen, minkä jokainen lapsi ansaitsee. En aio häpeillä, enkä piilotella Oliveria, vaan näyttää hänen ihanat kasvonsa koko kansalle juuri sellaisena kuin ne ovat.
Jo pian ensimmäisten Instagram-kuvien ja -päivitysten jälkeen Vieltojärvi sai some-seuraajiltaan pyynnön perustaa blogin.
– Ajattelin, että no, repäisenpä ja laitanpa blogin pystyyn. Blogini ei ole tarkoitettu vain halkiolasten vanhemmille, vaan myös niille, joilla on muu erityislapsi.
Oliverin seuraavaan leikkaukseen on vielä aikaa. Operaatio tehdään vasta kun poika on kouluikäinen.Niko Mannonen / Yle
Plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko arvostaa Vieltojärven toimintaa, ja soisi muidenkin halkiolasten iloitsevan avoimesti perheonnestaan, koska mitään hävettävää tai piiloteltavaa ei ole.
– Monet perheet eivät varmasti ole siinä tilanteessa riittävän vahvoja, että uskaltaisivat lähteä sitä jakamaan. Mutta on erittäin arvokasta, että siitä puhutaan avoimesti. Luulen, että kauttamme perheet saavat verkostoa, mutteivät tarpeeksi ajoissa. Siksi avoimet blogit ovat todella hyviä.
Saarikko vinkkaa myös Facebookin Avoin hymy -ryhmästä, jonka Vieltojärvikin löysi poikansa syntymän jälkeen.
Miia Vieltojärvi ei enää huolehdi poikansa tulevaisuutta. Hän uskoo, että Oliverista kasvaa hieno mies, joka pärjää kyllä.
Myös kahden halkiolapsen isä Tero Kojo tietää, että näissä lapsissa on jotain erityistä, eikä se liity ulkonäköön.
– Halkiolapset ovat omasta mielestäni aika sisukkaita. Kun vastoinkäymisten kanssa on pienestä saakka elänyt, niin sisua riittää.
HSL:n ensi vuoden alussa voimaan tuleva vyöhykeuudistussuunnitelma poistaa erityisesti kantakaupungin alueella liikkuvia hyödyttäneet ratikkaliput kokonaan. Uudessa vyöhykemallissa ei voi ostaa yhden vyöhykkeen lippua, vaan aina on ostettava vähintään kaksi vyöhykettä kattava lippu – riippumatta siitä missä matkustaa.
Osalle matkustajista uudistus tuo selvää säästöä, osa taas kokee joutuvansa muiden maksumieheksi.
Nykyisten ratikkalippujen kannattajat ovat perustaneet adressin lipputyypin säilyttämisen puolesta. HSL lippu-uudistuksessa säilytettävä Ratikkalippu! -nimisellä adressilla on runsaat 800 allekirjoitusta. Allekirjoitusten määrä kasvaa tällä hetkellä nopeasti.
Adressin allekirjoittaneet vetoavat muun muassa siihen, että satunnaisesti ratikkalippua käyttäville kertalippuihin tulee 65 prosentin korotus. Toisaalta vuosilipun ostaville uudistus tulee halvemmaksi. Adressissa vedotaan myös keskustan korkeisiin asumiskustannuksiin ja lyhyisiin matkoihin.
"Pelkkä A-vyöhyke, voimassa vain ratikassa. Pakkohan lyhyttä kaupunkiliikennettä varten on säilyttää edullinen lippu", ryhmän sivuilla kommentoidaan.
"Aina kaikki otetaan kantakaupungissa asuvien selkänahasta. Esim. 20 matkaa nyt 34 euroa ja jatkossa 56 euroa. Pakotetaan kuukausilippuun ja silloin loppuu monen työmatkafillarointi, nyt ollut hyvä mennä välillä kävellen tai fillarilla", toinen jatkaa.
Yhden vyöhykkeen lippua kaivataan
Yhden vyöhykkeen lippujen puuttuminen valikoimasta on herättänyt paljon närää erityisesti A-vyöhykkeellä, jossa asuvat ja työtä tekevät kokevat harvemmin tarvetta poistua omalta alueeltaan. HSL:n Facebook-sivuilla kommentoidaan, että sama koskee muillakin vyöhykkeillä asuvia.
"Keskustelu yhden vyöhykkeen lipuista keskittyy nyt kovasti A-alueelle, mutta se koskee myös meitä B:llä asuvia. Täälläkin nimittäin moni haluaa kulkea vain lyhyitä matkoja. Itä-Helsingissä on niin loistavat palvelut, että aika harvoin tulee tarvetta matkustaa kantakaupunkiin, Espoosta puhumattakaan. Esimerkiksi kampaajani on muutaman metropysäkin päässä. Niiden matkojen hinta nousee nyt 28 %, mikä on minusta kohtuuton korotus."
Yle Uutisgrafiikka / HSL
Houkutteleeko hinnanmuutos lisää julkisen liikenteen käyttäjiä?
HSL:n Facebook-ryhmässä vyöhykeuudistusta myös kiiteltiin.
"Paras uutinen HSL:ltä pitkästä aikaa! Vuosaari-Otaniemi työmatkani halpenee melkein 50€. Kiitos tästä! Kannatti muuttaa Tikkurilasta Helsinkiin viime vuonna."
Töölön ja Otaniemen välillä työmatkaa tekevä iloitsee hinnan alennuksesta myös.
"Ehkä voisi harkita julkisten käyttöä vihdoin."
HSL:n kuukausilipun ostamista harkittiin myös Vantaan puskaradio -ryhmässä.
"Tämähän kuulostaa (ainakin vielä) tosi hyvältä, kun matkustaa pääasiassa vain AB-alueella, niin voi jopa harkita kuukausilipun ostamista, jos se tulee niin edulliseksi kuin annetaan ymmärtää."
"Tykkään. Nyt voi jo miettiä toisesta autosta luopumista kun yli 50% tippuu työmatkan hinta."
Osa kiittelee ja osa moittii
Osa vantaalaisista hyötyy vyöhykeuudistuksesta ja osalle uudistus tarkoittaa kuluerää. Moni on laskenut euronsa tarkkaan ja pohtii, kuinka taittaa matkansa ensi vuonna.
"Laskeskelin tuossa just, että halvalla, vanhalla bensavehkeellä vakuutuksineen päivineen, Itä-Vantaalta pääsen samoihin hintoihin Stadiin töihin, kuin mitä vuodessa menisi julkisilla matkustamiseen."
"Länsimäkeläisiä hyödyttää tuo uudistus, sekä muita Kehä III sisäpuolella (asuvia) vantaalaisia. Kertalipun hinta ladatulla matkakortilla näköjään nousee vähän BC-vyöhykkeellä, mutta harvemminhan Tikkurilaan on asiaa."
Myös Puskaradio Espoo -ryhmässä uudistus on kirvoittanut kommentoinnin. Sivustolla kysellään vyöhykerajoista ja hinnoista. Osalle uudistus tuo huomattavia etuja.
"Jihuu! Niillä seutulipun käyttäjillä, joille jatkossa riittää AB- tai BC-lippu, kuukausilipun hinta laskee lähes 47 euroa eli 44 prosenttia."
Viime vuoden marraskuussa käyttöön otettu Länsimetro on kismittänyt osaa espoolaisista, sillä se on haitannut esimerkiksi työmatkalaisia. Joku kokee nyt tulevan uudistuksen ehkä jopa epäreiluna.
"Saunalahdesta kestää nykyään bussi-metro -systeemillä 45–60 min. päästä Helsinkiin. Nyt tämä vielä kallistuukin."
Helsingissä poikkeus nimeltä Östersundom
Helsinki sijoittuu AB-vyöhykkeille, lukuunottamatta Östersundomin aluetta. Helsinkiin vajaa kymmenen vuotta sitten liitetyn alueen asukkaat saavat nykyään liikkua kaupungin sisäisellä lipulla.
Vyöhykeuudistuksen jälkeen östersundomilaiset joutuvat maksamaan kaksinkertaisen hinnan 30 vuorokauden matkalipusta. Nyt Helsingin sisäinen 30 päivän lippu maksaa 54,70 euroa, uudistuksen jälkeen hinta voi olla 107,50 euroa.
Suomi on vuosien 1990 - 2016 välisenä aikana saanut taloudellista hyötyä globalisaatiosta 36 664 euroa asukasta kohti, laitos sanoo.
Suomen edellä ovat vain Sveitsi, jonka saama etu lähentelee 50 000 euroa, ja Japani. Perässä tulevat Irlanti, Israel, Saksa ja Tanska.
Bertelsmann Stiftungin tutkimuksessa oli mukana 42 maata, joiden bruttokansantuote vastaa 90 prosenttia koko maailman BKT:sta.
Maailman suurin talous oli tässä mittauksessa vasta 25. Perää pitivät voimakkaasti kehittyvät Kiina ja Intia. Kiinan talous oli hyötynyt globalisaatiosta runsaat 2 000 euroa asukasta kohti ja Intian runsaat 500 euroa. Niiden lukuihin vaikutti voimakkaasti väestön suuri määrä.
Huimia summia
Jos lasketaan yhteen koko kansantalouden saama hyöty, ykköseksi nousee Japani, joka on vuodesta 1990 lähtien kerännyt globalisaation tuomaa etua lähes 5 000 miljardia euroa.
Japanin jälkeen tulevat muut suuret taloudet; Yhdysvallat, Kiina, Saksa ja Italia.
Suomen arvioidaan hyötyneen globalisaatiosta 194 miljardia euroa, neljä miljardia enemmän kuin Ruotsi.
Tutkimuslaitos huomioi selvityksessään maiden taloudellisen tilanteen, sosiaalisen ulottuvuuden sekä politiikan. Talouden painoarvo oli 60 prosenttia.
Talouden osalta tutkittiin tuotteiden ja palveluiden rajat ylittävää kauppaa sekä palkkojen ja pääoman virtoja. Samalla otettiin huomioon kaupan ja pääoman liikkeiden rajoitukset.
Kuopion viimeviikkoinen pommilöytö on poikkeuksellinen, arvioi Itä-Suomen poliisi. Poliisi otti kiinni viime torstaina poliisin tunteman, noin 35-vuotiaan kuopiolaismiehen, jonka repusta löytyi poliisin turvatarkastuksessa sähköllä laukaistava räjähde. Poliisi räjäytti sen kontrolloidusti myöhemmin samana päivänä.
Poliisi kertoi tapauksesta julkisuuteen vasta eilen torstaina.
Mies otettiin kiinni muun syyn vuoksi Kuopion keskustasta, jossa hän oli ilmeisesti ollut jo pidemmän aikaa liikkeellä.
– Kovin harvinaista tämä on varsinkin siinä suhteessa, että hallussa oli valmis räjähde ja ilmeisesti se oli ollut hänellä jo pitemmän aikaa, tapausta tutkiva rikosylikonstaapeli Antti Aamuvuori sanoo.
– Silloin tällöin tulee vastaan kaikenlaisia viritelmiä. Se, että henkilöllä on hallussa valmis räjähde, on todella harvinaista ja poikkeuksellinen tapaus ainakin meidän alueellamme.
Hänen tarkoituksenaan oli räjäyttää se tulevana yönä tai jo edellisenä, mutta ei ollut sitä sitten toteuttanut. Rikosylikomisario Antti Aamuvuori
Poliisi ei halua kuvailla räjähdettä sen tarkemmin, mutta sanoo, että räjähtäessään se olisi aiheuttanut sen lähellä oleville vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa vaaraa. Miehellä oli mukanaan myös välineet pommin laukaisemiseksi.
– Me emme pysty ihan tarkkaan sanomaan sen räjähdysvoimaa. Jos se olisi räjähtänyt kaupassa tai torilla, niin pidän todennäköisenä, että joku olisi voinut kuolla, ainakin tämä pommin hallussa pitäjä.
"Motiivi ei varmaan koskaan selviä"
Poliisi otti miehen kiinni häiriökäyttäytymisen vuoksi, mutta Aamuvuoren mukaan häiriökäyttäytyminen ei näyttäisi liittyvän miehen kuljettamaan pommiin. Mies on esitutkinnan aikana kertonut rakentaneensa itse räjähteen mielenkiinnosta ja aikoneensa räjäyttää sen myöhemmin turvallisessa paikassa.
Miksi miehellä sitten oli vaarallinen räjähde mukanaan Kuopion keskustassa, jää todennäköisesti hämärän peittoon, Aamuvuori arvioi.
– Kun kysyimme, miksi hän liikkui räjähde hallussaan juuri sinä päivänä, mies vastasi, että hänen tarkoituksenaan oli räjäyttää se tulevana yönä tai jo edellisenä, mutta ei ollut sitä sitten toteuttanut. Motiivi ei varmaan ikinä selviä.
Poliisi ei ole myöskään selvittänyt, missä kaikkialla mies pommin kanssa liikkui.
– Sitä ei ole ollut tarvetta yksilöidä sen tarkemmin. Pääasia on, että räjähde on saatu pois, räjäytetty turvallisesti ja tehty vaarattomaksi sekä mies otettu kiinni, Aamuvuori kommentoi.
Miehellä on poliisin mukaan väkivaltarikostaustaa, mutta ei aiempia viitteitä siitä, että hän olisi kiinnostunut räjähteistä.
Epäillyn räjähderikoksen esitutkinta on käynnissä. Mies on tällä hetkellä vangittuna.
Entinen ammattitanssija Piia Anttonen, 40, ei urheillut uran päätyttyä yli vuosikymmeneen. Tanssijanuransa jälkeen hän perusti Somerolle eläinsuojelukeskuksen, jossa työskenteli päivät pitkät ilman lomaa ja liikuntaa.
Töissä oli tarkoitus viettää tämäkin kesä.
Toisin kävi.
Yle haastoi Anttosen keväällä Mennään metsään -kampanjaan, jonka tiimoilta järjestetään ympäri Suomen puolen vuoden ajan kaikille avoimia polkujuoksutapahtumia. Tapahtumia järjesteään yksi jokaisessa maamme neljässäkymmenessä kansallispuistossa.
Vielä huhtikuussa Anttonen ei ollut ikinä käynyt ainoassakaan kotimaisessa kansallispuistossa, eikä edes kuullut sanaa polkujuoksu. Haasteen saatuaan hän päätti päätti kiertää kesän aikana joka ikisen tarjolla olevan tapahtuman – vaikka matkaa kotoa olisi yli tuhat kilometriä suuntaansa.
Polkujuoksu vaatii kuntoa
Ensimmäinen juoksutapahtuma järjestettiin huhtikuun puolivälissä Nuuksiossa. Vielä silloin vuosia totaalista urheilutaukoa pitänyt Anttonen ajatteli taivaltavansa lenkit juoksun sijaan kävellen.
Alexandra Kral-Leszczynski / Yle
– Lähdin liikkeelle suunnitelmieni mukaan varsin rauhallisella tahdilla, mutta reitin loppupuolella ryhmämme vetäjä totesi, että jos ihan vähän kiristäisin kävelytahtia, niin sehän olisi juoksua, Anttonen kertoo.
Juoksu innosti. Kotiin päästyään Anttonen innostui kuulemastaan niin paljon, että meni heti juoksulenkille.
– Päätin, että jos jaksaisin hölkätä itsekseni neljä kilometriä, osallistuisin seuraavana viikonloppuna Teijon kansallispuistossa järjestettävään tapahtumaan kävelyn sijasta juosten, hän sanoo.
Rahaa säästyy, kun nukkuu autossa
Anttonen päätti kiertää Ylen kampanjan innoittamana koko Suomen.
– Minut sai liikkeelle nimenomaan tämä haaste. Jos on tarjolla yhteensä 40 eri juoksupaikkaa, niin todellakin haluan koluta ne kaikki, Anttonen toteaa.
Kun matkaa tapahtumapaikalle saattaa olla suuntaansa satoja, jopa yli 1 000 kilometriä, vaaditaan osallistumiseen paljon muutakin kuin juoksukuntoa. Pienellä budjetilla reissuja tekevä Anttonen säästää matkakuluissa nukkumalla autossaan.
– Autoni on vaan niin pieni, etten oikein mahdu sinne kokonaan. Jätin Riisitunturilla jalat yöksi takakontin ulkopuolelle, mutta se ilmeisesti oli aika epäilyttävää, sillä heräsin siihen, kun paikalle osunut vanha pariskunta ravisteli minua tiedustellen, onko kaikki kunnossa, hän kertoo nauraen.
Bensarahan lisäksi Anttosen kesäprojekti vaatii paljon aikaa.
– En ollut pitänyt viiteen vuoteen juuri lomaa ja lähipiirini alkoi pikku hiljaa huolestua jaksamisestani. Kun he tajusivat miten paljon tämä projekti antaa minulle energiaa, riensivät ystävät pyytämättä auttamaan eläinsuojelukeskuksen töissä, jotta pääsen vihdoin panostamaan myös omaan hyvinvointiini, Anttonen sanoo.
Uusi energinen arki
Piia Anttonen tanssi nuorena ammatikseen. Sitten hän ei liikkunut vuosiin. Se vaikutti jaksamiseen.
– Olin viime keväänä melko uupunut, mutta nyt olen kuin uudestisyntynyt ihminen. Olen löytänyt vuosia kadoksissa olleen liikunnan ilon ja arkeni on muutenkin saanut aivan uudenlaista virtaa, hän kertoo innoissaan.
Hän oli ajatellut, että jos ei voi saavuttaa nuoruuden kuntoa, ei kannata liikkua ollenkaan. Nyt hän sanoo oivaltaneensa, että jokainen voi liikkua omalla tasollaan.
Myös hyvä olo koukuttaa.
Anttonen kertoo nauttivansa polkujuoksusta nimenomaan sen leppoisan luonteen vuoksi, ovat häntä alkaneet kiinnostaa myös lajin kilpailut.
– Tänä kesänä tavoitteeni on juosta yhtä mittaa 20 kilometriä ja ensi kesänä haluan ehdottomasti osallistua Oulangan kansallispuistossa järjestettävän Karhunkierroksen 32 kilometrin matkalle, hän kertoo suunnitelmistaan.
– Olen tajunnut, että liikkuminen metsässä on myös mitä parasta stressinpoistoa. Siitä tulee aivan selittämättömän hyvä olo ja samalla voi vielä nauttia upeista maisemista. Yhteislenkeille osallistuminen on tuonut elämääni myös uusia tuttavia, joten tämä on loistavaa vastapainoa todella itsenäiselle työlleni, kertoo kerrasta koukkuun jäänyt Anttonen.
Ylen Mennään metsään -kampanja haastaa kaikki suomalaiset nauttimaan luonnosta. Mukaan maksuttomille yhteislenkeille voi ilmoittautua osoitteessa: yle.fi/mennäänmetsään
Kaksi miestä riiteli Nokian Linnavuoressa keskiviikkona illalla. Sanaharkan päätteeksi toinen mies löi uhria nyrkillä kasvoihin. Iskun saanut kaatui ja löi päänsä betonirappuseen.
Lyöjä pakeni paikalta, mutta soitti hätäkeskukseen ja kertoi pahoinpitelystä. Poliisi ja ambulanssi tulivat paikalle.
Pahoinpitelyn uhri ilmoitti, että hän ei tarvitse apua eikä halunnut lähteä hoitoon. Hän jatkoi matkaa kotiin ystävänsä kanssa. Poliisi otti lyöjän kiinni.
Pahoinpitelyn uhri löytyi seuraavana aamuna kuolleena kotoaan. Tutkinnassa on selvinnyt, että kuolema johtui hänen kaatumisestaan betonirappusiin.
Poliisi tutkii tekoa pahoinpitelynä ja törkeänä kuolemantuottamuksena. Osapuolet ovat kotoisin Nokialta ja he tunsivat toisensa.
Yhdysvaltain ja Venäjän asevoimien komentajien tapaaminen Vantaalla valtioneuvoston edustuskartanossa Königstedtissä päättyi vaivihkaa illansuussa ilman tiedotustilaisuuksia tai julkilausumia. Autoletka ajoi kartanon porteista pois.
Yhdysvaltain asevoimien komentaja Joseph Dunford Junior ja Venäjän asevoimien komentaja Valeri Gerasimov keskustelivat keinoista, joilla Venäjän ja Yhdysvaltain johtaman liittouman välinen konflikti vältetään Syyriassa. Lisäksi kenraalit puhuivat turvallisuustilanteesta ja jännitteiden vähentämisestä Euroopassa sekä muista ajankohtaisista asioista. Tarkemmin keskusteluista ei julkisuuteen kerrottu.
Sotilaisjohtajien tapaamisessa ei ollut mukana suomalaisia. Suomi ainoastaan tarjosi puitteet neuvotteluille. Tapaaminen järjestettiin suurvaltojen aloitteesta nopealla aikataululla.
Myöhemmin tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Mäntyniemessä erikseen sekä Gerasimovin että Dunford Juniorin.
Myös puolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg tapasi Gerasimovin. Dunford Juniorin Lindberg tapasi jo eilen,
Paavo Väyrysen vetäytyminen keskustan puheenjohtajakisasta ja koko puolueesta sai lauantain näyttämään Juha Sipilän kannalta läpihuutojutulta: hänet valittaisiin Sotkamossa neljännen kerran keskustan puheenjohtajaksi. Edes Sipilän vaalimainoksia ei varapuheenjohtajehdokkaiden joukossa näy.
– Ei pidä paikkaansa, haastaa Sipilän ainoa vastaehdokas Vesa Levonen, poliisi ja keskustan kaupunginvaltuutettu Kotkasta.
Hän haluaa olla kanava kritiikille puolueessa.
Sipilästä on tullut Levosen mielestä osalle kulttihahmo, mutta tyytymättömyyttäkin löytyy, esimerkiksi "köyhät kyykkyyn" -mentaliteettiin.
– Keskusta tarvitsee uudet kasvot. Juha on tehnyt virheitä, jotka maksavat keskustalle ison kannatuksen alentamisen. Ei köyhän asiaa paranneta sillä, että köyhän toimeentuloa leikataan, sen tajuaa jokainen.
Vesa LevonenMartti Kainulainen / Lehtikuva
Levonen siirtyi perussuomalaisista keskustaan 2016 alussa. Huhtikuussa hän ilmoittautui virallisesti keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi.
Millaiset mahdollisuudet Levonen arvioi itsellään lauantaina olevan? Hän viittaa puolueen kannattajille tehtyyn kyselyyn.
– Kyselyssä 54 prosenttia haluaa, että Sipilä jatkaa, ja 29 prosenttia haluaisi vaihtaa puheenohtajaa. Olisin tyytyväinen, jos saisin vaikka sen 29 prosenttia. Vaikka kilpailussa lähtökohta on tietenkin, että Sipilä kaatuu ja minä voitan.
Kritiikin kanavana on aikaisemmin toiminut Paavo Väyrynen. Väyrysen manttelinperijäksi Levonen ei julistaudu.
– En missään nimessä. Olen samaa mieltä Paavon kanssa siitä, että Euroopan unioni pitää uudistaa ja euron rinnalle pitää ottaa kansallisen valuutat ennen kuin Italia kaataa euron. Mutta muuten olen Vesa Levonen, en Väyrynen.
Kaksi tärkeintä tavoitetta ovat Levosen mukaan perustuslain kokonaisuudistus ja perustuslakituomioistuimen perustaminen. Toinen on perusturvan uudistaminen.
Laaninen: On 100% varma, että naisia tulee johtoon lisää
– Puoluesihteerin valinta, vastaa europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki kysymykseen puoluekokouksen tärkeimmästä asiasta. Ehdokkaina ovat ministeri Annika Saarikon eritysavustaja Riikka Pirkkalainen sekä Keski-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Jirka Hakala.
– Molemmat ovat erittäin päteviä. Kumpi tahansa valitaan, on huoleton olo, Jäätteenmäki siunaa.
Puoluesihteerin ja puheenjohtajan lisäksi valitaan kolme varapuheenjohtajaa. Nyt puoluejohdossa on siis vain yksi nainen, varapuheenjohtaja Katri Kulmuni.
Keskustan pitkäaikainen vaikuttaja, entinen puolusihteeri Timo Laaninen veikkaa, että lisää naisia nousee puolueen johtoon. Se tarkoittaisi siis joko Riikka Pirkkalaisen valintaa puoluesihteeriksi, Hannakaisa Heikkistä varapuheenjohtajaksi tai molempia.
– Olen sataprosenttisen varma, että kun täältä lähdetään, puoluejohdossa on enemmän kuin yksi nainen. Voi olla, että jopa enemmistö näistä viidestä on naisia, Laaninen arvioi.
Riikka PirkkalainenMartti Kainulainen / Lehtikuva
Istuvien varapuheenjohtajien eli kansanedustajien Katri Kulmunin, Antti Kurvisen ja Juha Rehulan lisäksi ehdolla ovat sote-valiokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen sekä mikkeliläinen kaupunginvaltuutettu Pekka Pöyry.
Jätä jo Sipilä "puheet menneistä saavutuksista"
Anneli Jäätteenmäellä on Juha Sipilälle neuvo. Lauantain linjapuhe saisi olla jotain muuta kuin menneiden tekojen kehumista, vaikka ne totta olisivatkin.
Anneli JäätteenmäkiMartti Kainulainen / Lehtikuva
Sipilä puhui talous- ja työllisyyssaavutuksista myös viime ja tämän vuoden puoluevaltuustojen yhteydessä. Nyt pitäisi Jäätteenmäen mukaan kääntää katse tulevaan.
– Itse lopettaisin puheet menneistä saavutuksista, kyllä me ne tiedämme: talous kasvussa ja työttömyys laskussa, Jäätteenmäki sanoo.
– Pitää kääntää katse siihen, mihin tarvitaan seuraavalla kaudella korjausta, ja niitä asioita on erittäin paljon: lisää oikeudenmukaisuutta, ihmisläheisyyttä, miten parantaa tavallisen palkansaajan asiaa, moni kokee epävarmuutta eli nyt, Jäätteenmäki neuvoo.
Kauppakeskuksen tulipalo Palokan Koivutiellä tulipalo on saatu rajattua ja jälkisammutus- ja raivaustyöt aloitettu. Palomiehiä on paikalla edelleen kymmeniä.
K-Marketin kauppias Samuli Koskinen kertoo, että kaikki ihmiset ehtivät ulos, mutta koko kauppakeskuksen kiinteistö tulee tuhoutumaan täysin.
Yle Uutisgrafiikka
Pelastuslaitoksen päivystävä palopäällikkö Tapio Viitanen sanoi Ylelle, että palon epäillään saaneen alkunsa kauppakeskuksen ulkopuolella olleesta kalansavustusautosta. Samaa vahvistavat myös monet silminnäkijät.
Viitasen mukaan se on varmaa, että palo on saanut alkunsa talon ulkopuolelta.
– Ainakin kattorakenteet tuhoutuvat täysin. Matala ontelotila on hankala sammuttaa. Pahalta näyttää koko rakennuksenkin puolesta: palo levinnyt koko kattoon, mutta alapuolisten tilojen savu- ja vesivahingot ovat todella merkittävät, Viitanen kertoo.
Palopesäkkeiden sammuttamista helpotti paikalle saadut yksityisten urakoitsijoiden kaivinkone ja koura-auto.
Niko Mannonen / Yle
Pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta noin puoli kahdentoista aikaan aamupäivällä.
Savun muodostus on jo vähentynyt, mutta alkuvaiheessa siitä aiheutui haittaa lähiympäristölle. Pelastustuslaitos pyysi alueen ihmisiä sulkemaan ikkunat ja ilmanvaihdon sekä välttämään liikkumista alueella. Yksi kerrostalo lähialueella evakuoitiin.
– Etenkin näkyvän savun alueella pitää liikkumista välttää, Viitasanen sanoo.
Poliisi eristi alueen sammutustöiden alettua. Alkuvaiheessa paikalle kerääntyi runsaasti ihmisiä.
Niko Mannonen / Yle
Lähellä sijaitseva Palokan aluekirjasto on suljettu palon aiheuttaman savuhaitan vuoksi. Omatoimikirjasto on pois käytöstä koko viikonlopun.
Postin arvion mukaan palossa tuhoutui noin 200 pääasiassa tulevaa lähetystä, sillä K-Marketissa toimi asiamiesposti. Postipalvelut siirrettiin Seppälän Citymarketiin.
Lähes palopaikkaa vastapäätä sijaitsevalla Palokan terveysasemalla ilmastointia on pienennetty, eikä kukaan ole kärsinyt savuhaitoista.
Lahtelainen Microvox-studio oli kulta-aikanaan hämmentävä ilmiö. Keskustassa sijainneen kerrostalon ahtaassa kellarissa äänitettiin 1970-luvulla menestyslevyjä Suomen suosituimmille artisteille.
Microvoxin asiakkaisiin kuuluivat Eppu Normaali, Juice, Dave Lindholm, Hassisen Kone, Pelle Miljoona, Sleepy Sleepers, Teddy and the Tigers, Juha Vainio ja Jukka Kuoppamäki.
Kaikki luottivat studiovelho Pekka Nurmikallion taitoon loihtia hienoja äänitteitä alkeellisella kalustolla, jonka tärkeimmät osat olivat itsetehty äänipöytä ja kaksi tavallista kelanauhuria.
Näin myös Hurriganes, joka tuli Lahteen äänittämään Hot Wheels -albumiaan vuonna 1976. Hurriganes oli tuolloin Suomen suosituin bändi, joka oli tehnyt kaksi edellistä levyään Tukholmassa, hienossa ja kalliissa Marcus Music -studiossa.
Microvoxiin tultiin etsimään rouheampaa ja aidompaa rock-soundia, muistelee Remu Aaltonen studion muistolaatan paljastamistilaisuudessa Lahdessa torstaina.
– Jos ihmiset luulee studion vaikuttavan siihen, että tehdään hyviä levyjä ulkomaan elävien kanssa. Me uskottiin siihen, että meidän musassa on voimaa ja niin siinä olikin.
Microvoxin karut ja pienet tilat tekivät vaikutuksen Hurriganes-päällikköön.
– Ajattelin, että nyt me tullaan niin hirveään paikkaan, ettei erkkikään uskalla lähteä tonne äänittämään levyä. Sanoin kundeille, että nyt rapataan täysillä! Kun leikkiin on lähdetty, niin se viedään loppuun asti, painottaa Remu Aaltonen.
Pekka Nurmikalliota on kuvailtu erikoiseksi persoonaksi ja työnarkomaaniksi. Takana yksi Nurmikallion oppipojista, Jorma "Hämis" Hämäläinen.Jorma Hämäläinen
Mies oli oikeassa, sillä Hot Wheels myi lyhyessä ajassa timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta. Myös samaan aikaan tehty Hot Wheels -elokuva oli menestys.
– Mä olen ylpeä, että on saatu olla täällä studiossa. Sen jälkeenhän täällä oli tietysti kaikki muutkin.
Microvox mursi Helsingin studiomonopolin
Microvox oli pitkään ainoa Helsingin ulkopuolinen studio, jossa tehtiin julkaisukelpoisia äänitteitä. Tämä oli merkittävää 1970-luvun alun Suomessa.
– Musiikkiteollisuus ja kaikki siihen liittyvä olivat vahvasti keskittyneet Helsinkiin, jossa sijaitsivat studiot ja levy-yhtiöt, selvittää Yleisradion populaarikulttuuriin erikoistunut toimittaja Pekka Laine.
Microvox osui aikaan, jolloin musiikkiteollisuus alkoi muuttua. Suomalaiset laulaja-lauluntekijät, kuten Hector, Juice ja Dave Lindholm nousivat pinnalle ja käännösiskelmien valta-asema alkoi horjua.
Samaan aikaan perustetut uudet levy-yhtiöt, kuten Love Records, Poko Records ja Jukka Kuoppamäen vetämä Satsanga tarvitsivat perinteisempiä, isoja studioita halvempaa vaihtoehtoa ja Microvoxiin alkoi virrata asiakkaita.
– Eikä suinkaan pelkkää rockia, vaan myös iskelmää, kansanmusiikkia, joikuja ja esimerkiksi paikallisten bändien demonauhoja, luettelee Microvoxin historiaa tutkinut muusikko Jukka Nousiainen.
Lahdessa äänitettiin 15 kultalevyä ja yksi timanttilevy aikana, jolloin kultalevyä varten piti myydä 25 000 äänitettä.
– Pekka Nurmikallio oli selvästi tietoinen haastajan asemastaan ja nautti siitä. Asenne oli vähän sellainen, että ne siellä pääkaupunkiseudulla luulevat tietävänsä kaiken, naureskelee Nurmikalliota aikanaan haastatellut toimittaja Pekka Laine.
Microvoxin studio oli karu, ahdas ja matala.Jorma Hämäläinen
Myös iskelmä ja punk kuuluivat Microvoxiin
Studion omistaja ei halunnut profiloitua minkään tietyn tyylisuunnan tekijäksi, vaan Pekka Nurmikalliolle kelpasivat kaikki artistit. Kotimaisen iskelmän tulkitsijat tarvitsivat myös Helsingin studioita edullisempaa äänityspaikkaa. Niinpä esimerkiksi Jukka Kuoppamäki oli Lahdessa usein nähty vieras.
Katri-Helena, Esko Rahkonen, Mikko Alatalo, Jarno Sarjanen, Helka Hynninen ja Acre Kari äänittivät myös Microvoxissa.
– Nurmikallio oli valmis ihan mihin vain ja sanoi, että tuokaa vaikka norsu tänne pihalle, niin kyllä minä senkin mikitän, naurahtaa Jukka Nousiainen.
Musiikillisen skaalan laajuudesta kertoo sekin, että Microvoxissa tehtiin myös Ilpo Saastamoisen jazzlevy, Jorma Kääriäisen ensilevy Freddie Falcon -nimellä, Nils-Aslak Valkeapään joikuja sekä Seppo Hovin Hammond-levy.
Oma lukunsa oli suomalainen punk, jota myös äänitettiin Lahdessa. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali äänittivät siellä ensimmäiset levynsä ja perässä seurasivat muun muassa Loose Prick, Andy McCoyn Briard ja Kollaa Kestää.
Paikalliset bändit kävivät tekemässä demonauhoja aina, kun studiossa oli tilaa. Ja Pekka Nurmikallion äiti, Bertta tarjosi studion asiakkaille pullakahvit.
Pahojen poikien lauluja tehtiin yötä myöten
Yksi osa Microvox-legendaa on Juha Vainion Pahojen poikien laulujen äänittäminen. Vainio oli itse mukana äänityksessä ja huumori kukki myös studiossa.
Moni on arvuutellut laulajien henkilöllisyyttä ja esittäjiksi on luultu vaikka ketä. Muistolaatan paljastamistilaisuuteen tulleet lahtelaiset muusikot suostuivat vihdoin paljastamaan oman osuutensa.
– Minä tunnustan! Kyllä niitä tuli laulettua ja hauskaa oli, nauraa pitkän uran tehnyt kitaristi-laulaja-lauluntekijä Raimo Hast.
Myös paikalle saapunut laulaja Pirjo Lehti tunnustautui Pahojen poikien laulujen laulajaksi.
– Olihan siellä tietysti muitakin, kuten Hilkka Ylämäki ja tietysti Junnu itse, muistelee Hast.
Paikallaolijat kertoivat äänityssessioiden olleen hauskoja tilaisuuksia, joissa Vainion kädenjälki näkyi ja kuului vahvasti. Studion wc:stä saattoi kuulua kesken soiton, että hidastakaa tempoa, täältä tulee vielä yksi säkeistö.
Jorma Hämäläinen saapui muiden Nurmikallion ystävien tavoin muistolaatan paljastamistilaisuuteen.Mikko Tuomioski / Yle
Itseoppinut äänittäjä tee-se-itse -tiloissa
Pekka Nurmikallio tunnettiin Lahden seudulla tanssimuusikkona, joka johti omaa orkesteriaan. Vuonna 1968 hän avasi oman äänitysstudion kerrostalon kellariin, Vesijärvenkatu 36:ssa.
Studiotila oli pieni ja ankea 40 neliön varasto, jossa huonekorkeus oli vain 181 cm. Rumpukoppina oli roskakuilu, josta oli kamerayhteys studioon.
Äänityslaitteet olivat jo 1960-luvun lopun näkökulmasta katsoen vanhanaikaiset ja alkeelliset. Nurmikallio oli saanut jostain ostettua kaksi Revox-merkkistä kelanauhuria ja äänipöytä oli Yleisradion Lahden toimituksen studioesimies Osmo Monosen rakentama.
Kaikulaitteina oli niinikään Monosen rakentama jousikaiku sekä kolmas kelanauhuri, jota käytettiin nauhakaikuna.
– Tämän alan koulutusta ei siihen aikaan ollut saatavilla. Pekka oli täysin itseoppinut, muistelee Jorma Hämäläinen, yksi Nurmikallion apulaisista.
Nurmikallion äänitysmenetelmä oli yksinkertainen: nauhoitettua ääntä siirrettiin nauhurista toiseen ja samalla äänitettiin uutta ääntä vapaana olevalle raidalle, jolloin voitiin tehdä teoriassa rajaton määrä päällekkäisäänityksiä.
Käytännössä tällainen äänitystapa vaati tarkkaa suunnittelua, jotta lopputuloksesta tuli halutunlainen. Mikäli soitossa tai laulussa tapahtui virhe, piti nauhoitus aloittaa alusta. Ääntä ei voinut korjata jälkeenpäin, kuten nykyään.
1980-luku toi uudet tuulet
Microvox toimi samoissa tiloissa 1968–1982. Äänitysteknologian halpeneminen ja koventunut kilpailu koituivat Microvoxin kohtaloksi.
1970-luvun lopulla markkinoille alkoi tulla huippukalliita ammattilaislaitteita edullisempia tuotteita, joiden myötä moniraitanauhoittaminen tuli tavallisten kuluttajien ulottuville. Nurmikallio jatkoi kuitenkin sinnikkäästi vanhalla kalustolla.
Pieniä studioita alkoi nousta eri puolille Suomea ja tekniikan kelkasta pudonnut Microvox alkoi hiipua. Pekka Nurmikallio ryhtyi uudelle uralle video- ja mainoskuvaajaksi.
– Nurmikalliolla oli muitakin mielenkiintoisia ideoita ja visioita. Hän yritti esimerkiksi perustaa paikallisradiota ennen kuin varsinainen radiomullistus alkoi, kertoo Microvoxin historiaa tutkinut Jukka Nousiainen.
Pekka Nurmikallio kuoli vaikean sairauden murtamana 65-vuotiaana, tammikuussa 2008.
Projekti 1 oli yhteistyöprojekti, jossa lahtelaiset nuorisobändit pääsivät Microvoxille tekemään demonauhoja ja niistä parhaat päätyivät kasetille.Janne Ahjopalo / Yle
Pekka Nurmikallio oli Microvoxin sielu
Nurmikallion elämäntyön kunniaksi Vesijärvenkatu 36:n seinään kiinnitettiin torstaina muistolaatta kiinteistön omistajan, Lahden Talot Oy:n aloitteesta.
Muistolaatan paljastustilaisuuteen kokoontui Nurmikallion ystäviä ja entisiä apulaisia, joista suurin osa on päätynyt musiikin ja äänityksen pariin studiovelholta saadun opin avulla.
– Pekalta saatu oppi ja tieto ovat se kivijalka, jolla minä olen tehnyt alan töitä koko elämäni. Pekan vaikutus tuntuu joka päivä ihan kaikessa. Alkaen siitä, miten tullaan ihmisten kanssa toimeen, vakuuttaa Jorma Hämäläinen.
Äänitys-ja äänentoistotöitä muun muassa MTV:n studiossa tehnyt Hämäläinen muistelee lämmöllä sitä, miten Nurmikallio malttoi neuvoa ja auttaa, oli asiakkaana sitten tunnetumpi nimi tai paikallinen nuorisobändi.
– Pekka neuvoi tärkeissä perusasioissa, kuten mikkien sijoittelussa ja opetti myös työntekoa, muistelee puolestaan lahtelainen Pekka Pöyhönen, joka teki Microvox-pestin jälkeen pitkän uran tv- ja radiomainostuotannoissa.
Maailman suurimpien sotavoimien ylimmät johtajat tapaavat perjantaina Helsingissä. Yhdysvaltain asevoimien komentaja, kenraali Joseph Dunford Jr. ja Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Valeri Gerasimov johtavat armeijoita, joiden rinnalla muut kalpenevat - paitsi Kiina.
Puolustusbudjetilla ja raskaan aseistuksen määrällä mitattuna Yhdysvallat on ylivoimainen ykkönen. Ainakin The Global Firepower -sivuston mukaan Venäjä on kakkosena, vaikka sen puolustusbudjetti jää selvästi Kiinan budjettia pienemmäksi. Muitakin arvioita Venäjän asevoimista toki on.
Sotilaalliseen voimaan vaikuttavat kuitenkin monet tekijät. The Global Firepower -sivusto sanoo käyttävänsä arviossaan yli viittäkymmentä tekijää. Aseiden ja sotilaiden lisäksi armeijan iskukykyä voivat parantaa muun muassa maantieteelliset tekijät, logistiikka, luonnonvarat ja teollisuuden rakenne.
Myös jäsenyys puolustusliitossa saattaa vaikuttaa armeijan tehokkuuteen. Silläkin on merkitystä, kuinka paljon maa pystyy värväämään väkeä aseisiin.
Erilaiset tavoitteet
USA:n puolustusbudjetti on yhtä suuri kuin seitsemällä seuraavalla maalla yhteensä. Yhdysvalloissa puolustusmenojen suuruutta selittää osin se, että maan sotavoimat ovat läsnä eri puolilla maailmaa.
Esimerkiksi hävittäjien määrä saattaa vaihdella sen mukaan, millaiset koneet lasketaan mukaan. Toisaalta koneiden iällä on merkitystä. The New York Times laski viime vuonna, että Yhdysvalloilla on jo lähes kaksisataa viidennen sukupolven hävittäjää kun Venäjällä on vain yksi.
Lisäksi The New York Timesin mukaan Venäjällä on edelleen merkittävä määrä vanhoja, kolmannen sukupolven hävittäjiä. Yhdysvalloilla niitä ei ole enää lainkaan. Hävittäjät ovat jo neljättä tai viidettä sukupolvea.
Panssareiden osalta niin ikään laskentatapoja on erilaisia. Luvuissa saattaa olla mukana panssaroituja ajoneuvoja.
Lentotukialukset kuuluvat suuren sotilasmahdin keskeisimpään arsenaaliin. Tässä Yhdysvallat peittoaa Venäjän täysin. Alla lentotukialusten joukkoon on laskettu myös helikoptereiden tukialukset. Varsinaisia lentotukialuksia Yhdysvalloilla on kymmenen.
Alla olevassa vertailussa ei ole mukana ydinaseita. Vertailu on suuntaa antava.
Yle Uutisgrafiikka
Puolustusbudjettien suuruudesta on erilaisia tietoja. Esimerkiksi Siprin tilastossa vuodelta 2017 Venäjän puolustusmenot olivat noin 66 miljardia dollaria ja USA:n noin 600 miljardia.
Suomi jää sotilasmahtina Yhdysvaltojen ja Venäjän rinnalla pienten maiden sarjaan. The Global Firepower -sivusto antaa Suomelle sijoituksen 59. Muut Pohjoismaatkin sijoittuvat Suomea paremmin.
