Neljäksi poika salibandyyn. Viideksi tyttö tanssitunnille. Sieltä suoraan hakemaan toinen lapsi kotiin treeneistä. Illan viimeinen kuskaus on kahdeksalta. Viikonloput peleissä ja kisoissa.

Tällaista arki on monella vanhemmalla nykyään.

85 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista kertoo, että heillä on jokin harrastus. Suomesta ei löydy kuitenkaan tutkimusta, paljonko lapsilla keskimäärin kuluu aikaa eri harjoituksiin.

– On aivan totta, että lasten harrastuksiin käytettyä aikaa on tutkittu vain vähän, Tilastokeskuksen tutkija Riitta Hanifi sanoo.

Siksi Yle pyysi yli 20 lajiliitolta ja järjestöltä arviota siihen, paljonko eri lajeihin menee aikaa viikossa keskimäärin.

Aikoja voi vertailla tästä koneesta. Luvuissa eivät ole mukana matkat kodista harjoituspaikalle.

Jopa 40 tuntia viikossa

Vastausten perusteella kilpatasolla urheilevalla lapsella kuluu monessa lajissa yli 20 tuntia viikossa harrastukseen. Monessa lajissa menee aikaa tätäkin enemmän.

Esimerkiksi taitoluisteluun menee yläkouluikäisellä aikaa jopa 40 tuntia viikossa. Yläkouluikäisellä on kilpatasolla harjoitukset 8–10 kertaa viikossa, mihin menee 20 tuntia. Saman verran aikaa menee kahden päivän kilpailuun matkoineen.

– Arviot ovat todella karkeita. Luvut vaihtelevat suuresti eritasoisten seurojen ja urheilijoiden kohdalla, Suomen Taitoluisteluliiton valmennuspäällikkö Satu Niittynen sanoo.

Ylen vertailussa olevat ajat ovat liittojen tai järjestöjen arvioita keskimääräisestä lajiin kuuluvasta ajasta. Harrastukseen kuuluva aika riippuu iästä, joukkueesta ja välimatkoista. Siksi ne voivat vaihdella yksilöittäin.

Kolme perhettä piti Ylen pyynnöstä kirjaa perheen lasten harrastuksiin kuluvasta ajasta. Tulokset olivat perheille itselleenkin yllätys.

Voimistelussa useita mahdollisuuksia

Yksi vaikeimmista lajeista arvioida aikaa on voimistelu. Siihen voi kulua yhtä paljon aikaa kuin taitoluisteluun tai sitten ei.

– Voimisteluliiton alla on yhdeksän virallista kilpalajia ja useita eri harrastemuotoja tämän päälle aina parkourista tanssin kautta akrobatiavoimisteluun, Suomen Voimisteluliiton pääsihteeri Maria Laakso muistuttaa.

Yle pyysi arviot sekä harrastus- että kilpatasolle. Kilpatasolla tarkoitetaan tässä vertailussa tavoitteellista harrastamista, jossa asetetaan selkeitä tavoitteita ja käydään kilpailuissa.

Esimerkiksi voimistelussa voi olla yläkouluikäisellä jopa yhdeksät treenit viikossa, jos kilpaillaan. Yhdet treenit kestävät 1,5–4 tuntia.

Yläkouluikäisellä voi olla voimistelussa lisäksi 6–20 esiintymistä vuodessa ja jopa kymmenen leiriä. Toisaalta voimistelua voi harrastaa vain kerran viikossa.

Suosituimmat lajit

Tutkimustietoa eri lajien harrastamisesta on niukasti. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus on selvittänyt eniten harrastettuja lajeja. Kyselyyn vastasi liki 7 000 lasta.

62 prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista ilmoitti vuonna 2016 harrastavansa urheiluseurassa. Suosituimpia lajeja ovat kyselyn mukaan jalkapallo, salibandy ja jääkiekko.

Myös lisenssejä on saman tutkimuksen mukaan eniten jalkapallossa, jääkiekossa ja salibandyssa.

Huipulla ennen aikuisikää

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen erikoistutkija Kaisu Mononen on osin yllättynyt harrastuksiin kuluvasta ajasta.

– Määrät kuulostavat aika kovilta. Jos määrään kuuluu höntsy- ja koululiikuntaa, sitten se on helpompi ymmärtää. Mutta olen vähän yllättynyt, että viikossa voi kulua jopa 40 tuntia.

Siihen on selkeä syy, miksi esimerkiksi voimistelussa ja taitoluistelussa harrastusmäärät ovat suuria.

– Vaativissa taitolajeissa, kuten voimistelussa tai taitoluistelussa, huipulla ollaan jo ennen aikuisikää. Se tarkoittaa sitä, että harjoittelu on tehtävä lapsena, erikoistutkija sanoo.

"Minimi 20 tuntia viikossa"

Monessa lajissa ei tehdä virallisesti jakoa kilpailu- ja harrastustason välillä. Siksi harrastuskoneessa voi olla sama aika molemmilla tasoilla.

– Meille oli hieman haastavaa määritellä, mikä partiossa olisi tuo ”kilpataso”. Päädyimme siihen, että meillä ei sellaista varsinaisesti ole. Partiossa jokainen voi määritellä, kuinka paljon haluaa olla mukana, viestintä- ja markkinointipäällikkö Anna Koroma-Mikkola Suomen Partiolaisista sanoo.

Perinteisesti partiota on voinut harrastaa vasta kouluiässä. Nyt partioon on tulossa uusi perhepartiomuoto, jossa alle kouluikäiset lapset voivat osallistua yhdessä vanhempiensa kanssa kerran kuukaudessa.

– Me emme jaa harrastajiamme harrastus- ja kilpatasoille kuin vasta 14–15 vuoden iässä, Suomen Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa sanoo myös.

Harrastuskoneessa on merkitty vain oman lajin harrastamiset. Monen lajin edustajat korostavat monipuolisen liikunnan merkitystä.

Esimerkiksi jääkiekossa 12–14-vuotiailla on suosituksen mukaan kymmenen tuntia viikossa ohjattua jääkiekon harjoittelua ja pelaamista, viisi tuntia omaehtoista pihalätkää tai muuta ja viisi tuntia muuta liikkumista ja pelaamista.

– Minimi kaikelle liikunnalle ja urheilulle on 20 tuntia viikossa, mutta mielellään enemmän ja nimenomaan omatoimista monipuolista tekemistä, Turkka Tervomaa sanoo.

Myös Lentopalloliiton urheilutoiminnan johtaja Sami Heikkiniemi sanoo, että terveen lapsen tulisi liikkua 20 tuntia viikossa. Urheilijaksi tavoittelevan nuoren tulisi hänen mukaansa puolestaan liikkua 25–30 tuntia viikossa.

Mikä on sopiva aika harrastukselle?

Erikoistutkija Kaisu Monosen mukaan harrastukseen kuluva aika riippuu lapsesta ja tavoitteista.

– Jos asiaa ajatellaan terveyden kannalta, YK:n terveysjärjestö WHO suosittelee, että jokaisen lapsen tulisi liikkua reippaasti joka päivä 60 minuuttia. Tämän lisäksi raskaampaa liikuntaa pitäisi olla useita kertoja viikossa.

Usein puhutaan 20 tunnista viikossa miniminä.

– Ne luvut perustuvat huippu-urheilijoiden kokemuksiin, kun on katsottu taaksepäin, millainen polku on ollut huipulle. Samalla pitäisi korostaa, että huipulla olleet aikuisurheilijat ovat lähes poikkeuksetta harrastaneet lapsena monipuolisesti eri lajeja ja harjoitteluun on kuulunut sekä ohjattua että omatoimista liikuntaa ja urheilua.

Erikoistutkija korostaisi nykyistä enemmän juuri monipuolisuutta.

– Aika loppuu ja rajat tulevat vastaan, jos harrastusmäärät yhdessä lajissa ovat kovat. Lapsi voi kyllästyä ja väsyä ja lopettaa lajin kokonaan. Siinä on omat riskinsä.

Laadukaskaan harjoittelu ei takaa kehittymistä. Pitää muistaa riittävä lepo ja monipuolinen ravinto.

– Lapsi on itse paras mittari. Tärkeintä on kuunnella lasta. Harrastuksen pitäisi lähteä lapsen omasta halusta. Jos on innostunut, jaksaa harrastaa enemmän.

Suuri osa ei liiku tarpeeksi

Lasten liikkuminen on hyvä asia, koska fyysisen aktiivisuuden positiiviset vaikutukset ovat tutkijan mukaan kiistattomat.

Suuri osa suomalaisista lapsista ei liiku tarpeeksi. Lähes joka kolmas tytöistä ja 35 prosenttia pojista liikkuu vähintään tunnin päivässä.

– On niitä, jotka eivät liiku juuri ollenkaan ja toiset liikkuvat tosi paljon. Passiivisuus ja paikallaan oleminen ovat suuria ongelmia nykyään.

Yhä useampi lapsi liikkuu urheiluseuroissa. Tutkijan mukaan urheiluseuroissa harrastavien fyysinen aktiivisuus on korkeampi kuin omaehtoisesti liikkuvien. Urheiluseuroissa liikkuvat lapset ovat tutkimuksen mukaan myös motoriikaltaan taitavampia.

– Jokainen lapsi on yksilöllinen. Myös kiinnostuksen kohteet ovat yksilöllisiä. Sitä pitää kunnioittaa. Osalla lapsista riittää energiaa ja on hyvä, että he voivat purkaa sitä harrastuksessa. Toiset viihtyvät kotona ja voi olla lukemista tai musiikkia harrastuksena, Kaisu Mononen sanoo.

Bändi vie aikaa

On vaikea mitata, paljonko omatoimiseen harjoitteluun kuluu aikaa. Jos kikkailee pallolla ulkona, onko se jalkapallon harrastamista?

Suomen Musiikkioppilaitosten liiton puheenjohtaja Jouni Auramo sanoo, että omatoimiseen harjoitteluun kuluvasta ajasta on mahdotonta antaa arviota.

– Suosituksia toki on, että lähes joka päivä olisi hyvä harjoitella. Varttuneimmilla ja innostuneimmilla aikaa kuluu siihen jopa tunteja päivässä.

Musiikkiharrastuksessa kilpatasoksi lasketaan sellaiset erityislahjakkaat, jotka jo nuorina harjoittelevat omatoimisesti erityisen paljon.

– Orkesteri- ja bändisoittimissa kertoja ja tunteja kertyy enemmän kuin esimerkiksi pianon yhteismusisointi vie aikaa. Tässäkin on isoja alueellisia eroja, Auramo sanoo.

Vanhempien merkitys kasvaa

Kaikessa harrastamisessa vanhemmat ovat tärkeitä mahdollistajia. Vanhemmat kuskaavat, kustantavat ja kannustavat.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijoiden Niilo Konttisen ja Outi Aarresolan mukaan vanhempien merkitys kasvaa, koska nuoret tulevat seuratoimintaan yhä nuorempina.

Tutkimuksen mukaan vanhemmilla on suuri merkitys varsinkin maastohiihdossa ja yleisurheilussa. Mitä intensiivisemmin lapsi harrastaa, sitä enemmän vanhemmat osallistuvat yleensä harrastukseen.

Myös vanhempien oma harrastustausta vaikuttaa selvästi lapsien harrastamiseen. Tosissaan kisaavien lapsien isistä peräti joka neljäs oli harrastanut urheilua vähintään SM-tasolla.

Lue lisää:

Kolme perhettä piti kirjaa, miten paljon aikaa menee lasten harrastuksiin – tulos on hengästyttävä: "Vapaa viikonloppu on tuntematon käsite"

Lapsen urheiluharrastus voi maksaa uuden auton verran – syy hintojen räjähdykseen on myös vanhemmissa

Vanhemmat ovat heränneet tukemaan lastensa peliharrastusta: "Jos lahjoja on, kannattaa laittaa vähän tikkua ristiin sen eteen"

Katja Holmström ajoi illassa jopa 200 kilometriä, kunnes nosti kädet pystyyn ja luovutti – perheenäidin 5 vinkkiä, joilla lasten harrastusrumban saa poikki

Alisa Vainio voitti 15-vuotiaana jääpallon MM-pronssia ja halusi jääkiekkoilijaksi – on suomalaisen yleisurheilun onni, että poikkeuksellinen superlahjakkuus valitsi kestävyysjuoksun: "Kovin moni Suomessa ei harjoittele enempää kuin Alisa"

Ukrainalainen korruptionvastainen aktivisti Kateryna Handzyuk on kuollut kolme kuukautta sen jälkeen, kun hän joutui happoiskun kohteeksi.

Asiasta kertovat muun muassa BBC ja Al-Jazeera.

33-vuotiasta Handzyukia vastaan tehtiin rikkihappoisku heinäkuun 31. päivä Khersonissa, eteläisessä Ukrainassa. Hän kärsi erittäin vakavia vammoja, muun muassa yli kolmannes hänen ihonsa pinta-alasta paloi.

Handzyuk kävi läpi 11 leikkausta ollessaan sairaalahoidossa pääkaupungissa Kiovassa.

Presidentti Petro Poroshenko, jota on arvosteltu korruptionvastaisten uudistusten jarruttamisesta, on vaatinut Handzyukin kuolemasta vastuullisia rangaistaviksi.

Viisi henkilöä on vangittu epäiltyinä osallisuudesta happo-iskuun. Toistaiseksi poliisilla ei ole tietoa siitä, kuka tilasi iskun Handzyukia vastaan.

Aktivisteihin kohdistuvia hyökkäyksiä ei tutkita

Myös Venäjän tukemia separatisteja vastaan kampanjoinut Handzyuk julkaisi syyskuussa sairaalavuoteeltaan videon, jossa hän kehotti ukrainalaisia taistelemaan maassa rehottavaa korruptiota vastaan.

– Tiedän, että näytän pahalta. Mutta ainakin olen saanut hoitoa. Ja tiedän ehdottomasti, että näytän paremmalta kuin miltä oikeudenmukaisuus näyttää Ukrainassa. Sitä ei hoida kukaan, Handzyuk totesi.

Al-Jazeera-kanavan mukaan poliisi kirjasi alun perin Handzyukia vastaan tehdyn happoiskun huliganismiksi. Kun asiasta nousi julkinen meteli, ilmoitti poliisi tutkivansa iskua ”murhayrityksenä, joka on toteutettu erityistä julmuutta käyttäen.”

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan hyökkäykset korruptiota vastustavia aktivisteja vastaan ovat lisääntyneet Ukrainassa vuoden sisällä. Amnestyn mukaan poliisi on ollut haluton tutkimaan aktivisteja vastaan tehtyjä iskuja.

Ihmisoikeusjärjestön mukaan iskujen tilaajia ei tuoda koskaan oikeuden eteen. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana ainostaan yksi tapaus on tutkittu loppuun saakka.

Viime kuukausien aikana eri puolilla Ukrainaa on järjestetty useita mielenosoituksia, joissa viranomaisia on vaadittu tutkimaan kunnolla aktivisteja vastaan tehtyjä hyökkäyksiä.

Suomessa kytee vakava sananvapausongelma. Suomalaisen media- ja kulttuurieliitin yksinpuhelu on uhattuna.

Vanhoina hyvinä aikoina toimittajat, kirjailijat ja elokuvaohjaajat saivat rauhassa kuunnella oman äänensä iätöntä viisautta, mutta nykyään kaiken maailman katkerat ja kateelliset anonyymit saattavat tulla somessa sanomaan ikävästi. Se on ihan epistä. Vihaajat eivät ymmärrä, että kun toimittaja tai taiteilija sanoo arvostavansa dialogia, hän tarkoittaa sellaista monologia, jossa hänen kanssaan samaa mieltä olevat ihmiset kertovat hänen olevan oikeassa.

Viime aikoina ikävän dialogisen vainon uhreiksi ovat joutuneet esimerkiksi Jussi Heikelä, Kauko Röyhkä ja Tuukka Temonen.

Neljännesvuosisadan julkisuudessa ollut Jussi Heikelä ilmaisee kaventunutta sananvapautta uudella tv-ohjelmalla. “Heikelä syndroomaa” on käsitelty runsaasti mediassa, ja Heikelä on saanut sen kummemmin kyseenalaistamatta toistella haastatteluissa ohjelman lähtökohtaa ja ydinviestiä, jonka mukaan ohjelma tarttuu “suomalaiseen mielensäpahoittamiseen”. Heikelä haluaa myös “törmäyttää” keskenään “mielipidevaikuttajia, akateemikkoja, poliitikkoja, näyttelijöitä tai muusikoita”.

– Puhumme siitä, mitä Suomessa saa sanoa ja mitä ei, Heikelä lausui Ilta-Sanomien haastattelussa.

Mediahuomiosta huolimatta avoimeksi jäi useampi kysymys.

Mihin lineaarista televisiota tarvitaan törmäyttämisyhtälössä? Eivätkö edellä mainitut ryhmät törmäydy toisiinsa eli ota yhteen jo aivan riittävästi sosiaalisessa mediassa ja niissä muutamassa tuhannessa muussa prime time -ohjelmassa?

Väittääkö 25 vuotta julkisuudessa elänyt ihminen tosissaan, ettei mitään saa enää sanoa?

Ja ennen kaikkea: Miksei näiden tv-ohjelmien nimiä voi ikinä kirjoittaa niin kuin suomea oikeasti kirjoitetaan? Onko Heikelä väli syndrooma jotenkin siistimpi kuin Heikelä-syndrooma yhteen?

Stalinistiämmälehmien väsymättömästä vainosta kärsivä Kauko Röyhkä puolestaan murisi Helsingin Sanomissa, ettei mies “oikein saa sanoa enää mitään mielipidettä”. Sen jälkeen mies puhui vielä joitakin tuhansia merkkejä itsestään, työstään ja Facebook-päivityksistään. Facebookissa Röyhkän vaiennettua ääntä kuuntelee noin 30 000 ihmistä.

Viimeksi mies eli Röyhkä on vaiettu kuoliaaksi Helsingin Sanomissa syyskuussa ja myös sitä ennen hänen uusista levyistään ja kirjoistaan on vaiettu valtamediassa tasaiseen tahtiin. Röyhkää on pyydetty vaiennettavaksi myös Vain elämää -ohjelmaan.

Työkseen elokuvia tekeviä Tuukka Temonen on joutunut työkseen elokuvia arvostelevien ihmisten kiusanteon kohteeksi. Suomalaiset elokuvakriitikot eivät näytä millään ymmärtävän, että Tuukka Temosen elokuvia on arvioitava eri kriteereillä kuin muita elokuvia, koska ne ovat Tuukka Temosen elokuvia. Ei mitenkään ole mahdollista, että Valmentaja ja Teit meistä kauniin olisivat huonoja elokuvia, vaan kyse on kaunaisten ja yrittäjävihamielisten kriitikkojen salaliitosta.

Mitäköhän näihin nyt sanoisi.

Voimia?

Tabu ja vaientaminen ovatkin entistä useammin vain tyhjiä sanoja, joita käytetään mediahuomion maksimoimiseksi.

Heikelän, Röyhkän ja Temosen mediastrategia on lapsellinen, mutta näppärä.

Kun ensin itse ilmoittaa olevansa vaientamisen uhri, mutta silti – kelatkaa! rohkeasti puhuu televisiossa, voi esiintyä voittajana taistelussa, jonka on itse keksinyt ja josta kukaan muu ei oikeastaan ole kiinnostunut. Hieman samasta on kyse, kun taiteilijat ja toimittajat julistavat tarttuvansa vaiettuun aiheeseen. Kuinka vaiettu tai tabu aihe voi olla, jos siitä voi tehdä valtavan jutun maan johtavaan sanomalehteen tai tv-sarjan parhaaseen katseluaikaan?

Pikaisen “on edelleen tabu” -googlauksen perusteella lehdistössä tabuja ovat esimerkiksi tyttöjen halu, julkinen homoseksuaalisuus, väkivaltainen nainen, vammaisten seksuaalisuus, rahasta puhuminen ja suhde, jossa nainen on miestä vanhempi. Sillä erotuksella, ettei mikään näistä ole tabu.

Tabu ja vaientaminen ovatkin entistä useammin vain tyhjiä sanoja, joita käytetään mediahuomion maksimoimiseksi. On jollain kierolla tavalla joko surullista tai pähkähullua, että julkisuudesta elantonsa saavat ihmiset kertovat toisilleen viikosta toiseen julkisuudessa, etteivät he saa sanoa enää mitään.

Heikelän nimeämät ilmiöt poteroitumisesta ja lynkkaamisesta ovat todellisia ja ikäviä, mutta kaikkea kritiikkiä ei pidä kehystää mielensäpahoittamiseksi tai vihakirjoitteluksi. Välillä yhteiskunta tarvitsee anonyymejä Twitter-pyllyjä sanomaan, että nyt oot kyllä jäbä harvinaisen pihalla.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja.

Joka sunnuntai tamperelainen perheenäiti Katariina Lisko tekee taulukon miehensä Jussin kanssa. Taulukko kiinnitetään jääkaapin oveen. Siihen on lueteltu neljän lapsen harrastusajat.

Ja niitä riittää.

Perheen kolme tyttöä Olivia, Aurora ja Iiris harrastavat taitoluistelua. Alvar käy jääkiekkotreeneissä ja uimakoulussa. Lisäksi hän ja Aurora käyvät partiossa.

Suomessa on raportoitu, paljonko eri harrastuksiin kuluu rahaa. Sitä ei ole juuri selvitetty, paljonko aikaa kuluu harrastuksiin.

Kysyimme asiaa yli 20 liitosta ja järjestöstä. Harrastuskoneesta voit katsoa, miten paljon aikaa eri harrastukset keskimäärin vievät viikossa. Luvuissa ei ole mukana matkoihin kuluva aika.

Yle pyysi Liskoja ja kahta muuta perhettä pitämään kirjaa kuukauden ajan tunneista ja kilometreistä, joita lasten harrastuksiin kuluu.

Katariina ja Jussi Liskon täyttämä taulukko on hengästyttävää luettavaa monelle. Jussi Lisko kommentoi sitä jäähallin eteisessä.

– Joskus tulee tutuilta kunnioittavaa huokailua, että hohhoijaa. Itse koen, että tässähän tämä menee. Siitäkin saa hyvää mieltä, että paletti pyörii.

Liskojen harrastusrumba pyörii

Tältä Liskojen paletti yleensä näyttää:

Olivialla, 12, kuluu pelkkiin treeneihin vajaat 20 tuntia viikossa. Lisäksi kisamatkat voivat viedä koko viikonlopun.

Auroran, 10, harrastuksiin kuuluu viikossa kymmenisen tuntia, mutta myös hänellä voi olla kolmen päivän leirityksiä.

Alvarin, 7, pelireissulla voi mennä päivä, muuten treeneihin kuuluu viikossa noin viitisen tuntia. Iiriksellä, 3, on yleensä kolme kertaa viikossa 45 minuutin luisteluharjoitukset.

Pelkkiin treeneihin kuluu siis lapsilla yhteensä vajaat 40 tuntia viikossa, pelit ja kisat tulevat tähän vielä päälle. Se on kuin toinen työviikko.

Viikossa ajokilometrejä kertyy 400.

– Tähän on kasvettu pikkuhiljaa. Jos olisi suoraan ollut neljä harrastavaa lasta, olisi ollut ehkä vaikeampaa. Nyt on ensin ollut yksi luistelija. Sitten on tullut lapsia ja harrastuksia lisää. Päivä kerrallaan mennään ja viikko kerrallaan suunnitellaan. Tarvittaessa sovelletaan lennosta, Katariina Lisko sanoo.

Auroran huippuhetki

Kymmenvuotiaalla Aurora Liskolla on yleensä neljät luistelutreenit ja partio kerran viikossa.

– Menen yleensä bussilla. Aamutreeneihin äiti tai iskä vie. Ennen treenejä lämmitän maksa- tai makaronilaatikkoa tai jos jääkaapissa on jotain vanhaa ruokaa tai sitten teen pinaattilättyjä, Aurora sanoo.

Auroran harrastuksessa muodostelmaluistelussa parasta ovat kaverit.

– Huippuhetki on ollut, kun oltiin ensimmäisen kerran kisoissa yötä paikan päällä. Minulla on sellainen haave, että pääsen muodostelmaluistelun MM-kisoihin.

Tuntuuko koskaan, ettet jaksa lähteä hallille?

– Ei kyllä oikeastaan koskaan, Aurora sanoo.

Vapaa viikonloppu on tuntematon käsite

Osan ajasta Katariina Lisko kuskaa lapsia yksin, sillä Jussi on vuorotyössä ja lennonjohtajana välillä töissä Vantaalla. Silloin Katariina menee lääkärin töistään päiväkodin kautta jäähallille ja sahaa eri jäähallien välillä.

– Harrastusvapaata päivää ei ole, ja myönnettäköön, että vapaa viikonloppu on tuntematon käsite. Mutta me ei muusta oikein tiedetä.

Esimerkiksi tavallisena sunnuntaina Katariina vie Auroran ensin jäähallille. Sitten äiti on yhdeksän tuntia Hämeenlinnassa SM-tasolla luistelevan Olivian kanssa kisoissa.

Sillä aikaa Jussi hakee Auroran 2 tunnin ja 15 minuutin harjoituksista ja kuskaa Iiriksen toiselle jäähallille 45 minuutin harjoitukseen. Lisäksi hän on toimitsijana Alvarin yhdessä pelissä ja katsoo muut turnauksen pelit.

– Käyn viikon aikana viidessä, kuudessa jäähallissa, Jussi Lisko naurahtaa.

Aiemmin hän valmensi Alvarin joukkuetta. Katariina oli aktiivinen talkoissa. Nyt näistä rooleista on ollut pakko luopua.

– Tänä vuonna mokkapaloja on leivottu vain kolme kertaa kouluun. Taitoluistelussa on näytökset ja kisat, joissa kukin on omassa talkoopestissä. Kyllä niitä on tullut tänä vuonna, Katariina Lisko sanoo.

Samalla hallilta saa vertaistukea. Kukaan ei ymmärrä ruuhkavuosia yhtä hyvin kuin toinen vanhempi.

– Omat sosiaaliset verkostoni tulevat aika paljon lasten harrastuksista, Katariina Lisko sanoo.

Luistelun vetovoima

Taitoluistelu on yksi aikaa vievimmistä harrastuksista. Se valikoitui sattumalta ja lasten toiveesta.

– Olimme Olivian kanssa Tapparan kevätnäytöksessä katsomossa ja Olivia ilmoitti, että hän tahtoo tuonne. Emme tienneet, mihin päämme pistimme, Katariina Lisko sanoo.

Luistelun vetovoima vei mukanaan myös muut lapset. Alvar vaihtoi jokin aika sitten taitoluistelun jääkiekkoon. Sitten kun Iiriskin kaksivuotiaana ilmoitti haluavansa luistella, perhe oli jo tottunut asiaan.

– Ihan ilomielin päästin, vaikka häntä ei ohjattu harrastuksen pariin. Taitoluistelu on harrastuksena monipuolinen, Katariina Lisko sanoo.

Miten siitä selviää?

Miten harrastusrumbasta selviää neljän lapsen kanssa?

Yksi vastaus on Liskojen taulukossa. Hyvä suunnittelu helpottaa arkea.

Isossa perheessä pitää olla valmis myös siihen, että suunnitelmat muuttuvat.

– Lasta en ole unohtanut, mutta jonkin kerran olen ollut hakemassa väärään aikaan tai ollut väärän jäähallin pihassa, Katariina Lisko naurahtaa.

Viestintä on tärkeää. Liskoilla on WhatsAppissa oma perheryhmä. Lisäksi vanhempien pitää pystyä kommunikoimaan hyvin keskenään.

– Katan kanssa meillä on hyvä yhteistyö. Menemme samaan suuntaan ja meillä on yhteinen tavoite. Kun lapsia on siunaantunut neljä kappaletta, tämä on tärkeää, Jussi Lisko kiittää vaimoaan.

Kolmas vastaus on lasten omatoimisuudessa.

– Viemme lapset parkkipaikalle ja siitä he menevät itse harjoituksiin. Vain kolmevuotiasta Iiristä autetaan. Lapset huolehtivat myös itse varusteistaan, Katariina Lisko sanoo.

Jo Alvar, 7, osaa lämmittää itselleen ruuan mikrossa. Lapset ovat tottuneita kulkemaan myös bussilla.

– Ensimmäisellä kerralla Alvarilta jäi puhelin ja seuraavalla kerralla maila, mutta kolmannella kerralla kaikki meni hyvin, Katariina Lisko naurahtaa.

Omatoimisuus onkin yksi hyvä seuraus, joka harrastuksista on tullut. Kun lapsi haluaa itse harrastamaan, se opettaa huolehtimaan tavaroista ja liikkumaan kaupungin sisällä.

Luovia ratkaisuja

Myös luovia ratkaisuja tarvitaan, jos vanhemmat eivät pääse kuskaamaan eikä kimppakyyti onnistu.

Olivialla on niin kiire aamujäältä kouluun, että hän menee treeneistä joskus taksilla kouluun.

– Olemme jo lähteneet töihin, koska aamutreenit ovat ennen koulua. Välillä käytetään sitten apuna taksia, Katariina Lisko sanoo.

Perhe pärjäsi vielä puoli vuotta sitten ilman toista autoa. Nyt se ihmetyttää.

– Auto on meillä monitoimipaikka. Välillä autossa syödään välipalaa tai päivällistä. Siellä käydään myös monet hyvät keskustelut.

Lasten ilo harrastuksista saa vanhemmat kuskaamaan. Kun pieni Iiris vilkuttaa jäältä, äidin väsymys kaikkoaa.

– Harrastuksista saa taitoja, joita elämässä tarvitsee. Harrastukset tuovat laajan kirjon tunteita ja opettavat tunteiden säätelyä. Tunteiden kanssa mennään laidasta laitaan. Välillä tulee huikeita onnistumisia ja välillä rankkoja pettymyksiä.

Jussi Lisko harrasti itse lapsena urheilua motocrossista balettiin, jääkiekkoon ja taitoluisteluun. Vain kamppailulajit jäivät väliin. Lisäksi hän soitti saksofonia tosissaan.

– Olen itse saanut harrastaa lapsena ja vanhemmat ovat kuskanneet. Äitini kannusti siihen, että sai tehdä sitä, mitä sydän sanoo ja kokeilla siipiään. Haluan antaa samaa hyvää lapsille.

Katajalaaksot: Valmennusta ja talkootöitä

Samaan aikaan Kannuksessa Mirva Katajalaakso pitää kirjanpitoa. Kaikki viisi lasta harrastavat yleisurheilua, pojat lisäksi jalkapalloa. Kolmella vanhimmalla Emmalla, Ennillä ja Eemelillä on SM-mitaleita. Harjoittelu on tavoitteellista.

Mirva Katajalaakso arveli etukäteen, että syyskuu, jona perhe piti kirjaa ajankäytöstään, on vuoden helpoin kuukausi.

Suuri osa kesän yleisurheilukisoista on käyty, eikä hallikausi ole vielä alkanut. Eemelin, 14, ja Elian, 9, jalkapallopelit ovat puolestaan enimmäkseen tauolla.

– Syys- ja lokakuu ovat siirtymäaikaa, äiti Mirva Katajalaakso sanoo.

Toista oli kesällä, kun kisoja ja pelejä oli paljon sekä viikonloppuisin että viikolla. Mirva Katajalaakso on Kannuksen uran yleisurheilujaoston nuorisopäällikkö, ja hän tekee paljon talkootöitä.

Kolme tuntia kului esimerkiksi siihen, kun hän hoiti Eemelin joukkueen sponsoreiden laskutuksen loppuun. Mirva Katajalaakso hoiti myös sekä yleisurheilun että jalkapallon seura-asujen tilaukset, mikä vei paljon aikaa.

Perheen isä Toni Katajalaakso valmentaa puolestaan jalkapallojoukkuetta. Valmentamisen lisäksi aikaa kuluu viestittelyyn. Yhtenä torstaina Toni laittoi 32 viestiä WhatsAppilla.

Molemmat vanhemmat ovat opettajia, joten kesällä on aikaa, mutta syyskuussa töiden jälkeen illat käyvät väkisinkin lyhyiksi.

Viiden lapsen kisat ja pelit

Perheen kirjanpidossa paljastuu, että myös syyskuu on vilkas kuukausi.

– Tiesin, että aikaa menee paljon, mutta yllätyin, että näin valtavasti, Mirva Katajalaakso sanoo.

Yksi sunnuntai kului Kalajoella Elian jalkapalloturnauksessa. Seuraavana viikonloppuna oli Emmalla ja Ennillä SM-viestit Mikkelissä.

Sitä seuraavana perjantaina oli Iltavalojuoksu Ullavassa ja heti seuraavana päivänä Elian jalkapalloturnaus Ylivieskassa.

Sitä seuraavana viikonloppuna isä ja Eemeli olivat joukkueen kauden päätöksessä mökillä. Eemelin kausi päättyi loukkaantumiseen, joten hän oli sivussa osasta harjoittelua.

Syyskuun viimeinen viikonloppu oli harvinainen vapaa viikonloppu. Koko perheellä oli vain omatoimista treeniä.

Siinäkin riittää.

Emmalla ja Ennillä menee molemmilla harjoitteluun noin 15 tuntia viikossa.

– Tytöillä ei aikaa kulu lainkaan matkoihin, koska lenkkipolut lähtevät kotipihasta ja urheilukentällä tai liikuntahallilla oleviin harjoituksiin he menevät juosten, Mirva Katajalaakso kertoo.

Eemelillä harjoitteluun kuluu keskimäärin 10–15 tuntia viikossa ilman matkoja.

Toiseksi nuorimmalla Elmiinalla harrastuksiin kuluu noin 7 tuntia viikossa, Elialla sama.

Jos vanhempien talkootöitä, kisoja tai pelejä ei lasketa, perheen lapset harrastavat viikossa yhteensä yli 50 tuntia.

Jos Katajalaaksot eivät olisi asettaneet yhtä tärkeää ehtoa lapsilleen, määrä olisi vielä isompi.

Sitoutumista ja tavoitteita

Harrastaminen on lisännyt myös Katajalaaksoilla lasten omatoimisuutta.

– Lapset huolehtivat itse varusteet pyykkiin. Jos huolehtisin liikaa, kävisi se itselle liian raskaaksi. Meillä on yksi pyykkisäkki sille pyykille, joka pitää pestä nopeasti. Katson sen aina ensin, Mirva Katajalaakso kertoo.

Enimmillään perheenäiti pesee seitsemän koneellista päivässä.

Harrastaminen opettaa äidin mukaan lapsille sitoutumista ja tavoitteiden asettamista. Sama sitoutuminen on heijastunut myös kouluun. Kun on tottunut tekemään töitä urheilun eteen, myös läksyt tulee hoidettua ajallaan.

– Silloin kun harjoittelu on lapsesta lähtöisin, lapsi oppii tekemään töitä tavoitteiden eteen. Elämässä pitää kilpailla työpaikoista ja muista. Kun on tottunut kilpailuissa saamaan onnistumisia ja epäonnistumisia, maailma ei romahdakaan, jos ei saa vaikka tiettyä työpaikkaa, Mirva Katajalaakso sanoo.

Juoksemalla treeneihin

Katajalaaksot asettivat vain yhden ehdon lasten harrastuksille.

– Rajoitimme harrastuksen valintaa niin, että sen pitää olla omalla paikkakunnalla. Olisi mahdotonta kuskata viittä lasta ympäri maakuntaa. Jos emme olisi rajoittaneet, lajikirjo olisi suurempi ja meillä harrastettaisiin myös voimistelua ja jääkiekkoa.

Aina kun mahdollista, lapset menevät juosten tai pyörällä treeneihin.

Esimerkiksi Eemeli juoksee jalkapallojoukkueen treeneihin. Tästä tulee puolen tunnin lisätreeni. Silloin kun treenit ovat Lohtajalla tai Kalajoella, isä kuskaa.

Elmiina ja Elia pyöräilevät aina omiin harrastuksiin.

Kolmen vanhimman lapsen yleisurheilukisat ovat yleensä Etelä-Suomessa, mikä vie paljon aikaa matkoineen. Harrastusten järjestäminen on vaikeinta silloin, kun pelit ja kisat ovat samaan aikaan.

Silloin isovanhemmat tulevat avuksi.

Mirvan isä Kari Aho valmentaa lapsia kestävyysjuoksussa ja isovanhemmat auttavat perhettä muutenkin.

– Kerrankin minä olin Eemelin kanssa juoksukisoissa, isovanhemmat Ennin kisassa ja Toni ja Elia olivat jalkapalloturnauksessa, Mirva Katajalaakso sanoo.

Talvisin Katajalaaksot hiihtävät. Ladut lähtevät käytännössä kotipihalta ja kisoissa käydään, jos niitä on lähellä.

– Emme mene lumen perässä, eli meillä hiihdetään, jos talvella on lunta.

Vastoinkäymisiä

Viime vuosina Katajalaakson lapsilla on ollut huonoa tuuria. Eemeli loukkaantui pelissä, Enni on kärsinyt rasitusastmasta ja veriarvoissa on ollut ongelmia.

Emmalla on ollut hermoston ylirasitustila. Äidin on ollut vaikea välillä katsoa, miten lapset ovat tuskastuneet, kun eivät ole päässeet täysillä treenaamaan.

– Motivaatio on testattu ja meillä se on kasvanut vastoinkäymisistä.

Toisaalta nuorempien lasten into on kasvanut, kun Emma Katajalaakso on päässyt ulkomaille leireille ja edustamaan nuorten maajoukkueessa.

– Harrastuksien kautta lapset ovat kokeneet niin hienoja juttuja, ettei heitä ole kiinnostanut lähteä kylille pörräämään. Turhanpäinen notkuminen ei kiinnosta, kun kokemukset urheilusta ovat olleet niin kiinnostavia.

Urheilijan identiteettiin päihteet eivät istu. Myöskään ruutuajasta ei tarvitse juuri riidellä. Harrastus on tehnyt myös vanhemman ja lapsen suhteelle hyvää.

– On tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen harrastuksista. Suhde pysyy läheisenä myös teinivuodet, kun on yhteinen kiinnostuksen kohde, Mirva Katajalaakso sanoo.

Entä vanhempien harrastukset?

Jos perheessä on monta lasta, onko vanhemmilla mitään toiveita ehtiä harrastaa itse?

Viiden lapsen äiti Mirva Katajalaakso kävisi mielellään ryhmäliikuntatunneilla, mutta vielä sitä on vaikea mahduttaa kalenteriin. Hän hiihtää ja juoksee lähimaastossa. Käsitöitä voi tehdä hyvin kotona.

Toni Katajalaaksolla on verstas kotipihassa ja hän saa liikuntaa valmentamansa joukkueen mukana. Omaa aikaa Toni saa myös kuntosalilla pari kertaa viikossa.

Tamperelainen Jussi Lisko pyöräilee työmatkat silloin, kun on Pirkkalassa töissä. Lisäksi hän pyöräilee kesäisin kilpaa.

Katariina Lisko käy lenkillä, kun ehtii, mutta varsinaisia omia harrastuksia hän ei kaipaa.

– Ajattelen niin, että töissä minulla on omaa aikaa.

Yksinhuoltajan haasteet

Millaista on yksinhuoltajalla, joka joutuu pyörittämään harrastusrulettia käytännössä yksin?

Jasmina Roos vastaa puhelimeen Turusta. Hän yrittää parhaillaan pohtia, miten saa poikansa Aku Latvan, 9, vietyä treeneihin perjantaina.

Akun ja veljien Eetun, 4, ja Vilin, 3, piti mennä viikonlopuksi isovanhempien luokse. Äiti varasi itselleen kampaajan, joka on arjen luksusta.

Sitten selvisi, että Akulla onkin lauantaina ja sunnuntaina jääkiekkopelit ja perjantaina treenit.

– Jään sitten Akun kanssa kotiin ja yritän pohtia, miten Aku pääsisi treeneihin.

Aku Latva pelaa toista kautta jääkiekkoa Turun Kisaveikoissa eli Kisureissa. Harjoitukset ovat 2–3 kertaa viikossa. Kesällä Aku pelasi jalkapalloa pari kertaa viikossa, mutta lopetti sen syksyllä.

Lokakuussa alkoivat sarjapelit, ja kuskauksia saattaa olla viitenä päivänä viikossa. Jasmina Roos vie poikansa yleensä itse, joskus hän saa nuoremmat lapset naapuriin siksi ajaksi hoitoon.

– Jos pääsen viemään yksin Akun jäähallille, se on viikon ainoa vapaahetkeni. Saan juoda kahvin rauhassa, Jasmina Roos sanoo.

Roos muistuttaa, että harrastus on muutakin kuin kuskausta. Vanhempia tarvitaan peleihin esimerkiksi tuomareiksi, toimitsijoiksi ja huoltajiksi. Hän kiittää vanhempien yhteistyötä kuskauksissa.

– Itse olen toimitsijana aina kun pääsen hallille ilman pieniä lapsia. Viikonloppuna olin auttamassa sekä lauantaina että sunnuntaina. On mukavaa, kun saa olla mukana ja samalla tutustuu muihinkin vanhempiin.

Perjantai on kiireisin päivä

Jääkiekkoharjoitukset ovat usein melko aikaisin. Perjantaisin Akun pitää olla Varissuon hallilla jo iltapäivällä neljältä. Kotoa pitää lähteä kolmelta, että ehtii pukea suojat ja laittaa luistimet.

Jasmina Roos on lähihoitaja ja hän aloittaa työt yleensä aamuseitsemältä. Sitä ennen hän vie pienet päiväkotiin. Aku pääsee kouluun jo itse. Töistä Roos pääsee yleensä kahdelta tai kolmelta.

– Teen 50-prosenttista työaikaa ja määräaikaisia töitä. Se työaika on sopinut tähän elämäntilanteeseen hyvin. On aikaa viedä Aku aikaisempiin treenivuoroihin, Roos sanoo.

Perjantai on haastavin päivä. Kotoa on Varissuon jäähallille puolen tunnin matka ruuhka-aikaan. Tästä syystä Jasmina Roos ajaa aina arkisin Raision moottoritien kautta ruuhkien välttämiseksi.

– Aina perjantaisin haen töiden jälkeen Akun suoraan kotoa ja lähden viemään harkkoihin. Jätän Akun hallille puoli neljältä ja sen jälkeen ajan suoraan päiväkotiin hakemaan pikkuveljet. Sen jälkeen ajamme pikkuveljien kanssa jäähallille katsomaan hetkeksi harkkoja.

Kolmen tunnin kuskausruljanssin jälkeen perhe on kotona kuudelta.

Sunnuntaina aamuksi jäähallille

Viikonloppuna ajetaan taas, nyt peleihin. Esimerkiksi jos peli on sunnuntaina Naantalin jäähallilla yhdeksältä, paikalla pitää olla kahdeksalta. Kotoa pitää lähteä puoli kahdeksalta.

Iän karttuessa pelimatkat pitenevät. Keväällä Akun joukkueella on pelejä Forssassa asti. Ja äitihän ajaa.

– Olin kaksi viikkoa ilman autoa, mutta siitä ei tullut mitään. Perheessämme on pakko olla auto.

Kolmen pojan saaminen liikkeelle aikaisin ei ole aina helppoa.

– Sunnuntaina pitää olla usein kahdeksalta aamulla jäähallilla. Kyllähän sitä kaksi kertaa miettii, onko pakko nousta, Jasmina Roos sanoo.

Väsymys hellittää jäähallilla, kun huomaa, miten poika nauttii jääkiekosta ja pelaamisesta. Jääkiekko oli Akun oma valinta. Hän meni kahdeksanvuotiaana kiekkokouluun ja pääsi sieltä suoraan joukkueeseen.

– Mitä äiti ei tekisi lasten eteen? Aku osaa nauttia jääkiekosta ja on mukava nähdä, miten innokas hän on. Kun lapsi nauttii, äitikin nauttii.

– Joukkuehenki on erittäin hyvä, ja Akusta on tullut sosiaalisempi harrastuksen takia.

Äidistä tuli myös kiekkofani

Jasmina Roos ei aikaisemmin seurannut jääkiekkoa ollenkaan. Kun hän muutti asumaan Turkuun jäähallin lähelle, hän on käynyt seuraamassa poikansa kanssa TPS:n pelejä.

– Olen alkanut pitää jääkiekosta. Katsoin MM-kisojakin.

Kolmevuotias Vili tahtoisi kovasti kiekkokouluun, mutta hän on vielä liian nuori. Jasmina Roos sanoo, että ensi kaudella Vili ja Eetu saavat ruveta yhdessä harrastamaan jääkiekkoa.

Kolme poikaa, kolme jääkiekkokassia ja kolmet treenit.

Mitähän siitä sitten tulee?

Sitä Jasmina Roos ei vielä uskalla miettiä.

Eikä oikein ehdikään. On kiire jäähallille.

Lue lisää:

Vertaa suosituimpia lajeja: Näin paljon aikaa suomalaisilla lapsilla kuluu harrastamiseen – "Määrät kuulostavat aika kovilta"

Kansanedustaja Paavo Väyrynen (kp.) ilmoittaa, ettei välttämättä olekaan ehdolla ensi kevään vaaleissa. Väyrynen kertoo vaimonsa sairastuneen verisyöpään. Tämän takia hänen ehdokkuutensa ensi kevään valtiollisiin vaaleihin on käynyt epävarmaksi.

Väyrynen on aiemmin ilmoittanut aikovansa ehdolle sekä eduskuntavaaleissa että Euroopan parlamentin vaaleissa.

Hän kertoo myös, ettei voi enää osallistua kannattajakorttien keräämiseen Tähtiliikkeen saamiseksi puoluerekisteriin. Väyrynen kertoo jättävänsä kannattajakorttien keräämisen kannattajiensa vastuulle.

Viikko sitten Väyrynen kertoi, että Seitsemän tähden liikkeen kannattajat ovat keränneet 2500 kannattajakorttia. Kortteja tarvitaan 5000, ennen kuin liike voidaan merkitä puoluerekisteriin.

Selittämättömiä kipuja viikkokausia

Väyrysen mukaan hänen puolisonsa Vuokko on kärsinyt useita viikkkoja sietämättömistä kivuista, joille lääkärit eivät olleet löytäneet selitystä.

– Lauantai-aamuna saimme tietää kipujen syyn: Vuokko sairastaa myelooma-nimistä verisyöpää, joka on ehtinyt edetä pitkälle. Onneksi hän saa Meilahdessa parhaan mahdollisen hoidon, joka on kansainvälisestikin katsoen huippuluokkaa. Vuokon sairaus vaikuttaa myös minun elämääni ja työhöni. Vuokko tarvitsee erityisesti lähiviikkoina ja –kuukausina kaiken mahdollisen tuen ja huolenpidon. Siksi joudun karsimaan aikatauluistani kaiken sellaisen, mikä ei liity välittömästi työhöni kansanedustajana, Väyrynen kertoo tiedotteessaan.

Helsingin käräjäoikeus antaa maanantaina iltapäivällä ratkaisunsa Väyrysen entistä puoluetta, Kansalaispuoluetta koskevassa riidassa.

Väyrysen avustaja Katja Huida kertoi aamulla, että Väyrynen ei kommentoi tämän enempää vaimonsa sairastumista eikä tulevia suunnitelmiaan.

Meksikon pääkaupungissa Méxicossa miljoonat ihmiset ovat olleet ilman vettä jo lähes viikon.

Kaupungista katkaistiin vedet lokakuun lopussa viranomaisten uudistaessa kaupungin vesijohtoverkostoa.

Viranomaiset kertoivat maanantaina, että vesikatko jatkuu edelleen, sillä yksi suurista vesiputkista oli irronnut, kun vesipumppuja oli kytketty päälle sunnuntaina.

Veden pumppaaminen takaisin verkostoon kestää useita päiviä, joten vettä on odotettavissa vasta tiistaina tai keskiviikkona, kertoivat viranomaiset.

– Tämä näyttäisi kestävän kahdeksan päivää. Meillä ei ole koskaan ollut näin pitkää vesikatkoa, sanoi pormestari Jose Ramon Avieva.

Vesikatko on vaikuttanut jopa neljän miljoonan ihmisen arkeen Méxicossa ja lisäksi kolmen miljoonan ihmisen elämään kaupungin lähiöissä.

Vesiyhtiö on vaihtanut valtavia vesiputkia ja muita vesijohtoverkoston rakenteita, jotka pumppaavat vettä 500 metrin korkeuteen, jotta vedenpaine riittäisi koko kaupungin vesijohtoverkkoon.

Poliisit ovat vartioineet veden jakelupaikoilla. Vesipulan odotetaan vielä pahanevan, kun ihmiset palaavat kaupunkiin viikonlopun jälkeen, useat ovat viettäneet lomaa Kuolleiden päivän -muistojuhlan aikaan.

Vesiongelmat eivät ole Méxicolle uutta, jopa lähes puoleen miljoonaan talouteen ei tule päivittäin juoksevaa vettä. Lisäksi joidenkin arvioiden mukana kaupungin vesijohtoverkostosta jopa 40 prosenttia vedestä valuu hukkaan muun muassa vuotojen takia.

Suomalaiset autoilijat ovat tarttuneet innokkaasti tilaisuuteen asentaa autoon lisävaloja myös pariton määrä. Sen on mahdollistanut vuosi sitten voimaan tullut Trafin säädös, jonka mukaan Suomessa saa käyttää vaikka vain yhtä ylimääräistä kaukovaloa.

– Juuri nyt meneillään on lisävalojen asennussesonki. Uusia valoasennuksia tulee viikoittain, kertoo varaosamyyjä Juuso Rantanen Hämeen Autosähköstä Hämeenlinnasta.

Valon määrää pinta-alalla mitataan referenssiluvulla. Suomessa maksimimäärä valoa on 100. Auton tekniikasta riippuen itse hankituilla lisävaloilla voi nostaa auton valotehoa jopa puolella auton omaan valotekniikkaan verrattuna.

Käytännössä henkilö- tai pakettiautossa voi siis olla yhdestä kolmeen lisävaloa. Raskaissa ajoneuvoissa lisäkaukovaloja voi olla jopa viisi kappaletta ajoneuvon omien kaukovalojen lisäksi.

Lisävalotarve ei koske vain vanhoja autoja. Kauppalehti kertoi tammikuussa, että amerikkalaisen törmäystestaajna IIHS:n testissä sadasta testiautosta vain neljä sai ajovaloluokituksen "hyvä".

Led-paneelit syrjäyttivät vanhan tekniikan

Viisi vuotta sitten markkinoille tuli led-tekniikka ja -paneelit. Sen jälkeen käytännössä kaikki auton valoasennukset ovat led-paneeleita, kertoo Juuso Rantanen.

– Led-tekniikka on pitkäikäisempi, taloudellisempi ja sen hinta-laatusuhde on kuluttajan näkökulmasta paras, selittää Rantanen suosion syitä.

Mutta millainen valoteho sellaisessa autossa on, joka käyttää kaiken sallitun valokapasiteetin?

– Se riippuu tietenkin myös autosta, mutta kyllä sellaisen auton näkee jo kaukaa. Jos kuski näkee täysteholla noin kilometrin päähän, niin kyllä se on sama tilanne myös vastaantulijoille, sanoo Juuso Rantanen.

Suuri valomäärä voi häikäistä vastaantulijan niin, ettei hän näe hetkeen mitään. Uudemmissa autoissa on yleistynyt kaukovaloassistentti, joka vaihtaa lähi- ja kaukovalojen välillä automaattisesti.

Kehittyneimmät, mukautuvat ja moniosaiset led-valot taas poistavat valoa vain sieltä, missä mahdollinen häikäistyjä ajaa, joko omaa autoa vastaan tai sen edellä. Järjestelmä tunnistaa myös liikennemerkit, ja vähentää niiden heijastaviin pintoihin kohdistuvaa valoa, jotta kuljettaja ei häikäisty.

Lisävalojen ostajista noin puolet hankkii täyden valomäärän, kertoo Rantanen.

– Lisävalo, jossa on noin 5 000 luumenia riittää mainiosti käytössä, kuvaa Rantanen.

Pyöreät vaihtuivat paneeliin

Lisävalot auton keulassa ovat myös esteettinen asia. Joihinkin malleihin pyöreä valo sopii paremmin kuin toisiin. Usein voiton vie kuitenkin rekisterikilven mittainen paneeli, jonka tuottama valoteho riittää sellaisenaan lisävalon lähteeksi.

– Se on pieni, mutta tehokas valo. Yhden paneelin asennukset kasvoivat huimasti sen jälkeen, kun valosäädökset muuttuivat. Led-tekniikkaa voi käyttää missä tahansa autossa huolimatta siitä, millainen auton oma valotekniikka on, sanoo Juuso Rantanen.

Toistaiseksi valosäädökset koskevat ainoastaan auton kaukovaloja. Ala toivookin, että led-valojen tehot saataisiin käyttöön myös autojen lähivaloissa, kertoo Rantanen.

Australiassa 33-vuotias mies on kuollut hain hyökättyä hänen kimppuun, asiasta kirjoittaa BBC.

Hyökkäys tapahtui turistien suosimalla rannalla Queenslandin osavaltiossa. Poliisin mukaan 33-vuotias mies oli ollut uimassa, kun hai hyökkäsi. Mies kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa.

Myös syyskuussa samalla alueella Whitsundayn saaren Cid Harbourissa sattui kaksi haihyökkäystä. Syyskuussa 12-vuotias tyttö ja 46-vuotias nainen saivat vakavia vammoja hain purtua heitä. Paikalliset viranomaiset lopettivat alueella kuusi haita syyskuun hyökkäysten jälkeen.

Australiassa on tänä vuonna kuollut kaksi ihmistä ja loukkaantunut 16 hain hyökkäyksissä.

– Alexa, play Macarena.

Viisivuotias Vilja Valkeapää esittää kappaletoiveensa tv-tasolle nostetulle valkoiselle kartiolle. Sininen valo piirtää ympyrän kartion päälle ymmärryksen merkiksi. Tulevaisuus on täällä ja se kuulostaa 25 vuotta vanhalta espanjalaishitiltä.

Puheohjattavat älykaiuttimet ovat vielä harvinaisuuksia suomalaiskodeissa. Niitä löytyy lähinnä teknologiasta kiinnostuneiden ihmisten olohuoneista.

Ojala-Valkeapään perheen kotoa älykaiuttimia löytyy viisi. Isä Oskari Okko Ojala työskentelee ohjelmistokehittäjänä digitaalisia tuotteita ja palveluita kehittävällä suomalaisyhtiö Franticilla, joten uuteen teknologiaan tutustuminen kuuluu työnkuvaan.

Toistaiseksi älykaiuttimien toimintarepertuaari on varsin rajallinen Suomessa. Niiden avulla voi hallita kodin valaistusta ja ohjata televisiota. Niiltä voi kysyä päivän säätietoja tai pyytää lempikappaletta, mutta sen laajempaa vuorovaikutusta ulkomaailman kanssa ei vielä ole tarjolla.

– Ulkomailla näillä pystyy tilaamaan jo taksin ja kukkia kotiin tai varaamaan elokuvaliput, Ojala haaveilee.

Älykaiuttimet opettelevat kilpaa kieliä

Suurin este puheohjattavien palveluiden kehittämiselle on kieli. Vaikka älykaiuttimia myydään jo Suomessa, ne eivät vielä ymmärrä suomea. Komennot on annettava englanniksi, mikä tekee älykaiuttimien käyttämisestä monelle haastavaa.

Amerikkalaiset teknologiajätit parantavat kuitenkin kilpaa puheavustajiensa kielitaitoja. Applen Siri puhuu jo suomea, mutta yhtiön älykaiutinmarkkinoiden valloitus on takkuillut. Kaiutinmyynnissä paremmin pärjänneen Googlen puheassistentti ymmärtää jo ruotsia ja tanskaa, joten odotettavissa on, että seuraavassa aallossa palveluun lisätään suomen kieli.

Älykaiutinmarkkinoita hallitsee verkkokauppajätti Amazon, jonka saapumisesta Pohjoismaihin on huhuttu jo vuoden ajan. Saapumisen yhteydessä yhtiön Echo-kaiuttimet saattavat alkaa ymmärtää myös suomea. Tosin Amazonin Alexa-avustaja ei osaa vielä ranskaakaan, joten suomen kielituessa voi mennä aikaa.

Ojalan mukaan suomalaisyritysten ei tarvitse odottaa puheavustajien kielitukea. Puheohjattavan palvelun kehittäminen ei nimittäin ole iso urakka jo valmiiksi digitaalisessa ympäristössä toimivalle yritykselle.

– Jos yrityksellä on jo verkkopalvelu tai mobiilisovellus tai viime kädessä vaikka tekstiviestitilaus, niin sitä samaa palvelun toteutusta siellä taustalla, sitä samaa rajapintaa, voisi hyödyntää myös tällaisen puhesovelluksen käytössä, Ojala huomauttaa.

Toisin sanoen, jos taksin voi nyt tilata tekstiviestillä, pienellä vaivalla sen voisi tilata myös älykaiuttimen avulla.

Kotipizza kehitti pelin pizzan tilaamiseen

Toistaiseksi vain kourallinen suomalaisyrityksiä on lähtenyt kehittämään puheohjattavia palveluita. Yksi näistä on Kotipizza, joka julkaisi elokuussa pizzantilaus-pelin Amazonin Echo-kaiuttimille.

Kotipizzan digitaalisten ja tietoratkaisujen asiantuntija Johanna Kuosmanen kertoo projektin edenneen ketterästi. Peli valmistui muutamassa kuukaudessa.

– Tätä tehtäessä me huomasimme, että Suomessa on paljon osaamista ja annettavaa puheohjauksen saralla, Kuosmanen toteaa.

Heti perään hän kuitenkin myöntää, että kieliasia rajoittaa puheohjauksen käyttöönottoa. Yleisön kiinnostus olisi suurempaa, jos palveluita olisi saatavilla suomen kielellä.

Tähän mennessä Kotipizzan Echo-sovelluksella (tai skillillä, kuten Amazon sovelluksiaan kutsuu) on muutama tuhat käyttäjää kuukaudessa.

– Lähinnä teknologiaorientoituneita nuoria miehiä, Kuosmanen tarkentaa.

Peli on peli, tiettyä pizzaa ei vielä voi tilata tai omia täytteitä älykaiuttimelle luetella.

Pohja on kuitenkin valmis. Seuraavaksi Kotipizza pohtii sovelluksen jatkokehittämistä. Yksi vaihtoehto on lisätä sovellukseen mahdollisuus tilata suosikkipizza oman ostohistorian pohjalta.

Tulevaisuutta ohjataan puheella

Ojala uskoo, että tulevaisuudessa älykaiuttimien rooli tulee kasvamaan kodeissa. Kodinelektroniikan ohjaamisen lisäksi niitä käytetään vaikkapa yhteydenpitoon.

Ojala itse käyttää puheohjausta jo päivittäin, muu perhe hieman harvemmin.

Perheen lapset ovat kuitenkin jo tottuneet puheohjattaviin avustajiin. Vilja ja hänen seitsemänvuotias Varpu-isosiskonsa käskyttävät sujuvasti älykaiuttimia englanniksi.

– Me ollaan kuultu, kun äiti ja isi puhuu englantia noille, Varpu paljastaa tyttöjen englannin kielen salaisuuden.

Kielirajoituksesta huolimatta lapset ovat isän mukaan ennakkoluulottomasti tutustuneet laitteisiin. Sen sijaan perheen äiti Hanna Valkeapää suhtautui ensin varautuneemmin miehensä kotiin tuomiin kaiuttimiin, jotka kuuntelevat puhetta. Nyt kuitenkin myös äiti on saatu älykaiuttimien puolelle.

– Onhan ne ihan käteviä. Erityisesti illalla, kun ei tarvitse etsiä kaukosäädintä sulkeakseen television, Valkeapää nauraa.

Lue myös:

Tekoäly on jo nyt uusi perheenjäsen – kodin virtuaalisydän paistaa kohta kinkut ja pyytää kaveria kaljalle

Analyysi: Älykaiutin on vain yksi korva lisää olohuoneessasi – olemmeko jo matkalla kohti Orwellin painajaista?

Svenska Yle ottaa ääniohjauksen käyttöön ensimmäisten joukossa – nyt voit kuunnella uutisia, podcasteja ja ajankohtaisohjelmia ääniohjatusti

Kausi-influenssarokotukset ovat useissa kunnissa parhaillaan käynnissä tai alkavat lähiaikoina. Esimerkiksi Helsingissä maksuttomia rokotuksia annetaan riskiryhmiin kuuluville tällä viikolla.

Tänä vuonna aiempaa useammat lapset saavat maksuttoman influenssarokotuksen. Perheet voivat ottaa rokotuksen 6 kuukauden - 6 vuoden ikäiselle lapselle, kun aiemmin sen ovat saaneet perusterveistä lapsista maksutta vain alle 3-vuotiaat.

Lasten rokotusten laajentaminen suojaa niin lapsia itseään kuin heidän lähipiiriään.

– Alle kouluikäiset lapset sairastuvat influenssaan keskimäärin 2–3 kertaa useammin kuin aikuiset. He myös erittävät virusta nenä-nielussaan aikuisia pidempään, jolloin he toimivat hyvinä tartuttajina omassa ympäristössään, ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta THL:stä sanoo.

Pikkulapsille piikin vaihtoehtona nenäsumute

Neuvoloissa on mukavia uutisia on myös niille lapsille, joita piikit pelottavat. Rokotuksen voi nimittäin ottaa piikin sijaan nenäsumutteena. Se on viime vuosina tullut vaihtoehdoksi suomalaisiin neuvoloihin.

Tietoa influenssarokotteista löytyy Lääketietokeskuksen Rokotustieto.fi-sivuilta.

Alle 7-vuotiaille nenäsumutekin on maksuton, sitä vanhemmille se on ostettava itse. Nenäsumute sopii rokotteeksi alle 18-vuotiaille.

Pistoksen ja nenäsumutteen tehokkuudesta on saatu vaihtelevia tutkimustuloksia. Virukset saattavat myös muuntautua rokotteiden valmistamisen ja rokotusten antamisen välillä, joten suoja vaihtelee vuosittain myös sen vuoksi.

– Teho vaihtelee pistettävillä rokotteilla ja nenäsumutteilla eikä tällä hetkellä voida etukäteen sanoa, että toinen olisi parempi. Molemmat suojaavat neljältä eri influenssavirukselta, Hanna Nohynek sanoo.

Suomalaislapsille on ostettu influenssarokotetta nenäsumutteena 71 000 annosta. Se riittää vain osalle alle 7-vuotiaista, mutta vain osa perheistä sen haluaakaan. Määrä on arvioitu niin, että vajaalle 40 prosentille otetaan influenssarokotus ja heistä kahdelle kolmesta valitaan nenäsumute.

Lähipiiriin kuulumista ei tarvitse näyttää lääkärintodistuksella

Influenssarokotuksen saa halutessaan maksutta myös esimerkiksi silloin, kun kuuluu vakavalle influenssalle alttiin ihmisen lähipiiriin. THL on täsmentänyt lähipiirin määritelmää, sillä kunnissa sitä on aiemmin tulkittu vaihtelevasti. THL:n nettisivuilta löytyy tästä lisää tietoa.

– Joissakin paikoissa on aiemmin vaadittu lääkärintodistuksia. Tässä kuitenkin uskotaan ihmisen omaan sanaan, Nohynek sanoo.

Nyt riittää, että rokotukseen tuleva itse kertoo tapaavansa vähintään viikoittain vakavalle influenssalle altista ihmistä.

– Jos on esimerkiksi syöpäsairas isoäiti, voimakasta reumalääkitystä syövä sisar tai veli, pahasta astmasta kärsivä ystävä tai sukulainen, ja säännöllistä yhdessäoloa on hänen kanssaan kasvotusten vähintään kerran viikossa, Hanna Nohynek kuvailee esimerkkejä.

Turhan tarkkaan maksuttomien influenssarokotusten saajia ei haluta rajata siitäkään syystä, että rokotteita on joka vuosi jäänyt runsaasti käyttämättä, viime kaudellakin lähes 200 000 annosta.

Tänä vuonna THL on antanut aiempaa selkeämmät ohjeet myös siitä, että laitosmaisissa olosuhteissa pitkäaikaisesti oleskeleville tarjotaan rokotusta. Tämä koskee esimerkiksi vastaanottokeskuksia.

Rokotteen teho riippuu siitä, mikä influenssaviruksista Suomessa leviää ja mille niistä itse sattuu altistumaan. Tänä syksynä Suomessa on jo ollut yksittäisiä kausi-influenssaan sairastuneita, mutta epidemiaa ei vielä ole.

Mitä vastata lapselle tai teinille, joka kysyy: "Tuhoutuuko maapallo?"

Niin. Siinäpä pulma. Ei tuollaiseen kysymykseen voi äkkiseltään sanoa juuta eikä jaata.

Miten voisi vastata siten, että ei siirtäisi omaa ilmastoahdistustaan lapseen, mutta että vastaus olisi totuudenmukainen, realistinen ja samaan aikaan toiveikas?

– Itse vastaan tällaiseen kysymykseen, että uhkakuvat ovat vakavia ja että niitä ei voi peitellä. Mutta sanon myös, että ihmiskunnalla on runsaasti mahdollisuuksia toimia, varautua ja lieventää ongelmia, sanoo ympäristötutkija Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.

Pihkala on itsekin isä: hänellä on 3- ja 5-vuotiaat lapset.

– Sanon myös, että ihmisellä on mahdollisuus elää merkityksellistä elämää ja pyrkiä mahdollisimman hyvään, vaikka kukaan ei tiedä täysin varmasti, miten tässä lopulta käy.

– Minä en lähde lupaamaan, että totta kai kaikki onnistuu, koska en pidä sellaista vastausta rehellisenä.

Lapselle ei kuitenkaan saisi sanoa, että kaikki loppuu.

– Olisi karmeaa, jos me välittäisimmme lapsille ja nuorille sellaisen viestin, että maailman tuhoutumiseen ei voi enää vaikuttaa. Meidän täytyy korostaa, että tämän tarinan loppua ei ole vielä lyöty lukkoon.

Jos aikuiset osaavat välittää lapselle viestin siitä, että ihmisellä on mahdollisuus parantaa ekosysteemin ja ja ihmisten olosuhteita, niin se vahvistaa paitsi toivoa, niin myös lisää halua toimia ympäristön hyväksi.

1. Tunnetko häpeää ja syyllisyyttä? Jos tunnet, älä siirrä omia tunteitasi lapseen

Ilmastoahdistus on todellinen asia: siitä voi seurata jopa psykosomaattisia oireita, kuten vatsakipua ja masennusta.

– Ahdistus johtuu usein siitä, että joku tunne tai jotkut tunteet eivät ole päässeet virtaamaan niin paljon kuin olisi hyväksi, Pihkala sanoo.

– Eri ihmisten kohdalla esiintyy varmaan erilaisia yhdistelmiä erilaisista tunteista. Osalla ihmisistä syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat yksi merkittävä ulottuvuus.

Pihkalan mukaan ilmastonmuutos on niin kiperä asia, että vaikka siitä on tiedetty jo vaikka kuinka kauan, siitä on puhuttu vähän. Lapselle trauman siirtäminen ei kuitenkaan kannata.

– Vaikeneminen on huono ratkaisu, Pihkala sanoo.

Pihkalan mukaan erityisesti Pohjoismaissa elävillä ihmisillä on syyllisyyden ja häpeän suhteen vaikea tilanne, koska me tiedämme, että meidän kulutuksemme taso on maapallon mittakaavassa kestämätön. Samaan aikaan tiedämme, että Tyynellämerellä saaret vähitellen uppoavat, mikä saattaa aiheuttaa vaikeita kelvottomuuden tunteita.

– Tämä vaatisi avointa keskustelua ja käsittelyä siitä, mitkä yksilön mahdollisuudet ja vastuut ovat ja mikä niiden suhde on rakenteellisiin muutostoimiin.

Pihkalan mukaan vastuuseen liittyvästä ahdistuksesta voi seurata kahdenlaisia ongelmia:

– Yksi mahdollinen ongelma on se, että ihmiset vapauttavat itsensä vastuusta sen kautta, mitä minä kutsun nimellä uusi Kiina-ilmiö. Se tarkoittaa asennetta, että "mitä väliä näillä meidän teoillamme on, koska Kiina ja Intia".

– Toinen ongelma on se, että yksilöt ottavat liiaksikin vastuun koko tilanteesta. Juuttuminen loputtomaan syyllisyyden, riittämättömyyden ja häpeän tunteisiin ei auta.

Olisi karmeaa, jos me välittäisimmme lapsille ja nuorille sellaisen viestin, että maailman tuhoutumiseen ei voi enää vaikuttaa. Meidän täytyy korostaa, että tämän tarinan loppua ei ole vielä lyöty lukkoon. ympäristötutkija Panu Pihkala

Pihkalan mukaan esimerkiksi paljon lentäviä ei kannata alkaa vainota: se ei ole kovin rakentavaa. On kohtuutonta olettaa, että kukaan pystyisi heti muuttamaan kaikkea, vaan yhteisön tätyy kestää tiettyä keskeneräisyyttä. Mutta samalla on mentävä eteenpäin, jotta kestävin tapa elää lopulta löytyy.

– Täydellisyyteen pyrkiminenkin, eli jatkuva riittämättömyyden tunne vie myös hirveästi voimavaroja. Pitää pyrkiä mahdollisimman suureen linjakkuuteen, mutta siihen pyrkiminen vaatii kärsivällisyyttä.

Pihkala muistuttaakin, että on tärkeää, että eniten ympäristöä kuormittaviin elämäntapohin tehdään muutoksia, mutta että siihen liittyy hyvin olennaisesti yhteiskunnallinen päätöksenteko. Yksilön vastuulle ei voi jättää kaikkea, Pihkala sanoo.

2. Lapsi ei ole syyllinen maapallon tuhoutumiseen

Mitä jos lapsi alkaa luulla, että maapallon tuhoutuminen on hänen syynsä?

Jos ennen lapset pelkäsivät isoa pahaa sutta tai ydinsotaa, nykyään voi olla vaara, että lapsi alkaa pelätä ja nähdä painajaisia ympäristökatastrofista ja maailman tuhoutumisesta.

Mitä jos lapsi alkaa ajatella, että syy on lapsessa itsessään? Mitä jos lapsi alkaa luulla, että hän tuhoaa maailman, jos hän laittaa roskan väärään paikkaan tai matkustaa lentokoneella?

– Tämä on aivan olennainen kysymys, sanoo Pihkala.

– On kauhean olennaista, että näistä asioista pystytään puhumaan. Aikuisten täytyy pystyä luomaan sellainen ilmapiiri, että me pidämme toisistamme huolta ja että lapsella säilyy turvallinen olo.

– Aikuisen vastuulla on myös lasten kasvattaminen siihen, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa. Se on todella tärkeää.

Mitä jos lapsi tai nuori ihmettelee, miksi aikuiset eivät estä ilmastonmuutosta? Pihkala vinkkaa, että lapselle voi kertoa, että vaikka siltä saattaa tuntua, niin maailmassa on paljon aikuisia, jotka pyrkivät vaikuttamaan asioihin.

Pihkala puhuu ympäristökasvatuksen yhteydessä porttiteoriasta.

– 5-vuotiaalla se voi olla roskien keräämistä pihdeillä, mutta se voi hyvin johtaa siihen, että 15-vuotiaana nuori lähtee itse osoittamaan mieltään eduskuntatalon portaiden eteen.

3. "Ymmärrän, että kierrättäminen voi tuntua pieneltä asialta, koska ongelmat ovat niin valtavia"

Ymmärrys lapsen ja nuoren tunteita ja ajatuksia kohtaan toimii ilmastokatastrofista keskusteltaessa. Pihkala puhuu tunteiden validioimisesta eli siitä, että osoittaa ymmärtävänsä toisen ihmisen tunteita.

Mitä vastata, jos lapsi esimerkiksi kysyy: "Mitä järkeä on kierrättää ja lajitella roskia, kun kaikki eivät sitä kuitenkaan tee?"

– Voisi esimerkiksi sanoa, että minä ymmärrän, että kierrättäminen voi tuntua pieneltä asialta, koska nämä ongelmat ovat niin valtavia. Sitten voi puhua siitä, että valtamerikin koostuu pienistä pisaroista.

Lapselle tai nuorelle voi myös kertoa, että vaikka meillä kulutetaan paljon, niin Suomessa osataan kierrättää niin hyvin, että muualla maailmassa meistä voidaan ottaa mallia. Sitten muuallakin opitaan kierrättämään ja että siitä kannattaa olla ylpeä.

– Suomalaisten pitäisi entistä useammin muistaa onnistumisia ja toivon merkkejä. Jos ajatellaan vaikka minkälaisia teknologisia innovaatioita Suomessa on tehty, niin meillä on tosi vähän siitä tietoa.

Pihkala muistuttaa, että jos ajatellaan esimerkiksi ilman- tai vesiensuojelua, niin Suomessa on tehty todella paljon sen eteen, jos nykytilannetta vertaa vaikka 1960-lukuun.

Lapselle tai nuorelle voi vaikka kertoa, että koska jätteiden kierrätys on saatu Suomessa toimimaan niin hyvin, niin senkin takia sitä kannattaa jatkaa.

Onnistumiset luovat sekä optimismia, toivoa että hyvää mieltä sekä yksilölle että yhteisölle.

4. Jos lapsi ei puhu, hän ei ehkä tiedä ilmastonmuutoksesta – tai sitten häntä pelottaa

Miksi aikuisen oma suhde ilmastonmuutokseen ja sen herättämiin tunteisiin kannattaa selvittää ja käsitellä?

Siksi, että syntyisi herkkyys huomata lapsen tuntemukset ja että osaisi ottaa ne myös vastaan. Pihkalan mukaan oma suhde ja tunteet ilmastonmuutokseen kannattaa käydä läpi vaikka kaverin kanssa.

– Ahdistuksen riittävä käsittely ei tarkoita onneksi monen vuoden psykoterapiaa, vaan sitä, että on vaikka omien tuttaviensa kanssa puhunut asiasta ja vähän kuulostellut, että mitä minä itse tästä tunnen.

– Se, että tätä asiaa on ihan suusanallisesti käsitelty, niin se vähentää todennäköisyyttä, että kommunikaatiotilanteessa tulisi välitettyä omia vaikeita tunteita lapselle.

Omien tunteiden käsittely auttaa paitsi vastaamaan lapsen kysymyksiin, myös ylipäätään huomaamaan, milloin lapsen kanssa kannattaa tai pitää keskustella asiasta.

– Jos lapsi ei puhu asiasta puhu, niin yksi syy saattaa olla se, että hän ei vielä tiedä siitä, eikä sitä silloin tarvitse pienelle lapselle vielä välttämättä tuodakaan esiin, Pihkala sanoo.

– Mutta toinen mahdollisuus on se, että lasta huolestuttaa, ahdistaa ja pelottaa, minkä takia hän ei puhu siitä. Tämä vaatii tiettyä valppautta vanhemmilta.

Lapselta ei tarvitse joka viikko urkkia, mitä hän ilmastonmuutoksesta ajattelee, mutta hereillä kannattaa olla Ympäristötutkija Panu Pihkala

Koska ympäristöongelmat ovat muuttuneet vakavimmiksi ja ajankohtaisemmiksi, niistä puhutaan enemmän ja yhä nuoremmat lapset kuulevat niistä. Siksi vanhempien ja muiden aikuisten on hyvä valmistautua puhumaan aiheesta pientenkin lasten kanssa.

– Nyt on sosiaalinen media ja näistä asioista puhutaan muutenkin paljon aikuisten kesken, koska kyseessä on niin merkittävä ongelma. Puhuminen on hyvä asia, mutta nykyään sangen pienetkin lapset tästä kuulevat ja se tuo tarpeen käsitellä aihetta.

Pihkala sanoo, että aiemmin oli helpompaa suunnitella esimerkiksi kouluihin ympäristökasvatusta sen mukaan minkä ikäisiä lapset ovat eli minkä ikäisten kanssa olisi hyvä alkaa puhua mistäkin asioista.

Aikuisen kannattaakin olla kuulolla lapsen tuntemuksista ja kysymyksistä ilmastonmuutoksen suhteen. Lapsilähtöisyys on päivän sana.

Eli jos lapsi ei 5-vuotiaana tiedä mikä on ilmastonmuutos, ei sitä kannata alkaa hänelle tuputtaakaan ja lietsoa turhaa pelkoa?

– Pääsääntöisesti niin, mutta olisi kuitenkin hyvä riittävän säännöllisesti vähän kuulostella asiaa lapselta.

Pihkalan oma 5-vuotias on kerännyt roskapihdeillä metsästä roskia pienestä pitäen. Hänen ymmärryksensä taso ympäristöasioista on tällä hetkellä se, että häntä harmittaa, kun metsiä kaadetaan ja että ihmiset heittävät roskia maahan.

– Hän on kuullut sanan ilmastonmuutos, mutta hän ei vaikuta olevan siitä yhtään huolissaan. Nyt kuitenkin tiedän, että hän tuntee sanan ilmastonmuutos ja että jossakin vaiheessa hän alkaa varmasti kysellä, mitä se tarkoittaa, Pihkala sanoo.

– Ei siitä tarvitse mitään painetta ottaa, niin että joka viikko alkaa lapselta urkkia mitä hän tietää ja mitä ajattelee, mutta kannattaa olla hereillä sen suhteen.

Panu Pihkalan blogissa lisää vinkkejä:

https://ekoahdistus.blogspot.com/2018/11/miten-puhua-lapselle-ilmastonmuutoksesta.html

Yhdysvaltojen kongressin välivaalien lähestyessä sanasota maan istuvan presidentin ja hänen edeltäjänsä välillä on kiihtynyt.

Presidentti Donald Trump ei säästellyt sanojaan arvostellessaan Barack Obaman kautta puhuessaan perjantaina Indianapolisissa.

– Emme halua palata Obaman aikaan. Silloin oli matalat palkat, korkea työttömyys, rajat olivat auki, rikollisuus kasvoi, oli äärivasemmistolaisia tuomareita ja raskasta säätelyä. Ja kammottavat, kammottavat kauppasopimukset, Trump maalaili.

Trumpin kärjekästä retoriikkaa ruokki Obaman samana päivänä Atlantassa pitämä puhe. Yhdysvaltain entinen presidentti syytti Trumpia ja hänen hallintoaan valehtelusta.

– Ne ihmiset, joita meidän lastemme pitäisi arvostaa, valehtelevat toistuvasti ja täysin häpeilemättä. He keksivät asioita. He vain sanovat asioita, jotka eivät ole totta, Obama sanoi.

Trump kertoi Indianapolisissa nähneensä edeltäjänsä puheen televisiosta.

– Hänellä oli pieni yleisö. Siitä ei koskaan puhuta. Ja koskaan ei puhuta siitä, miten suuri meidän yleisömme on, Trump kommentoi.

Georgiaa seurataan tarkasti

Viikonlopun aikana sekä Trump että Obama puhuivat kannattajilleen Georgiassa. Republikaanien hallitseman osavaltion vaaleja seurataan tarkasti, sillä niiden uskotaan heijastavan laajemmin Yhdysvaltojen poliittista ilmapiiriä.

Tiistaina pidettävissä vaaleissa demokraattien Stacey Abrams pyrkii voittamaan republikaanien Brian Kempin. Mikäli Abrams onnistuu, hänestä tulee ensimmäinen kuvernööriksi valittu afroamerikkalainen nainen Yhdysvalloissa.

Trumpin mukaan "Georgiasta tulee Venezuela", mikäli Abrams tulee valituksi.

– Stacey Abrams haluaa muuntaa teidän mahtavan osavaltion suureksi turvapaikaksi rikollisille muukalaisille. Hän haluaa asettaa viattomat georgialaiset perheet kovien rikollisten armoille, Trump sanoi sunnuntaina puhuessaan Maconissa.

Obama puhui samana päivänä Indianan Garyssä tulevien vaalien merkityksestä.

– Siitä täytyy tulla seuraamuksia, kun ihmiset eivät kerro totuutta. Kun sanat lakkaavat merkitsemästä mitään ja kun voi valehdella, demokratia ei voi toimia. Yhteiskunta ei toimi, ellei teoilla ole seuraamuksia, Obama arvioi.

Lue myös:

Yhdysvaltain vaalikamppailu käy rajuilla kierroksilla – "Asetelma on Trump vastaan anti-Trump"

Katso myös:

Åbo Akademin henkilökunta ja opiskelijat vastustavat Turkuun suunnitteilla olevaa keskustelutilaisuutta, joka kritisoi #metoo-liikettä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Åbo Underrättelser. Paneelikeskustelu oli tarkoitus järjestää kahden viikon kuluttua Åbo Akademin tiloissa.

Yksi keskusteluun kutsutuista on ruotsalainen taiteilija Alexander Bard, joka on muun muassa kyseenalaistanut #metoo-kohun aikana esiin astuneiden naisten kertomuksia seksuaalisesta ahdistelusta.

Ruotsissa Bardia pidetään provosoivana ja loukkaavana, mutta hänen näkemyksensä on koettu myös tärkeänä lisänä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Åbo Akademin tilaisuudessa oli tarkoitus esittää myös The Red Pill -elokuva, jota on arvosteluissa pidetty feminismin vastaisena ja seksuaalisen väkivallan uhreja halventavana.

Tilaisuuden vastustajat lähettivät Åbo Akademin johdolle vetoomuksen, jotta paneelikeskustelun järjestämistä ei sallittaisi korkeakoulun tiloissa. Vastustajat ovat ottaneet yhteyttä myös Svenska Yleen, jonka toimittaja Bettina Sågbom oli kutsuttu paneelikeskustelun vetäjäksi.

Åbo Akademin johtoryhmä keskusteli maanantaina tilaisuuden järjestämisestä korkeakoulun tiloissa ja päätyi kieltämään sen.

Tilaisuudelle etsitään uusi paikka

Keskustelutilaisuuden järjestävä Intresseförening för jämställdhet vid Åbo Akademi -järjestö haluaa paneelikeskustelun avulla laajentaa #metoo-liikkeestä käytävää keskustelua. Järjestöstä kerrotaan, että tilaisuus kyllä järjestetään Turussa 19. marraskuuta, mutta sille on löydettävä uusi paikka.

Åbo Akademin yliopistonopettaja Blanka Henriksson on yksi tilaisuutta vastustavan vetoomuksen alullepanijoista. Hänen mukaansa yksi tutkija oli jo uhannut siirtää tutkimuksensa toiseen yliopistoon, jos keskustelutilaisuus järjestettäisiin Åbo Akademin tiloissa.

Lue lisää:

Åbo Akademi tillåter inte metoo-debatt i ÅA:s lokaler

Ilmasto- ja ympäristöteot näkyvät tänä vuonna Linnan juhlissa. Presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio kutsuvat itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle 1 700 vierasta.

Vieraiden joukossa on suomalaisia, jotka ovat toimineet ilmaston ja ympäristön hyväksi. Kunniavieraina on sotaveteraaneja ja lottia.

Presidentin kanslian mukaan kutsujen postitus on alkanut.

– Ympäristö ja luonto ovat erottamaton osa Suomea ja suomalaisuutta. Ilmastonmuutoksen myötä Suomi voi tulevaisuudessa näyttää hyvin toisenlaiselta. Vastuu on meidän käsissämme, Niinistö sanoo tiedotteessa.

Ympäristöteema näkyy Presidentinlinnan tarjoiluissa ja koristeluissa. Myös Haukion juhlapuku kunnioittaa teemaa: Aalto-yliopisto valmistaa sen ekologisesta ioncell-kuidusta.

Puvun suunnittelusta ja valmistuksesta vastaa yliopisto-opiskelijoiden ja asiantuntijoiden tiimi. Puvun kangas kudotaan käsin ja se värjätään vasta kudonnan jälkeen. Puvun raaka-aine on koivusta tehty liukosellu. Se on peräisin Stora Enson Joensuun tehtaalta.

Aalto-yliopisto kertoo, että ioncell-menetelmällä voidaan valmistaa tekstiilikuitua puusta tai kierrätysmateriaaleista. Haukion puvussa kuidun raaka-aineena on kotimainen koivu.

Lue lisää:

Puuvilla loppuu – vaateteollisuuden on nyt pakko keksiä uusia vaihtoehtoja tilalle

Makkarankuoria ja paitoja samasta puusta – Kotimaisesta metsästä pelastus saastuttavalle viskoosituotannolle?

Posti aikoo lopettaa Pohjois-Suomen postilähetysten kuljettamisen lentoteitse ja siirtää kaiken pohjoisen postin kulkemaan maanteille. Muutos tulisi voimaan ensi vuoden alussa.

Postin mukaan ilmojen halki kulkee tällä hetkellä vain murto-osa kaikista lähetyksistä. Niiden siirtäminen kumipyörille maanteitse kulkevien lähetysten joukkoon vähentää hiilidioksidipäästöjä ja kustannuksia.

– Raha ja ympäristö lyövät kättä tässä muutoksessa. Pystymme vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja hillitsemään koko ajan vähenevien kirjeiden jakelu- ja yksikkökustannusten nousua. Tästä hyötyvät myös asiakkaamme, kertoo Postin kirjepalvelujen johtaja Kaj Kulp sanoo yhtiön tiedotteessa.

Maantiekuljetuksia käytettiin jo kesällä 2017, kun Oulun lentokentän kiitotie oli kunnostuksen vuoksi poissa käytöstä.

Postin mukaan postinsaajille muutos juurikaan ei näy, sillä lähetykset luvataan jakaa tuotekohtaisten palvelulupausten ja kulkunopeuksien mukaisesti. Rahti ja paketit sekä pääosa kirjeistä ja lehdistä ovat kulkeneet tähänkin asti maantiekuljetuksina.

Postilennoista luopuminen vaikuttaa vain osaan yritysten lähettämistä kirjeistä. Myös pikakirjeen palveluun tulee muutoksia. Rajoituksista saa tietoa Postin nettisivuilta ja posteista lähempänä muutosajankohtaa. Muutoksella ei ole vaikutusta jakelupäivien määrään, sillä postia jaetaan edelleen 5 - 7 päivänä viikossa.

Kongressin välivaalien äänestys on alkanut Yhdysvalloissa.

Ensimmäisinä vaalihuoneistot avautuivat Yhdysvaltain itärannikolla kello 13 Suomen aikaa.

Vaaleissa valitaan kokonaan kongressin edustajainhuone ja noin kolmannes senaatista. Tuloksen odotetaan valmistuvan huomenna keskiviikkona aamupäivällä Suomen aikaa.

Suurin jännityksen kohde on, saavatko demokraatit enemmistön edustajainhuoneeseen. Senaatin uskotaan pysyvän republikaanienemmistöisenä.

Seuraamme vaalien etenemistä ja keskiviikkona tuloksen julkistamista hetki hetkeltä tässä artikkelissa. Yle käsittelee vaaleja näkyvästi nettisivujen lisäksi myös radiossa ja televisiossa.

Tutkimuksen uudet työkalut, gravitaatioaaltoja pyydystävät Virgo- ja Ligo-observatorioiden mittalaitteet, täydentävät jatkuvasti kuvaamme maailmankaikkeudesta.

Tuore esimerkki niitä hyödyntäneestä tutkimuksesta on julkaistu Journal of Cosmology and Astroparticle Physics -tiedelehdessä. Siinä joukko yhdysvaltalaistutkijoita punnitsee teoriaa, jonka mukaan avaruudessa olisi useampia kuin meille kaikille tutut 3+1 ulottuvuutta: pituus, leveys, syvyys sekä aika.

Kaikille nämä eivät kuitenkaan riitä. Muutama vuosikymmen sitten osa fyysikoista intoutui säieteoriasta. Sen mukaan aine koostuu pienistä värähtelevistä säikeistä. Teoria yhdistäisi yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan ja näin muodostaisi kauan kaivatun kaiken teorian.

Säieteoriaa pidetään yleisesti hyvin monimutkaisena, eivätkä kaikki jaksa luottaa siihen liittyviin mutkikkaisiin laskelmiin. Asiasta ei tee sen helpompaa, että toimiakseen teoria edellyttäisi 9- tai jopa 11-ulotteista avaruutta. Kadoksissa olevat ulottuvuudet olisivat käpertyneet hyvin pieniksi.

Voiko ylimääräisiä ulottuvuuksia havaita?

Viime vuoden lokakuussa Italiassa sijaitseva Virgo – ja heti perään Ligo Yhdysvalloissa – havaitsivat gravitaatioaaltoja, jotka olivat syntyneet kahden neutronitähden yhdistyessä 130 miljoonan valovuoden päässä. Yhdistyminen synnytti myös näkyvän valon aaltoja, jotka puolestaan havaittiin Nasan Fermi-teleskoopilla.

Näiden molempien mittareiden avulla tutkijat pystyvät nyt etsimään ulottuvuuksien mahdollisesti jättämiä jälkiä avaruudesta.

Oletus on, että jos ulottuvuuksia on runsaasti, pitäisi niihin "vuotaa" gravitaatioaaltoja. Tämä taas heikentäisi aaltoja niiden matkatessa läpi avaruuden. Valon etenemiseen mahdolliset ulottuvuudet eivät vaikuttaisi.

Tätä selvittääkseen tutkijat mittasivat gravitaatioaaltojen ja valon käyttämää aikaa matkalla Maahan. He eivät kuitenkaan nähneet merkkejä gravitaatioaaltojen sellaisesta heikkenemisestä, joka olisi ollut yhdistettävissä toisiin ulottuvuuksiin.

Vaikka lopullista vastausta ylimääräisistä ulottuvuuksista ei saatukaan, katsovat tutkijat osoittaneensa, että suuressa osassa avaruutta maailmankaikkeus pärjää luultavasti samoilla muutamilla ulottuvuuksilla, joihin olemme tottuneet täällä Maassa.

– Yleisen suhteellisuusteorian mukaan painovoima vaikuttaisi kolmessa ulottuvuudessa, ja (tulosten mukaan) sen me pystymme näkemään, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Kris Pardo Livescience.comin artikkelissa.

Kari Enqvist: Innostus säieteoriaan haalistunut

Mahdolliset uudet ulottuvuudet ovat tulleet teoreettisen fysiikan keskusteluun juuri säieteorian myötä, vahvistaa kosmologian professori Kari Enqvist Helsingin yliopistolta.

– Säieteoria on teoreettinen idea tai teoreettinen mahdollisuus, mutta minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa havaintoevidenssia siitä ei ole olemassa.

Teorialta odotettiin aikoinaan paljon, mutta siitä ei ole ainakaan vielä ollut kvanttifysiikan ja yleisen suhteellisuusteorian yhdistäjäksi.

– Innostus on vähintäänkin muuttunut haaleammaksi.

Enqvist ei ihmettele säieteoriaan kohdistuvia epäilyjä. Esimerkiksi siihen liittyvät laskelmat ovat "hyvin, hyvin mutkikkaita", eikä niitä osata kunnolla tehdäkään, hän lisää.

"Tutkimus ei ole uskon asia"

Enqvist ei silti kiellä, etteikö säieteoriassa olisi ajatusta. Kyseessä on kuitenkin vain yksi malli. Sitä ei tiedetä, mikä on se oikea teoria, jossa näitä ulottuvuuksia on. Tai onko sellaista edes olemassa.

Kyse ei kuitenkaan ole uskon asiasta, Enqvist korostaa. Uskominen koskee sitä, onko tämä lupaava tutkimusreitti vai ei, hän tarkentaa.

– Tällaiseen tutkimukseen liittyy runsaasti ehtoja. Oletetaan sitä ja oletetaan tätä. Jos kirjoitetaan näin, niin saadaan tällainen tulos. Tämä on eräänlaista teoreetikkojen "leikittelyä". Toisaalta se voidaan nähdä eräänlaisena hapuiluna, jolla yritetään rajata vaihtoehtoja.

Säieteoriaa koskevaan tutkimukseen Enqvist kaipaisi kuitenkin uutta oivallusta. Malleja on rakennettu jo vuosikymmeniä ilman läpimurtoa. Ovatkohan kaikki nappulat ihan kohdallaan, hän kysyy.

Kaiken teorian kehittäjälle olisi ilman muuta luvassa fysiikan Nobel-palkinto, mutta säieteoriasta ei ole sellaiseksi. Miltä suunnalta läpimurtoa voisi siis odotella?

– Jos sen tietäisin, niin varaisin jo lippua Tukholmaan päin.

Lue myös:

Tutkijat ovat havainneet kahden neutronitähden törmäyksen – "näimme kuinka kulta syntyi"

Gravitaatioaalloista viimein suora havainto – suurempi läpimurto kuin Higgsin hiukkanen

Liikennevirasto lupaa, että yli 30 prosenttia liikenteestä saa nykyistä parempaa palvelutasoa vuodenvaihteen jälkeen.

Palvelutason parantuminen aiheutuu siitä, että teiden hoitoluokkia korotetaan noin 11 000–12 000 kilometrin matkalta ensi vuoden alusta alkaen, mikä käsittää Liikenneviraston mukaan noin 15 prosenttia Suomen maantieverkosta.

Hoitoluokkia korotetaan pääosin keskimääräistä vilkkaimmilla teillä, joissa on paljon raskasta liikennettä. Tällä pyritään Liikenneviraston mukaan vähentämään vakavia onnettomuuksia ja raskaan liikenteen ulosajoja.

Hoitoluokka määrittää, missä kunnossa teiden on oltava talvella ja kuinka nopeasti esimerkiksi lumen auraus tiestöllä pitää aloittaa. Päätiet kuuluvat yleensä korkeimpaan hoitoluokkaan ja vähäliikenteiset tiet alimpaan hoitoluokkaan.

Ensi vuoden lokakuusta alkaen teidenhoitoon tulee lisää muutoksia urakoiden kilpailutuksen myötä. Esimerkiksi pääosalla tiestöstä teiden auraukset aloitetaan aiempaa pienemmillä lumimäärillä.

Keskivilkkaat tiet jaetaan pääosin suolalla hoidettaviin ja pääosin hiekalla hoidettaviin teihin etenkin tien päällysteen mukaan. Tällä tavoitellaan pidempää elinkaarta tiestölle. Kevytpäällysteisillä teillä käytetään pääosin hiekkaa, jotta päällyste kestäisi pidempään.

Tietyillä tärkeillä pohjavesialueilla pyritään korvaamaan natriumkloridi muilla liukkaudentorjunta-aineilla, kuten formiaateilla.

Sisäministeriö haluaa laajentaa merkittävästi poliisin pääsyä arkaluonteisiin potilastietoihin, kertoo Helsingin Sanomat.

Lainmuutosta yritetään viedä läpi kovalla kiireellä, ja esityksen pitäisi olla eduskunnassa jo kuukauden päästä.

Jos ministeriön toive hyväksytään, potilastietoja voitaisiin jatkossa luovuttaa poliisitutkinnan suorittamiseksi, HS kertoo. Muun muassa ulkomaalaisen maassa oleskelun, tulipalon tai työtapaturman selvittäminen ovat poliisitutkintaa. Niin on myös kadonneen henkilön etsintä.

Sisäministeriö haluaisi lääkäreiden lisäksi ilmoittavan potilastietoja poliisille oma-aloitteisesti vakavien rikosten "ennalta estämiseksi". Sisäministeriö perustelee ajamiaan muutoksia ihmisten turvallisuuden parantamisella. Ministeriön tahto ilmenee pykäläluonnoksesta, jonka se on lokakuussa lähettänyt sosiaali- ja terveysministeriöön (STM) kommentoitavaksi.

HS:n haastattelemat terveydenhuollon asiantuntijat ovat huolestuneita sisäministeriön ajamasta lainmuutoksesta. Heidän mukaansa se murentaisi terveydenhuollon toiminnalle olennaista luottamusta, mikä voisi johtaa vakaviin seurauksiin.

– Jos poliisi pääsee heppoisilla perusteilla käsiksi potilastietoihin, se rikkoo perustavanlaatuisella tavalla potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuuden, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.

"Lääkärillä ei todellakaan ole kristallipalloa"

Yksi muutoksista koskisi vakavien rikosten estämistä. Terveydenhuollon henkilöstö saisi antaa poliisille potilastietoja, "jos se on välttämätöntä sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta".

HS:n tietojen mukaan pykälässä on kyse etenkin kouluampumisten ja terrorismin ehkäisystä.Lääkäriliiton Myllymäki sanoo pitävänsä hyvin huolestuttavana ajatusta, että potilastietoja luovutettaisiin rikosten "ennaltaehkäisemiseksi".

– Lääkärillä ei todellakaan ole kristallipalloa sen arvioimiseksi, kuka potilaista tekee tulevaisuudessa jonkun rikoksen, hän sanoo.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen pelkää, että jos mielenterveyspotilaiden tietoja aletaan luovuttaa herkemmin poliisille, potilaat eivät enää tule lääkärille.

– Näistä ihmisistä tulee entistä vaarallisempia, jos he eivät uskalla puhua psykiatrille ja jäävät täysin vaille hoitoa, hän sanoo.

Yhdysvalloissa äänestetään tänään kongressin välivaaleissa. Presidentti Donald Trumpin kausi on puolivälissä ja välivaalit ovatkin pitkälti mittari Trumpin suosiosta. Puolivälin vaaleissa amerikkalaiset voivat halutessaan vaikuttaa poliittisiin voimasuhteisiin.

Ennen välivaaleja 44 prosenttia amerikkalaisista hyväksyy Trumpin toimet presidenttinä, arvioi Real Clear Politics -sivusto.

Tällä hetkellä republikaanit hallitsevat Yhdysvaltain kongressissa sekä edustajainhuonetta että senaattia. Ennusteiden mukaan demokraatit voivat voittaa edustajainhuoneen. Tämä hankaloittaisi Trumpin loppukautta.

Edustajainhuoneen vallan siirtyminen demokraateille vaikeuttaisi Trumpin hallinnon ajamia uudistuksia, koska edustajainhuone voi estää tai hidastaa monien hankkeiden etenemistä.

Yhdysvaltain kongressi käyttää liittovaltion lainsäädäntövaltaa ja päättää budjetista.

Lakiesitys voidaan panna alulle joko edustajainhuoneessa tai senaatissa. Sen jälkeen laki etenee yleensä komiteakäsittelyyn. Käsittelyn jälkeen lakiesitykset on hyväksyttävä kongressin molemmissa kamareissa ennen kuin laki etenee presidentin vahvistettavaksi.

Äänestys alkaa itärannikon osavaltioissa, mm. New Yorkissa kello 13 Suomen aikaa. Tästä Express-lehden listasta näet äänestysajat osavaltioittain paikallisina aikoina ilmoitettuina.

1) Vaaleissa valitaan uusi edustajainhuone ja kolmannes senaatista

Kahden vuoden välein pidettävissä välivaaleissa valitaan senaattiin 35 edustajaa eli kolmannes sadasta edustajasta kuusivuotiselle kaudelle. Edustajainhuoneeseen valitaan kahdeksi vuodeksi kaikki 435 edustajaa.

Tällä hetkellä republikaanit siis hallitsevat kongressin molempia huoneita. Edustajainhuoneessa republikaaneilla on nyt 235 ja demokraateilla 193 paikkaa. Senaatissa paikkaluku on 51–49 republikaanien hyväksi. Senaatin kaksi sitoutumatonta edustajaa äänestävät tavallisesti demokraattien mukana.

2) Miten vaaleissa ennakoidaan käyvän?

Kannatusmittausten perusteella demokraateilla on mahdollisuudet voittaa enemmistö edustajainhuoneeseen. Enemmistön saadakseen demokraattien olisi vietävä republikaaneilta välivaaleissa vähintään 23 paikkaa. Tämä toisi demokraateille enemmistöön tarvittavat 218 edustajaa, kun mukaan lasketaan se, että tyhjillään olevista paikoista kaksi kuului demokraateille.

Viimeisissä mittauksissa edustajainhuoneen ennakoitiin menevän demokraateille prosenttiosuuksin 52–44. Ero on kuitenkin kaventunut huomattavasti muutaman kuukauden takaisesta.

Uutissivusto FiveThirtyEight on arvioinut demokraateilla olevan 85 prosentin mahdollisuudet saada enemmistö edustajainhuoneessa. Vuoden 2016 vaaleissa mielipidemittaukset eivät kuitenkaan onnistuneet ennakoimaan vaalitulosta.

Lokakuun aikana asetelma muuttui jonkin verran republikaaneille suotuisammaksi. Yhdysvaltain politiikan asiantuntijat ovat pitäneet mahdollisena, että republikaanit voisivat onnistua pitämään niukasti myös edustajainhuoneen enemmistön.

Republikaanien ennustetaan säilyttävän enemmistön senaatissa. Vaaleissa äänestetään vain yhdeksästä republikaanien hallussa olevasta paikasta ja näiden ennakoidan säilyvän puolueella.

Demokraattien taas on puolustettava 26 senaatin paikkaa. Monet näistä ovat osavaltioissa, joissa Donald Trump voitti presidentinvaaleissa.

Voittaakseen senaatin enemmistön, olisi demokraattien pidettävä kaikki nykyiset paikkansa ja lisäksi voitettava kaksi paikkaa republikaaneilta. Ennakkoon on arvioitu, että republikaanit voivat kasvattaa paikkamääräänsä yhdellä.

3) Milloin tulos selviää?

Tuloksen valmistumisen ajankohta riipuu siitä, kuinka nopeasti ääntenlaskenta sujuu ja kuinka tasaisia äänestyksistä tulee.

Ensimmäisissä osavaltioissa äänestys päättyy Suomen aikaa aamuyöllä kello kahdelta. Esimerkiksi Floridassa vaalihuoneistot sulkeutuvat kello kolmelta, Teksasissa neljältä ja Kaliforniassa aamukuudelta Suomen aikaa.

Ensimmäisten osavaltioiden tulokset valmistunevat Suomen aikaa aamuyöllä. On mahdollista, että nopeimmillaan edustajainhuoneen voimasuhde on selvillä aamulla. Jos vaaleissa joudutaan laskemaan ääniä uudelleen, voi lopullisen tuloksen valmistuminen viedä useita päiviä.

Välivaalien ennakkoäänestys oli vilkas. Maanantaihin mennessä äänensä oli antanut 34 miljoonaa amerikkalaista. Neljä vuotta sitten välivaaleissa äänestäneitä oli samassa vaiheessa seitsemän miljoonaa vähemmän.

4) Mistä muusta välivaaleissa äänestetään?

Kongressiedustajien lisäksi Yhdysvalloissa äänestetään tuhansista muista paikoista.

Kuvernööri valitaan 36 osavaltiossa. Osavaltioiden senaattien ja edustajainhuoneiden edustajista valitaan suuri osa ja paikallistasolla äänestetään monista viroista. Monissa kaupungeissa valitaan esimerkiksi tuomareita, sheriffejä, pormestareita ja muita paikallishallinnon edustajia.

Samaan aikaan järjestetään myös osavaltiokohtaisia, eri aiheisia kansanäänestyksiä mm. Washintonissa äänestetään puoliautomaattiaseiden oston ikärajan nostamisesta.

Osavaltiotason vaalit ja paikallisvaalit jäävät Yhdysvalloissakin usein melko vähäiselle huomiolle, vaikka kuvernöörit ja osavaltioiden lainsäätäjät käyttävät huomattavaa valtaa.

Lisää aiheesta:

Nämä kuusi mahtinaista voivat tehdä USA:n välivaaleissa historiaa: "Jos ei istu päättävissä pöydissä, joutuu itse syödyksi"

Yhdysvaltain välivaaleissa ennätysmäärä vähemmistöihin kuuluvia ehdokkaita – Republikaanit luottavat yhä valkoiseen mieheen

Tosifanit jumaloivat Trumpia ja antavat anteeksi valehtelunkin: "Hän on strateginen puhuja, valehtelu vain inhimillinen vika"

Yhdysvaltain vaalikamppailu käy rajuilla kierroksilla – "Asetelma on Trump vastaan anti-Trump"

Koko Yhdysvallat seuraa Washingtonin asekansanäänestystä – osavaltio päättää vaarallisista puoliautomaattikivääreistä vaalien yhteydessä