Tapoin eläimen.

Pihalla oli pahoin purtu hiiri. Lähes tunnistamattomaksi muuttunut nyytti värähteli vielä ja vikisi tuskin kuuluvasti.

Huusin ja juoksin hakemaan lapion. Ettei kärsisi enää, ettei kamppailisi kivussa.

Tuntui, että oksennan, kun lapio kohosi iskuun.

Eläinsuojelulaki velvoittaa toimimaan. Jos eläimelle on käynyt pahoin, sen hengissä pitäminen on rääkkäystä ja julmuutta. Se on lain mukaan lopetettava.

Pelkkä ajatus tekee pahaa, mutta vähintään yhtä pahaa tekee seurata vieressä elävän olennon kipua ja tuskaa.

Jos ei itse pysty, on jonkun kyettävä. Pohjanmaalla, Pietarsaaren seudulla, apuun kutsutaan Mattias Kanckos.

Tapaamme Mattias Kanckosin kanssa huoltoaseman pihassa, kaukana miehen kodista. Luontoselvityksiä päätyönään tekevä biologi ja luontoyrittäjä haluaa suojella yksityiselämäänsä, koska eläinten lopettaminen herättää vihaa.

– Moni ei hyväksy, vaikka eläin olisi kuinka sairas tai pahasti loukkaantunut, Kanckos kertoo.

Tietyn somejulkkiseläimen tarina kuohuttaa tunteita ja aiheuttaa rajujakin reaktioita, toisaalta saman lajin koko kannan taantuminen esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä ei herätä samanlaista kiinnostusta. Eläinhoitaja Laura Pulli, Korkeasaaren Villieläinsairaala

Joku on Pohjanmaalla tarvinnut jo aamulla apua.

Mattias Kanckos vetää käsiinsä kertakäyttöhansikkaat ja nostaa pakettiauton perältä muovipusseihin käärityn mytyn.

Saukko.

Ruskea karva kiiltää pakkasaamun auringossa. Pienet nappisilmät katsovat tyhjyyteen, ja kuononseudulla näkyy tummunutta verta.

On pakko nieleskellä. Tekisi vain mieli ottaa syliin, silitellä tiheää karvaa ja toivoa elämän merkkejä.

– Se oli kuollut heti auton alle. Silmänräpäyksessä. Ei tarvinnut kitua, Kanckos sanoo.

Se oli jo kolmas saukko tälle talvelle. Ne välttelevät jäätyneitä siltarumpuja ja juoksevat teiden yli rannoilta toisille. Kanckos kutsuttiin paikalle, koska kuolleet saukot on lähetettävä Helsinkiin.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on jo vuosia tutkinut raatoja rabieksen ja muiden vaarallisten sairauksien varalta. Eviran pohjalta tammikuussa 2019 syntynyt Ruokavirasto jatkaa luonnoneläinten terveyden seuraamista. Epidemiat ja uudet tartuntataudit halutaan havaita ajoissa.

Saukot, sudet, ahmat, karhut ja ilvekset ovat valtion omaisuutta. Muut kuolleena löytyneet tai lopetetut riistaeläimet kuuluvat alueen metsästysoikeuden haltijalle eli yleensä paikalliselle metsästysseuralle.

Pelastettavat purevat ja kynsivät

Mies, joka päättää elämästä ja kuolemasta, joutuu tekemään ratkaisunsa nopeasti. Jos hän uskoo eläimellä olevan paranemisen mahdollisuuksia, hän hoitaa tai hoidattaa sen kuntoon.

– Minulla on poliisilta lupa eläinten lopettamiseen ja auttamiseen. Hoitamisessa omat taitoni riittävät oikeastaan vain nälkiintyneiden eläinten voimistamiseen. Loukkaantuneet ja sairaat vien esimerkiksi Vaasaan Nordic Wild Care -eläinhoitolaan, Mattias Kanckos kertoo.

Autossa on aina haavi ja paksut hansikkaat, koska pelastettavat purevat ja kynsivät. Ne iskevät siivillään ja tassuillaan, kun taistelevat viimeisillä voimillaan auttajaa vastaan.

Kanckos sai muutama vuosi sitten vinkin pahasti nälkiintyneestä huuhkajasta.

Hän pyydysti sen ja ruokki sitä kuukauden hirvenlihalla kotonaan.

– Oli todella hieno hetki, kun iso lintu oli taas voimissaan ja valmis palaamaan luontoon. Tuntui hyvältä, kun se lähti lentoon.

Joskus avuksi riittää pieni tuuppaus. Mieleen on jäänyt kaakkuri, joka ei ollut ymmärtänyt lähteä syksyllä ajoissa pois.

Lintu oli laskeutunut peilikirkkaalle järven jäälle, eikä päässyt liukkauden takia lentoon.

– Otin sen kiinni ja lähdin viemään järveltä avomerelle, Kanckos naurahtaa.

Suomessa ei ole kattavaa luonnoneläinten hoitoverkostoa. Vaasan lisäksi eläimiä hoidetaan Korkeasaaren, Ähtärin ja Ranuan eläintarhoissa sekä esimerkiksi hoitoloissa Pyhtäällä, Heinolassa, Turussa ja Orimattilassa.

Eri puolella maata on myös jonkin verran Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton vapaaehtoisia, jotka hoitavat luonnoneläimiä kodeissaan.

Suurin eläinhoitola, Korkeasaaren Villieläinsairaala, saa vuosittain hoidettavakseen noin tuhat loukkaantunutta ja orvoksi jäänyttä eläintä.

Ihmisen kanssa samalla reviirillä eläminen näkyy erikoisina onnettomuuksina. Korkeasaaressa on hoidettu esimerkiksi oravaa, joka juoksi pihalla tulikuuman grillin yli.

Eläimillä on murtumia ja haavoja. Linnuissa voi olla kiinni uistimia, osa eläimistä on nälkiintyneitä, ja emotta jääneet tarvitsevat hoivaa.

Eläinhoitaja Laura Pulli laskeskelee, että vuonna 2018 Korkeasaareen tuotiin noin 80 eri lajia luonnoneläimiä. Tyypillisimpiä hoidettavia olivat linnut, siilit ja oravat.

– Saamme vapautettua takaisin luontoon 40 prosenttia hoitamistamme eläimistä.

Hänen mielestään luku on hyvä.

– Autamme jokaista eläintä tavalla tai toisella, myös kivuton lopetus on auttamista, Pulli toteaa.

Onko villieläimen pelastaminen sittenkin heitteillejättöä?

Pohjamaalla Mattias Kanckosin luontorakkaus roihahti jo lapsena, kun isoäiti vei poikaa kalastamaan, marjastamaan ja sienestämään.

– Hän osasi tehdä tarinoillaan reissuista jännittäviä ja tarunhohtoisia. Sain hienoja kokemuksia luonnossa olemisesta.

Metsästyksen mies aloitti parikymppisenä. Nykyään poliisi kutsuu hätiin, kun tarvitsee virka-apua suurristan jäljittämiseen tai ampumiseen.

– Joudun lopettamaan vuosittain keskimäärin viisi kolarihirveä tai –peuraa, kertoo Kanckos, joka on myös paikallisen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja.

Mies innostui muutama vuosi sitten kertomaan omasta luontoarjestaan sosiaalisessa mediassa. Kokeilu jäi lyhyeksi. Harva ymmärsi, miksi luonnonystävä tappaa vahingoittuneita ja sairaita eläimiä.

– Paskamyrsky on ehkä liian voimakas sana, mutta pelkkä ajatus eläinten lopettamisesta ahdisti ja herätti suuria tunteita, Kanckos miettii.

Moni tuntui olevan sitä mieltä, että ihmisellä ei ole koskaan oikeutta lopettaa eläintä. Ei edes lemmikkiään. Ihminen vain helpottaa päätöksellään omaa tuskaansa, kun ei kestä katsoa lemmikkinsä kuihtumista.

Kanckos on ehdottomasti eri mieltä.

– Jos ihmisellä on lemmikki, se pitää hoitaa hyvin. Kun tulee se päivä, että se kärsii, pitää osata myös tehdä lopettamispäätös. Se on armeliasta, mies sanoo.

Pystyisikö hän itse tappamaan lemmikkinsä?

– Ehkä pystyisin, jos olisi pakko. Olen vienyt kuitenkin eläinlääkärille, hän kertoo.

Sosiaalisen median kiihkeät keskustelut eläinten elämän puolesta ovat tuttuja myös Korkeasaaren Villieläinsairaalan eläintenhoitaja Laura Pullille.

– Jos on mahdollisuus pelastaa eläin, teemme kaikkemme. Jos eläin on liian pahasti vahingoittunut, eläinlääkäri lopettaa sen. Kerromme aina, miksi päädyimme tällaiseen ratkaisuun, jos eläimen tuonut haluaa tietää, Pulli sanoo.

Auttaminen ei aina pelasta. Pullin mukaan osa luonnoneläimistä ahdistuu niin, että kuolee hoidon aiheuttamaan stressiin.

Paraskaan hoito ei välttämättä takaa, että eläin pärjäisi luonnossa. Esimerkiksi petolintujen siipien on oltava alkuperäistä vastaavassa kunnossa, että ne pystyvät saalistamaan ruokansa.

– Vaikka siipien murtuma näyttäisi parantuneen täysin, luu ei välttämättä ole enää yhtä kestävää kuin ennen. Tutkimusten mukaan murtumakohta jää hauraammaksi, ja murtuu helposti uudelleen, Pulli kertoo.

Eläinlääkärin on punnittava, onko pelastaminen sittenkin heitteillejättöä.

Jos eläin ei enää pysty elämään täysipainoisesti lajinsa edellyttämää elämää, esimerkiksi saalistamaan, on edessä pitkä ja hidas nälkäkuolema.

Eläinhoitaja Laura Pullin mukaan ihmiset ihastuvat usein yksilöiden tarinoihin.

– Tietyn somejulkkiseläimen tarina kuohuttaa tunteita ja aiheuttaa rajujakin reaktioita, toisaalta saman lajin koko kannan taantuminen esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä ei herätä samanlaista kiinnostusta, Pulli sanoo.

Rotta ei herätä somemyrskyä, peura kyllä

Mattias Kanckosille on usein sanottu, ettei ihmisen pidä mennä sekaantumaan villieläinten elämään. Luonto hoitaa itse itsensä. Miehen mielestä luonnosta vieraantuneella ihmisellä on mielessään ihannekuva, ei realistista käsitystä luonnon julmuudesta.

Syö tai tule syödyksi. Heikkona jää yksin, kun lauma syrjii. Kuole nälkään hitaasti kituen.

Kanckos kertoo esimerkin joutsenista, jotka valitettavan usein lentävät sähkölinjoihin. Osa kuolee heti, osa tipahtaa maahan palovammaisina, siipi tai molemmat katkenneina.

– Voi vain kuvitella ison linnun kipujen määrää.

Pahinta on, jos onnettomuus tapahtuu syksyllä. Loukkaantuneet joutsenet ovat lentokyvyttömiä, mutta sinnittelevät hengissä kivuissaan paksun rasvakerroksensa ansiosta.

Miehen mukaan ne voivat kävellä jopa kymmenen kilometriä hangella syömistä etsimässä, kun eivät pysty enää lentämään.

– Joutsen painaa normaalisti 10–12 kiloa. Tällainen vammautunut muutaman kuukauden jälkeen enää 3–5 kiloa.

Kun Kanckos jäljittää palovammaisen, siipirikon joutsenen, metsässä kajahtaa pienoiskiväärin pamaus.

Armonlaukaus.

Välillä luonto karsii liian suureksi päässeitä populaatioita sairauksilla. Pietarsaaren seudulla on kettukapia, joka saa ketuista ja supikoirista karvat lähtemään.

– Se on pitkään kestävä, hitaasti etenevä tuskallinen sairaus. Eläin voi kärsiä kuukausia ennen kuin esimerkiksi talvella kuolee kylmyyteen.

Myös ihminen karsii eläinten määrää. Hirvikolareita ja –tuhoja yritetään minimoida pitämällä kanta aisoissa. Asutusalueilla rotat saavat helposti tappotuomion. Kanckosin toiminta-alueella, Pietarsaaressa, on kevättalvella 2019 tapettu kuukaudessa jo 70 rottaa. Kaupungin rottasota kestää maaliskuun loppuun saakka.

Miksi terveen rotan tappaminen on hyväksyttävämpää kuin vakavasti loukkaantuneen, suurisilmäisen, tienposkessa kärsivän peuran?

– Niinpä. Rotta tuntee kipua aivan samoin kuin muutkin eläimet. Mutta on yleisesti hyväksyttyä ja välttämättömäksi katsottua, että rotat on tautivaaran takia hävitettävä. Rotta ei saa aikaan somemyrskyä, peura kyllä, Kanckos miettii.

Onko villieläimen elämällä arvo?

Kanckos asettelee kolarissa kuolleen saukon varovasti takaisin muovipussiin. Hän vetää päälle toisen pussin ja laskee mytyn pahvilaatikkoon. Saukko lähtee pääkaupunkiin linja-autokyydillä.

Surettaako karvaturrin kohtalo?

– Kanta on kasvanut täälläpäin jo niin isoksi, että siinä mielessä ei. Eikä se onneksi kitunut.

Kanckos miettii rooliaan metsän pyövelinä. Homma ei ole nautinto, mutta jonkun on päästettävä kituva kärsimyksistään. Metsästäjänä hän sanoo osaavansa tehdä sen mahdollisimman nopeasti ja tuottamatta lisäkärsimyksiä.

Liian herkkä ei saa olla, mutta välillä tilanteet menevät ihon alle. Mies myöntää, että tuntuu pahalta, kun hirvinaaras kuolee kolarissa ja yksinäinen vasa jää ilman emon turvaa.

– Joskus myös mietityttää, teinkö oikein, kun lopetin eläimen. Mutta kun ajattelee loukkaantuneen eläimen pahoja vammoja, järki sanoo, että päätös oli oikea, Kanckos miettii.

Onko eläimen elämällä arvo?

– Kyllä on. Villieläimen elämä on arvokkainta, kun se saa olla villinä ja vapaana, ja lopulta kuolla nopean kuoleman, ettei tarvitse kitua.

Raskas rautalapio mäjähti maata vasten.

Vikinä loppui kuin seinään, itkuni ei.

Elämästä ei näkynyt enää pienintäkään merkkiä.

Joka vuosi melkein neljätuhatta suomalaista naista ja tuhat miestä sairastaa virtsatietulehduksen, jonka aiheuttajana on monille antibiooteille resistentti Escherichia coli -bakteeri.

– Kolibakteerin aiheuttamista naisten virtsatietulehduksista vajaat kolme prosenttia ja miesten tulehduksista runsaat kuusi prosenttia on moniresistentin ESBL-bakteerimuodon aiheuttamia, kertoo ylilääkäri Antti Hakanen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta Sunnuntaisuomalaisessa.

Kolibakteeri on yleisin virtsatietulehduksen aiheuttaja. Sen resistenttien muotojen aiheuttamien tulehdusten määrä on kasvussa.

2000-luvun alussa jopa kolmanneksen alle viisivuotiaiden lasten korvatulehduksista aiheutti antibioottiresistentti pneumokokki. Nyt tilanne on Hakasen mukaan parantunut merkittävästi.

Potilaan kannalta antibioottiresistentin bakteerin aiheuttama tulehdus tarkoittaa sitä, että sairaus on hankalammin hoidettavissa, kun siihen tavallisimmin käytetyt antibiootit eivät tepsi.

– Tällöin joudutaan usein käyttämään laajempikirjoisia antibiootteja. Potilas myös saa niistä helpommin haittavaikutuksia, Hakanen sanoo.

Kokonaisuutena Suomen antibioottiresistenssin tilanne on Hakasen mukaan muuhun maailmaan verrattuna hyvä.

– Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen epidemia, joka etenee Suomessa hitaasti mutta valitettavan varmasti, Hakanen kuvailee.

Merihätään joutuneelta risteilyalukselta evakuoidaan 1 373 henkilöä Norjan rannikolla, kertoo norjalaislehti VG. Matkustajia laivalla on 915. Illan aikana vajaat 140 ihmistä on saatu evakuoitua helikoptereilla Viking Sky -alukselta Hustadin kylään.

– Evakuointi jatkuu läpi yön, kertoo tiedottaja Borghild Eldøen meripelastuskeskuksesta.

Myös toinekin alus on lähettänyt hätäkutsun samoilla vesillä. Kaksi helikopteria on mennyt Hagland Captain -rahtilaivan luokse evakuoimaan sen 9-henkistä miehistöä.

Suurin osa Viking Sky -aluksen matkustajista on brittejä ja yhdysvaltalaisia. Yksi evakuoiduista kertoo, että laiva alkoi täristä lounasaikaan.

– Ikkunoita meni rikki ja vettä tuli sisään. Se oli silkkaa kaaosta. Ja matka helikopterissa – sen haluaisin unohtaa. Se ei ollut hauskaa, yhdysvaltalainen John Curry sanoo Norjan yleisradiolle NRK:lle.

Risteilyalukseen tuli pahassa myrskyssä moottorivika iltapäivällä kello 15 Suomen aikaa. Paikalle lähetettiin useita helikoptereita ja pelastusaluksia.

Etelä-Norjan meripelastusviranomainen kertoo tviitissään, että laivan asento on vakaa. Kukaan ei ole kateissa, mutta kolme matkustajaa on loukkaantunut vakavasti. Lisäksi kahdeksalla evakuoidulla on lieviä vammoja, ja muutamaa heistä on käytetty sairaalassa.

Sää on alueella erittäin huono ja aallot korkeita, mikä vaikeuttaa pelastustöitä. Osa pelastusaluksista on joutunut kääntymään takaisin rantaan.

Ihmisten vinssaaminen koptereihin on hidasta

Evakuointi on hidasta, koska ihmisiä nostetaan yksitellen helikoptereihin. Suomen meripelastuksesta arvioidaan, että evakuointi kestänee vähintään useita tunteja.

– Jos ihmiset joudutaan vinssaamaan yksitellen kopteriin, se kestää todella kauan. On hiukan nopeampaa, jos kopterit pystyvät laskeutumaan laivan kannelle, sanoo meripelastusjohtaja Jarkko Takala Suomenlahden merivartiostosta.

Viking Sky on ankkurissa Trondheimin lounaispuolella Hustadvikassa parin kilometrin päässä rannasta.

– Laivan moottoreista vain yksi toimii, ja tuulet ovat melko voimakkaita. Sen vuoksi haluamme matkustajat mieluummin maihin, kertoo pelastusoperaation johtaja Tor Andre Franck.

Myös suuri joukko vapaaehtoisia pelastustyöntekijöitä on hälytetty apuun. Esimerkiksi Norjan SPR kertoo Twitterissä olevansa valmiudessa.

Meri on alueella karikkoinen, ja sinne on uponnut aikojen saatossa useita laivoja.

Merihätään joutunut alus oli matkalla Tromssasta Stavangeriin. Alus on rekisteröity Bergeniin, ja sen omistaa Viking Ocean Cruises.

Vaikka me puolittaisimme päästömme tänään, lisäisimme silti hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Antero Vartia

"Jos olisin heittänyt puistoon joka päivä roskan ja jonain päivänä havahtunut siihen, että puistossa on liikaa roskia, ei ongelmaa voi ratkaista niin, että jatkossa heitän puistoon roskia vain joka toinen päivä.

Hiilidioksidin kanssa on sama homma.

Ensisijainen keino torjua ilmastonmuutosta on vähentää päästöjä radikaalisti, mutta se ei riitä. Ilmakehä muuttuu sen takia, että siinä on liikaa hiilidioksidia. Vaikka me puolittaisimme päästömme tänään, lisäisimme silti hiilidioksidin määrää ilmakehässä.

Meidän on ruvettava ottamaan sitä pois.

Kustannustehokkain tapa poistaa hiilidioksidia on fotosynteesi, yhteyttäminen. Kun metsät kasvavat, ne sitovat hiilidioksidia itseensä.

Heräsin tähän vuosi sitten, kun minulta kysyttiin, kuinka paljon metsää tarvitaan vastaamaan hiilidioksidimäärältään yhtä barrelia öljyä. Mulla ei ollut harmainta aavistustakaan, vaikka olin lähtenyt politiikkaan ilmastonmuutoksen takia.

Kun mulle sanottiin, että yksi barreli eli 159 litraa öljyä on noin puolitoista isoa puuta, ymmärsin ensimmäistä kertaa, että herranen aika, metsähän on hiiltä. Samaa tavaraa on öljybarrelissa ja ilmakehässä.

Kaksi vuotta sitten kerroin ensimmäisen kerran Jasperille, että haluaisin myydä Löylyn. Antero Vartia

Idea Kompensäätiöstä on muhinut takaraivossani noin kolme vuotta. Kaksi vuotta sitten kerroin ensimmäisen kerran Jasperille, että haluaisin myydä Löylyn.

Kompensäätiö yrittää luoda järjestelmän, joka meidän olisi pitänyt jo tehdä politiikassa. Mutta koska politiikan polku on liian hidas, me teemme sen nyt vapaaehtoisesti.

Jos olen jotain politiikassa oppinut – mitenkään politiikkaa väheksymättä – niin sen, että muutos ei synny politiikassa. Muutos syntyy aina politiikan ulkopuolella ja tulee sitten osaksi politiikkaa. Sen takia esimerkiksi nuorten ilmastomarssit ovat niin uskomattoman vahvoja viestejä. Se on varmaan voimaannuttavinta, mitä olen nähnyt koko sinä aikana, kun olen ollut kansanedustaja.

Ellen olisi saanut ideaa säätiöstä, olisin jatkanut politiikassa.

Säätiö vaatii hirveästi aikaa ja sitä, etten välttämättä ole jatkossa Suomessa. Tämä on kuitenkin idea, joka pitää toteuttaa, ja koska mulla on siihen mahdollisuus, mulla on käytännössä myös vastuu lähteä sitä toteuttamaan.

Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, että ihmiskuntaa ei enää ole. Antero Vartia

En ole ikinä nähnyt ahdistumisessa mitään hyötyä. Ongelmat on tunnistettava ja niihin on suhtauduttava vakavasti ja tartuttava toimeen. Esimerkiksi Löylyn rakentaminen oli rankka projekti. Silloin väsytti, ja väsyneenä helposti ahdistaa. Mutta kun tarttuu toimeen ja alkaa tehdä, ahdistus vähenee.

Jos haluamme ratkaista ilmastonmuutoksen, tarvitaan visio paremmasta maailmasta. Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, että ihmiskuntaa ei enää ole. Emme pysty enää elämään tällä planeetalla, eikä meillä ole paikkaa, mihin mennä.

Jos ihminen ei ratkaise tätä ongelmaa, niin kuka sen ratkaisee? Sitä eivät tule tekemään alienit tai maahiset, vaan meidän ihmisten on tehtävä se.

Meillä on entistä enemmän tilanteita, joissa ei kunnioiteta yhteisiä pelisääntöjä.  Antero Vartia

Uhkana on, että ihmisten luoma vuorovaikutukseen ja luottamukseen perustuva järjestelmä hajoaa. Meillä on entistä enemmän tilanteita, joissa ei kunnioiteta yhteisiä pelisääntöjä.

Italiassa oikeisto- ja vasemmistopopulistit ovat löytäneet toisensa. Vallassa ovat ihmiset, jotka eivät puhu totta ja jotka saattavat kriisiyttää koko EU:n. Silloin EU ei enää voi keskittyä käyttämään voimavarojaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Ilmastonmuutoksen torjunta ei ikinä onnistu, jos se perustuu vain vapaaehtoisuuteen.

Tarvitaan kaikkia koskevat pelisäännöt. Kiinassa on keskusjohto, joka voi päättää, että nyt istutetaan puita ja kielletään fossiiliset polttoaineet. Vapaassa maailmassa sellaista keinoa ei ole.

Hyvä esimerkki ovat Ranskan keltaliivit. Ilmaston kannalta oli ihan oikein nostaa polttoaineen hintaa kymmenen senttiä, mutta sen seurauksena riittävä määrä ihmisiä raivostui ja meni kadulle, joten hinnannosto peruttiin.

Pelkäämme vapaamatkustajia niin paljon, että ryhdymme ennemmin itse vapaamatkustajiksi kuin rupeamme kantamaan vastuuta. Antero Vartia

Ilmastonmuutos on täysin hoidettavissa oleva ongelma myös demokratioissa. Jos meillä olisi rakennettu järjestelmä, jossa jokainen on itse vastuussa aiheuttamistaan vahingoista, ei meillä olisi ilmastonmuutosta.

Kaikki sanovat, että ilmastonmuutos on pakko torjua, mutta kun aletaan puhua työkaluista, sanotaan, että ei me tehdä mitään, kun noikaan ei tee. Pelkäämme vapaamatkustajia niin paljon, että ryhdymme ennemmin itse vapaamatkustajiksi kuin rupeamme kantamaan vastuuta.

Jos ilmastonmuutos tapahtuisi vain Suomessa, me oltaisiin hoidettu tämä jo.

Ilmastonmuutoksen eteen on jo tehty paljon, mutta kun kyse on näin isosta asiasta, on eri asia, onko tehty paljon vai riittävästi. Me emme todellakaan ole tehneet riittävästi, vaan aivan liian vähän. Kompensäätiö on onnistunut vasta sitten, kun ilmastonmuutos on pysäytetty.

Maailmassa ei ole sellaista hopealuotia, jolla tämä ongelma saataisiin korjattua. Mukaan tarvitaan kaikki yhteiskunnan osa-alueet.

Töitä on paljon, ja edessä on kallis projekti, jonka seurauksista ei ole varmuutta.

Mutta samaan aikaan en ole koskaan iloinnut elämästä yhtä paljon kuin nyt. Olen sitä mieltä, että sosiaalisena eläimenä meihin on leivottu sisään se, että haluamme hyvää muille.

Elän nyt ylivoimaisesti elämäni parasta aikaa."

Ison-Britannian pääministeri Theresa May on joutunut ministerien salajuonen kohteeksi, jotta hän eroaisi pääministerin paikalta.

Yhteensä 11 hallituksen ministeriä haluaisi, että May eroaisi, kertoo Sunday Times -lehti.

Toimittaja Tim Shipman siteerasi lehdessä nimettömänä pysyttelevää ministeriä:

– Loppu on lähellä. Hän on mennyttä kymmenen päivän sisällä, ministeri kommentoi.

Mayn varamies David Lidingtonia veikkaillaan väliaikaiseksi pääministeriksi, lehti kirjoittaa.

Merihätään Norjan rannikolla joutunut ristelijä Viking Sky on saanut kolme moottoria toimimaan ja se pystyy liikkumaan omin voimin, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.

NRK:n mukaan alus on nyt suuntaamassa takaisin maihin. Suunnitelma on, että kaksi hinaajaa avustaa alusta rantautumaan Molden kaupunkiin lähituntien aikana.

Hustadin edustalla matkannut Viking Sky lähetti hätäviestin lauantaina iltapäivällä.

Viranomaiset ovat edelleen valmistautuneet evakuoimaan alukselta helikoptereilla yli 1 300 matkustajaa ja miehistön jäsentä. NRK:n mukaan alukselta on tähän mennessä evakuoitua lähes 300 ihmistä.

Huonekalut liukuivat kansilla

Evakuoiduista matkustajista kolme on loukkaantunut vakavasti. Kymmenkunta loukkaantunutta on viety sairaalaan.

Laivan kannella kuvatussa videossa näkyy, miten huonekalut liukuivat lattialla aluksen keinuessa voimakkaasti.

– Pelkäsin. En ole koskaan kokenut mitään niin pelottavaa. Rukoilin ja pyysin turvaa kaikille laivan ihmisille, matkustajana ollut Janet Jacob kertoo NRK:lle.

Hänet evakuoitiin laivalta helikopterilla.

– Ensin meidät evakuoitiin toiselle kannelle, koska lasia oli särkynyt ja sisään tuli vettä. Helikopterikyyti oli pelottava. Tuuli oli kuin tornado, Jacob kuvailee.

Laivalla matkustajana olevan Alexus Sheppardin Twitterissä jakamassa kuvassa näkyy, miten laivan kansille kerääntyneet ihmiset odottavat aluksen rantautumista.

Verdens Gang -lehden mukaan risteilyaluksen kapteeni on suomalainen. Viking Skyn miehistön jäsenet ovat kotoisin 45 eri maasta.

Uutista päivitetään.

Lue lisää:

Yli tuhat henkilöä evakuoidaan merihätään joutuneelta risteilyalukselta Norjan rannikolla – video

Päivä vaihtuu illaksi. Lasten mentyä nukkumaan vanhemmat voivat rojahtaa sohvalle ja nauttia hetken omasta ajasta. Sitä ennen on edessä kuitenkin vielä yksi taistelu.

Vanhempi pitää itselleen vielä viimeisen motivaatiopuheen:

– Sinä pystyt tähän. Olet tehnyt sen ennenkin. Ei muuta kuin menoksi.

Perheissä, joissa lapselle nukkumaanmeno on hankalaa, jokainen ilta voi tuntua taistelulta. Suunnittelija Eeva Oksanen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta antaa viisi vinkkiä lapsen nukuttamiseen ja siihen, miten pahimmilta iltapelleilyiltä vältyttäisiin.

1. Rakasta iltarutiineja

Pisulle ja pesulle! Yksi tärkeä asia mutkattomassa nukkumaanmenossa on Iltarutiinit. Lapselle ne tuovat turvallisen olon. Kun iltatouhut tehdään suurin piirtein samaan aikaan ja samassa järjestyksessä, tämä auttaa lasta rauhoittumaan ja asennoitumaan lähestyvään nukkumaanmenoon.

2. Sylittele pitkin päivää

Nukahtaminen on lapselle erokokemus, ja lapsi voi kaivata silloin paljon vanhemman läsnäoloa ja hellyyttä. Jotta pahimmalta sylin tarpeelta vältyttäisiin nukkumaan käydessä, on vanhempien hyvä muistaa antaa lapselle hellyyttä jo pitkin päivää ja illalla ennen varsinaista nukutusta.

3. Ole läsnä!

Vaikka kuinka kaipaisit jo mielisarjasi pariin, yritä olla näyttämättä tätä jälkikasvullesi. Usein lapset huomaavat vanhempien poissaolevan ja kiireisen olemuksen eivätkä pysty itsekään rauhoittumaan. Yritä siis pitää itsesi tyynenä - suoratoistopalvelut on onneksi keksitty.

4. Tunnista lapsesi luonne

Toisten vanhempien kanssa on hyvä jakaa kokemuksia. Liika jälkikasvun vertailu ei ole kuitenkaan hyväksi, sillä kaikki lapset ovat erilaisia. Toiset ovat herkkiä valolle tai äänille. Toiset taas saavat kierroksia mukavistakin muutoksista, kuten kyläilyistä tai lomamatkoista.

Vanhempien kannattaa siis miettiä, minkälainen oma lapsi on, ja tehdä nukkumaanmenosta juuri hänelle mahdollisimman helppo.

5. Nauti tylsyydestä

Joskus lapsen nukahtaminen vain kestää. Oman mielenrauhasi takia hyväksy tilanne.

Nappaa nukutushetkeen mukaan vaikka kupillinen teetä ja kirja ja ota kaikki ilo irti tylsästä tilanteesta. Kun oma mieli pysyy rauhallisena, lapsikin rauhoittuu ja nukahtaa – ainakin jossain vaiheessa.

Katso tästä Puoli seitsemän -ohjelman juttu aiheesta:

M/S Romantic -sarja osuu suomalaisuuden kipeään hermoon (HS 24.2.)

Ylen risteilysarja osuu suomalaisten nauruhermoon: "Tähän on liian helppo samaistua!” (IL 6.3.)

Ylen uudesta sarjasta tuli yllättäen valtava tv-sensaatio – ohjelmaa kutsutaan parhaaksi viihteeksi aikoihin: Jokainen ruotsinlaivalla käynyt voi samaistua (IS 6.3.)

Siinä vain muutamia esimerkkejä otsikoista, joita TV1:llä ja Areenassa nähtävä, Jani Volasen ja Tommi Korpelan käsikirjoittama tv-sarja on kerännyt suomalaisissa verkkolehdissä.

Ensimmäisen jakson ensiesitys TV1:llä keräsi yli puoli miljoonaa katsojaa, tähän sunnuntaihin mennessä ensimmäistä jaksoa on katsottu Areenassa yli 750 000 kertaa. Sarjasta on kirjoitettu kymmenittäin lehtijuttuja ja keskustelupalstoilta löytyy sadoittain kommentteja, joissa pohditaan sarjaan liittyviä salaliittoteorioita (esim. IL 23.3.).

Yksi sarjan näyttelijöistä Hannu-Pekka Björkman kuvaili Puoli Seitsemän -ohjelmalle, ettei tällaista suosiota osattu ennalta odottaa. Samoin sarjassa nähtävä Vilma Ilmatar Sippola on – ainakin jossain määrin – yllättynyt sarjan suosiosta suuren yleisön keskuudessa.

– On ollut hämmentävää, että ihmiset ovat tunnistaneet minut kadulla. On tultu sanomaan, että hei, olen nähnyt sut laivalla. Ensin olen ollut että mitä ihmettä ja vasta sitten tajunnut, mistä on kyse, Sippola sanoi Ylen sunnuntaina julkaistussa haastattelussa.

Hardwick: Jokainen näyttelijä pitää siitä ihmisestä, jota hän näyttelee

Muun muassa tv-sarjojensa Sisko ja sen veli, Tankki täyteen ja Pakanamaan kartta kautta suomalaisen televisioviihteen legendaksi noussut Neil Hardwick valotti omaa näkemystään M/S Romanticin suosion salaisuudesta lauantaina julkaisemassaan Facebook-kirjoituksessa:

Yksi syy, miksi M/S Romantic on niin tärkeä suomalainen komedia (kyllä, se on komedia) on se, että jokainen näyttelijä pitää siitä ihmisestä, jota hän näyttelee. Tämä on minusta harvinaista kotimaisessa komediassa, jossa perinteellisesti pilkataan ja ivataan. Romanticissa pilkka ja iva loistavat poissaolollaan. Jopa Santeri Kinnusen hahmo - joka on periaatteessa aivan hirviö - näytellään lämpimästi ja jopa rakkaudella. (Se ei ole muuten helppoa. Tehkää perässä jos niin luulette.) Kuitenkin moni kritisoi sarjaa juuri sen perusteella, että se pilkkaa ja nöyryttää tuttuja suomalaisia hahmoja. Olisiko se niin, että katsoja olettaa, että totta kai jos on tarkoitus nauraa niin pakko on nauraa jollekulle, eli pilkata, nauraa jonkun kustannuksella? Niin jopa Jukka Kajava kirjoitti Tankki täyteen-sarjasta, että tässä nauretaan höhlille. (Neljänteen uusintakierrokseen mennessä Jukka oli muuttanut mieltään.) Ja minä nimenomaan pyrin rakastamaan henkilöitäni. M/S Romantic pääsee pois siitä Putous-umpikujasta, jossa komiikka on hahmossa tai karikatyyrissä, ja tarjoaa meille komiikkaa, joka sijaitsee hahmojen välillä, niiden vuorovaikutuksessa. Se on komiikkaa aikuisille.

Mikä on mielestäsi M/S Romanticin suosion salaisuus? Vai eikö koko sarja kiinnosta? Jutun keskusteluosio on avoinna kello 22:een saakka.

Lue lisää:

M/S Romantic Yle Areenassa

19-vuotias M/S Romantic-tähti Vilma Ilmatar Sippola vastustaa teatterimaailman elitismiä: "Siellä ei saisi olla kaupan seitsemän euron graavilohileipiä"

Vuorokausi merellä M/S Romanticin hengessä – tapasimme 800 risteilyn miehen ja pariskunnan, joka on nähnyt Leif Lindemanin 277 kertaa

M/S Romantic -sarjan suursuosio yllätti näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin täysin: "Pitää olla spesiaalia, ja siitähän tuli spesiaalia"

Yle testasi pääministeriehdokkaiden reagointi- ja kuuntelukykyä videotentissä. Tällä kertaa vuorossa oli demarien puheenjohtaja Antti Rinne.

Nauroin kunnolla viimeksi kun...

Kansanedustaja Sirpa Paatero (sd.) puhui salissa meidän Antista, kun hän viittasi mieheensä.

Minusta tuli demari, koska...

SDP:llä on oikeat arvot suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen.

Kenet suurvaltajohtajan haluaisitte tavata, ja mitä haluaisitte sanoa hänelle?

Haluaisin tavata Vladimir Putinin, koska hän on arvoituksellinen ihminen.

Olisin paras pääministeri, koska...

SDP on paras arvoiltaan ja politiikan sisällöiltään.

Toiseksi paras pääministeriehdokas olisi...

En osaa sanoa.

Ryhmä Isis-taistelijoiden perheenjäseniä haluaa palata Suomeen. Mitä teette?

Antaa niitten olla siellä vaan niin kauan, kun eivät ole Suomen kansalaisia.

Kaksi tärkeintä arvoa elämässäni ovat...

Oikeudenmukaisuus ja jakamaton ihmisarvo.

Kadun elämässäni eniten sitä...

Mulla ei ole hirveästi kaduttavaa.

Lue lisää:

Antti Rinteen viimeinen taisto pääministeriksi – tällainen puolue on vasemmalle kallistuva SDP

Ylen vaalikone

Yle Areenan vaalisivu

Kysyimme eduskuntavaaliehdokkailta heidän poliittisista esikuvistaan osana Ylen vaalikonetta. Eniten mainintoja sai – yllätys, yllätys – Urho Kaleva Kekkonen.

“Suoraselkäinen periaatteen mies. Isänmaan ystävä ja hyvän arvopohjan elämässä omaava. Ajatteli kansaa ja ymmärsi, että työtä on tehtävä Suomen kansan eteen.” nainen, 51, Kansalaispuolue

“Kekkonen oli älykäs ja sisukas, koko Suomen edun ajaja. Hän oli nykyisen hyvinvointivaltion keskeisiä rakentajia. Vakautti Suomen ulkopoliittisen aseman. Kekkonen ei hätkähtänyt poliittisten vastustajien hyökkäyksistä.” mies, 58, Seitsemän tähden liike

"Kekkonen oli hieno mies." mies, 31, Liike Nyt

Perinteitä kunnioittaen

Muistakin esikuvavalinnoista paistaa konservatiivisuus. Suurten puolueiden ehdokkaat nimesivät esikuvikseen eniten oman puolueensa vanhempaa väkeä.

Poliittisen viestinnän tutkija, professori Pekka Isotalus Tampereen yliopistosta arvelee, että vanhojen konkareiden runsaslukuinen edustus ehdokkaiden idolilistoilla johtuu siitä, että Kekkonen ja muut ehkä jo edesmenneet politiikan kärkinimet ovat olleet isoja nimiä ehdokkaiden lapsuudessa.

Lisäksi hän näkee esikuvien jakaantuvan kahteen ryhmään: niihin, jotka edustavat omaa puoluetta tai ideologiaa ja yleisempiin ajatusjohtajiin ja ihannoinnin kohteisiin, kuten Nelson Mandela, Dalai Lama tai vaikkapa Minna Canth.

Vasemmistoliittolaisten ykkösidoli on oman puolueen puheenjohtaja Li Andersson. Myös vihreät, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit luottavat omiin johtajiinsa siinä määrin, että omat puheenjohtajat ovat ykkösinä.

“Li Andersson tekee aidosti työtä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman Suomen puolesta, jossa on oikeus luottaa hyvinvointiin, turvaan ja tulevaisuuteen.” nainen, 54, vasemmistoliitto

“Nykypolitiikoista Sari Essayah herättää minussa eniten luottamusta.” mies, 29, kristilliset

Sen sijaan kokoomuksen, keskustan tai demareiden nykyjohtajat eivät saaneet yhtään mainintaa omiltaan eivätkä muilta.

– Tämä johtunee siitä, että vanhoissa puolueissa on paljon vaikuttajia, jotka ovat saavuttaneet urallaan enemmän kuin nykyjohtajat, Isotalus pohtii.

“Mauno Koivisto oli karismaattinen henkilö, joka sanoi vähän mutta mitä sanoi ja teki, oli se Suomen ja kansalaisten edun mukaista!” mies, 44, SDP

Trump ja Putin mainittu!

Entäs sitten muut esikuvat. Mitähän puolueen elinvoimasta kertoo, jos yksikään ehdokkaiden tärkeimmistä idoleista ei ole enää hengissä? Tämä on tilanne Kommunistisen työväenpuolueen listalla.

Entä mistä kielii se, että Suomen kansa ensin -puolueen ihailluimpien listalla on kolme vieraan valtion päämiestä: Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Unkarin pääministeri Victor Orbán? Voiko jotakin päätellä siitä, että Paavo Väyrynen ja Barack Obama saivat kaikilta ehdokkailta liki saman verran mainintoja?

– Yleisesti ottaen olisin aika varovainen johtopäätösten suhteen, koska tilanne voi olla sellainen, että kuka nyt sattuu tulemaan ensimmäisenä mieleen, Isotalus sanoo.

– Mutta kokonaisuudesta ja siitä Kekkosesta tulee mieleen, että kyllähän tässä aika tällaista perinteistä poliittista johtajaa ihannoidaan. Ja autoritaarista myös. Kyllä se kertoo siitä, että minkälainen on hyvin keskeinen poliittinen ihanne näillä ehdokkailla, hän jatkaa

Miehet, jotka ihailevat miehiä

Perinteinen on myös poliittisten esikuvien sukupuolijakauma. Miehiä nimettiin esikuviksi selvästi useammin kuin naisia. Tätä selittää Isotaluksen mukaan osaltaan esikuvien ikähaarukka. Ehdokkaiden idolilistalla on paljon henkilöitä, joista aika on jättänyt jo vuosikymmeniä sitten. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln (1809–1865), filosofi Karl Marx (1818–1883) ja sodan jälkeen Suomen puolustusministerinä toiminut Yrjö Kallinen (1886–1976).

– Politiikka on perinteisesti ollut aika miesvaltainen pelikenttä, professori toteaa.

Vain feministisen puolueen, kokoomuksen ja vihreiden ehdokkaiden 10 suositumman esikuvan joukosta vähintään puolet on naisia. Tähtiliikkeen ehdokkaista seitsemän mainitsi esikuvakseen naisen. Itsenäisyyspuolueen ja kansalaispuolueen ehdokkaista näin teki kolme ja Suomen kansa ensin -puolueen ehdokkaista kaksi.

Ehdokkaan iällä näyttää olevan puoluetta enemmän merkitystä sen suhteen, kumpaa sukupuolta hänen esikuvansa edustaa. Alle 30-vuotiaiden ehdokkaiden idoleista juuri ja juuri yli puolet on naisia. Yli 60-vuotiaista alle viidennes nimesi esikuvakseen naisen.

– Ehkä nuoremmat ylipäätänsä asettaa ihanteita tasa-arvoisemmin.

Nuoret ehdokkaat nostivat jalustalle myös nuoria esikuvia, kuten ilmastoaktivisti Greta Thunbergin (s. 2003) ja amerikkalaispoliitikko Alexandria Ocasio-Cortezin (s. 1989).

“Alexandria Ocasio-Cortez on rohkea, sanavalmis ja sisukas. Hän ei pelkää haastaa vanhaa valtaa, eikä suostu nöyristelemään ketään vain koska hän on nuori ruskea nainen. Hän myös laittaa napakasti jauhot suuhun niin nettitrolleille kuin vanhoille republikaaneille." nainen, 28, vasemmistoliitto

Äiti, Jeesus ja minä itse

Liki kolmannes vastaajista ei halunnut tai osannut nimetä poliittista esikuvaansa. Heidän joukossaan muun muassa keskustan Juha Sipilä, kokoomuksen Petteri Orpo ja perussuomalaisten Jussi-Halla-Aho.

Moni nimesi paremman esikuvan puutteessa itsensä.

“Lähdin politiikkaan kun halusin vaikuttaa Suomen menoon. Suvussa ei ole ennestään. Olen oppinut ja selvittänyt kaiken itse.” nainen, 50, perussuomalaiset

"Suomesta ei löydy poliittista esikuvaa, koska suomen poliittinen järjestelmä on kauttaaltaan mätä, ja hyvävelijärjestelmässä rakenteellinen korruptio on vahvoilla.” mies, 52, kansalaispuolue

Vanhempiensa tai isovanhempiensa malliin luottaa sen sijaan yhteensä 60 ehdokasta. Myös muut sukulaiset saivat joitakin mainintoja.

“Isäni opetti minulle, kuinka yhteisiä asioita hoidetaan rakentavasti. Hän oli hyvä havaitsemaan ihmisten itselleen asettamat tavoitteet. Hän osasi taitavasti ottaa erilaiset näkökohdat ja päämäärät huomioon ratkaisuja tehtäessä. Hän oli herrasmies.” nainen, 56, keskusta

Aikamme poliittinen ilmapiiri on raakalaismainen.

Vihan puheet ja teot pirstovat julkista tilaa paitsi kaduilla, sosiaalisessa mediassa ja populistisissa liikkeissä myös perinteisissä puolueissa. Ranskan keltaliiveissä mellakoivat ääriainekset julistavat juutalaisvihaa ja Englannissa antisemitistisiä äänenpainoja on havaittu Labourissa, joka Corbynin johdolla on antanut tukensa myös Venezuelan sosialistidiktatuurille.

Kaikki, jotka uskovat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden järkevään edistämiseen, miettivät nyt, mikä meni pieleen ja mitä pitäisi tehdä.

Vihapuheiden ja vihaliikkeiden tehtävänä ei ole tunteiden purkaminen vaan erimielisyyksien lopettaminen.

Kun kansallissosialistit, fasistit, autoritääriset sosialistit, kommunistit ja anarkistit kanavoivat kateutta ja vihaa, tavoitteena ei ole vapautua sielua kalvavasta kaunasta, vaan luoda aatteellisesti yksimielinen maailma eliminoimalla kilpailevat katsomukset.

Mitä monipuolisemmin erilaiset näkemykset pääsevät esiin, sitä paremmin liberaali demokratia toimii.

Vapaamielinen demokratia – jollainen Suomi valtiosääntömme mukaan on – toimii täsmälleen päinvastaisella periaatteella. Monenkirjavuus, ristiriidat, loputon väittely ja erimielisten kilpailu vaikutusvallasta ei ole ohimenevä häiriö vaan vallitseva realiteetti.

Mitä monipuolisemmin erilaiset näkemykset pääsevät esiin, sitä paremmin liberaali demokratia toimii. Yksimielisyyden tavoittelu ei sovi kansanvaltaiseen hallitusmuotoon. Siksi vihapuheiden ja vihaliikkeiden rajoittaminen on hyvin perusteltua.

Nimimerkkien ja valetilien suojista räyhätään ja raivotaan kaikille niille joita kadehditaan ja inhotaan ties minkä ominaisuuden vuoksi.

Suomessa vihapuhetta on päätetty suitsia poliisivoimin.

Internetin keskustelupalstoilla ja yhteisöpalveluissa on kuitenkin loputon määrä mahdollisuuksia vihanpitoon, vihollisiksi valittujen loukkaamiseen ja uhkailuun. Nimimerkkien ja valetilien suojista räyhätään ja raivotaan kaikille niille joita kadehditaan ja inhotaan ties minkä ominaisuuden vuoksi.

Historioitsijan on pakko todeta: Ei mitään uutta auringon alla. Esimerkiksi viime vuosisadan alun työväenliikkeen paikallisyhdistysten käsinkirjoitetuissa lehdissä rehotti herravihan kultti, joka sitten kanavoitui kansanvallan vastaisen punakapinan käyttövoimaksi.

Sanat eivät pelkästään heijasta, ne myös luovat todellisuutta.

Koska perimmäinen ongelma ei ole vihapuhe sinänsä, vaan se, millainen tunnevoima kanavoituu poliittiseksi aktiivisuudeksi, on syytä kysyä, mikä on poliittisen vihan tehokkain vastalääke.

Itse elämä tyrkyttää vastaukseksi rakkautta eikä sitä tule väheksyä. Rakkauden tunnevoimaahan kukaan ei hallitse, mutta kaikki haluavat saada siitä osansa, koska elämä on ihaninta rakkauden vallassa.

Tuskin kukaan voi rakentaa poliittista kulttuuria tai yhteiskunnallista uudistusliikettä eroottisen rakkauden varaan (vaikka hipit sitä yrittivät).

Kaikkialla sosiaalisessa elämässä vaikuttaa kuitenkin rakkauden vetovoima, joka antaa hyvän perustan myös poliittiselle toiminnalle – yhdestä tietystä syystä.

Kuten Risto Saarinen teoksessaan Oppi rakkaudesta (2015) oivaltavasti toteaa, ilman toisen ihmisen arvostusta ja kunnioitusta ei voi olla rakkauttakaan. Ja mistäpä muusta aikamme pahaenteinen poliittinen ilmapiiri todistaa kuin ihmisten keskinäisen kunnioituksen – siis perusrakkauden – puutteesta.

Perusrakkaudesta kumpuava rakkauspuhe on vihapuheen tehokkain vastalääke. Sanat eivät pelkästään heijasta, ne myös luovat todellisuutta. Kun tuomme esiin ihmisiin ja asioihin kohdistuvia rakkauden tunteitamme ja puhumme itse rakkauden tunteesta, luomme samalla ilmapiiriä, joka antaa jaettavaksi houkuttelevamman tunnevoiman kuin viha.

Onko keskustelujen piiloagendana erimielisyyden häivyttäminen vai sen arvostaminen?

Poliittisen elämän ja yhteiskunnallisen keskustelun kannalta tärkeintä rakkauspuhetta on erimielisyyden rakastaminen.

Haluan kuulla, mitä sinä tästä ajattelet. Hienoa että tuot esiin oman kantasi, vaikka itse ajattelenkin toisella tavoin. Loistavasti kiteytit oman näkemyksesi ja nyt haluan kertoa sinulle omani, koska arvostan sinua.

Tähän tapaan rakkauspuhe voisi vaikuttaa.

Suomalainen välttelevä kohteliaisuus ei ole omiaan rakkauspuheen edistämiseen. Tälle maalle tekisi hyvää omaksua hieman enemmän positiivista lähikohteliaisuutta, jossa jaetaan myönteistä palautetta toisille jo pelkästään siitä että he ovat olemassa ja ainutkertaisuudellaan rikastuttavat ihmiskunnan elämää.

Tällainen aktiivinen sosiaalinen perusrakkaus lataa myönteistä energiaa sinnekin missä kauna ja katkeruus tekevät pahojaan.

Overtonin ikkunalla tarkoitetaan poliitikoille mahdollisten ratkaisujen ja vakavasti otettavien yhteiskunnallisten mielipiteiden kokonaisuutta. Sen ulkopuolelle jäävät ne ehdotukset, analyysit ja tulkinnat, joita pidetään liian radikaaleina tai täysin sopimattomina. Mahdollisen politiikan ikkunan sisältö vaihtuu, kun yhteiskunnalliset liikkeet ja kulttuurin murrokset sekä keskeiset poliitikot ja mielipidejohtajat vaikuttavat siihen.

Esimerkiksi Suomessa on jo pidemmän aikaa sopinut kritisoida kapitalismia ja suuryrityksiä mutta ei tulontasausta ja hyvinvointivaltiota. Pohjoismaisen hyvinvointimallin toinen jalka on siis jatkuvan koettelun kohteena mutta toista kumarretaan kuin epäjumalaa.

Se joka kyseenalaistaa hyvinvointivaltion perusteet, saa osakseen, ärtymystä, halveksuntaa, vihaa ja uhkauksia, joiden tarkoituksena on vaientaminen.

Tällainen ideologinen vinouma rajoittaa yhteiskunnallista itseymmärrystä eikä se ole kunniaksi varsinkaan yhteiskuntatieteelle, jonka päätehtäviin kuuluu vallitsevien yhteiskuntamallien perustavanlaatuinen kritiikki.

On historiallisesti väistämätöntä, että hyvinvointivaltion lähtökohdat ennen pitkää joutuvat uudelleenarvioinnin kohteeksi.

Eduskuntavaalien lähestyessä aionkin seurata, miten avonaiseksi mielipiteiden kirjo revähtää.

Onko keskustelujen piiloagendana erimielisyyden häivyttäminen vai sen arvostaminen?

Kuohuttavatko virtaa ahdasmielisen vihan vai kunnioittavan perusrakkauden pyörteet?

Annan kaikille ehdokkaille ilmaisen vinkin: Koska kevätaurinko nostaa esiin itse elämän voimalliset vietit, tulevat uskottavaan rakkauspuheeseen kykenevät viemään huhtikuun vaaleissa voiton.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

Aiheesta voi keskustella 25.3. klo 16.00 asti.

Stora Enson Oulun tehtaan muutoksen selkein vaikutus on tulonsiirto paperityöläisiltä metsänomistajille.

Siirtyminen hienopaperin tekemisestä kartonkitehtaaksi tarkoittaa yhtä aikaa tehtaan jalostusarvon laskemista ja kotimaisen puuraaka-aineen käytön lisäämistä.

Kraftlainerin tuotanto tuo kansantuotteeseen vähemmän lisäarvoa kuin hienopaperin tuotanto on tehnyt

Tuotteen jalostusarvo siis laskee Oulussa, mutta puuta ostetaan Pohjois-Suomen puunhankinta-alueelta aiempaa enemmän.

Stora Enson suunnitelma lopettaa päällystetyn hienopaperin tuotanto Oulussa ja ryhtyä sen sijaan tekemään pakkausten raaka-ainetta, kraftlaineria vanhalla paperilinjalla tuo mukanaan monia muutoksia.

Osa niistä on aluetalouden ja kansantalouden kannalta selkeästi ikäviä ja osa taas hyvinkin myönteisiä. Kaikki riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee.

Tässä yhteydessä myös ilmastopolitiikka, hiilinielut ja se kuinka pitkäikäisiä ja jalostusarvoltaan korkeita tuotteita puusta tehdään ovat merkittäviä seikkoja.

Konkreettisin asetelma on teollisuustyöväestön ja metsänomistajien välillä. Edelliset häviävät ja jälkimmäiset voittavat.

Oulu menettää - maakunta hyötyy

Tuotantopanokset, työntekijöiden määrä ja tuotteen volyymi laskevat Oulussa Stora Enson suunnitelmien mukaan.

Samaan aikaan Pohjois-Suomesta hankitaan puuta uudessa toimintamallissa noin 500 000 kuutiota enemmän kuin nyt.

Se tarkoittaa karkean laskelman mukaan noin 20 miljoonan euron vuotuista lisäystä aluetalouteen puun myynti-, korjuu- ja kuljetuskustannuksina. Tämä raha hyödyttää metsänomistajia, metsäkone- ja kuljetusyrityksiä.

Pitäisi pystyä nostamaan puun jalostusarvoa. Kansantalouden ja hiilitaseen kannalta se olisi ehdottomasti parempi vaihtoehto Rauli Svento, taloustieteen professori, Oulun yliopisto

Liikutaan samassa kokoluokassa kuin Oulussa työttömäksi jäävien, arviolta 400 paperityöläisen, vuotuinen palkkasumma.

Oulussa työttömäksi näyttää jäävän paljon enemmän työntekijöitä kuin Stora Enson Varkauden yksikössä, missä samantyyppinen toimenpide on toteutettu joitakin vuosia sitten. Tämä taas näyttäisi johtuvan automaation kehityksestä.

– Oulun kraftlainer-tuotannossa hyödynnetään uusinta teknologiaa ja digitalisaatiota. Se työllistää vähemmän, sanoo Stora Enson viestintäjohtaja Liisa Nyyssönen.

Miinusmerkkiseksi kääntynee myös Stora Enson Oulun tehdaskokonaisuuden eli integraatin ympärille rakentuneen kemian teollisuuden saldo.

Sellu- ja paperi-integraatin muuttuminen sellu- ja kartonki-laitokseksi vaikuttaa esimerkiksi sellaisiin yrityksiin kuten Kraton Chemical, Nouryon, Chemec ja Synthomer.

Toiminnan kannattavuus nousee

Stora Enson Oulun tehtaiden tuotannon volyymin ja liikevaihdon pienentäminen ja siirtyminen jalostusarvoltaan aikaisempaa alhaisempaan tuotteeseen on järkevää yhtiön kannalta. Yhtälö on yhtiölle hyvin yksinkertainen.

– Kraftlainerin valmistamisen kustannukset tuotettua tonnia kohti ovat olennaisesti halvemmat kuin hienopaperin valmistuksessa, sanoo metsäteollisuutta seuraava analyytikko Antti Viljakainen analyysiyhtiö Inderesistä.

Tämän vahvistaa myös Stora Enson viestintäjohtaja Liisa Nyyssönen. Hänen mukaansa pakkauskartongin valmistamisen kate on olennaisesti parempi kuin hienopaperin tekemisessä. Stora Enson pakkausdivisioonan kate oli viime vuonna yli kaksinkertainen verrattuna paperidivisioonaan.

Kannattavuus siis nousee, vaikka liikevaihto pienenee. Kuinka paljon liikevaihto sitten pienee, sitä on Nyyssösen mukaan liian varhaista arvioida.

– Muutoksen eli ammattikielellä konversion vaikutus liikevaihtoon arvioidaan myöhemmin. Kokonaistuotannon arvoon ei oteta kantaa ennen kuin varsinainen investointipäätös on tehty, sanoo Nyyssönen.

Karkeasti arvioiden se voi pienetä jopa puoleen nykyisestä. Liikevaihdon muutosta voi yrittää arvioida esimerkiksi tuotantopanosten ja maksettavan hinnan kautta. Sen perusteella voi Oulun yksikön liikevaihto karkeasti arvioiden pienentyä jopa puoleen nykyisestä.

Eteläamerikkalainen sellu vaihtuu pohjoissuomalaiseksi

Oulu saattaa menettää satoja työpaikkoja, ja sen myötä verotuloja. Muu Pohjois-Suomi hyötyy, kun puuta ostetaan aikaisempaa enemmän.

Niin tapahtuu, koska mittava eukalyptussellun rahtaaminen Etelä-Amerikasta lakkaa lähes kokonaan. Se on analyytikko Viljakaisen mukaan ollut Stora Ensolle merkittävä kustannuserä.

– Stora Enso voi jatkossa myydä Etelä-Amerikassa tekemänsä sellun vaikka Kiinaan, sanoo Viljakainen.

Ouluun on tuotu jo pitkään lyhytkuituista eukasellua arviolta suurin piirtein sama määrä kuin mitä Pohjois-Suomesta ostetusta puusta tehtyä havusellua on käytetty hienopaperin tekemiseen. Eli puhutaan jopa sadoista tuhansista tonneista vuositasolla.

Ulkopuolelta tulevan sellun määrä vähenee tuotantosuunnan muutoksen myötä olennaisesti. Samoin vähenee vientilaivauksen tarve tuotannon supistuessa.

Stora Enso ei halua liikesalaisuuksiin vedoten avata sen enempää tällä hetkellä kuin tulevaisuudessakaan Ouluun tuotavan eukasellun määrää.

– Tietyt asiat ovat kilpailijasalaisia tietoja, sanoo Nyyssönen.

Nyt tämä liikenne joka tapauksessa loppuu lähes kokonaan. Nyyssösen mukaan pieniä määriä sellua tuodaan Ouluun muualta tulevaisuudessakin.

Samoin todennäköisesti loppuu tai merkittävästi vähenee myös paperiksi jalostetun sellun valkaisuun käytettävien raaka-aineiden ja hienopaperin päällysteen täyteaineen kaoliinin tuonti.

Hienopaperin tuotantoon vaatii enemmän työtä ja raaka-aineita kuin kartongin. Tämä näkyy lopputuotteen arvossa.

Stora Enson suunnitelmien mukaan sen Oulun tehtaan tuotanto pienenee olennaisesti kun siirrytään päällystetyn hienopaperin valmistuksesta kraftlainerin eli aaltopahvin raaka-aineen tuotantoon.

– Päällystetty hienopaperi on jalostusarvoltaan korkeampaa ja kalliimpaa kuin kraftlainer, sanoo metsäteollisuutta seuraava analyytikko Antti Viljakainen analyysiyhtiö Inderesistä.

Kraftlainerin tuotannossa raaka-aineiden arvo ei lisäänny yhtä paljon kuin nykyisessä hienopaperin tuotannossa eli jatkossa kansantuotteeseen kertyy vähemmän lisäarvoa.

Viljakainen kiinnittää kuitenkin huomiota myös siihen, että Oulussa tehdyn hienopaperin jalostusarvosta tuntuva osa tuotetaan nyt Suomen ulkopuolella, kuten esimerkiksi Etelä-Amerikan sellu ja Yhdysvalloista tuotu kaoliini.

Kraftlainerin Suomessa tuotetun arvonlisän osuus on muutoksen jälkeen suhteessa selvästi suurempi.

Kansantalous, aluetalous ja yritystalous eri asioita

Mikä on hyväksi yhtiölle ei välttämättä ole hyväksi yhteiskunnalle. Sen kannalta puusta kannattaisi tehdä jalostusarvoltaan mahdollisimman korkealaatuisia tuotteita, joissa arvonlisäys on mahdollisimman suuri.

– Pitäisi pystyä nostamaan puun jalostusarvoa. Kansantalouden ja ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän hiilitaseen kannalta se olisi ehdottomasti parempi vaihtoehto, sanoo taloustieteen professori Rauli Svento Oulun yliopistosta.

Kansantalouden kannalta metsien rooli hiilinieluna ja hiilen varastona näyttäytyy vähän eri tavoin kuin yritystalouden näkökulmasta, vaikka nämä asiat toisiinsa liittyvätkin.

Minulla on sellainen käsitys, että ilman tuotannon muutosta Stora Enson toiminta Oulussa olisi lakannut kokonaan ensi vuosikymmenen puolenvälin tienoilla Juha Ala-Mursula, johtaja, Business Oulu

Globaalisti toimiva yritys ei tarkastele asioita kansantalouden tai aluetalouden kannalta. Markkinatalouden ytimessä tarkastellaan asioita tietysti oman toiminnan kannattavuuden kannalta.

Stora Enso kertoi viime kesänä selvittävänsä Oulun tehtaan molempien paperikoneiden muuttamista kartongin tuotantoon. Toisesta koneesta oli määrä tulla kuluttajapakkauskartonkilinja ja toisesta kraftlainerilinja.

Puhuttiin isosta 700 miljoonan euron investoinnista, mikä olisi myös vähentänyt paljon automatisointia sisältävässä muutoksessa työttömäksi jäävien paperityöläisten määrää.

Kannattavuusselvityksen jälkeen päädyttiin siihen, että on järkevintä esittää konsernin johdolle vain yhden paperikonelinjan muuttamista eli ammattikielellä konvertointia.

– Se on teknisesti ja taloudellisesti helpommin hallittavissa, sanoo Stora Enson viestintäpäällikkö Liisa Nyyssönen.

Pettymys Oulussa oli suuri kun investointisuunnitelma kutistui "vain" 350 miljoonaan euroon ja toisen paperikoneen muuttamiseen kartongintuotantoon.

Toinen asia, joka on saattanut vaikuttaa asiaan on varsinkin eduskuntavaalien alla herkkä kysymys ylipäätään Suomen metsien hakkuuvarasta.

Nyyssönen korostaa myös sitä, että lopullista päätöstä ei vielä ole tehty Oulun muutosinvestoinnista. Kyseessä on suunnitelma josta konsernin hallitus tekee myöhemmin päätöksen.

– Mikäli konversiosuunnitelma toteutuu, se suuntaisi Oulun tehtaan kasvaville markkinoille, sanoo Nyyssönen.

Tämä on tietysti olennainen asia kannattavuuden ohella. Hienopaperimarkkinoilla kysyntä sen sijaan laskee koko ajan.

Kraftlinerin jalostusaste ja käyttö

Nyyssönen korostaa Oulussa pohjoissuomalaisesta männystä tuotettavan kraftlainerin soveltuvan vaativiin käyttökohteisiin, joissa sekä keveydellä että kestävyydellä on merkitystä.

Sellaisia ovat hänen mukaansa esimerkiksi omenalaatikot ja vastaavat hedelmälaatikot.

Pakkausten pitää kestää myös kosteutta ja joiltakin osin korvaamaan myös muovia pakkausmateriaalina.

– Stora Enson visio on että pystyttäisiin puupohjaisilla uusiutuvilla materiaaleilla korvaamaan mahdollisimman paljon fossiilisia raaka-aineita, sanoo Nyyssönen.

Analyytikko Viljakainen näkee Stora Enson päätöksen tärkeimmäksi ajuriksi verkkokaupan kasvun, mutta jossain määrin myös muovin korvaamisen.

– Kartonkimaailmassa korkeimman jalostusarvon tuotteita ovat nestepakkauskartongit, sellukartongit sekä erilaisten koteloiden valmistukseen käytetyt monikerroksiset ja päällystetyt taivekartongit, sanoo Viljakainen.

Oulu näkee ratkaisussa myös myönteisiä piirteitä

Taloustieteen professori Svento kiinnittää huomiota siihen, että vaikka Oulua koetellut Nokian puhelinpuolen romahduksen aiheuttama ict-kriisi kyettiin selättämään, samaan tuskin pystytään metsäteollisuudessa.

– Nokian ict-osaamista pystyttiin siirtämään toisiin tehtäviin, mutta Stora Enson osaamista ei niinkään, sanoo Svento.

Oulun elinkeinoliikelaitos Business Oulun johtaja Juha Ala-Mursula tuli tehtäväänsä juuri Nokialta ja tilanteessa missä töitä on teettänyt nimenomaan ict-murroksen hallinta insinöörikaupungissa. Hän allekirjoittaa professori Sventon havainnon.

Ala-Mursula näkee Stora Enson ratkaisussa sekä hyviä että huonoja puolia.

Huonoa on hänen mukaansa teollisten suhteellisen hyvin palkattujen työpaikkojen väheneminen. Hyvää on lisääntyvän puun oston vaikutus maakunnissa kasvavina puunkorjuu- ja kuljetustuloina.

Stora Enson ympärille Oulussa rakentuneen kemianteollisuuden volyymeihin metsäjätin ratkaisun vaikutukset ovat ristiriitaisia. Toisille se tarkoittaa pienenemistä ja toisille kasvua. Tämän takia tuotteen pitää olla elintarviketurvallinen, eikä siihen voida Nyyssösen mukaan ottaa kierrätyskuitua mukaan.

Päällystetty hienopaperi on jalostusarvoltaan korkeampaa ja kalliimpaa kuin kraftlaineri Analyytikko Antti Viljakainen, analyysiyhtiö Inderes

Meriliikenteen hiljenemisen Oulun satamaan voi Ala-Mursulan mukaan nähdä myös myönteisenä asiana, jos sitä tarkastelee luonnon kannalta.

Ympäristön kannalta Ala-Mursulan mukaan hyvä asia myös se, että kartongin tuotannossa käytetään vähemmän kemikaaleja kuin paperintuotannossa.

Vaihtoehto olisi voinut olla toiminnan loppuminen

Kokonaisuutena Ala-Mursula pitää Stora Enson ratkaisua kuitenkin hyvänä, koska se tarkoittaa metsäteollisuuden jatkumista paikkakunnalla. Paperin tuotannossa tulevaisuutta oli vaikea hänen mukaansa nähdä.

– Minulla on sellainen käsitys, että ilman tuotannon muutosta Stora Enson toiminta Oulussa olisi lakannut kokonaan ensi vuosikymmenen puolenvälin tienoilla, sanoo Ala-Mursula.

Oulussa halutaan Ala-Mursulan mukaan työskennellä laajalla rintamalla sen hyväksi, että myös toinen paperikone muutettaisiin tulevaisuudessa kartonkikoneeksi.

– Silloin tämä muutos kääntyisi kokonaan plusmerkkiseksi, sanoo Ala-Mursula.

Ilman henkilöstövähennyksiä ei selvittäisi silloinkaan, mutta töitä olisi alkuperäisessä ollut huomattavasti suuremmalle määrälle paperityöläisiä. Myös puunhankinta Pohjois-Suomesta kasvaisi toisen kartonkilinjan myötä 500 0000 kuutiolla.

Toisenkin koneen kääntäminen kartonkilinjaksi on täysin mahdollista tulevaisuudessa.

Se on mukana Stora Enson tässä kuussa ely-keskukselle jättämässä Oulun yksikön muutosinvestoinnin ympäristölupahakemuksessa. Yhtiön mukaan näin tehdään siltä varalta, että myöhemmin tulisi ajankohtaiseksi konvertoida myös tonen kone.

Vaalit ja ilmastokeskustelu

Stora Enson mukaan lähestyvillä vaaleilla ei ole mitään tekemistä lisähakkuita edellyttävän toisen kartonkilinjan putoamiselle muutosinvestoinnista.

Muutoksen ilmastopoliittinen vaikutus on kuitenkin ilmeinen.

Tällä hetkellä Suomessa kiistellään metsien käytön ja ilmastonmuutoksen välisestä suhteesta. Ilmastopoliittinen keskustelu on viime aikoina keskittynyt nimenomaan metsien rooliin hiilinieluna ja hiilen varastona.

Jos Suomi supistaa hiilinielujaan tuottamalla lyhytikäisiä puunjalostustuotteita, kuten sellua on kansantalouden muilla sektoreilla vastaavasti leikattava hiilipäästöjä sitäkin rajummin.

Pitkäkestoiset puutuotteet, kuten puurakennukset, varastoivat hiiltä huomattavasti pitempään kuin sellu.

Kotimaassa hakkuita lisäävä toinen kartonkilinja voi olla helpompi toteuttaa siinä vaiheessa, kun on löydetty vastauksia kysymyksiin mitkä ovat kansantaloudellisesti parhaita, kustannustehokkaita ja yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä toimenpiteitä ratkaista metsien rooli hiilinieluna ja hiilen varastona.

Käynnissä on myös paljon metsien käytön kestävyyttä, ilmastovelvoitteita ja kansantaloutta koskevaa myös tutkimusta. (Luonnonvarakeskus)

Lue lisää: Analyysi: Suomen suurimman paperitehtaan jättimuutos ja yt-neuvottelut kertovat kaiken metsäteollisuuden nykymenosta

Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr antoi sunnuntaina kongressille tekemänsä tiivistelmän erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkintaraportista.

Nelisivuisen tiivistelmän pääviesti on, että presidentti Donald Trump tai hänen kampanjansa ei vehkeillyt Venäjän kanssa sen vaalivaikuttamisoperaatiossa.

Se on loistava uutinen presidentille, jonka kaudesta valtaosa on tähän asti mennyt Venäjä-tutkinnan varjossa. Mutta päivä on iloinen myös Yhdysvalloille.

Jos Mueller olisi löytänyt todisteita Venäjän kanssa suhmuroimisesta, Yhdysvalloissa jouduttaisiin nyt miettimään, onko Valkoisessa talossa Venäjän sätkynukke.

Oikeusministerin tekemästä tiivistelmästä jää silti avoimia kysymyksiä, joihin demokraatit ovat ilmoittaneet haluavansa vastauksia. Vääntö Muellerin raportin julkaisemisesta kokonaisuudessaan alkoikin jo.

Edustajainhuoneen oikeuskomitean demokraattipuheenjohtaja Jerrold Nadler sanoi heti sunnuntaina, että oikeusministeri kutsutaan komitean kuultavaksi.

Demokraattien ohella myös edustajainhuoneen republikaanit haluavat koko raportin julki. Edustajainhuone äänesti julkistamisen puolesta pari viikkoa sitten lähes yksimielisesti. Muellerin raportin julkistaminen on kuitenkin oikeusministerin käsissä.

Oikeusministeri vapautti Trumpin kaikista epäilyistä, Mueller ei

Avoimista kysymyksistä isoin on, miksi Mueller jätti raportissaan auki, syyllistyikö presidentti oikeuden toteutumisen estämiseen.

Oikeusministerin tiivistelmän mukaan Mueller löysi todisteita sekä puolesta että vastaan.

Barr siteeraa tiivistelmässään Muelleria, jonka mukaan ”tämä raportti ei tee johtopäätöstä, että presidentti syyllistyi rikokseen, mutta ei myöskään vapauta häntä”.

Mueller jätti johtopäätöksen teon oikeusministerille. Hänen mukaansa presidentti ei estänyt oikeuden toteutumista. Toisin sanoen Mueller ei vapauttanut Trumpia kaikista epäilyistä, oikeusministeri Barr teki sen.

Demokraattien riveissä on jo arvosteltu, että oikeusministeri Barr ei ole puolueeton. Ennen oikeusministeriksi nousemistaan Barr kirjoitti Valkoiselle talolle Muellerin Venäjä-tutkintaa arvostelevan muistion.

Venäjän vaalisekaantuminen varmistui

Muellerin raportin yksiselitteinen johtopäätös on, että Venäjä sekaantui Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleihin. Venäjä työskenteli aktiivisesti saadakseen Trumpin valituksi.

Venäjän vaalisekaantuminen oli päivänselvä jo Muellerin viime vuonna useille venäläisille antamien syytteiden jälkeen.

Siitä huolimatta Trumpin on ollut vaikea myöntää Venäjän sekaantumista. Hän on luonnehtinut Venäjä-tutkintaa huijaukseksi.

Tavatessaan Venäjän presidentin Helsingissä, Trump sanoi uskovansa Vladimir Putinia, ettei Venäjä sekaantunut vaaleihin.

Muellerin tutkinta kuitenkin todistaa muuta ja Yhdysvaltain demokratian kannalta ratkaisevan tärkeää olisi varmistaa, ettei sama tapahdu vuoden 2020 vaaleissa.

Lue myös:

Oikeusministeri: Muellerin tutkinta ei löytänyt näyttöä Trumpin vehkeilystä Venäjän kanssa

Trump: Muellerin tutkinta oli laiton yritys presidentin kaatamiseksi

Huippusuositun M/S Romantic -sarjan kolmannessa jaksossa seurataan varsinaista perheidylliä. 15-vuotias Annika Viita on juuri osallistunut laivan leikkimieliseen kykykilpailuun tanssahtelemalla eksoottisesti Jenni Vartiaisen musiikin tahtiin, mutta voitto menee harmittavasti sivu suun. Ruokapöydässä Annika on kiukkuinen ja turhautunut, mikä purkautuu kipakkana sanailuna.

– Annat sä nyt mun VITTU hetken olla! tummanpunaiseen huppariin ja verkkosukkahousuihin pukeutunut Annika raivoaa äidilleen, samalla kun muita pöydässäolijoita nolottaa ja ehkä hieman ärsyttääkin: taasko toi meuhkaa.

Vilma Ilmatar Sippolan tulkitsema Annika on lapsuutensa hetki sitten ohittanut, aikuisuutta haparoiden lähestyvä teini-ikäinen par excellence: herkkä ja monitahoinen, toisinaan epälooginen ja raivostuttavakin persoona, jonka mielentilat ailahtelevat nanosekunnissa toisesta äärilaidasta toiseen.

– On kiinnostavaa näytellä teiniä, joka ei ole lukinnut tunteitaan, vaan näyttää ne avoimesti. Tosin välillä ajattelin Vilmana, että Annika hei, apua, älä nyt noin tee, toi on ihan kauheeta, Sippola nauraa.

Aatteen paloa

Pitkänhuiskea ja vilkkaasti elehtivä Sippola on ennen M/S Romanticia ehtinyt jo näyttelemään muun muassa Ihan sama -nuortensarjassa (2014) sekä Antti J. Jokisen Pahan kukat -elokuvassa (2016).

M/S Romanticin suosio suuren yleisön keskuudessa on yllättänyt Sippolan, ainakin jossakin määrin.

– On ollut hämmentävää, että ihmiset ovat tunnistaneet minut kadulla. On tultu sanomaan, että hei, olen nähnyt sut laivalla. Ensin olen ollut että mitä ihmettä ja vasta sitten tajunnut, mistä on kyse. M/S Romantic on siisti juttu, koska siinä on tekemisen intoa, kuten Jani Volasen ja Tommi Korpelan muissakin produktioissa, Sippola sanoo.

Sippola viljelee mielellään sanapareja "taiteen palo" ja "aatteen palo", koska niillä on hänelle ja hänen omalle kuplalleen merkitystä. Sippola tulee taiteilijaperheestä ja teatterimaailma on tullut hänelle tutuksi jo pikkulapsesta lähtien. Teatteriharrastuksen hän aloitti kuusi vuotiaana.

– Minulle aatteen palo merkitsee sitä, että uskaltaa nousta barrikadeille, ei pelkää muodostaa mielipidettä ja sanoa sitä ääneen. Minulle se konkretisoituu teatterilavalla, tällä hetkellä Laajasalon opistossa näyttelemistä opiskeleva Sippola julistaa.

Ennen Laajasaloa Sippola kävi Kallion ilmaisutaidon erityislukion ja hän on ollut viisi vuotta mukana myös Q-teatterin Nuorten teatterissa. Vapun tienoilla teatterilaisilla on tapana hoilottaa kovaan ääneen taistolaislauluja.

– Minusta on tärkeää olla poliittinen. Toivon, että voisin kokea yhteiskuntajärjestelmän, jossa tasa-arvo todella toteutuu. Ihmishistoriassa sellaista ei ole vielä toistaiseksi nähty.

Tieto lisää tuskaa

Tulevissa eduskuntavaaleissa Sippola luonnollisestikin äänestää ja houkuttelee muitakin tekemään samoin. Haastattelupäivänä hän oli lukenut kolumnin jossa painotettiin, ettei demokraattinen järjestelmä toimi, koska mikään ei kuitenkaan muutu.

– Koko juttu alkoi harmittaa. Olen tulevaisuuden suhteen toiveikas. Uskon, että näiden vaalien jälkeen on mahdollista, että asiat muuttuvat, ja että meillä olisi sellainen eduskunta, joka oikeasti tajuaa, että nyt pitää toimia. Toivoisin, ettei tähdättäisi jatkuvaan kasvuun eikä siihen, että rikkaat tulisivat koko ajan rikkaammiksi.

Sippolan mielestä äänestysikärajan voisi huoletta laskea kuuteentoista.

– Varmaan se tosin laskisi kokonaisäänestysprosenttia: omat kaverini kyllä äänestäisivät, mutta epäilen, että moni vähemmän valveutunut nuori jättäisi äänestämättä. Ymmärrän mistä äänestämättömyys johtuu: ihmiset eivät halua olla tietoisia asioista, jotka ovat pielessä, koska tieto lisää tuskaa.

Tieto on lisännyt tuskaa myös Sippolan kohdalla ja viime viikon perjantaina hän osallistui tuhansien muiden opiskelijoiden ja koululaisten vanavedessä nuorten ilmastomarssiin.

– Rakastan sitä tunnetta, kun voi yhdessä huutaa yhteisen asian puolesta, se on voimauttavaa. Oli myös jotenkin huvittavaa, että kun marssimme pankin ohitse, ihmiset vilkuttelivat meille että hei, täällä me jatketaan tätä markkinatalouttamme, mutta marssikaa te vaan siellä kadulla.

Nuorten ilmastomarssien kohdalla on puhuttu sukupolvikokemuksesta ja samalla ehkä myös syyllistetty edellisiä sukupolvia, jotka ovat lennelleet huolettomasti taivaankantta pitkin ja tuhlanneet holtittomasti maapallon luonnonvaroja. Kun Sippolalta kysyy edellisten sukupolvien vastuusta maapallon nykytilasta, hän aprikoi ja huokaa syvään.

– Myös edelliset sukupolvet ovat yrittäneet tehdä asioita oikein, mutta sanoja on ollut enemmän kuin tekoja. Ihminen on loppujen lopuksi eläin, joka ei pysty katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle. Pelkään pahoin, että oma sukupolvenikin päätyy tällaiseen mielentilaan, kun asuntolainat ja perhe painavat päälle. Ymmärrän kyllä, että oma koti ja oma pieni maailma tuntuvat siltä kaikkein läheisimmältä asialta. Niitä on myös helppoa ja turvallista hahmottaa.

Elitistinen teatterimaailma

Viime vuonna Vilma Ilmatar Sippola osallistui nuorten Murros-teatterifestivaalille Tampereella. Siellä hän loi ystäviensä kanssa kymmenen kohdan manifestin, jonka teeseistä yksi kuuluu, että teatterin on tultava lähemmäksi ihmistä.

– Teatterimaailma ei saisi olla liian korkeakulttuurinen, eikä siellä saisi kaupata seitsemän euron graavilohileipiä, tuollainen on ärsyttävää, Sippola paumauttaa.

Hänen mielestään kotimaista teatteria vaivaa ainakin jossain määrin elitismi.

– On harmillisen yleistä, että teatteri on läheinen yli nelikymppisille, keskiluokkaisille kulttuurinharrastajille ja alan ammattilaisille. Teatteriesitysten pitäisi olla lähempänä ihmisten arkea, samaan tapaan kuin vaikka bändien keikat baareissa.

Sippolan omana toiveena on antaa ääni sellaisille ihmisille, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet paitsioon.

– Mietin, olisiko minulla oikeutta mennä tekemään teatteria esimerkiksi saamelaisten pariin? Olisiko se jotenkin liian arroganttia?

Anteeksipyytelevä nainen

Vilma Ilmatar Sippola on pohtinut usein naisen roolia muuttuvassa suomalaisessa yhteiskunnassa: kärjistetyimmillän naisen pitää edelleen esittää ihanaa, tuntui se sitten kuinka kamalalta tahansa. Muistumia tällaisesta tulee etenkin yläasteen ajoilta.

– Olen ollut sellainen oman tieni kulkija ja huumorintajuni on usein leimattu oudoksi. Yläasteelaiset tyttökaverini olivat sitä mieltä, että poikaystävää et tuolla meiningillä saa. Ihan kuin se muka olisi ollut joku tavoitteeni!

Sippolan mielestä liiallinen toisen miellyttäminen on pahasta, etenkin kasvavalle ihmiselle.

– Jos haluaa miellyttää muita, unohtaa nopeasti omat tunteensa ja se satuttaa. Sukupuoliroolit rajoittavat ihmisiä liiaksi: eihän sitä aikuisenakaan uskalla katsoa maailmaa avoimin silmin tai olla luova, jos pyytelee koko ajan anteeksi.

Yläastevaiheessa alkaa usein myös seksuaalinen häirintä.

– Metoo-kampanjan spotlight voisi hyvinkin kohdistua yläasteelle. Sinne ajoittuva monet ensimmäiset ahdistelukokemukset, ilman että ihmiset edes tajuavat sitä – tai eivät välttämättä uskalla ymmärtää, mistä on ollut kyse. Lukioikäisenä olen ollut useammin kuin kerran tilanteissa, joissa olen kokenut seksuaalista häirintää.

Astetta vakavampaan tilanteeseen Sippola joutui pari vuotta sitten lukion kakkosristeilyllä, joka poiki myös kohutun yleisönosastokirjoituksen Helsingin Sanomiin.

– Oli järkyttävää nähdä, kuinka paljon seksuaalista häirintää siellä laivalla oli. Oma tarinani ei lehteen päätynyt, mulla ei ollut tuolloin tarpeeksi ballseja – tai oikeastaan pillua – kertoa sitä. Joku yritti iskeä ja kun koetin lähteä pois, alkoi hän ahdistella fyysisesti ja oli myös väkivaltainen. Siellä tapahtui hirveästi tuonkaltaisia asioita. Myös vartijat olivat epäkohteliaita: niiden viesti oli että ystäväni paita on liian matalalla.

Viime aikoina Suomessa on herätty myös netin kautta tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään ja groomingiin, jossa aikuinen houkuttelee tyttöjä ja poikia seksuaalisiin tarkoituksiinsa.

– Olen saanut itsekin sellaisia viestejä, että haluatko tavata ja lähetä kuvia. Se että lapsia lähestytään tuolla tavalla on sairautta, siinä ei edes haluta ymmärtää kasvavan ihmismielen herkkyyttä, Sippola sanoo.

Flippaavat roolit

Mutta palataanpa vielä hetkeksi sille toiselle laivalle. 15-vuotiaan Annikan elämään tuntuu kuuluvan lähinnä viinanhimoa, seksuaalista ahdistelua ja ei mistään mitään ymmärtäviä aikuisia ihmisiä. Tuollaistako on tuonikäisen elämä Suomessa vuonna 2019?

– Onhan se lähellä tuollaista. Kun ryhdyin rakentamaan Annikan roolia, minulle tuli mieleen juuri tämä anteeksipyytelevä ihmistyyppi, joka on kuitenkin muuttunut, ja se muutos tapahtuu tuonikäisillä yleensä hirveän nopeasti. Annika on vasta äskettäin huomannut että vitsi, mä olen bilequeen ja oppinut myös käyttämään seksuaalisuuttaan saadakseen mitä tahtoo. Hän on herkkä luonne, mutta yrittää piilottaa herkkyytensä seikkailun kustannuksella.

Myös Annika joutuu laivalla seksuaalisen häirinnän kohteeksi: umpihumalainen mieshenkilö tarraa kiinni hänen toiseen rintaansa.

– Annika järkyttyy, muttei uskalla näyttää sitä ulospäin. Asiaa jää kuitenkin mietityttämään, ja Annika hakeutuu samanikäisen Kaapon seuraan.

Kun tarkastellaan kahden nuoren, Annikan ja Kaapon suhdetta M/S Romanticissa, huomionarvoista on, että Annika on primus motor kun taas Kaapo seuraa mukana flegmaattisena ja passiivisena.

– Ne roolit flippaavat. Jos tämä juttu olisi tullut 30 vuotta sitten niin olisi luultavaa, että Annika olisi poika ja Kaapo tyttö, Vilma Ilmatar Sippola huomauttaa.

Ehkä muutosta on ilmassa.

Ulkoministeri Timo Soinia (sin.) yritettiin lyödä Korson maalaismarkkinoilla Vantaalla sunnuntaina päivällä.

Paikalla ollut Lehtikuvan kuvaaja kertoo, että turvamiehet painoivat maahan Soldiers of Odin -tunnuksiin pukeutunutta miestä ja pitivät tätä paikallaan.

Soini kertoi ympärillä oleville ihmisille, että kyseinen mies oli yrittänyt lyödä häntä ja että turvamiehet ottivat lyöjän haltuun. Soini jatkoi välikohtauksen jälkeen normaalisti kansalaisten tapaamista.

Maalaismarkkinoilla monitoimikeskus Lumon lähistöllä oli useamman puolueen edustajia tapaamassa äänestäjiä. Eduskuntavaaleihin on enää kolme viikkoa. Timo Soini on ilmoittanut ettei ole ehdolla eduskuntavaaleissa.

Yle ei tavoittanut Timo Soinia kommentoimaan tapahtunutta. Plokiinsa julkaisemassa tekstissä Korson markkinat Soini kirjoittaa: "Tänään kohdalleni tuli ikävä välikohtaus, jota kukaan ei kohdalleen halua tai toivo. Uhkaava tilanne saatiin nopeasti rauhoittumaan. Olen kertonut näkemäni ja kokemani poliisille. Asia on nyt viranomaisten hoidossa ja tutkinnassa. He osaavat asiansa. Kiitän turvamiehiä hyvästä työstä."

Miestä epäillään virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta

Itä-Uudenmaan poliisi vahvistaa, että kyseisen kaltainen tapahtuma on poliisilla selvityksen alla.

– Nykyisten tietojen perusteella siinä on uhkaavasti, aggressiivisesti käyttäytynyt henkilö pyrkinyt lähestymään ministeriä, ja paikalla olleet poliisit ovat puuttuneet siihen tilanteeseen, mikä on sitten johtanut fyysiseen kamppailuun, kertoo rikoskomisario Juha Springare STT:lle.

– Tämä henkilö on siinä otettu kiinni, ja häntä epäillään tällä hetkellä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

Rikoskomisariolla on mediassa olleiden valokuvien perusteella käsitys, että kiinni otettu mies oli pukeutunut Soldiers of Odin -tunnuksiin.

– Mutta esitutkinnan näkökulmasta en voi yksityiskohtiin mennä tässä vaiheessa.

Soldiers of Odin on profiloitunut muun muassa katupartiotoiminnallaan ja maahanmuuttovastaisuudellaan. Järjestö itse ilmoittaa olevansa isänmaallinen katupartioyhdistys, joka vastustaa muun muassa islamisaatiota, EU:ta ja globalisaatiota.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sekä Eurooppa-, ja kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) ovat tuominneet hyökkäyksen. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho taas muistutti, että asioihin vaikutetaan äänestämällä eikä rähjäämällä.

Myös SDP:n Antti Rinne, vihreiden Pekka Haavisto, kristillisdemokraattien Sari Essayah ja vasemmistoliiton Li Andersson tuomitsivat hyökkäyksen.

Veitsimies lähestyi Kataista, kolan heittäjä Stubbia

Valtiojohdon henkivartioinnista vastaa kokonaisuudessaan nykyään Helsingin poliisin henkilösuojeluyksikkö, ei suojelupoliisi. Ministerien henkilösuojausta lisättiin jo vuonna 2015, ja tuolloin Yle kertoi että ulkoministeri Soinilla on säännöllisesti turvamiehiä mukanaan.

Hyökkäykset kärkipoliitikkoja vastaan ovat Suomessa varsin harvinaisia. Kuntavaalien alla vuonna 2012 veitsellä varustautunut mies lähestyi silloista pääministeri Jyrki Kataista (kok.) vaalikadulla Turussa. Tuolloin valtiovarainministerinä toiminut Alexander Stubb (kok.) sai puolestaan Tampereella kolajuoman päälleen marraskuussa 2015.

Stubbin koti on myös joutunut ilkivallan kohteeksi elokuussa 2015, kun asunnon pihalle tunkeuduttiin ja ikkunoita rikottiin. Silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) kertoi puolestaan kesällä 2013, että hänen kotiaan oli töhritty kananmunilla. Kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) kodin ikkunoita oli rikottu perheen joululoman aikana vuonna 2017.

Lue lisää:

Poliisi etsii valtiojohdolle lisää henkivartijoita – hakee kymmentä vanhempaa konstaapelia (16.6.2017)

Turvallisuuslähde: Ministereiden henkivartiointia lisätty (20.8.2015)

Omavaraisuuden avulla saa takaisin vastuun elämästään. Lasse Nordlund

"Lapsena suuri intohimoni olivat luonnontieteet. Teini-ikäisenä aloin pohtia, miten tiedettä sovelletaan nykymaailmassa. Minua mietitytti se vastuu, jonka tutkija delegoi muille.

Minuun vaikutti hyvin voimakkaasti se, mitä ydinfysiikan perusteet luoneille fyysikoille tapahtui sata vuotta sitten. Heillä oli naiivi kuvitelma, että he tekevät työtä ihmiskunnan hyväksi, mutta he tulivatkin luoneeksi atomipommin. Monet heistä olivat sen takia itsemurhan partaalla.

Ajattelin, etten voi lähteä tällaisiin kuvioihin. En voi delegoida niin paljon omasta työstäni ja luovuudestani käsiin, joista en pidä. Tämä ajatus vaikuttaa omavaraistumiseni taustalla vielä voimakkaammin kuin sen ekologinen aspekti.

Omavaraisuuden avulla saa takaisin vastuun elämästään. Muuten pitää vain luottaa siihen, että luomukaurahiutalepakkauksessa on luomua, ja minä en siihenkään usko.

Minäkin luulin aluksi, että omavaraisuus on lähinnä tekninen haaste. Sen jälkeen olen huomannut, että paljon isompi pala on se, miten pysyy henkisesti tasapainossa. Lasse Nordlund

Minulla on pitkään ollut ajatus pienestä metsäyliopistosta. Jos on kokeileva ja tutkiva mieli, sitä voi toteuttaa missä tahansa. Kompostikasakin voi olla vaikka miten mielenkiintoinen juttu.

Metsäyliopiston ajatus oli, voisiko perustutkimusta tehdä paremmalla pohjalla kuin nykyistä tiedettä.

Voisiko se olla eettisempää? Mitkä voisivat olla tutkimuskohteita, joissa tutkija voi tyydyttää leikkimielisyyttään ilman, että toiminnan seuraukset kohdistuvat aggressiivisesti ympäristöön ja ihmiseen?

Omavaraopisto sai konkreettista voimaa vasta joitakin vuosia sitten, kun puolisoni Maria Dorff käynnisti sen. Toukokuussa omavaraopistolla alkaa hirsikurssi, jolla opetellaan kasaamaan hirsikehikko. Kurssi on toteutettu Kainuun opiston kanssa, ja se on jo täynnä.

Ensi vuonna tarkoitus on ottaa hieman enemmän kursseja, kunnes pystymme järjestämään puolen vuoden mittaisen kurssin 20 ihmiselle. Pyrimme antamaan heille mahdollisimman hyvät eväät omavaraisuuteen. Siihen kuuluu myös sosiaalisten ja henkisten valmiuksien oppimista.

Minäkin luulin aluksi, että omavaraisuus on lähinnä tekninen haaste. Sen jälkeen olen huomannut, että paljon isompi pala on se, miten pysyy henkisesti tasapainossa.

Omavaraisuus on hyvin pitkälti pois oppimista jostakin totutusta. Siinä on sen hankaluus. Jos on väsynyt tai tyytymätön, kaupunkilainen lähtee iltakaljalle näkemään kavereita. Metsässä on omillaan.

Kun kriisi saapuu, mitä voimme tehdä, ettemme hakkaa toistemme päitä irti? Lasse Nordlund

Noin 12 vuotta sitten minusta alkoi tuntua siltä, että peli on menetetty. Emme onnistuneet huolehtimaan biosfääristä. Teemme liian vähän ja olemme liian myöhään liikkeellä. Vielä 30 vuotta sitten ajattelin, että jos me todella vakavissamme otamme käyttöön toisen elämäntavan, voimme tehdä asioille jotain.

Tähän asti yhteiskunnan varallisuutta ja hyvinvointia on voitu jakaa koko ajan kasvavasta potista. Jos tämä kakku pienenee, tulee väistämättä ikäviä eturistiriitoja.

Siksi painopisteeni on siirtynyt enemmän kriisin vastaanottamiseen. Miten voisimme vaalia jonkinlaisia humanistisia käyttäytymistapoja, kun hätä lisääntyy? Kun kriisi saapuu, mitä voimme tehdä, ettemme hakkaa toistemme päitä irti?

Omavaraisuus on yksi ratkaisu. Kun pystyy huolehtimaan omasta ruuastaan, ei tarvitse riidellä naapurin kanssa.

Kirvestä en sentään ole sulattanut omasta malmista. Lasse Nordlund

Ennen perheellistymistä en hankkinut juuri mitään ulkopuolelta. Kenkiäkin olen tehnyt itse. Kirvestä en sentään ole sulattanut omasta malmista.

Nykyään teen kompromisseja. Maria huovuttaa tossuja, ja niistä ansaituilla rahoilla hän voi ostaa juustoa ja voita leivän päälle ja käydä välillä vaarin luona Jyväskylässä. Siinä mielessä meillä on yhdistelmätalous.

Olen tyytyväinen, että elämässäni en ole joutunut liian pahasti puun ja nilan väliin. Tasapainoilu ei ole johtanut sietämättömiin kompromisseihin."

Valokuvataiteen museossa Helsingissä on 26.5. asti esillä vuoden kuvajournalistiksi valitun Touko Hujasen valokuvia Lasse Nordlundista ja hänen perheestään.

Lue myös:

Antero Vartia tajusi, ettei ilmastonmuutosta ratkaista politiikalla – "Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, ettei ihmiskuntaa enää ole"

16-vuotias Atte Ahokas on perjantaisin lakossa: "Poliitikot ovat epäonnistuneet ja pettäneet meidän sukupolvemme"

Laura Kolehmainen yrittää ilmastoveivata Suomesta maailman ilmastojohtajan: "On ihan piipertelyä saarnata kulutusvalinnoista köyhille"

Vaalien voittaminen on aina taitolaji, mutta menestystä auttaa ratkaisevasti se, jos pääsee ensin yksin päättämään pelisäännöistä.

Palang Pracharat -puolueen nimellä vaaleihin lähtenyt Thaimaan sotilasjuntta käytti estoitta hyväkseen valta-aseman tuomaa näkyvyyttä, kukkaronvartijan antamia etuja ja pari vuotta sitten junailemaansa uutta perustuslakia.

Siviilipuolueeksi kuoriutunut sotilasjuntta saa Thaimaan sunnuntaisista parlamenttivaaleista todennäköisesti juuri sen, mitä se lähti hakemaankin: edes hiukan demokraattiselta näyttävän silauksen viiden vuoden jatkokaudelle vallassa.

Maanantaiaamuna näytti siltä, että juntta olisi saamassa hiukan enemmän ääniä kuin sotilaiden arkkivihollinen, punapaitoina tunnettu köyhien suosima oppositioliike Pheu Thai, joka puolestaan olisi saamassa niukasti enemmän paikkoja edustajainhuoneeseen, parlamentin alahuoneeseen.

Joka tapauksessa kummankin puolueen edustajamäärä näyttää jäävän alle kolmasosaan paikoista.

Toimivammassa demokratiassa hallitusvastuuseen pääsisi se puolue, joka onnistuu paremmin haalimaan liittolaisia muista puolueista.

Thaimaassa perustuslaki kuitenkin turvaa sotilaiden etuajo-oikeuden.

Asevoimat laati pari vuotta sitten perustuslain, jonka mukaan edustajainhuoneen 500 jäsenen lisäksi pääministeristä äänestävät ylähuoneen senaatin 250 edustajaa, jotka ovat kaikki juntan valitsemia.

Näin juntalle riittää edustajainhuoneessa 126 ääntä 500:sta, ja tarvittava enemmistö on kasassa. Pääministerinä jatkaa todennäköisesti kenraali Prayuth Chan-ocha.

Kansa siis valitsee, mutta viime kädessä asevoimat päättää.

Vaalit näyttävät arvostelijoiden silmissä demokratiateatterilta, jonka lopputulos oli vääjäämätön.

Thaimaalaiset ovat kuitenkin tyytyväisiä vähään, sillä useimpien mielestä huonotkin vaalit ovat parempi vaihtoehto kuin ei vaaleja ollenkaan. Eikä Thaimaassa ole pidetty hyväksyttyjä vaaleja vuoden 2011 jälkeen.

Tulevien kansanedustajien työtiloissa on Thaimaahan sopivaa symboliikkaa.

Bangkokissa on rakennettu Thaimaan uutta parlamenttitaloa nyt seitsemän vuoden ajan. Urakka on kesken, joten uusi parlamentti joutuu kokoontumaan aluksi jossain väistötilassa – kukaan ei vielä tiedä, missä.

Demokratiaa maassa on rakennettu jo 86 vuoden ajan, kun kuningashuoneen kaikkivaltaisuudesta tingittiin, mutta yhtä kesken on sekin hanke.

Demokratia on missä tahansa maassa kieltämättä iso hanke, joka harvemmin etenee ilman takaiskuja. Thaimaassa niitä näyttää tulevan harvinaisen usein.

Koko 2000-luku on ollut taistelua populistisen ja korruptiosta syytetyn entisen pääministerin Thaksin Shinawatran kannattajien sekä konservatiivisten monarkistien välillä.

Asevoimat on tehnyt kaikkensa, jotta Thaksinin kannattajat eivät pääse valtaan, kävi vaaleissa miten tahansa.

Useimmat kyllä ilmoittautuvat periaatteessa demokratian kannattajiksi – mutta lisäävät herkästi, että kaikkien pitäisi osata äänestää oikein.

Demokratian toivosta ei silti ole luovuttu. Yksi osoitus siitä on uusi tulevaisuus -puolueen odotuksia parempi menestys.

Puolue vetoaa erityisesti nuoriin äänestäjiin, joita tapasin täällä Bangkokissa juuri ennen vaaleja.

Thaimaan vanhoja poliittisia ja taloudellisia railoja ei näissä vaaleissa kurottu umpeen. Varsinkin Pheu Thai -puolueen kannattajien reaktiota odotetaan jännityksellä, jos ja kun puolue todennäköisesti jätetään sivuun myös tulevasta hallituksesta.

Vakaamman hallituksen toivossa juntta luultavasti hakee tuekseen vielä muita puolueita, mutta Pheu Thain kanssa se ei mahdu samaan hallitukseen.

Thaimaan 2000-luvun historiassa pettymykset ovat herkästi purkautuneet kaduille, joten juntan haasteet eivät välttämättä päättyneet ääntenlaskentaan.

Lue myös:

Alustavia vaalituloksia Thaimaasta – Sotilasjunttaa kannattava puolue vahvoilla

Yle Thaimaassa: Bangkokin nuoret yrittävät kaataa sotilasjuntan vaaleissa

Alkava viikko on keskiviikkoon asti kylmä, sitten jopa yöt lämpenevät.

– Viikon sää näyttää siis hyvin kaksijakoiselta, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Keskiviikkoon asti on siis aurinkoista ja viileää, öisin jopa kylmää ja pakkasta on etelää myöten useita asteita. Kylmin yö on keskiviikon vastainen yö.

– Silloin on kireitä lukemia ihan etelässäkin, pakkasta on jopa kymmenen astetta, Hellinen jatkaa.

Päivälämpötilat kulkevat samaa rataa öiden kanssa: maanantaina etelässä ja keskiosissa maata on ylimmillään viisi plusastetta ja Lapissa noin viisi astetta pakkasta. Tiistaina on yksi tai kaksi astetta kylmempää.

Keskiviikko on sitten koko viikon viilein päivä, kun etelässäkin jäädään korkeintaan viiteen lämpöasteeseen ja keskiosissa maata enintään kahteen asteeseen. Toisaalta ihan pohjoisessa alkaa lämmetä, kun uusi rintama tulee lännestä ja lämpötila nousee nollaan.

– Torstain vastaisena yönä sitten muuttuu. Lämpötila voi vielä yöllä käydä juuri ja juuri pakkasen puolella päivälämpötilat kääntyvät nousuun.

Hellisen mukaan perjantain on sitten tämän hetken ennusteen mukaan oikein keväinen päivä.

– Epävarmaahan se on, mutta etelässä lämpötila voi perjantaina nousta jopa kymmeneen plusasteeseen. Pohjoisessakin ollaan nollassa tai viisi astetta plussalla.

Konkurssi on useimmiten hyvin raskas tapahtuma. Suuri tragedia, joka hajottaa perheet ja vie masennukseen. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Siitä on todisteena joensuulainen sarjayrittäjä Jiri Jormakka, 29. Hän oli kehittämässä aivan uudenlaista urheilusovellusta, mutta yritys päätyi konkurssiin. Jormakka ei lannistunut, vaan hyvin pian seuraava yritys oli jo pystyssä. Nyt kehitteillä on moderni zeppeliini, jolla kuvattaisiin esimerkiksi sähkölinjoja.

– Minusta yritys on lähtökohtaisesti vain kasa juridisia papereita ja sopimuksia. Se on alusta, jonka päällä on mahdollista toteuttaa omaa ideaansa, toteaa Jormakka.

Jormakan mielestä useimmiten konkursseissa ajatellaan liikaa yritykseen käytettyä aikaa ja rahaa. Kenties omaa firmaa tekohengitetään kaikin keinoin liian kauan. Jormakalle konkurssi ei ole kauhistus, vaan uuden alku.

Bittien maailmasta yläilmoihin

Kun ensimmäisen yrityksen konkurssipäätöksestä oli kulunut noin vuosi, Jormakka hyppäsi mukaan projektiin, joka saattaa pessimististä kuulostaa lähinnä propellipäiden suuruudenhullulta haihattelulta.

Kelluu Oy kehittää Joensuussa uudenlaista miehittämätöntä ilma-alusta. Kun droonit pystyvät lentämään useimmiten vain noin 20 minuuttia, niin uudentyyppisellä ilma-aluksella voi lentää jopa 150 tuntia kerralla ja lähettää samalla kuvaa koko ajan. Moderni zeppeliini käyttää navigointia ja voi lentää ohjelmoidusti vaikka satoja kilometrejä.

Ei tunteella, vaan järjellä

Vuonna 2018 Suomessa pantiin vireille 2 534 konkurssia. Määrä kasvoi edellisvuodesta 16,9 prosenttia. Konkurssien määrä kasvoi lähes kaikilla toimialoilla, teollisuutta ja kaivostoimintaa lukuun ottamatta.

Jormakan ensimmäistä yritystä Havusportia pystytettiin toiveikkaissa tunnelmissa. Yritys rakensi urheiluseurojen käyttöön sovelluskokonaisuuden, jonka avulla valmentaja sai paljon tietoa treenattavistaan, kun urheilija tallensi tekemisiään alustalle. Kertyneestä urheiludatasta olisi saatu paljon irti myös vertailevaa tietoa vaikkapa muista joukkueista.

Sovellus olisi ollut hyvä renki huippu-urheilussa, mutta urheiluseurat asiakkaina olivat liian työläitä. Kun käyttäjämäärät tippuivat, Jormakan yritykseltä loppuivat rahat eikä uusia isoja kauppoja ollut kiikarissa. Oli tehtävä päätös konkurssista. Pahin hetki Havusportin hautaamisessa oli se, kun Jormakka ja silloinen yhtiökumppani joutuivat irtisanomaan työntekijänsä, kaksi koodaria.

– Kyllä meillekin jäi maksettavaa, mutta on turha katkeroitua. Samoin on turha syytellä muita, pitää katsoa peiliin jos syyllisiä haetaan.

Jiri Jormakka suhtautui konkurssiin enemmän järjellä kuin tunteella. Pian hän huomasi, että entiset ystävät ja yrittäjäkontaktit olivat jäljellä, muun muassa Joensuun Tiedepuiston yrityshautomon väki. Tiedepuistolta löytyi myös uusi yrityskumppani, Jouni Lintu.

Jouni Lintu oli pohtinut droonien käytön rajallisuutta ja ideoi ilma-aluksen, joka lentää samalla periaatteella kuin muinaiset zeppeliinit. Idea on nyt prototyyppiasteella ja herättänyt jo kiinnostusta sijoittajissa. Prototyyppi on noin viisi metriä pitkä ja se on kantanut kolmen kilon kuorman. Laite on valmistettu äärimmäisen kevyestä komposiittimuovista, jonka alkuperää yrittäjät eivät paljasta.

– Sen verran voin sanoa, että Euroopassa tämä materiaali on tehty, nauraa Lintu.

Lentolaite nousee ilmaan vedyn avulla. Myös potkurin käyttövoimaksi on suunniteltu vetypolttokennoja, jolloin päästöt ovat pelkkää vesihöyryä. Vety on mainettaan parempi, viime vuosina vetyteknologia on ottanut harppauksia eteenpäin, summailevat Lintu ja Jormakka.

Uskoa omiin kykyihin riittää

Jiri Jormakka on ihminen, joka ei pidä säännöllisistä työajoista ja tasapaksusta työstä. Hän tykkää myös ottaa omien kykyjen mukaisia riskejä.

– Erilaiset mielenkiintoiset projektit vievät mennessään. Nautin ratkaisujen etsimisestä. On mahtava tunne kun saa oman idean käytäntöön. Uskon vahvasti, että läpilyönti tapahtuu vielä. Jos se ei ole tämä lentolaite, niin sitten joku muu, sanoo Jormakka.

Jormakan ja Linnun uudessa yrityksessä on kiinni melkoiset summat rahaa, eikä menestyksestä ole takeita.

Ensimmäiset testilennot zeppeliinin prototyypillä tehtiin kesällä 2018. Testeillä selvitettiin muun muassa lentolaitteen energiantarvetta, lentoaikaa ja tuuliominaisuuksia.

Ensimmäinen uuden lentolaitteen käyttäjä on todennäköisesti energiayhtiö, jonka sähkölinjojen kuvaamiseen laitetta käytettäisiin. Laite vaatii vielä melkoisesti kehittämistä niin kuvauskaluston kuin lento-ominaisuuksien osalta. Kehitystyö vaatii myös melkoisesti rahaa.

– Hankkeeseen on käytetty jo lähes 100 000 euroa. Nyt käynnissä oleva vaihe vie jo seitsemännumeroisen luvun. Ennen kuin laitteella voidaan tehdä vakioitua palvelua laajemmalle alueelle vietynä, tarvitaan jo kahdeksannumeroinen summa euroja, laskee Jouni Lintu.

Ideaa on esitelty jo muun muassa Yhdysvaltojen viranomaisille ja saksalaisen energiayhtiön edustajille. Yrittäjien usko on kova. He toivovat, että noin puolentoista vuoden kuluttua kehitystyö olisi valmis ja lentolaite kaupallinen tuote globaaleille markkinoille.

Havusport oli opettavainen tarina

Havusport opetti Jormakalle yrittämisestä sen, että hyväkään idea ei kanna välttämättä maaliin asti. Vaikka tuote olisi hyvä sellaisenaan jollekin käyttäjäryhmälle, niin se ei ole täydellinen kaikille. Eikä tuotetta voi räätälöidä loputtomiin kaikkien asiakkaiden tarpeisiin.

Havusportin alku näytti lupaavalta. Tuotteessa oli nettipohjainen alusta, minkä avulla seura- ja joukkuetoimintaa pyöritettiin. Tablettisovelluksella kerättiin otteludataa ja kännykkäsovelluksella yksittäinen urheilija pystyi seuraamaan hyvin monia asioita, kuten omia treenejä, ruoka- ja unipäiväkirjoja.

Sovelluksen prototyypin kehittivät Itä-Suomen yliopiston opiskelijat. Prototyypin jälkeen alkoi tuotteen markkinointi. Se sai melko hyvän vastaanoton.

– Kaksikymmentä seuraa sanoi ostavansa tuotteen, mikäli se saataisiin valmiiksi. Se oli hyvä uutinen rahoitusneuvotteluissa, rahoitus uudelle innovaatiolle järjestyikin.

Pian Havusport palkkasi myös kaksi koodaria, jotka tekivät tuotteen kehitystyötä. Asiakkaiksi tuli monia isoja seuroja, kuten HIFK, Ilves, TPS, KalPa. Enimmillään Havusportilla oli noin 6000 rekisteröitynyttä käyttäjää, heistä suurin osa jääkiekkojunioreita.

Markkinointi ja kehitystyö ylivoimaista

Havusport kaatui kuitenkin siihen, että asiakkaina urheiluseurat olivat liian moninaisia. Tuotteen markkinointi oli äärimmäisen työlästä puuhaa, muistelee Jormakka.

– Tuotetta markkinoitiin aluksi valmennuspäälliköille ja toiminnanjohtajille. Vaikka heidän mielestään tuote oli hyvä ja tarpeellinen, he eivät voineet tehdä päätöstä sovelluksen hankkimisesta, vaan jokainen joukkue seuran sisällä päättää omista hankinnoistaan, Jormakka kertoo.

Niinpä tuote piti myydä erikseen jokaiselle valmentajalle, joukkueenjohtajalle ja hyväksyttää vielä junioriurheilijan vanhemmilla. Urakka kävi liian työlääksi.

Yksi haaste oli myös henkilöiden vaihtuvuus urheiluseuroissa. Sama myyntiprosessi piti tehdä monta kertaa. Myös sovelluksen kehittämistyö oli hankalaa, kun valmentajat, joukkueenjohtajat ja junioreiden vanhemmat halusivat sovellukselta eri asioita.

Havusport hakeutui konkurssiin vuoden 2018 loppupuolella, mutta päätös konkurssista tehtiin jo vuoden 2017 lopussa.

Konkurssi ei tehnyt Jiri Jormakkaa katkeraksi.

– Summailin asioita ja huomasin, että Havusportin aikana tehdyt asiat jäivät kuitenkin kokonaisuudessaan positiivisen puolelle. Enemmän harmittaisi jos ei olisi edes yritetty.

Keskustele aiheesta jutun alla. Keskustelu on avoinna sunnuntai-iltana 24.3. klo 22:een saakka.