Turun maanalaisen pysäköintilaitoksen eli toriparkin kaivaminen on keskeytetty painumisvaaran vuoksi. Työmaalla ja läheisillä kaduilla on kymmenkunta mittauspistettä. Pahimmillaan painaumat ovat 10 senttiä ja pahin paikka on työmaan Eerikinkadun puoleinen reuna. Varsinkin tavaratalo Wiklundia vastapäätä olevan rakennuksen painumista pelätään, sillä se lepää puupaalujen varassa.

Eerikinkadun puolelle on tehtävä keventämistoimia, joten kaivamista ei voida jatkaa ainakaan noin viikkoon, kertoo Skanskan maa- ja pohjarakentamisen yksikön johtaja Tero Pyssysalo.

– Kaivannossa olevia pisteitä voimme seurata esimerkiksi 15 minuutin välein, ja kaduilla olevia mittareita käymme katsomassa manuaalisesti. Eerikinkatu on pahin paikka ja sitä seurataan erityisesti. Siihen on suunniteltu kevennyskaivuita, aluksi Hamburger Börsin kulmalle asti, kertoo Pyssysalo.

Haastavin paikka Suomessa tehdä toriparkkia

Johtaja Tero Pyssysalo kertoo, että painumat ja maansiirtymät yllättivät, vaikka paikka tiedettiin hankalaksi maanalaisen pysäköintilaitoksen kannalta.

– Suomessa ei ole näin haastavaa paikkaa rakentaa toriparkkia. Painumat ovat hieman suurempia kuin mihin olimme varautuneet. Kadutkin Turussa painuvat joka vuosi alas päin, toteaa Pyssysalo.

Työmaa on rakennettu pääosin siihen syvyyteen kuin pysäköintilaitos on lopulta tulossa. Wiklundin kulman suuntaan kaivamistyötä uskalletaan jatkaa vasta keventämistoimien jälkeen. Seuraava suuri työvaihe ovat paalutustyöt.

Pyssysalon arvion mukaan työn keskeyttämisestä ei aiheudu lisää kustannuksia ainakaan tässä vaiheessa. Toriparkin rakentaminen on yhä aikataulussa. Turun pysäköintilaitokseen tulee 600 autopaikkaa kahteen tasoon. Toriparkin pitäisi olla valmis vuoden 2020 lopulla.

Painumat huolestuttivat myös kaupunkia

Turun kaupunki on ollut huolissaan Turun toriparkin työmaalla ilmi tulleista painumista ja maan siirtymisestä. Rakennus- ja lupalautakunta sai selvityksen niistä huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Kaupunki lähetti myös tiedotteen asiasta keskiviikkona 10. huhtikuuta 2019. Kaupungin rakennusvalvonta pitää työmaalla jatkossa säännölliset seurantapalaverit, joissa viranomainen omalta osaltaan valvoo työmaan etenemistä.

Yle Turun tavoittama tarkastusinsinööri Andreas Salonen kertoi, että selvitys rauhoitti.

– Huolenaiheena on, jatkuvatko siirtymät vai muuttuvatko ne niin, että ne ovat sallituissa rajoissa. Olemme sopineet, että maansiirtymä voi olla 50–60 millimetrin luokkaa, kertoo Salonen.

Ortodoksikirkko tarkastettiin uudelleen

Kauppatorihankkeen projektijohtaja Janne Laine kertoo, että maansiirtymät ja painumat ovat saaneet huhumyllyn liikkeelle Turussa. Jopa kauppatorin laidalla olevan Turun ortodoksisen kirkon vajoamisesta on herännyt huolta.

– Kävimme tarkastamassa kirkon uudelleen huhujen vuoksi. Siellä on kaikki kunnossa, vakuuttaa Laine.

Hän muistuttaa, että Turku on saven päällä, joten painumia tapahtuu. Pääurakoitsija on Laineen mielestä reagoinut painumiin hyvin. Se on täyttänyt katuihin tulleet railot, jotta kävelijät eivät ainakaan niihin kompastu.

Ylen tentti käynnistyi kiihkeässä tunnelmassa. Demareiden puheenjohtaja Antti Rinne ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo haastoivat toisiaan heti tentin alkuun.

Orpo sanoi, että demarit lupaavat liikaa vaaleissa. Rinne puolestaan totesi, että kokoomuksen arvot ovat liian kovat.

– Petteri, teidän arvovalinnat ovat todella kovia, Rinne sanoi.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puolestaan haastoi SDP:tä siitä, ettei puolueen keinoilla ylletä 75 prosentin työllisyyteen seuraavalla hallituskaudella.

Orpo puolestaan haastoi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa siitä, että Suomessa suhtaudutaan liian negatiivisesti työperäiseen maahanmuuttoon.

Halla-ahon mukaan Suomeen voidaan ottaa maahanmuuttajia, jotka pystyvät huolehtimaan palkallaan itsestään ja perheestään.

Paperittomista puhuttaessa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja vihreiden Pekka Haavisto sanoivat, että paperittomille pitäisi myöntää tilapäinen oleskelulupa. Tämä auttaisi paperittomia kiinnittymään nykyistä enemmän yhteiskuntaan, jolloin he eivät turhautuisi.

Ylen viimeistä suurta vaalikeskustelua analysoivat verkossa politiikan tutkija Johanna Vuorelma Tampereen yliopistosta, retoriikan asiantuntija Antti Mustakallio ja Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala sekä Ylen sisältöpäällikkö Heikki Valkama.

Mikä oli teidän mielestänne tentin huippukohta?

Johanna Vuorelma: Asetelma oli selvästi sähköistynyt heti alussa, mutta keskustelu perhevapaauudistuksesta kohotti tunnelmaa eniten. Siinä näkyi selvästi, miten kysymys jakaa puolueet konservatiiveihin ja liberaaleihin. Konservatiivit painottavat perinteisiä perhearvoja, liberaalit tasa-arvoa ja työllisyyttä. On jossain määrin yllättävää, että pohjoismaisessa kontekstissa kysymys todella on niin kiistanalainen. Vaikuttaa mahdolliselta, ettei perhevapaauudistusta saada toteutettua myöskään seuraavalla vaalikaudella.

Antti Mustakallio: Tilanne sähköistyi melkein heti tentin alussa, kun Rinne julisti arvoeroa Orpon kokoomuksen kanssa. Taistlupari Rinne vs. Orpo syntyi ja pulpahti esille useamman kerran tentin aikana. Myös Sipilä ja Rinne ottivat kovasti yhteen tentin loppupuolella koulutuksesta. Gallup-johtajaa haastettiin ja hän haastoi omasta puolestaan myös muita.

Mikä oli tentin outo hetki?

Johanna Vuorelma: Tentin outo hetki oli, kun Haavisto sanoi yllättäen haluavansa puhua "lapsen oikeudesta isäänsä". Hän tarkensi sen jälkeen, että kysymys liittyy 6+6+6-malliin eli perhevapaiden jakamiseen, mutta muotoilu särähtänee monen arvoliberaalin korvaan. Suomessa on monia erilaisia perhemuotoja ja niiden ympärillä käydään poliittista kamppailua, jossa "oikeudella isään" on arvolatautunut merkitys.

Antti Mustakallio: Ehkä ei voida pitää tavattoman outona, mutta huomiota herätti kyllä Jussi Halla-ahon tapa kääntää keskustelu maahanmuuttoon asiassa kuin asiassa. Asia on toki hänelle ja puolueelleen keskiössä, mutta aiemmissa tenteissä hän on lausunut aiheesta muutaman sanan. Nyt oli erilainen ote. Kenties hän on arvioinut, että tällä teemalla hän selkeimmin puhuttelee potentiaalisia kannattajiaan ja siksi korostaa asiaa nyt voimakkaasti.

Toistuiko muillakin puheenjohtajilla jokin ydinsanoma?

Johanna Vuorelma: Rinteen ydinsanoma oli kritiikki kokoomuksen "kovia arvoja" kohtaan, Orpo puolestaan palasi toistuvasti SDP:n vaalilupauksiin, jotka ovat hänen mielestään epärealistisia. Heidän välillään oli vastakkainasettelua, joka perustui näiden ydinsanomien toisteluun.

Antti Mustakallio: Puheenjohtajien lempiteemat kyllä nousivat esille. Sari Essayah esitteli KD:n vauvatonnia. Li Andersson oli hallituspolitiikan leppymätön kriitikko. Sampo Terholla perhe on kaiken keskiössä. Orpo puhutteli yrittäjiä. Haavisto suomi hallitusta koulutuksen laiminlyömisestä.

Meniköhän se ihan näin? Sanoivatko puheenjohtajat joitakin erikoisia väitteitä?

Johanna Vuorelma: Sipilän väite siitä, että Ruotsin mallin mukainen työntekijän edustus yrityksen hallituksessa voisi johtaa siihen, että työntekijä "pakotetaan" hallitukseen, oli erikoinen. Mistä tällainen uhkakuva kumpuaa? Perustuuko se johonkin?

Antti Mustakallio: Antti Rinne esitti, että paperittomille kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille tulee antaa mahdollisuus opintoihin ja työhön. Tämä tuntui uudelta avaukselta. Rinne sai siitä välittömästi kritiikkiä Halla-aholta ja Essayahilta.

Mitkä taisteluparit ottivat tentissä eniten yhteen?

Johanna Vuorelma: Taistelupari Halla-aho vs. muut oli selvä jo heti alussa. Vastakkainasettelu syntyi suhteessa perussuomalaisten arvopohjaan, johon muut puheenjohtajat ottivat etäisyyttä. Moni linjasi, ettei olisi valmis samaan hallitukseen PS:n kanssa. Hallitus–oppositioasetelma näkyi tässä tentissä varsin vähän, mikä johtui varmasti osittain hallituksen erosta. Jonkun verran Sipilä ja Orpo haastoivat yhdessä Rinnettä, mutta enemmän vastakkainasettelu rakentui Orpon ja Rinteen välille.

Antti Mustakallio: Orpo haastoi Rinnettä heti alussa ja Rinne iski vastaan. Tämä toistui useamman kerran tentin aikana. Myös Sipilä ja Rinne ottivat yhteen tutuksi tulleella tavalla: Rinne syytti Sipilää koulutusleikkauksista ja Sipilä Rinnettä sitä aiemmista "sössimistä". Rinne pääsi tentissä nyt hyvin esille, mikä onkin sopivaa, sillä gallupjohtajana hän on luotsaamassa tällä hetkellä puoluettaan voittoon ja itseään pääministeriksi.

Huomasitko tämän? Oliko tentissä jokin iso tai pieni asia, joka saattoi usealta mennä ohi?

Johanna Vuorelma: Yllättävää oli, miten vaisu Haavisto oli tentin alkupuolella. Se meni helposti ohi huudon ja väittelyn keskellä. Tentin loppupuolella Haavisto sai enemmän aikaa ja erottui rauhallisena rauhanneuvottelijana, joka ei lähtenyt mukaan huutokilpailuun. Yhtäältä rauhallinen esiintyminen saattoi vähentää vihreiden linjausten näkyvyyttä, toisaalta katsojat saattoivat arvostaa sitä, että Haavisto pysyi tyynenä ja asiallisena läpi tentin.

Antti Mustakallio: Olikohan studion valaistuksessa jotain hämminkiä, koska yksi jos toinen puheenjohtaja näytti kalmankalpealta? Tai sitten he olivat vain rankan ja kuluttavan vaalikamppailun elähdyttämiä. Onneksi vaalit tulevat pian ja demokratian sankarit voivat levähtää hetken.

Ratkaisiko tentti vaaleja johonkin suuntaan?

Johanna Vuorelma: Tässä tentissä ei tullut mitään sellaista käännekohtaa, joka nousisi esiin ratkaisevana. HS:n Marko Junkkari kirjoittaa viime vaalien viimeisen tentin ratkaisevasta hetkestä, joka saattoi vaikuttaa SDP:n kannatukseen: "Rinteen viimeisen tentin epäonnistuminen saattoi vaikuttaa myös vaalitulokseen. Ainakin Sdp:n äänimäärä jäi varsinaisena äänestyspäivänä selvästi ennakkoäänien tasosta ja Sdp jäi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi ja oppositioon." https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006067046.html Mitään vastaavaa ei tänään nähty.

Antti Mustakallio: En usko, että tämä tentti muutti perusasetelmia. Rinne oli kieltämättä aktiivinen, eikä jäänyt muiden hyökkäysten jyrän alle. Tällainen taistelutahto voi innostaa omia kannattajia tekemään vaalityötä vielä pari päivää innolla, mikä voi näkyä tuloksessa. Halla-ahon perussuomalaiset ovat olleet nyt noususuunnassa, ja on vaikea nähdä, mikä tässä tentissä nousua ainakaan hidastaisi. Halla-aho puhuu niin rauhallisesti, että häntä joudutaan keskeyttämään ja hoputtamaan, jonka peruskannattajat tulkitsevat puheenjohtajan sorsimisena. Myös maahanmuuttoteemojen aktiivinen tuominen useissa keskustelun käänteissä voi muistuttaa potentiaalisille kannattajille, mikä olikaan puolueen keskeinen ydinteema. Samalla vähän ihmettelen, jos keskustan kannatus tämän tentin perusteella saa uuden nousun. Sipilän suoritus on perustasoa, ei mitenkään hehkeän erinomainen.

Lue tästä lisää vaalisisältöjä:

• Puheenjohtajien henkilökohtaiset tentit ja niiden analyysit.
• Ylen kannatusmittaus: Perussuomalaiset kiilasi kakkoseksi, SDP:n etumatka kutistunut
• Analyysi: Politiikan johtajuus hukassa – suurin puolue jäämässä alle 20 prosentin
• Ylen puoluekannatusmittaus: Miten suomalaiset äänestäisivät, jos vaalit pidettäisiin nyt?
• Ylen vaalikone
• Lue täältä Ylen tärkeimmät vaalijutut
• Kenen kanssa ehdokkaat haluavat hallitukseen?
• Demokratia on suomalaisille vakava asia – hyvä niin, pohtii Jouko Jokinen näkökulmassaan.

Valtiovarainministeriön virkamiesten ja eduskunnan välille on syntynyt poikkeuksellinen luottamuspula, kertoo Helsingin Sanomat.

HS:n haastattelemien eduskunnan virkamiesten mukaan ministeriö pimitti maakunta- ja sote-uudistuksen ratkaisevilla hetkillä eduskunnalta olennaisia tietoja.

HS:n näkemissä sähköpostiviesteissä valtiovarainministeriön virkamiehet pohtivat, huomaako eduskunta lakiesitykseen jääneitä puutteita, joissa on kyse sadoista miljoonista euroista.

Eduskunnassa sähköpostiviestit ovat herättäneet tyrmistystä. Perustuslain mukaan eduskunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta asioiden käsittelyssä tarvitsemansa tiedot.

Viestit nähnyt Turun yliopiston julkisoikeuden professori Janne Salminen korostaa, että eduskunnan tietojensaantioikeus on laaja. Se tarkoittaa, että tietojen on oltava oikeita ja riittäviä eikä mitään yksityiskohtia voi jättää kertomatta.

Pari vuotta sitten keskustelin sukulaiseni kanssa tulevaisuuden työstä. Sukulainen oli sitä mieltä, että melkein kaikki muu työ voidaan korvata automaatiolla ja robotiikalla, vaan ei kahta: hoivaa ja luovaa työtä. Kone ei kosketa, eikä kyseenalaista siihen ohjelmoituja ajatusmalleja.

Nyt tuo keskustelu lähinnä naurattaa.

Sillä minkä arvoisiksi hoiva ja luovuus nykyään hinnoitellaan? Koulussa luovat aineet ovat tärkeysjärjestyksessä viimeisinä, ja luovan työn markkinat ovat täynnä mitä räikeintä hyväksikäyttöä.

Hoivatyössä kansainvälistyneet jättiyhtiöt pyörittävät toimintaansa liikevoitto edellä, kun taas itse hoivahenkilöstö saa työmääräänsä nähden suorastaan naurettavaa palkkaa.

En voikaan olla ällistelemättä, miten moinen silmänkääntötemppu on mennyt kansalaisilta lävitse.

Kansa on vihainen ”sossupummeille”, jotka kynivät ”ilmaista” julkista rahaa; työttömille, jotka Suomi24-palstan kommenteista tehdyn tutkimuksen mukaan ”loisivat” sekä maahanmuuttajille, joille maksetaan ”määrättömät massit” kotouttamistukia. Huomattavasti harvempi on tuohtunut yrityksistä, joille on annettu mahdollisuus käyttää hyväksi heikkoja ja hädänalaisia.

Naapuri kertoi sukulaispojastaan, joka oli ”harjoittelussa” kiinteistöfirmassa. Poika patistettiin sellaisiin vaativiin tehtäviin kuin luomaan lunta lapiolla kello viideltä aamulla. Palkkaa ei tietenkään herunut, ja jakson jälkeen firma otti uuden opiskelijan ”harjoittelemaan”.

Keski-ikäiselle tuttavalle suositeltiin puolen vuoden työssäoppimisen opintojaksoa, jonka jälkeen työllistyisi helposti. Firmassa oli tarjolla töitä, joissa ei ollut mitään oppimista, tietysti palkatta ja ilman jatkoa.

Mikä saa kansalaiset luottamaan enemmän helppoa rahaa havitteleviin firmoihin kuin toisiinsa?

Muutama vuosi sitten kaverini poika haki miljoonavoittoja tahkoneeseen jakeluyhtiöön, jossa hänelle maksettiin ala-arvoista parin euron tuntipalkkaa mainosten jakamisesta räntäsateessa.

Yleisradion MOT-ohjelma tutki puolestaan työttömien uravalmennuskurssien ympärille syntynyttä miljoonaluokan bisnestoimintaa. Vaikka kursseista on ollut vain marginaalinen hyöty työllistymisen kannalta, vedätyksen annetaan jatkua vuodesta toiseen ”aktivointina”.

Niinpä on aivan pakko kysyä: mikä saa kansalaiset luottamaan enemmän helppoa rahaa havitteleviin firmoihin kuin toisiinsa?

Kaiken lisäksi juuri luova työ, jota kaikki juhlapuheissa niin ihastelevat, on yksi kuppauksen typerryttävimpiä temmellyskenttiä. Kirjailijoita ja taiteilijoita arvostetaan, ja fiini väki seisoo näyttelyiden avajaisissa ja kirjojen julkistamistilaisuuksissa eau de toiletilta tuoksuen kuohuviinilasit kädessä. Tilaisuuden päätteeksi kirja kinutaan kustantajalta ilmaiseksi, koska eihän suomalaista kirjallisuutta voi tukea edes sen muutaman kympin edestä.

Pian luova työläinen pyydetään esitelmöimään sämpyläpalkalla Kuusamoon tai kirjoittamaan/maalaamaan/kuvaamaan jokin ”pikku juttu” meidän festivaaleille, mieluiten ilmaiseksi tai hätätapauksessa asevelihintaan. Festivaalin budjetti voi tosin olla miljoona euroa, ja pyytäjä itse vetää neljän tonnin kuukausipalkkaa. Tällainen pyyntö esitetään yleensä intoa puhkuen, jolloin palkkion pyytäjä näyttäytyy ilonpilaajana. Hyvässä lykyssä voidaan vielä todeta loukkaantuneena, että noh, sen julisteen tekeekin sitten tämä meidän Pirkko, jolla oli sentään koulun kuvaamataidossa yhdeksän.

Mutta miten kummassa luovasta työstä voi tulla vientituote, jos siitä ei haluta maksaa edes omassa maassa?

Samaan aikaan arvovaltaiset työryhmät luovuttelevat esityksiään politiikoille ja puhuvat syvällä rintaäänellä luovan työn potentiaalista ja ”skaalautuvuudesta” – siitä, miten luova työ voisi olla suuri suomalainen vientituote ja millaiset huippunäkymät sen kautta avautuvat. Mutta miten kummassa luovasta työstä voi tulla vientituote, jos siitä ei haluta maksaa edes omassa maassa?

Näin silpputyöläiset usutetaan tappelemaan keskenään pikku roposista ja toimeksiannon myötä avautuvista ”mahdollisuuksista”. Jälkimmäiset kuivuvat liki säännönmukaisesti kokoon. Ohjeeksi annetaan kouluttautua uudelle alalle, mutta harva palkkaa enää keski-ikäistä, kokematonta työntekijää. Osa on päätynyt työskentelemään ”uuden jakamistalouden alustoilla” kuten fillarilähetteinä tai koteja siivoovina kevytyrittäjinä, joissa riskit kantaa liki yksinomaan työntekijä. Muuan tuttu kauppias haukkui työnhakijoita, jotka kehtasivat purnata palkasta ja liian vähistä työtunneista: ”Vätyksiä kaikki!”

Pikkuhiljaa perinteiset yrittäjät ja kuukausipalkkaiset työntekijät erkanevat yhteiskunnassa yhä kauemmas työttömien ja prekariaatin syö tai tule syödyksi -maailmasta.

Mutta kuten asiaa tutkinut brittiläinen professori Guy Standing on varoitellut: jos työn halpuutusta ja ihmisten riistoa ei saada ajoissa poliittisesti padotuksi, turhautuminen voi johtaa jopa väkivaltaan.

Eikö kukaan tosiaan välitä?

Asta Leppä

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja kestävyysurheilun harrastaja. Hän kirjoittaa paraikaa kolmatta kirjaansa, jonka aiheena on vastakkainasettelun ilmapiiri.

Lähteenä on käyetty: Juho Saari, Miia Behm & Krista Lagus: Sosiaalipummi! Moraalipaniikki 2010-luvun Suomessa; teoksessa Sosiaaliturvariippuvuus - Sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa? (toim. Juho Saari), Tampere University Press, 2017. Koko kirja löytyy sähköisenä täältä.

Kolumnista voi keskustella 12.04. klo 16.00 asti.

Levin Isorakalla syttyi tulipalo kaksikerroksisessa hirsimökissä perjantaina aamulla kello kolmen aikoihin. Palopaikka on lähellä Levin ydinkeskustaa Levitunturin pohjoispuolella Hankatiellä.

Poliisin mukaan palossa kuoli kolme henkilöä.

– Yksi henkilö pääsi pelastautumaan. Alkutietojen mukaan hän oli herännyt palovaroittimeen. Kolmea muuta mökissä ollutta ei kyetty pelastamaan, rikoskomisario Kirsi Huhtamäki Lapin poliisilaitokselta sanoo.

Huhtamäen mukaan palosta pelastunut ei tiettävästi loukkaantunut. Hän kertoo, että ulkopaikkakuntalainen, suomalainen seurue oli vuokrannut mökin ja oli lomailemassa Levillä. Huhtamäki ei kerro, minkä ikäisiä mökissä olleet olivat ja olivatko he esimerkiksi samaa perhettä tai sukua.

Poliisi tutkii palon syttymissyytä.

– Emme tässä vaiheessa epäile rikosta, Huhtamäki lisää.

Kolmen ihmisen kuoleman vaatineet tulipalot ovat harvinaisia Lapissa.

– En muista, että vastaavaa olisi tapahtunut Lapissa ainakaan lähivuosina, Huhtamäki toteaa.

Mökki tuhoutui palossa. Pelastuslaitos oli sammuttamassa paloa perjantaina aamulla vielä kello viiden jälkeen.

Vanha senkki seisoo rivitaloyksiön olohuoneessa kuin ei olisi muualla ollutkaan. Tytti Ripatti on maalannut sen valkoiseksi ja vaihtanut siihen uudet vetimet.

Senkillä on takanaan 50 kilometrin matka Kouvolasta uuteen kotiinsa Haminaan. Samoin sängyllä, astioilla – ja kassillisella kenkiä.

– Tämä oli viimeinen muuttokuorma. Osan huonekaluista myin serkuilleni Lahteen ja osan myin kirppiksellä, Tytti Ripatti kertoo.

Kaikki tavarat eivät mahtuneet uuteen asuntoon, koska siellä asuu myös Tytti Ripatin uusi avomies.

32-vuotias nainen on jättänyt taakseen kaupungin, josta hänellä on fyysisesti kipeitä muistoja. Ex-mies pahoinpiteli Ripatin monta kertaa ja lopulta raiskasi hänet.

Viime keväänä Ripatti kertoi Yle Uutisille kovan tarinansa. Hän oli menettänyt luottamuksensa ihmisiin.

Vuoden lopulla hän sai erään tärkeän puhelun. Jo ennen tuota puhelua oli tapahtunut paljon sellaista, joka sai hänet hymyilemään.

Rakkaus löytyi töistä

Kesällä 2018 Tytti Ripatti oli päässyt VR:lle koulutukseen ja sitä kautta töihin. Tuntui, että siivet kantaisivat. Koti oli löytynyt Kouvolan Tornionmäestä.

– Olin valmis, mutta vietin silti ensimmäisen viikon äidin luona. Piti vähän hakea sieltä vielä vauhtia, jotta laskeutuminen tuntui turvalliselta.

Samana kesänä Ripatti ihastui työkaveriinsa. Alkukesästä suhde ei edennyt moikkailuja pidemmälle, mutta sitten mies rohkaisi mielensä ja pyysi Ripattia veneilemään Loviisaan.

Sinne oli lähdössä myös miehen kavereita. Ripatille se ei ollut mikään läpihuutojuttu.

– Piti miettiä muutama päivä, koska vieraat ihmiset pelottivat. Olin hyvin varautunut.

Hän rohkaisi mielensä ja lähti mukaan. Miehen kavereilla oli Loviisassa vene, ja seurue vietti viikonlopun saaristossa.

– Tajusin, että tässä on kyse jostain isommasta.

Ripatti joutui pureskelemaan suhteen aloittamista monelta kantilta.

Kiviä polulla

Työpaikkaromanssi mietitytti, ja lisäksi takana oli väkivaltainen suhde.

– En uskaltanut hötkyillä ja luoda pilvilinnoja. Ihastuminen oli tosi jännittävää ja pelottavaa. Piti uskaltaa heittäytyä ja olla avoin ja oma itsensä.

Pariskunta kertoi suhteestaan työnantajalle ja päätti pitää työt ja suhteen erillään. Ripatti halusi kokeilla, mihin ihastuminen johtaa.

– Rakastuimme. Onneksi minun ei tarvinnut hirveästi avata menneisyyttäni. Mies oli lukenut tarinani, ja olemme puhuneet siitä.

Nyt suhde on kestänyt vajaan vuoden. Kivet polulla tuntuvat silti arjessa. Yhteen kiveen Ripatti potkaisi varpaansa viime viikolla, kun uuteen kotiin tuli kolme tuntematonta miestä.

Ovikello soi. Tytti Ripatti tiesi odottaa sitä. Isännöitsijän oli määrä tulla kahden muun miehen kanssa hakemaan vanhan hellan pois ja tuoda uusi tilalle.

Kun he tulivat, Ripatti ei olisikaan halunnut päästää heitä sisään.

– Koti on turva. Tuntui kuin nämä vieraat ihmiset olisivat tunkeutuneet sinne. Siinä vaiheessa en voinut enää kontrolloida tilannetta.

Vanhat muistot palasivat mieleen.

– Asuessani exäni kanssa Kouvolassa kämpässä ravasi koko ajan minulle tuntematonta porukkaa. Minulla ei ollut minkäänlaista sananvaltaa siihen, ketä meille saa tulla ja mihin kellonaikaan. Se oli hirveää.

Ongelmani tuntuvat välillä ihan lapsellisilta. Välillä mietin, voiko toinen kyllästyä tähän käytökseen. Tytti Ripatti

Uusi avomies oli onneksi kotona ja avasi oven. Ripatti pakeni toiseen huoneeseen.

– Oli päästävä äkkiä pois talosta. Menin syömään aamupalan olohuoneeseen ja puin nopeasti päälleni. Sitten lähdin töihin.

Se ei ollut ainoa kerta, kun Ripatti ylireagoi arkisiin asioihin.

Ongelmia kahvinkeitossa

Eräänä aamuna Ripatti huomasi, että kahvinkeitin piti oudon kovaa ääntä. Kahvi lorisi pannuun ihan eri tavalla kuin pitäisi. Hän ei millään keksinyt, mistä se johtui.

– Mies tuli tupakalta ja ihmetteli samaa. Sitten hän huomasi, että olin unohtanut laittaa pannuun yhden muoviosan.

Vanhassa elämässä Ripatti olisi saanut huudot ja ehkä mustelman. Uusi mies nauroi. Nauru oli hyväntahtoista vailla pienintäkään ironiaa.

– Huomasin, että saan mokata eikä maailma lopu siihen. Minulle ei huudettu eikä minua lyöty. Joskus vieläkin ihmettelen sitä. Voin pyöritellä silmiäni ja sanoa mielipiteeni ilman pelkoa siitä, että minut hakataan. Jos haluan mököttää, saan tehdä sen.

Ripatin on ollut vaikea luottaa siihen, että mies pysyy hänen elämässään. Tämä joutui etenkin alussa vakuuttelemaan jatkuvasti, ettei häviä mihinkään.

– Olen kertonut miehelle, kuinka kanssani kannattaa toimia. Ehkä sen takia hän suhtautuukin kevein mielin häiriöhetkiini.

Silti Ripatti ei aina kerro miehelleen heti, jos jokin painaa mieltä. Hellatapauksesta hän kertoi vasta viikon kuluttua.

– Ongelmani tuntuvat välillä ihan lapsellisilta. Eihän normaali ihminen reagoi hellanviemisiin noin. Välillä mietin, voiko toinen kyllästyä tähän käytökseen.

Näitä asioita Ripatti on pohtinut terapiassa, joka jatkuu yhä. Väkivalta parisuhteessa jättää usein hyvin syvät jäljet, jotka eivät parane ilman pitkäaikaista hoitoa.

Yhä useampi uhri hakee apua, mutta ei välttämättä sitä saa. Moni myös jää akuutin hoidon jälkeen vaille pitkäaikaista tukea.

Siksi turvakodit halusivat Tytti Ripatilta neuvoja.

Iso yleisö pelotti

Johanna Matikka luki Tytti Ripatin tarinan samana päivänä kuin se julkaistiin. Hän liikuttui siitä, kuinka rehellisesti ja kaunistelematta nuori nainen kertoi kokemastaan.

– Tytin kokemus oli erittäin raju. Hänen henkensä oli hiuskarvan varassa ja hän pelasti itsensä viime hetkellä. Tunnistin, että meillä on avopalveluissa asiakkaita samassa tilanteessa, perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntijana Ensi- ja turvakotien liitossa työskentelevä Matikka kertoo.

Pohdimme, miten on mahdollista, että lääkärit toimivat näin vielä nykypäivänä. Johanna Matikka

Liitto pyysi Ripatin puhumaan kokemuksistaan työntekijöilleen. Vaikka väkivaltaisissa suhteissa elävien ihmisten kanssa työskentely on heille tuttua, Ripatin tarina järkytti monia. Etenkin se, että Ripatti ohjattiin lääkäristä särkylääkkeiden kanssa takaisin väkivaltaiseen kotiin.

– Hän kävi monta kertaa lääkärissä, eikä häntä ohjattu mihinkään avun piiriin. Se herätti tuohtumusta ja vihaa. Pohdimme, miten on mahdollista, että lääkärit toimivat näin vielä nykypäivänä.

Kun puhelu tuli, Ripatti tunsi aluksi pelkoa. 50-henkinen yleisö tuntui hirveän isolta.

– Halusin kuitenkin jakaa oman kokemukseni, koska tiedän että on muita. Halusin myös, että auttajat saavat tietää myös sen toisen puolen. Sen, kun ei saa mistään apua.

Ensi- ja turvakotien liitto pyrkii nyt vaikuttamaan lääkäreiden ja muun terveydenhuollon tapaan suhtautua parisuhteessa väkivaltaa kokeneisiin. Ripatin kokemuksista liitto sai myös eväitä siihen, miten se voi auttaa väkivallan uhria toipumaan. Se työ voi viedä vuosia.

– Olemme 40 vuotta yrittäneet saada väkivallan uhrit avun piiriin. Seuraava askel on rakentaa heille kokonaisvaltainen tuki, jonka avulla he voivat elää hyvää elämää, sanoo perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Johanna Matikka.

Liitto on myös jakanut Ripatin tarinaa turvakoteihin ympäri maata. Se on käytössä sekä työkaluna että asiakkaiden luettavana. Turvakodeilla ja avopalveluillla oli viime vuonna lähes 6 500 asiakasta.

– Se voi olla voimaannuttava tarina samaa kokeneille. Väkivaltaisessa suhteessa voidaan sitkutella todella pitkään, koska irrottautuminen on tosi monimutkaista. Tytin tarina antaa toivoa, että niinkin vaikeasta tilanteesta voi selviytyä.

Moni kohtalotoveri sen onkin lukenut.

Viestejä tulee yhä

Tytti Ripatti saa vieläkin viestejä naisilta ja miehiltä, jotka elävät samassa helvetissä kuin hän vielä muutama vuosi sitten. Toiset kertovat, kuinka itse uskalsivat aikoinaan lähteä.

Viestejä on niin paljon, ettei Ripatti ole ehtinyt edes lukemaan kaikkia.

– Monet hakevat potkua lähteä suhteesta pois. Haluaisin vastata kaikille ja auttaa heitä, mutta aika ei riitä. On pakko valita.

Hän kertoo naisesta, joka on kirjoittanut useamman kerran.

Pari viikkoa sitten nainen kirjoitti tulleensa taas hakatuksi ja lähteneensä väkivaltaisen miehensä luota. Muutaman päivän kuluttua tuli uusi viesti.

– Viesti oli hyvin lyhyt. Nainen kertoi, että kaikki on hyvin. Ajattelin, että hän on palannut taas kotiin. Se on hirveän surullista. Sellaisesta suhteesta ei vain oteta tavaroita ja lähdetä. Se on pitkä prosessi, ja päätös pitää tehdä itse.

Kun Tytti Ripatti lähti, hän otti olkavarteensa tatuoinnin soturinaisesta. Nyt se on saanut seurakseen kirsikankukkia. Kuva jatkuu vielä.

– Ajattelen, että kukat pehmentävät soturinaisen kovuutta. On aina hyvä, että kovan kanssa on myös jotain pehmeää.

Ripatti lähti, mutta toipuminen on yhä kesken. Jollain tasolla se saattaa jatkua läpi elämän. Ripatti on miettinyt perheen perustamista, mutta sitten hän muistaa vankilassa istuvan ex-miehensä. Tämä vapautuu joskus.

– Helposti mietin, voiko hän tulla kostamaan. Tästäkin olemme puhuneet mieheni kanssa ja se on auttanut. On turha murehtia etukäteen sellaista, mitä ei välttämättä koskaan tule.

Kuplan vieressä

Askelet ylöspäin ovat pieniä, mutta samalla suuria. Julkisilla paikoilla paniikkikohtauksia saanut nainen kävi hiljattain yksin kaupassa ja ostamassa avaimenperän isosta kauppakeskuksesta.

Viime keväänä Ripatti kuvaili elävänsä kuplassa. Se oli väkivallan pelosta syntynyt turvapaikka, joka pullistui jokaisesta lyönnistä. Sinne Ripatti vetäytyi turvaan omaan maailmaansa.

Vielä yli vuosi suhteen päättymisen jälkeen Ripatti tunsi, kuinka kupla imaisi hänet vaikeissa paikoissa takaisin sisälleen.

Nyt Ripatti sanoo seisovansa jo kuplan ulkopuolella. Hän pääsee sinne silti halutessaan takaisin. Hellaepisodin jälkeen hän vietti kuplassa viikon.

– Kun tulee ylireagointi, pakenen kuplaan. Saatan olla siellä tunnin tai viikon. Sinä aikana kukaan ei revi minua sieltä pois eikä hylkää. Pääsen sieltä myös omin voimin pois.

Tulevaisuus näyttää nyt varsin mukavalta.

– Pussaamme joka aamu ennen töihin lähtöä. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että mies seisoo rinnallani. Hän on suuri tuki ja turva.

Lue myös:

Oma mies hakkasi ja raiskasi 30-vuotiaan Tytti Ripatin – nainen julkaisi kuvat ja kirjoitti presidentille, jotta kukaan ei enää epäröisi lähteä

Ohjaaja Dome Karukosken elokuva Taru sormusten herra -kirjojen kirjailijasta J.R.R. Tolkienista saa ensi-iltansa toukokuun alussa.

Se tarkoittaa, että hän antaa haastatteluja nyt aamusta iltaan. Vasta toinen suomalainen ohjaaja Hollywoodissa!

Tämä on silti vasta alkulämmittelyä.

Elokuvan todellinen markkinointikiertue maailmalla alkaa parin viikon kuluttua ja silloin haastatteluja voi olla päivässä 30. Mutta ohjaajaa ei tuleva jännitä.

Hän ja elokuva Tolkien ovat valmiita.

– Studio ei jätä mitään arvailujen varaan, joten leffa on testattu monta kertaa erilaisilla koeyleisöillä. Tiedämme jo, mistä yleisö tykkää, kertoi Karukoski Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

Itse asiassa testiyleisöjen palaute oli niin hyvää, että elokuvan tuotantoyhtiö aikaisti ensi-illan syksystä kevääseen.

Tärkeintä on tulla hyväksytyksi

Elokuva kertoo Tolkienin nuoruudesta, elämästä ennen kuin hän kirjoitti kuuluisat teoksensa.

Karukoski on itse suuri Tolkienin kirjojen fani, mutta kirjailijan nuoruuden vaiheissa oli myös ohjaajalle paljon uutta. Elokuva käsitteleekin ystävyyttä, rakkautta ja mielikuvituksen syntyä.

Sekä ulkopuolisuuden tunnetta.

Tolkien koki ulkopuolisuutta, koska jäi lapsena orvoksi. Karukoskea kiusattiin koulussa ja hän eli lapsuutensa ilman isää. Kun elämästä puuttuu jotain, tulee entistä suurempi tarve kuulua johonkin.

– Kun on tuollainen tausta, ystävät ovat tosi tärkeitä, jopa maanisella tasolla. Minäkin rupesin muokkaamaan itseäni, jotta voisin kuulua johonkin porukkaan. Jotta minut hyväksyttäisiin.

Kaiken takana on äiti

Ystävien lisäksi sekä Tolkienin että Karukosken elämässä tärkeä hahmo on ollut oma äiti. Tolkienin äiti ehti ennen kuolemaansa opettaa lapsilleen rakkauden kirjallisuuteen ja kieliin.

Karukoskellekin äiti on ollut enemmän kuin äiti.

– Hänestä tuli myös paras ystävä. Suhde oli erilainen, ei pelkästään vanhemmuussuhde vaan jopa symbioottinen.

Isään tutustuminen 14-vuotiaana oli Dome Karukoskelle kuitenkin tärkeää. Isä oli näyttelijä ja häneen tutustuminen opetti Karukoskelle paljon hänestä itsestään etenkin taiteilijana.

Elämänkokemukset ovatkin kääntyneet Karukosken elämässä lopulta vahvuudeksi.

– Koulukiusaaminen tuottaa ulkopuolisuuden tunteen, mutta myös näyttämisen halun ja kunnianhimon. Ja kun on terapoinut asian ja käsitellyt sen, siitä tulee vahvuus, moottori.

Moottori, joka vie Hollywoodiin saakka.

Katso Dome Karukosken koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja saksalaisen Energy Watch Groupin (EWG) tutkimusprojektin mukaan maailmanlaajuinen siirtyminen uusiutuvaan energiaan on paitsi mahdollista niin myös turvallista ja edullisempaa kuin fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan nojaava energiajärjestelmä.

Uusiutuvien energiamuotojen ja energian varastoinnin nopea kehitys tekee tutkimuksen mukaan mahdolliseksi hiilidioksidipäästöjen nollaamisen jopa ennen vuotta 2050, siis aiemmin kuin ennen on ajateltu.

Koko raportti on luettavissa englanniksi täältä.

Tutkimus on ensimmäinen, jossa tuodaan esiin kustannustehokas, kaikki sektorit kattava, maailmanlaajuinen polku kohti 1,5 asteen tavoitetta, jossa ei tarvita myöskään niin sanottua CCS-teknologiaa eli päästöjen poistamista ilmakehästä teknologian avulla.

Siirtymä voidaan uusien tutkimustulosten mukaan maksaa fossiilisista polttoaineista irtautumisesta syntyvillä säästöillä.

Muutos koskee tutkimuksessa kaikkia sektoreita, niin energiantuotantoa, lämmitystä, liikennettä kuin juoma- ja kasteluveden tuotantoa merivedestä, mikä kuluttaa paljon sähköä kuivissa maissa.

Vuonna 2050 maailman energiasta 69 prosenttia tulisi aurinkovoimasta, 18 prosenttia tuulivoimasta, kolme prosenttia vesivoimasta ja kuusi prosenttia bioenergiasta, tutkimus linjaa.

Fossiilisia polttoaineita ei mallinnuksen mukaan tarvittaisi tuolloin lainkaan, eikä myöskään ydinvoimaa eikä hiilidioksidin talteenottoa.

Käytännössä aurinkovoimaa pitäisi olla asennettuna 63 400 gigawattia ja tuulivoimaa 8 000 gigawattia ympäri maailman vuoteen 2050 mennessä.

Autot, lentokoneet ja laivat kulkisivat tällöin hiilineutraaleilla, synteettisillä polttoaineilla, joita valmistettaisiin tehtaissa vedystä ja hiilidioksidista.

Maailman ensimmäinen tuntitason mallinnus

Mallinnuksessa maailman energiantuotannon murros on simuloitu ja siihen on lisätty paikalliset saatavilla olevat uusiutuvan energian mahdollisuudet. Tutkimuksessa on mallinnettu maailman energian tuotanto ja kulutus tuntitasolla, viiden vuoden jaksoissa, 2015–2050 välillä.

Sähkön tuotannon ja kulutuksen pitää olla tasapainossa, vaikka ei tuule eikä aurinko paista. Siksi tuntikohtainen mallinnus on tärkeää, jotta tiedetään miten sähköä olisi riittävästi saatavilla koko ajan.

Kokonaan uusiutuvaan energiaan siirtyminen vaatii tutkimuksen mukaan massiivista sähköistymistä kaikilla energiasektoreilla.

Tutkimusta on tehnyt 14 maailman huippuluokan energiamurroksen tutkijaa, ja sen vetäjänä on ollut saksalainen Christian Breyer. Breyer toimii aurinkotalouden professorina LUT-yliopistossa Lappeenrannassa.

Tulokset perustuvat yli neljän vuoden tutkimukseen, datan keräämiseen ja tekniseen mallinnukseen.

Poliittinen tahto ratkaisee

Tutkijoiden mukaan energiamurros ei ole kiinni tekniikasta tai taloudellisuudesta, vaan poliittisesta tahdosta.

EWG ja LUT lupaavat myös, että mallinnuksen ja siihen liittyvän valtavan tietomassan perusteella tutkijat pystyvät kehittämään selkeät suuntaviivat kaikille maailman maille, miten siirtyä uusiutuviin energialähteisiin.

– Tutkimus näyttää, että kaikki maat voivat ja niiden pitäisi nopeuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteuttamista. Siirtymä 100-prosenttisesti puhtaisiin, uusiutuviin energialähteisiin on hyvin realistinen jo nyt, koska teknologiat ovat saatavilla, Breyer sanoo tiedotteessa.

– Siirtymä uusiutuviin energialähteisiin maailmanlaajuisesti ei ole vain mahdollista, mutta myös taloudellisesti järkevää, sanoo professori, energia-, liikenne- ja ympäristöosaston johtaja Claudia Kemfert Saksan taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.

Lue myös:

Professori: Bensiini- ja dieselautoihin voisi tankata synteettistä polttoainetta 2030 – Neste: Varmasti tämä on polttomoottoreille yksi ratkaisu

Fortumin suunnitelma Norjassa: Hiilidioksidi napataan talteen voimalaitoksen piipusta ja haudataan merenpohjaan

Tutkijat: Auringosta ja tuulesta halvin energiamuoto

Tutkijaryhmä lyö laskelmat pöytään – Suomeen rakennettava yli 100 000 aurinkovoimalaa 2050 mennessä

Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä kehittää keinoja hillitä bakteerien nopeasti yleistyvää vastustuskykyä antibiooteille.

Vastustuskyky toimii siten, että bakteerit tuottavat entsyymejä, jotka pilkkovat antibiootteja. Lopputulos on se, että antibiootit eivät enää tepsi tulehduksiin.

Akatemiatutkija Matti Jalasvuoren mukaan bakteerit muuttuvat vastustuskykyisiksi antibiooteille pääasiassa kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se tutumpi: antibiootteja käytetään paljon, ja kuureista jäävät henkiin ne bakteerit, jotka kestävät antibiootteja parhaiten. Toinen syy on se, että bakteerit voivat siirtää geenejä toisilleen. Ne voivat siis muuttua vastustuskykyisiksi myös ilman antibiootteja.

– Etenkin hankalia sairaalainfektioita aiheuttavien suolistoperäisten bakteerien kuten Escherichia colin ja Klebsiella pneumoniaen antibioottiresistenssin syynä on usein geeninsiirto bakteereiden välillä, kertoo Jalasvuori Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.

Molemmat bakteerit kuuluvat yleisimpiin tulehdusten aiheuttajiin.

Bakteerit jakamaan vastustuskykyä tuhoavia geenejä

Jalasvuoren johtama ryhmä kehittää bakteereja, jotka käyttävät hyväkseen bakteerien kykyä jakaa geenejä keskenään.

Ryhmä on kehittänyt bakteereja, jotka levittävät resistenssin sijaan vastustuskykygeenejä tuhoavaa perimäainesta. Geneettisesti muokattuihin bakteereihin on liitetty niiden omaan immuunipuolustukseen liittyviä CRISPR-geenielementtejä.

Bakteerisolussa CRISPR tunnistaa vastustuskyvyn tuottavan geenin ja tuhoaa sen.

– Tämän elementin siirtyminen bakteeriin tekee aiemmin vastustuskykyisestä bakteerista jälleen herkän antibiooteille, Jalasvuori tiivistää.

CRISPR-elementit voidaan siirtää harmittomiin bakteereihin, joiden avulla elementit voidaan viedä esimerkiksi suolistoon ja sitä kautta osaksi ihmisen luonnollista bakteeristoa.

Jane ja Aatos Erkon säätiö on myöntänyt tutkijaryhmälle 255 000 euron avustuksen geeninsiirtotutkimuksiin.

Tutkimusartikkeli Midbiotics: conjugative plasmids for genetic engineering of natural gut flora on julkaistu Gut Microbes -lehdessä.

Lue myös: Superbakteerit yleistyvät, pitääkö niitä pelätä? – Viisi tärkeintä faktaa superbakteereista

Bakteerit selättävät antibiootit yllättävän monilla keinoilla

Professori huolissaan antibioottien tehon heikkenemisestä: "Ihmisiä menehtyisi tavallisiin infektioihin, joita tällä hetkellä pystymme hoitamaan"

Hömötiaisen laulua ei kuulu. Tietokirjailija ja tutkiva toimittaja Juha Kauppinen yrittää kuunnella korvat höröllään. Vain teiden humina kuuluu kaukaa. Huhtikuinen räntäsade leijailee hiljalleen.

Ei ole ihme, että laulua ei kuulu. Huonolla kelillä linnut ovat metsissä hiljempaa. Mutta toinen syy on, että hömötiaisten määrä on romahtanut Suomessa. Vähän yli kymmenessä vuodessa kannasta on kadonnut puolet. Muutos on dramaattinen, kun kyseessä on tavallinen metsien laji.

Hömötiainen luokiteltiin vielä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi lajiksi. Vuonna 2015 se sai luokituksen vaarantunut, ja nyt julkaistussa arviossa hömötiainen on jo erittäin uhanalainen.

Elämän monimuotoisuus ei ole koskaan identtistä kahdessa eri paikassa. Ei ole olemassa kahta keskenään täysin samanlaista suota tai metsää. Pohjoinen havumetsävyöhykkeemme muuttaa muotoaan koko matkan Oslosta Nova Scotiaan, Norjasta Kanadan itärannikolle. Juha Kauppinen

Kauppinen on harrastanut luontoa 30 vuotta. Jo 10-vuotiaana hän pyöräili ja kiikaroi lintuja täällä Hämeenlinnan naapurikunnassa Hattulassa. Lapsuuden mökki sijaitsi tämän metsän lähellä.

– Näissä metsissä näin ja kuulin elämäni ensimmäisiä varpuspöllöjä, pyitä, hiirihaukkoja ja mehiläishaukkoja. Nuo kaikki lajit ovat sittemmin taantuneet, ja ne on 2000-luvulla luokiteltu uhanalaisiksi, Kauppinen kertoo.

Lapsuuden metsästä pieni palanen, muutama hehtaari, on säilynyt lähes luonnontilaisena. Vihreän sävyt loistavat laidasta laitaan, valtavat kuuset kaartuvat polun ylle. Harvat pystyssä olevat lahopuut on käytetty tehokkaasti hyödyksi; näyttäisi siltä, että palokärki, käpytikka ja hömötiainen ovat hakanneet pesäkolonsa samaan runkoon, eri korkeuksille kuin luonnon omaksi kerrostaloksi.

Mutta puuttomia hakkuuaukkoja on siellä täällä. Iso osa metsästä on harvennettu. Saman kokoisia männyn runkoja seisoo harvakseltaan kangasmaalla. Aluskasvillisuus puuttuu. Kauppinen ei halua syytellä metsänomistajaa lapsuuden maisemansa tuhoamisesta. Hän lohduttautuu sillä, että edes pieni osa vanhasta metsästä on jäljellä. Silti huolettaa.

– Metsän eläimet eivät tunnista tällaista enää metsäksi, Kauppinen sanoo.

Metsäluonnon yksipuolistuminen ja pirstaloituminen ovat suurin syy lajiemme uhanalaisuuteen.

Suomessa avohakattiin vuonna 2017 jalkapallokentän verran metsää joka toinen minuutti. Etelä-Suomessa luonnontilaisia metsiä on vain muutama prosentti pinta-alasta. Juha Kauppinen

Juuri julkaistussa kirjassaan Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista Kauppinen puhuu tavallisuuden katoamisesta. Enää uhanalaisia lajeja eivät ole ainoastaan saimaannorppa, susi tai ahma. Monet ennen runsaat ja koko Suomessa tavalliset lajit ovat vähentyneet nopeasti. Näin on käynyt hömötiaisen lisäksi esimerkiksi varpuselle, pajusirkulle, selkälokille, ketoneilikalle ja meritaimenelle.

– Se on merkki ekosysteemin isosta mullistuksesta, jotka ovat aina arvaamattomia.

Joka yhdeksäs Suomen luonnon eliölajeista on uhanalainen, ja uhanalaistuminen kiihtyy koko ajan. Suomen selkärankaisista eläimistä lähes kolmasosa on uhanalaisia. Suurin osa äärimmäisen tai erittäin uhanalaisista lajeista on lintuja, kuten tunturipöllö, peltosirkku, kuningaskalastaja, suokukko, tervapääsky, piekana, huuhkaja, selkälokki, varpunen, haahka ja viherpeippo.

– Se, että koko ajan häviää lajien paikallisia populaatioita, on iso riski. Ekosysteemit ovat monimutkaisia ja laajoja kokonaisuuksia. Tunnetaan tapauksia, joissa yhden lajin poistuminen tai uuden lajin tuleminen on aiheuttanut isoja mullistuksia, Kauppinen sanoo.

Miten kuusi lajia voi pelastaa monimuotoisuuden?

Kauppisen kirja kertoo Suomen luonnon monimuotoisuudesta ja sen hupenemista. Siinä on kuusi päähenkilöä: kultasirkku, kuukkeli, ruusuruohomaamehiläinen, isonuijasammal, taimen ja jääleinikki.

– Nämä kuusi lajia ovat herkkiä spesialistilajeja, joiden häviäminen liittyy isoihin kehityskulkuihin. Niiden hupeneminen selittää myös kymmenien muiden lajien köyhtymistä ja ekostysteemien muutosta, Kauppinen selittää.

Hänen mukaansa pelkästään näiden kuuden lajin suojeleminen voisi pelastaa ison osan suomalaisen luonnon monimuotoisuudesta.

– Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ja köyhtymisen estäminen ole vaikeaa. Otetaan vain muutama laji ja katsotaan, että ne esiintyvät luonnollisilla elinalueillaan elinvoimaisina. Silloin olisi rikkaita ekosysteemejä, Kauppinen selittää.

Nämä kuusi lajia ovat eräänlaisia sateenvarjolajeja. Niiden suojelulla suojellaan monia muita lajeja. Mutta: Jotta näin kävisi, lajit pitäisi Kauppisen mukaan suojella ehdoitta, jopa ohi ihmisten etujen.

– Jos asettaisimme nämä eliölajit kaiken muun toiminnan yläpuolelle ja päättäisimme, että mikään mitä teemme ei vähennä näitä lajeja, niin se veisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ihan hirveän paljon paremmalle tolalle.

Kuulostaa yksinkertaiselta.

Mutta aivan yksinkertaista se ei tietenkään ole. Elinkeinotoimintamme pitäisi suunnitella niin, että lajien elinolosuhteita ei enää heikennettäisi. Se vaatisi esimerkiksi todella radikaaleja tekoja metsien talouskäytössä.

– Kun lajin säilyttäminen ja elinkeinotoiminta asetetaan vastakkain, elinkeinotoiminta voittaa aina. Aina voidaan sanoa, että se on vain yksi populaatio, että onhan näitä populaatioita. Mutta kaikki populaatiot ovat vain yksittäisiä, ja lopulta tulee vastaan se viimeinen.

Kuukkelit eivät tiedä, kiihdyttääkö niiden asuttamien metsien hakkuita selluntuotanto vai energiantuotanto ja onko kyse pää- vai sivuvirroista. Mutta metsät vähenevät, sen ne huomaavat. Juha Kauppinen

Kauppisen kuudella avainlajilla on jokaisella omat häviämisen syynsä, kuten liika metsästys, elinympäristöjen tuhoaminen tai ilmastonmuutos. Jokainen laji edustaa myös omaa elinympäristöään. Moni niistäkin on uhanalainen.

– Kuudella lajilla ei tietenkään koko luontoa pelasteta, koska joukossa ei ole monien tärkeiden elinympäristöjen lajeja, kuten meriekosysteemien, kallioketojen tai lähteiden lajeja.

Kauppisen ajatusleikissä, jossa nämä kuusi avainlajia asetetaan kaiken muun edelle, tehtäisiin näin:

• Isonuijasammalen säilymiseksi suojeltaisiin Suomen vähät lettosuot, jotka ovat isonuijasammalen elinpaikkoja ja ennallistettaisiin aiemmin ojitettuja soita.

• Kuukkelille synnytettäisiin yhtenäisiä, luonnontilaisia metsäalueita jättämällä metsiä hieman nykyistä enemmän kokonaan metsätalouden ulkopuolelle.

• Taimenille vapautettaisiin jokia, poistettaisiin joiltakin reiteiltä vesivoimaloiden patoja ja muita vaellusesteitä.

• Ruusuruohomaamehiläiselle synnytettäisiin lisää ketoja ja niittyjä, joilla ruusuruohot, sen ravintokasvit, voisivat kasvaa. Tämä auttaisi myös satoja muita keto- ja niittylajeja.

• Kultasirkun on vienyt Kiinan ja Kaakkois-Aasian massiivinen pikkulintupyynti. Sitä suitsittaisiin ja lopetettaisiin kosteikkojen raivaaminen Venäjällä kultasirkkujen muuttoreitin varrella.

• Jääleinikki on katoamassa ilmaston lämpenemisen takia, joten se vaatisi ilmastotoimia, lämpenemisen torjuntaa.

Luonnon suojelu on ihmisen suojelua

Mitä väliä on sillä, jos hömötiainen katoaa?

Virallinen vastaus on, että Suomi on sitoutunut kansainvälisillä sopimuksilla estämään monimuotoisuuden katoamisen, siinä onnistumatta. Kauppisen oma vastaus on kirjan pituinen: 350 sivua.

– Minua vaivasi se, että en osannut selittää mitä pahaa on siinä, että monimuotoisuus hupenee.

Ihminenkään ei elä ilman ekosysteemejä. Siksi luonnon suojeleminen on lopulta myös ihmisen suojelua. Lajien ja ekosysteemien olemassaolo takaa oman olemassaolomme.

– Elinympäristöstämme tulee meille sitä huonompi paikka elää, mitä enemmän lajeja katoaa. Esimerkiksi tuholaishyönteisten massaesiintymiset voivat olla katastrofaaliset seuraavan 20 vuoden aikana, ja joudutaan esimerkiksi käyttämään paljon myrkkyjä, jos lintuja ei enää ole syömässä hyönteisiä.

Ja vaikka ekosysteemit palautuisivatkin, niin kuin ne ovat tehneet sukupuuttoaaltojen jälkeen, se kestää miljoonia vuosia.

– Säilymme ehkä hengissä, vaikka hyönteiset katoaisivat. Mutta haluammeko sellaista elämää? Haluammeko elää ilman luontoa?

Sitaattinostot ovat otteita Juha Kauppisen kirjasta Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista.

Lue myös:

Mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet? Tältä sivulta voit tutkia selkärankaisten lajien tilannetta. Jokaisen lajin kohdalta näet uhanalaistumisen syyt sekä tulevaisuudessa vaikuttavat uhkatekijät.

Toimittaja-kirjailija Johanna Vehkoon ja oululaisen kaupunginvaltuutettu Junes Lokan välistä oikeudenkäyntiä pidettiin jo etukäteen tärkeänä kunnianloukkauksen rajojen määrittelemisessä. Esimerkiksi rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi aikaisemmin Ylelle, että hän pitää oikeudenkäyntiä vihapuheen määrittelemisen kannalta ennakkotapauksena.

Vehkoo tuomittiin tänään sakkotuomioon kaupunginvaltuutetun Junes Lokan nostamasta kunnianloukkaussyytteestä. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Vehkoon 15 päivän päiväsakkoon.

Vehkoo julkaisi Facebook-kirjoituksen vuonna 2016, jossa hän nimitti Lokkaa muun muassa rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi. Facebook-päivytyksessään Vehkoo kertoi, että Lokka aikoi tulla häiriköimään tapahtumaan, jossa Vehkoon piti esiintyä. Kirjoitus on julkaistu rajatulle ihmisjoukolle, ja joku on kopioinut sen ja levittänyt sitä.

Vehkoo toi oikeuteen todisteita siitä, että Lokka on natsiaatteen ja rasismin kannattaja. Oikeus katsoi, että sillä ei kuitenkaan ole väliä, onko Lokka natsiaatteen ja rasismin kannattaja, sillä Vehkoon käyttämät sanat olivat haukkumasanoja, joilla hän pyrki loukkaamaan Lokkaa.

Lue tästä jutusta tarkemmin syytteestä ja tuomiosta.

Yle kysyi kahdelta viestintäoikeuden asiantuntijalta, mitä mieltä he ovat toimittajan saamasta tuomiosta.

"Oikeus ei vaikuta olevan sama kaikille"

Viestintäoikeuden dosentti ja julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosen mukaan oikeus on päätynyt pitämään sanaa natsi hyvin voimakkaana ilmauksena ja niin voimakkaana, että sitä ei voinut käyttää edes poliittisesta toimijasta ilman rangaistusta.

Hän toteaa sähköpostiviestissään, että kunnianloukkauksen raja on tuomiolla asetettu alas.

– Vehkoon tapausta ei olisi ehkä kaikkialla Suomessa edes tutkittu, syytetty saati tuomittu.

Neuvosen mukaan vaikuttaa, että tuomiot myös vaihtelevat eri puolella Suomea ja samaa kertoo Helsingin Sanomien taannoin julkaisema juttu.

– Tapaus varmaan etenee hovioikeuteen, mutta on selvää, että kunnianloukkausten tutkinta-, syyttämis- ja tuomitsemiskäytäntöjä on selvitettävä ja tutkittava. Oikeus ei vaikuta olevan sama kaikille.

Oikeustieteen tohtori Riitta Ollila ei ole yllättynyt oikeuden antamasta tuomiosta.

– Natsi ja rasisti ovat loukkaavia termejä, kohdistuivat ne keneen tahansa. Toimittajienkin pitää olla varovaisia, että ei rupea kovin tunteenomaisesti puhumaan, ettei syytteille tule aihetta.

Ollilan mukaan tuomio on linjassa yleisen oikeuskäytännön kanssa, mutta muistuttaa, että Vehkoolla on ollut huoli toimittajiin kohdistuneesta häirinnästä. Ollilan sanoo, ettei Vehkoo ole kirjoittanut päivystystä laajalle yleisölle, vaan se on ollut yksityinen reaktio.

– Hän on ollut väsynyt ja rasittunut siinä tilanteessa. Täytyy kuitenkin muistaa se, että kun jakaa päivityksen parin sadan hengen ryhmälle, on siinä aina riski, että se leviää ryhmän ulkopuolelle.

Vehkoo on ollut huolissaan toimittajiin kohdistuneesta häirinnästä. Riitta Ollila

Ollila ei muista vastaavaa tapausta, että toimittajaa olisi tuomittu kunnianloukkauksesta.

– Kun toimittajat julkaisevat kritiikkiä netissä tai somessa, on kielenkäyttö yleensä hyvin asiallista.

Vehkoo aikoo valittaa tuomiostaan. Tästä johtuen tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Puolestaan Lokan edustaja Teemu Lamberg kertoi aikaisemmin tänään Ylelle, että ei vielä tiedä, aikooko Lokka valittaa tuomiosta.

Tapauksesta tekee erikoisen lisäksi se, että myös Lokan puheita on puitu käräjillä. Hänellä on lainvoimainen tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Samana päivänä, kun oikeus antoi tuomion Vehkoolle, Oulun syyttäjänvirasto tiedotti, että Lokkaa vastaan on nostettu syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Viime viikolla Lokkaa vastaan nostettiin myös syytteet neljästä kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.

Onko suomalainen sananvapaus uhattuna?

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kommentoi pian tuomion jälkeen Ylelle, että nyt annettu tuomio voi yllyttää nettihäiriköitä, mikä taas voi vaikuttaa negatiivisesti toimittajien työhön.

Viestintäoikeuden dosentti ja julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen kuitenkin varoo vetämästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä kyseessä on vasta käräjäoikeuden tasolla käsiteltävä asia.

– Julkisena tapauksena tietysti vaikuttaa asenteisiin, mutta oikeudellisesti pitää odottaa ylempien asteiden tuomioita.

Neuvosen mukaan konkreettisia vaikutuksia on myös hankala arvioida yleisellä tasolla, koska tässä tapauksessa Vehkoo on esittänyt väitteensä somessa yksityishenkilönä.

– Eri asia on, jos joku väittää lehdessä toista ihmistä rasistiksi tai natsiksi.

Vehkoon tapausta ei olisi ehkä kaikkialla Suomessa edes tutkittu. Riku Neuvonen

Suomi on ollut pitkään maailman ykkösmaa sananvapausvertailussa. Noin vuosi sitten julkaistussa raportissa Suomi oli neljäntenä.

Oikeustieteen tohtori Riitta Ollilan mukaan Johanna Vehkoon saama tuomio voi vaikuttaa Suomen sijoitukseen sananvapausvertailussa.

– Jos katostaan asiaa siltä kannalta, että Vehkoo on ollut huolissaan toimittajiin kohdistuneesta häirinnästä, vaikka hän onkin sen ilmaissut tökeröllä tavalla.

Riku Neuvonen kertoo, että tämän vuoden sananvapausvertailun indeksi on jo tehty.

– Ensi vuoden vertailuun vaikuttaa se, onko asia raportoijien muistissa ja kuinka osuu kysymyspatteriin: vertailuhan on toimittajajärjestöjen tekemä ja kiinnittyy joukkotiedotukseen, tässähän Vehkoo on enemmän yksityishenkilö somessa.

Lue myös:

Toimittaja tuomittiin kunnianloukkauksesta, kun hän kutsui oululaista kaupunginvaltuutettua natsiksi ja rasistiksi

Oululaista kaupunginvaltuutettua vastaan on nostettu syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan

Toimittajan ja kaupunginvaltuutetun oikeudenkäynti on merkittävä tapaus vihapuheen rajanvedossa – "Saako varasta nimittää varkaaksi?"

Vanhempain-, sairaus- ja luovutuspäivärahat, erityishoitoraha ja kuntoutusraha määräytyvät vuoden 2020 alusta uusin perustein vuosituloista, kertoo Kela.

Vuositulo lasketaan jatkossa 12 kalenterikuukaudelta, jotka ovat edeltäneet etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta, kerrotaan tiedotteessa. Kelan mukaan tämä vastaa nykyistä paremmin asiakkaan todellista tulotasoa.

Jos esimerkiksi oikeus äitiysrahaan alkaa toukokuussa 2020, lasketaan vuositulo huhtikuuta edeltävältä 12 kuukauden ajalta.

Nykyisellään esimerkiksi vanhempainpäivärahat lasketaan yleensä verotuksessa vahvistettujen edellisvuoden työtulojen perusteella tai vaihtoehtoisesti myös päivärahaa edeltävien kuuden kuukauden ajalta. Uusi malli korvaa nämä ja edeltäviin etuuksiin perustuvat työtulot päivärahan perusteena.

Vuositulosta ei enää vähennetä tulonhankkimismenoja. Vuosituloa laskiessa otetaan huomioon palkkatulot, yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukainen työtulo ja tietyt etuudet.

Tulevana sunnuntaina ovilla kiertävät taas pikkunoidat, puput ja kissat ovelta ovelle herkkujen toivossa. Joka vuosi virpomaperinteestä syntyy myös kiistoja: mikä on oikea virpomispäivä, milloin palkka kuuluu saada ja miten virpoja saa pukeutua?

Oikeaoppisuudesta väitellessä on hyvä muistaa, että palmusunnuntain virpomisperinne on yhdistelmä itää, länttä ja pakanallisuutta. Perinne on elänyt ja muuttunut vuosien varrella usein.

Keräsimme muutamia faktoja virpomiseen liittyen.

1. Virpomisen juuret ovat pakanallisessa perinteessä

Virpomisen juuret ovat muinaisessa pakanallisessa tavassa karkoittaa oksan heilautuksella pahoja henkiä. Erityisesti kotieläimet oli tapana saattaa keväällä ensi kertaa laitumelle huiskimalla niitä karjaonnea tuovilla vitsoilla.

Kristinuskon levitessä vitsat siirtyivät kuvaamaan palmunoksia, joilla kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta. Pohjoisilla levysasteilla paju oli varhaisen kukintonsa vuoksi sopiva palmun korvike.

Virpominen on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja kuin pahan karkottajanakin.

2. Ortodoksien vitsat siunataan kirkossa

Kristillisen tradition mukaan virpovitsat kuuluu siunata palmusunnuntaita edeltävän Lasaruksen lauantain iltajumalanpalveluksissa. Vihkivedellä siunaamisen mukana oksiin siirtyy tämän näkemyksen mukaan "Jeesuksen väkeä" aina Jerusalemin palmunlehvätervehdyksen ajoilta.

Nykyisin siunaaminen kuuluu meillä enää ortodoksiseen perinteeseen, sillä protestanttisen kirkon piirissä siunaaminen kiellettiin "katollisena tapana" Örebron kirkolliskokouksessa 1529.

Esimerkiksi Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä talkootyöläiset valmistavat ennen Palmusunnuntaita satoja vitsoja, jotka sitten jaetaan kirkkokansalle.

3. Oikeaoppinen vitsa on kolmihaarainen

Ihanteellisessa pajunoksassa on kolme haaraa, joihin kiinnitetään hellyydellä tehdyt kolme paperista kukkaa.

Luku kolme symboloi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Materiaalina voidaan käyttää mitä tahansa paperia. Aikoinaan tarkoitukseen säästettiin karamellipapereita, pula-aikana jopa sanomalehdistä leikatut suikaleet ovat kelvanneet.

Nykyään käytetään lähinnä silkki- ja kreppipaperia sekä värjättyjä sulkia.

Käytännössä koristelu on makuasia, mutta kohtelun pitää olla kunnioittava.

Tradition mukaan vitsa on kertakäyttöinen. Virpomisen jälkeen se kuuluu kiinnittää mahdollisen kotialttarin ikonin taakse ja säilyttää koko pääsiäiskauden eli helatorstaihin saakka.

Sen jälkeen se kuuluisi hävittää polttamalla.

4. Pikkunoidat alkoivat saada palkkaa 1800-luvulla

Koko Suomeen levinnyttä läntistä perinnettä edustavat meillä palmusunnuntaina kiertelevät pikku noidat.

Tapa sai alkunsa vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan pääsiäisen aluspäivinä Kristuksen levätessä haudassa, pääsevät pahat voimat riehumaan ja noidat ja trullit tekevät tihutöitä ja lentävät paholaisen juhliin Kyöpelinvuorelle.

Tästä syntyi Ruotsissa 1800-luvun alussa muun muassa kirjailija Selma Lagerlöfin kuvaama perinne, jossa pikkutytöt kiertelivät kaupungeissa pitkissä hameissa, huivit päässä, kasvot maalattuina ja kahvipannut käsissä toivottamassa hyvää pääsiäistä.

Pikkunoitaperinne rantautui tuoreeltaan myös Pohjanmaan ruotsinkielisille alueille ja on nykyisin osin sulautunut yhteen karjalais-ortodoksisen virpomisperinteen kanssa. Kaikki ortodoksit eivät ole tästä kovinkaan mielissään.

Virpojat saivat palkkansa alunperin vasta paaston päätyttyä pääsiäisenä, ja se oli joko punaiseksi maalattu kananmuna, suklaamuna tai vastaavaa. Nykyisin ovella seisova pikku trulli tahtoo palkkansa heti käteensä ja mahaansa.

5. Loruja voi keksiä myös itse

Virpomisloruja on kerätty talteen kymmeniä, varsinkin Karjalasta.

Jokainen voi niistä vapaasti muotoilla omansa. Myös itse keksiminen on sallittua.

Tässä sen "Virvon varvon tuoreeks terveeks" -lorun lisäksi pari käyttökelposta:

Mie se virvon vitsasella,

varvon pajunoksalla.

Toivon sulle terveyttä

vitsan myötä virkeyttä.

Mie se virvon viisahasti,

taputtelen taitavasti,

rikkahaksi,rakkahaksi,

ison talon isännäksi,

viien piian pitäjäksi,

nejän lehmän kaitsijaksi.

Isännälle ihravatsa,

emännälle perä leveä,

veikolle hyvä hevonen,

tyttärelle punaiset posket.

Katso juttu Valamon pääsiäisvalmisteluista:

Joukko brittiparlamentaarikkoja vaatii, että Britannia luovuttaa Wikileaksin perustajan Julian Assangen Ruotsiin. Assangea on epäilty Ruotsissa raiskauksesta.

Yli 70 brittiparlamentaarikkoa vaati luovuttamista kirjeessä, jonka he lähettivät Britannian sisäministerille Sajid Javidille. Kirje on osoitettu myös opposition labourin sisäasioista vastaavalle Diane Abbottille.

Allekirjoittajien mielestä Assangea koskevat raiskaussyytteet olisi syytä tutkia virallisesti Ruotsissa. Kirjeessä vaaditaan, että Britannia lähettää voimakkaan viestin seksuaalirikosten tutkinnan ensisijaisuudesta ja rikosepäilyjen vakavuudesta.

Kirjeen ensimmäinen allekirjoittaja Stella Creasy julkaisi koko kirjeen Twitterissä.

Parlamentaarikot ovat myös huolissaan siitä, tiesivätkö Ruotsin viranomaiset Assangen pidätyksestä etukäteen.

Kirjeestä uutisoivat muun muassa sanomalehti Guardian ja Ruotsin yleisradioyhtiö SVT.

Yhdysvallat tahtoisi Assangen vastaamaan syytteisiin

Assage pakeni Ecuadorin Lontoon-lähetystöön vuonna 2012, ettei häntä luovuteta Ruotsiin vastaamaan seksuaalista hyväksikäyttöä ja raiskausta koskeviin syytöksiin. Assange on kieltänyt syytökset.

Raiskaustutkinta lopetettiin vuonna 2017, mutta epäilty rikos vanhenee Ruotisssa vasta elokuussa 2020. Ruotsin syyttäjä on sanonut pohtivansa, avataanko raiskaustapaus uudelleen. Muut syytökset ovat jo vanhentuneet.

Assange pidätettiin Lontoossa torstaina. Hän ehti viettää Ecuadorin lähetystön seinien sisällä melkein seitsemän vuotta.

Ecuador oli aiemmin antanut Assangelle maansa kansalaisuuden, mutta perui sen. Ecuadorin mukaan Assange on rikkonut kansainvälisiä sopimuksia.

Yhdysvallat on vaatinut Assangen luovuttamista, sillä se syyttää häntä salaliitosta ja yrityksestä murtautua tietojärjestelmiin. Luovutuspyyntöä on määrä käsitellä toukokuussa.

Lue lisää:

Julian Assange piileskeli suurlähetystössä seitsemän vuotta – näin Wikileaks-vuotajan oikeustapaus on edennyt

Itämeren turskakannat ovat huvenneet lähelle sukupuuttoa, kertovat ympäristöjärjestöt. Järjestöt ovat lähettäneet EU:n kalastusministereille kirjeen, jossa vaaditaan turskan kalastuksen lopettamista Itämeren alueella välittömästi.

Turskan oloja kurjistavat monet tekijät, joista kaikista ei ole täsmällistä tutkimustietoa. Turskat kärsivät maksasairauksista. Kalojen on myös vaikea löytää ravintoa, joten ne kärsivät aliravitsemuksesta.

Olennaisin tekijä kuitenkin on ylikalastus. Vaikka kalastusmääriä on supistettu huomattavasti, nykyinen kanta ei kestä tätäkään rasitusta.

Eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen komissiolle lähettämässä kirjeessä todetaan, että turskan tilanne saattaa pysyä kriittisenä, vaikka kalastusta ei olisi lainkaan.

Järjestöjen mukaan ainoa keino, millä ihminen voi vaikuttaa turskan tilanteeseen on kalastuksen lopettaminen.

Kun tanskalainen tutkimusalus teki tutkimusta Itämerellä viime talvena, se sai saaliikseen enemmän roskia kuin turskaa.

"Zombikaloja"

Aftonbladet-lehti on haastatellut Coalition Clean Baltic -järjestön kalastuspolitiikasta vastaavaa Nils Höglundia. Hän kertoo sukeltajien joutuneen katsomaan kammottavaa näkyä.

– Turskat uivat pohjassa ympäriinsä ja etsivät ruokaa, mutta eivät kasva. Ne turskat, joita näimme, eivät edes muistuta turskaa. Niillä on suuri pää, mutta muu osa kalan ruumiista on täysin näivettynyt ravinnonpuutteen takia.

Tutkijat ovat varustaneet "zombiturskia" merkeillä voidakseen tutkia niiden ongelmien syitä. Tutkimus ei kuitenkaan ole onnistunut, koska kaikki merkityt turskat ovat kuolleet runsaan vuoden kuluessa merkinnästä, kertoo Höglund.

Höglundin mukaan Itämeren ekosysteemi on epätasapainossa. Jäljellä olevia turskia pyydetään aivan alimittaisina, joten pyydyksiin jääviä heitellään heitellään takaisin mereen. Eloon jäävät kalat ovat stressaantuneita.

Suomi avainasemassa turskan pelastamisessa

Ympäristöjärjestöt muistuttavat, että EU on sitoutunut lopettamaan ylikalastuksen ensi vuoden loppuun mennessä. Ylikalastusongelma on pahin Välimerellä ja Mustallamerellä, mutta turskan tilanne osoittaa, ettei Itämerenkään kalastus ole kestävää.

Suomi on EU:n puheenjohtajamaa heinäkuun alusta vuoden loppuun. Syyskussa tehdään päätös EU:n ensi vuoden kalastuskiintiöistä. Suomen on pidettävä huoli, että päätökset perustuvat tutkittuun tietoon ja niistä pidetään kiinni järjestöt vaativat.

Turskan merkitys on Suomen aluevesillä vähäinen. Suomen vedet ovat liian vähäsuolaisia, jotta turska lisääntyisi näillä vesillä.

Turskatilanteen erikoisuus on kuitenkin Ahvenanmerellä vielä elävä pieni populaatio, joka nauttii edellisen suolapulssin annista, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Tapani Veistola. Ahvenanmeren turskat ovat oikein hyvinvoivia, mutta niiden yksilömäärä on niin pieni, ettei se muuta Itämeren koko kuvaa.

Suomalainen rauhanturvaaja on loukkaantunut Irakissa perjantai-iltana tapahtuneessa vahingonlaukauksessa. Rauhanturvaajan pistooli laukesi asetta käsiteltäessä ja luoti osui hänen omaan reiteen, Maavoimat kertoo.

Maavoimien mukaan onnettomuus tapahtui tukikohdan sisällä suomalaisten majoituksessa. Rauhanturvaaja sai paikan päällä välittömästi ensiapua ja hänet evakuoidaan jatkohoitoa varten Bagdadiin. Tilanteesta ei aiheutunut vaaraa sivullisille.

Maavoimien valmiuspäällikkö eversti Pasi Hirvonen kertoo Ylelle, että loukkaantunut rauhanturvaaja on ollut tapahtuman jälkeen tajuissaan ja hänen tilansa on vakaa.

– Hän odottaa pääsyä Bagdadiin ja se tapahtuu, kun tapahtuu. Tukikohdassa, jossa hän on palvellut, on erinomainen lääkintähuoltokyky. Joten hän on hyvän hoidon siellä jo saanut, Hirvonen sanoo.

Valmiuspäällikkö Hirvosen mukaan tapahtumasta on käynnistetty tutkinta, jossa selvitetään perusteellisesti onnettomuuden syyt. Rauhanturvaajan läheiset ovat saaneet tiedon loukkaantumisesta.

Irakissa on Puolustusvoimien sivujen mukaan 80 suomalaista rauhanturvaajaa Yhdysvaltain johtamassa koalitiossa, joka antaa sotilaallista tukea Isisiä vastaan.

Ruotsin syyttäjänvirasto on aloittanut oikeustoimet kahta tukholmalaista poliisia vastaan. He ampuivat kuoliaaksi 20-vuotiaan kehitysvammaisen miehen viime elokuussa.

Murhenäytelmä sai alkunsa, kun Downin syndroomasta kärsivä mies oli karannut kotoaan. Mies oli henkiseltä kehitykseltään pikkulapsen tasolla. Hän piti leikkiaseilla leikkimisestä. Hän piti paljon myös poliiseista, kertoo muiden muassa Aftonbladet-lehti.

Kolme poliisia, jotka näkivät hänet Tukholman Norrbackagatanilla eivät tienneet hänen taustastaan. He näkivät, että miehen kädessä oli ase, joka todellisuudessa oli vaaraton leikkipyssy.

Poliisit käskyttivät miestä pudottamaan aseen. Tämä ei totellut, jolloin poliisit avasivat tulen.

Poliisit ampuivat kaikkiaan 25 laukausta, joista kolme osui mieheen. Ammunnan aikana uhri käänsi selkänsä poliiseille. Tuolloin hänen selkäänsä osui vielä yksi luoti, joka koitui hänen kohtalokseen.

Syyttäjän mukaan poliisien päätös avata tuli oli perusteltu, koska heillä oli syy uskoa olevansa vaarassa. Hätävarjelutilanne kuitenkin päättyi siinä vaiheessa, kun uhri kääntyi selin. Tuolloin ammuttu viimeinen laukaus oli lainvastainen, katsoo syyttäjä.

– On olemassa sellainen asia kuin toimintakontrolli. Se tarkoittaa, että jokaisen laukauksen jälkeen on harkittava, onko ampumista syytä jatkaa, syyttäjä perustelee.

Kolmesta tilanteeseen osallistuneesta poliisista yksi saa syytteen kuolemantuottamuksesta ja yksi virkavirheestä. Yksi selviää ilman syytettä.

Lisää aiheesta:

Tukholman poliisi ampui kehitysvammaisen – "käyttäytyi uhkaavasti" Poliisi ampui Down-nuoren vain muutaman korttelin päässä kodistani – onko Ruotsin poliisista tullut liian liipaisinherkkä?

Helsingin Narinkkatorilla eduskuntavaaliehdokkaan vaalikampanjan yhteydessä on ollut fyysistä kärhämöintiä perjantaina iltapäivällä, Helsingin poliisista kerrotaan.

Ylen tietojen mukaan käsirysyssä on ollut osallisena Suomen kansa ensin -puolueen puheenjohtaja Marco de Wit.

Youtubeen ladatuilla videoilla näkyy, että Narinkkatorille on kokoontunut iso joukko nuorisoa vastustamaan ja häiritsemään ehdokkaan vaalityötä. Videoilla näkyy myös muun muassa, kuinka puolueen vaalijuliste hajotetaan ja puheenjohtaja De Witin kimppuun käydään nyrkein.

– Kyse on siitä, että kun tehdään vaalityötä, niin eri mieltä olevat ihmiset ovat provosoituneet. Vammoja ei ole tullut kenellekään tämän hetken tiedon mukaan, eikä rikosilmoituksia ole kirjattu, komisario Ben Grundström Helsingin poliisista kertoi iltapäivällä.

Poliisi joutui tulemaan Narinkkatorille varmistamaan turvallisuutta ja yleisen järjestyksen säilymistä. Paikalle kerääntyi paljon ihmisiä ilmaisemaan mielipiteitään.

– Poliisi kävi kerran paikalla aiemmin. Sitten tilanne rauhoittui. Nyt poliisi sai mennä sinne takaisin ja on läsnä toistaiseksi, Grundström kertoi.

Eduskuntavaalikampanjoiden aikana on puhuttu paljon ilmapiirin kiristymisestä. Agressiivinen ilmapiiri on pakottanut puolueet kiristämään turvatoimiaan.

Ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä Korson maalaismarkkinoilla Vantaalla maaliskuun lopulla. Seuraavana päivänä Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin kimppuun käytiin Helsingin Itäkeskuksen metroasemalla.

Poliisi kertoi alkuviikosta epäilevänsä rikosta Suomen kansa ensin -puolueen kampanjoinnissa. Rikoksesta epäillään kahta puolueen eduskuntavaaliehdokasta: puheenjohtaja Marco de Witiä ja Kristiina Brandtia.

Vaalitilaisuudessa on muun muassa ollut esillä vaalimainoksia, joiden tekstien epäillään täyttävän rikoksen tunnusmerkistön. Poliisin näkemyksen mukaan kampanjointi on ollut vihamielistä sekä maahanmuuttajien ja seksuaalivähemmistöjen syrjintään tähtäävää.

Poliisi on käynnistänyt asiassa esitutkinnan. Rikosnimike on tässä vaiheessa tutkintaa kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Lue lisää:

Ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä Korson maalaismarkkinoilla Vantaalla – Soini: Kiitän turvamiehiä hyvästä työstä

Kansanedustajaehdokkaan kimppuun käytiin metrosemalla Helsingissä – rasistisia solvauksia ja tönimistä

Aggressiivinen ilmapiiri pakotti puolueet terästämään turvatoimiaan – "Tullaan iholle, uhkaillaan"

Poliisi epäilee rikosta Suomen kansa ensin -puolueen kampanjoinnissa – toinen epäillyistä puolueen puheenjohtaja Marco de Wit

Sunnuntain vaaleissa eduskuntapaikoista kamppailee 20 poliittista järjestöä, joilla on ehdokkaita lähes koko maassa. Peräti seitsemän noista liikkeistä on syntynyt juuri päättyneen vaalikauden aikana.

Edessä on protestivaalit. Se, keiden kaikkien hyväksi protesti kanavoituu, on vielä epävarmaa.

Kannastaan epävarmoja äänestäjiä on hyvin paljon. Siksi voisi kuvitella, että uusilla puolueilla on kohtuulliset mahdollisuudet saada ehdokkaitaan läpi vaaleissa.

Näin asia ei kuitenkaan ole. Uusista poliittisista järjestöistä vain viidellä on jonkinasteinen mahdollisuus saada eduskuntaan omia edustajiaan.

Nuo järjestöt ovat Liike Nyt, Seitsemän tähden liike, Sininen Tulevaisuus, Feministinen puolue ja Piraattipuolue. Kuitenkin vain yksi tai kaksi mainituista voi onnistua tavoitteessa, jos vaalitulos vastaa suunnilleen tuoreimpia mielipidetiedusteluja.

Uudet puolueet syntyvät useimmiten vanhojen perustusten varaan

Uuden puolueen perustaminen on usein seurausta vanhan puolueen hajoamisesta tai hiipumisesta. Esimerkiksi perussuomalaisen puolueen perusta rakennettiin alun perin Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) raunioille.

SMP:n kokeneet puolueaktiivit osasivat rakentaa nopeasti organisaation uudelle puolueelle. He myös onnistuivat kehittämään uudelle puolueelleen nykyaikaisen populistisen strategian ja keräämään sen avulla ympärilleen uusia jäseniä ja kannattajakuntaa.

Vasemmistoliitto on syntynyt samantapaisen muodonmuutoksen kautta. Se on niin ikään kyennyt kokoamaan itselleen uusia, uudentyyppisiä kannattajia.

Usein käy myös niin, että kokenut, karismaattinen poliitikko irtautuu entisen puolueensa jäsenyydestä ja houkuttelee kannattajansa mukaansa uutta poliittista liikettä pystyttämään.

Esimerkiksi Suomen maaseudun puolue (SMP) oli entisen puolueensa johdon kanssa riitaantuneen, karismaattisen poliitikon, Veikko Vennamon perustama populistinen liike.

Viime vuoden lopulla rekisteröidyn Seitsemän tähden liikkeen synnyn tausta on samantapainen.

Täysin uuden puolueen aseman vakiinnuttaminen on visainen tehtävä

Nollapisteestä toimintansa aloittavan, täysin uuden poliittisen liikkeen eduskuntaan nostaminen onnistuu vaaleissa aniharvoin.

Viimeksi tällaista on koettu 1990-luvulla, kun Nuorsuomalaiset, Remonttiryhmä ja Kirjava Puolue onnistuivat saamaan edustajiaan Arkadianmäelle. Noiden puolueiden taival eduskunnassa jäi lyhyeksi ja liikkeet kuihtuivat nopeasti.

Vihreät on poikkeus nollapisteestä valtakunnanpolitiikkaan harpanneiden puolueiden joukossa. Kun vihreä liike näki Suomessa päivänvalon 40 vuotta sitten, sen johtohahmot olivat uusia kasvoja politiikassa.

Liike syntyi uuden aatteen pohjalle ja se erottautui useimmista muista puolueista välttäessään oikeistoon tai vasemmistoon leimautumista.

Täysin uuden eduskuntapuolueen aseman vakiinnuttaminen on miltei yhtä vaikeaa kuin painovoiman kumoaminen. Vihreät on silti onnistunut sen tekemään. Puolue on vakiintunut, kasvattanut kannatustaan ja saanut ajoittain myös edustajiaan maan hallitukseen.

Muista viime vuosikymmeninä syntyneistä puolueista vain perussuomalaiset on pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa vastaavalla tavalla. SMP:n raunioille syntyneen liikkeen vakiintumista on edesauttanut sen ideologinen suunnanmuutos.

Puolue on entistä maahanmuuttovastaisempi ja kansallismielisempi. Tämän muutoksen myötä se on myös yhtenäisempi kuin ennen.

Päättyneellä vaalikaudella syntyi seitsemän uutta poliittista liikettä

Viime vaaleissa kahdeksan puoluetta sai ehdokkaitaan eduskuntaan. Vaalikauden lopussa eduskunnassa oli kuitenkin yhdeksän rekisteröityä puoluetta ja kaikkiaan kymmenen eduskuntaryhmää.

Kesken vaalikauden eduskuntaan ilmaantuivat puolueet nimeltä Sininen tulevaisuus (Sin.) ja Seitsemän Tähden Liike eli tähtiliike (TL).

Siniset syntyi perussuomalaisten hajottua toissa kesänä. Euroopan parlamentista eduskuntaan palannut Paavo Väyrynen perusti tähtiliikkeen viime vuonna, kun hän riitaantui Kansalaispuolueen muun johdon kanssa.

Kun Harry Harkimo loikkasi kokoomuksesta omaan ryhmäänsä vuosi sitten, eduskuntaan syntyi kolmas uusi eduskuntaryhmä, Liike Nyt. Se ei ole organisoitunut puolueeksi, mutta on asettanut eduskuntavaaleihin ehdokkaita koko maassa.

Vailla eduskuntapaikkoja olevia rekisteröityjä puolueita on yhdeksän. Niistä neljä on perustettu juuri päättyneellä vaalikaudella. Nuo neljä ovat Eläinoikeuspuolue (EOP), Kansalaispuolue (KP), Feministinen puolue (FP) ja Suomen Kansa Ensin (SKE).

Puoluerekisterissä olevista poliittisista liikkeistä vailla eduskuntapaikkoja ovat myös Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) , Kommunistinen Työväenpuolue - Rauhan ja Sosialismin puolesta (KTP), Itsenäisyyspuolue (IPU), Piraattipuolue (PP) ja Liberaalipuolue - Vapaus valita (Lib.).

Kaikki edellä mainitut pienpuolueet kärsivät samoista ongelmista, jotka rasittavat niitä vaalitaistelussa.

Sekä puolueiden johtajat että niiden ehdokkaat ovat tuntemattomia suurelle yleisölle. Pikkupuolueet toimivat vapaaehtoisen talkootyön varassa, koska niiden organisaatiot ovat ohuet ja rahavarat olemattomat.

Pienpuolueet kiertävät noidankehää. Niillä on toistaiseksi vähän kannatusta ja luottamustoimia. Siitä johtuen niiden näkyvyys tiedotusvälineissä on heikko.

Koska puolueiden näkyvyys mediassa on olematon, niiden on vaikea kasvattaa kannatustaan ja saada hoitoonsa luottamustehtäviä.

Liike Nyt ja tähtiliike erottuvat tulokkaiden joukosta

Tähtiliike ja puolueeksi rekisteröimätön Liike Nyt poikkeavat muista eduskuntaan pyrkivistä pienryhmistä.

Kummankin johdossa on laajalti tunnettu ja ansioitunut henkilö. Nämä uudet liikkeet ovat myös kyenneet rekrytoimaan listoilleen selvästi enemmän ehdokkaita kuin muut pienpuolueet.

Tähtiliikkeellä on ehdokkaita kaikissa manner-Suomen vaalipiireissä. Heitä on kaikkiaan 175. Liike Nytillä on 108 ehdokasta yhteensä 10 vaalipiirissä. Eläinoikeuspuolue on ehdokkaiden määrällä mitattuna pienin pienpuolueista. Sillä on koko maassa vain 17 ehdokasta.

On mahdollista, että sekä TL että Liike Nyt saavat ainakin pääehdokkaansa läpi vaaleissa.

Paavo Väyrynen ja Harry Harkimo ovat johtamiensa liikkeiden kiistattomat vetonaulat. He ovat asettuneet ehdolle Uudellemaalle, jossa kynnys eduskuntaan on matala. 13 000 ääntä keräävä puolue tai vaaliliitto voi saada siellä yhden edustajan läpi.

Tähtiliike ja Liike Nyt joutuvat keräämään ehdokkaiden läpimenoon tarvittavat äänipotit omin avuin. TL ei ole solminut vaaliliittoja muiden puolueiden kanssa. Liike Nyt ei sitä voi tehdä, koska se ei ole puolue, vaan yksittäisten ehdokkaiden valitsijayhdistysten muodostama vaaliliitto.

Se ei ole edes pyrkinyt rekisteröitymään puolueeksi eikä sillä ei ole yksityiskohtaista vaaliohjelmaa. Liike Nytin ehdokkaita yhdistää vain löyhä periaatejulistus, joka sisältää kuusi periaatetta.

Liike Nytin vaalimenestys lepää paljolti Harry Harkimon maineen varassa

Harry Harkimo keräsi viime eduskuntavaaleissa Uudeltamaalta 11 416 ääntä. Vastaavaan henkilökohtaiseen äänimäärään yltäminen lienee hänelle nyt vaikeaa, koska osa Harkimoa viimeksi äänestäneistä ei hyväksy sitä, että hän loikkasi kokoomuksesta.

Siksi Harkimokaan ei voi olla vuorenvarma läpimenostaan. Harkimon menestystä siivittää kuitenkin hänen maineensa tv-persoonana, liikemiehenä ja urheilumogulina.

Haitaksi Liike Nytille on ollut se, ettei se ole voinut osallistua puolueille tarkoitettuihin tv:n vaalitentteihin.

Liike Nyt saattaa yllättää vaaleissa, koska sen tavoitteet, organisaatio ja toimintatapa poikkeavat täysin kilpailijoiden malleista. Liike Nyt sanoo pyrkivänsä muuttamaan ennen muuta politiikan menettelytapoja.

Tätä korostaessaan liike on luonut itsestään mielikuvaa politiikkaa uudistavana voimana. Tuo viesti saattaa puhutella poliittiseen päätöksentekoon epäilevästi suhtautuvia ihmisiä.

Liike Nyt aikoo äänestää eduskunnassa “nettiparlamentin” tekemien päätösten mukaisesti. Järjestön oman ilmoituksen mukaan sen perustamaan nettiparlamenttiin kuuluu 12 000 ihmistä.

Toimintamalli sisältää ristiriidan. Liike Nyt ei hyväksy puoluekuria, mutta edellyttää ehdokkaittensa sitoutuvan nettiparlamentin päätöksiin.

Tähtiliike kalastelee kannatusta perussuomalaisten nostamilla teemoilla

Tähtiliikkeen menestys vaaleissa on paljolti kiinni Paavo Väyrysen äänisaaliista. Väyrysen vaalitulosta on vaikea ennakoida, koska hän oli edellisissä eduskuntavaaleissa ehdolla Lapissa. Siellä hän keräsi 6 889 ääntä.

Jotta Väyrynen pääsisi eduskuntaan, hänen täytyisi todennäköisesti saada Uudeltamaalta huomattavasti enemmän ääniä kuin mitä hän keräsi Lapista viime vaaleissa. Läpi päästäkseen hän tarvinnee myös muiden tähtiliikkeen ehdokkaiden ääniä tuekseen.

Väyrysen mahdollisuuksia heikentää se, että hän on leimautunut riidankylväjäksi. Hänellä on ollut pitkällisiä kiistoja keskustan ja kansalaispuolueen kanssa. Niiden vuoksi hän lienee menettänyt perinteisiä äänestäjiään melko paljon.

Väyrysen uudelleenvalinta eduskuntaan olisi pieni ihme, mutta Väyrystä ei pidä aliarvioida. Hän on tehnyt lukemattomia ihmeitä lähes 50 vuotisen poliittisen uransa aikana.

Tähtiliikkeen ongelma puolueena on siinä, että se koettaa tunkeutua tonteille, jotka muut puolueet ovat vallanneet jo aikoja sitten.

TL vaatii maahanmuuton hillitsemistä, vastustaa “Euroopan ylikansallista yhdentymistä” ja Suomen sotilaallista liittoutumista. Puolueen sanoma kuulostaa monelta osin perussuomalaiselta. Toisaalta puolueella on samoja tavoitteita kuin keskustalla.

Kansalaispuolue, Suomen kansa ensin ja liberaalit kärsivät samasta ongelmasta kun tähtiliike: niiden ajamat asiat ovat jo pitkään olleet vahvasti muiden puolueiden työjärjestyksessä.

Piraattipuolue ja feministit ovat liittoutuneet, mutta kilpailevat keskenään

Yksitoista vuotta toiminnassa ollut Piraattipuolue ja vajaan kolmen vuoden ikäinen Feministipuolue painivat valtakunnan politiikassa suurinpiirtein samassa painoluokassa. Vaaleissa puolueet ovat sekä toistensa kilpailijoita että yhteistyökumppaneita.

Kumpikin puolue haaveilee saavansa kansanedustajan läpi Helsingin vaalipiiristä, jossa niiden puheenjohtajat, Petrus Pennanen (PP) ja Katju Aro (FP) ovat ehdolla.

Heillä lienee yhtäläiset teoreettiset mahdollisuudet läpimenoon, mutta vain toinen heistä voi paikan saada.

Helsingin piraattien ja feministien välisessä kisassa parasta menestystä on povattu Katju Arolle. Hänen kannatuksestaan kertoo muun muassa Helsingin Sanomien hiljattain tekemä vetovoimakysely. Siinä Aro sijoittui Helsingissä 20:n suosituimman ehdokkaan joukkoon.

Piraatit ja feministit ovat Helsingissä samassa vaaliliitossa, jossa on lisäksi kaksi muuta ryhmittymää: eläinoikeuspuolue ja liberaalit. Vaaliliiton pitäisi saada 14 000 ääntä, jotta yksi kansanedustajan paikka irtoaisi.

Sekä edellisten kunta- että eduskuntavaalien tulosten perusteella 14 000 äänen keruu on kova haaste vaaliliitolle. Yhden edustajan läpiajo voi kuitenkin olla nipin napin mahdollisuuksien rajoissa.

Vaaliliitot ovat pienpuolueiden oljenkorsi

Kaikki pienpuolueet tähtiliikettä ja KTP:tä lukuun ottamatta koettavat kohentaa mahdollisuuksiaan muiden pikkupuolueiden kanssa solmituilla vaaliliitoilla.

Liberaalipuolue ja piraatit ovat liittoutuneet keskenään monessa vaalipiirissä. Eläinoikeuspuolue, feministit ja SKP hakevat toisistaan tukea Pirkanmaalla.

Kansalaispuolue ja Suomen kansa ensin ovat tehneet samoin. Eniten vaaliliittoja – kaikkiaan kahdeksan – on kansalaispuolueella. Se on liittoutunut pääasiassa SKE:n kanssa.

Kansalaispuolue, SKE ja liberaalit kärsivät samasta ongelmasta kun Tähtiliike: niiden ajamat asiat ovat jo pitkään olleet vahvasti muiden puolueiden työjärjestyksessä.

Osa pienpuolueista on marginaalin marginaalissa

Vuonna 2014 syntynyt Liberaalipuolue ei ole saanut toistaiseksi tuulta siipiensä alle.

Parin vuoden takaisissa kuntavaaleissa puolue keräsi koko maassa vain 4 117 ääntä. Kaksi vuotta myöhemmin perustettu Eläinoikeuspuolue sai tyytyä 1 795 ääneen (0,007 prosenttia äänistä).

Suomen Kansa Ensin aloitti toimintansa vasta vuoden 2017 lopulla. Jyrkän kansallismielinen puolue mittaa nyt ensimmäistä kertaa kannatustaan vaaleissa. SKE on asettanut 34 ehdokasta.

Kommunistiset puolueet, SKP ja KTP ovat hiljalleen kutistuneet marginaalin marginaaliin. Nuo kaksi puoluetta saivat viime eduskuntavaaleissa koko maassa yhteensä alle 0,4 prosenttia äänistä.

SKP:lla on koko maassa 88 ehdokasta, KTP:lla 32. Puolueiden kannattajakunnan ikärakenne on vino. Niiden ehdokaslistoilla on suhtettoman paljon eläkeikäisiä.

Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen itsenäisyyspuolue (IPU) on kokenut saman tapaisen kohtalon, kuin kommunistiset puolueet. Sen kannatus jäi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 0,46 prosenttiin.

Median teettämät puoluekannatusmittaukset koskevat lähinnä eduskuntapuolueita. Viime aikoina ne ovat mitanneet yksilöidysti yhdeksän eri puolueen kannatusta. Perussuomalaisista irtautunut ryhmä, siniset, on luettu gallupeissa eduskuntapuolueisiin.

Liike Nyt ja Seitsemän tähden liike sisältyvät tutkimuksissa kategoriaan “muut”, jossa on lisäksi yhdeksän rekisteriin merkittyä, eduskuntapaikkoja vailla olevaa pienpuoluetta.

Ylen tuoreimmassa puoluekannatusmittauksessa “muut”-ryhmän yhteenlaskettu kannatus on 3,4 prosenttia. “Muut” puolueet saisivat tuon ennusteen mukaan kaksi paikkaa eduskuntaan.

Jos arvio pitää kutinsa, on kiinnostavaa nähdä, nostaako “muiden” äänisaalis eduskuntaan yhden vai kaksi uutta poliittista liikettä.

Ylen gallupin tulos viittaa siihen, että Sininen tulevaisuus putoaisi eduskunnasta.

Sinisillä saattaa kuitenkin olla hienoinen mahdollisuus saada paikkaan oikeuttavat äänet Uudeltamaalta. Puolue on keskittänyt sinne ehdolle useita tunnetuimmista poliitikoistaan.

Lue myös:

Tunnistatko puolueiden ilmastolupaukset? Testaa tietosi

Etsi ehdokkaasi Ylen vaalikoneessa – mukana noin 2 200 ehdokasta koko maasta

11 uutta ryhmää pyrkii eduskuntaan, mutta vain pari voinee onnistua – Miksi puolueen synnyttäminen on niin vaikeaa? Tapahtuuko lähipäivinä jotain outoa? Näillä nopeilla vinkeillä voit tunnistaa vaalihäirinnän ilmiöt, jotka ovat tapahtuneet jo muualla

Tämän kevään viimeisessä eduskuntavaalissa puhuttiin vihdoin koulutuksesta ja nuuskasta, kun nuorisojärjestöjen puheenjohtajat ottivat mittaa toisistaan.

Ylen vaalitentissä Helsingin keskustakirjasto Oodissa kohtasivat Kokoomusnuorten Henrik Vuornos, Keskustanuorten Suvi Mäkeläinen, Demarinuorten Mikkel Näkkäläjärvi, Vihreiden nuorten toinen puheenjohtaja Amanda Pasanen, Perussuomalaisten Nuorten Asseri Kinnunen, Sinisten Nuorten Tiina Ahva, RKP-Nuorten Christoffer Ingo ja Kristillisdemokraattisten Nuorten Aleksi Sarasmaa. Vasemmistonuoria edusti hallituksen jäsen Noora Tapio.

Tentin alkupuolella eniten keskustelua herättivät päihteet.

Kokoomusnuorten aloite kannabiksen dekriminalisointiin sai puheenjohtajilta laajan tuen.

Vuornoksen mukaan nykyinen huumepolitiikka ei ole onnistunutta, ja huumeongelmien kanssa painivia pitäisi kohdella potilaina eikä rikollisina.

RKP puolestaan vapauttaisi nuuskan. Ingon mukaan nuuskan käyttö on myös kulttuuriperinne. Nuuskan valvontaa kiristävää keskustaa lukuun ottamatta nuorisojärjestöt laillistaisivat nuuskan myynnin, jotta valtio pystyisi keräämään kaupankäynnistä verotuloja. Puheenjohtajat myös huomauttivat, että nuuskaa saa jo nyt todella helposti.

Vaalitenteissä koulutusta on monen mielestä käsitelty turhan vähän. Perjantai-iltana asiaan tuli muutos.

Nuorisojärjestöjen puheenjohtajia puhutti esimerkiksi toisen asteen koulutuksen maksuttomuus, mutta yksimielisyyttä ei syntynyt. Kinnunen käyttäisi materiaalien hankkimiseen suunnatut tuet mieluummin lähiopetuksen lisäämiseen.

Myös monelle opiskelijalle tutusta opintotuen takaisinperinnästä keskusteltiin. Tulovaltontaa pidettiin epäreiluna. Ahva poistaisi opintotuen tulorajat kokonaan, Ingo korottaisi 50 prosentilla – ja kertoi joutuneensa maksamaan tukia takaisin.

Keskustanuorten Mäkeläinen joutui vastaamaan Sipilän hallituksen koulutusleikkauksiin.

Mäkeläinen sanoi opintorahan leikkausten näkyneen omassa arjessaankin, mutta yltyi pian korostamaan hallituksen saavutuksia: opiskelijat on saatu yleisen asumistuen piiriin, ja ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön YTHS:n toiminta laajenee koskemaan myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoita.

Mutta mistä rahat?

Kinnunen lopettaisi humanitäärisen maahanmuuton, Pasanen karsisi ympäristölle haitallisia yritystukia.

Keskustelua herätti myös asepalvelus. Puheenjohtajista kaikki muuttaisivat nykyjärjestelmää.

Ahva ehdottaa naisille Lotta-koulutusta, Sarasmaa ulottaisi kutsunnat koskemaan kaikkia sukupuolia, mutta säilyttäisi yleisen asepalveluksen.

Sukupuolineutraalius jakoi mielipiteitä. Kinnunen ei "todellakaan" kannattaisi Pasasen ehdottamaa sukupuolineutraalia vapaaehtoista palvelusta, sillä kyse ei ole ensisijaisesti yhdenvertaisuudesta vaan maanpuolustuksesta.

Sukupuoli- ja seksuaaliasiat olivat muutenkin tapetilla.

Sekä alle 25-vuotiaiden maksuton ehkäisy että kolmannen sukupuolen lisääminen jakoivat mielipiteitä.

Mäkeläisen mielestä translaki pitäisi uudistaa kokonaan seuraavalla hallituskaudella. Ahva puolestaan piti nykyjärjestelmää hyvänä. Sukupuolen ei hänestä tulisi olla ilmoitusasia.

Muunsukupuolinen Tapio kuunteli vieressä.

Jostain ainakin katsojat olivat samanmielisiä. Nuorisojärjestöjen puheenjohtajien perusteella suomalaisen politiikan tulevaisuus on valoisa.

Ei huutoa, ei päällepuhumista.

Lisää aiheesta:

Tässä nuorten vaalikeskustelun osallistujat – mukana väestönvaihdosta twiittaileva perussuomalainen ja suoran toiminnan vasemmistolainen