BERLIINI/KASSEL/ALTENA Berliiniläispoliitikko Anne Helm odotti bussia lentokentälle, kun viereen istahti kaksi miestä. Yksi oikealle ja yksi vasemmalle puolelle.

Miehet kertoivat tietävänsä, minne Helm on matkalla, minkä lennon hän ottaa ja milloin hän palaa kotiin.

Anne Helm tunnisti miehet kotikaupunginosansa Neuköllnin uusnatseiksi. Kyseessä oli selvä uhkaus.

Helm on vasemmistolainen poliitikko ja edustaa Die Linke -puoluetta Berliinin osavaltioparlamentissa eli Abgeordnetenhausissa. Hän tekee työtä pakolaisten puolesta ja äärioikeistoa vastaan.

Helm on tottunut bussipysäkkikohtaamisen kaltaiseen uhkailuun, vihapostiin ja solvauksiin. Mutta viime vuosina väkivallan uhka on konkretisoitunut entistä pelottavammaksi.

Anne Helm on yksi niistä saksalaispoliitikoista, jotka olivat äärioikeistolaiseksi paljastuneen Saksan puolustusvoimien luutnantin tappolistalla. Vuonna 2017 kävi ilmi, että luutnantti esiintyi syyrialaispakolaisena ja suunnitteli iskuja poliitikkoja vastaan.

Helm kuuli tappolistasta poliisilta, sillä iskun suunnitteluun ei liittynyt suoraa uhkailua.

– Kyse ei ollut enää vain pelottelusta. Sen jälkeen oloni ei ole enää ollut entisellään, Helm sanoo Neuköllnissä.

Tänä kesänä koko Saksa on havahtunut äärioikeiston väkivaltaan uudella tavalla. Kyse ei ole enää vain tappolistoista, vaan uhkailujen kohteena olleen poliitikon murhasta.

Kesäkuun toisena päivänä keskisaksalaisessa Kasselin kaupungissa vaikuttanut paikallispoliitikko Walter Lübcke tapettiin kotinsa terassille.

Lübckea oli ammuttu päähän lähietäisyydeltä.

Kristillisdemokraattista CDU-puoluetta edustanut Lübcke oli vuoden 2015 jälkeen puolustanut puoluetoverinsa, liittokansleri Angela Merkelin pakolaispolitiikkaa ja päätöstä pitää rajat auki tulijoille. Tämä nosti hänet äärioikeiston vihan ja uhkailujen kohteeksi.

Murhasta epäillään paikallista miestä, joka on ollut tunnettu hahmo Saksan äärioikeistopiireissä. Epäilty tunnusti ensin teon, mutta perui tunnustuksen myöhemmin.

Walter Lübcken murha on Saksassa vedenjakaja.

Jos murha vahvistuu oikeudessa äärioikeistoradikaalin tekemäksi, kyseessä on ensimmäinen äärioikeiston tekemä poliitikkomurha sitten natsiaikojen.

Saksan ulkoministeri Heiko Maas sanoo, ettei äärioikeiston väkivaltaa voi enää pitää yksittäistapauksina vaan terrorina. Hänen mukaansa Walter Lübcken murha on erityisen traaginen, koska jo sitä ennen oli tapahtunut useita äärioikeistoon kytkeytyneitä hyökkäyksiä.

2000-luvun alussa uusnatsien tekemä NSU-murhasarja jatkui vuosia selviämättä. Uusnatsisolu NSU murhasi pääosin maahanmuuttajia ja syyllistyi muihin rikoksiin.

Vuonna 2015 Kölnin pormestaria Henriette Rekeriä puukotettiin hengenvaarallisesti. Tekijä oli äärioikeistolainen. Kaksi vuotta myöhemmin Altenan kaupungin pakolaismyönteinen pormestari sai puukosta pakolaisvastaisen huudon siivittämänä.

– Kaikki nämä ovat todisteita siitä, miltä monet haluaisivat sulkea silmänsä. Saksassa on terroriongelma, Maas kirjoitti kirjoitti Bild-lehdessä kesäkuussa julkaistussa kannanotossa.

Viranomaisten arvion mukaan lähes 83 miljoonan asukkaan Saksassa on noin 24 000 äärioikeistoradikaalia, joista noin puolet on valmiita väkivaltaan.

– Sen, joka epäilee heidän valmiuttaan väkivaltaan, pitäisi muistaa Christchurch, Utøya tai Pittsburgh, ulkoministeri Maas kirjoitti.

Viime viikonlopun jälkeen listaan voisi lisätä Yhdysvaltain El Pason. Joukkoampumistapauksia yhdistää epäiltyjen äärioikeistolainen ideologia.

Saksassa Walter Lübcken murha on saanut radikaalin äärioikeiston esiintymään entistä itsevarmemmin.

Heinäkuun 20. päivänä parinsadantuhannen asukkan Kasselin kadut ovat keskellä päivää aavemaisen tyhjiä, vaikka on kesäinen lauantai. On alkamassa äärioikeiston mielenosoitusmarssi, jota vastassa on lukuisia vastamielenosoituksia.

Poliisit ovat sulkeneet osia kaupungista, ja joukkoliikenne on pysäytetty. Eri mielenosoittajaleirit on aidattu toisistaan erilleen. Välissä on tiivis rivi mellakkapoliiseja.

Äärioikeiston mielenosoituksen ajoitus ja paikka ovat vastamielenosoittajien mukaan selvä provokaatio.

Radikaaliäärioikeistoon kuuluva pienpuolue Die Rechte on kutsunut mielenosoituksensa koolle kesäkuussa murhatun poliitikon Walter Lübcken vanhan työpaikan lähelle. Myös päivä on symbolinen: 20. heinäkuuta Saksassa muistetaan natsijohtaja Adolf Hitlerin salamurhayrityksen vuosipäivää.

Oman lausuntonsa mukaan Die Rechte marssii sitä vastaan, että koko äärioikeisto on nyt mustamaalattu yhden murhan vuoksi.

Die Rechten kärkikasvo Christian Worch sanoo Ylelle hetki ennen mielenosoituksen alkua, ettei Lübcken murha eroa mitenkään muista Saksassa tehdyistä henkirikoksista. Ei, vaikka kohteena oli poliitikko ja motiiviksi epäillään äärioikeistolaista ideologiaa.

– Etenkin Saksan valtamedia liioittelee äärioikeiston uhkaa, Worch sanoo odotellessaan joukkonsa kerääntymistä mielenosoituspaikalle.

Worchin mukaan on kohtuutonta, että koko laitaoikeistoleiri, mukaan lukien parlamenttipuolue, on laitettu vastuuseen Walter Lübcken murhasta. Osansa syytöksistä on saanut nationalistipuolue Alternative für Deutschland (AfD) eli Vaihtoehto Saksalle, joka nousi viime vaaleissa ensimmäistä kertaa liittopäiville ja on liittopäivien suurin oppositiopuolue.

AfD:tä ei epäillä poliittisesta väkivallasta, mutta sitä syytetään vihapuheen lietsomisesta. AfD:n sosiaalisen median sivuilla on levinnyt Lübckeä rajusti solvanneita nettikirjoituksia.

Lübcken murhalla on jo poliittisia vaikutuksia.

Kristillisdemokraattisen valtapuolueen CDU:n puoluejohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer sanoi murhan jälkeen yhteistyön AfD:n kanssa olevan mahdotonta. Hänen mukaansa puolue levittää vihaa ja muuttaa käsitystä siitä, mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei. Vihapuhe voi johtaa väkivaltaan, Kramp-Karrenbauer sanoo.

Saksan itäosissa pidetään syksyllä kolmet osavaltiovaalit, joissa AfD:lle povataan suurta vaalivoittoa. Kramp-Karrenbauerin mukaan niiden muiden puolueiden poliitikkojen, jotka harkitsevat nyt yhteistyötä AfD:n kanssa, pitäisi "laittaa silmät kiinni ja ajatella Walter Lübckeä".

Murha on saanut Saksan puhumaan saksalaisille vaikeasta aiheesta: milloin pitää nousta vastarintaan puolustamaan demokratiaa?

Liittokansleri Angela Merkel sanoi Hitlerin salamurhayrityksen vuosipäivän yhteydessä, että Hitlerin tappamista yrittäneet ovat esikuvia. Hän nosti videoviestissäänesiin Walter Lübcken murhan ja korosti, että tänäkin päivänä on tärkeää taistella demokratian puolesta.

– Jokainen yhteiskunnassamme voi olla mukana ajamassa sitä, että demokratia on vahva ja että kansalaisyhteiskunta on vahva ja ettei äärioikeistoradikalismilla ole mitään mahdollisuutta, Merkel sanoi.

Die Rechten marssia vastassa Kasselissa olikin moninkertainen joukko vastamielenosoittajia. Mellakkapoliisi piti parinsadan hengen äärioikeistomarssin erillään noin 10 000 vastamielenosoittajasta. Mutta viesti kuului silti.

– Meitä on enemmän! Meitä on enemmän! kasselilaiset huusivat ohi marssineelle äärioikeistolle.

Mukana vastamielenosoittajien riveissä oli 65-vuotias eläkeläinen Maria Ekhartt.

– Äärioikeiston ei ole uhka vain Saksassa vaan koko Euroopassa. Yhä useamman pitää nousta kaduille vastustamaan sitä, ettei ikinä enää tapahdu samaa kuin vuonna 1933, hän sanoo viitaten natsien valtaannousuun.

– Ei koskaan enää!

Vihamielinen keskustelu ryöpsähtää toisinaan esiin yllättävissä paikoissa. Haastattelu berliiniläispoliitikko Anne Helmin kanssa neuköllniläisellä bussipysäkillä keskeytyy, kun hänen luokseen tulee aggressiivisesti käyttäytyvä mies.

Miestä ärsyttävät Helmin puhe äärioikeistosta ja Ylen televisiokamera.

– Oletko edes saksalainen? Puhutko saksaa? mies alkaa haastaa Helmiä, vaikka haastattelu tehdään saksaksi.

– Mitä tarkoitat saksalaisella? Arjalaisen määritelmän mukaan? Helm kysyy vastaan.

Bussia samalla pysäkillä odottanut Ouattara Amoro tulee puolustamaan Helmiä.

– Hän on vain puhunut äärioikeistosta. Mitä pahaa siinä on, Amoro kysyy mieheltä. Vähän aikaa jankattuaan mies poistuu bussiin.

Amoro sanoo välikohtauksen kuvaavan valitettavan hyvin Saksan nykyistä keskusteluilmapiiriä.

– Nykyään yhä useammat esittävät rasistisia loukkauksia. Niistä on tullut arkipäiväisiä, Amoro sanoo.

– Vähän aikaa sitten kukaan ei olisi uskaltanut esittää niitä.

Hän on siksi päättänyt puuttua jokaiseen kuulemaansa solvaukseen.

Anne Helmin kaltaisen poliitikon työhön kuuluu kovakin kritiikki. Demokratiaa ei ole ilman avointa keskustelua. Mutta pitääkö myös uhkailua sietää? Entä missä vaiheessa pitää pelätä uhkailujen muuttuvan todellisiksi väkivallanteoiksi?

Tätä Anne Helm ja muut paikallispoliitikot joutuvat nyt miettimään.

Linnoituksen suojassa Lennejoen rannalla torkkuu rauhallinen Altenan pikkukaupunki. Kesä paahtaa 35 asteen lukemissa Saksan läntisessä Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa.

Altenassa asuu noin 18 000 ihmistä. Jos tällaisessa paikassa haluaa toimia pormestarina, pitää liikkua kansan parissa. Kylien ja pikkukaupunkien Saksassa paikallispoliitikot ovat läsnä arjessa ja asukkaita lähellä.

Marraskuisena iltana 2017 Altenan pormestari Andreas Hollstein päätti käydä valtuuston istunnon jälkeen hakemassa kotiinviemiseksi ruokaa läheisestä kebabpaikasta. Ravintolassa hänen luokseen tuli tuntematon mies.

– Oletteko pormestari, mies kysyi.

Hollstein vastasi myöntävästi. Samassa mies veti esiin kolmekymmensenttisen leipäveitsen.

– Sinä annat minun nääntyä janoon, mutta otat kaksisataa ulkomaalaista Altenaan, mies huusi ja painoi veitsen pormestarin kurkulle.

Hollstein kertoo tarinaa lähes kaksi vuotta myöhemmin toimistossaan Altenan kaupungintalolla. Hän sai hyökkääjän veitsestä viiltohaavan, mutta onnistui taistelemaan miehen kimpustaan yhdessä ravintolan omistajien kanssa ja välttyi täpärästi hengenvaarallisilta vammoilta.

Kuten kasselilainen poliitikko Walter Lübcke, myös Hollstein tunnetaan pakolaismyönteisestä politiikastaan. Hollstein otti vuonna 2015 Altenaan sata turvapaikanhakijaa enemmän kuin kaupungille oli jyvitetty.

Jo aiemmin Hollsteinin pakolaisten kotouttamisohjelma oli nostanut hänet tunnetuksi koko Saksassa. Kun Nokia vuonna 2008 sulki lähellä sijainneen Bochumin tehtaan, Altena alkoi menettää työikäistä väestöä. Turvapaikanhakijoista haluttiin paikkaajia.

Hollsteinille oli tullut uhkauksia satunnaisesti aiemminkin, mutta siirtolaisvuoden 2015 jälkeen niitä alkoi suorastaan sataa. Aluksi Hollstein ei juurikaan arkistoinut uhkauksia tai ilmoittanut niistä eteenpäin.

Yksittäistapauksia, hän kertoo miettineensä. Samoin reagoi pitkään koko Saksa.

Veitsihyökkäyksen jälkeen Hollstein havahtui. Oliko hyökkäyksissä kyse laajemmasta ilmiöstä, joka uhkasi nykyjärjestystä?

Nyt Hollstein on mapittanut uhkaukset yksiin kansiin.

Weimarin tasavallan loppuaikaa ennen natsien valtaannousua väritti äärioikeiston poliittinen väkivalta. Hollstein ei halua suoraan verrata 1930-lukua ja nykyaikaa, mutta pohtii samaa kuin liittokansleri Merkel.

– Ehkä rauhanaikaan tottuneiden, aina demokratiassa eläneiden – kutsun heitä varjelluiksi sukupolviksi – on noustava puolustamaan avointa ja demokraattista Saksaa.

Hollstein on huolissaan siitä, miten ihmisiä saadaan enää paikallispolitiikkaan nykyisessä vihamielisessä ilmapiirissä.

– Miksi kukaan kolmikymppinen, jolla on perhe, lähtee mukaan, jos vastassa on uhkailua ja väkivaltaa, hän kysyy.

Kebabravintolan veitsihyökkäyksen jälkeen Hollstein istui alas perheensä kanssa. Hän kertoi olevansa valmis vetäytymään politiikasta.

Neljä lasta ja vaimo sanoivat, että hänen pitää jatkaa.

Hollsteinia puukottanut mies tuomittiin lopulta vaarallisen ruumiinvamman tuottamisesta. Oikeus ei pitänyt tekoa poliittisena hyökkäyksenä. Tätä Hollstein ihmettelee.

Hän penää Saksan viranomaisilta entistä selvempää puuttumista äärioikeiston väkivaltaan.

– Sekä äärioikeiston että -vasemmiston väkivalta on ollut jo pitkään uhka Saksan demokratialle. Viime vuosina viranomaiset ovat keskittyneet torjumaan äärivasemmiston väkivaltaa, Hollstein sanoo.

– Äärioikeiston väkivalta pitää nyt viimeistään ottaa vakavasti.

Saksassa viranomaisia on jo pitkään kritisoitu kyvyttömyydestä puuttua äärioikeiston väkivaltaan. Lehdistö on tivannut sisäministeri Horst Seehoferilta, ovatko turvallisuuspalvelut olleet sokeita äärioikeiston uhalle.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettu kotimaantiedustelupalvelu BfV on ollut arvostelun kohteena sen jälkeen kun sen johtaja Hans-Georg Maassen vähätteli viime vuonna äärioikeiston väkivaltaa Chemnitzin mellakoiden yhteydessä. Vuoden 2018 elokuussa äärioikeistoradikaalit marssivat Chemnitzissä kaduille, kun kahden turvapaikanhakijan epäiltiin tappaneen saksalaiskuubalaisen miehen.

Maassen sai potkut kommenttiensa jälkeen.

Lisäksi turvallisuuspalveluiden ja puolustusvoimien riveistä on varmistunut äärioikeistolaisia kytköksiä.

Julkisuudessa on ajoittain epäilty, että tiedusteluviranomaiset yrittivät tahallaan peitellä uusnatsisolu NSU:n toimintaa. Yhden murhan tekopaikalla kahvilassa oli asiakkaana myös BfV-tiedustelupalvelun työntekijä, joka ei ilmoittautunut tapauksen silminnäkijäksi ja kiisti nähneensä mitään murhaan liittyvää.

Liittokansleri Merkel vaati Walter Lübcken murhan jälkeen äärioikeiston väkivallan perinpohjaista selvittämistä "ilman mitään tabuja". Jos näin ei tehdä, valtiovalta on Merkelin mukaan vaarassa menettää uskottavuutensa.

Berliiniläispoliitikko Anne Helm kokee, että keskustelu äärioikeistoradikaaleista turvallisuuselimissä on haluttu pitää sisäisenä ja poissa julkisuudesta. Hänestä se on väärin.

– Terroristiset oikeistolaiset verkostot on nyt nujerrettava, Helm vaatii.

Hän toivoo Walter Lübcken murhan herättäneen Saksan tajuamaan, että vaarassa on koko yhteiskunta, eivät vain äärioikeiston perinteisesti uhkaamat ryhmät. Nyt kohteena oli paikallinen konservatiivipoliitikko, huomenna ehkä joku muu.

– Yhteiskunnan pitää ymmärtää, että hyökkäys ei kohdistu vain juutalaisiin tai maahanmuuttajiin. Kaikkien tulee taistella äärioikeiston uhkaa vastaan, Helm sanoo.

Lue myös:

Der Spiegel: Die braunen Schläfer (saksaksi)

Der Spiegel: Germany's Chilling New Far-Right Terror (englanniksi)

Die Zeit: Walter Lübcken murhaan liittyvät artikkelit (saksaksi)

The New York Times: A Political Murder and Far-Right Terrorism: Germany’s New Hateful Reality (englanniksi)

17-vuotias äänekoskelaismies kuoli Konnevedellä Keski-Suomessa sattuneessa ulosajossa perjantai-iltana, Sisä-Suomen poliisi kertoo. Mies oli matkustajana henkilöautossa, joka poliisin tietojen mukaan suistui hiekkatieltä ja törmäsi puuhun.

Hätäkeskus sai hälytyksen Varjolantielle iltayhdeksän jälkeen. Poliisin ja pelastuslaitoksen saapuessa paikalle selvisi, että autossa oli onnettomuushetkellä kuljettaja ja kaksi matkustajaa.

Ulosajossa kuollut mies oli istunut etupenkillä. Henkilöautoa kuljettanut 20-vuotias nuori mies sekä takapenkillä istunut nuori mies toimitettiin sairaalahoitoon.

Poliisin alustavan tutkinnan mukaan henkilöauto on suistunut vasemmalle kaartuvassa mutkassa ulos tieltä ja törmännyt oikea kylki edellä suurehkoon puuhun.

Asiaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena sekä kuolemantuottamuksena.

Poliisi pyytää onnettomuudesta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä numeroon 0295 448 012.

• Keskustan puheenjohtajan paikasta kisaavat elinkeinoministeri Katri Kulmuni ja puolustusministeri Antti Kaikkonen kohtaavat tänään Rovaniemellä ja Ylitorniolla. Kulmunin ja Kaikkosen ensimmäinen puheenjohtajapaneeli on käynnissä juuri nyt.
• Yle seuraa paneelia parhaillaan suorana sekä Yle Areenassa että päivittyvässä verkkoartikkelissa. Tilaisuuden juontaa Ylen toimittaja Perttu Ruokangas.

Puheenjohtajaehdokkaiden paneeli aloitettiin oletetusti kysymyksellä puolueen kannatuksen sakkaamisesta. Ylen tuoreessa kannatusmittauksessa puolueen kannatus oli 12,6 prosenttia.

Kaikkonen nosti kannatuksen laskun syyksi joukon viime hallituskaudella tehtyjä virheitä.

– Puheenjohtaja Sipilään liitetyt kielteiset mielikuvat oli varmaan yksi, syy. Iänikuinen sote-keskustelu, maahanmuuttokeskustelu, taksilaki… Kyllähän näitä virheitä oli. Keskustaväkeä olisi pitänyt viime kaudella pystyä kuulemaan enemmän, Kaikkonen sanoi.

Kulmuni nosti esiin kaksi syytä:

– Silloin aikanaan, kun Juha tuli puheenjohtajaksi, mentiin erittäin vahvasti hänen persoonallaan. Kun ongelmia alkoi tulla, oli kaikki munat samassa korissa.

– Vaikka saatiin taloutta eteenpäin, oli myös asioita, joista ihmiset eivät kerta kaikkiaan tunnistaneet keskustaa. Ne olivat asioita, joita meiltä ei odotettu. Alkusyy ja juuri on se, että kaikkien kotiseudulla olisi hyvät elämisen edellytykset. Jossakin vaiheessa viime vaalikautta se hämärtyi, Kulmuni sanoi.

Entä miten puheenjohtajaehdokkaat johtaisivat puoluetta? Molemmat olivat vahvasti sitä mieltä, että kentän ääntä on jatkossa kuunneltava entistä tarkemmin.

–Pitää koko porukkaan saada uutta asentoa, uutta henkeä ja itseluottamusta. Ei ylhäältä alas, vaan alhaalta ylös, Kaikkonen sanoi.

– Tarvitaan alueille ja ihmisille toivoa. Tämä ei ole ainoastaan kansanliike, vaan toivonliike, Kulmuni sanoi.

Nuoret ja kaupunkilaiset puolueelle ongelma, mikä ratkaisuksi?

Kevään eduskuntavaaleissa keskusta menetti viimeisenkin paikkansa Helsingin vaalipiirissä. Miten puolue saisi kannatusta pääkaupunkiseudulla?

–Mä oon kyllä onnistunut saamaan siellä hyvin kannatusta vaalista toiseen, Uudenmaan vaalipiiristä viisi kertaa kansanedustajaksi valittu tuusulalainen Kaikkonen naurahti.

– Meillä on pitkä tie, että meistä tulee isoin puolue Helsinki–Uusimaa-alueella. Mutta jos keskusta haluaa ylipäätään pärjätä, siellä asuu vaan niin paljon väestöä, että kyllä meidän sielläkin pitää pärjätä.

Kulmunin mukaan keskustan linja ei saa vaihdella sen mukaan, missä päin Suomea ollaan.

– Sikäli linjan täytyy aina olla yksiselitteisen keskustalainen, oltiin sitten kaupungissa tai harvaan asutulla alueella. Linja ei voi olla mikään vaaleanvihreä tai pikkukokoomuslainen tai light-versio persuista.

Toinen ongelmakohderyhmä puolueelle ovat nuoret. Kaikkosen mukaan liikkeelle käy pitkällä tähtäimellä huonosti, mikäli nuoret eivät löydä keskustaa.

– Viime vuosina nuorisokannatus on tutkimusten mukaan huvennut. Viime hallituskaudella opintotukeakin leikattiin, ei sillä varmaan opiskelijakannatus ainakaan parantunut.

Kaikkosen mukaan keskustan pitää tarjota ratkaisuja kysymyksiin, jotka kiinnostavat nuoria. Esimerkiksi ilmastokeskustelussa keskustan sanoma jäi hänen mielestään ääripäiden väliin.

Kulmuni jatkoi ilmastoteemalla: keskustan pitäisi pystyä tarjoamaan nuorille myös toivoa.

– Puhutaan ilmastoahdistuksesta. Ei kaikki toivo ole mennyt. Meillä on ratkaisuja siihen täällä Suomessakin. Sikäli haluan rohkaista ihmisiä, että on olemassa ratkaisuja ja on olemassa toivoa.

Puheenjohtajavaaliin kuukausi

Keskustan ylimääräinen puoluekokous valitsee Juha Sipilän seuraajan 7. syyskuuta Kouvolassa. Puheenjohtaja valitaan Sipilän kesken jättämälle kaudelle eli ensi kesän puoluekokoukseen saakka.

Keskustan puheenjohtajaehdokkaista Katri Kulmuni on tällä hetkellä keskustan varapuheenjohtaja. Torniolainen Kulmuni täyttää 32 vuotta juuri puoluekokouksen alla. Lapin vaalipiirin kansanedustajana hän on toiminut vuodesta 2015.

Antti Kaikkonen nousi keskustan eturiviin viime vaalikaudella. kun hän toimi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2016–2019.

Tuusulasta kotoisin oleva Kaikkonen on 45-vuotias. Eduskunnassa hän on istunut Uudenmaan vaalipiirin edustajana vuodesta 2003.

Puheenjohtajaehdokkaat kiertävät ennen Kouvolan puoluekokousta kahdeksallatoista paikkakunnalla. Sunnuntaina ehdokkaat ovat liikkeellä Pohjois-Pohjanmaalla, joka on keskustan suurin piiri. Sunnuntain kaksi keskustelutilaisuutta järjestetään Nivalassa ja Oulussa.

Puheenjohtajakiertue päättyy syyskuun ensimmäisellä viikolla Helsinkiin.

Lue myös:

Analyysi: Vastaukset ”Vanhasen vaalikoneeseen” eivät paljasta linjaeroa keskustan puheenjohtajakisailijoiden väliltä

Ylen kysely: Keskustan puheenjohtajakisasta tulossa todella tiukka – Kaikkonen ja Kulmuni lähes tasoissa

Analyysi: Taistelua keskustan johtajuudesta on käyty kulisseissa yli puolitoista kuukautta – Ehdokkaiden julkiset kaksintaistelut alkavat tänään

Kööpenhaminassa tapahtui lauantaina räjähdys siirrettävän poliisipisteen ulkopuolella Nørrebron kaupunginosassa.

Kukaan ei loukkaantunut räjähdyksessä. Ekstra Bladet -lehden mukaan poliisi etsii miestä, joka juoksi pois räjähdyspaikalta.

Kyseessä oli jo toinen räjähdys Tanskan pääkaupungissa muutaman päivän sisällä.

Tiistaina yksi ihminen loukkaantui räjähdyksessä, joka tapahtui Tanskan veroviraston toimipisteen ulkopuolella Kööpenhaminassa. Poliisin mukaan tiistain räjähdys oli harkittu hyökkäys.

Tanskan poliisi sanoi lauantaina uutistoimisto Reutersille, että toistaiseksi on liian varhaista arvioida, onko räjähdyksillä jokin yhteys.

Keskustan puheenjohtajuudesta kamppailee kaksi suosittua poliitikkoa: 45-vuotias puolustusministeri Antti Kaikkonen ja 31-vuotias elinkeinoministeri, Katri Kulmuni. Kisasta tulee trilleri.

Kilpa ei ole toistaiseksi saanut ihmeemmin julkisuutta, koska kampanjat ovat olleet vielä paljolti valmisteluvaiheessa. Kisaa on käyty vasta keskustan kulisseissa.

Lehdistön ja sosiaalisen median kanavien valossa vaikuttaa siltä, että Kulmuni on kampanjoinut huomattavasti aktiivisemmin kuin Kaikkonen. Tämä on osaksi kuitenkin näköharhaa.

Se johtuu muun muassa siitä, että Kulmuni on kerännyt nuoruuden innolla itselleen jo valtavasti näkyviä kannattajia. Heidän nimiään on listannut Kulmunin nettisivuille ja Facebookiin jo pitkään. Listalla on jo yli 700 nimeä.

Nimilistan mitta ei kuitenkaan kuvasta tarkkaan sitä kuinka paljon ääniä Kulmuni puoluekokouksessa saa. Kaikki listalla olevat eivät ole puoluekokousedustajia.

Kulmuni on julkaissut netissä myös Kaikkosta enemmän videoita ministerivierailuistaan, tiedotustilaisuuksistaan ja pistäytymisistään kesätapautumissa.

Kaikkonen on jättänyt matkustamisen vähemmälle kuin Kulmuni. Hän on keskittynyt sen sijaan ankaraan puhelurumbaan. Kaikkonen on rakentanut rauhassa kampanjansa perustaa keskustelemalla mahdollisimman monen keskustavaikuttajan kanssa puhelimitse.

Kaikkosen kampanjakoneisto on julkistanut vain muutamien hänen kannattajansa nimen ja julkistanut lyhyitä tukilausuntoja Facebookissa. Tukijoita Kaikkosellakin on tiettävästi kolmenumeroinen määrä.

Useimmat keskustan raskassarjalaiset eivät halunne liputtaa julkisesti kummankaan ehdokkaan puolesta.

Tunnettuja keskustavaikuttajia ehdokkaiden nimilistoilla on suunnilleen saman verran. Kulmunin tueksi ovat ilmoittautuneet muiden muassa entiset ministerit Sirkka-Liisa Anttila, Hannes Manninen ja kansanedustaja Antti Rantakangas. Kaikkosen takana ovat liuvanneet olla esimerkiksi entinen ministeri Anu Vehviläinen, sekä kansanedustajat Mikko Savola ja Timo Korhonen.

Ehdokkaat valavat puolueeseen itseluottamuksen ja toivon henkeä

Kaikkonen ilmoittautui puheenjohtajaehdokkaaksi ensimmäisenä. Hän korosti heti blogikirjoituksensa ensimmäisessä virkkeessä kokemustaan: “Kun osallistuin ensimmäiseen keskustan puoluehallituksen kokoukseeni, johti kokousta Esko Aho.”

Näin Kaikkonen muistutti, että hän on työskennellyt keskustan johtoelimissä jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Ilmeisesti Kaikkonen aavisti, että hän saisi vastaehdokkaakseen itseään 14 vuotta nuoremman Katri Kulmunin. Sitä ennakoivat muun muassa Kulmunin puheenvuoroartikkelit, joita tämä kirjoitti puolueen äänenkannattajaan Suomenmaahan touko- ja kesäkuussa.

Omassa blogitekstissään Kaikkonen kertoo nähneensä uransa aikana keskustassa sekä lamaannjuksen että innostuksen ja voiton hetkiä. Kokemukseensa vedoten hän valaa epätoivoon vajonneisiin puoluetovereihinsa tulevaisuudenuskoa ja toivoa: "Itkut on itketty. Eteenpäin keskusta!"

Katri Kulmuni ilmoittautui puheenjohtajakisaan kahdeksan päivää myöhemmin kuin Kaikkonen. Kulmunin kampanjan iskulause on “Toivonliike – keskusta.”

Sittemmin julkaisemassan blogikirjoituksessa Kulmuni linjaa, että keskustan pu­heen­joh­ta­jan tär­kein teh­tä­vä on toi­von luo­mi­nen ja puolueen teh­tä­vä on ol­la toi­von puo­lel­la epä­toi­voa vas­taan.

Toivon teemallaan Kulmuni ei viittaa yksinomaan puolueen kannatuksen surkeaan tilaan, vaan myös ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien ongelmien nostattamaan ahdistukseen ja pessimismiin.

Sekä Kulmuni että Kaikkonen viestivät puolueelleen, että ongelmat on mahdollista ratkaista kovalla työllä. Sen kautta palautuu myös tulevaisuudenusko ja menetys.

Pitkä kokemus voi olla sekä etu että haitta puheenjohtajakisassa

Keskusta on kriisissä. Puolueaktiivit tietävät, että puoluetta on uudistettava tavalla tai toisella, kun sekä vihreät että perussuomalaiset ovat vakiinnuttaneet asemansa ja syövät keskustan kannatusta.

Keskustaväki etsii nyt puolueen johtoon pelastajaa, joka osaa uudistaa puolueen. Keskustan jäsenistö haluaa, että uusi johtaja löytää keinot, joilla keskusta nostetaan uudelleen maan suurimmaksi puolueeksi.

Pitkä poliittinen kokemus on valtti Antti Kaikkosen kädessä, mutta ei ole sanottua, että valtti on kyllin vahva voiton saavuttamiseen. Keskusta ei nimittäin etsi johtajakseen menneisyyden miestä, vaan henkilöä jolla on vahva visio tulevaisuudesta. Puheenjohtajan pitää olla suunnannäyttäjä.

Nuorten äänestäjien tavoittaminen on ollut keskustalle viime vuosina huomattavasti vaikeampaa kuin ennen. Kulmuni saattaisi puheenjohtajana vedota nuoriin enemmän kuin keski-ikäinen Kaikkonen.

Nuoruus on Kulmunin valtti, mutta se ei takaa haltijalleen voittoa sen paremmin kuin kilpailijan valttikortti. Puheenjohtajavalinnan tekevä puoluekokousväki on monenkirjava joukko, jossa nuoriso on vähemmistönä.

Pohjoisen ja idän edustajat saattavat ratkaista puheenjohtajakilvan

Perhesyistä keskustan johtajakisasta sivuun jättäytynyt Annika Saarikko mainitsee hiljattain julkaisemassaan analyysissä yhdeksi keskustan ongelmaksi väestörakenteen muutoksen. Puolueen kannatuksen ydinalueet ovat idässä ja pohjoisessa, siis väestökatoalueilla.

Katri Kulmuni on kotoisin Torniosta. Hänellä on pohjoisessa hyvät verkostot. Kulmuni tuntee varmasti myös keskustan uskonnollis-konservatiivisen kannattajakunnan ajattelutavan. Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi ovat vanhoillislestadiolaisuuden ydinalueita.

Nuo seikat saattavat olla eduksi Kulmunille. Uusmaalaisuus saattaa puolestaan olla Antti Kaikkoselle hienoinen ongelma. Pääkaupunkiseudun asukkaan voi olla vaikeaa saada taakseen Itä- ja Pohjois-Suomen keskustalaisia.

Antti Kaikkonen on nähnyt viisaaksi värvätä kampanjansa päälliköksi keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtajan, Hanna Markkasen. Pohjois-Pohjanmaa on keskustan suurin piiri. Sieltä tulee puoluekokoukseen enemmän edustajia kuin mistään muusta maan kolkasta.

Kulmunin kampanjan vetäjä on myös pohjoisesta. Hän on keskustanaisten Peräpohjolan piirin puheenjohtaja Tuija Palosaari, joka onohjannut Kulmunin vaalikampanjointia jo seitsemän kertaa.

Pohjoinen kotipaikka ei ole kuitenkaan välttämättä merkittävä etu Kulmunille, koska keskusta tekee nyt ratkaisua, joka tähtää tulevaisuuteen.

Jos keskusta mielii päästä taas maan suurimmaksi puolueeksi ja pysyä sellaisena, puolueen täytyy kyetä valloittamaan jalansijaa etelässä sekä lännessä ja ennen muuta suurissa kaupungeissa. Siksi Kaikkonen saattaa hyötyä eteläsuomalaisuudestaan jossain määrin.

Puheenjohtajavaalista ei tule linjavaalia

Molemmat puheenjohtajaehdokkaat ovat kasvaneet keskustalaisuuteen pienestä pitäen. Heidän poliittinen ajattelunsa ja arvomaailmansa eivät poikkea merkittävästi toisistaan.

Tämä käy hyvin ilmi Matti Vanhasen ehdokkaille laatimasta “vaalikonekyselystä”. Sekä Kaikkonen että Kulmuni ovat vastanneet siihen.

Puheenjohtajakisasta tuleekin pikemmin henkilö- kuin linjavaali. Sellaisessa ratkaisevia seikkoja lienevät muun muassa ehdokkaan persoona, uskottavuus, luotettavuus ja innostavuus.

Voitto edellyttää myös, että ehdokkaalla on vahva visio puolueen uudistamisesta ja taito esittää viestinsä iskevästi ja vetoavasti puoluekokoukselle syyskuun alussa.

Antti Kaikkonen on rauhallinen ja huumorintajuinen mies, jossa on jäyhää miehistä karismaa. Puolueväki tietää hänet taitavaksi kiistojen sovittelijaksi ja kokemuksen koulimaksi varmaksi esiintyjäksi.

Leppoisa “Kanki-Kaikkonen” tuli tutuksi koko Suomen kansalle vuoden 2008 Tanssii tähtien kanssa kilpailussa.

Katri Kulmunin tunnetut tähtihetket ovat politiikasta. Huikein niistä on vuodelta 2015. Hän nousi tuolloin Lapin vaalipiirin ääniharavana eduskuntaan. Kulmuni peittosi vaaleissa puolueen kunniapuheenjohtajan, Paavo Väyrysen tämän kotikentällä.

Kulmunin ura valtakunnanpolitiikassa on melko lyhyt, mutta loistelias. Nousukiito on ollut huima. Kaksivuotisen puolueen varapuheenjohtajuuden aikana Kulmuni on tehnyt satoja vierailuja maakuntiin ja tullut sitä kautta tutuksi keskustavaikuttajille kautta maan.

Kulmuni on puolueen puhtoinen pulmunen. Hän on hyvin koulutettu, viittä kieltä taitava, aktiivinen ja ryvettymätön nainen. Naiseus lienee hänelle eduksi puheenjohtajakilvassa, vaikkei Kulmuni sukupuoltaan kampanjassaan korostakaan.

Ehdokkaaksi ilmoittauduttuaan “Keskustan Kaikkonen” tokaisi netissä itseään kuvailevassa tekstissä myös näin: “Jos haluat virheettömän puheenjohtajan, joudut pohtimaan muita vaihtoehtoja.” Tällä heitollaan Kaikkonen halusi kampanjansa alkajaisiksi purkaa jaloissaan pyörivän poliittisen miinan.

Kaikkosen mainetta on rasittanut hänen käräjillä vuonna 2013 saamansa tuomio luottamusaseman väärinkäytöstä. Sen syynä oli hänen Nuorisosäätiöltä aikanaan saama vaalirahoitus. Kaikkonen itse oli Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja.

Vuosien takainen vaalirahakohu ei vaikuttane enää puheenjohtajakilpaan. Kaikkonen on ollut yksi keskustan ääniharavista etelä-Suomessa. Tuomionsa jälkeen hän on toiminut monissa luottamustehtävissä, muun muassa keskustan eduskuntaryhmän johdossa.

Kaikesta huolimatta Kaikkonen katsoi viisaaksi ilmoittaa, ettei kätke päätään pensaaseen, jos häntä yhä koetetaan panna tilille tuosta virheestä.

Kaksintaistelut alkavat ja ehdokkaat esittelevät visionsa puolueen uudistamisesta

Puheenjohtajakisan kuuma vaihe alkaa rytinällä viikonvaihteessa. Kaikkonen ja Kulmuni ottavat lauantaina ja sunnuntaina yhteen kaksintaisteluissa neljä kertaa. Ne järjestetään Rovaniemellä, Ylitorniossa, Nivalassa ja Oulussa.

Vastaavia tapahtumia on lähiviikkoina parisenkymmentä. Lisäksi kummallakin ehdokkaalla on omia tilaisuuksiaan eri puolilla maata.

Keskusta valitsee uuden puheenjohtajan vuodeksi Kouvolassa 7. syyskuuta. Sitä ennen ehdokkaat esittelevät visionsa puolueen uudistamisesta.

Kumpikin heistä panostaa paljon oman visionsa hahmotteluun. Kaikkonen on jo pitkään työstänyt ajatuksistaan pamflettikirjaa. Kulmunin kampanja julkaisee lehden ennen puoluekokousta.

Puheenjohtajakilpa on ehdokkaille paitsi mahdollisuus myös huomattava riski

Puheenjohtajakisa kiihtyy loppua kohti. Loppusuoralla ehdokkaiden kanattajajoukot junttaavat kilpaa omien ehdokkaittensa puolesta. Kilpa ratkeaa vasta Kouvolassa.

Todennäköisesti suuri osa kokousedustajista tekee ratkaisunsa vasta kuultuaan ehdokkaiden linjapuheet paikan päällä. Kisan voittaa se ehdokas, joka innostaa yleisön ja saa sen vakuuttuneeksi tulevaisuudenvisiostaan, johtamiskyvystään ja esiintymistaidostaan.

Kaikkonen ja Kulmuni ovat ottaneet melkoisen riskin ehdokkaaksi asettuessaan. Keskustan puheenjohtajaan kohdistuu nimittäin ennennäkemättömän suuret odotukset, koska puolueen kannatus on heikoin sataan vuoteen.

Jollei keskustan kannatus käänny yhden vuoden aikana selvään nousuun, puheenjohtaja menee vaihtoon varsinaisessa puoluekokouksessa vuoden kuluttua. Tästä syystä moni potentiaalinen puheenjohtajakandidaatti on pidättäytynyt ehdokkuudesta.

Puolueväen on syytä nostaa hattua Kaikkosen ja Kulmunin rohkeudelle.

Lue myös:

Keskustaa on vaivannut puhumattomuuden kulttuuri, sanoo puheenjohtajaksi pyrkivä Katri Kulmuni – "Meidän pitäisi luoda ihmisille toivoa"

Toinen sanoo "mie" ja toinen "mä", mikä muu erottaa keskustan johtajakisaajat Kaikkosen ja Kulmunin toisistaan? Ainakin menokuri ja kurinpito

Moskovassa poliisi on käyttänyt poikkeuksellisen paljon voimaa taltuttaessaan viiime viikkojen mielenilmauksia.

Poliisi on pamputtanut osin jopa sivullisia ja raahannut ihmisiä poliisiautoihin roikottamalla heitä käsistä ja jaloista. Opposition kärkihahmoja on otettu kiinni ja vangittu.

Heinäkuun puolivälissä alkaneissa mielenilmauksissa on vaadittu viranomaisia sallimaan opposition ehdokkaiden osallistuminen Moskovan kaupunginvaltuuston vaaleihin syyskuussa.

Vaaliviranomaiset hylkäsivät heinäkuussa lähes 60 riippumattoman ehdokkaan keräämät kannattajakortit. Oppositio arvosteli viranomaisia siitä, että hylkäämiset olivat mielivaltaisia.

Viikon takainen mielenosoitus ei saanut viranomaisten lupaa, mutta tänä lauantaina mieltä osoitetaan Moskovassa laillisesti. Oppositio on kutsunut koolle mielenilmauksia kymmenissä muissakin kaupungeissa.

Protestoijat itse kutsuivat viikko sitten keskustaa kiertävällä bulevardikehällä järjestettyä tilaisuutta "kuljeskeluksi". Varsinaisesta mielenosoituksesta tilaisuus erosi myös siten, etteivät osallistujat huutaneet iskulauseita tai heilutelleet mielenosoituskylttejä.

Korostetun rauhallisesti käyttäytyneitä mielenosoittajia oli vastassa paljon mellakkavarusteisia poliiseja, OMON-erikoisjoukkoja ja Venäjän kansalliskaartia.

Viranomaiset ja valtion hallitsema media ovat perustelleet järeitä turvatoimia vetoamalla mielenosoittajien järjestäytyneisyyteen ja heidän aiheuttamaansa turvallisuusuhkaan. Venäjän vallanpitäjiä arvostelevassa lehdistössä toimia on pidetty reilusti ylimitoitettuina.

Pahvimukin heittäjää uhkaa vuosien vankeus

Viikon takaiseen mielenilmaisuun ei osallistunut Venäjän opposition kärkinimiä, kuten vankeustuomiota kärsivä Aleksei Navalnyi. Hänen liittolaisensa Ljubov Sobol otettiin kiinni taksista jo ennen tapahtuman alkua. Valtaosa protestoijista oli nuoria ihmisiä, jotka tulivat paikalle, vaikka tiesivätkin mielenilmauksiin osallistumisen riskit.

– Kun hallinto käyttää kovia keinoja kansalaisia ja oppositiota kohtaan luvattomissa mielenosoituksissa, niin silloin pitää tulla paikalle vielä isompana joukkona, totesi protestiin osallistunut 16-vuotias Albert Lysyi Ylelle.

Seurauksilta mielenosoittajat eivät ole välttyneet. Syyttäjä uhkaa lapsen huostaanotolla pariskuntaa, joka toi yksivuotiaansa mielenosoitukseen 27. heinäkuuta. Mellakkapoliiseja kohti pahvimukin heittänyttä Sergei Abanitševia uhkaa vuosien vankeustuomio joukkomellakoinnista, samoin kuin poliisin suojavisiiriä tökännyttä Kirill Žukovia (video alla).

Turvallisuusjoukkojen kovia otteita ei ole alettu tutkia.

Venäjän hallintoa myötäilevät tiedotusvälineet ovat lisäksi syyttäneet ulkovaltoja mielenilmausten lietsomisesta ja Venäjän sisäisiin asioihin sekaantumisesta. Venäjän ulkoministeriön virallinen edustaja Marija Zaharova väitti valtiontelevisiossa, että Yhdysvallat on värvännyt ihmisiä mielenosoituksiin julkaisemalla suurlähetystönsä sivuilla järjestäjien kartan marssireitistä.

Kesätauolla oleva Venäjän duuma suunnittelee ylimääräistä istuntoa keskustellakseen ulkovaltojen sekaantumisesta maan vaaleihin.

Hallinnon hermostuneisuus selittää kovia otteita

Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Veera Laine näkee, että viranomaisten reagointi mielenosoituksiin on muuttunut päättäväisemmäksi muihin viimeaikaisiin protesteihin verrattuna. Esimerkiksi viime keväänä Venäjällä oli nettisensuurin vastaisia mielenosoituksia.

– Hallinto tuntuu hermostuneen tähän liikehdintään. Otteet ovat olleet kovat, Laine toteaa.

Kiristyvillä otteilla on juurensa vuosien 2011–12 laajassa mielenosoitusaallossa. Tuolloin kymmenet tuhannet venäläiset vastustivat ensin parlamenttivaalien vilppiä ja puoli vuotta myöhemmin presidentti Vladimir Putinin uudelleenvalintaa.

Putin oli juuri valittu kolmannelle presidenttikaudelleen sen jälkeen, kun hänen läheinen liittolaisensa Dmitri Medvedev oli ollut Venäjän johdossa yhden kauden.

– Tuo aika on hyvässä muistissa Venäjän hallinnossa. Silloin he säikähtivät, mitä tästä voi odottaa, koska Putinin eroa vaadittiin suoraan, Laine arvioi.

Mielenosoitusaallon jälkeen duuma sääti lakeja, joilla rajoitettiin kokoontumisvapautta ja poliittisia mielenilmauksia. Mielenosoituksista pitää nykyään esimerkiksi tehdä ennakkoilmoitus tiukkojen aikarajojen puitteissa.

Korruptio ja heikot talousnäkymät turhauttavat

Kaksi vuotta sitten Moskovan kaduilla nähtiin jälleen opposition mielenosoituksia, ja kunnallisvaaleissa moskovalaiset valitsivat noin 200 opposition ehdokasta kaupunginosaneuvostoihin. Carnegie-tutkimuskeskuksen analyysin mukaan opposition yllättävä nousu ärsytti Kremliä.

Veera Laineen mukaan venäläisviranomaisten jyrkkää vastausta tämän kesän protesteihin selittääkin paitsi pelko mielenosoitusten laajenemisesta, myös opposition mahdollisuus saada lisää poliittista jalansijaa syyskuun paikallisvaaleissa.

Mielenilmausten suosio voi kertoa muistakin kansan keskuudessa kytevistä toiveista kuin demokratian parantamisen tarpeesta.

Tavallisilla venäläisillä on paljon tyytymättömyyden aiheita, joista merkittävimpiä ovat heikot taloudelliset näkymät ja korruptio. Myös viime vuoden eläkeuudistus ja paikalliset jätehuollon ongelmat ovat aiheuttaneet turhautumista.

– Esimerkiksi korruptio on ollut sellainen asia, jossa hallinto ei ole osannut vastata ihmisten kritiikkiin, Laine sanoo.

Venäjällä ei ole juuri olemassa keinoja tuoda yhteiskunnallisia ongelmia käsiteltäväksi poliittisen järjestelmän ulkopuolelta.

Vaalivilppi on yleistä. Vain Putinia tukevilla ehdokkailla on realistiset mahdollisuudet päästä läpi ja muodostaa enemmistö duumaan eli Venäjän parlamentin alahuoneeseen.

Kaiken kaikkiaan Kremlin politiikalle vaihtoehtoja tarjoavien uudistusmielisten on erittäin vaikeaa päästä uskottavasti esille valtion kontrolloimassa televisiossa.

Hallinnolla vähän vastauksia

Kun kesälomakausi Venäjällä päättyy ja 8. syyskuuta pidettävät paikallisvaalit lähenevät, mielenosoitukset saattavat laajentua entisestään. Jo tänään lauantaina oppositio on kutsunut mielenosoituksia koolle Moskovan lisäksi noin 40 muussa kaupungissa.

Yleisesti nähdään, että viranomaisten kovat otteet voivat pitää ihmisiä poissa kaduilta. Toisaalta muutamat Ylen haastattelemat mielenosoittajat ovat kertoneet, että turvallisuusjoukkojen voimankäyttö ja täysin epäoikeudenmukaisina koetut rikostutkinnat antavat lisää moraalista puhtia osallistua protesteihin.

Yksi viranomaisten strategioista on soveltaa mielenosoittajia vastaan uusia rikospykäliä. Esimerkiksi Moskovan vaalilautakunnan edessä 14. heinäkuuta kokoontuneita, vaaleihin rekisteröimättömiä oppositiopoliitikkoja on kuulusteltu vaalilautakunnan työn estämisestä. Siitä voi saada vuosien vankeustuomion.

Venäjä-tutkija Veera Laine toteaakin, että Putinin hallinto on toistaiseksi turvautunut vahvempaan itsevaltaiseen kontrolliin.

– Tämän hetken hallinnolla on aika vähän vastauksia niihin isoihin kysymyksiin, joihin kansa odottaa ratkaisua, Laine sanoo.

Lisää aiheesta:

3.8. Venäjän poliisi on ottanut kiinni lähes 700 ihmistä mielenosoituksessa Moskovassa

27.7. "Eroa Putin" – Venäjän poliisi ottanut kiinni yli tuhat ihmistä vapaita vaaleja vaativan mielenosoituksen yhteydessä Moskovassa

27.7. Moskovassa oppositio aikoo uhmata mielenosoituskieltoa ja marssia – Mistä vaalikapinassa on kyse?

20.7. Tuhannet vaativat Moskovassa reiluja vaaleja – viranomaiset torjuneet oppositioehdokkaita hylkäämällä kannattajakortteja

17.7. "Palaamme joka päivä!" – Moskovassa mielenosoitukset rehellisten vaalien puolesta jatkuivat kolmatta päivää

Suomesta puuttuu yhä alkoholin etämyyntiä koskeva laki. Alkoholin etämyynti Suomeen ei ole sallittua, mutta ei kiellettyäkään.

Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmassa etämyynnin linjasta ei mainita sanaakaan.

Hallitusohjelmassa on kirjaus Alkon vähittäismyynnin yksinoikeuden turvaamisesta sekä maininta alkoholiveron korotuksesta ja alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämisestä.

Suomalaisten ulkomailta verkkokaupoista tilaaman alkoholin sääntely jäi edelleen epäselväksi, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus veti lakiesityksensä pois joulukuussa.

Tälläkään kertaa alkoholilakiin ei saatu selkeitä pykäliä.

Alkoholin etämyynnistä on kiistelty jo vuosikymmen ja pattitilanne on jatkunut hallituksen kokoonpanoon katsomatta.

Alkoholin verkkokauppiaita oikeudessa edustanut lakimies Petteri Snell sanoo suoraan, että epäselvä tila voi olla viranomaisille jopa etu, koska se vaimentaa kauppaa.

– Ihmiset pelkäävät tilata, kun viranomaiset antavat etämyynnistä erilaisia lausuntoja, että se on kielletty tai sallittu tietyissä olosuhteissa. Tällainen epäselvyys ikään kuin sataa Alkon laariin, Snell toteaa.

Ilman EU:ta Suomi olisi kieltänyt etämyynnin

Suomi sai liittyessään Euroopan unionilta poikkeusluvan Alkon vähittäismyyntimonopoliin kansanterveydellisistä syistä.

Osa puolueista haluaisi kieltää etämyynnin, koska sen pelätään rapauttavan Alkon monopolia ja vievän pohjan kansanterveydellisiltä perusteluilta, mutta tämä ei käy unionille.

EU-komissio hylkäsi Sipilän hallituksen esityksen etämyyntikiellosta, koska se rikkoi tavaroiden vapaan liikkuvuuden säännöksiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön linja on ollut, että alkoholin etämyynti Suomeen on kiellettyä, vaikka alkoholilaista ei tällaista pykälää löydy.

Viime hallituskaudella keskusta ja kokoomus eivät päässeet yksimielisyyteen etämyynnistä alkoholilain muutoksen yhteydessä. Asia piti ratkaista myöhemmin, mutta tulosta ei syntynyt. Keskusta kannatti etämyynnin kieltämistä ja kokoomus sen sallimista.

Kun linjasta ei saatu aikaan poliittista sopua, asia jätettiin jälleen tuomioistuinten ratkaistavaksi.

Petteri Snell sanoo, ettei hänellä ole tiedossa uusia alkoholin etämyyntiä koskevia oikeusjuttuja.

– On selvää, ettei se jäisi pelkästään käräjäoikeuden tuomion varaan. Jos tällainen juttu etenisi Korkeimpaan oikeuteen, se veisi vähintään kaksi-kolme vuotta, juristi kertoo.

Snellin mukaan saattaa käydä niinkin, ettei uutta oikeusjuttua edes lähdetä ajamaan.

– Voi olla ihannetilanne, ettei tehdä mitään. Säätämätön tila on valtion ja Alkon monopolin kannalta hyvä, hän toteaa.

Alkoholilähetykset vain pisara meressä

Tullin mukaan Suomeen tulee vuosittain kymmeniä tuhansia alkoholilähetyksiä.

Viime vuonna Tulli lähetti viidensadan alkoholilähetyksen tiedot verottajalle jatkoselvittelyyn, kertoo valvontapäällikkö Kari Marjamäki.

– Maahantuontivaiheessa Tullilla ei ole tietoa siitä, onko kyseessä etämyynti vai etäosto eli kuka on verovelvollinen. Keräämme lähetyksistä tiedot ja lähetämme ne verottajalle tarkempaan selvittelyyn, Marjamäki sanoo.

Verottajalla ja Tullilla on lista alkoholikauppiaista, jotka hoitavat veronsa. Verohallinto ei tilastoi erikseen, mihin nämä selvitykset ovat johtaneet: onko veroja peritty, ja onko ne maksanut myyjä vai ostaja.

Sosiaali- ja terveysministeriö varoitti lakiesityksen perumisen yhteydessä, että viranomaiset tulevat tehostamaan verkkokaupoista myydyn alkoholin valvontaa. STM antoi ymmärtää, ettei etämyytyjen juomien perilletulo ole enää taattua.

Onko Tulli tehostanut etämyydyn alkoholin valvontaa viimeisen puolen vuoden sisään?

– Välillä tehdään tehostetummin, mutta pääosin osana normaalia päivittäisvalvontaa eli valvotaan alkoholia kuin muitakin kieltoja ja rajoituksia, Marjamäki kuvailee.

Alkoholilähetykset ovat hyvin pieni osa kaikesta posti- ja rahtiliikenteestä. Tullilla riittää valvottavaa, koska ulkomailta tulee Suomeen vuosittain kymmeniä miljoonia lähetyksiä, joista löytyy huumeita, lääkkeitä, aseita ja muuta laitonta. Muutama viinipullo hukkuu helposti joukkoon.

Alkoholilähetykset tulevat pääosin etelä- ja keskieurooppalaisista verkkokaupoista ja ne kulkevat Turun Tullin ja Helsinki-Vantaan Lentotullin kautta.

Tulli ja verottaja eivät ole kiinnostuneet yksittäisestä tilaajasta vaan viranomaiset etsivät lähetysten joukosta uusia verkkokauppoja, joista on tilattu alkoholia Suomeen.

Verottaja ottaa näihin yrityksiin yhteyttä, ja kertoo Suomen alkoholilainsäädännöstä ja veroista. Käytännössä tämä johtaa siihen, että verkkokauppa maksaa asianmukaiset verot ja noudattaa Suomen lakeja tai lopettaa toimitukset Suomeen.

Kari Marjamäki arvioi, että etämyydyn alkoholin osuus suomalaisten vuosittaisesta kokonaiskulutuksesta on noin prosentin luokkaa. THL:n mukaan suomalaiset kuluttivat viime vuonna 10,4 litraa sataprosenttista alkoholia jokaista yli 15-vuotiasta kohden.

Juristi: 10 miljoonan veromenetykset liioiteltuja

Näitä lukuja vasten alkoholin etämyyntiä ei voi pitää valtavana ongelmana. Kyse on enemmänkin Alkon monopoliin liittyvästä periaatteesta ja rahasta.

Kansanterveys ei ole ainoa syy Alkon yksinoikeudelle. Valtio kerää alkoholista usean miljardin verotuotot ja Alko on tilittänyt vuosittain mukavasti osinkoja omistajalleen.

Alkoholin myynti on kannattavaa liiketoimintaa, josta kaikki haluaisivat osansa.

Suuret vähittäiskauppaketjut ehtivät jo innostua komission ehdottamista ulkomailta tilatun alkoholin noutopisteistä. Pakettien toimittamisen sijaan kauppa ottaisi toki mieluummin viinit hyllyilleen ja myisi ne ruoan kera Alkoa huokeammalla hinnalla.

– Tiedetään, että tämä olisi varmaa tuloa. Verothan olisivat samat kaikille, mutta nyt kate jää kokonaan Alkolle, Petteri Snell sanoo.

Tullin mukaan etämyydystä alkoholista jää saamatta verotuloja vuosittain noin 10 miljoonaa euroa. Arvio perustuu alkoholilähetysten määrien ja sisältöjen seurantaan sekä alkoholilähetyksistä maksettaviin veroihin.

Juristi Snell pitää lukua liioiteltuna. Hän edusti Viinakauppa.eu:n omistajaa paljon julkisuutta saaneessa oikeusjutussa.

– Tässä tapauksessa valtion verosaatavien katsottiin olleen noin 400 000 euroa. Kyllä 10 miljoonan veromenetykset ovat ihan metsässä, Snell hämmästelee.

Ministeri Kiurulta odotetaan selkeää esitystä

Tilanne voi tietysti ratketa niin, että alkoholipolitiikasta vastaavalta perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulta (sd.) tulee esitys, johon on soviteltu Alkon monopolin säilyttäminen, EU-komission kanta ja Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu.

Petteri Snell on epäileväinen, että nykyinenkään hallitus saa alkoholin etämyyntiä maaliin. Kun Suomi ei säädä selkeää lakia etämyynnistä, EU ei voi myöskään puuttua asiaan.

– Virkamiehet kirjoittavat lainsäädännön, ja ministeriössä on edelleen ne samat tyypit, joiden ajatus on ollut löytää keino kieltää etämyynti. Eihän kieltoa ajava virkamies anna periksi. Hän tulee kuin voikukka yhä uudestaan pihalleni, Snell huokaa.

Snellin mielestä etämyynnin epäselvä tila ei palvele kansalaisia. Myös viranomainen kaipaa selvää pykälää lakiin, kuten alkoholin verotuksesta on: verot pitää maksaa kaikissa tapauksissa.

– Alkoholilain vastainen toiminta verkkomyynnissä on epäselvempi. Toimeenpanevan viranomaisen kannalta on hyvä, jos säännöt ovat selkeitä. Tullilla täytyy olla hyvät perusteet, kun puutumme kuljetuksiin EU:n sisäliikenteessä ja toimenpiteiltämme odotetaan ennakoitavuutta, Tullin Kari Marjamäki muotoilee.

Yle kysyi ministeri Kiurulta, mitkä ovat hallituksen aikeet etämyynnin suhteen.

Kiuru ei anna haastatteluja lomallaan, mutta Turun Sanomille hän kertoi aiemmin, ettei ole vielä valmis linjaamaan asiassa suuntaan tai toiseen.

Muut hallituspuolueet taas odottavat Kiurulta esitystä, johon ne voisivat ottaa kantaa.

Tilanteeseen sopiva sananlasku voisi olla: sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Vielä oppositiossa ollessaan Kiuru oli sitä mieltä, että etämyynti on sallittua, kun sitä ei ole laissa kielletty. Kiuru ryöpytti joulukuussa eduskunnassa Sipilän hallitusta siitä, ettei se kyennyt tekemään asiasta päätöstä.

Nyt on hänen vuoronsa yrittää.

Lue lisää:

Alkoholin etämyynnin kieltoon ei löytynyt ratkaisua, lain tulkinnan linjaa lopulta tuomioistuin

Analyysi: Komission kanta alkoholin etämyyntikieltoon kuin kylmä suihku – Nyt hallitus pähkäilee, miten turvata Alkon asema, verotulot ja pitää EU tyytyväisenä

Alkoholin laajamittaista etämyyntiä Suomeen on yritetty ainakin kahdesti – kummallakin kerralla tuli tuomio

Haluavatko ruokakaupat viinin ja viinojen noutopisteiksi? Lidl: Tärkeä mahdollisuus suomalaiskuluttajille, Kesko ja S-ryhmä vaitonaisia

Keittiöstä on tullut kodin huone, johon satsataan entistä enemmän. Arjen tärkeimmästä huoneesta on tullut jossain tapauksissa jopa uusi statussymboli.

– Joskus estetiikka menee käytännöllisyyden edelle ja silloin asiakasta joutuu toppuuttelemaan, että tämä ei nyt toimi vaikka näyttääkin hyvältä, naurahtaa Puustellikauppias, keittiösuunnittelija Marko Levänen.

Kouvolan asuntomessuilla keittiöitä arvioiva Työtehoseura on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi vetimettömiin kaappeihin. Sileät, vetimettömät ovet ovat olleet viime vuosina suosiossa, koska niitä on pidetty tyylikkäinä.

– Monissa ovimalleissa sormiura on niin matala, että esimerkiksi integroidun astianpesukoneen ja kylmälaitteiden avaaminen voi olla vaikeaa, sanoo Työtehoseuran tutkija Tarja Marjomaa.

Estetiikan lisäksi myös käytännöllisyys koetaan tärkeäksi. Hyvin suunniteltu keittiö säästää turhia askelia, mutta on myös käyttäjilleen turvallinen. Laskutilaa, kodinkoneiden sijoittelua ja etäisyyksiä pitäisi miettiä tarkkaan.

Kierrätys tuo nykyään omat haasteensa säilytykseen. Suunnitteluvaiheessa selvitetään, miten paljon taloudessa kierrätetään ja millainen säilytystarve on. Keittiösuunnittelija Marko Leväsen mukaan kierrätysinto vaihtelee hyvin paljon.

– Jotkut tarvitsevat yhden astian, johon laitetaan kaikki ja toinen haluaa pattereillekin oman säilytyksensä.

Uudet trendit ja viimeisin tekniikka kiehtovat etenkin nuoria. He saattavat käyttää keittiöönsä kymmeniätuhansia euroja rahaa, vaikka niille ei lopulta olisi juurikaan käyttöä.

– Nuoret saattavat panostaa paljonkin keittiön ulkonäköön ja koneisiin, vaikka myöntävätkin, etteivät ole varsinaisesti kovin ahkeria ruoanlaittajia, naurahtaa Noblessa keittiöitä myyvä ja suunnitteleva Tytti Lintula.

Kokosimme alle tämän hetken kuumimmat keittiötrendit.

1. Musta on uusi valkoinen

Keittiötrendit rantautuvat meille Euroopasta. Milanossa järjestetään alan suurimmat messut, jotka toimivat suunnannäyttäjinä myös suomalaisten keittiöiden valmistajille. Viime vuosina on suosittu paljon valkoista keittiötä.

– Jo pari vuotta sitten Milanon messuilla oli havaittavissa muiden värien uusi tuleminen keittiökalusteisiin. Nyt ne ovat täällä, toteaa Marko Levänen.

Värityksestä löytyy nyt muun muassa mattamustaa ja harmaata. Messukeittiöissä tietysti on pyritty tuomaan esille uutta ja vähän erilaista.

– Valkoinen keittiö pitää kuitenkin pintansa edelleen noin puolessa suomalaisten tekemissä remonteissa ja uudisrakennuksissa, arvelee Levänen.

Samoilla linjoilla on Helsingissä keittiöitä myyvä ja suunnitteleva Tytti Lintula.

– Musta on tullut valkoisen rinnalle, mutta valkoinen pitää yhä pintansa. Osa valkoisesta keittiöstä haaveilevista valitseekin loppujen lopuksi vaaleanharmaan.

2. Aamiaiskaappi

Yksi uusien talojen keittiötrendeistä on aamiaiskaappi. Se on suljettava kaappi, jossa on paikka muun muassa kahvinkeittimelle, leivänpaahtimelle ja vaikkapa mikroaaltouunille. Ideana on piilottaa arjen pienkoneet ovien taakse avokeittiössä.

– Aamiaiskaappeja halutaan paljon, mutta kaappi vaatii tilaa noin metrin verran ja usein esimerkiksi saneerauskohteissa, eli 1960-, 70- ja 80 -lukujen keittiöissä sitä seinätilaa ei ole, toteaa Levänen.

Tytti Lintula suosittelee asiakkailleen nykyään esimerkiksi rulo-ovista kaappia, johon pienkoneet saa kätevästi piiloon. Lintulan mukaan aamiaiskaapit on ohimenevä ilmiö.

3. Tasoissa dektonia, laminaattia, kvartsia – ja terästä

Maailmalla ja sisustusohjelmissa suosittu marmori ei ole noussut suosioon tasomateriaalina suomalaisessa keittiössä. Kouvolan asuntomessukohteissa on esillä useita erilaisia keittiötasoja.

Kiiltävä valkoinen taso osoittautuu helppohoitoiseksi dektoniksi.

– Dekton on kovempaa kuin kvartsi. Kova ja tarttumaton pinta ja kestää kuumuutta jopa tuhat astetta, tosin se on myös yksi kalleimmista materiaaleista, toteaa Levänen.

Leväsen kokemuksen mukaan noin 80 prosenttia asiakkaista valitsee edelleen laminaattitason sen helppohoitoisuuden ja hinnan vuoksi. Tytti Lintula kertoo myyvänsä paljon kvartsia eli kivitasoja, mutta myös ohutta laminaattia.

Puutason ostajan on varauduttava huoltamaan tasojaan puolen vuoden välein. Terästasot ovat yleistymässä.

Terästasoja on totuttu näkemään ainoastaan tiskipöydän materiaalina, mutta nyt niitä käytetään myös saarekkeissa ja välitiloissa. Terästasoissa näkyvät käyttö ja naarmut, mutta ne patinoituvat ajan myötä kauniiksi.

– Uutuutena ovat laserkuvioidut terästasot, jossa kuviointi hieman häivyttää käytön jälkiä, kertoo Levänen.

Saarekkeet ovat avoimissa keittiötiloissa edelleen suosittuja. Ne tuovat lisää laskutilaa, mutta myös paikan vaikkapa lasten läksyjen lukuun, välipalan syömiseen tai vieraiden kanssa seurusteluun.

– Moni haluaa saarekkeen etenkin uudisrakennuksiin. Saneerauskohteisiin se ei aina onnistu tilanpuutteen vuoksi.

4. Musta tiskiallas ja hana

Keittiön altaat ja hanat ovat kokeneet myös muutoksia niin värityksen, kuin muotokielenkin suhteen. Nykyään haetaan suurempia altaita ja teräksen lisäksi on muitakin materiaalivaihtoehtoja.

Asuntomessukohde Dekolakussa on komposiitti- eli silgraniittiallas. Vaikka värivahtoehtoja on runsaasti, yksi nousee ylitse muiden.

– Yksi musta iso allas on se yleisin toive nykyään, sanovat sekä Levänen että Lintula.

On myös heitä, jotka haluavat ehdottomasti kaksi allasta, mutta ne runsas kymmenen vuotta sitten yleistyneet puolentoista altaan kokonaisuudet ovat häviämässä kokonaan.

Hanojen väritys kulkee käsikädessä altaiden kanssa – mustan altaan kaveriksi valitaan yleensä musta hana. Tavallisen kromin lisäksi rohkeammille sisustajille on tarjolla vaikkapa pronssin, tai kuparin värisiä hanoja.

5. Välitilaan isoa tiililaattaa ja lasia

Välitiloissa laattojen koko on suurentunut. Motiivina on tietysti minimoida saumojen pinta-ala. Yleistymässä on koko välitilan peittävä levy, joka on tarvittaessa helppo vaihtaa.

Välitilan voi myös tapetoida ja laittaa lasin päälle. Kouvolan messukohteissa on käytetty muun muassa terästä ja tiililaattaa.

– Raakalautaakin on käytetty lasin alla välitilassa. Olen myös nähnyt omasta valokuvasta printatun mökkimaisemakuvan. Vaihtoehtoja on valtavasti, mutta tärkeä on materiaalin suojaus, että se on helppo puhdistaa, muistuttaa Levänen.

Nykyään välitilassa käytetään usein myös samaa materiaalia, kuin keittiötasoissa.

– Yksi tapa on ikään kuin jatkaa keittiötasoa välitilaan noin 25 cm ja maalata loput. Laatoitettu välitila on myös edelleen suosittu vaihtoehto, sillä laattavaihtoehtoja on runsaasti, sanoo Tytti Lintula.

Uusi keittiö noin 20 vuoden välein

Suomalainen kuluttaja uusii keittiönsä keskimäärin 20–25 vuoden välein. Nyt vaihdetaan siis 1990-luvulla tehtyjä keittiöitä.

– Halutaan avaraa tilaa, jossa eletään ja seurustellaan. Ja kun tila on avoin olohuoneeseen, niin halutaan näyttää, että siellä on kaikki viimeisen päälle, sanoo Marko Levänen.

Tulevia keittiötrendejä on hankala ennakoida.

– Tekniikka tietysti kehittyy ja se tulee näkymään myös keittiöissä. Todennäköisesti keittotasoon integroidut tasotuulettimet tulevat yleistymään, kuivauskaapit poistuvat. Luulen myös, että väritys on muuttumassa rohkeammaksi ja värimallistot uusiutuvat nopeammassa tahdissa.

Tänään lauantaina tehdään Norjassa häähistoriaa. Suomalainen Jani Santala ja norjalainen Ina Trælnes sanovat toisilleen "tahdon" ilmataskussa, jonne hääpari ja vieraat sukeltavat.

Kyseinen ilmatasku on vedenalaisessa luolastossa, joka sijaitsee Pluran maakunnassa Pohjois-Norjassa. Miksi ihmeessä pariskunta päätyi näin erikoiseen hääpaikkaan?

– Me molemmat harrastamme luolasukellusta, ja tämä paikka on tulevan vaimoni suvun tilan takapihalla. He ovat asuneet tällä tilalla kuuden sukupolven ajan. Paikka tuntui luontevalta, Santala kertoo puhelimitse.

Hääpaikan tuntumassa on viimeksi kuluneiden viikkojen ajan tehty pitkiä päiviä, jotta kaikki saadaan kuntoon lauantaina kello 16.30 Norjan aikaa alkavaan seremoniaan.

– Stressitaso on kyllä aika kova. Häiden jälkeen menee ehkä viikko nukkuessa, Santala naurahtaa.

Samalla hän toteaa jo miettivänsä, voisiko ilmataskussa pitää ensi vuonna vaikka musiikkiesityksen.

Mistä rakkaus alkoi

Hausjärveltä kotoisin oleva Jani Santala kävi Trælnesin tilalla kymmenen vuoden ajan sulkeltamassa. Kolme vuotta sitten rakkaus leimahti.

Idea hääpaikasta tuli Santalalle muutama vuosi sitten. Hänen ystävänsä, parin lauantaina vihkivä Ben Reymenants oli toteuttanut hääprojektin thaimaalaisessa luolassa.

Santalan mielestä idea oli hauska. Hän päätti, että jos hän naimisiin joskus vielä menee, häät liittyvät sukellukseen.

Tulevaa vaimoa piti hieman taivutella, mutta aika pian tämä lähti projektiin mukaan. Ideaa on hiottu viimeiset puolitoista vuotta.

Eksoottisen hääpaikan tapahtumat striimataan kaikkien nähtäville Youtubeen. Lisäksi häillä yritetään päästä Guinnessin ennätysten kirjaan.

Santalan ja Trælnesin erikoisista häistä ovat kirjoittaneet myös muun muassa Satakunnan Kansa ja MTV3.

Ikäviä muistoja

Ranan kunnassa sijaitseva Jordbrugrottan on Norjan suurin veden täyttämä luolasto ja Pohjois-Euroopan syvin luola. Pituutta on yli 2 kilometriä ja syvyyttä enimmillään 130 metriä.

Hääpaikkana oleva luolasto on sama, jossa kaksi suomalaista sukeltajaa kuoli helmikuussa 2014.

Jani Santala tunsi molemmat menehtyneet. Hän oli mukana maaliskuussa 2014 järjestetyssä operaatiossa, jossa ruumiit nostettiin yli 100 metrin syvyydestä.

Ikävät muistot eivät ole saaneet Santalaa kammoksumaan luolastoa. Hän kertoo onnettomuuden jälkeen sukeltaneensa siellä satoja kertoja.

– Yksi osa tätä tapahtumaa on yritys pyyhkiä ihmisten mielistä ikävää muistoa. Haluaisimme saada palautettua luolaston maineen hyvänä ja turvallisena sukelluspaikkana. Täällä on sukellettu 1960-luvulta lähtien.

Hän arvelee, että hänen menehtyneet ystävänsä olisivat tyytyväisiä, että luolaston negatiivista mainetta yritetään parantaa.

Guinnessin ennätys

Hääseremoniaa varten vieraiden on sukellettava ilmataskuun 450 metriä, enimmillään 32 metrin syvyydessä. Jani Santalan mukaan sukelluskäytävän leveimmissä kohdissa kaksi rekka-autoa mahtuisi kulkemaan rinnakkain.

– Siinä on hieno marmoriseinä, johon vesi on vuosituhansien aikana kaivertanut kuvioita. Siellä on kristallinkirkas vesi, vaakanäkyvyyttä on sellainen 70 metriä.

Ilmatasku on noin 300 metriä pitkä ja jopa 25 metriä korkea. Vieraita ilmataskuun on sukeltamassa 70. Kaikki ovat kokeneita sukeltajia. Häillä on tarkoitus päästä Guinnessin ennätysten kirjaan.

Santalan mukaan heitä varten luotiin uusi kategoria: eniten osallistujia häissä, johon kaikkien on sukellettava ilmataskuun.

– He ehtivät hylätä kolme meidän hakemustamme. Eivät oikein ymmärtäneet, mistä oli kysymys.

Neljäs hakemus meni sitten läpi.

Turvallisuus huomioon

Vaikka häät eivät ole luolaston haastavimmassa kohdassa, sukelluksen turvallisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota.

Jani Santalan mukaan matkan varrelle on sijoitettu ylimääräisiä kaasupulloja. Sukeltajat ovat kokeneita luolasukeltajia: mukana on toistakymmentä sukellus- ja luolasukelluskouluttajaa. Ilmataskussa on lääkäri ensiapuvälineistön kanssa.

– Pelastushelikopterin ja Norjan luolasukellus- ja kuivaluolailuorganisaatioiden kanssa on pidetty harjoitukset. Kaikki on pyritty ottamaan huomioon, Santala toteaa.

Ilmataskuun on viety varoiksi happipulloja. Mikäli happipitoisuus luolassa laskee, pulloista voidaan päästää lisää happea ilmaan.

– Luolaan sukelletaan tosi tiukan suunnitelman mukaan, tapahtuman striimauksesta ja tekniikasta vastaava Kalle Nordling kertoo.

Luolaan sukelletaan ohjausnarua seuraten. Pinnalta annetaan lupa sukeltaa ja sukeltajat kuittaavat saapumisensa luolaan vedetyn puhelinyhteyden kautta.

Striimaus porilaisin voimin

Jani Santalan ja Ina Trælnesin häihin on tulossa kaikkiaan 200 vierasta. He, jotka eivät sukella, seuraavat tapahtumaa sukelluspaikan lähellä olevassa teltassa.

Youtubeen striimattavan lähetyksen toteuttaa porilainen Äänirasia. Toimitusjohtaja Kalle Nordling on ollut tiiminsä kanssa rakentamassa tapahtumaa, tekniikkaa, yhteyksiä ja kameroita luolaan, sekä juhlatelttaan.

Nordling kertoo, että he ovat tehneet häitä, kuvauksia ja striimejä, mutta eivät koskaan tällaista. Nordling harrastaa luolasukellusta, ja hänen kouluttajanaan oli Santala.

– Hän soitti vuosi sitten, ja aluksi ajattelin, että onko tämä lainkaan totta.

Nordling kertoo, että Ilmataskuun ja lammen rannalle on vedetty yhteyksiä varten valokuitua yhteensä 800 metriä. Sen lisäksi valaistukset, äänet ja teltta juhlijoille. Projektissa on ollut paljon töitä ja pitkiä päiviä, mutta Nordlingin mukaan on ollut hienoa olla mukana.

Striimauksen suhteen ongelmana oli, että sukelluspaikka sijaitsee laaksossa, jossa ei ollut netti- tai kännykkäyhteyksiä. Nyt on, sillä paikallinen teleyhtiö rakensi linkkiaseman vuoren päälle. Häävalmistelijat puolestaan vetivät liki kaksi kilometriä sähköä ja valokaapelia linkkiasemalle.

Jani Santalan mukaan pelkkä kaapelinveto vuorelle maksaa arviolta 300 000 kruunua (noin 30 000 euroa). Hän ei osaa arvioida, paljonko häät loppujen lopuksi tulevat maksamaan. Osa työstä tosin menee talkoohengessä.

– Katsotaan sitten, mikä tulee hintalapuksi. Emme ole sitä kauheasti miettineet, Santala toteaa.

Ydinfyysikko ja kvanttimekaniikan kehittäjä Werner Heisenberg (1901–1976) tutkimusryhmineen kehitti natsi-Saksalle ydinreaktiojärjestelmää 1940-luvulla.

Ydinohjelman keskiössä oli 664 uraanikuutiota, joiden avulla natsi-Saksa yritti saada itselleen toimivan ydinreaktorin.

Suurin osa kuutioista on edelleen kadoksissa. Tällä viikolla yksi uraanikuutioista matkasi suojattuna saksalaisesta säteilyturvakeskuksesta (Federal Office For Radiation Protection) Tampereelle.

– Onhan tämä merkittävä hetki kuution kantaman historian ansiosta. Kun on kymmeniä vuosia lukenut oppikirjoista Heisenbergin oppeja ja nyt saa käsiinsä tällaisen hänen tiiminsä tekemän kuution, niin onhan se aika jännittävää, Tampereen yliopiston Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan professori Juha Toivonen toteaa.

Musta uraanikuutio painaa yli kaksi kiloa, mutta kokoa sillä on vain viisi kertaa viisi senttiä. Se mahtuisi kämmenelle, jos niin olisi turvallista tehdä.

Koska kuution sisältö on luonnonuraania, sen säteily on heikkoa. Siksi se onkin oivallinen tutkimuskohde Toivosen ryhmälle. Toivosen johtaman työryhmän Tampereella kehittämä laite pystyy havaitsemaan pienenkin säteilymäärän ja nyt sen teho saatiin testiin kuution avulla.

– Kuutio sopi meille hyvin, koska luonnonuraani on pieniaktiivinen ja pystyimme testaamaan, pystymmekö näkemään niin pienet aktiivisuudet. Kyllä pystyimme, Toivonen kertoo.

Mullistavan alfaskannerista tekee se, että laite pystyy kaukaakin paljastamaan, mistä säteily tulee ja tekemään säteilyn nähtäväksi UV-valon avulla.

Radioaktiivisen aineen jäljittämiseen se on todella hyvä työkalu. Juha Toivonen

Aikaisemmin säteilyn paljastavat laitteet on pitänyt viedä lähelle säteilyä, eivätkä ne ole osanneet näyttää säteilyä tai sen lähdettä, vaan vain mitata, että säteilyä on.

Vakavan ydinonnettomuuden sattuessa alfasäteilyä mittaava laite siis voisi näyttää tarkasti säteilyn alkulähteet ja niin, ettei ihmiselle koituisi vaaraa.

Laite voi tulevaisuudessa olla hyödyksi myös pienemmissä turvallisuustilanteissa ja rikosten selvityksessä.

– Jos joku on luvatta käsitellyt vaarallisia aineita, laitteella voi selvittää, minne aineen jäämiä on jäänyt. Radioaktiivisen aineen jäljittämiseen se on todella hyvä työkalu.

Monikäyttöinen laite

Laitteen viemistä onnettomuuspaikalle harkittiin esimerkiksi Fukushiman onnettomuuden yhteydessä.

Toisena käytännön esimerkkinä laitteen käytettävyysmahdollisuuksista professori Toivonen mainitsee venäläisagentin salamurhan selvitystyön.

Venäjän turvallisuuspalvelun entinen työntekijä, Britanniaan loikannut Aleksandr Litvinenko murhattiin Lontoossa marraskuussa 2006.

Brittiläisten murhatutkijoiden mukaan Litvinenkon teekuppiin oli laitettu erittäin myrkyllistä, radioaktiivista poloniumia. Litvinenko kuoli kolme viikkoa myöhemmin.

Koska polonium lähettää alfasäteilyä, se paljastuu alfaskannerissa.

Lontoossa murhaajat levittivät poloniumia vahingossa ympärilleen pitkin hotellia käsitellessään ainetta. Tampereella kehitetyn alfaskannerin avulla olisi siis voitu tutkia heti, mitkä alueista olivat radioaktiivisen aineen saastuttamia.

Murhan jälkeen niin Iso-Britannia kuin Ranskakin koetti kehittää laitetta, jolla alfasäteilyä voisi helpommin tutkia ja todentaa. Nyt suomalaistutkijat ovat saaneet skannerin kaikkein pisimmälle.

–Työ on todella loppusuoralla, Toivonen toteaa.

Muodissa on aina klassikkotuotteita, jotka pysyvät suosittuina vuosikymmenestä toiseen, sukupolvelta toiselle. Tässä välissä ihmiset kerkeävät muuttua, mutta muuttuvatko klassikot?

Selvitimme, miten jokaisen tuntemat klassikot kuten Jokapoika-paita, Conversen Chuck Taylorit, Kånken-reppu ja R-Collectionin anorakki ovat muuttuneet vuosien aikana. Kaikkiin on tehty muutoksia, mutta ne ovat pieniä.

Suomen tekstiili & muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen kertoo, että muutokset, joita klassikkotuotteisiin tehdään, ovat usein maltillisia.

– Suurin muutos klassikkotuotteissa on värimaailman laajentuminen. Samat klassikkovärit usein pysyvät, mutta yritykset lisäävät eri värejä trendien ja kausien mukaan.

Kovassa käytössä olevat tuotteet muuttuvat herkemmin

Yksi syy klassikkotuotteiden muuttumiselle on ihmisten halu käytännöllisiin tuotteisiin.

Marimekon Global PR Manager Lila Vertanen sanoo, että 1970- ja 1980-luvun vaihteessa Jokapoika-paitaa kehitettiin teknisesti: mitoitusta tarkistettiin ja kaulukseen lisättiin kovike, eli paidasta tehtiin enemmän miesten perinteisen pukupaidan mallinen.

Toinen muutos oli alkuperäisen kankaan vaihtaminen.

– Nykyään kuluttajat suosivat liikkuvampia materiaaleja, joten alkuperäinen kangas muutettiin kevyempään ja pehmeämpään kankaaseen vuonna 2017.

Anna-Kaisa Auvinen kertoo, että varsinkin ulkovaatteissa materiaalien muutos on yleistä.

Reima Oy:n tunnetuissa lasten topparukkasissa tämä pitää paikkansa. Reiman Communications manageri Riikamaria Paakkunaisen mukaan rukkaset ovat muuttuneet usein vuosien varrella, ja syksyllä muutoksia on luvassa lisää.

– Pyrimme jatkuvasti parantamaan rukkasia. Esimerkiksi tarttumapintaa on paranneltu siten, että ne ovat ohuempia, niiden pito on parempi, ja samalla lämpöominaisuudet ovat parempia.

Muutoksia siis tehdään, mutta usein ulkomuoto pysyy samana. Näin on myös Reiman tapauksessa.

– Tutuiksi ja luotettaviksi todettuja tuotteita on helpompi myydä eteenpäin, Paakkunainen toteaa.

Kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa

Tutut klassikkotuotteet ovat yleensä jatkuvassa käytössä, joten kuluttajat huomaavat paranneltavat kohteet helposti.

Fjällrävenin maajohtaja Jouni Rajalan mukaan heidän tunnetussa Kånken-repussaan on vain ollut pieniä muutoksia sen 41-vuotisen taipaleen aikana.

– Repun soljet vaihdettiin metallista muoviin vuonna 1984, koska metallissa oli ainesosia, jotka allergisoivat joitakin ihmisiä. Samalla kantohihnoja pidennettiin hieman. Samana vuonna logo vaihtui ensimmäistä kertaa, ja nykyinen logo sai muotonsa vuonna 1994.

Suomen tekstiili & muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvisen mukaanmuutoksen taustalla voi olla myös ekologisuus ja eettisyys.

Conversen pohjoisen alueen Influence Marketing ja PR manager Johannes Sletbakk kertoo, että yhdessä uusimmassa Chuck Taylor-mallissa kangas on tehty kokonaan kierrätetystä muovista.

– Lisäksi käytämme toisissa kengissä entistä enemmän kierrätettyä farkkukangasta ja puuvillaa.

Klassikko on trendikäs ja ajaton

Klassikkotuotteen tärkeimmät ominaisuudet ovat laatu ja ajattomuus. Hieman ristiriitaisesti tuotteen täytyy pysyä samana, mutta myös muuttua ajan hermolla.

Esimerkiksi Marimekko on tehnyt materiaalien lisäksi pieni tyylillisiä muutoksia sen klassikkotuotteisiin trendivärien lisäksi. Lila Vertanen kertoo, että Tasaraita-paitojen mittoihin ja yksityiskohtiin on tehty pieniä muutoksia vuosien varrella.

– Myös resoreiden väriä ja leveyttä on muuteltu: vuonna 2017 tehdyissä päivityksissä resorit poistettiin hihansuista.

Ajan muodin mukaan ihmisten mieltymykset vaatteiden leikkauksesta muuttuvat. R-Collectionin pääsuunnittelija Lilli Norio kertoo, että heidän tunnetuimman tuotteensa, anorakin, hartioiden leikkaus oli suurempi 80-luvulla.

– Asiakkaiden toiveen mukaisesti lisäsimme myös sivutaskut anorakkiin. Lisäksi vetoketjun ja kankaan valmistaja on vaihtunut. Myös hihamerkki on muuttunut.

Edelliset muutokset anorakkiin tehtiin kolme vuotta sitten, jolloin resorit muuttuivat. Norion mukaan erilaisten muutosten jälkeen tuotteiden myynti nousee selkeästi.

Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Linda Turusen mukaan ei riitä, että klassikkotuote on laadukas ja ajaton. Klassikoilla on uskollinen kuluttajakunta ja yhteiskunnallinen merkitys.

– Vaatealalla useat yritykset eivät välttämättä pyri tekemään muotituotetta, sillä kysyntään ei aina pystytä vastaamaan, ja muodikkaan tuotteen suosio kestää vain hetken. Se, mikä tuote yltää klassikoksi asti, voidaan arvioida tietysti vasta jälkeenpäin.

Turusen mukaan muodilla on kaksi eri sykliä. Toinen on nopea muotisykli ja toinen on hitaampi klassikkosykli. Muotisykli seuraa nopeaa kysynnän kasvua ja sen laantumista ennen seuraavaa nousevaa trendiä, kun taas klassikoiden elinkaari on aaltoilevampi

– Esimerkiksi Jokapoika-paita oli vanhempieni nuoruudessa suosittu noin kolmekymmentä vuotta sitten. Pienen hiljaiselon jälkeen paitaa on taas näkyvästi markkinoilla pienin muutoksin.

Millaisia klassikkotuotteita sinulla on? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka!

Lue seuraavaksi:

Vaatteilla halutaan viestiä arvomaailmaa – nyt pukeudutaan retrologoihin

Sadan Jokapoika-paidan omistaja ei innostu käyttäjäksi – "Vaatemakuni on vähän erilainen"

Sukeltajaa etsitään parhaillaan Iso-Melkutin-järvestä Lopella Kanta-Hämeessä, pelastuslaitos kertoo. Pelastuslaitos sai hälytyksen järvelle hieman ennen puoli yhtä iltapäivällä.

Pelastuslaitokselta kerrotaan, että kadoksissa oleva sukeltaja on osa isompaa sukeltajaseuruetta. Seurueen jäsenet olivat ensin etsineet kadonnutta omin voimin.

Nyt paikalla on useita pelastuslaitoksen yksikköjä sukeltajineen.

Iso-Melkutin on sukeltajien suosima kirkasvetinen järvi.

Lue myös:

Iso-Melkutin on harrastajasukeltajien paratiisi – video: kirkasvetinen erämaajärvi hakee vertaistaan koko Suomesta

17-vuotias äänekoskelaismies kuoli Konnevedellä Keski-Suomessa sattuneessa ulosajossa perjantai-iltana, Sisä-Suomen poliisi kertoo. Mies oli matkustajana henkilöautossa, joka poliisin tietojen mukaan suistui hiekkatieltä ja törmäsi puuhun.

Hätäkeskus sai hälytyksen Varjolantielle iltayhdeksän jälkeen. Poliisin ja pelastuslaitoksen saapuessa paikalle selvisi, että autossa oli onnettomuushetkellä kuljettaja ja kaksi matkustajaa.

Ulosajossa kuollut mies oli istunut etupenkillä. Henkilöautoa kuljettanut 20-vuotias nuori mies sekä takapenkillä istunut nuori mies toimitettiin sairaalahoitoon.

Poliisin alustavan tutkinnan mukaan henkilöauto on suistunut vasemmalle kaartuvassa mutkassa ulos tieltä ja törmännyt oikea kylki edellä suurehkoon puuhun.

Asiaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena sekä kuolemantuottamuksena.

Poliisi pyytää onnettomuudesta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä numeroon 0295 448 012.

Helsingin Sanomat uutisoi lauantaina, että Antti Rinteen (sd.) hallitus aikoo purkaa kiistellystä aktiivimallista ainoastaan leikkuriosan. HS:n tietojen mukaan työttömyystukia parantanut omavastuupäivien vähentäminen jäisi näin ollen voimaan.

Rinne kertoi kuluneella viikolla, että hallitus lähettää lakiesitysluonnoksen aktiivimallin purkamisesta lausuntokierrokselle ensi viikolla.

Omavastuupäivät tarkoittavat niitä työttömyysjakson ensimmäisiä päiviä, joilta työttömälle ei vielä makseta työttömyystukea. Aktiivimallissa omavastuupäiviä vähennettiin seitsemästä viiteen. HS:n tietojen mukaan Rinteen hallitus ei siis aio nostaa päivien määrää takaisin entiselleen.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajatus oli rahoittaa omavastuuajan lyhentäminen säästöillä, jotka kertyvät aktiivimallin leikkuriosasta.

Aktiivimalli on edellisen hallituksen uudistus, jonka tarkoituksena oli lisätä työllisyyttä. Malli leikkaa työttömän päivärahaa, jos hän ei täytä aktiivisuuden ehtoja.

Rinteen hallituksen merkittävänä tavoitteena on saada aikaan kaudellaan vähintään 60 000 uutta työllistä ja nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin.

Hallitus on kertonut purkavansa aktiivimallin vuodenvaihteessa.

Yle Uutiset ei toistaiseksi ole tavoittanut työministeri Timo Harakan (sd.) tai pääministeri Rinteen erityisavustajia kommentoimaan asiaa.

Lue lisää:

Pääministeri Rinne: Aktiivimallin leikkuri poistuu ensi vuoden alussa – "En usko, että sillä on syntynyt yhtään uutta työpaikkaa"

Aktiivimallin leikkuri jo matkalla romukoppaan - Ministerin mukaan uutta "ruoskaa" työttömälle ei suunnitella

Tansaniassa ainakin 62 ihmistä kuoli ja ainakin 70 loukkaantui lauantaina, kun polttoainetta kuljettanut rekka räjähti.

Onnettomuus tapahtui Morogorossa, joka sijaitsee noin 200 kilometriä länteen talouskeskus Dar es Salaamista.

Valtion television mukaan onnettomuuteen joutunut rekka oli kaatunut. Räjähdys tapahtui, kun paikalle kerääntynyt väkijoukko oli keräämässä rekasta vuotanutta polttoainetta.

Poliisi epäilee, että savuke saattoi sytyttää polttoaineen ja aiheuttaa räjähdyksen.

Polttoaineen varastaminen ajokelvottomaan kuntoon päätyneistä rekoista on yleistä itäisessä Afrikassa. Yleensä varkaat pyrkivät myymään anastamansa polttoaineen.

Solange Knowles oli Flow-festivaalin perjantai-illan viimeinen pääesiintyjä. Hänen keikkansa keskeytettiin, koska artistin show ylitti puolenyön aikarajan. Kaupungin säädösten mukaan ulkolavoilla ei saa esiintyä keskiyön jälkeen.

Festivaalin tiedottaja Susanna Hulkkosen mukaan aikarajan ylityksestä seuraa sanktio.

– Valitettavasti emme voi joustaa tässä asiassa. Emme voi festivaalina ottaa riskiä sanktioista. Tällaisissa tapauksissa yhteisösakot voivat olla merkittäviä.

Melurajoista määrää Helsingin kaupungin ympäristökeskus.

Aiemmin päälavalla esiintynyt Erykah Badu ilmaantui lavalle myöhässä, mutta tiedottaja Susanna Hulkkosen mukaan se ei ollut Solangen keikan venymisen syy.

– Artisteilla oli kyllä tarpeeksi vaihtoaikaa, joten Erykah Badun myöhästyminen ei aiheuttanut aikarajan ylitystä.

Syy venymiseen johtui ilmeisesti siitä, että ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut R&B-artisti Solange oli ollut niin innoissaan, ettei ollut malttanut lopettaa keikkaa managerinsa ja lavahenkilökunnan kehotuksista huolimatta.

– Solange itse oli hyvällä mielellä keikan jälkeen ja pahoitteli aikarajan ylitystään, kertoo tiedottaja Susanna Hulkkonen.

Solange saatiin esiintymään Flow-festivaalille tulonsa peruneen Cardi B:n tilalle.

Osa yleisöstä oli pettynyt, koska ei kuullut Solangen keikan loppua äänentoiston sammuttua. Sosialisessa mediassa moni on ihmetellyt ratkaisua.

Tapahtuneelle riitti kuitenkin myös ymmärrystä. Egotripistä tuttu muusikko Mikki Kauste tuntee käytännöt.

– Flowssa tapahtunutta: Illan pääesiintyjä Solange vetäisi viimeiset 5 min. kokonaan ilman äänentoistoa huviluvan loppumisen takia. Mahtoi olla jännän kuuloista, mutta kovat on käsittääkseni sakot ja sanktiot, jos lupia rikkoo. Ja naapurithan huomaavat nämä kyllä.

Myös Helsingin pormestari Jan Vapaavuori kommentoi tapahtunutta Twitterissä.

– Hyvä että Flow-festivaali ⁩ noudatti melusäännöksiä hankalassa tilanteessa. Sykkivässä kaupungissa ihmisten pitää välillä joustaa, jotta muilla voi olla hauskaa. Pelisäännöt pitää kuitenkin olla ja niiden noudattaminen on kunnioitusta muita kohtaan.

Flow-festivaalilla oli perjantaina 27 000 kävijää. Festivaali jatkuu sunnuntaihin saakka. Silloin päälavalla nähdään muun muassa brittibändi The Cure.

Artikkeliin lisätty pormestari Jan Vapaavuoren Twitter-kommentti klo 14.36.

Lue lisää:

Seuraa Flow-festivaalia Yle Areenassa.

Festariesiintyjien perumiset eivät ole ilmiö, toteaa Fullsteam Agencyn toimitusjohtaja – “Sarja tosi huonoa onnea ja syitä laidasta laitaan”

Yleisön rakastaman Flow'n kulisseissa muhii riita – Taiteilija ihmettelee pientä korvaustaan: "Ei ole ainoa marginalisoitujen ihmisten ilmaisen työn juhla"

Kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet Moskovan keskustassa mieltään vaatien rehellisiä vaaleja. Tällä kertaa oppositiolla oli lupa mielenosoituksen järjestämiseen.

Poliisi on aiemmissa, ilman viranomaislupaa järjestetyissä mielenosoituksissa ottanut kiinni satoja ihmisiä.

Heinäkuussa alkaneissa mielenilmauksissa on vaadittu viranomaisia sallimaan opposition ehdokkaiden osallistuminen Moskovan kaupunginvaltuuston vaaleihin syyskuussa.

Venäläinen oppositioaktivisti Ljubov Sobol otettiin kiinni jo ennen tämän päivän mielenosoituksen alkamista. Vankilassa istuvan oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin liittolaisen Sobolin Twitter-tilillä julkaistiin video, jolla näkyy poliisin saapuminen hänen toimistoonsa.

Toistasataa otettu tänään kiinni

Oppositio kutsui koolle mielenilmauksia kymmenissä muissakin kaupungeissa. Eri puolilla Venäjää on kiinniottoja ja pidätyksiä tarkkailevan OVD-Infon mukaan otettu tänään kiinni yli 160 ihmistä.

Eniten kiinniottoja on tehty Pietarissa, jossa mielenosoituksella ei ollut lupaa.

Moskovassa poliisi otti kiinni ihmisiä, jotka mielenosoituksen jälkeen lähtivät kulkemaan kohti presidentinhallinnon rakennusta.

– Putin on varas, mielenosoittajat huusivat.

Lisää aiheesta:

Moskovan demokratiaa vaativat mielenosoitukset säikäyttivät viranomaiset – Kovat otteet kertovat Venäjän hallinnon haluttomuudesta uudistuksiin

Venäjä väittää Deutsche Wellen yllyttäneen Moskovan mielenosoittajia – saksalaismedia kiistää

Venäjä epäilee oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin perustamaa korruptionvastaista säätiötä rahanpesusta

Tässä on nyt päästy todellisten mehiläiskuningattarien kanssa samaan pöytään.

Nämä naiset eivät pyytele olemistaan anteeksi, he ovat häpeilemättömän äänekkäitä, he nauravat kovaa ja koko ajan.

Kun yksi aloittaa lauseen, toinen tuplaa vähintään viimeisen sanan. Näillä naisilla on ruumishäpeää, kolonisaatiota ja rasismia koskevaa asiaa, ja he pitävät huolta siitä, että viesti kuullaan.

Musiikkiohjaaja, DJ ja äänisuunnittelija Kim “Busty Beatz” Bowers ja ohjaaja-näyttelijä Lisa Fa’Alafi ovat tuoneet maailmalla hurmanneen Hot Brown Honey -esityksensä ensimmäistä kertaa Suomeen.

– Tässähän on kyse maailmanpölytyskiertueesta. Me olemme jo viisi vuotta raahanneet ryhmämme jäsenten lapsia maasta ja kaupungista toiseen levittäen sanomaamme: decolonize and moisturize – pura siirtomaavalta ja kosteuta, täsmentää Fa’Alafi.

– Kyllä, itsestä huolen pitäminen on tärkeää, säestää Bowers.

Hot Brown Honeyn kantavat voimat ovat tehneet yhdessä teatteria, kabareeta ja yhteisötaidetta lähes 20 vuotta. Koko sinä aikana he eivät nähneet kaltaisiaan ruskeita kasvoja oikein missään – paitsi vaihtoehtofestivaaleilla ja etnotapahtumissa.

– Meidän piti sitten itse kirjoittaa tilaa itsellemme, kertoa itse omat tarinamme, sanoo Fa’Alafi.

– Australia on maahanmuuttajien maa ja alkuperäiskansalta varastettu maa, joka on kokenut useita muuttoaaltoja. Silti esimerkiksi televisiossa tai tärkeimmillä näyttämöillä ei ole näkynyt ketään, joka näyttäisi meiltä.

Eteläafrikkalaistaustainen Bowers nyökkäilee, nauraa taas ja huiskii kohti Fa’Alafia.

– Tuntuu edelleen olevan monelle yllätys, että australialainen voi näyttää meiltä.

Nauru on hyvä ase

Briefs Factory, eli Pikkaritehdas -nimellä kulkeva ryhmä aloitti Hot Brown Honeyn esitykset vaihtoehtoteatteriporukoissa runsaat viisi vuotta sitten. Alkuun toiminta muistutti klubi-iltoja, kuvailee Lisa Fa'Alafi.

– Me harjoittelimme tavallaan liveyleisön edessä. Palkkasimme sen verran kavereita, kun meillä suinkin oli varaa. Yleisö viihtyi ja halusi lisää, tälle oli tilausta.

Aika pian homma vähän paisui. Lopputuloksena on hiphoppia, ilma-akrobatiaa, burleskia, nykytanssia ja ties mitä yhdistävä anarkistinen, visuaalinen, ja erittäin poliittinen spektaakkeli.

Hot Brown Honey juhlii naisen vartaloa, kaiken kokoista, muotoista ja väristä. Takapuolet hytkyvät ja jättirinnat heiluvat, kun esitys rienaa tapaa, jolla naisen ruumista – etenkin ruskean naisen ruumista – on tähän asti katsottu.

– Tässä on kyse omien vartaloidemme haltuunottamisesta. Kolonisaatiolla on ollut tapana aiheuttaa ruumishäpeää, etenkin jos vartalo on musta tai ruskea. Me emme ole vain piikoja tai seksiobjekteja. Eksotisoivien ja kapeiden mielikuvien kääntäminen toisiksi on ollut haastavaa jopa meille itsellemme, vaikka olemme joutuneet tekemään sitä aina, Fa’Alafi selittää.

Samoalaisista sukujuuristaan huolimatta Fa’Alafi ei esimerkiksi ole koskaan oikein löytänyt itseään siitä kuvastosta, jota Tyynenmeren saarien naisista tarjoillaan.

– Mielikuvissa eksoottisten saarten tummat neidot makoilevat vähäpukeisina rannalla tekemässä ei mitään. Se on tietenkin täyttä fantasiaa, jonka me todella haluamme murskata. Me osoitamme, miten hurjia, hauskoja ja lahjakkaita olemme.

Jätä tukkani rauhaan

Hot Brown Honey käy siirtomaavallan kimppuun varsin selväsanaisesti. Se tulee esiin Fa’Alafin mukaan erityisesti tanssikohtauksessa, jossa alkuperäiskansaan kuuluva tanssija Elena Wangurra kamppailee häntä tukahduttamaan pyrkivän Australian lipun kanssa.

– Lippu on tuotu väkipakolla Wangurran kansalle. Hiljentäminen ja syrjintä ovat edelleen todellisuutta alkuperäiskansalle. Esitys kyllä käsittelee kolonisaation vastaista taistelua muutoinkin, mutta ennen kaikkea naurun voimalla.

Kim Bowers huomauttaa, että Hot Brown Honeyn naiset kutsuvat itseään pelleryhmäksi.

– Nauru, etenkin yhdessä nauraminen, murtaa raja-aitoja. Me käsittelemme todella nihkeitä tilanteita komiikan avulla. Itselleen nauraminen on mahdollisuus muuttaa omaa toimintaa. Kun me laulamme giganttisessa afroperuukissa Please Don’t Touch My Hair -kappaletta, sanoma toistetaan niin monta kertaa, että takuulla menee perille.

Lisa Fa’Alafin mielestä on oireellista, että silloin harvoin kun rodullistettujen ihmisten tarinoita nähdään merkittävillä näyttämöillä, ne ovat usein traumanpurkua tai selviämiskertomuksia.

– Nekin esitykset ovat tarpeen, mutta me uskomme naurun vapauttavaan voimaan. Me haluamme kutsua ihmiset mukaan juhlaan, me haluamme, että esitys muistuttaa rock-konserttia.

Bowers nokittaa.

– Rammstein esiintyy Tampereella samaan aikaan meidän kanssamme. Aiomme pistää paremmaksi!

“Ruskeilla naisilla ei myydä lippuja”

Vaikka Hot Brown Honey on vetänyt täyteen sekä Sydneyn oopperatalon että Lontoon Southbank Centren, Teatterikesän ohjelmistoon kuuluva esiintyminen jännittää.

Fa’Alafi huomauttaa, että Tampere-talon suuri sali on yksi isoimmista, joissa ryhmä on esiintynyt.

– Tämä on meidän Beyoncé-hetkemme! Kun esiinnyimme vielä kaikenlaisissa pikkupaikoissa, teimme unelmakartan paikoista, joihin vielä menisimme. Silloin esimerkiksi Sydneyn oopperatalo tuntui aika hurjalta idealta. Nyt se on hoideltu kahteen kertaan.

Suurten salien ja merkittävien teattereiden ovet eivät tuosta vain lennähtäneet auki. Fa’Alafi toteaa, että ryhmä saa edelleen taistella sen puolesta, että tuotanto kutsutaan vierailulle.

– Vallalla on ollut se käsitys, että ruskeilla naisilla ei myydä lippuja. Se ajatus tulee edelleen vastaan, vaikka myymme pitkin maailmaa näytöksiä loppuun. Ennakkoluulottomia ihmisiä, jotka näkevät sanomamme tärkeyden, on onneksi koko ajan enemmän. Sellaisia ihmisiä kuten Teatterikesän väki, Fa’Alafi kehuu.

Briefs Factory haluaa suositulla spektaakkelillaan pönkätä merkittävien taidelaitosten ovia pysyvästi auki myös muille ei-valkoisille lahjakkuuksille. Ryhmällä on käynnissä jo seuraava tuotanto, Hive City Legacy.

Hive tarkoittaa mehiläispesää, ja niitä ryhmä aikoo rakentaa ympäri maailmaa. Tavoitteena on vähitellen jonkinlainen raisun rakkauden globaali vallankumous, virnuilee Kim Bowers.

– Hot Brown Honey on meidän tarinamme tavallaan näyttämölle räjäytettynä. Ensimmäinen Hive City Legacy on nyt toteutettu Lontoossa, ja siinä kerrotaan paikallisten, rodullistettujen nuorten kanssa heidän tarinoitaan. Seuraava pysäkki on suunnitteilla Vancouveriin.

– Sitten, kun meillä on mehiläispesiä kaikkialla, järjestämme yht’aikaisen globaalin megaspektaakkelin, Fa’Alafi jatkaa vain puoliksi leikillään.

Hot Brown Honeyn jättisuosio on Fa’Alafin mielestä jo tuonut muutoksen suurten taidelaitosten ohjelmistopolitiikkaan. Esityksen menestys on tasannut tietä vastaavankaltaisille ryhmille.

– Me olemme aina nähneet työmme alustana muille ei-valkoisille naisille. Valkoisen miehen ääni on edelleen se, joka kuuluu kovimmin, mutta uusia ääniä nousee, ja ne vaativat huomiota.

Liittolaiset, tervetuloa!

Valkoisen pohjoismaisen suhteellisen helposti elämässä edenneen etuoikeutettuja korvia kuumottaa.

Se on tarkoituskin, mutta kaikella rakkaudella. Lisa Fa’Alafi toteaa, että maailmaa pitää käsitellä enemmän sellaisena kuin se on: moniäänisenä, monietnisenä.

Sitä kaipaa hänen mielestään kasvavassa määrin myös valkoinen yleisö, jonka arkitodellisuus ei vastaa homogeenistä kuvaa, jota valtakulttuuri enimmäkseen yhä tarjoaa.

– Jos valkoiset katsojat voivat ymmärtää sen, että me törmäämme useampiin esteisiin ja erilaisiin esteisiin kuin he, he joutuvat kohtaamaan etuoikeutensa. Silloin voi tulla ajatelleeksi, miten itse kunkin pienetkin teot voivat muuttaa maailmaa. Yksi tärkeimmistä jutuista Hot Brown Honeyssa on se, miten esityksestä puhutaan kavereiden kanssa baarissa sen jälkeen, tai perheen kanssa olohuoneen sohvalla.

Kim Bowers siteeraa Australian alkuperäiskansaan kuuluvan akateemisen aktivistin ja feministirunoilijan Lilla Watsonin sanoja kuvaillessaan Hot Brown Honeyn filosofiaa.

– Jos olet tullut tänne auttamaan minua, tuhlaat aikaasi. Mutta jos olet tullut tänne siksi, että sinun vapautuksesi on sidoksissa minun vapautukseeni, me voimme tehdä työtä yhdessä, sanoo Watson. Hot Brown Honeyn tarkoitus on saada katsoja tarkastelemaan tunteitaan, ajatuksiaan ja asenteitaan, ja miettimään, pitäisikö niille tehdä jotain.

Sen lisäksi tarkoitus on saada ihmiset viihtymään ja tanssimaan. Jos hyvin käy, esiintyjät lietsovat näytöksen päätteeksi katsojat korttelibileiden tunnelmiin. Lopputaputusten jälkeen yleisöä rohkaistaan tanssimaan ja juhlimaan yhdessä esiintyjien kanssa.

– On ollut häikäisevää, miten meidän tarinamme ovat osoittautuneet maailmalla universaaleiksi ja samaistuttaviksi. Se vetää nöyräksi, miten saamme sen rakkauden takaisin, jota lavalta lähetämme. Radikaali, raju rakkaus on meidän sanomamme, sanoo Bowers.

Usein esitysten päätteeksi ihmiset tulevat näyttämölle ottamaan selfieitä esiintyjien kanssa, kuvailee Fa’Alafi.

– Siellä on itketty, on naurettu, ja moni on halunnut jakaa oman tarinansa. Yhteyksiä syntyy. Yksi meidän aihetunnisteistamme sosiaalisessa mediassa on #makenoise, pidä meteliä. Idea ei ole, että vain me mellastamme, vaan että yleisö huomaa, miten iso ääni meistä lähtee yhdessä.

Ajatus äänekkäistä katujuhlista suomalaisyleisön kanssa Tampere-talossa tuntuu vähän utopistiselta. Suomalaiset eivät ole varsinaisesti tunnettuja letkeinä heittäytyijinä. Lisa Fa’Alafia on varoitettu, mutta hän ei ole kovin huolissaan.

– Meillä on pari lämmittelytemppua hihassa!

Hot Brown Honey vierailee Teatterikesän lisäksi Turun Logomossa ja Espoon Kaupunginteatterissa.

Järven vesi näyttää hämmästyttävän kirkkaalta. Rannassa se on paikoin turkoosinsininen, syvemmällä sävy muuttuu lämpimänvihreäksi. On hiljaista, vain sukeltajan hengitysäänet rikkovat pinnanalaista rauhaa. On viileää, veden paine tuntuu sukeltajanpuvun läpi.

Pohjalla kivikasan päällä lepäävässä Niinan ja Scottin rakkauskivessä lukee Ur my rock. Narun päässä pohjassa killuu pieni, vihertävä möykky. Mitä ihmettä, pääkallo!

Paikka on Iso-Melkutin Lopella. Sukeltajien paratiisi.

Harvinaisuus Suomessa

Tie käy kapeammaksi ja kapeammaksi ennen kuin se sukeltaa metsään. Puisessa kyltissä lukee Sukeltajat.

Kohta mäntyjen keskeltä avautuu aukio. Aukiolla on autoja parkissa puiden katveessa siellä täällä. Aina tilaa ei ole näin paljon. Iso-Melkutin kun on Etelä-Suomen suosituimpia sukelluspaikkoja.

Järveä hehkuttavat paikalliset ja muualta sukeltamaan tulleet. Loppilainen erämaajärvi on kirkasvetisyydessään harvinaisuus Suomessa.

Sankan puuston keskellä lepäävän Iso-Melkuttimen kirkkauden havaitsee jo rannalta. Näkyvyys voi olla vuodenajasta riippuen neljästä jopa kahdeksaan metriä.

Iso-Melkutin on viiden parhaan joukossa

Onko Iso-Melkutin todella sukeltajan paratiisi?

– Ainakin harrastajasukeltajan, vakuuttaa Riihimäen Urheilusukeltajien varapuheenjohtaja Jouni Tuomola.

Iso-Melkuttimessa viihtyvät kokeneemmatkin sukeltajat, mutta heille ei välttämättä erämaajärven syvyys riitä. Järven maksimisyvyys on 27 metriä.

Seuralle Lopella sijaitseva erämaajärvi on kotijärvi. Siellä moni seuran laitesukelluskurssin käynyt kokeilee ensi kertaa sukeltamista järvessä. Iso-Melkutin on myös seuran viikkosukellusten vakikohde.

Tuomola ja Riihimäen Urheilusukeltajat ehkä näkevät Iso-Melkuttimen ruusunpunaisten lasien läpi. Kysytään Iso-Melkuttimesta Sukeltajaliitosta.

– Se on helppo ja hyvä kohde, vastaa oitis koulutuspäällikkö Mika Rautiainen.

Kun Sukeltajaliitto teki jäsenilleen kyselyn suomalaisista sukelluskohteista, Iso-Melkutin nousi viiden kärkikohteen joukkoon.

Rautiainen hehkuttaa sitä, että Iso-Melkuttimen sukelluspaikan ääreen pääsee autolla ja portaita alas rantaan. Kuivapuvun, paineilmapullojen ja muiden varusteiden kanssa ei ole kevyt liikkua.

Mika Rautiainen kehuu vuolaasti myös Riihimäen Urheilusukeltajia, jotka ovat tehneet työtä sen eteen, että sukeltajilla on helppo toimia Iso-Melkuttimella.

Erämaajärven rantatörmä on jyrkkä. Sen reunalle on rakennettu puinen tasanne penkkeineen. Puiset rappuset vievät laiturille, josta avautuu kirkasvetinen Iso-Melkutin.

Pinnan alle taas kerran

On lämmin elokuinen ilta. Viikkosukellukseen osallistuu riihimäkeläisseurasta kymmenkunta sukeltajaa. Iso-Melkuttimeen on tullut tutustumaan myös muutama sukeltaja Vaasasta. Erämaajärvelle tullaan kauempaakin kuin Etelä-Suomesta.

Riihimäkeläinen Vili Mononen ja loppilainen Kristian Nurmi valmistautuvat parina sukellukselle. Molemmille Iso-Melkutin on hyvinkin tuttu. Sukelluksia on järvessä takana vähintään viitisenkymmentä.

Monosen kuivapukua on paikattu pyöränkumien paikoilla.

– Näihin tulee välillä reikiä. Tässä niitä sattuu olemaan aika paljon enemmän, kun tämä on vanha puku, esittelee Mononen.

Kun miehet ovat saaneet sukellusvermeet päälleen, lähtee kaksikko rauhallisin ja vakain askelin portaita alas laiturille. Laiturilta on vielä muutama askelma Iso-Melkuttimen syleilyyn.

Miehet ilmoittavat sukellussuunnitelmansa Jouni Tuomolalle ja painuvat pinnan alle.

Sukeltajan kaverit: tonttu, pääkallo ja rapu

Kun kaksikko Mononen-Nurmi palaa vajaan tunnin sukelluksen jälkeen pintaan, ovat miehet käyneet tervehtimässä varjon alla kököttävää puutarhatonttua ja pääkalloa. Ne eivät ole järvessä sattumalta, vaan sukeltajat ovat vieneet ne pohjalle muidenkin sukeltajien viihdykkeeksi. Ehkä ne auttavat myös suunnistamaan järvessä.

Uponneiden puunrunkojen lomassa voi nostaa kättä ravulle ja uida kilpaa kalojen kanssa. Vedenalainen harju, kivikasat ja kalat ovat luonnon omaa tarjontaa. Kaikki muu järveen kuulumaton on sukeltajien sinne tarkoituksella viemää.

– Tämä on tosi hyvä järvi. Yleensä näkyvyys on hyvä. Täällä on vähän kaikille kaikkea riippuen sukeltajan tasosta, Vili Mononen kehuu.

Myös Kristian Nurmi jaksaa kehua Iso-Melkutinta. Hän nostaa omalla listallaan järven Suomessa kolmen parhaan joukkoon.

Jouni Tuomola kertoo, että Iso-Melkuttimesta on Riihimäen Urheilusukeltajien korviin kantautunut paljon positiivista palautetta. Moni on ollut tyytyväinen siihen, että Etelä-Suomessa on moinen järvi.

Rannasta löytyvät myös laavu, vessa ja nuotiopaikka. Ne ovat suomalaisissa sukelluskohteissa harvinaista herkkua.

– Lasku. 13 paria lapikkaita ja 30 paria lastenkenkiä. Maksettu 30.10.1916.

Jaana Kinnunen selaa jugendtalon takapihalla vanhoja kuitteja. Ne lepäävät pahvilaatikossa, johon kuitit ovat päätyneet takana olevan Kinnusen talon vintiltä satojen pölyisten tavaroiden seasta.

Vetoisa vintti piti jo tänä kesänä eristää, mutta siitä ei tullut mitään.

– Näitä aarteita löytyy edelleen. Vintin eristämisestä ei olisi tullut mitään, koska vanhat tavarat olisivat jääneet sinne purujen alle. Pakkohan ne on pelastaa, kertoo Jaana Kinnunen.

Jaana Kinnusen voisi nimetä pelastajaksi. Reilu vuosi sitten hän osti Lappeenrannan keskustasta 110-vuotiaan Kinnusen talon, jonka kohtaloksi oli koitumassa rapistuminen ja jopa päätyminen maan tasalle.

Mummon koti

Jaana Kinnusen puhe vilahtaa vähän väliä 1960-luvulle, jolloin hän pikkutyttönä juoksenteli samalla takapihalla.

– Kyllähän talon ostamisessa lisäpointtina oli, että tämä on minun mummola. Tähän liittyy niin paljon muistoja ja tunteita.

Usein hän oli mummon luona yökylässä. Mummo asui päätyasunnossa. Sinne vie erillinen portaikko, joka Jaana Kinnusen mukaan nyt näyttää ulkoapäin hökötykseltä.

– Noita portaita pitkin kävelin mummon luota pihan poikki ja sain mennä kylään talon toisessa päädyssä asuneen rouvan kotiin. Hänellä oli kirjahyllyllä tosi hienoja koriste-esineitä, joita ihailin.

Mummon asuntoon johtavan portaikon ovi avautuu. Punaisen puuoven takana on vanha punainen käsilaukku täynnä papiljotteja.

– Jaha. Joltain jäänyt tämmöinen tähän, naurahtaa Kinnunen.

Hän kävelee portaita ylös ja ihailee kuluneita portaita.

Kaksikerroksinen Kinnusen talo seisoo jylhänä aivan Lappeenrannan keskustassa. L-kirjaimen muotoinen rakennus on Snellmaninkadun puolelta leveydeltään noin 40 metriä ja Valtakadun puolelta noin 35 metriä.

Talo näyttää kauempaa katsottuna olevan elämänsä kunnossa.

Viimeistään takapihalla huomaa, että näin ei ole. Ruosteiset rännit olisi pitänyt uusia jo ajat sitten. Sieltä täältä pilkottaa lautoja ja seinä huutaa maalia. Ikkunoiden puitteet näyttävät luurangoilta.

Kun Lappeenrannassa alkoi kiiriä huhu, että Kinnusen perikunnalla olisi halu purkaa talo, alkoi hurja vastarintaliike: “Lappeenrannan kauneinta taloa ei saa purkaa”.

Köyhästä kisällistä arvostettu suutarimestari

Jaana Kinnusen isoisä Pekka Kinnunen syntyi Kerimäellä vuonna 1871. Hän muutti 16-vuotiaana Lappeenrantaan ja aloitti valmistaa jalkineita. Hiljalleen Kinnusen kenkäpaja laajeni jopa 200 työntekijän kenkätehtaaksi.

Niinpä Pekka Kinnunen rakennutti Lappeenrannan keskustaan talon, jonka katutasoon tuli kenkätehdas ja liikehuoneistoja sekä yläkertaan asuntoja.

Pekka Roihan suunnittelema talo valmistui vuonna 1909. Aihetta juhlaan oli paitsi uuden tehtaan valmistumisen takia myös siksi, että Pekka Kinnusen suunnittelemat naisten varsikengät olivat samana vuonna voittaneet kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä.

Aikaa myöten kenkien valmistaminen loppui, ja jäljelle jäi kenkäkauppa. Niiden jälkeen talon kivijalan myymälöissä on vuosikymmenten aikana ollut koko suomalaisen kaupankäynnin kirjo. On ollut leipomoa, lastenvaateliikettä, kahvilaa, kultasepänliikettä, valokuvaamoa, osto- ja myyntiliikettä, matkatoimistoa ja jopa autojen varaosaliike.

Kalliit remontit odottivat

Alusta lähtien Kinnusen talo on ollut Kinnusen suvun omistuksessa. Lopulta perikunnan jäseniä alkoi olla eri puolilla Suomea, ja heillä kosketuspinta taloon tuli hataraksi. Kaikki eivät olleet edes käyneet koko talossa.

Osa perikunnasta kertoi haluavansa purkaa talon ja rakentaa tilalle uuden. Talo oli jäänyt Lappeenrannan asemakaavassa ilman suojelumerkintää.

Toisaalta taloon olisi pitänyt tehdä mittava ja kallis remontti, eivätkä kaikki perikunnan jäsenet olleet halukkaita laittamaan siihen rahojaan.

Viereisen tontin omistaja Ilpo Niemi lisäsi vettä myllyyn Etelä-Saimaan haastattelussa 26.10.2016.

– Jos tuo homeinen mökki jää tuohon pystyyn lahoamaan, niin se sotkee koko korttelin kehittämisen. Ei kukaan mitään lättänöitä rupea rakentamaan.

Kaupat syntyivät

Jaana Kinnunen oli yksi harvoista perikunnan jäsenistä, jotka kannattivat talon ehostamista. Hän halusi pitää rakennuksen Lappeenrannan kauneimpana rakennuksena.

– Minun päähäni ei mahdu sellainen ajatus, että tämä purettaisiin. Se olisi silkkaa hulluutta, kertoo Kinnunen.

Lopulta reilu vuosi sitten kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Kaupunkilaisille kerrottiin, että Jaana Kinnunen oli ostanut koko talon itselleen. Myyjinä olivat Kinnusen talon perikunnan jäsenet, joita on yhteensä 18.

Kauppojen hieromiseen kului kaksi vuotta. Ihmiset asuivat eri puolilla Suomea. Jo heidän saaminen yhtä aikaa samaan paikkaan edes valtakirjalla oli oma urakkansa.

Nyt hänen hartain toiveensa talon säilyttämisestä oli toteutunut.

– Minä rakastan vanhoja taloja, kertoo Kinnunen.

Kunnostus alkoi

Yhdellä silmäyksellä näkee, että talon kunnostaminen ja kunnossa pitäminen vaatii aikaa, rahaa, kärsivällisyyttä ja osaamista. Jos Jaana Kinnunen olisi rakennusalan ammattilainen, kaikki olisi paljon helpompaa.

– Olen ammatiltani perheterapeutti. Olen itse joutunut opettelemaan kaiken.

Hänen työpaikkansa on Turussa, mutta Lappeenranta on edelleen hänen kotikaupunkinsa. Lähes joka perjantai hän hyppää Turussa junaan ja saapuu talonsa luokse.

– Turussakin asun 1800-luvulla rakennetussa talossa.

Vaikka Kinnusen talon ulkorännit ovat edelleen rempallaan, rappaus korjaamatta ja laudat törröttävät, on talon sisällä moni asia edistynyt.

Vuoden aikana on uusittu viemäri- ja vesijohtoja. Kaksi huonossa kunnossa ollutta asuntoa on remontoitu kauttaaltaan. Niistä toinen oli aiemmin varastona ja toisessa oli pahvit ikkunoissa.

Kinnunen harmittelee kunnostamisen hitautta.

– Yritimme ensi löytää sopivan kokoista vanhaa ikkunaa koko Suomesta. Samankokoista ei löytynyt mistään. Ikkunat piti teetättää.

Talon yksi rappukäytävistä on jo maalattu ja pystyuunit eli kakluunit yhtä lukuun ottamatta kunnostettu.

Menneisyys puskee silmille

Jyrkät ja kapeat puuportaat johdattavat Kinnusen talon valtavan isolle vintille. 110 vuodessa sinne oli tuotu valtavat määrät tavaraa, mutta vain vähän viety pois.

– Museon ihmiset ovat varmistaneet, ettei mitään ainutlaatuista joudu hävitykseen.

Vintiltä on viety talteen laatikkokaupalla vanhoja sanomalehtiä, valokuvia ja esineitä.

Lattialla viruu edelleen kengänpohjien malleja muistuttamassa talon alkuperäisestä tarkoituksesta.

– Isäni kertoi, että hänen nuoruudessaan kenkien lestejä oli poltettu uunissa. Ne olivat olleet hyvä lämmitykseen, naurahtaa Jaana Kinnunen.

Ihmeellistä oli, kun yhdessä nurkassa oli iso pino vaaleanpunaisia postiennakko-osoituksia vuodelta 1917. Ne olivat matkalla Helsingistä Turkuun tai Helsingistä Kuopioon, mutta ei Lappeenrantaan.

– Yksi niistä oli muun muassa Minna Canthin tyttärelle, kertoo Jaana Kinnunen.

Postiennakko-osoitukset on kerätty talteen.

– Kukaan ei ole keksinyt, miksi ne ovat olleet täällä.

Seitsemän perheen koti

Kinnusen talo on niin keskellä kaupunkia: torille noin 100 metriä ja satamaan alle puoli kilometriä.

Talossa on koti seitsemälle perheelle.

Silloin harvoin kun Kinnusen talosta asunto vapautuu, on tulijoita riittämiin. Vastikään yksi huoneisto vapautui ja Jaana Kinnunen laittoi siitä ilmoituksen Kinnusen talon Facebook-sivuille. Toistakymmentä perhettä tuli huoneistoa katsomaan.

– Kovasti harmitti, kun heitä ei voinut kaikkia ottaa asumaan. Olisivat olleet tosi sopivia, harmittelee Kinnunen.

Myös katutason liikehuoneistoista kaikki on vuokrattu. Siellä ovat ravintola, antikvariaatti, valokuvaamo, vaateliike ja taideliike.

Muurari on nyt laskenut, että rakennuksessa on aikoinaan ollut 35 kaakeliuunia. Niillä talo alkuvuosina lämmitettiin. Myöhemmin ne on korvattu vesikiertopattereilla ja öljylämmityksellä.

– Nyt uuneja on enää seitsemän. Harmillista, että muut uunit on aikoinaan purettu, mutta ollaan tyytyväisiä, että edes ne ovat säilyneet, sanoo Jaana Kinnunen.

Jäljellä olevat kaakeliuunit ovat alkuperäisiä ja hienosti jugendtyyliin koristeltuja. Vuosikausia ne olivat käyttämättöminä.

– Muurari ihmetteli, että kun ei uuni vedä millään. Lopulta sieltä löytyi vanha naakanpesä. Se poistettiin. Nyt kaikki uunit ovat käyttökelpoisia.

Jaana Kinnunen oli varma, että remontti tuo mukanaan yllätyksiä. Sellaisilta on ainakin toistaiseksi vältytty.

Saattoikin olla jopa talon pelastus, että talolle ei ole kaikkia tarvittavia korjauksia tehty.

– Mitään hometta tai sellaista ei ole tullut vastaan. Tähän taloon ei ole koskaan käytetty muovia. Tätä ei ole korjattu 1970-luvulla, kun ei vielä oikein tiedetty muovin huonoja puolia.

Salainen talo avautuu

Jaana Kinnunen liikkuu talonsa sisäpihalla hymyssä suin. Uskonpuute ei iske, sillä kaikki tulee aikanaan valmiiksi.

Seuraavana on vuorossa sisäpihan ulkoikkunoiden kunnostus. Sisäpihan seinustan rappaus ja korjaaminen alkaa Jaana Kinnusen mukaan pian, samoin kuin ullakon eristäminen.

Kinnusen talo on kaunis maamerkki Lappeenrannassa, ja sellaisena Jaana Kinnunen haluaa sen pitää. Siitäkin huolimatta, että se vaatii paksua lompakkoa.

– Kyllähän tähän kaikki rahat menevät, eivätkä riitäkään, hän huokaisee.

Ennen kuin hän osti Kinnusen talon itselleen, oli se kaupunkilaisille tuntematon ja ehkä salaperäinenkin rakennus. Jotta salamyhkäisyys häviäisi, on Jaana Kinnunen kutsunut kaupunkilaisia tutustumaan.

– Joulun alla kun pidimme joulutapahtumaa, oli täällä tuhat ihmistä. Se yllätti kaikki, mutta kertoo siitä, että ihmisillä oli kova halu päästä katsomaan Kinnusen taloa.

Lauantaina 24.8. Jaana Kinnunen pitää talon 110-vuotissyntymäpäivät. Hän ja Meijän piha – Kinnusen talon kannatusyhdistys ovat kutsuneet kaikki kaupunkilaiset ensin juhlakulkueeseen ja sen jälkeen illanviettoon Kinnusen talon takapihalle.

– Tänne katetaan pöydät 200 ihmiselle. Siitä tulee hieno juhla, riemuitsee Jaana Kinnunen.

Kinnusen talolla ei edelleenkään ole asemakaavassa suojelumerkintää. Suunnittelua ohjaavassa osayleiskaavassa se on, ja merkintä päätynee jossain vaiheessa myös asemakaavaan.

Jaana Kinnusen mukaan kaupunkilaisten ei kuitenkaan tarvitse huolestua, vaikka suojelumerkintä puuttuu.

– Voi olla minä suojelen mummolaa enemmän kuin mitä laki määrää, naurahtaa Kinnunen.