Ahvenanmaalainen Carola Edenberg seuraa aktiivisesti paikallisia tiedotusvälineitä sekä Suomen ja Ruotsin uutisia. Hän pitää kotonaan jatkuvasti television päällä.
– Kun kuulin koronaviruksesta ensimmäisen kerran ajattelin, että se on kiinalaisten oma ongelma ja sivuutin koko asian. Nyt kuolleisuus maailmalla on niin suuri, että se pysäyttää.
Tiedotus toimii Ahvenanmaalla hyvin. Lehdistötilaisuus lähetetään televisiossa suorana lähetyksenä vähintään kerran päivässä ja kaksi paikallislehteä seuraa tilannetta.
Moni ahvenanmaalainen ajattelee Edenbergin tavoin, että Ahvenanmaan olisi pitänyt eristäytyä välittömästi muusta maailmasta, kun ensimmäiset tartuntatapaukset todettiin pohjoismaissa.
– Nyt se on myöhäistä. Tauti tulee leviämään täällä nopeasti.
Kokoontumiskieltoja noudatetaan vaihtelevasti
Carola Edenberg ulkoilee paljon ja kiinnittää samalla huomiota ympäristöön.
– Mopoautoja on liikkeellä tavallista enemmän. Nuoret kokoontuvat edelleen ryhmiin, eivätkä noudata annettuja ohjeita. Se on itsekästä, sillä he kestävät taudin, mutta heidän ympärillään olevat ihmiset voivat jopa kuolla.
Kaikista yhteiskunta- ja ikäluokista löytyy ihmisiä, jotka eivät noudata viranomaisten ohjeita.
Tilanne on muuttunut parempaan suuntaan sen jälkeen, kun saaressa on varmistunut tartuntoja.
Edenberg on joutunut luopumaan muun muassa opinnoistaan Tukholmassa ja vertaistukiryhmästä, jossa hän on käynyt säännöllisesti.
– Siirrämme ryhmän nettiin, mutta ei se ole sama kuin elävien ihmisten kohtaaminen.
Hän uskoo tilanteen jatkuvan syksyyn asti.
– Muutan kesämökilleni ensi viikolla. Täällä kaupungissa ei ole mitään tekemistä nyt kun kaikki paikat ovat kiinni.
Korona herättää pelkoa
Haastattelupaikan pihaan kaartaa moottoripyörä, jonka kuljettaja katsoo eteensä totisen näköisenä, kun keskustelemme koronaviruksesta.
– Se on vakava juttu, sanoo Kurt Ikäläinen.
Hän kertoo olleensa vuosia sitten Göteborgissa kolme viikkoa sairaalassa SARS:in takia, eikä mikään antibiootti tuntunut tehoavan.
Nyt koronaviruksen leviäminen pelottaa.
– Kannattaa riisua kuitenkin turha hysteria pois. Täytyy ottaa vastaan se, mitä eteen tulee.
Usean sukupolven perheessä on turvallista elää
Sari Ahlström asuu isossa kolmen perheen muodostamassa yhteistaloudessa. Hänen anoppinsa toimii kouluavustajana ja jatkaa työtään arkipäivinä. Yksi perheeseen kuuluva pariskunta on tällä hetkellä kahden viikon kotikaranteenissa.
– Otimme 5-vuotiaan lapsemme pois tarhasta noin viikko sitten. Lisäksi uuden yrityksemme ensimmäiset keikat peruuntuivat, koska yhteistyökumppani laittoi ovet kiinni, Ahlström kertoo.
Tekemistä kuitenkin riittää, sillä omavaraisuus on tyypillistä Ahvenanmaan maaseudulla eläville. He kalastavat, marjastavat, metsästävät ja kasvattavat vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.
Saaristolaisille on ominaista, että he tekevät edellä mainituista kaikkea, mitä osaavat.
– Viljelemme ja kasvatamme suurimman osan ruoasta itse.
Sari Ahlströmiä harmittaa, kun hän ei päässyt 97-vuotiaan mummonsa hautajaisiin. Mummo kuoli, kun Ahlström oli pari viikkoa sitten vierailulla kotiseudullaan Lapissa.
– Lapissa on paljon ”koronapakolaisia”, jotka ovat siirtyneet etelästä mökkeilemään. Toivottavasti sama ilmiö ei tule Ahvenanmaalle, sillä se tietää suurempaa tartuntariskiä, Ahlström toteaa.
Ensi yönä Suomi siirtyy taas kesäaikaan. Kelloja siirretään tunti eteenpäin aamuyöllä kello kolme.
Talviaikaan eli niin sanottuun normaaliaikaan palataan taas lokakuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin kello kääntyy tunnin taaksepäin.
Liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteen mukaan Suomi on edelleen aloitteellinen EU:ssa kellonaikojen siirtelyn lopettamiseksi.
Suomi on käynyt koordinaatiokeskusteluja Baltian maiden ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Ainoastaan Tanska ei ole osallistunut keskusteluihin.
Euroopan komissio on ehdottanut, että kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta luovuttaisiin kaikkialla Euroopan unionissa. Tavoitteena on, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin yhtenäisesti. Jäsenvaltiot päättäisivät kuitenkin itse pysyvästä ajastaan.
Asia on kuitenkin jäänyt junnaamaan EU:ssa virkamiestasolle, eikä tulossa ole nopeaa ratkaisua.
Komissio on kehottanut jäsenmaita jatkamaan kansallisten selvitysten tekemistä ja epävirallisia keskusteluja naapurimaiden kanssa. Epävirallisilla keskusteluilla jäsenmaat pyrkivät siihen, että Euroopassa vältettäisiin aikavyöhykkeiden sirpaloituminen.
Etelään matkalla ollut henkilöjuna osui sunnuntai-iltana iltakuuden maissa Törmäntien tasoristeyksessä radalla olleen henkilöauton keulaosaan 2 kilometriä Torniosta pohjoiseen.
Ensihoito tarkisti henkilöautossa olleen osallisen.
Autoon tuli lähinnä peltivaurioita. Junaan ei tullut vaurioita.
Tasoristeyksessä ei ole puomeja eikä varoitusvaloja.
VR kertoo, että pikajuna 262 Kolarista Helsinkiin on arviolta 2,5 tuntia myöhässä tasoristeysonnettomuuden vuoksi.
Kiinan viranomaiset sallivat ihmisten matkustamisen Wuhaniin, joka on ollut täysin eristettynä tammikuun 23. päivästä lähtien. Koko maailman sekoittaneen koronavirusepidemian katsotaan saaneen alkunsa Wuhanista.
Wuhanissa on 11 miljoonaa asukasta, joista tuhannet olivat poissa kaupungista, kun eristysmääräys tuli. Kaupunkiin menevät junat ovatkin olleet loppuunmyytyjä jo useita päiviä sitten.
Kiinan tiedotusvälineet kertovat liikuttavia tarinoita perheenjäsenistä, jotka eivät ole tavanneet toisiaan kymmeneen kuukauteen. Kun he viimein pääsivät kohtaamaan toisensa, monet välttelivät vieläkin lähikontaktia, koska koronavaara ei vieläkään ole kokonaan ohi.
Rautatieasemalla kaupunkiin tulijat tarkastettiin vielä kerran taudin varalta. Käytännössä kaikilla oli yllään suojavarusteet.
Elämä käynnistyy pikkuhiljaa
Wuhanin metro on nyt osittain avattu. Wuhan on silti yhä aavekaupunki. Suurin osa kaupoista on yhä kiinni. Osa kauppakeskuksista avataan ensi viikolla.
Bussilinjat ovat käynnistyneet ja pankit avanneet ovensa.
Wuhanin metron työntekijä kantaa ohjekylttiä. Metro avattiin 28.3. kahden kuukauden sulun jälkeen.YFC/EPA
Kaupungista ei edelleenkään päästetä ihmisiä ulos. Tämä sääntö on voimassa huhtikuun 8. päivään saakka.
Wuhanissa sairastui COVID-19-tautiin yli 50 000 ihmistä. Sairaaloissa on yhä 2 500 potilasta, joista noin 900 on luetteloitu "vakaviksi tapauksiksi".
Kiinan julkaisemien virallisten lukujen mukaan koko Wuhania ympäröivässä Hubein maakunnassa on löydetty vähemmän kuin 20 uutta koronavirustapausta viimeisten kahden viikon aikana.
Rajavalvonta Uudenmaan teiden tarkastuspisteissä alkoi rauhallisesti lauantaina. Ainoastaan yhdelle kirjoitettiin sakko.
Ylen toimittajat olivat aamulla paikan päällä seuraamassa poliisin tiedotustilaisuuksia sekä Nelostien että Valtatie 1:n rajavalvontapisteillä.
Liikenne on sujunut rauhallisesti. Poliisi tarkastaa rajalla kaikki ajoneuvot ja arvioi, onko ylittäjällä liikkumiseen riittävä peruste.
– Tavaraliikenne pääsee vähän nopeammin ohi, mutta henkilöliikenne katsotaan tarkemmin, sanoo ylikomisario Jussi Päivänsalo Valtatie 1:n tarkastuspisteeltä.
Rajaylityksiä oli lauantaina kello 9:ään mennessä tullut yhteensä noin 3100, joista noin 120 on käännytetty pois. Takaisin käännytetyt henkilöt ovat olleet ymmärtäväisiä.
– Ihmiset ovat olleet sopeutuvaisia ja tienneet tilanteen vakavuuden. Uskoisin, että mökkimatkalaisia on ollut käännytettyjen joukossa, kertoo apulaispoliisipäällikkö Ari Karvonen Orimattilan rajavalvontapisteeltä.
Tähän saakka yhdelle rajanyritystä yrittäneelle on annettu sakot.
– Tähän liittyi tahallinen teko. Ymmärtääkseni sakot saanut oli yrittänyt mennä jalkaisin tarkastuspisteen yli, Karvonen sanoo.
Karvosen mukaan alkuviikosta ollaan viisaampia siitä, kuinka paljon työmatkoihin liittyvät kulkemiset mahdollisesti lisäävät liikennettä rajavalvontapisteillä.
Vanhempi konstaapeli Kari Lahtinen ennakoi alkuviikosta jonoja.
– Viikonloppu on rauhallisempaa. Maanantai ja arki tulee asettamaan haasteen, liikennemäärät tulevat kasvamaan, Lahtinen jatkaa.
Hän suosittelee pyytämään työnantajalta lupalappua, se nopeuttaa tarkastusta. Lisäksi kannattaa varata normaalia enemmän aikaa työmatkaan.
Lauantaina puoliltapäivin Tiina Kivinen ohitti Orimattilan rajatarkastuspisteen muutamassa minuutissa. Hän oli matkalla hoitamaan iäkästä isäänsä.
– Hyvin sujui, ei mitään ongelmaa. Poliisi kysyi, miksi juuri minä menen hoitamaan isääni.
– Normaalisti isää hoitaa siskoni, mutta hän on nyt lomamatkan takia karanteenissa kotona. Hän kirjoitti minulle sähköpostin, jossa selittää asian. Näytin sen poliisille ja matka jatkui, Kivinen kertoo.
Juttuun lisätty video Mäntsälän rajaliikenteestä 28.3. klo 19:47. Juttua täydennetty Kari Lahtisen ja Tiina Kivisen kommenteilla 28.3. klo 16:30.
Pukkilan keskustassa lauantaipäivä oli rauhallinen, mutta kaupassa kävi asiakkaita tasaisesti. Moni onkin turvautunut nyt oman pitäjän kauppaan, kun Orimattilan liikkeet ovat maakuntarajan väärällä puolella. Asiointi Pukkilasta Päijät-Hämeen puolelle on tavallista, mutta maakuntarajan sulku otettiin kuitenkin hyvin vastaan.
– Kaikki lääkäripalvelut ja kaikki on siellä, niin varmaan se vaikuttaa ainakin. Tuo kauppa nyt on oleellinen ja pankki. Nyt baari on kiinni, että aika hiljaista on nyt, perhettään Helsingistä tapaamaan saapunut Milla Usenius arvioi.
– Ei se minun elämääni nyt niin hirveästi muuta, sanoo sen sijaan Erika Reen.
Myös Helsingistä toiseen kotiinsa Pukkilaan saapunut Jukka Eskelinen sanoo, ettei maakuntarajan sulku vaikuta hänen elämäänsä.
– Työt on Uudenmaan puolella ja asun Uudenmaan puollella, eikä mitään tarvetta ole mennä rajan yli. Ajattelin kyllä käydä katsomassa sitä tiesulkua.
Keväinen sää oli houkutellut liikkeelle moottoripyöräilijöitä, jotka lupasivat jatkaa matkaa Uudenmaan puolella kohti Mäntsälää.Ville Airaksinen / Yle
Eskelisen lisäksi muutama muukin on pyörähtänyt katsomassa Pukkilan valvontapistettä, mutta valtaosalla on ollut syy valvontapaikan ohittamiseen. Pukkilassa valvontapaikka on muutaman kilometrien päässä maakuntarajasta paikassa, jossa asiattomat saadaan helposti käännytettyä.
Pisteen ja rajan välissä on paljon teitä ja taloja, joten pisteen kautta kulkee myös paljon väkeä, joka ei maakuntarajaa ole ylittämässä. Suurin joukko pisteen ohittaneista onkin ollut matkalla kotiinsa, tai kotoaan kauppaan – Uudenmaan puolella.
Pukkilan valvontapisteellä poliisin apuna olevat varusmiehet ovat Karjalan Prikaatista.Ville Airaksinen / Yle
Poliisin ja Karjalan prikaatin varusmiesten valvomassa pisteessä liikennettä on ollut tasaisesti ja kaikki on sujunut hyvin.
– Ei tarvinnut näyttää kuin lätkää, niin läpi pääsi ja ilmoitin heti, että tulen menemään siitä vielä illan aikana, Orimattilasta Pukkilaan töihin sapunut Aila Vainio-Suojamaa kertoo.
Valvontaa on valtaväylillä ja muutamilla muilla keskeisillä paikoilla. Kaikkia teitä ei kuitenkaan valvota, mikä voi houkuttaa kiusaukseen vierailla väärällä puolella maakuntarajaa.
– Epäilemättä, uskon, että varmaan tekee sitä. Mutta toivottavasti on hyvä syy siihen, sanoo Jukka Eskelinen.
Pikkuteiden vetovoimaan uskoo myös Milla Usenius.
– Löytyy just semmosia ihmisiä, jotka vois tehdä niin. Löytyy löytyy.
– Suoraan sanottuna, niin kyllä, paikalliset tietää nämä pikkutiet, arvelee myös Aila Vainio-Suojamaa.
Erika Reenillä on hieman kovempi luotto siihen, että asetettua liikkumisrajoituksia noudatetaan.
– Voihan se olla, että joku käy yrittämässä. Mutta uskoisin, että kyllä niitä noudatetaan.
Mänttä-Vilppulassa asuvien Ihmisyyden tunnustajien yhteisö on viime aikoina keskustellut yhdestä asiasta melkein kyllästymiseen asti. Aihe on tietenkin ollut korona, Suomea ja muuta maailmaa ravisuttava pandemiakriisi.
– Kun kauppias toi tavarat tänään, hän kysyi, miten meille suomalaisille käy. Vastasin, että jos osaisin kertoa, kertoisin, toteaa Ari Kastegren, yksi yhteisön jäsenistä puhelimitse.
Ihmisyyden tunnustajat on suomalainen teosofis-kristosofinen yhteisö, ja osa sen jäsenistä asuu kommuuneissa. 29-henkinen Väinölän yhteisö on niistä isoin.
Väinölän yhteisö on pitänyt yhtä noin 40 vuoden ajan. Niin fyysisen kuin sosiaalisen eristäytymisen luulisi olevan liki mahdotonta, mutta Väinölässä poikkeustila on otettu vakavasti.
63-vuotias Ari Kastegren kertoo, että kommuunin jäsenistä noin seitsemän tai kahdeksan on yli 70-vuotiaita. He ovat niitä, jotka hallitus vastikään luki riskiryhmiin kuuluviksi ja joiden kuuluu nyt eristäytyä muista.
Entä jos joku saisi tartunnan?
Väinölä on tavallisesti vastaanottanut vieraita, mutta nyt ovet ovat siltä osin suljettu. Yhteisön ikäihmiset ovat päättäneet rajoittaa liikkumista omatoimisesti, eivätkä käy esimerkiksi kaupassa.
– Olemme tehostaneet käsienpesua, kuten on neuvottu, ja käsidesiäkin on. Löysimme sitä varastoistamme sen verran, että sitä on melkein joka paikassa, Kastegren kertoo.
Väinölässä asuva Liisa Mankinen on yksi ruoanlaittajista yhteisössä.Päivi Aikioniemi, Väinölän yhteisö
Neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriön viestintäyksiköstä toteaa, että yhteisön ajatus vierailujen lopettamisesta kuulostaa viisaalta.
Yleisesti ottaen hän kertoo, että vastaavissa harvinaisemmissa asumisratkaisuissa sääntöjä ikäihmisten eristäytymisestä sovelletaan mahdollisuuksien mukaan. Poikkeusoloissa tulisi pysyä mahdollisimman pitkälti omassa huoneessa. Läheisiltä ja naapureilta voi pyytää apua kodin ulkopuolella asioimisesta.
– Suomessa on monenlaisia asumis- ja perhemuotoja, eivätkä ohjeistuksemme voi huomioida kaikkia yksityiskohtaisesti, hän sanoo.
Väinölässä asuva Leena Suoninen tamppaa tyynyjä parvekkeella.Päivi Aikioniemi, Väinölän yhteisö
Jo valmiiksi hieman syrjässä oleva Väinölän yhteisö on pystynyt pitämään itsensä suojassa hyvin. Ruokatilaukset tulevat suoraan ovelle kaksi kertaa viikossa, mutta niin on ollut ennen poikkeustilannettakin. Hamstrausta ei yhteisö ole katsonut tarpeelliseksi tehdä lainkaan.
– Sen verran kyllä tunnustan, että kävin hakemassa hiivaa, kun se meinasi loppua. Meillä leivotaan paljon itse, Kastegren kertoo.
Väinölässä on mietitty, mitä tehtäisiin, jos joku jäsenistä saisi jostain koronatartunnan. Eristäminen olisi ainakin teoriassa mahdollista. Jokaisella asukkaalla on oma huone, ja tarvittaessa jokin yhteisvessoista voidaan eristää ainoastaan sairastuneen käyttöön. Myös rakennuksien muita tiloja voidaan hyödyntää.
– Meillä on siipi, jossa on isot taidenäyttelytilamme. Siellä on useita huoneita, Ari Kastegren miettii.
Keuruun ekokylässä ikäihmiset ovat omassa kerroksessa
Toinen esimerkki yhteisöllisestä kodista on Keuruun ekokylä Keski-Suomessa. Siellä 15 vuotta asunut Kati Heinonen, 43, kertoo yhteisössä olevan noin kolmisenkymmentä jäsentä, pikkuvauvoista vanhuksiin. Ekokylä koostuu eri rakennuksista, ja kaikilla asukkailla on omat asuntonsa. Kyseessä ei ole kommuuni, vaan Heinonen kuvaa järjestelyn muistuttavan asunto-osakeyhtiötä.
Kun koronakriisi puhkesi, pidettiin ekokylässäkin kokouksia aiheesta. Kaikki yhteispäätökset eivät olleet läpihuutojuttuja, sillä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä tilanteesta.
– On ihmisiä, jotka hätääntyvät enemmän, ja toiset taas ottavat rennommin, Heinonen toteaa.
Yhteisiä pelisääntöjä on kuitenkin löydetty. Vieraita ei ekokylään enää oteta, ei edes asukkaiden henkilökohtaisia vieraita. Käsipyyhkeet on vaihdettu paperisiin kertakäyttöpyyhkeisiin. Kuten Väinölän yhteisössä, ruoka tulee joka tapauksessa tukkutilauksena ovelle, olipa pandemiaa tai ei.
Keuruun ekokylän tavoitteena on on muun muassa edistää ekologisesti kestävää elämäntapaa.Keuruun ekokylä
Joissakin asumuksissa vessat tai keittiöt saattavat olla muutamien asukkaiden kanssa jaettuja. Kaikeksi onneksi kaikki ekokylän ikäihmiset asuvat samassa kerroksessa. Nyt koko kerros on pidetty eristettynä, eikä muilla ole sinne asiaa.
Jos joku sairastuisi, on ekokyläläisillä ratkaisu valmiina:
– Täällä on yksi asunto tyhjillään, Heinonen toteaa.
Se on nyt varattu eristysasunnoksi, jos sellaista tarvitsisi. Yhteisruokailuhuone on mitoitettu sadalle ihmiselle, joten ne, jotka syövät yhdessä, mahtuvat väljästi istumaan. Muutenkin kylän isoilla ulkoalueilla voi oleilla rauhassa.
– Voimme olla ulkona omalla tontilla vaikka kuinka kaukana. Tässä on 50 hehtaaria maata, sanoo Heinonen.
Eristäytyminen yhteisöllisyyden keskellä?
Kysymys sosiaalisesta eristäytymisestä jopa omassa kodissaan lienee yllättävän monelle ajankohtaista.
Sosiaaligerontologian dosentti Outi Jolanki työskentelee sekä Tampereen että Jyväskylän yliopistossa asumisen tutkimuksen parissa. Kommuuneja ja vastaavia asumisratkaisuja ei tilastoida, mutta Jolangin tuntuma on, ettei Suomessa ole montaa kommuunia, jossa olisi sekä vanhempia että nuorempia ihmisiä.
Sen sijaan muunlaiset ikäihmisten yhteisöllisen asumisen muodot ovat lisääntyneet viime vuosina. Esimerkiksi Jyväskylä on Jolangin mukaan suoranainen edelläkävijä: muun muassa varttuneiden yhteisöllisiä senioritaloja on useampia. Niissä on monenlaisia yhteiskäytössä olevia tiloja, yhteisiä juhlia ja sosiaalista toimintaa. Toiminta niissä on vapaaehtoista, toisin kuin varsinaisissa asumisyhteisöissä.
Iät näissä senioritalojen muodostamissa yhteisöissä voivat olla mitä vain 55-vuotiaista ylöspäin. Joukkoon mahtuu siis myös hallituksen riskiryhmään luokittelemia yli 70-vuotiaita, joiden pitäisi pysyä muista erossa.
Turvaväli ruokajonossa
Osa Ihmisyyden tunnustajista pääsee vielä töihin yhteisön ulkopuolelle, mutta toisilla työt on tilanteen vuoksi peruutettu. Väinölän jäsenet Seppo Kuulavuori ja Juha Saarilehto kertovat, että esimerkiksi maalausurakat ovat toistaiseksi jatkuneet rakennustyömailla, kun taas jäsenten tarjoama kotisiivouspalvelu on osittain tauolla.
Saarilehto on vastikään käynyt remonttitöissä Pirkanmaalla. Työmatkoillaan hän ei käytännössä tapaa ketään.
Miten sosiaalinen eristäytyminen sujuu, kun hän palaa Väinölään?
– Mehän olemme iso perhe. Eivät kai rajoitukset koske perheen sisäisiä suhteita, Saarilehto toteaa.
Hän kokee, että elämä on Väinölässä jatkunut tilanteesta huolimatta melko normaalisti. Saarilehto on myös miettinyt, että vaikea tilanne saattaa tuottaa myönteisiäkin vaikutuksia.
– Voi olla, että tämä poikii jotain hyvääkin. Tässä katkaistaan kaikki, mihin yletön matkustaminen ja kulutus on johtanut.
Seppo Kuulavuori kertoo, että Väinölän jokavuotinen kesäteatteriperinne on tällä hetkellä vaakalaudalla, samoin juhannuskonsertin pitäminen. Toukokuun kesäkurssit on peruttu.
– Tilanne vetää vakavaksi. Täytyy vain koittaa elää olosuhteiden mukaan ja noudattaa varovaisuutta, tervettä järkeä, ja tietenkin hallituksen määräyksiä. Ne on varmasti annettu meidän kaikkien turvaksi, Kuulavuori sanoo.
Ari Kastegren kertoo, että turvaväliäkin pyritään noudattamaan vaikkapa ruokajonossa, vaikka osa Väinölän tiloista on kaikille yhteisiä.
– Kyllä sitä yritetään aina pitää. Emme nyt ihan toisiamme kaulaile tällä hetkellä, hän toteaa ja nauraa.
Koronakriisi on saanut Ari Kastegrenin miettimään ihmisten kärsimystä tilanteessa.Päivi Aikioniemi, Väinölän yhteisö
Vitsailusta huolimatta asia otetaan yhteisössä tosissaan. Viruksen leviäminen olisi Väinölässä paha juttu, mutta erilaisia varotoimia on ennenkin otettu käyttöön. Moni yhteisön jäsen on elänyt aikaa, jolloin Suomessa on kiertänyt muitakin tauteja. Liikkeellä on menneinä vuosikymmeninä ollut aasialainen flunssa ja hongkongilainen flunssa, ja myöhemmin SARS ja sikainfluenssa.
Ihmisyyden tunnustajat on säästynyt monelta. Kausiflunssa-ajoistakin on selvitty.
– Emme voi olla kovin leväperäisiä, Kastegren toteaa.
Nyt osa yhteisön jäsenistä seuraa uutisia niin tiuhasti, että pitävät muutkin kartalla poikkeusoloista ja rajoituksista. Toisinaan Kastegren kuitenkin miettii, miten Suomi selviää tilanteesta. Kaikkihan ovat siinä kuuluisassa samassa veneessä.
– Toivon mukaan päästään tilanteesta äkkiä pois. Kunhan pärjättäisiin taloudellisesti, ja ihmiset jaksaisivat ennen kaikkea henkisesti.
Kunnat ja yritykset ovat jo parahtaneet talousvaikeuksista koronaviruksen ajettua maan talouden pikavauhtia säästöliekille. Eivätkä kirkollisverotuloista elävät Suomen seurakunnatkaan säästy koronan talousvaikutuksilta.
Jo kerrotut palkansaajien massalomautukset alkavat heijastua seurakuntien verotuloihin huhtikuussa ja selvemmin toukokuussa.
– Karkeaa arviota on jo tehty. Verotulojen alenema voi näin alkuun olla noin viisi prosenttia, ehkä enemmänkin, sanoo taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander kirkkohallituksesta.
Peranderin mukaan viiden prosentin lasku tarkoittaa Suomen vajaalle 400 evankelisluterilaislle seurakunnalle yhteensä noin 44 miljoonan euron laskua verotuloihin vuodessa.
– Viiden prosentin lasku on joillekin seurakunnille erittäin suuri raha. Siinä jo kysytään kassan kestävyyttä. Toisaalta meillä on ihan hyvässä asemassa olevia seurakuntia, jotka selviävät tästä ihan hyvin, Perander arvioi.
Lomautukset esillä
Evankelisluterilaisten seurakuntien kirkollisverotulot ovat vuodessa vajaat 900 miljoonaa euroa ja valtionrahoitus reilut sata miljoonaa euroa, yhteensä noin miljardi euroa.
Seurakuntien palveluksessa on noin 15 000 vakityöntekijää ja kausityöntekijät nostavat määrää vielä tuhansilla.
Kunnissa ja yrityksissä on jo varoiteltu jättilomautuksista ja aihe on ollut esillä seurakunnissakin.
– Viestejä on tullut, että lomautuksia pohditaan, koska tietyt tehtävät on jouduttu panemaan jäihin kokoontumisrajoituksen takia.
Perander kuitenkin huomauttaa, että seurakuntia on ohjeistettu välttämään lomautuksia viimeiseen asti, koska tilanne on nyt niin poikkeuksellinen.
– Seurakuntiin on lähtenyt arkkipiispalta ja kirkkohallitukselta suositus siitä, että lomautuksia käytettäisiin aivan viimeisenä vaihtoehtona, kun töitä järjestellään nyt uudelleen, koska moni toiminta on nyt jäissä kokoontumiskiellon vuoksi.
Näillä näkymin pääosa seurakunnista selviää ilman lomautuksia.
– Seurakuntien taloustilanne on yleisesti ottaen ihan hyvä. Verotuloihin joka tapauksessa tuleva notkahdus ei välttämättä muodosta taloudellista syytä lomauttaa.
Kymmeniä tiukoilla
Pari kolmekymmentä seurakuntaa ympäri maata on kuitenkin jo entuudestaan niin ahtaalla taloudellisesti, että ne voivat joutua turvautumaan lomautuksiin. Pääosin ne ovat pieniä Järvi-Suomen seurakuntia.
Peranderin mukaan seurakunnat eivät ole lähdössä huutamaan valtiota pelastamaan kurimuksesta. Kirkon oma keskusrahasto tukee seurakuntia tarvittaessa ja sen käyttöä pohditaan nyt tässäkin tilanteessa.
– Jos pahin tilanne on kesän jälkeen ohi, tästä ei kovin suurta ongelmaa seuraa ainakaan seurakunnille, joilla talous on entuudestaan hyvässä kunnossa. Kymmenkunnalla seurakuntataloudella on hankalampi tilanne ja niillä tulee olemaan vaikeampaa, Perander toteaa.
Mahdollisia henkilöstövähennyksiä mietitään Peranderin mukaan aikaisintaan syksyllä.
Helena Salo pudottautuu käsiensä varaan ja ponnistaa jalat seinälle. Salo toistaa liikkeen kuvaajan toiveesta monta kertaa. Kuvaaja huolestuttaa, että Salon selkään alkaa sattua. “Pystytkö vielä kerran?”
25-vuotiasta Saloa naurattaa.
Hän antoi muutama vuosi sitten kasvot selkäkivulle. Pahimmillaan pelkkä suun avaaminen lähetti sähköiskumaisen kivun koko kehon läpi.
Nyt hän haluaa olla kasvot toipumiselle.
Pitkittyneestä kivusta (Lääkärilehti) huolimatta hän voi elää normaalia elämää ja harrastaa liikuntaa, jopa rakastamaansa brasilialaista jujutsua. Hän uskoo, että sama voisi olla mahdollista monelle muullekin kohtalotoverilleen.
– Se vaatii ihan valtavaa työntekoa pitkään. Sen lisäksi tähtien on oltava oikeilla paikoillaan: sain apua, osasin ottaa sitä vastaan ja sain omilta läheisiltäni valtavasti tukea, kertoo Salo.
Helena Salon mielestä on tärkeää, että joku ottaa vastuun pitkittyneestä kivusta kärsivän hoidosta. Silloin myös potilas tietää, kehen ottaa tarvittaessa yhteyttä.Petri Aaltonen / Yle
Salon kohdalla kysymys ei ole siitä, että kivun syy olisi selvinnyt, hän olisi saanut jotain uutta lääkettä tai että kipu olisi loppunut.
Salo on oppinut ymmärtämään ja hallitsemaan kipua.
Hallinta perustuu kipuun tottuneiden aivojen toiminnan muokkaamiseen. Samaan tapaan kuin lihaksia kasvatetaan painojen nostelulla, aivoja opetetaan päästämään irti kivusta. Kuntoutus perustuu biopsykososiaaliseen menetelmään, (Physical Therapy) jossa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon keho, tunteet, ajatukset ja sosiaaliset suhteet.
Kipu vaatii todistelua
Helsingissä asuva Helena Salo muistaa edelleen hetken, jolloin hänen selkäkipunsa alkoi. Hän oli 13-vuotias, eikä hän yhtäkkiä päässytkään olohuoneen nojatuolista ylös ilman apua.
Kovasta kivusta huolimatta Saloa ei viety lääkäriin, eikä hän olisi sinne edes halunnut. Hän jatkoi tukivyön ja kipulääkkeiden avulla koulussa ja harrastuksissa. Joinakin päivinä oli pakko jäädä kotiin.
Vanhemmat käyttivät tytärtään naprapaatilla, joka neuvoi venyttelemään takareisiä ja vahvistamaan vatsalihaksia. Salo teki harjoituksia tunnollisesti. Hän venyi lopulta spagaatiin, mutta kivut eivät loppuneet.
Professori Jaro Karppisen mielestä kivusta kärsivien hoitoa ei paranna se, että palkataan tuhat lääkäriä lisää. Hänen mielestään tekeviä käsiä on riittävästi, mutta niiden työ pitäisi järjestää uudelleen.Petri Aaltonen / Yle
– Kipuani vähäteltiin aina. Esimerkiksi jotkut vanhemmat sukulaiset sanoivat, että koska olen lapsi, en tiedä kivusta mitään. Lopetin kivusta puhumisen vuosiksi, kertoo Salo.
Oulun yliopiston fysiatrian professori Jaro Karppinen ei pidä Salon tilannetta mitenkään harvinaisena: edes lääkärit eivät aina osaa suhtautua potilaan pitkittyneeseen kipuun vakavasti. Moni potilas kokee, että hänen pitää todistella kipuaan, sillä kivun selittäminen saati ymmärtäminen ei ole helppoa.
Salo haki itse ensimmäisen kerran apua kipuun vasta täysi-ikäisenä. Hän oli aloittanut brasilialaisen jujutsun ja treenikaverit näkivät, miten kipeä Salo välillä oli.
Kivun syy selviää vain harvoin
Salo meni lääkäriin ja selkä magneettikuvattiin.
Jälkikäteen hän on ymmärtänyt, että syyn etsiminen vain pahensi kipua, koska asiantuntijoilta sai ristiriitaisia ja jopa pelottavilta kuulostavia diagnooseja.
Kun Helena Salo opiskeli fysioterapeutiksi, hänen opintojaan sanottiin turhiksi, koska hänen ei uskottu voivan toimia ammatissa. Toisin kävi.Petri Aaltonen / Yle
Yksi ortopedi olisi halunnut luuduttaa nuoren naisen selkänikamia yhteen. Toisen mielestä selkäranka oli “kaunis ja luonnollinen”, eikä sitä kannattaisi missään tapauksessa leikata. Kolmas sanoi, että koska Salolla on ollut kipuja lapsesta saakka, hän tulisi kärsimään niistä loppuelämän.
Kivusta väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon tekevän fysioterapeutti Riikka Holopaisen mukaan pitkittyneelle kivulle on tyypillistä, että perinteistä diagnoosia ei voida tehdä. Esimerkiksi kuvantamistutkimuksissa kivun syy löytyy vain harvoin.
Kuvantamislausunnoissa käytetään normaalissakin tilanteessa pahaenteisiltä kuulostavia termejä. Ne voivat Holopaisen mielestä lisätä pelkoa ja sitä kautta kipua.
– Kipu on kokemus, jonka taustalla on laaja kokonaisuus asioita unesta elämäntapoihin ja mielialasta uskomuksiin kivusta. Siksi monelle kipuun ja toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä kehittyy varsinainen noidankehä.
Riikka Holopaisen väitöstutkimuksessa on selvinnyt, että pitkittyneestä kivusta kärsivien hoitopolut herkästi katkeavat ja ihminen kokee jäävänsä yksin.Petri Aaltonen / Yle
Holopaisella on itselläänkin kokemusta kivusta. Lapsena aloitettu ratsastusharrastus vei hänet Saksaan, josta tuliaisena tulivat vuosia jatkuneet selkäsäryt. Koska apua ei tuntunut löytyvän mistään, Holopainen hakeutui fysioterapiaopintoihin. Kun hän oppi itse havainnoimaan ja hallitsemaan omaa kipuaan, hän pystyi auttamaan myös muita.
Tarve tulla kuulluksi
Liikunta on ollut Salolle aina tärkeää, selkäkivusta huolimatta. Aikuisena hän innostui brasilialaisesta jujutsusta ja sai EM-mitalin valkoisessa vyössä.
Harjoitteluun tuli välillä pitkiä taukoja, kun aivastamistakin varten oli parempi istuutua, ettei kipu löisi jalkoja alta.
Välillä hänen oli pakko hakea apua kipuihin. Yleensä hän koki ensin tulleensa pallotelluksi asiantuntijoiden välillä. Sitten hoito loppui kuin seinään.
– Joskus kipu ensin helpotti, mutta sitten taas paheni tai vaihtoi paikkaa. Jos siinä vaiheessa ei ollut ketään, johon ottaa yhteyttä, koko prosessin joutui aloittamaan alusta. Siinä ei ole mitään järkeä.
Jaro Karppinen pitää Salon kokemusta valitettavan tavallisena. Pitkittyneestä kivusta kärsiviä voitaisiin hoitaa nykyistä paremmin, koska kivusta on saatu viime vuosina paljon lisää tietoa. (The Lancet)
Helena Salolle kävi niin kuin monelle selkäkipuiselle: liikkuessa selkään sattui, vaikka mikään ei ollut rikki.Petri Aaltonen / Yle
Karppisen mielestä kivun hoidon suurin ongelma liittyy hoidon seurantaan – useinkaan sitä ei ole.
– Ihmiset jätetään heitteille. Jokaisella pitäisi olla taho, johon ottaa yhteyttä, jos tilanne ei helpota tai pahenee. Se on ihan perustavaa laatua oleva oikeus ihmiselle, sanoo Karppinen.
Salon kannalta ratkaisevaa oli päättää hakea apua fysioterapiasta vielä kerran. Hän otti yhteyttä Riikka Holopaiseen, jonka tiesi tekevän kipututkimusta.
Ensimmäisellä vastaanotolla Holopainen halusi käydä läpi Salon koko kiputarinan. Salosta oli ihmeellistä tulla kuulluksi.
Myös Karppisen mielestä kroonisesta kivusta kärsivä tarvitsee aivan ensimmäisenä aikaa.
– Viidentoista minuutin vastaanottoaika uudelle lääkärille on kipeälle ihmiselle yhtä tyhjän kanssa: kohtaaminen, luottamuksen syntyminen ja tarinaan perehtyminen vaativat aikaa.
Et voi mennä rikki
Holopaisen hoidossa Salon magneettikuvat tutki vielä yksi lääkäri. Diagnoosi oli sama kuin niin monen muunkin selkäkipuisen: vaikka liikkuessa sattuu, mitään ei ole rikki.
– Minulle itselleni oli todella tärkeää kuulla, että kivun taustalla ei ole mitään vakavaa syytä. Oli helpottavaa, ettei enää ollut mitään syytä välttää jujutsutreenejä.
Sen jälkeen hän myös lakkasi tavoittelemasta selitystä kivulleen. Holopainen joutui silti vielä monta kertaa vakuuttelemaan, että vaikka syy olisikin tiedossa, se ei vaikuttaisi millään tavalla harjoitteluun. Salo ei saisi selkäänsä liikkumalla rikki.
Salo treenaa säännöllisesti kuntosalilla.Petri Aaltonen / Yle
Jatkuva kivun syyn tai parannuskeinojen etsintä johtaa yleensä väistämättä turhautumiseen. Karppisen mielestä sekään ei ole hyvä, että ihminen alkaa vältellä asioita. Esimerkiksi selkäranka on rakenteena hyvin vahva, eikä selkä kulu arjen kuormituksesta tai kumartelusta – pikemminkin vahvistuu.
Salokin ymmärsi, että vain hän itse voi kuntouttaa itseään.
Hän alkoi Holopaisen ohjeiden avulla tutustua kipuunsa ja opetella havainnoimaan sitä. Mistä se tulee? Mikä sitä pahentaa? Helpottaako se, jos odottaa vähän?
Hermoston huijaamista
Kun Salo alkoi päästä kivustaan perille, hän aloitti fyysiset harjoitteet. Niiden avulla hän alkoi muokata kipuun tottuneiden aivojensa toimintaa. Esimerkiksi selän pyöristäminen aiheutti Salolle hirveää hermokipua koko kehoon.
– Riikka otti selkäni ihosta kiinni ja veti nahasta kevyesti, kun pyöristin selkää. Pääsin liikkeessä paljon pidemmälle ilman kipua kuin ennen. Aloin ymmärtää, että uudenlaisten ärsykkeiden avulla voin huijata hermostoani.
Salo opetteli myös kehon ja mielen välisen yhteyden ymmärtämistä, koska kivusta kärsivä usein valmistelee omalla toiminnallaan kivun syntymistä. Salo esimerkiksi pidätti hengitystä laittaessaan kenkiä jalkaan, koska hän tiesi liikkeen sattuvan selkään.
Ennen kuin Salo oppi hallitsemaan kipuaan, kenkien jalkaan laittaminen sattui ja se pilasi helposti koko päivän. Petri Aaltonen / Yle
Salo alkoi ymmärtää, että siinä tilanteessa kipu on aaltomaista ja hän voi helpottaa sitä pysähtymällä hetkeksi ja hengittämällä rauhallisesti.
Holopaisen mielestä oleellista on löytää heti alussa pieniä, onnistumisen kokemuksia.
– Sillä tavalla kivusta kärsivä voi kokea voivansa vaikuttaa omaan tilanteeseensa - niin sanotun minäpystyvyyden kasvattamisen tiedetään olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä toipumisessa. Se kannustaa jatkamaan harjoituksia.
Myös Karppinen kehottaa etsimään itselle sopivia keinoja. Jollekin voi toimia musiikin kuuntelu, toiselle metsässä kävely.
– Alkuun pääsemiseen tarvitaan usein apua, sillä emme itse huomaa omia, tavoiksi muodostuneita toimintamallejamme.
Salo tarvitsi usein Holopaista selittämään asioita ja tsemppaamaan eteenpäin. Yksi tiukka paikka oli, kun hän viimein uskaltautui palaamaan tatamille.
– Se oli ihan mahtavaa! Kipu pysyi aisoissa salilla, mutta sen jälkeen alkoi kahden kuukauden kovan kivun jakso. Ilman Riikan tukea ja jo opittuja asioita homma olisi jäänyt kesken.
Takapakki oli myös opettavainen: Salo ymmärsi, että kohti toipumista kuljetaan hyvin pienin askelin.
Kipu ei enää hallitse
Kipu on ihmisen suojamekanismi, ilman sitä koko ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon. Siksi kivusta ei voi kokonaan päästä eroon.
Asiantuntijoiden mielestä oleellisinta on, että terveydenhuollossa tunnistettaisiin jo varhaisessa vaiheessa ihmiset, joilla on riski kivun pitkittymiselle. Tunnistamiseen on jo olemassa hyvä apuvälineitä, kuten kyselyitä, joilla kartoitetaan kivun pitkittymisen riskitekijöitä. Sen jälkeen on huolehdittava, ettei kukaan putoa rattaiden väliin.
Hyvinvointi kiinnostaa Helena Saloa. Fysioterapeutin opintoihin vaikutti myös se, että hän ihmetteli, miksi kukaan ei osaa auttaa kipeää ihmistä.Petri Aaltonen / Yle
Siinä tehtävässä apua toivotaan saatavan maaliskuun lopulla ilmestyneestä Ammattilaisen kipukirjasta, joka valottaa kivun kokonaisvaltaisuutta (CMRO Current Medical Research and Opinion) ja antaa runsaasti huomiota potilaiden näkökulmille. Holopainen on mukana kirjan moniammatillisessa asiantuntijajoukossa.
Jos kipu on kestänyt vuosia, siitä on asiantuntijoiden mukaan todella vaikeaa päästä eroon. Sen sijaan voi elää hyvää elämää ja tehdä itselle tärkeitä asioita – kivusta huolimatta.
Juuri niin kävi Helena Salolle. Hänen elämäänsä kipu ei enää hallitse.
– Minulla on sen verran kipuja, mitä normaalistikin ihmisellä on. Tietenkin minulla on alttius selkäkipuun, mutta tällä hetkellä pärjään sen kanssa.
Salo opiskeli kivuliaina vuosinaan ensin hierojaksi, sitten fysioterapeutiksi. Nyt hän voi taas suunnitella elämäänsä eteenpäin.
Valkosipuli parantaa koronan! Jos voit pidättää henkeäsi 10 sekuntia, sinulla ei ole koronaa! Väärä tieto koronasta levisi nopeammin kuin itse koronavirus.
– En ole koskaan nähnyt minkään yksittäisen uutistapahtuman ympärillä näin paljon misinformaatiota ja disinformaatiota.
Näin sanoo toimittaja Johanna Vehkoo, joka on kymmenen vuotta seurannut työkseen misinformaatiota ja valeuutisia. Hän sanoo, että epidemian edetessä korona-misinformaatio on muuttunut koko ajan äärimmäisemmäksi. Juuri nyt somessa leviävät etenkin valheelliset kauhutarinat.
Osa virheellisestä tiedosta on harmitonta, osa vaarallista, esimerkiksi terveyteen liittyvää harhatietoa.
– Wuhanin lääkärit kertovat tällaistä ja tallaista, lähetä se kavereillesi. Nämä ketjukirjeet leviävät esimerkiksi Facebookissa, Vehkoo sanoo. Valeuutisten motiiveja ja misinformaation levittämisen syitä on vaikea jäljittää. Esimerkiksi Kiina pyrkii parantamaan bottikampanjoilla mainettaan. Toisaalta monet ihmiset esimerkiksi vain uskovat terveyshuuhaaseen, jota levittävät, Vehkoo arvioi.
Koronaepidemian ympärillä leviää ykistyiskohtaisia, tunteikkaita tarinoita somessa.
– Ne ovat uskottavan kuuloisia, ja saavat esimerkiksi ajattelemaan, että kun Italiassa meni näin, niin varmaan tämä Suomessakin menee näin, Nuorgam sanoo.
Nuorgamin mukaan moni jakaa tarinoita eteenpäin, koska ajattelee tekevänsä hyvän työn jakamalla tietoa. Vaikka tieto kuulostaisi uskottavalta, se ei sitä välttämättä ole.
Etenkin ne, jotka eivät seuraa perinteisiä medioita, ovat vaarassa väärien tietojen kanssa. Nuorgam sanoo, että etenkin somessa varsinkin iäkkäät ihmiset levittävät väärää tietoa. He ovat tottuneet siihen, että kun jossain lukee jotain, siihen voi uskoa.
Tarinoiksi muotoiltu väärä tieto herättää tunteita, mutta viranomaistieto ei. Tarinat ja valetieto leviää myös etenkin somen suljetuissa ryhmissä, Nuorgam sanoo.
Valetietoa vastaan voi kamppailla
Johanna Vehkoo julkaisee Ylen sivuilla Valheenpaljastaja -juttuja. Hän on selvittänyt millaisia valeuutisia korona-epidemia on synnyttänyt. Voit lukea sen tästä linkistä.
Vehkoo antaa neljä neuvoa jokaiselle, joka jakaa tietoa somessa.
Kysy siis kaikelta koronavirusta tai muita epidemioita koskevalta informaatiolta nämä kysymykset: 1) Kuka tätä informaatiota tuottaa ja millä asiantuntemuksella? 2) Mitkä ovat tiedon levittäjän motiivit? Hyötyykö jokin taho tästä? 3) Aiheutanko tarpeetonta paniikkia, jos jaan tämän sisällön eteenpäin? 4) Pystynkö tarkistamaan tiedot jostakin muusta, luotettavaksi tiedetystä lähteestä?
Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) kehottaa valtionyhtiöitä pidättyvyyteen johdon palkitsemisessa koronaviruspandemian keskellä, kertoo Lännen Media. Tuppurainen sanoo, että yritysten ylimmän johdon toiminta asettaa esimerkin, jota verrataan yleiseen oikeudenmukaisuuden tajuun.
– Kun yrityksissä tehdään sopeutustoimia, on mielestäni oikein, että myös johto osallistuu taakanjakoon. Nykyisessä koronaviruksen luomassa tilanteessa kehotan painottamaan kaikessa johdon palkitsemisessa pidättyvyyttä ja kriisitietoisuutta, Tuppurainen sanoo.
Valtionyhtiöistä muun muassa VR ja Finnair ovat kertoneet lomautuksiin tähtäävistä yt-neuvotteluista, joiden takana on koronakriisi.
Tuppurainen sanoo valtio-omistajan olevan valmis mukauttamaan osinko-odotuksiaan muuttuneessa tilanteessa.
Lännen Media kertoi perjantaina, että valtio-omisteinen Posti on päättänyt palkita yhtiön ylimpiä johtajia erityisillä 2X-bonuksilla. Tuppurainen ei ottanut asiaan kantaa, koska hänen mukaansa yksittäisen yhtiön asioista vastaa yhtiön hallitus.
Koronaviruksen leviämiselle ja sen tuomille rajoituksille ei vielä näy loppua, mutta joskus sekin päivä koittaa.
Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta uskoo, että esimerkiksi ruuhkiin meneminen tuntuu monista kuukausien eristäytymisen jälkeen varmasti kummalliselta.
– Aluksi voi tuntua oudolta, että saanko ihan oikeasti mennä kauppaan ja olla koko ajan miettimättä käsihygieniaa ja ihmisten etäisyyksiä.
Jallinojan mukaan ihmiset ovat tottuneet hämmästyttävän nopeasti pitämään etäisyyttä toisiinsa. Nyt stressaannutaan siitä, jos ei pystytä olemaan tarpeeksi kaukana toisista.
– Kuukausi sitten voitiin mennä missä tahansa tungoksessa, ravintoloissa tai kahviloissa murehtimatta asiaa sen enempää ja yhtäkkiä me ollaan sisäistetty hirveän nopeasti sellainen toimintatapa, että jos joku tulee liian lähelle, tuntuu kammottavalta ja likaiselta.
Hän arvelee, että kanssaihmisten läheisyyden välttely menee pois yhtä nopeasti kuin se tulikin.
Pakkautuneet ostamistarpeet pääsevät irti
Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa monet elättelevät toiveita, että pandemiasta tulisi ihmiskunnalle opetuskokemus, jonka perusteella kuluttaminen vähenee ja luonto pelastuu. Jallinoja ei usko syvälliseen muutokseen kulutustottumuksissa vaan päin vastoin; kun esteet lähtevät, patoutuneet ostamistarpeet pääsevät irti.
– Seuraa kahta kauheampi kulutusjuhla.
Ihmiset palkitsevat itseään viikkojen tai kuukausien rajoitusten jälkeen ostamalla vaatteita, tavaroita, matkan tai vaikka uuden auton.
– Luulen, että suurin osa ryntää ostamaan rantaloman tai muun.
Ystävien ja sukulaisten tapaaminen muutoinkin kuin videoyhteyden välityksellä voi olla riemukasta.
– Varmaan ihmiset alkavat järjestää juhlia ja kutsua ihmisiä kylään, mikä on mukava asia.
Moni pääsee esimerkiksi halaamaan ikääntyneitä vanhempiaan pitkän tauon jälkeen.
Konkurssit näkyvät katukuvassa
Jallinoja suree kaupunkien tilapäistä ankeutumista, mikäli moni pieni kahvila ja putiikki menee konkurssiin koronan takia. Kaikki yritykset eivät pääse uuteen alkuun, mutta tilalle voi tulla uusia yrittäjiä.
– Hetken näyttää erilaiselta ja voi olla vähän surullinenkin tunnelma.
Jallinoja arvelee, että terveydenhoitohenkilökunnan arvostus nousee koronan takia. Toinen asia on, kuinka paljon ihmiset muistavat kriisin opetuksia esimerkiksi vuoden kuluttua.
– Kun tulee arjen kiireet ja muut murheet niin muistaako vielä, että ai niin korona-aikaan ajattelin tällä lailla.
Jotta poikkeustilanteesta siirtyisi jotain myönteistä pandemian jälkeiseen aikaan, uudet tavat pitäisi mieltää myönteisiksi ja jopa paremmiksi vaihtoehdoiksi vanhoille tottumuksille.
Koronatilanne on tarjonnut mahdollisuuden pohtia kulutusta ilmastonmuutoksen ja vaikkapa lentoliikenteen suhteen. Kehitämmekö vaihtoehtoisia tapoja lomailla vai palaammeko lentämiseen heti kun se on mahdollista, Jallinoja pohtii.
Jälkikäteen huomataan, miten korona-aika vei voimia
Koronarajoitusten takia työ- ja vapaa-aikaa voi olla vaikea erottaa selkeästi toisistaan. Vapaiden aloitusta ei pääse juhlistamaan baariin tai ravintolaan. Työntekijät ovat päivästä toiseen kotona etätöissä ja lapset etäkoulussa.
– Perjantaina minullekin tulee sellainen olo, että nyt pitäis päästä pizzalle, kun ollaan usein käyty puolison kanssa pizzalla.
Jallinojan mukaan arkea ja vapaa-aikaa olisi kuitenkin hyvä rytmittää jotenkin.
– Me on totuttu kuluttamisella, tavaran tai palvelun ostamisella tai matkustamalla jonnekin markeeraamaan, että nyt tapahtuu jokin muutos.
Jallinojan mukaan olisi hyvä keksiä omia tapoja, joilla merkataan vapaa-ajan alku. Hänen mukaansa ihmiset joutuvat kuitenkin kehittämään jo monia muita uusia rutiineja esimerkiksi ruuanlaittoon, syömiseen ja perheen yhdessäoloon.
Koronavaiheen jälkeen huomataan, miten paljon se söi voimavaroja.
– Kaikki ajattelevat vain tätä. Ketään ei oikeastaan kiinnosta lukea tai kuulla uutisia muusta. On varmasti valtava helpotus mielelle, kun tämä ei jyskytä aamusta iltaan mielessä.
Mitä Jallinoja itse tekee ensimmäiseksi, kun koronarajoitukset loppuvat?
– Ehkä mä menen sinne perjantaipizzalle.
Mitä aiot tehdä, kun koronan tuomat rajoitukset poistuvat? Voit keskustella aiheesta 29.3. klo 23:een asti.
Palovaroitin piippaa tasaisin väliajoin Mentionin perheen omakotitalossa Etelä-Carolinassa. Isä Marco Mention pyörittää kolmilapsisen perheen arkea yksin eikä tekemättömien töiden lista ole ulottunut vielä palovaroittimen patterin vaihtoon.
Arjen järjestys keikahti Mentioneilla päälaelleen, kun perheenäiti YoLanda kuoli vain muutama päivä kolmannen tyttären syntymän jälkeen. Paikoin kaoottistakin yksinhuoltajan arkea Mentionilla on nyt takanaan lähes viisi vuotta.
– Jouduin silmänräpäyksessä opettelemaan monia asioita, joista en tiennyt mitään, kuten vaikkapa ruoanlaiton. Vaimoni suuri rakkaus oli laittaa ruokaa.
Mention kertoo yhä vastaan tulevan itselleen täysin vieraita tilanteita. Hän joutuu tuolloin kysymään neuvoja muilta äideiltä vaikkapa lasten vaatekokomitoituksesta. 12-vuotiaalle esikoiselle Shawdelle pitäisi kohta ostaa rintaliivejä, eikä isä tiedä niistäkään mitään.
Serenity Mention ja muut tyttäret auttavat isäänsä kotitöissä.Paula Vilén / Yle
– Tilanne muuttui niin äkkiä, ja yritin kerätä palaset kasaan nopeasti. Olin henkisesti täysin rikki, Mention kertoo keittiössään Etelä-Carolinassa.
Perheen kuopus Serenity täyttää pian viisi. Isää surettaa, että hänen vaimolleen ei siunattu mahdollisuutta iloita kuopuksestaan sairaalan ulkopuolella.
– Olimme ajatelleet, että meillä on nyt paketti kasassa. Uusi vauva ja uuden elämän alku sylissä, Mention sanoo rauhallisesti.
Paketti kuitenkin hajosi, kun YoLanda Mentionista tuli yksi lähes 700:sta vuosittain Yhdysvalloissa kuolevasta äidistä. Tuoreen tilaston mukaan vuonna 2018 Yhdysvalloissa kuoli 658 naista raskauden tai synnytyksen aikana tai kuuden viikon sisällä synnytyksestä.
Äitiyskuolemia on Yhdysvalloissa 17,4 jokaista sataa tuhatta synnytystä kohden. Hyvästä äitiysterveydenhuollosta tunnetussa Suomessa vastaava luku on kolme.
Riskiraskaus jäi huomioon ottamatta
YoLanda Mentionilla oli jo perheen esikoista odottaessaan todettu raskausmyrkytys. Myös kuopuksen odotusaikana verenpaine oli koholla ja sitä varten oli määrätty verenpainelääkitys. Selvästä riskiraskaudesta huolimatta sairaala päästi Mentionin synnytyksen jälkeen kotiin normaalisti.
Mutta hän oli ehtinyt hädin tuskin astua kotikynnyksen yli, kun päätä alkoi raastavasti särkeä. Mentionit mittasivat verenpaineen. Se oli jatkanut nousemistaan.
– Päätimme, että YoLanda ottaa verenpainelääkkeen ja katsotaan auttaako se. Lähdin kirkolle johtamaan kuoroa, mutta pian vaimoni soitti, että olo vain huononee.
Marco Mention lähti kirkosta siltä seisomalta ja kiiruhti kotiin. Isoäiti jäi lapsenvahdiksi, kun pariskunta ajoi sairaalaan ensiapuun. Siellä valiteltiin kiirettä ja petipaikkojen puutetta, eikä Mentionin vaimon tilannetta pidetty kiireellisenä.
– Kerroin heti vastaanottovirkailijalle, että vaimoni on juuri samana aamuna kotiutunut synnytyssairaalasta, ja nyt verenpaine on kohonnut ja päätä särkee. Meidät kehotettiin rekisteröitymään ja käymään odotushuoneeseen odottamaan.
Puolen tunnin kuluttua potilaiden kiireellisyysarvion tekevä hoitaja tuli ja mittasi YoLanda Mentionin verenpaineen. Luvut huitelivat vaarallisissa korkeuksissa 209/117. Normaalina verenpaineena pidetään ylä- ja alapaineen lukemia 130/85.
Mentionin vaimo valitti erityisesti pään toisen puolen kovaa kipua. Hänet vietiin aivokuvaukseen, mutta siinä ei paljastunut mitään aivoinfarktiin viittaavaa. Mentionit laitettiin odottamaan vastaanottoaulaan lääkäriä, jonka luvattiin palaavan pian.
Viiden tunnin odotus ennen lisätutkimuksia
Lääkärin odotusta kesti viitisen tuntia. Tuona aikana YoLanda Mentionin olo heikkeni silmin nähden. Hän alkoi hikoilla ja oli lopulta niin kuumissaan, että alkoi riisua vaatteitaan. Hän ei myöskään jaksanut kannatella enää päätään, vaan nojasi mieheensä.
Marco ja YoLanda Mention ehtivät olla naimisissa yli kymmenen vuotta. Kirkko ja musiikki yhdistivät pariskuntaa. YoLanda lauloi solistina Marcon johtamassa kirkkokuorossa.Paula Vilén / Yle
– Kävin paukuttamassa vastaanottotiskiin tuona aikana useamman kerran ja kysymässä, mikä ihme tässä maksaa. Vaimoni olo huononee koko ajan.
Kun YoLanda Mention lopulta pääsi lisätutkimuksiin, hän ei enää pysynyt jaloillaan ilman miehensä tukea. Heidät saateltiin vastaanottohuoneeseen. Matkalla he ohittivat useamman tyhjän, potilaita odottavan huoneen, vaikka heille oli valiteltu vapaiden huoneiden vähyyttä.
Marco Mention huomasi, että sairaalahuoneessa vaimon tajunnantila heikkeni nopeasti. Hän ei enää vastannut kysymyksiin, toisti vain useamman kerran päässä jyskyttävän.
Mention juoksi hakemaan hoitajaa.
– Olin menettää järkeni, kun paikalle tullut hoitaja kyseli vaimoltani, onko hänellä ollut koskaan raskausmyrkytystä ja muita terveyskysymyksiä, jotka olisi pitänyt esittää jo viisi tuntia aiemmin, Mention sanoo.
YoLanda Mention ei kyennyt vastaamaan hoitajalle, ja hänet kiidätettiin toiseen aivokuvaan. Sinne mennessä tuore äiti sai niin pahan kouristuskohtauksen, että hänet nukutettiin.
– Sen jälkeen en nähnyt vaimoani enää hereillä, Mention muistelee dramaattisia hetkiä.
Laaja-alainen aivoverenvuoto johti kuolemaan
Seuraavassa aivokuvauksessa paljastui YoLanda Mentionin pään jyskytyksen syy: aivoissa oli laaja-alainen verenvuoto. Hänet vietiin välittömästi leikkaukseen. Leikkaus sujui odotettua paremmin, vuoto saatiin tyrehtymään.
Leikkauksen tehnyt kirurgi oli kuitenkin huolissaan mahdollisesta leikkauksen jälkeisestä aivojen turvotuksesta. Huoli osoittautui aiheelliseksi.
– Aivot turposivat turpoamistaan, eikä niille lopulta enää ollut tilaa. Kolme päivää leikkauksesta hän oli aivokuollut, Mention sanoo ja hiljenee.
Yläkerrasta kuuluu palovaroittimen piippaus.
Mentionin vaimo YoLanda rakasti ruoanlaittoa, hänen kuolemansa jälkeen Marco Mention on opetellut tekemään ruokaa.Paula Vilén / Yle
”Äitiysterveydenhuollossa rasismia!”
Kansanterveyden ja terveydenhuollon asiantuntijat ja tutkijat muun muassa Harvardin yliopistossa ovat jo vuosia varoittaneet Yhdysvaltain äitiysterveydenhuollon ongelmista. Se palovaroitus on kuitenkin jäänyt poliittisilta päätöksentekijöiltä näihin päiviin asti kuulematta.
Kongressi on vasta nyt havahtunut Yhdysvaltain äitiysterveydenhuollon ongelmiin. Tilannetta on luonnehdittu jo kriisiksi. Ainoana kehittyneenä teollisuusmaana Yhdysvalloissa äitiyskuolemien määrä on kahden viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt. Maailman mitassakin Yhdysvallat kulkee vastavirtaan, sillä maailmalla äitiyskuolemat ovat Maailman terveysjärjestön mukaan olleet vuosituhannen alusta laskussa.
Yhdysvallat on Maailman terveysjärjestön äitiyskuolemia mittaavassa tilastossa Venäjän jälkeen 55. sijalla, Ukrainaa ennen. Kymmenen vauraan teollisuusmaan listalla Yhdysvallat pitää perää. Tilanne on kongressiedustaja Alma Adamsin mukaan häpeällinen.
Kongressiedustaja Alma Adams sanoo Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmässä olevan rasismia, minkä vuoksi mustilla äideillä on moninkertainen riski kuolla valkoisiin verrattuna.Paula Vilén / Yle
Demokraattiedustaja Adamsin johdolla kongressissa esiteltiin hiljattain yhdeksän lain paketti äitiysterveydenhuollon parantamiseksi. Lakipaketin keskiössä on huomio, että erityisesti mustat äidit ovat vaarassa.
– Mustien synnyttävien naisten riski kuolla on neljä, jopa kuusi kertaa suurempi kuin valkoisten sosioekonomisesta tilanteesta ja sairausvakuutuksen laadusta riippumatta. Tilanne on hyvin vakava ja sille pitää tehdä jotain, Adams sanoi Ylelle lakipaketin esittelytilaisuudessa maaliskuun alkupuolella.
Yhdysvaltain terveysviraston mukaan mustia äitejä kuoli vuosina 2011–2014 sataa tuhatta kohden peräti 40. Valkoisilla äideillä vastaava luku oli 12,4.
Lakipaketti äitien tilanteen parantamiseksi esiteltiin samoihin aikoihin myös senaatissa. Sen näkyvä puolestapuhuja, demokraattisenaattori Kamala Harris sanoi mustien äitien kohtaavan vähättelyä.
– Mustia äitejä ei oteta tosissaan. Meidän on tunnustettava ikävät tosiasiat: meidän terveydenhuoltojärjestelmässämme on rasistisia ennakkoluuloja. Muistakaapa vaikka Serena Williams, senaattori Harris kehotti lakipaketin julkistustilaisuudessa.
Tennistähti ja olympiavoittaja Williams oli vähällä kuolla synnytyksen jälkeen keuhkoveritulppaan ja sen jälkeisiin komplikaatioihin. Hän on rinnastanut kokemuksensa muihin mustiin äiteihin. Williams on kertonut Vogue-lehden haastattelussa, että hoitaja ei ottanut häntä vakavasti, vaikka hän kertoi hengitysvaikeuksista ja epäili itse keuhkoveritulppaa.
Kongressissa käsitellään parhaillaan lakipakettia, jonka esittelijät uskovat parantavan Yhdysvaltain muihin läntisiin teollisuusmaihin verrattuna huonoa äitiysterveydenhuoltoa.Paula Vilén / Yle
Ultraääni ja kassalle
Marco Mention tunnistaa ongelman. Heillekin syntyi jo odotusaikana terveystarkastuksissa vaikutelma, ettei heistä välitetty. YoLanda Mention ei ollut erityisseurannassa, vaikka hänen odotuksessaan olivat kaikki riskiraskauden merkit. Varoituskellojen olisi pitänyt soida yhtä kovaa kuin patterinvaihtoa vaativa palovaroitin nyt Mentionin kotona.
Mentionin mukaan raskauden ajan terveystarkastukset olivat rutiininomaisia. Gynekologi teki ultraäänitutkimuksen, kuunteli vauvan sydänäänet ja todettuaan kaiken olevan kunnossa tarkastus oli ohi. Lisäkysymyksiä äidin voinnista ei esitetty.
– Se oli 25 sekunnin terveydenhoitoa. Ei otettu verenpainetta, eikä ollut minkäänlaista tutkimuksellista otetta. Vaimoani kehotettiin vain jatkamaan verenpainelääkkeen ottamista ja vakuutettiin kaiken olevan hyvin. Se oli hyvin loukkaavaa.
Usko on kannatellut Mentionin perhettä äidin dramaattisen kuoleman jälkeen.Paula Vilén / Yle
Mention ei muista vaimonsa hautajaisista mitään. Lapsien vuoksi isä pyrkii pitämään esillä mukavia muistoja. Silti suru äidin menetyksestä on yhä ajoittain lohduttoman väkevästi läsnä.
– Jos lapset kyllästyvät tai tulee liian pitkäksi aikaa hiljaista, heidän mielensä voi alkaa harhailla synkkyyteen. He saattavat alkaa yhtäkkiä autossa huutaa äitiä. Silloin minun on pakko ajaa tiensivuun, jotta pystyn käsittelemään tilanteen.
Sairaalalta miljoonakorvaukset
Vaimonsa kuoleman jälkeen, Marco Mention kertoo menneensä henkisesti säpäleiksi. Hän päätti kuitenkin ryhtyä oikeustaistoon sairaalaa vastaan hyvien asianajajien turvin. Sairaala oli ollut oikeudessa hoitovirheestä aiemminkin.
Oikeudessa hoitoon osallistuneet syyttelivät Mentionin mukaan toisiaan. Osa väitti YoLandan jättäneen lääkkeensä ottamatta. Kaikesta huolimatta tilanne oli Mentionin mukaan päivänselvä.
– He tiesivät mokanneensa, ja heidän täytyi hyväksyä se tosiasia.
Kolme vuotta kestäneen oikeusväännön jälkeen juttu päättyi rahalliseen sovintoon.
– Korvaus oli 2,8 miljoonaa. Ei se tietenkään korvaa YoLandaa, ja iso osa meni juristeille, mutta olen tyytyväinen lasteni vuoksi. Heidän tulevaisuutensa on nyt turvattu.
Kaiken tapahtuneen jälkeen Mention ei halua mennä lähellekään sairaalaa. Hän ajaa mieluummin lapsensa vaikka kauempana sijaitsevaan toiseen sairaalaan kuin menee paikkaan, joka vei häneltä vaimon ja lasten äidin.
”Tyttäremme on äitinsä enkeli”
Vanhemmilla lapsilla, 12-vuotiaalla Shawdella ja 10-vuotiaalla Shekinahilla, on omia muistoja äidistä, ja niitä he mielellään isälleen kertovat. Nuorimmainen Serenity on yllättänyt isänsä.
– Hän vaikuttaa siltä kuin olisi saanut olla äitinsä kanssa 5–10 vuotta. Kun autossa kuuluu hengellisiä lauluja, Serenity saattaa kuunnella niitä silmät kyynelissä. Hänen äitinsä oli kirkkokuoromme solisteja. Uskon, että hän on äitinsä enkeli.
Marco Mention on ollut kolmen tyttären yksinhuoltaja pian viisi vuotta. Kuopus Serenity ei saanut äidistään kokemuksia sairaalan ulkopuolella, mutta isä uskoo yhteyden silti syntyneen.Paula Vilén / Yle
Serenity keikkuu sohvalla ja kertoo haluavansa isona opettajaksi. Isä kuulee asian ensimmäisen kerran ja on silmin nähden yllättänyt.
– Hänen äitinsä oli opettaja. Heillä on yhteys, Mention toteaa.
Isä on halunnut, että lapsilla on kotona äidistään useita kuvia ja videoita nähtävillä. Kuopus kyselee toisinaan kuvien ääressä, onko todella niin, ettei äiti tule kotiin koskaan. Usko kannattelee Mentionia näissä tilanteissa.
– Vastaan, että äiti ei tule tänne, mutta toivottavasti näemme hänet toisaalla.
Pirkkalassa Pirkanmaalla paloi neljän asunnon yksikerroksinen rivitalo, kertoo pelastuslaitos. Talosta evakuoitiin neljä perhettä, yhteensä 12 ihmistä. Kukaan ei ole loukkaantunut.
Kaikille talon asukkailla on järjestynyt majoitus.
Tuli levisi ullakolle koko rakennuksen mitalta. Huoneistoihin tuli vain pieniä vesivahinkoja, mutta ullakko ja kattorakenteet paloivat pahoin.
Palo levisi ullakolle koko rakennuksen mitalta.
Sammutustöissä oli yhdeksän pelastusyksikköä ja neljä tukiyksikköä. Hälytys palopaikalle tuli sunnuntain vastaisena yönä hieman ennen kello kahta.
Lemmikinomistajia kehotetaan etsimään lemmikeilleen hoitopaikka valmiiksi oman sairastumisen varalta. Esimerkiksi Kouvolassa kaupunki on antanut yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka lemmikinomistajien tulisi valmistautua omaan sairastumiseensa.
Jos ihmisiä joutuu sairaalaan tavallista enemmän, hoitopaikat ovat vähissä. Eläinsuojelulain mukaan eläinsuojeluviranomainen voi tarvittaessa tehdä kiiretoimenpiteen eli järjestää eläimelle hoitajan.
– Loppupeleissä myös viranomaiset voivat ottaa eläimen hoitoon. Toivoisin tietysti, että ihmisillä olisi tukiverkosto, sanoo Kouvolan kaupungin valvontaeläinlääkäri Laura Ölander.
Lista eteiseen
Kouvolan kaupunki neuvoo tekemään eteiseen listan asunnosta löytyvistä lemmikeistä. Listan voi kiinnittää näkyvälle paikalle ulko-oven läheisyyteen, esimerkiksi eteisen seinään. Samaan listaan kannattaa kirjoittaa myös mahdollisen hoitajan tai jonkun läheisen yhteystiedot.
Näin esimerkiksi pelastusviranomainen saa tiedon kaikista asunnossa olevista eläimistä ja pystyy ilmoittamaan niistä joko omistajan ilmoittamalle hoitajalle tai eläinsuojeluviranomaisille. Etenkin omakotitalossa asuvien olisi myös hyvä varmistaa, että asunnon vara-avain on saatavilla.
Suomen eläinsuojelun (SEY) toiminnanjohtaja (vs) Maria Lindqvist kertoo, että viime aikoina on tullut paljon puheluita siitä, mitä tehdä, jos lemmikin omistaja joutuu sairaalaan.
– Ihmiset haluavat varautua asiaan etukäteen ja kyselevät neuvoja, mutta en ole kuullut vielä yhdestäkään tilanteesta meidän liitossa, että tätä olisi tullut oikeasti vastaan. Puhelut aiheesta ovat kyllä lisääntyneet.
Lindqvist sanoo, että tilanteeseen ei ole kovin hyvin varauduttu muutenkaan – oli sitten koronaa tai ei.
– Ihmisille tulee usein täytenä yllätyksenä, jos omistaja onkin kykenemätön eläintä hoitamaan. Kyllä se on uhka eläimen hyvinvoinnille. Jos omistaja joutuu sairaalaan, siinä voi olla pahimmillaan eläimen henki vaarassa.
Lindqvistin mukaan Suomessa on tapahtunut jo nyt sitä, että lemmikki jää heitteille, kun omistaja joutuu sairaalaan.
– Eläin jää yksin kotiin ja voi olla siellä pitkäänkin ilman, että siitä on kenelläkään tietoa. Naapuri voi huomata jotakin, esimerkiksi outoa hajua naapuriasunnosta, ja ottaa yhteyttä viranomaisiin. Kyllä tällaisia tapauksia valitettavasti on tapahtunut ja varmasti tapahtuu jatkossakin.
Näin järjestät hoitajan
SEY:n Maria Lindqvist sanoo, että ihmisten auttamishalu on onneksi lisääntynyt. Jos ei ole tuttavia tai naapureita, niin esimerkiksi Facebookin ryhmistä voi löytyä apua.
– Uskon, että ihmisten välisellä solidaarisuudella tästä selvitään. Kaikki eläimet eivät tarvitse eläinhotelli-hoitoa, vaan jo pelkästään naapurin avulla voidaan selvitä.
Jos apua ei ole muuten tarjolla, hätätilanteessa Lindqvist kehottaa olemaan yhteydessä eläinsuojeluyhdistyksiin. Niitä on Suomessa kymmeniä.
– Meiltä saa vähintään neuvoja, jos tulee akuutti hätä.
Mielenterveysongelmat pahentavat tilannetta
Valvontaeläinlääkäri Laura Ölanderin mukaan vallitseva taloustilanne vaikuttaa aina myös siihen, kuinka eläimiä hoidetaan.
– Jos taloustilanne huononee, ihmisillä ei ole vaan rahaa hoitaa eläimiä enää.
Myös mielenterveyongelmat vaikuttavat Ölanderin mukaan lemmikin hoitamiseen.
– Mielenterveyden pettäminen on usein kytköksissä lisääntyviin eläinsuojeluongelmiin.
SEY:n mukaan eläinsuojelijoiden resurssit tulevat varmasti olemaan tiukilla jatkossa.
– Olen saanut viestejä ympäri Eurooppaa maista, joissa tilanne on pahempi. Vapaaehtoisia ei ole helppo löytää. Jos on itsellä mahdollisuus, kannattaa myös eläinsuojeluyhdistykseen päin tarjota vapaaehtoistyötä, sanoo Maria Lindqvist SEY:ltä.
Eläinhoitolaan lyhyelläkin varoitusajalla
Etelä-Karjalassa sijaitsevan Eläinhoitola Kopinsalmen yrittäjä Henna Kauppinen kertoo, että hoitolassa on varauduttu vallitsevaan tilanteeseen. Koirille on 22 paikkaa ja kissoille kuusi paikkaa. Yritys myös tarvittaessa hakee eläimet kotoa, tekee kotikäyntejä ja vie eläimet lenkille.
– Pidämme hoitolaa auki ja olemme varautuneet siihen, jos ihmisiä sairastuu. Eläinhoitoloilla olisi ollut sesonki, mutta nyt meillä huutavat kalenterit tyhjänä. Se on hyvä ihmisten tietää, että meille pääsee lyhyellä varoitusajalla hoitoon.
Kauppinen myös kertoo, että heille on tullut jonkin verran kyselyitä ihmisiltä paikkoihin liittyen.
– Yksittäisiä soittoja on tullut joka päivä. Ihmiset varautuvat sairastumiseensa tai siihen, että joutuvat tekemään paljon töitä ja kysyvät, olemmeko auki ja mahtuuko koira hoitoon. Nyt on ollut hoidossa hyvin vähän eläimiä.
Miten sinä varaudut lemmikkisi hoitoon poikkeustilanteissa? Voit keskustella aiheesta 30.3. kello 23 asti.
Kolumnisti on kuvittaja, taidekuraattori, kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, kahden lapsen äiti sekä kahvinjuoja. Hän pitää podcastien kuuntelemisesta, inkivääristä ja liian myöhään valvomisesta.
Asekouluttaja Rick Ectorilla on ongelma. Hän asuu Detroitin kaupungissa Michiganin osavaltiossa, jonne julistettiin poikkeustila tiistaina koronaepidemian takia.
– Kun minä en saa poistua kotoani, eivätkä oppilaani saa poistua kotoaan, en voi opettaa heille ampumista, Ector sanoo.
Michiganin osavaltio on määrännyt kaikki ei-välttämättömiksi luokitellut yritykset keskeyttämään toimintansa ihmisten kanssakäymisen vähentämiseksi. Sellaiseksi luokitellaan myös Ectorin yritys Rick’s Firearm Academy of Detroit.
Yritys tarjoaa kahdeksan tunnin pikakursseja aseen käsittelyyn. Kurssit ovat Michiganissa pakollisia aseenomistajille.
Voisiko opetuksen siirtää verkkoon?
– Selvitän sitä juuri. Se voi olla ehkä mahdollista niille, jotka ovat uusimassa aseenkantolupaansa, Ector kertoo Ylelle puhelimitse Detroitista.
Aloittelijoiden olisi kuitenkin päästävä opettelemaan taitoa ampumaradalle, ja sinne ei ole nyt kenelläkään asiaa.
Asiakkaita tosin riittäisi.
Aseet hyvisten käsissä ovat vain hyvä asia, sanoo asekouluttaja Rick Ector.Rick Ector / Rick's Firearm Academy of Detroit
Aseita ja ammuksia on viime viikkoina myyty Yhdysvalloissa ennätystahtiin.
Varautuminen pandemiaan alkoi näkyä helmikuussa. Silloin aseiden ostajien taustatarkistuksia tehtiin keskusrikospoliisi FBI:n tilaston mukaan 36 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.
Maaliskuussa ruuhka yltyi, mutta viime viikoilta ei vielä ole kattavia tietoja.
– Aseet myyvät kuin häkä, koska ihmiset pelkäävät, Ector kertoo.
Michiganin osavaltiossa aseista on keskusteltu kiivaasti jo ennen koronavirusepidemiaa.
Keskustelu on osa Yhdysvalloissa leviävää kansanliikettä, joka vaatii aseenkanto-oikeuden turvaamista. Oikeus on kirjattu perustuslakiin, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa pyhänä.
Detroitin eteläpuolella sijaitsevassa Monroen pikkukaupungissa kampanja huipentui helmikuun lopulla.
Monroen piirikunnan valtuusto äänestämässä aseenkanto-oikeuden tukemisesta 18. helmikuuta.Mika Mäkeläinen / Yle
Yle oli tuolloin paikalla seuraamassa, kun piirikunnan valtuusto hyväksyi päätöslauselman asiasta yksimielisesti.
Lauselman mukaan piirikunnan julkisia varoja ei saa käyttää mihinkään, mikä edes epäsuorasti rajoittaisi aseenkanto-oikeutta.
Monroessa päätöslauselma hyväksyttiin purevan kylmänä talvi-iltana, mutta oikeustalossa pidetyn valtuuston kokouksen ulkopuolelle oli silti kerääntynyt muutama aseenkanto-oikeutta puolustava mielenosoittaja.
Aseaktivistit vaativat Monroen piirikunnan valtuustoa suojelemaan aseenkanto-oikeutta.Mika Mäkeläinen / Yle
Yksi heistä oli Gerald Barber, 66-vuotias veteraani. Hänen mielestään valtuuston päätös oli loistava.
– Julkilausuman tärkein tarkoitus on se, että jos perustuslain kanssa ristiriidassa olevia lakeja hyväksytään, toivottavasti Monroen poliisi ei pane niitä toimeen, Barber sanoi.
Barber viittaa Yhdysvaltain perustuslain toiseen lisäykseen, jossa taataan aseenkanto-oikeus. Barber uskoo, että sen varassa on sekä hänen että muiden amerikkalaisten vapaus.
– Jos perustuslain lisäyksestä joskus luovutaan, joku toinen maa miehittää meidät. Minulla ei ole siitä epäilystäkään, Barber sanoi.
Barber työskentelee eläkepäiviensä ajankuluksi vapaaehtoisena myyjänä Supermatch-nimisessä asekaupassa.
Hänen mukaansa paikkakunnalla kauppansa tekevät niin metsästysaseet kuin itsepuolustukseen tarkoitetut käsiaseetkin.
Gerald Barber työskentelee asekaupassa Monroessa. Tällä hetkellä kaupungin kaikki asekaupat on suljettu poikkeustilan takia.Mika Mäkeläinen / Yle
Asekaupan suhdanteet riippuvat Yhdysvalloissa ennen kaikkea politiikasta.
Edellisen presidentin Barack Obaman kaudella käsiaseiden myynti kasvoi voimakkaasti. Syynä on pidetty sitä, että aseharrastajat varautuivat asemyynnin rajoituksiin.
Kun Yle lähestyi useita Monroen asekauppiaita, kukaan heistä ei halunnut vastata tiedusteluihin. Yksi selitys oli se, että asekauppiailla oli liian kova kiire.
Pandemia on mullistanut vaalikamppailun asetelmat, mutta yhtä vaaliteemaa amerikkalaiset eivät koskaan unohda: aseita.
Sekä Gerald Barberin että asekouluttaja Rick Ectorin linjoilla on valtakunnallisella tasolla vaikutusvaltainen kattojärjestö NRA eli kansallinen kivääriliitto.
NRA puolustaa mahdollisimman laajaa aseenkanto-oikeutta ja tukee vaaleissa republikaanisia ehdokkaita.
Hieman yleistäen voi sanoa, että Yhdysvalloissa republikaanit kannattavat suhteellisen vapaata aseenkanto-oikeutta niille kansalaisille, jotka eivät ole syyllistyneet väkivaltarikoksiin.
Demokraatit puolestaan olisivat valmiita rajoittamaan erityisesti sellaisten aseiden kauppaa, joilla voidaan surmata suuri määrä ihmisiä kerralla – kuten on tapahtunut maata kuohuttaneissa kouluampumisissa.
Viime kuukausina Yhdysvalloissa neljä osavaltiota on hyväksynyt samantapaisen päätöslauselman kuin Monroe.
Lisäksi muissa osavaltioissa sadat yksittäiset piirikunnat ovat Monroen tapaan julistaneet puolustavansa aseenkanto-oikeutta.
Päätökset kertovat Yhdysvaltoja jakavasta syvästä poliittisesta kuilusta.
Harri Vähäkangas / Yle
Esimerkiksi Virginiassa viime vuoden vaaleissa osavaltion johtoon nousseet demokraatit lähtivät heti kiristämään osavaltion aselakeja.
Vastalauseena lähes kaikki Virginian piirikunnat julistautuivat niin sanotuiksi turvapaikkakaupungeiksi aseenkanto-oikeuden puolustajille.
Viesti oli selvä: vaikka pääkaupunki Washington tai osavaltion johto päättäisivät mitä, aseenkanto-oikeuteen ei puututa.
Viime vaaleissa enemmistö Monroen äänestäjistä tuki Trumpia, mutta nyt vaaliasetelmat ovat täysin auki.Mika Mäkeläinen / Yle
Koronaviruspandemia on säikäyttänyt amerikkalaiset toisella tavalla kuin vuoden 2001 terrori-iskut.
Tällä kertaa vihollinen on näkymätön ja tuntematon, ja on vieläpä ehtinyt tunkeutua vaivihkaa kaikkialle maahan.
Michiganissa ja muualla Yhdysvalloissa pelätään, että pandemian eteneminen voi johtaa järjestyksen horjumiseen.
Aseiden ostajien pelkoa ei ainakaan lievitä se, että Yhdysvalloissa vapautetaan tuhansia vankeja. Näin yritetään hillitä koronaviruksen leviämistä täyteen ahdetuissa vankiloissa.
Kun myös poliisilaitosten väkeä sairastuu yhä enemmän, lainvalvonta voi pian olla suurissa vaikeuksissa.
Jo nyt pandemia syö Detroitin poliisivoimien toimintakykyä. Lauantaihin mennessä kaksi poliisilaitoksen työntekijää oli kuollut virukseen. Detroitin poliisipäällikkö ja ainakin 38 muuta poliisia on sairastunut. Karanteenissa on yli 500 poliisilaitoksen työntekijää.
Detroitin poliisi on ilmoittanut vähentävänsä pikkurikollisten pidätyksiä.
Asekouluttaja Ector uskoo, että rikolliset käyttävät tilaisuutta hyväkseen.
– Pahiksille voi tulla tilaisuus tehdä paljon pahaa, Ector aprikoi.
Hänen mielestään ihmisten aseiden hamstraus on siksi ymmärrettävää: jos pandemia lamauttaa poliisin, ei poliisi ehkä pystykään auttamaan.
– Entä jos murtovarkaat iskevät? Jos ihmiset voivat soittaa poliisille, totta kai he tekevät niin. Jos uhka on kuitenkin välitön ja heidän henkensä on vaarassa, heillä pitää olla ase, jolla he voivat puolustautua, Ector uskoo.
Detroit on normaalioloissakin vaarallinen. Keskusrikospoliisin FBI:n mukaan se on maan väkivaltaisin yli 100 000 asukkaan kaupunki.
Väkivaltarikollisuus on Detroitissa yli viisi kertaa yleisempää kuin Yhdysvalloissa keskimäärin.
Kyltissä varoitetaan, että alueella asukkaat tarkkailevat ympäristöään ja raportoivat epäillyistä rikoksista (ylin kuva). Raaka murha näkyi Monroen paikallislehden otsikoissa pitkään (alin kuva).Mika Mäkeläinen / Yle
Pienemmässä Monroen kaupungissa väkivaltarikollisuutta ei pidetä yhtä suurena ongelmana.
Helmikuun lopulla Monroessa tosin kohistiin poikkeuksellisesta rikoksesta: keski-ikäisen miehen epäiltiin surmanneen raa'asti anoppinsa.
Pikkukaupungin sanomalehden The Monroe Newsin uutisotsikot kertoivat päivästä toiseen murhatutkimuksen käänteistä. Murha leppoisalla maaseudulla oli järkyttänyt michiganilaisen piirikunnan rauhaa.
Epäilty saatiin nopeasti poliisin hoteisiin, mutta väkivalta ja keskustelu väkivallan uhasta jatkuivat.
Uhkaan amerikkalaisilla on perinteisesti ollut yksi vastaus: kotona kannattaa pitää asetta tunkeilijoiden varalta.
Jocelyn Jamesin mielestä aseenkanto-oikeutta pitäisi rajoittaa kouluampumisten takia.Mika Mäkeläinen / Yle
Monroen aseenkantokiistan jälkeen piirikunnan yli on pyyhältänyt koronaviruspandemia, joten tavallisten asukkaiden ensisijainen huoli on selviytyminen ja toimeentulo.
Yle tapasi helmikuussa Monroessa 32-vuotiaan Jocelyn Jamesin, joka teki kolmea eri työtä elättääkseen viisi lasta yksinhuoltajana.
Päivät James työskentelee Monroen toimintakeskuksessa, jossa tarjotaan vanhuksille ruokaa ja yhteistä tekemistä.
Nyt vanhuksia ei enää päästetä kaupungin tiloihin tartuttamaan toisiaan, mutta heille järjestetään ateriapalvelua, joten työtä on onneksi riittänyt.
Kerran viikossa James teki töitä läheisen kirkon perustamassa kodittomien yömajassa. Tämän kakkostyönsä James on pannut nyt tauolle tartuntariskin takia.
Hänen kolmas työpaikkansa, kampaamo, suljettiin viime viikonloppuna. Ja sen jälkeen kaikki muutkin kampaamot on suljettu Michiganin kuvernöörin määräyksellä.
Jocelyn Jamesin kampaajan työt loppuivat, kun Michiganissa suljettiin kaikki muu paitsi aivan välttämätön liiketoiminta.Mika Mäkeläinen / Yle
Vaikka toimeentulo on epävarmaa, tulevaisuus sumuinen ja tilanne monella tavalla jännittynyt, aseista Jamesilla on mielipide: ne eivät ole ratkaisu, vaan ongelma.
– Joukkoampumisten takia aseita pitäisi rajoittaa, James kertoo tekstiviestillä.
Asekouluttaja Rick Ector on eri mieltä. Hänen mukaansa aseenkanto-oikeus on uhattuna ja hyökkäyksen kohteena.
– Aseet hyvisten kädessä ovat hyvä juttu, Ector sanoo.
Ectorin mielestä koko keskustelu aseenkanto-oikeudesta vie nyt pandemian aikana harhateille. Hänen mielestään lainkuuliaisten kansalaisten kannattaa varautua ja varustautua pandemian takia.
– Jos koskaan on ollut oikea aika omistaa ase, niin se hetki on nyt, Ector sanoo.
