Gastroenterologian asiantuntijan mukaan ripuli voisi olla syytä lisätä koronaviruksen aiheuttaman taudin oirelistaan. Tällä hetkellä tätä oiretta ei ole mainittu esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen listaamissa koronaviruksen oireissa.

Sen sijaan koronaviruksen aiheuttaman COVID-19-taudin oireiksi on THL:n sivuilla listattu kuume, yskä, hengenahdistus, lihaskipu ja väsymys. Maailman terveysjärjestön WHO:n sivuilla COVID-19:n oirekirjossa puolestaan mainitaan myös ripuli, pahoinvointi ja lisäksi nuha, mutta oireiden kerrotaan olevan hyvin harvinaisia.

HUS:n gastroenterologisen kirurgian erikoislääkärin ja dosentin Johanna Louhimon mukaan uudet tutkimustulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että ainakin joillakin potilaista juuri ruuansulatusvaivat voivat olla ensioire saadusta koronavirustartunnasta.

Vatsaoireiden yhteydestä koronavirukseen ovat uutisoineet viime aikoina useat lääketieteen alan kansainväliset julkaisut, kuten esimerkiksi Clinical Gastroenterology and Hepatology -julkaisu sekä American Journal of Gastroenterology.

Suomessa vatsaoireet on yhdistetty koronavirustartuntaan esimerkiksi Oulussa, jossa Hintan koulussa opiskelleen oppilaan koronavirustartunnan oireet alkoivat rehtorin mukaan vatsakivuista.

Yle kysyi juttuun haastattelua myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, mutta haastattelua ei saatu asiantuntijoiden kiireen vuoksi.

Johanna Louhimo avaa artikkelissa pyynnöstämme, mitä uusista tutkimustuloksista on pääteltävissä.

Millaisia ulkomailla tehdyt tutkimukset ovat, ja miten luotettavaa niiden tuottama tieto on?

– Tutkimukset ovat koskeneet kiinalaispotilaita, ja tutkimuksia ovat tehneet kiinalaiset tutkimusryhmät. Näitä on toki tehty nopealla aikataululla ja suhteellisen pienillä potilasmäärillä muutamista kymmenistä reiluun tuhanteen potilaaseen. Pitäisin kuitenkin todennäköisenä, että niiden tuottama tieto pitää paikkansa siltä osin, että ruuansulatuskanavan oireet voivat joissakin tapauksissa olla koronaviruksen aiheuttaman taudin ensioire. Kun tauti pahenee ja etenee, mukaan tulevat myös hengitystieoireet.

Tähän asti on puhuttu siitä, että COVID-19 oireilisi enemmänkin hengitystieoirein. Onko tämä nyt saatu tutkimustieto yllättävää?

– Sinänsä ei, jos me ajattelemme saman koronavirusryhmän aiheuttamia aiempia SARS- ja MERS-epidemioita. Näiden epidemioiden jälkeen todettiin myös aivan vastaavia löydöksiä, eli esimerkiksi ripulia esiintyi myös niissä. Tässä uudessa COVID-19-taudissa hengitysteiden oireet ja erityisesti keuhkokomplikaatiot ovat kuitenkin niitä, jotka vaikuttavat ruuansulatuskanavan oireita enemmän potilaiden ennusteeseen ja parantumiseen.

Onko tutkimuksissa päästy käsitykseen siitä, miten monella koronavirustartunnan saaneella potilaalla ripulioireet voisivat olla ensioire?

– Näissä alustavissa tutkimuksissa potilasmäärät ovat sen verran pieniä, että luotettavasti tähän on vaikea vastata. Sellaista on kuitenkin aika lailla yhteisesti esitetty, että esimerkiksi noin 10 prosentilla potilaista etenkin ripuli voisi olla COVID-19-taudin ensioire. Kiinassa on kuvattu myös tapauksia, joissa ruuansulatuskanavan oireet ovat olleet koronavirusinfektion ainoa oire, mutta sellaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia.

Mitkä asiat selittävät sitä, että koronaviruksen aiheuttama tauti voi johtaa hengitystieoireiden lisäksi myös vatsaoireisiin?

– Samanlaisia reseptoreita, joiden kautta infektio tapahtuu hengitysteissäkin, löytyy myös ruuansulatuskanavan limakalvon soluista. Tässä mielessä infektio voi siis aiheuttaa myös suolisto-oireita.

Olisiko sillä merkitystä, että ripuli olisi oirelistassa ja siihen kiinnitettäisiin enemmän huomiota? Olisiko sillä esimerkiksi vaikutusta potilaiden hoitoon?

– Jos potilas kärsii ripulista, hänet eristetään aina muista tarttumisriskin takia, oli vatsaoireiden aiheuttajana COVID-19 tai jokin muu tauti. Sinällään tämä ei vaikuta potilaiden hoitoon sen kummemmin. Terveydenhuollon henkilökunnan kannalta tämä asia olisi syytä ottaa huomioon: jos koronavirus leviää esimerkiksi ulosteen välityksellä, hoitohenkilökunnan tulisi osata varustautua ja suojautua sen varalta. Jos terveydenhuollon työntekijä kärsii suolisto-oireista, mutta hänellä ei ole vielä hengitystieoireita, hänet kannattaisi varmaankin mahdollisuuksien mukaan myös testata koronaviruksen varalta.

Pitääkö suomalaisten olla huolissaan, jos heille ilmaantuu yhtäkkiä esimerkiksi ripulia?

–Vatsaoireista ei tarvitse olla erityisen huolissaan. On hyvä muistaa, että vatsaoireet kuuluvat myös moneen muuhun infektioon, joita tälläkin hetkellä Suomessa on liikkeellä. Tärkein ohje on, että käsiä pitää nyt pestä erityisen huolellisesti. Jos ripulioireita ilmaantuu, on syytä välttää liikkumista ja muistaa eristäytyä, ettei levitä tautia eteenpäin.

Voit keskustella aiheesta 28.3. kello 23:een saakka!

Kotkan edustalla, Ruotsinsalmen pohjassa on tiettävästi maailman vanhin sotalaivojen hautausmaa.

Kymmenet meren pohjassa lepäävät laivat ovat peräisin yli 200 vuotta sitten käydyistä Ruotsinsalmen meritaisteluista. Taistelut käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1789 ja 1790 osana kuningas Kustaa III:n sotaa.

Jälkimmäinen taisteluista tunnetaan Pohjoismaiden suurimpana meritaisteluna. Arviot miesten ja alusten määrästä vaihtelevat, mutta sotaan osallistui todennäköisesti noin 30 000 miestä ja satoja aluksia.

Taistelujen jäljiltä meren pohjassa arvellaan olevan noin 60 erikokoista hylkyä, joista 19 on löydetty. Monet hylyistä ovat hajonneet pahasti – ja ovat vaarassa hajota entisestään.

Nyt Suomen merimuseo on ryhtynyt toimiin, jotta hylkyjen historia ei katoaisi niiden kuluvien runkojen mukana. Merimuseo on 3D-mallintanut kuusi historiallista laivahylkyä, jotka makaavat Ruotsinsalmessa Kotkan edustalla. Niistä neljän mallinnukset on nyt julkaistu.

– Hylyt näivettyvät ja kuluvat ajan myötä. 3D-mallinnus on yksi tapa dokumentoida tätä katoavaa muinaismuistoa, Suomen merimuseon tutkija Marcus Lepola kertoo.

3D-mallit myös helpottavat hylkyjen tutkimista, sillä ne antavat valokuvia ja videoita paremman kokonaiskuvan hylyistä. Kymijoki tuo Kotkan merialueelle paljon humusta, joka heikentää näkyvyyttä. Useimmat hylyistä ovat 4–10 kymmenen metrin syvyydessä.

Sankt Nikolai

Hylyistä tunnetuin on venäläinen fregatti Sankt Nikolai. Se makaa 20 metrin syvyydessä keskellä vilkasta laivaväylää Kuutsalon ja Mussalon välillä. Alukseen kohdistuu tästä syystä paljon eroosiota.

Sankt Nikolai upposi Varissaaren eteläpuolelle Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa vuonna 1790. Sen uppoaminen miehistöineen oli yksi Ruotsinsalmen jälkimmäisen meritaistelun keskeisistä tapahtumista. Hylky sijaitsee alueella, jossa meritaistelu oli kiivaimmillaan.

– Hukkuneen miehistön määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Sankt Nikolain kokoisella aluksella oli varmaankin 250-350 henkinen miehistö, Marcus Lepola arvioi.

Aluksen mukana upposi myös taisteluissa surmansa saaneiden ruumiita. Uponneelta alukselta selvisi hengissä alle kymmenen ihmistä. Vedenalainen näkyvyys hylyn kohdalla on yleensä huono, eikä hylystä ole juuri lainkaan kuva-aineistoa.

Sankt Nikolai oli kolmimastoinen purjealus, jonka pituus on noin 42 metriä ja leveys noin kymmenen metriä. Hylyn keulamasto on paikallaan katkenneena. Keskimmäinen masto on noussut pois paikaltaan, ja on poikittain aluksen kannella. Perämastosta on puolestaan jäljellä alaosa.

Laivan keula on ollut kaksikerroksinen, ja tykit ovat sijainneet ylimmässä kerroksessa.

Alus löydettiin vuonna 1948. Hylky haluttiin saada pikaisesti kokonaisena yleisön nähtäville. Sitä yritettiin nostaa kesällä 1949, mutta yritys epäonnistui.

Myöhemmin hylystä nostettiin keulakuva, peräsin, kaksi mastoa, vinssilaite ja pienempiä esineitä. Vanhoja hylkyjä suojaava muinaismuistolaki ei ollut tuolloin vielä voimassa, eikä meriarkeologisen tutkimuksen menetelmiä ja systemaattista dokumentointia tunnettu.

Nyt hylyllä on muinaismuistolain perusteella vuonna 1976 määrätty suoja-alue, jolla sukeltamiseen tarvitaan Museoviraston lupa.

Hylystä on nostettu myös muun muassa matkaikoneita, kuparisia kopeekkoja, hiottuja viinilaseja ja muita astioita, kahvikuppeja, viinipulloja, kengänsolkia, nappeja, nahkaisia jalkineita, tiimalaseja ja navigointivälineitä.

Tykkisluuppi

Tykkisluupiksi nimetty hylky makaa meren pohjassa noin kymmenen metrin syvyydessä. Se löytyi vuonna 1990.

3D-mallin ja taistelusta kertovien arkistolähteiden perusteella on voitu päätellä, että kyseessä on todennäköisesti venäläisen puolikaleeri Zlobnaian hylky. Tähän viittaa kölin muoto sekä ruotsalaisista lähteistä löytynyt maininta, että paikalle on uponnut ''galjot'' eli puolikaleeri. Puolikaleerit olivat soudettavia veneitä, joiden pituus oli noin 21 metriä.

Puurunkoisen aluksen hylky lepää kölillään, jonkin verran pohjahiekkaan vajonneena. Hylyn sisäpuolella on tiililatomus ja puisia pyöriä, joiden oletetaan olevan peräisin tykkilaveteista.

Hylyn oletetaan liittyvän Ruotsinsalmen meritaistelun 1790 tapahtumiin.

Lehmäsaaren luoteiskärjen hylky

Lehmäsaaren luoteiskärjen hylky löydettiin kesällä 1992. Uutta 3D-mallia tutkimalla on voitu päätellä aluksen olevan rakenteensa perusteella todennäköisesti venäläinen tykkijolla.

Hylky on romahtanut styyrpuurin puoleiselle kyljelleen. Aluksessa on ollut neljä reelinkitykkiä, joista kolme on lavetteineen hylyssä. Tykit ovat sijainneet aluksen keulan ja perän kulmissa.

Hylystä on löydetty myös muun muassa naara-ankkuri, mastot, tiiliuuni ja irtaimia esineitä.

Vassaari

Vassaaren hylky sijaitsee Kuutsalon ja Vassaaren välisen, vilkkaasti liikennöidyn väylän pohjassa, noin kuuden metrin syvyydessä. Hylky on noin 16 metriä pitkä ja viisi metriä leveä.

Hylystä on säilynyt rungon pohjaosa, joka kohoaa meren pohjasta noin metrin korkeudelle.

Hylkyä on tutkittu vasta vähän, eikä sitä ole vielä tunnistettu. Vassaaren hylky löydettiin yleisövinkin perusteella viime vuonna.

Marcus Lepolan mukaan 3D-mallinnuksen perusteella alus on mitä ilmeisimmin tykkisluuppi, mutta sillä ei ole mitään aseistusta.

– Jos aluksella olisi tykki, sen avulla pystyttäisiin hyvin nopeasti päättelemään aluksen aikakausi ja käyttötarkoitus. Joku on saattanut nostaa tykin pois hylystä. Se hankaloittaa meriarkeologista tutkimusta, kun ei voida olla varmoja, onko hylky koskematon.

Vielä ei ole varmuutta, missä yhteydessä alus on uponnut. Se voi olla peräisin joko 1850-luvulla käydyn Krimin sodan ajoilta tai Ruotsinsalmen meritaisteluista. Sitä ei kuitenkaan pystytä määrittelemään ilman puun vuosirenkaisiin perustuva ajoitusnäytettä. Tällä hetkellä tutkimuksiin ei ole varaa.

Vassaaren hylky on vastaava, kuin niin ikään viime kesänä löydetty Ämpyrin hylky. Tutkijat ovat päätelleet Ämpyrin hylyn olevan peräisin Krimin sodan ajoilta. Marcus Lepolan mukaan Ämpyrin hylky vaikuttaa siltä, että se on upotettu tietoisesti.

Myös Vassaaren hylky on voitu Lepolan mukaan upottaa Krimin sodan yhteydessä tietoisesti, jotta viholliset eivät saisi alusta käsiinsä. Toisaalta se on myös saman pakoreitin varrella, jota pienimmät venäläiset alukset hyödynsivät Ruotsinsalmen toisen meritaistelun yhteydessä.

– Pakenevia venäläisiä piilotteli Kotkan saaristossa esimerkiksi Kuutsalossa odottamassa apuvoimia. Voi olla, että miehistö on upottanut laivan tietoisesti, ettei vihollinen olisi huomannut heidän olevan saaressa piilossa.

Kaksi 3D-mallinnusta vielä tekeillä

Suomen merimuseo julkaisee vielä kahden hylyn mallinnukset kevään aikana.

Toinen niistä tehdään Ämpyrin saaren koilliskulmalla noin viiden metrin syvyydessä sijaitsevasta aluksesta. Kyseessä on noin 20 metriä pitkä ja kuusi metriä leveä puisen aluksen hylky. Se löydettiin kesällä 2019. Tutkimusten perusteella on käynyt ilmi, että Ämpyrin hylky liittyy todennäköisesti Krimin sotaan.

3D-mallinnus on tekeillä myös Jollahylystä, joka löytyi vuonna 1992. Hylky on todennäköisesti venäläistä alkuperää. Venäläisten lähteiden mukaan paikalle on vuoden 1790 taistelussa uponnut venäläinen puoliproomu Lev eli Leijona. Siitä ei ole säilynyt piirroksia, mutta aluksen tiedossa olevat mitat sopivat yhteen Jollahylyn pituuden kanssa.

Tällä hetkellä Museovirasto ei aktiivisesti etsi uusia hylkyjä, mutta se ottaa vastaan vinkkejä hylkyhavainnoista.

Vaikka hylyt kuluvat meren pohjassa jatkuvasti, ne saavat olla siellä jatkossakin.

– Hylkyjen nostaminen ei ole varteenotettava vaihtoehto, sillä niiden säilyttäminen maissa vaatisi suuria tiloja ja konservointikustannukset olisivat hurjat. 3D-mallien avulla hylyt voidaan kuitenkin esittää yleisölle tavalla, joka vastaa maalla olevaa hylkyä, Marcus Lepola sanoo.

Ruotsinsalmen hylkyihin ja meritaisteluihin sekä taisteluiden jälkeen rakennetun linnoituskaupungin elämään voi tutustua Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyssä, jonka on tarkoitus avautua Merikeskus Vellamossa Kotkassa toukokuussa.

Hylkyjen 3D-malleihin voi tutustua tarkemmin oheisten linkkien kautta.

Sankt Nikolai

Tykkisluuppi

Lehmäsaaren luoteiskärjen hylky

Vassaari

Lue lisää:

Suomen edustalla lepää maailman vanhin sotalaivojen hautausmaa – eikä sitä juuri kukaan tiedä

Sukeltajat etsivät aivan eri alusta – Suomen edustalta löytyi yllättäen kolme uutta hylkyä

Historiallisen Sankt Nikolai -hylyn osia säilytettiin yli 50 vuotta ränsistyneissä vajoissa – pääsevät vihdoin turvaan

Suomen edustalla käyty Itämeren suurin meritaistelu ei ollutkaan niin hirmuinen – yli 200 vuoden jälkeen selvisi, että aluksia tuhoutui puolet luultua vähemmän

Suomalaiset näyttävät totelleen hyvin viranomaisten kehotusta pysyä kotona.

Yle teki soittokierroksen yhdeksään eri poliisilaitokseen ympäri Suomea ja kysyi, onko poliisi joutunut puuttumaan yli kymmenen hengen kokoontumisiin yleisillä paikoilla. Soittokierroksen perusteella ihmiset ovat noudattaneet fyysisten kontaktien rajoitussuosituksia hyvin.

– Pääosin ihmiset ovat ymmärtäneet viestin ja pysyneet kotona, kommentoi Poliisihallituksen poliisitarkastaja Marko Savolainen.

Savolainen kuitenkin mainitsee jotkin alueelliset poikkeukset, mutta ei erittele alueita tai paikkakuntia sen tarkemmin.

– Valitettavasti joillakin alueilla ei ole otettu vakavasti viestiä pysyä kotona ja välttämään kontakteja. Esimerkiksi nuorisoa on joillakin paikkakunnilla kokoontunut yli 20 hengen porukoihin. He vähän kuin kokeilevat, että kuinka siihen puututaan.

Yle kertoi aiemmin, että muun muassa Pohjanmaan poliisi on joutunut patistelemaan nuorisoa tutuilta kokoontumispaikoilta kotiin. Myös Kotkassa poliisi on puuttunut mopoilijoiden kokoontumisajoihin pariin otteeseen.

Suurin osa ravintoloista ja baareista on jo sulkenut ovensa, mutta vielä auki olevissa kuppiloissa on riittänyt väkeä.

– Auki olevat lähiökuppilat ja ravintolat ovat keränneet kymmeniä ihmisiä samoihin paikkoihin. Osa ei välitä kielloista tai rajoituksista niin kauan kuin ravintolat ovat auki, Savolainen kertoo.

Hupiajelijat poliisien päänvaivana

Uudenmaan sulku on myös aiheuttanut ikävän ilmiön, kun tarkastuspisteille tullaan tarpeettomille hupiajeluille ihmettelemään tilannetta.

– Tarkastuspisteille tullaan autoilla kokeilemaan ylittämistä ja samalla ruuhkautetaan liikennettä sekä aiheutetaan poliisille lisää työtä, Savolainen sanoo.

Tähän mennessä tällaisia kokeilijoita on kehotettu palaamaan takaisin, mutta mikäli samat henkilöt yrittävät ylittää rajaa toistamiseen, poliisi ryhtyy puuttumaan siihen muillakin keinoin.

Tarpeeton hupiajelu häiritsee erityisesti huomenna todennäköisesti vilkastuvaa työmatkaliikennettä. Jo nyt poliisi on kehottanut rajan yli ajavia työmatkalaisia varautumaan 1–1,5 tunnin jonoihin.

Savolainen myös toteaa, että alueesta riippuen poliisin tehtävät ovat säilyneet ennallaan tai vähentyneet merkittävästi. Rattijuopumukset ovat kuitenkin lisääntyneet, mikä johtunee siitä, että liikkuminen on vähentynyt ja rattijuopot voidaan poimia liikenteestä aiempaa tarkemmin.

Luontokohteet pahasti ruuhkautuneet

Poikkeustilanne on innostanut ihmisiä luontoon aiempaa ahkerammin.

Metsähallituksen mukaan joidenkin luontokohteiden kävijämäärät ovat kasvaneet merkittävästi. Esimerkiksi Nuuksion Haukkalammen kerrotaan olevan pahasti ruuhkautunut, minkä vuoksi sitä suositellaan vältettävän.

Useita päivätupia, taukokoteja sekä päiväkäytöstä ruuhkautuneita autiotupia on suljettu koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Ympäristöministeriö kehottaa välttämään ruuhkautuneita kohteita ja suosimaan ulkoiluun lähialueiden luontoa.

Samalla ympäristöministeriö muistuttaa, että riittävistä turvaväleistä ja käsihygieniasta tulee huolehtia myös luonnossa.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Suomessa tehohoidossa 41 ja kuolleita 11, Ranska siirsi potilaita erikoisvarustelluilla luotijunilla ylikuormittuneista sairaaloista

Korona voi levitä myös retkipaikoilla – Metsähallitus varoittaa ruuhkista ja ruohikkopaloista

Elämä jatkuu Uudenmaan ja Päijät-Hämeen rajalla lähes ennallaan – naapurimaakunnan houkutus voi kuitenkin joillekin olla liian suuri

Pohjanmaan poliisilta viesti nuorille: "Voisitteko #pysykotona ja vaikka videolla kokoontua?"

Mopoilijoita kokoontui Kotkassa kauppakeskuksen pihaan vastoin kieltoa – poliisi joutui hätistelemään kahteen otteeseen

Sota-ajan elämä Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa on karua ja säännösteltyä. Tänään on kuitenkin kylän poikia lomalla rintamalta. Kolmekymppisen kahden lapsen äidin rinnassa sykkii yhä hölmö nuori sydän. Pakko päästä tanssimaan!

Tanssikielto napsahti päälle Suomessa noin 80 vuotta sitten, hetimiten talvisodan alkamisen jälkeen. Syy kiellolle oli virallisen Suomen mukaan selvä. Kun toiset taistelevat rintamalla hengestään, on väärin hyppiä ja riekkua tanssilavoilla.

Turvallisuuskysymys tanssi ei ollut, vaikka kieltoa olisi hyvin voitu perustella sitenkin. Jos pommi osuu paikkaan, jossa on suuri määrä ihmisiä koolla, voi tulla pahaa jälkeä.

– Turvallisuudesta tanssikiellossa ei ollut kyse. Kyse oli nimenomaan kansakunnan moraalin ja korkeampien arvojen suojelusta, sanoo Tampereen yliopiston historiantutkija, dosentti Marko Tikka.

Tikka ja toinen Tampereen yliopiston historiantutkija, filosofian tohtori, Seija-Leena Nevala, ovat tutkineet sota-ajan tanssikieltoa, sen taustoja ja seurauksia. Kirja Kielletyt leikit kertoo synkkämielisestä ja sääntöihin mieltyneestä Suomesta. Maasta, jonka kansan sisimmässä kipunoi halu tehdä toisin: tanssia, koskettaa ja iloita, sodasta huolimatta.

Tanssi yli hautojen

Toisen maailmansodan aikaisella tanssikiellolla oli Suomessa pitkät juuret. Samankaltaisia ajatuksia tanssista oli noussut esiin jo aiemmissa kriisitilanteissa. Jokin tanssin vaatimassa läheisyydessä tuntui sotivan suomalaista mentaliteettia vastaan.

Seija-Leena Nevala näkee suomalaisen kulttuurin kosketuskielteisenä.

– Eihän meillä ole ennen tätä päivää juurikaan halattu tai poskisuudelmia jaettu. Kosketus on koettu vieraana.

– Ehkä se johtuu jäykästä luterilaisuudesta tai siitä, että olemme asuneet niin etäällä toisistamme, Nevala pohtii.

Paritanssissa toisilleen ehkä täysin keskenään tuntemattomat mies ja nainen ovat liki toisiaan. Kädet kietoutuvat yhteen, lanteet hipaisevat, musiikki tihkuu romantiikkaa.

Koskettelun ja läheisyyden arveltiin johtavan ei-toivottuihin seurauksiin, kuten avioliiton ulkopuoliseen seksiin, aviottomiin lapsiin, jopa jälkeläisiin väärään yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Viattomalta tuntuva iloittelu johti nopeasti väestöpoliittisiin pohdintoihin.

Tanssin problematisointi ei ollut puoluesidonnaista. Sekä oikeisto että vasemmisto tanssivat ja molemmin puolin tanssiin myös suhtauduttiin kriittisesti.

Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Suomi oli yhä jakautunut punaisiin ja valkoisiin. Vallalla ollut valkoinen Suomi näki tanssin hitusen synnillisempänä kuin työväenliike. Valkoisten järjestöissä puhuttiin puhtaasta ilosta, johon ei kuulunut vastakkaisen sukupuolen likistely hämärissä nurkissa. Poikki poliittisten linjojen eli näkemys, jonka mukaan uuden valtion rakentamisessa oli paljon hyödyllisempääkin tekemistä, kuin tanssiminen.

Ensin puheita ja sitten tunti tanssia

Niin sanotut nurkkatanssit olivat herättäneet moralistien huolen jo vuosikymmeniä ennen sotia. Nurkkatanssit olivat spontaanisti järjestettyjä tanssitilaisuuksia jonkun kotona, ladossa, sillalla tai jopa luonnon niityillä.

Nurkkatanssit tarjosivat maaseudun nuorille luontevan tilaisuuden tavata toisiaan. Tansseissa saattoi olla satamäärin osallistujia. Lieveilmiöitä, kuten viinanjuontia ja tappeluita, oli vaikea välttää. Valvomattomia nurkkatansseja alettiin paheksua.

Koska suomalaisten tanssijalkaa kuitenkin vipatti, nuorisoseurat ja työväenliike ottivat tanssit omaan ohjelmistoonsa. Koska aatteellisten yhdistysten tarkoituksena oli sivistää kansaa, järjestöjen iltamissa oli pääasiassa kohottavaa ohjelmaa.

Ilta saattoi alkaa puheilla ja jatkua kuorolaululla, lausunnalla, naisvoimistelulla tai näytelmänpätkällä. Lopuksi osallistujille luvattiin tunti tanssia.

– Keskeistä yhdistysten järjestämissä tansseissa oli kontrolli. Juuri kontrolloimattomassa tilassa villit vietit olisivat saattaneet päästä valloilleen, Marko Tikka sanoo.

– Todellisuudessa suurin osa yleisöstä tuli paikalle juuri tanssimahdollisuuden vuoksi, ei kuuntelemaan lausuntaa, Seija-Leena Nevala nauraa.

Nurkkatansseja kritisoitiin saastaisiksi ja tunkkaisiksi. Koettiin, että kulkutaudit ja syöpäläiset levisivät siivoamattomissa ladoissa tai muissa likaisissa tiloissa.

Tikan ja Nevalan mukaan seuran- ja työväentalot näyttäytyivät sekä henkisesti että fyysisesti raikkaina ja turvallisina paikkoina.

Iltamat kilauttelivat mukavasti rahaa myös valtion kassaan, sillä huvitilaisuuksista maksettiin veroa. Pelkistä ylevistä iltamista sitä ei peritty. Toisaalta tanssi veti paikalle väkeä niin paljon, että valtion lisäksi myös työväen- ja nuorisoseuraliike hyötyivät.

Nuorten naisten kapina

Puolustusvoimat on rakentanut rajaseuduille parakkeja rintamalle lähteviä joukkoja varten. Uudet parakit jäävät pian tyhjilleen, kun sotilaat lähtevät tositoimiin. Tyhjänä seisovat, uutuuttaan tuoksuvat parakit tasaisine lattioineen, ovat mitä mainioin paikka tanssia.

Nurmeslaisessa parakissa tanssittaisiin taas marraskuun kymmenennen päivän iltana. Laittomasti tietenkin.

Sodan aikaan myös nuoriso- ja raittiusseurojen sekä työväenliikkeen järjestämät tanssit kiellettiin. Tanssia sai esittää lavalla, viinaa sai juoda ja musiikkia soitella. Vain paritanssi kiellettiin. Kieltoa alkoi valvoa poliisi.

Laittomien tanssien järjestämisestä ja niissä tanssimisesta kiinnijääneet olivat pääasiassa nuoria naisia. Suuri osa 15-18-vuotiaita eli käytännöllisesti katsoen teini-ikäisiä.

– Tanssitilaisuuksia järjestivät yleensä nuoret naiset ja nuoret naiset myös osallistuivat niihin eniten, Nevala sanoo.

– Ja sitten kun lähdettiin poliisia karkuun, se oli tietysti aika mahdotonta puupohjakengillä, jollaiset melkein kaikilla oli. Tietysti nuoret miehet juoksevat yleensä muutenkin nopeammin kuin naiset.

Rangaistus laittomasta tanssimisesta oli yleensä sakkoja. Sakkolappua ei saanut käteen paikan päällä vaan tanssikiellon rikkoja haastettiin käräjäoikeuteen.

– Naiset joutuivat julkiseen oikeudenkäyntiin, jossa setämäinen tuomari kävi pilkuntarkasti sen asian läpi ja määräsi sakon, Marko Tikka kuvaa.

Julkinen oikeudenkäynti oli jo itsessään häväistys ja rangaistus. Sota-ajan nuoriso oli kansakoulun, kirkon, lottajärjestön ja muiden aatteellisten järjestöjen kasvattama. Vallalla oli vahva auktoriteettiusko.

– Monista varmasti tuntui, että heitä kohdeltiin kuin pahimmanlaatuisia rikollisia, Tikka arvelee.

Seija-Leena Nevalan mukaan sota-ajasta kerätyissä muisteluissa tanssikielto tulee esiin aina, kysymättäkin. Se on vahva sukupolvikokemus. Sakkorangaistuksia sen sijaan ei yleensä mainita. Häpeä säilyy muistoissa.

Lentävät poliisit ratsasivat tansseja

Molempien tutkijoiden mielestä tämän päivän perspektiivistä on vaikea ymmärtää, miten poliisivoimilla ja oikeuslaitoksella oli sota-aikana resursseja tanssikiellon valvontaan ja sanktioihin.

Tanssin torjunta äityi erikoisiin mittasuhteisiin. Monia ulkona olevia tanssilavoja ympäröitiin piikkilangalla. Lavojen lattioitakin rikottiin, jotta tanssiminen olisi mahdotonta.

– Kyllähän se ihmettyttää, että jollakulla on ollut sota-aikana niin paljon aikaa ja voimavaroja, että on käynyt vuoraamassa tanssilavan piikkilangalla, Marko Tikka ihmettelee.

Paikallisen poliisin resurssit olivat sota-aikaan usein riittämättömät niin tanssiratsioihin kuin muuhunkin valvontaan. Vahvistusta saatiin niin sanotuista lentävistä poliisikomennuskunnista. Lentävistä muodostui myöhemmin liikkuva poliisi.

Paikallispoliisin suhde paikkakunnan salatanssijoihin oli ongelmallinen. Tanssijat olivat tuttuja tai tuttavien lapsia. Monen kunnan silmäätekevienkin jälkikasvu kävi tansseissa ja nuorten pidättäminen oli poliisille kiusallista.

Lentävät sen sijaan eivät tunteneet paikallisia ihmisiä. He pystyivät ottamaan tanssiratsioihin ulkopuolisen, ammatillisen otteen.

Muualla sotaakäyvässä Euroopassa tanssiin suhtauduttiin vapaamielisemmin. Esimerkiksi Englannissa kotirintamaa oikein kehotettiin tanssimaan.

– Paikallinen yleisradioyhtiö BBC alkoi panostaa tanssimusiikkiin. Ajateltiin, että tanssi on kohottava ja taistelumoraalia lisäävä asia, Nevala sanoo.

Suomessa ei saanut tanssia edes häävalssia. Ylöjärvellä Tampereen kupeessa hääpari tuomittiin tanssimisesta paikallisella työväentalolla. Lehtitietojen mukaan sulhanen joutui maksamaan 1700 markkaa ja morsian 1500 markkaa laittomasta häävalssistaan.

Ylilyöntejä tanssivalvonnassa

Nurmeksen poliisille tulee ilmoitus laittomista nurkkatansseista tyhjässä ruokailuparakissa. Vuorokausi on juuri kääntynyt marraskuun yhdennentoista puolelle vuonna 1943. Puhelimeen poliisivartiokonttorilla vastaa konstaapeli Richard Huurne. Lentävissä toimiva Huurne oli aiemmin joutunut pahdoipidellyksi tanssiratsiassa. Tällä kertaa hän päättää ottaa mukaan virka-aseensa.

Suomen tanssiratsioissa kuoli kaksi, kaksi naista tuomittiin tanssien järjestämisestä vankeuteen ja kymmeniä tuhansia sakotettiin.

Molemmat kuolonuhrit menehtyivät vahingonlaukaukseen, kun poliisin aseesta oli varmistin pois päältä ja tilanne kaoottinen. Nurmeksessa surmansa saanut 30-vuotias Helmi Pyykönen oli pakenemassa paikalta yhdessä muiden tanssijoiden kanssa. Joku tanssijoista rikkoi lamput, jotta tanssiväki pääsisi paremmin pakoon pimeyden turvin. Osa töni sisään pyrkiviä poliiseja tunkiessaan itse ulos parakista. Konstaapeli Huurnen ase laukesi ja luoti osui Pyyköstä takaraivoon.

Marko Tikan mukaan sananvaputtta ja lehtikirjoittelua rajoitettiin sota-aikana, joten kuolemantapausten jälkeen syntynyttä keskustelua on hyvä tarkastella tässä valossa.

Nurmeksen tapauksesta ja myöhemmin Vöyrillä sattuneesta samantapaisesta surmasta ei käyty laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Silti tanssikieltoa vastustavia mielipiteitäkin tuli julki.

– Kyllä sellasta ihan julkisestikin mietettiin, että voiko tanssi olla näin vakava asia. Että ihmisiä kuolee, Tikka sanoo.

– Muutamat maaherrat olivat sitä mieltä, että olisi syytä järjestää laillisia, valvottuja tanssitilaisuuksia, Seija-Leena Nevala kertoo.

Lapissa oli jatkosodan aikaan saksalaisia sotilaita. Monet suomalaiset naiset lähtivät mielihyvin saksalaisten parakkeihin tanssimaan. Siellä vallitsivat Saksan lait ja tanssi oli sallittua. Lapin läänin maaherran mukaan olisi ollut parempi, jos suomalaiset olisivat voineet tanssia keskenään.

Soraäänet kuitenkin vaiennettiin nopeasti. Ratsioita jatkettiin ja tanssijoita rangaistiin. Kaikesta huolimatta ja kaiken uhalla, suomalaiset halusivat tanssia. Myös sotatoimialueilla tanssittiin. Siellä rangaistukset olivat muuta maata ankarammat.

Kielletyt leikit -kirjassa kerrotaan, että Valkjärven sotilashallintopiirin kenttäoikeus oli heinäkuussa 1943 tuominnut tanssijoille sakkoa yli sadantuhannen markan edestä ja lukuisia henkilöitä oli karkotettu alueelta kiellon rikkomisen vuoksi.

Tanssikielto hiipuu hiljaa pois

Sodan päätyttyä tanssikieltoa alettiin purkaa asteittain. Ilmapiiri oli yhä voimakkaasti tanssikielteinen. Loppuvuonna 1944 annettiin aattellisille järjestöille lupa järjestää tuttuun tapaan tunti tanssia iltamien päätteeksi. Nyt tanssilupa oli jopa verovapaa. Seurat kuitenkin lankesivat helposti itsesensuuriin ja tanssit jäivät tanssimatta.

Vuodenvaihteessa 1944–45 tanssi-into lopulta purskahti ilmoille. Tuolloin sallittiin pelkkien tanssitilaisuuksien järjestämien luvan ja verojen kanssa. Seuraavan kolmen vuoden aikana järjestettiin jo kymmeniätuhansia tanssitilaisuuksia.

Rauhantanssit Helsingissä toukokuussa 1945

Kautta Suomen kaikui vasaran pauke. Vuoteen 1950 mennessä maahan oli rakennettu yli tuhat tanssilavaa. Pian tanssitilaisuudet ohittivat huviverotilastoissa niinkin suositun viihteen kuin elokuvan.

Tanssiravintoloiden avautuminen kävi hitaasti. Lopulta ravintoloitsijat vetosivat Suomi-kuvaan. Sillä oli merkitystä, sillä Suomessa oli päätetty pitää vuoden 1952 kesäolympialaiset. Tanssiminen ravintoloissa sallittiin, säädeltynä.

Tanssikiellon jäljet kaikuivat Suomessa vielä pitkään. Tanssi oli kielletty muun muassa kirkollisina juhlapyhinä, rukouslauantaisin sekä niiden aattona. Nuorisolle tämä ei enää sopinut 1960-luvun lopulla.

Tanssiravintoloissa oli pitkään myös muita erikoisia sääntöjä, joita alettiin purkaa vasta 1980-luvun puolen välin jälkeen.

– Nainen ei saanut mennä yksin ravintolaan, asiakas ei saanut siirtyä pöydästä toiseen. Ravintolassa ei saanu laulaa eikä pitää kovaa ääntä. Nämä säännökset olivat kylläkin voimassa jo ennen tanssikieltoa, Marko Tikka sanoo.

Kun sisäministeri Aarre Simonen lakkautti tanssikiellon ravintoloissa 1948, tanssia oltiin ehditty vastustaa puolen vuosisadan ajan. Kiellon kumoamista ei seurannut ennustettu moraalin lopullinen rappio. Sen sijaan siitä alkoi suomalaisen tanssilavakulttuurin sekä kaihoisan tanssimusiikin kulta-aika.

Irina Karppinen desinfioi kätensä ennen kuin astuu sisääntutustumaan myynnissä olevaan omakotitaloon Espoon Nuottaniemessä. Karppinen etsii uutta kotia yhdessä miehensä ja kaksivuotiaan tyttärensä kanssa.

Koronatilanne on saanut hänet kuitenkin epävarmaksi asuntokauppojen suhteen.

– Todennäköisesti suunnitelmamme menee jäihin ainakin toistaiseksi. Toisaalta, ehkä nyt voisi löytyä hieno koti alennusmyynnistä, Karppinen pohtii.

Tosin silloinkin pitäisi ensin saada nykyinen asunto kaupaksi, mikä aiheuttaa hänen mukaansa paineita tässä tilanteessa.

Asuntoa välittävä kiinteistövälitysyritys RE/MAX:in Sebastian Lindén ei ole huomannut koronakriisin vähentäneen asuntokauppaa pääkaupunkiseudulla.

– En ole pelästynyt tätä koronatilannetta. Kauppa käy omalta osaltani ihan kuin ennenkin, hän kertoo. Nuottaniemen asuntoakin on tällä viikolla käyty katsomassa jo kolme kertaa.

Toimintatapoja on Lindénin mukaan muutettu koronatilanteen vaatimalla tavalla. Käsidesiä on tarjolla näytöissä, onpa mukana jopa hengityssuojainkin.

– Kuvaan myymäni asunnot videolle ja esittelen niitä ostajakandidaateille puhelimen välityksellä. Asuntoja pystyy katselemaan myös virtuaalilasien avulla, hän kertoo.

Puolet kiinteistövälittäjistä kertoo kaupan hiipuneen

Koronakriisi on kuitenkin jättänyt jälkensä myös asuntokauppaan. Suomen Kiinteistövälittäjät ry:n (SKVL) koko maan kattavan tutkimuksen mukaan puolet Suomen kiinteistövälittäjistä kertoo asuntokauppojen hiipuneen edellisten kahden viikon aikana.

Lasku on kuitenkin ollut ennakoitua lievempää, liiton toimitusjohtaja Jussi Mannerberg arvioi. Viidennes kiinteistövälittäjistä kertoo kaupan laskeneen kymmenellä prosentilla ja vajaa kolmannes tätä enemmän. Puolet Suomen välittäjistä ei ole huomannut alalla laskua lainkaan.

– Aluksi oli shokkireaktio, että mitä nyt tapahtuu. Sen jälkeen homma on lähtenyt pyörimään varsin normaalisti. On löydetty menetelmiä, joilla pystytään esittelemään asuntoja ja on siirrytty osittain verkkoon. Kauppa käy taas yllättävän normaalisti, Mannerberg sanoo.

Hänen mukaansa on selvää, että koronavirus rokottaa markkinoita jonkin verran, kun esimerkiksi riskiryhmiin kuuluvat myyjät päättävät siirtää asuntonsa myyntiä. Vastaavasti liikkumisrajoitukset vähentävät myyntiä Uudenmaan rajakunnissa.

–Asuminen on ihmisen perustarve, joka pitää tyydyttää, oli tilanne mikä tahansa. Jos nyt tulee hiljainen hetki, kiihtyy kauppa sitten taas tämän kriisin jälkeen, Mannerberg sanoo.

Asuntolainoja haetaan nyt selvästi vähemmän

Koronakriisi näkyy myös asuntolainamarkkinoilla. Useat pankit raportoivat, että niiden vastaanottamien lainahakemusten määrä on pudonnut.

– Asuntolainahakemukset putosivat kolmanneksella yhdessä viikossa, Suomen Hypoteekkiyhdistyksen kehitysjohtaja Tom Miller kertoo.

Viesti on sama Danske Bankissa. Vähittäispankin Riikka Laine-Tolosen mukaan lainaneuvotteluja käydään nyt viidenneksen aiempaa vähemmän.

Osuuspankki kertoo Ylelle 25 prosentin laskusta lainahakemuksissa, tosin OP:n vähittäispankkitoiminnan liiketoimintajohtaja Harri Nummela ei pidä määrää dramaattisena.

– Suurempi muutos on ollut lyhennysvapaahakemuksissa, niitä tulee nyt kymmenkertainen määrä aiempaan verrattuna, Nummela kertoo.

Hän uskoo asuntokaupan laskevan huhtikuussa vielä nykyistä enemmän.

– Asuntolainat menevät aina käsi kädessä asuntokaupan kanssa. Huhtikuussa on todennäköistä, että liikkumisrajoitusten seurauksena asuntokauppa vähenee 30–50 prosenttia. Näemme varmasti uusissa asuntolainahakemuksissa vastaavankokoisen muutoksen, Nummela sanoo.

Asuntojen hinnoissa ei muutosta

Koronakriisi on vähentänyt asuntokauppaa, mutta asuntojen hintoihin se ei ole toistaiseksi vaikuttanut.

– Hinnoissa ei ole toteutuneiden kauppojen osalta nähtävissä mitään muutosta asuntokaupassa. Myöskään vuokramarkkinoilla vuokrissa ei ole näkynyt muutosta, SKVL:n Jussi Mannerberg sanoo.

SKVL:n mukaan tarjonnan vähentyminen ja kysynnän jatkuminen saattaa jopa saada asuntojen hinnat nousuun.

Asuntojen hintakehitystä on kuitenkin vaikeaa ennustaa, mikäli koronakriisi jatkuu vielä useita kuukausia.

– Hinnat riippuvat myös siitä, miten pitkäksi aikaa asuntomarkkinat hiljenevät, OP:n Harri Nummela arvioi.

Asuntokauppa ja asuntojen hinnat reagoivat herkästi talouden tilanteeseen. Mikäli koronakriisin aikaansaama taantuma syvenee ja pitkittyy, vaikuttaa se myös ihmisten lainanmaksukykyyn ja sitä kautta asuntomarkkinoihin.

Lue myös:

Koronavirus vaikuttaa myös asuntokauppaan: tartuntavaaran takia yksityisnäyttöjä järjestetään yhä enemmän

Koronavirus voi lykätä putkiremontteja ja aiheuttaa pulan rakentajista ja materiaaleista

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Suomessa tehohoidossa 41 ja kuolleita 11, Ranska siirsi potilaita erikoisvarustelluilla luotijunilla ylikuormittuneista sairaaloista

Heidän tarinansa on kertomus mahdottomista vaalivoitoista, mutta myös suurista henkilökohtaisista tragedioista, moraalisista valinnoista ja virheistä.

Bernie Sanders ja Joe Biden syntyivät molemmat toisen maailmansodan aikana ja kiinnostuivat politiikasta opiskelijoina 1960-luvulla. Silti heidän elämänsä ovat olleet kovin eri näköiset.

Sanders on koko ikänsä kannattanut jonkinlaista vallankumousta. Hän ei ole koskaan oikein uskonut USA:n kaksipuoluejärjestelmän kykyyn ratkaista maan ongelmia.

Biden taas on koko ikänsä edustanut demokraattipuolueen maltillisia ja uskonut, että poliittisten kompromissien kautta on mahdollista saada aikaa tuloksia.

Molempien historiassa on mokia, joita he saavat yhä edelleen toistuvasti selitellä.

Nyt he kamppailevat Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokkuudesta.

Keitä he siis oikeastaan ovat?

Sanders ja Biden syntyivät maailmaan, joka kävi sotaa

Bernie Sanders syntyi vuonna 1941 New Yorkin Brooklynissa juutalaisen maalikauppiaan ja kotiäidin perheeseen. Hänen isänsä oli saapunut 17-vuotiaana siirtolaisena Puolasta.

Perhe ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta Sanders on sanonut, että juutalaisuus muokkasi hänen ajatteluaan. Isän perhealbumeista käytiin läpi keskitysleireillä vastikään kuolleiden sukulaisten kuvia.

Bernie Sandersin isoveli Larry kuvasi haastattelussa vuonna 2016, että heidän vanhempansa riitelivät usein talousasioista, kun raha oli tiukassa.

”Luulen, että Bernard ja minä ymmärsimme siitä, että talousongelmat eivät koskaan ole pelkästään talousongelmia. Ne vaikuttavat syvästi ja henkilökohtaisesti ihmisten elämään”, Larry Sanders selitti.

Joe Biden taas syntyi vuonna 1942 Pennsylvaniassa irlantilaiskatolilaiseen perheeseen. Hänen varsinainen kotikaupunkinsa on kuitenkin Wilmingtonin kaupunki Delawaressa, jossa hän on asunut lähes koko ikänsä. Perhe ehti olla hetken suhteellisen varakas, mutta suvun liiketoimien mentyä mönkään Biden kasvoi tavanomaisessa alemman keskiluokan valkoisessa perheessä.

Bidenin lapsuuden suuri trauma oli änkytys. Hän pääsi siitä kuitenkin eroon ankaralla lausuntaharjoittelulla peilin edessä. Hän kävi katolista koulua ja haaveili lapsena papiksi ryhtymisestä.

Sekä Biden että Sanders elivät lapsuutensa aikana, jolloin lapset leikkivät paljon nykyistä itsenäisemmin kaduilla.

”Kaduilla ja pelikentillä, joilla vietimme suuren osan ajastamme, ei ollut koskaan paikalla aikuisia”, Sanders kertoo kirjassaan.

”Se oli käsittämättömän demokraattinen ja itseohjautuva yhteisö, ja se opetti minulle ihmisten kanssa toimimisesta sellaisia asioita, jotka ovat syöpyneet lähtemättömästi mieleeni.”

Sanders on sanonut, että hänen poliittiseen heräämiseensä vaikutti vahvasti Brooklyn Dodgers -baseball-joukkueen siirtyminen Los Angelesiin vuonna 1957. Harva asia oli brooklynilaisille yhtä tärkeä kuin oma baseball-joukkue, jonka omisti Walter O’Malley.

”Kun Dodgers oli muuttamassa Los Angelesiin, Brooklynissa kiersi sanonta, joka oli jotakuinkin tällainen: nykyhistorian kolme pahinta tyyppiä ovat olleet Adolf Hitler, Joseph Stalin ja Walter O’Malley, muttei välttämättä juuri tässä järjestyksessä”, Sanders muistelee.

Se, että vahvasti kaupunginosan identiteettiin vaikuttanut joukkue voitiin noin vain siirtää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi, tuntui nuoresta Sandersista käsittämättömältä.

Kuohuvan 1960-luvun opiskelijaradikalismi – kaksi erilaista tietä vie eri suuntiin

Sandersin lopullinen poliittinen herääminen tapahtui Chicagon yliopistossa, jossa hän opiskeli politiikan tutkimusta. Kovin ahkera opiskelija hän ei ilmeisesti ollut, mutta vietti kuitenkin paljon aikaa yliopiston kirjastossa. Hän luki paljon historiaa ja sosiologiaa, jopa Marxin ja Leninin teoksia. Hän myös liittyi jo nuorena sosialistiseen nuorisojärjestöön.

Sanders osallistui aktiivisesti sekä mustien kansalaisoikeustaisteluun että Vietnamin sodan vastustamiseen. Hän yritti kieltäytyä omantunnon syihin vedoten asepalveluksesta, mutta hakemus hylättiin. Liian vanhana hän kuitenkin vältti Vietnamin sodan.

Myös Joe Biden vältti Vietnamin. Hän sai vapautuksen ensin opintojen ja sitten astman takia.

Joe Bidenista tuli sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu, kun hän pääsi Delawaren osavaltion yliopistoon. Myöhemmin hän opiskeli lakimieheksi.

Biden inspiroitui politiikasta, kun katolinen John F. Kennedy nousi presidentiksi vuonna 1961. Bidenia näyttää kuitenkin alusta alkaen kiinnostaneen erityisesti poliitikon ura, enemmän kuin politiikan sisältö. Toisin kuin Sanders, Biden vierasti 1960-luvun kuohuvaa radikalismia. Hän asemoi itseään alusta asti enemmän kohti poliittista keskustaa.

Bidenia ja Sandersia käsittelevässä keskustelussa Yhdysvalloissa ei ole juuri lainkaan nostettu esiin kysymystä uskonnosta. Se on oikeastaan hämmästyttävää.

Enemmistö amerikkalaisista on varsin uskonnollista ja enemmistö on protestantteja.

Biden taas on katolilainen ja Sanders juutalainen. Yhdysvalloissa on ollut täsmälleen yksi katolilainen presidentti, John F. Kennedy. Yhtään juutalaista presidenttiä maassa ei ole ollut.

Hädin tuskin virkaikäinen senaattori

Sekä Sanders että Biden ovat voittaneet vaaleja, joita heidän ei olisi ikinä pitänyt voittaa.

Nuori lakimies Joe Biden päätti 1970-luvun alussa kylmästi aloittaa poliittisen uransa suoraan huipulta.

Biden oli juuri tullut valituksi paikallisen piirikunnan valtuustoon uransa ensimmäisessä vaalissa, kun hän ilmoitti yrittävänsä mahdotonta.

Hän päätti pyrkiä senaattoriksi. Eikä suinkaan Delawaren osavaltion kongressiin, vaan suoraan Washingtoniin, valtakunnan politiikan huipulle.

Ajatus vaikutti järjettömältä.

Bidenin vastaehdokas, republikaanien Cale Boggs, oli jo kaksi kautta senaatissa istunut entinen Delawaren kuvernööri, jota pidettiin osavaltion ylivoimaisesti suosituimpana poliitikkona.

Nuori Biden onnistui kuitenkin luomaan ”lasten vallankumouksen”, hädin tuskin äänestysikäisten vapaaehtoisten armeijan, joka kampanjoi väsymättä hänen puolestaan. Kampanja muistutti Sandersin nykyistä presidentinvaalikampanjaa, joka myös nojaa vahvasti nuoreen kampanjaväkeen.

Paitsi että vuonna 1972 Bidenin kampanjassa myös ehdokas oli nuori.

Joe Biden oli vaalipäivänä vasta 29-vuotias, kun senaattoreiden lakisääteinen minimi-ikä on 30 vuotta. Biden kuitenkin totesi, että hän ehtisi täyttää 30 vuotta ennen virkaan astumista.

Biden vastusti kampanjassaan Vietnamin sotaa, mutta pyrki luomaan itsestään kuvaa sovittelevana keskitien kulkijana.

Kaikkien hämmästykseksi Biden voitti.

Nuori senaattori, jolla oli vastustamaton hymy, kaunis vaimo ja kolme suloista pientä lasta huomattiin nyt myös valtakunnallisesti.

Sitten kaikki romahti.

Bidenin elämän suurin tragedia

Joe Biden ei ollut ennättänyt edes vannoa senaattorin virkavalaa, kun täydelliseltä näyttänyt elämä muuttui.

Edellisenä iltana Bidenin vaimo, Neilia, oli kirjoittanut joulukortteja. Hän totesi illalla miehelleen:

”Mitä tapahtuu Joe? Asiat ovat liian hyvin.”

Seuraavan päivänä Neilia lähti lastensa kanssa autolla ostoksille. Auto joutui pahaan onnettomuuteen, ja Neilia ja perheen 13-kuukautinen tyttövauva kuolivat. Perheen 4- ja 3-vuotiaat pojat, Beau ja Hunter loukkaantuivat pahoin, mutta jäivät henkiin.

Joe Biden ei tragedian jälkeen ensin halunnut ottaa senaattorin paikkaa vastaan, vaan halusi omistaa aikansa pojilleen.

Demokraattien johto sai kuitenkin taivuteltua nuoren tähtensä. Biden vannoi virkavalansa poikiensa sairaalahuoneessa ja aloitti puolen vuosisadan uransa valtakunnan politiikassa.

Biden oli kokenut elämänsä suurimman, mutta ei suinkaan ainoaksi jäävän perhetragediansa.

Köyhätasku Sanders pikkupuolueen ehdokkaana

Samaan aikaan kun Biden nousi senaattiin, Bernie Sanders elätti itseään Vermontin osavaltiossa sekalaisilla töillä, työskennellen esimerkiksi puuseppänä ja toimittajana.

Lokakuussa 1971 Sanders lähti ystävänsä houkuttelemana pienen Vietnamin sotaa vastustaneen Liberty Union -puolueen kokoukseen. Kun tilaisuudessa kysyttiin, kuka haluaisi olla puolueen ehdokas senaattiin, ensimmäistä kertaa puolueen kokoukseen osallistunut Sanders nosti kätensä.

Hän pyrki 1970-luvulla Liberty Unionin ehdokkaana useamman kerran senaattiin sekä Vermontin kuvernööriksi, saamatta koskaan yli kuutta prosenttia äänistä.

Pyrkiessään kuvernööriksi vuonna 1976 hän joutui tekemään ilmoituksen taloudellisista sitoumuksistaan.

“Valitettavasti ei ole paljon raportoitavaa”, ehdokas Sanders kirjoitti. “Tällä hetkellä olen noin 1100 dollarin ‘arvoinen’, se pitää sisällään säästötilin ja 1967 vuosimallin auton. En omista asuntoja, osakkeita enkä obligaatioita.”

Sosialisti Sanders nousee pormestariksi – poliisien tuella

Sanders menestyi politiikassa paljon paremmin jätettyään Liberty Union -puolueen ja siirryttyään kampanjoimaan riippumattomana ehdokkaana.

Vuonna 1981 hän voitti ensi kertaa vaalin, jossa hänellä ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia. Sen tempun hän on sitten toistanut urallaan monta kertaa.

Hänet valittiin 10 äänen enemmistöllä Burlingtonin kaupungin pormestariksi. Burlington on Vermontin osavaltion suurin kaupunki, tosin siellä asuu vain hieman yli 40 000 asukasta.

Sandersin mukaan ratkaisevaa oli, kun paikallinen poliisien ammattiyhdistys asettui tukemaan hänen kampanjaansa.

”Ei ole epäilystäkään siitä, kuinka ensiarvoista poliisien yhdistyksen tuki oli. Jos vasemmistolainen populisti ja entinen Vietnamin sodan vastustaja onnistui voittamaan puolelleen konservatiiviset tinanapit, olimme oikealla tiellä”, Sanders muisteli kirjassaan.

Uuden pormestarin vuosipalkka oli runsaat 33 000 dollaria, mikä oli valtavasti enemmän kuin 39-vuotias Sanders oli koskaan elämässään ansainnut.

Parkkeerattuaan vanhan volkkarinsa pormestarille varatulle paikalle kaupungintalon eteen Sanders sai sakot. Pysäköinninvalvoja ei voinut uskoa, että autonrämä kuului pormestarille.

Burlington oli vuosikymmeniä ollut demokraattijohtoinen. Lähes koko kaupunginvaltuusto vastusti pormestaria ja demokraatit tekivät kaikkensa kaataakseen sosialistina pidetyn häirikön.

Sanders valittiin pormestariksi neljä kertaa peräkkäin.

Presidenttiehdokas Joe Biden – 33 vuotta sitten

Joe Biden pyrki ensimmäisen kerran presidentiksi jo vuonna 1987.

Tuolloin 44-vuotias senaattori puhui uuden, nuoremman sukupolven vuorosta nousta valtaan.

Nyt 77-vuotiaana hän tuntuu edelleen nojaavan samaan sukupolveen kuin tuolloin, sillä tämän hetken nuorta sukupolvea hän ei tunnu tavoittavan.

Bidenin ensimmäinen presidentinvaalikampanja kaatui kuitenkin ennen kuin esivaalit edes kunnolla alkoivat.

Hän kampanjansa kompastui ongelmaan, joka on vaivannut hänen poliittista uraansa aina, ja vaivaa edelleen.

Joe Biden on niin kuuluisa kiusallisista möläytyksistään, että niille on oma sanakin, bidenismi.

Helmikuussa 1987 hän kehui yleisölle kokemuksiaan 1960-luvulta mustien kansalaisoikeustaistelussa:

– Kun marssin kansalaisoikeustaistelussa, marssin kymmenien tuhansien mukana muuttaaksemme asenteita. Ja me muutimme asenteita, Biden julisti.

Sinänsä hienoa. Paitsi, että toisin kuin Bernie Sanders, Joe Biden ei osallistunut aikoinaan kansalaisoikeustaistelumarsseille.

Syyskuussa 1987 Biden jäi kiinni siitä, että oli vaaliväittelyssä kopioinut suoraan Britannian työväenpuolueen johtajan Neil Kinnockin puhetta, esittäen lauseet ominaan. Lehdet kaivoivat esiin myös tiedon siitä, että Biden oli jo opiskeluaikanaan joutunut plagiointisyytösten kohteeksi.

Biden keskeytti kampanjansa ennen esivaaleja. Se saattoi pelastaa hänen henkensä.

Esivaalien aikaan keväällä 1988 hän sai kaksi vakavaa aivoverenvuotoa. Sairaalassa katolinen pappi teki hänelle jo kuoleman varalta viimeisen voitelun, mutta leikkaukset pelastivat Bidenin.

Samaan aikaan Bernie Sanders oli vasta aloittamassa valtakunnallisen poliitikon uraa.

Sanders valitaan kongressiin – aselobbarien tuella

Vuonna 1990 Bernie Sanders pyrki Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen. Hänen republikaaninen vastaehdokkaansa tuki rynnäkköaseidenkieltoa, mikä sai vaikutusvaltaisen aseenkanto-oikeutta ajavan Nation Rifle Association -järjestön (NRA) tukemaan Sandersia.

Sanders voitti vaalin ja lähti riippumattomana ehdokkaana kongressiin.

NRA:n tuki on kuitenkin Sandersin uralla monien silmissä iso häpeätahra. Syy on se, että aseteollisuuden käsikassarana pidetty NRA on monien demokraattiäänestäjien silmissä kaikkein vastenmielisimpänä pidetty lobbausjärjestö.

Joe Biden on tämän vuoden väittelyissä jatkuvasti kritisoinut Sandersia tuolloista aserajoitusta vastustavaa kantaa. Sanders on myöntänyt aiemmin tukeneensa aseteollisuutta vaalitaktisista syistä, mikä heikentää hänen mainettaan ehdottoman periaatteellisena poliitikkona.

Sosialisti Sanders lähtee Washingtoniin

Sanders oli ensimmäinen sosialisti Yhdysvaltain kongressissa sitten 1920-luvun.

Bernie Sanders ei ole koskaan peitellyt sosialismiaan, vaikka hän vuosikymmeniä saanut toistaa, ettei ole koskaan kannattanut Neuvostoliiton kaltaista pakkovaltaa.

Sanders sanoo olevansa demokraattinen sosialisti. Yhdysvaltain demokraattiset sosialistit ovat itse asiassa useimpia eurooppalaisia sosialidemokraatteja enemmän vasemmalla.

1980-luvulla pormestari Sanders kävi 10 päivän matkalla Neuvostoliitossa. Sanders kehui isännille muun muassa asuntojen halpuutta Neuvostoliitossa.

Palattuaan Sanders ehdotti, että vermontilainen jäätelöjätti Ben&Jerry’s rakentaisi tehtaan Neuvostoliittoon.

”Neuvostoliittolaiset rakastavat jäätelöä, ja Ben & Jerry’s ansaitsee valtavasti”, Sanders lupaili.

Hämmästyttävästi tehdas todella rakennettiin. Neuvostoliiton Ben&Jerry’s-tehdas tosin ei tuottanut omistajilleen kuin tappiota.

Sandersin matkalla mukana ollut vermontilainen liikemies kuvasi Washington Postin haastattelussa, että kun Sanders näki omin silmin kommunistimaan valtavat ongelmat, se todennäköisesti muutti hänen ajatteluaan.

Nykyisin Sanders tuntuu pitävän sosialismina lähinnä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, mikä hänen puheissaan näyttää kyllä ehkä ruusuisemmalta kuin se todellisuudessa on.

Yhdysvaltain kongressissa demokraatit eivät aluksi halunneet päästää riippumatonta Sandersia osaksi edustajaryhmäänsä. Tosin pian he ymmärsivät tarvitsevansa myös Sandersin äänen.

Sanders ei silti ole edelleenkään demokraattipuolueen jäsen, vaikka pyrkii jo toista kertaa puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Ensimmäisessä puheessaan kongressissa vuonna 1991 Sanders vastusti voimakkaasti Persianlahden sotaa, siis George Bush vanhemman sotaa ajaa Irakin Saddam Hussein ulos valtaamastaan Kuwaitista. Sanders piti sitä vaarallisena ennakkotapauksena hoitaa asioita sodilla.

Onkin hyvin selvää, että jos Sanders valittaisiin presidentiksi, hän olisi erittäin haluton käyttämään Yhdysvaltain sotilaallista voimaa.

Sanders on myös systemaattisesti vastustanut vapaakauppasopimuksia, joita hän pitää haitallisina Yhdysvaltain työväestölle. Siinä asiassa hän on lähellä Donald Trumpin näkemyksiä.

Sanders on hämmästyttävästi kerta toisensa jälkeen osoittanut pystyvänsä voittamaan vaaleja, joissa hänellä ei periaatteessa pitäisi olla mitään mahdollisuuksia.

Kun Sanders pyrki ensi kertaa Yhdysvaltain senaattiin vuoden 2006 vaalissa, hän sai demokraattipuolueen johdon tuen. Hänet on valittu senaattiin jo kolmesti, joka kerta selvällä äänienemmistöllä.

Juuri Sandersin kyky voittaa kerta toisensa jälkeen kaksipuoluejärjestelmän ulkopuolelta on tehnyt hänestä itsevarman. Samasta syystä hän uskoo, että voi voittaa erikoisella kampanjallaan myös Trumpin.

Biden teki merkittävän uran senaattorina – hyvin kauan sitten

Vuosia ennen kuin Sanders saapui Washingtoniin, Joe Biden oli noussut kongressin huipulle.

Biden teki pitkän uran erityisesti ulkoasiainvaliokunnassa ja nousi sen puheenjohtajaksi.

Hyvin harvalla presidentillä on ollut virkaan astuessa sellainen ulkopoliittinen kokemus kuin Bidenilla on.

Biden saattaa edelleen kampanjapuheissaan muistella esimerkiksi, kuinka hän heristi nyrkkiään jollekin neuvostojohtajalle. Hän ei aina hahmota, että suuri osa yleisöstä ei välttämättä ole koskaan kuullutkaan Bidenin tapaamista menneiden vuosikymmenten poliittisista johtajista, sillä Neuvostoliitto kaatui jo lähes 30 vuotta sitten.

Bidenin tapa värittää menneisyyttään on tullut esiin myös nykyisen kampanjan aikana. Helmikuussa hän kertoi, kuinka hän oli 1970-luvulla ollut amerikkalaisdelegaation matkalla apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa. Biden väitti pyrkineensä tapaamaan vangittua vapausoikeustaistelija Nelson Mandelaa ja joutuneensa itse pidätetyksi.

”Minulla oli suuri kunnia joutua YK-lähettiläämme kanssa pidätetyksi Sowetossa”, Biden sanoi, selittäen, että he olivat matkalla Robben Islandille, jossa Mandela oli vangittuna.

Jälleen hieno tarina, joka ei ollut tosi. Senaattori Biden kävi kyllä Etelä-Afrikassa, mutta ei missään vaiheessa joutunut pidätetyksi. Sitä paitsi Robben Island sijaitsee yli tuhannen kilometrin päässä Sowetosta.

Biden ja Anita Hill – me too -liikkeen suuri edelläkävijä

Biden johti senaattorin urallaan myös lakivaliokuntaa. Se käsittelee esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomarinimitykset.

Eräs näistä nimityskamppailuista on noussut taas vuosikymmenien jälkeen otsikoihin. Se johtuu paitsi Bidenin kampanjasta myös me too -liikkeestä.

Vuonna 1991 korkeimpaan oikeuteen oli ehdolla Clarence Thomas, erittäin konservatiivinen musta tuomari.

Valiokunnan kuulemisessa nuori oikeustieteen professori Anita Hill syytti Clarence Thomasia seksuaalisesta häirinnästä.

Kuulemista johti Biden, joka antoi pelkästään valkoisista miehistä koostuvan paneelin höykyttää professori Hilliä yksityiskohtaisessa kuulustelussa. Sen sijaan Biden ei sallinut kolmen muun naisen todistaa. Naiset olisivat olleet valmiita kertomaan samankaltaisista kokemuksista Clarence Thomasin kanssa.

Televisioidut kuulemiset olivat aikoinaan valtava tapahtuma Yhdysvalloissa ja ne käynnistivät voimakkaan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä.

Clarence Thomas valittiin korkeimpaan oikeuteen, missä hän on istunut jo lähes 30 vuotta.

Biden esitti viime vuonna pahoittelunsa siitä, mitä tuossa kuulemisessa tapahtui.

Samaan aikaan kun senaattorit kuulivat Anita Hillin todistusta, Bernie Sanders vasta aloitteli kongressiuraansa.

Kahdeksan tunnin puhe, joka loi Sanders-ilmiön

Bernie Sanders on pikkuhiljaa oppinut lainsäätäjäksi, joka saa myös aikaan, ei vain vastusta molempia valtapuolueita.

Silti valtakunnan julkisuuteen hänet nosti jarrutuspuheenvuoro.

Joulukuun 10. päivän aamuna, vuonna 2010, klo 10.25 Bernie Sanders aloitti senaatin lattialla puheen. Kun hän lopetti puheensa ja istui vihdoin alas, kello oli seitsemän illalla.

Sanders vastusti puheessaan demokraattipresidentti Barack Obaman suunnitelmaa jatkaa edellisen presidentin, republikaanien George Bushin veronalennuksia, jotka oli suunnattu myös rikkaille.

Sandersin puhe taloudellisesta eriarvoisuudesta keräsi netissä niin paljon katsojia, että senaatin verkkopalvelimet kaatuivat.

Jarrutuspuheenvuoro ei lopulta auttanut, vaan veronalennuksia jatkettiin selvällä enemmistöllä.

Mutta legenda oli syntynyt. Sandersin kannattajat tuntevat yli kahdeksan tunnin puheen yksinkertaisesti nimellä The Speech, eli Se Puhe. Koko puhe on myöhemmin julkaistu kirjana.

Sanders vetoaakin juuri niihin, jotka pitävät republikaanien lisäksi myös demokraattipuolueen perinteistä eliittiä Wall Streetin ja miljardöörin käsikassarana.

Tosin Sanders on itsekin nykyisin miljonääri. Merkittävä osa tuloista on peräisin kirjojen tekijänoikeusmaksuista.

Sanders on periaatteessa oikeassa siinä, että demokraattien perinteinen eliitti, esimerkiksi demokraattipresidentit Bill Clinton ja Barack Obama, kuuntelivat hyvin tarkalla korvalla finanssimaailman toiveita talouspolitiikasta.

Samaa linjaa edustaa myös Sandersin nykyinen vastaehdokas, Joe Biden.

Biden tuki Irakin sotaa ja pankkisääntelyn purkamista

Joe Bidenin lähes 50-vuotinen ura valtakunnan politiikassa pitää sisällään tuhansia äänestyksiä.

Muutamat niistä ovat kuitenkin osoittautuneet jälkikäteen erityisen ongelmalliseksi demokraattiäänestäjien silmissä.

Vuonna 1999 hän äänesti investointipankkien ja liikepankkien välisen sääntelyn purkamisen puolesta. 1930-luvun laman seurauksena säädetyn pankkisääntelyn purkamista on pidetty yhtenä keskeisenä syynä finanssikriisiin. Biden on itse todennut, että vuoden 1999 pankkiäänestys oli “huonoin äänestyspäätös, jonka koko senaattoriurallani tein”.

Biden kannatti myös Irakin sotaa. Hän oli myös yksi pääarkkitehti vuoden 1994 rikoslakiuudistuksessa, jonka nykyisin arvioidaan kohdistuneen hyvin kohtuuttomasti mustaan väestöön.

On hieman hämmästyttävää, että Bernie Sanders, joka on parikymppisestä asti taistellut rotusortoa vastaan, on nykyisin mustien äänestäjien joukossa huomattavasti epäsuositumpi kuin Joe Biden.

Presidenttiehdokas, varapresidentti ja uusi tragedia

Vuonna 2008 Biden pyrki uudelleen presidentiksi 20 vuoden tauon jälkeen – jälleen surkein tuloksin. Demokraattien esivaalin voittanut Barack Obama valitsi kuitenkin Bidenin omaksi varapresidenttiehdokkaakseen.

Obama epäilemättä toivoi, että Biden toisi nuorelle mustalle ehdokkaalle valkoisen työväestön ääniä, Biden kun on aina ollut suosittu ammattiyhdistysväen ja teollisuustyöläisten piirissä.

Samalla kokematon Obama sai hallintoonsa miehen, jolla oli vuosikymmenten kokemus sekä ulkopolitiikasta että Washingtonin valtapelistä.

Biden ei oman kertomansa mukaan ollut lainkaan innokas ryhtymään varapresidentiksi. Hän tiesi varapresidentin tehtävän olevan lähinnä vitsien aihe. Muistelmakirjassaan hän kertoo erään entisen varapresidentin keksimän jutun:

”Naisella oli kaksi poikaa. Toinen karkasi merille, toinen valittiin varapresidentiksi. Kummastakaan ei kuultu koskaan sen jälkeen.”

Silti Obaman kahden kauden jälkeen Bidenin oletettiin pyrkivän presidentiksi. Niinhän olisi saattanut tehdäkin, jollei hänen elämänsä olisi iskenyt uusi perhetragedia.

Bidenin esikoispoika Beua kuoli aivokasvaimeen juuri, kun hänen isänsä olisi pitänyt aloittaa presidentinvaalikampanja.

Biden päätti olla pyrkimättä presidentiksi vuoden 2016 vaalissa, toki myös siitä syystä, että hän olisi saattanut hävitä demokraattien ehdokkuuden Hillary Clintonille.

Nyt Biden yrittää siis presidentiksi lähes puoli vuosisataa sen jälkeen, kun tuli valituksi ensimmäisen kerran senaattoriksi.

Vallankumouksellinen vai sovittelija?

Monet näkevät demokraattien esivaalissa nyt selkeän valinnan kahden perusajatuksen välillä.

Ne, jotka uskovat, että maan poliittinen järjestelmä on rikki ja vaatii täysremontin, kannattava Bernie Sandersia.

Ne taas, jotka uskovat, että järjestelmä on pelastettavissa, kannattavat Joe Bidenia.

On sanottu, että Trumpin valinnan jälkeen demokraattipuolueesta on tullut yhä selkeämmin naisten, vähemmistöjen ja nuorten puolue.

Siitä huolimatta puolue on nyt valitsemassa ehdokkaaksi kahdeksaakymmentä lähentelevän valkoisen miehen.

Lue myös:

Kirjeenvaihtajan analyysi: Demokraattien presidenttikisa on uutistapahtuma, jossa #esivaalikone käynnistyy joka aamu uudestaan

Koronavirus mullisti Yhdysvaltain vaalivuoden – Jo kymmenkunta osavaltiota on lykännyt esivaalit kesään

Trumpin haastavat nyt vahvimmin harmaahapset, näin he eroavat toisistaan – Joe vaalii ystävänsä Barackin perintöä ja Bernie lupaa poliittista vallankumousta

Muutama viikko sitten helsinkiläinen Ohto Pentikäinen, 22, luuli viettävänsä koko kevään Australiassa. Varusteet oli hankittu ja tarkoitus oli vaeltaa rinkka selässä kaksi kuukautta.

Australian aavikoiden sijaan Pentikäinen istuukin nyt kotonaan Helsingissä ja pyörittää ystäviensä kanssa nettisivua, joka auttaa koronan takia eristyksissä eläviä ihmisiä.

Se tapahtui oikeastaan sattumalta.

Pyöräretki sai aivot rullaamaan

Kun viruksen leviäminen maailmalla peruutti reissun, oli Pentikäisen keksittävä muuta.

Jatkuvan informaatiotulvan keskellä hän päätti ryhtyä tekemään päivittäin 20 kilometrin pyörälenkkejä päästäkseen välillä irti puhelimen tai tietokoneen ruudusta.

Kun aivot saivat hetken levähtää, ne alkoivat käyttäytyä luovasti.

Pentikäinen oli huomannut uutisista, että yrittäjät olivat kehittäneet uudenlaisia ratkaisuja palvellakseen ihmisiä näiden kotona ja pitääkseen oman liiketoimintansa pystyssä.

– Tulin ajatelleeksi, ettei ole järkevää, että kaikki nämä palvelut ovat ympäri internettiä eri paikoissa, Pentikäinen toteaa.

Hän soitti kahdelle ystävälleen ja kysyi, mitä he ajattelevat palveluita kokoavan nettisivun perustamisesta. Vastaukset olivat kannustavia.

– Keräsin ne palvelut, mitä olin nähnyt, ja laitoin ne aika nopeasti väsätylle verkkosivulle. Niitä oli silloin ehkä 12.

Jo seuraavana päivänä idean keksimisestä Pentikäinen sai kaveriporukkansa mukaan sivuston kehittämiseen ja pyörittämiseen.

Verkkosivun nimeksi tuli karanteenissa.fi.

Sen tarkoituksena on kerätä eri puolilta Suomea palveluita, joita voi tilata kotiin tai muuten hyödyntää poistumatta ulos. Sivustolta löytyy esimeriksi apteekki-, mielenterveys- ja liikuntapalveluita, joista osa on maksuttomia.

Kävijätulva kaatoi sivut

Sivustoa pyörittävän viiden opiskelijan porukkaan kuuluvat Pentikäisen lisäksi Saska Karsi, Milja Mieskolainen, Matias Salonen ja Markus Havia. Osa heistä koodaa, osa on suuntautunut visuaaliseen suunnitteluun.

Koodaustaitoja tarvittiin kipeästi jo alkuvaiheessa, kun Pentikäisen kyhäämä verkkosivu kaatui kävijäryntäyksen vuoksi.

– Samana iltana saimme uuden systeemin käyttöön. Se on aika paljon kalliimpi, mutta nyt se ei enää voi käytännössä kaatua, vaikka kävijöitä olisi kuinka paljon, Pentikäinen kertoo.

Verkkosivun ylläpitämisestä täytyy maksaa palvelimen omistajalle, ja siksi työstä aiheutuu ystävyksille kuluja. Rahaa he eivät itse halua kuitenkaan ottaa vastaan.

– Joitakin ehdotuksia kaupallisesta yhteistyöstä on tullut, mutta olemme kieltäytyneet niistä. Meistä olisi ehdottoman väärin yrittää tässä vaiheessa hyötyä rahallisesti ihmisten selkeästä avuntarpeesta, Pentikäinen sanoo.

Hän iloitsee, että voi ystävineen tehdä jotakin hyödyllistä tilanteessa, joka on kaikille uudenlainen ja vaikea.

"Ihmiset ovat ymmärtäneet, että apua tarvitaan"

Kävijöitä sivustolla on ollut Pentikäisen mukaan päivittäin tuhansia, ja parhaimpina päivinä palveluita on ilmoitettu useita kymmeniä. Palveluita voivat sivustolle ilmoittaa yritykset, järjestöt tai yksityiset ihmiset.

– Esimerkiksi Kuusamossa oli yksi tosi aktiivinen ihminen, joka jakoi sivumme kaikkiin Kuusamon Facebook-ryhmiin. Siksi olemme saaneet sivuille paljon tietoa Kuusamossa olevista palveluista, Pentikäinen sanoo.

Suosio ja palaute on ollut opiskelijaporukan mielestä rohkaisevaa. Sivua on jaettu satoja kertoja sosiaalisen median kanavissa.

Pentikäisen mielestä se kertoo ihmisten ymmärtäneen, että apua tarvitaan paljon.

Palautetta on tullut paitsi sosiaalisessa mediassa, myös sähköpostilla esimerkiksi ikäihmisiltä. Osa on lähettänyt kiitoksia, osa on pyytänyt etsimään palveluita omalta kotipaikkakunnaltaan.

– Viestit ovat olleet kaikki hirveän liikuttavia. Koodirivistön takana ollessa ihmisten kärsimystä ei aina hahmota, mutta kun sähköpostiin tai puhelimeen tulee tuollainen viesti, se pysäyttää ihan eri tavalla, Pentikäinen sanoo.

Lue myös:

Lue tästä käytännön vinkkejä korona-arkeen

Mitä tehdä kotona? Vinkkejä koululaisille ja vanhemmille

Kotijumppa kunniaan – kokosimme vinkkejä iäkkäille: Lääkäri muistuttaa, että puolen tunnin välein kannattaa jaloitella

Koronakriisi on paljastanut, miten poliitikkojen päätösten toimeenpano ei aina ole kenenkään vastuulla. Ylen tietojen mukaan hallitus kiirehtii kriisijohtamisen muutoksia, jotka olivat olleet suunnitteilla jo aiemmin.

Vastuunjaon puutteet tulivat kouriintuntuvasti esiin viime viikolla. Julkisuudessa alettiin hämmästellä, miksi kotimaahan palaavat ihmiset matkustavat lentokentältä julkisilla kulkuneuvoilla, vaikka heidän tulisi olla kaksi viikkoa karanteenin kaltaisissa oloissa.

Ylen tietojen mukaan asiaa oli hallituksessa käsitelty jo 12.3., kun epidemia-alueilta tulevat ihmiset päätettiin ohjata kahden viikon karanteeniin. Hallituksessa arvioitiin, että asia oli tällä hoidettu.

Lentokenttä on kuitenkin solmu, jossa toimivalta on monella eri viranomaisella, eikä kukaan ottanut hallituksen karanteenipäätöksestä vastuuta. Vaikka sisäministeriö ohjaa rajavartijoita, valtiovarainministeriö tullia, liikenneministeriön Finaviaa ja sosiaali- ja terveysministeriö antaa karanteeniohjeita, kukaan ei lopulta vastannut siitä, että epidemia-alueilta tulijat eivät liikkuisi muun väen parissa.

Perjantaina asia ratkaistiin valtioneuvoston turvallisuusjohtajan johdolla. Lentokentältä on nyt tarjolla valtion kyyti kotiin tai karanteenimajoitus.

Siitä viranomaisilla ei ole tarkkaa arviota, kuinka paljon matkailijoita lentokentän kautta on tullut tai mikä merkitys heidän kulkemisellaan on Suomen koronatartuntojen määrään.

Kriisin käytännön johtamista vahvistetaan uusilla nimillä

Koronakriisin käytännön johtamista on tähän asti tehty kansliapäälliköiden ja valmiuspäälliköiden ryhmässä, jota johtaa pääministerin valtiosihteeri. Mukana on ollut osa kansliapäälliköistä. Hallitus on päättänyt laajentaa ryhmää ja ottaa mukaan kaikkien ministeriöiden päälliköt.

Sen työrukkaseksi ollaan perustamassa ministeriöiden valmiuspäälliköiden ryhmä, joka kartoittaa mahdollisia ongelmia ja riskejä.

Samaan aikaan julkisuudessa on keskusteltu "nyrkistä". Nimi nousi eilen esiin Iltalehden ja Ilta-Sanomien jutuissa, joissa kerrottiin tasavallan presidentin aloitteesta, jotta koronakriisistä saadaan kunnon ote.

Presidentti ja pääministeri kiistivät illalla Twitterissä Iltalehden tiedot, että asiasta olisi keskusteltu utvassa. Utva on valiokunta, johon osallistuvat sekä presidentti että hallituksen turvallisuudesta vastaavat ministerit.

Ylen tietojen mukaan keskustelua on kyllä käyty, mutta ei ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Ylen tietojen mukaan hallitus sai tasavallan presidentin kanslialta tällä viikolla sähköpostin, jossa esitettiin jonkinlaisen kriisiryhmän perustamista. Hallituksen puolesta tähän on vastannut pääministeri.

Ylen tietojen mukaan hallitus ei halua ad hoc -ryhmää, joka hoitaisi asiaa ohi hallituksen ja toimivaltaisten viranomaisten. Asiasta on puhuttu myös hallituksen johtavien ministerien viisikossa. Myös pääministeri ja presidentti ovat keskustelleet asiasta.

Lisäksi vireillä uusi elin puimaan koronakriisin jälkihoitoa

Presidentti on ollut aktiivinen koronakriisissä, jossa toimivalta kuuluu osassa päätöksistä sekä presidentille että hallitukselle, monissa asioissa vain hallitukselle.

Ylen tietojen mukaan presidentti on halunnut keskustella asiantuntijaryhmästä, joka tuottaisi hallitukselle tilannekuvaa ja toimeenpanoehdotuksia.

Julkisuudessa taas presidentti on useaan otteeseen ollut patistelemassa kansalaisia ja muistuttamassa tilanteen vakavuudesta.

Hallituksen ja presidentin keskustelu on käyty hyvässä hengessä, Ylen lähteet vakuuttavat. Ilta-Sanomille presidentti kertoi tänään, mitä hän on esittänyt.

– Minun päässäni ja ymmärtääkseni monen muunkin on syntynyt tuumailuja siitä, olisiko näistä asiantuntijoista koottavissa jonkinlainen kriisiryhmä eli käytännön toimijat miettimään yhdessä hallituksen kanssa asioita, presidentti sanoi Ilta-Sanomille sunnuntaina.

Presidentti korostaa IS:lle, että hän ei tarkoita, että ryhmällä tulisi olla päätäntävaltaa.

Hallitus ja presidentti johtavat turvallisuuspolitiikkaa yhdessä. Lähteet korostavat, että keskustelua käydään mutta ei kipakasti vaan kohteliaasti. Jotain erimielisyyttä kriisijohtamisen työkaluista näyttää olevan, ellei kyse ole esimerkiksi väärinymmärryksistä.

Koronakriisistä on tultava myös ulos. Hallitus on perustamassa myös ryhmää, joka suunnittelee, miten kriisin taloudelliset ja sosiaaliset vauriot korjataan. Ylen tietojen mukaan hallitus ja presidentti ovat samaa mieltä työn tarpeellisuudesta.

Moni pankki pyytää etenkin riskiryhmiin kuuluvia asiakkaitaan harkitsemaan vaihtoehtoja konttorissa asioimiseen, jotta riski koronaviruksen leviämiseen pienenisi.

Yleensä kuun vaihtuessa monet asiakkaat saavat eläkemaksunsa ja suuntaavat konttoreihin maksamaan laskuja tai nostamaan käteistä.

Muiden muassa edellä mainitut asioinnit hoituvat ilman konttorissa käyntiäkin, pankeista muistutetaan.

– Jos asiakkaalla on itsepalveluvälineitä ja -kanavia, niin vetoamme käyttämään niitä mieluummin kuin tulemaan konttorille, Oulun OP:n pankinjohtaja Jari Anttila kehottaa.

Eri kanavilla Anttila viittaa mobiili-, verkko-, suoraveloituspalveluihin, mutta myös maksukuoriin. Maksukuoressa lasku pistetään postin kirjelaatikkoon, jolloin pankki hoitaa maksun asiakkaan puolesta.

Suojalaseja, jonojen välttämistä ja vartijoita

Oulun ja Kainuun Nordean toimipaikkojen johtaja Pekka Koskela kertoo, yhtiö on varautunut siihen, että ensi viikolla voi olla ruuhkaa.

– Esimerkiksi käteispalvelupisteillä hallitsemme asiakasmäärää niin, että päästämme asiakkaan yksi kerrallaan palvelutiskille. Näin vältetään yhtäaikainen jonottaminen konttorin sisätiloissa.

Asiakaspisteille on myös tulossa tulevalla viikolla pisaratartuntaa ehkäisevät suojalasit, Koskela kertoo.

Osa pankeista on hankkinut myös vartijoita. Kainuun OP:n toimitusjohtaja Teuvo Perätalo kertoo, että tulevalla viikolla esimerkiksi Kajaanin toimipisteessä vartijat huolehtivat, että konttorissa asioi kerrallaan alle kymmenen ihmistä.

Oulun ja Kainuun Nordean toimipaikkojen johtaja Pekka Koskela kertoo, että koronatilanne on tosin jo nyt muuttanut asiakaskäyttäytymistä.

– Iäkkäät ihmiset ovat löytäneet aikaisempaa enemmän digitaalisia asiointitapoja.

Voit keskustella aiheesta 30.3. kello 23:een saakka!

Päästöt laskevat nyt rytinällä, mutta onko koronavirus hyvä uutinen ilmastonmuutoksen kannalta? Päinvastoin, sanoo tutkija: “Tämä on pelottava oppitunti”

Tutkijan mukaan koronaviruksesta koituneet poikkeustoimet voivat olla vain esimakua tulevasta, kun jokin ilmastonmuutoksen seurausilmiö konkretisoituu.

Maailma on seisahtumassa – Yhdysvaltain talousromahdus on Euroopalle ja Suomelle Kiinan karanteenejakin pahempi shokki

Talouspysähdys näkyy eri puolilla maailmaa liikenteen määrissä ja ravintoloiden varauksissa. Katso grafiikoista, miten koronavirus on jäädyttänyt ihmisten toimintaa.

Mökkiläiset kertovat, miksi he pakenivat Uudeltamaalta: "Ihmisten pitäisi olla iloisia, että tulimme"

Moni uusmaalainen on paennut koronavirusta mökille – ja joutunut somevihan kohteeksi. Me kysyimme koronapakolaisilta, miten he perustelevat päätöstään.

Koronaviruksen rna kertoo, ettei sitä tehty laboratoriossa

Koronapandemian riehuessa maailmalla salaliittoteoriat viruksen alkuperästä ovat levinneet miltei yhtä villinä. Koronaviruksen on mm. väitetty karanneen jostain biologisia aseita kehittelevästä laboratoriosta. Nature Medicine julkaisi kalifornialaisen Scripps Research Instituten infektiosairauksien tutkija Kristian Andersenin kokoaman kansainvälisen ryhmän artikkelin, jossa kerrotaan viruksen perimän selvityksestä.

Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Käsienpesuohjeet helposti kyllästyville

Huolellinen käsienpesu vie aikaa. Se on toistuessaan tylsä toimitus. Voisiko pesutoimitusta piristää ajattelemalla koko homman uudesta kulmasta, pohtii Aiju Salminen.

Monissa kunnissa ja kaupungeissa on viime viikolla mietitty, miten myös etäopetuksessa oleville lapsille voitaisiin tarjota lounas koulun puolesta.

Heinolassa noutolounasta ryhdyttiin jakamaan torstaina. Lähes 80 lasta saapui hakemaan lounasta Kailas-talon noutopisteeltä. Yhteensä joka viides heinolalaislapsi ilmoittautui hakemaan noutolounasta.

– Kyllähän tämä kertoo siitä, että perheet ovat kovilla. Taloudellisesti ollaan tiukilla. Ei ole totuttu siihen, että kotona saattaa olla viisi peruskouluikäistä lasta odottamassa ruokaa keskellä päivää, sanoo Heinolan hyvinvointijohtaja Pirjo Hepo-oja.

Espoo aloittaa maanantaina eväspussien tarjoamisen kotona olevilla oppilaille ja lukion opiskelijoille. Janakkalan kunta taas tarjoaa maanantaista alkaen perheille paketit, joka sisältää ruoka-aineet kotona valmistettaviin tai lämmitettäviin aterioihin pariksi viikoksi kerrallaan.

Heinolasta mukaan saa maidon, leivän ja pääruoan, joka lämmitetään itse kotona.

– Suomalaisen yhteiskunnan yksi arvopohja on, että meillä on ilmainen kouluruoka. Uskon, että yksi huoli oli, miten nämä lapset siellä kotona ruoan saavat ja miten se järjestetään, sanoo Hepo-oja.

Huolena turvavälit

Myös Nokia tarjoaa noutoruokaa koululaisille. Tampereella eväspakettien jakamista on pohdittu, mutta ajatuksesta luovuttiin, sillä koululaisten lähikontakteja ei haluta tällä tavoin lisätä.

Asiaa on mietitty myös Heinolassa. Kun lapset tapaavat toisensa jonossa, houkutus leikkeihin ja kontaktiin saattaa olla kova.

– Meillä on jokaisessa pisteessä henkilökuntaa muistuttamassa turvaväleistä ja katsomassa, että se toimii. Tämä on kriittisin paikka: muodostuuko jonoja, pidetäänkö turvaväli, jäädäänkö leikkimään, arvioi Hepo-oja.

Heinolan Kailaan koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Iiris Rainio pitää hienona, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus hakea maksuton lounas.

– On tärkeää lapselle saada ainakin yksi lämmin ruoka päivässä. Olen sydän sykkyrällä miettinyt, miten perheissä on pärjätty. Monessa perheessä on hengähdetty helpotuksesta kun tietää, että saa ainakin sen yhden ruuan, sanoo koulunkäyntiavustajana työskentelevä Rainio.

Heinolassa lounasta jaetaan Hepo-ojan mukaan niin kauan kuin poikkeusolot kouluissa jatkuvat, pisimmillään toukokuun loppuun saakka.

Ruuanlaitto, työt ja koulutyöt vievät vanhempien ajan

Kolmen lapsen äiti Heli Hallikainen Lahdesta kertoo, että lasten lounaat ovat näkyneet myös kukkarossa. Ruuanlaittoon ja koulutöihin on mennyt oma aikansa perheen muuttuneessa arjessa. Myös Lahden kaupunki alkaa jakaa kylmäruokapakkauksia maanantaista lähtien. Lähes kolmasosa, yli 3 000 Lahden peruskoululaisista on ilmoittanut hakevansa kouluruokapaketin.

– Helpottaa varmasti haasteellista arkea. Melko paljon vie aikaa koulutytöt, ja ruuanlaittoon menee myös oma aikansa. Olisi kiva, kun ehtisi kotona muutakin kuin koulujuttuja ja kokkailua.

Monessa kunnassa kouluruokailu tarjotaan lähiopetuksessa oleville, mutta koululle voi tulla kotoa syömään. Esimerkiksi Helsingissä verkko-opetuksessa oleva oppilas pääsee lounaalle ilmoittautumalla etukäteen. Turussa lounaan saa myös ottaa mukaan, mutta koululle pitää ilmoittautua.

Kirjavaan käytäntöön on syynä on ministeriön ohjeistus, jonka mukaan kunnan täytyy järjestää ruokailu mahdollisuuksien mukaan.

Toisaalta tilanne on monissa kunnissa vielä epäselvä. Esimerkiksi Mikkeli, Oulu, Vaasa ja Seinäjoki selvittävät yhä, miten ruokaa voitaisiin tarjoilla myös etäopetuksessa oleville koululaisille.

Keskiviikkona 18. maaliskuuta 2020 kello 00.00 Suomi siirtyi poikkeustilaan. Voimaan astui valmiuslaki.

Vielä samana päivänä iso joukko valokuvaajia alkoi dokumentoida sitä, mitä heidän lähipiirissään tapahtuu. Miltä neljän seinälle sisällä pakotetussa Suomessa näyttää?

Käynnistyi dokumentaarinen valokuvahanke Poikkeustila 2020.

– Kaikki tapahtui vauhdilla. Sain aamulla idean, että tämä todella poikkeuksellinen aika pitää dokumentoida. Illalla mukana oli lähes 180 valokuvaajaa ympäri Suomea sekä kuvaajat New Yorkista, Pariisista ja Tallinnasta.

Näin kertoo puolentoista viikon takaisesta päivästä projektin äiti, valokuvaaja Hannamari Shakya. Mukana ydinryhmässä ovat myös valokuvaajat Liisa Huima, Markus Jokela ja Antti Yrjönen.

Idea on yksinkertainen: jokainen valokuvaaja sitoutuu kuvaamaan jokaisena valmiuslain päivänä vähintään yhden kuvan.

Jotkut kuvaavat ulkona, Tuomas Uusheimo tallentaa autioituneita julkisia tiloja.

Suurin osa dokumentaristeista kuitenkin kääntää kameran itseensä ja kuvaa sitä, mitä kodinpiirissä tapahtuu.

– Tarkoitus on kertoa tästä todellisuudesta, jossa näkymätön uhka on koko aika läsnä.

Hannamari Shakya sairastaa astmaa, joten hän kuuluu riskiryhmään. Hän kertoo potevansa korona-ahdistusta.

– Pelkään, että sairastun. Olen varautunut olemaan sisällä seuraavat kolme kuukautta.

Pelon ohella tunneskaalaan kuuluu pitkästyminen. Poikkeustila 2020 on myös dokumentaatio tylsistymisestä ja sen vastustamisesta.

Tunne välittyy esimerkiksi Suvi Laineen ja Heidi Holman kuvista.

– Kuinka vähäisiä ovatkaan keinot, mitä lapsen kanssa voi neljän seinän sisällä tehdä. Ja jos vielä pitäisi yrittää tehdä etätöitä, aika hankalaksi käy.

Shakya itse asuu kymmenvuotiaan, etäopetusta saavan tyttärensä kanssa. He ovat kehittäneet päivittäisen muotokuvasession, jossa sekoitetaan muun muassa kulttuurisia ja uskonnollisia mielleyhtymiä.

– Päätin, että nyt opettelen tekemään tyttärelleni kampauksia. Idea jalostui muotokuvaksi, jossa hänellä on päässään jotain. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan projekti etenee.

Kun poikkeustila joskus päättyy ja viimeiset valokuvat on otettu, materiaali on tarkoitus kasata kirjaksi ja näyttelyksi.

– Uskon, että tällaisen kokemuksen jälkeen tarvitaan itsereflektiota, Hannamari Shakya sanoo.

– Saattaa tosin mennä aikaa ennenkuin pystymme katsomaan taaksepäin. Poikkeustila tulee olemaan traumaattinen kokemus monelle.

Stephen Kingin vuonna 1978 julkaistu Tukikohta- jättiläisromaani on noussut jälleen otsikoihin, eikä ihme. Kirjassa kavala virus pääsee karkaamaan armeijan laboratoriosta, ja maailman jokaiseen kolkkaan vyöryy tappava flunssaepidemia. Ostoskeskukset tyhjenevät ihmisistä, hengityssuojaimet ilmestyvät katukuvaan ja uskonnolliset ääriliikkeet saavat polttoainetta julistuksiinsa.

Sairaalat täyttyvät kuolevista potilaista, New York julistetaan suljetuksi alueeksi ja pian koko kaupunki hukkuu kaaoksen valtaan.

Kuulostaako ajankohtaiselta?

Tukikohta on tietenkin fiktiota eli keksittyä tarinaa, mutta Kingin romaanista löytyy niin selviä yhtymäkohtia nykyiseen koronapandemiaan, että kirjailija joutui muutama viikko sitten jopa tyynnyttelemään ihmisiä Twitterissä.

Hänen viestinsä oli, ettei korona ole lähimainkaan niin vakava asia kuin Tukikohdan virus – olkaa siis hyvät ja rauhoittukaa!

Näkymätön uhka kiehtoo

Erilaiset bakteerit, virukset, epidemiat ja pandemiat ovat ruokkineet etenkin tieteis- ja kauhukirjallisuuden juonikuvioita jo vuosisatojen ajan.

Esimerkiksi Frankensteinista tunnettu Mary Shelley kirjoitti jo vuonna 1826 Last Man -tieteisromaanin, joka sijoittuu pandemian tuhoamaan maailmanlopun jälkeiseen eli postapokalyptiseen maailmaan.

Justin Croninin, Ilkka Remeksen ja Dean Koontzin kirjoissa virus niittää ihmisiä kuin kärpäsiä tai muuttaa heidät kammottaviksi hirviöiksi.

Maailmanlopun kuvastoilla jo vuosikymmeniä estottomasti herkutellut Killing Joke -yhtye laulaa, että I Am The Virus. Netflixin Between-sarjassa mystinen pandemia tappaa maapallolta kaikki yli 21-vuotiaat.

Dystopioihin erikoistuneen kirjallisuudentutkija Maria Laakson mukaan ei ole ihme, että virukset ja taudit ovat kestoaiheita genrekirjallisuudessa ja - elokuvassa.

– Kyseessä on näkymätön, ei-fyysinen uhka, jota ei voi torjua yhtä suoraviivaisesti kuin vaikkapa villipedon hyökkäystä. Virus etenee ihmisestä toiseen, eikä sitä voi hallita, mikä tekee siitä myös mielenkiintoisen fiktioaiheen.

Laakson mukaan pandemia-aiheisesta fiktiosta löytyy usein kaava, jonka kautta peilataan esimerkiksi yhteiskuntajärjestelmien toimivuutta.

– Dystopioissa ja apokalypseissa haluaan tutkia myös sitä, kuinka nopeasti yhteiskuntamme romahtaa, kun jotakin kauheaa tapahtuu – ja kuinka pitkälle ihmisten välinen solidaarisuus tällaisessa tilanteessa venyy.

Useimmiten solidaarisuus on dystopioissa katoava luonnonvara, ja kirjoissa ja elokuvissa seurataan yksilöiden raakaa eloonjäämistaistelua.

Viruksen aiheuttamissa zombi- tai hirviöpandemioissa yhteiskuntajärjestelmät romahtavat yleensä pikaisesti ja syntyy saarekkeita, tautivapaita alueita, joissa ihmiset sinnittelevät. Tällainen juonikuvio löytyy esimerkiksi samannimiseen peliin pohjautuvasta Resident Evil -elokuvasarjasta ja It Comes at Night -kauhuleffasta (2017).

Fiktiossa pandemioiden voidaan myös ajatella olevan luonnon kosto ihmiskunnalle: Luomakunnan järjestystä ei pidä yrittää muuttaa eikä sen salaisuuksia ryhtyä sorkkimaan.

Maria Laakso on itse viehättynyt etenkin 1950-luvulta peräisin olevasta tieteiskirjallisuuden klassikosta, Richard Mathesonin I Am Legendistä, josta on tehty myös useita filmatisointeja.

– Virus on kirjassa muuttanut ihmiset vampyyreiksi, ja ainoa jäljelle jäänyt ihminen kamppailee sairastuneita vastaan ja yrittää pärjätä. Uusin, Will Smithin tähdittämä elokuvaversio tarjoaa muun muassa hienoja kuvia autioituneesta suurkaupungista, jota luonto on ruvennut valtaamaan takaisin.

Dystopiat selittävät maailman järjestystä

Maria Laakson mukaan dystopioiden ja apokalypsien suosio perustuu näkymättömän uhan lisäksi myös siihen, että ne omalla tavallaan selittävät reaalimaailman tapahtumia, kuten vaikkapa meneillään olevaa koronapandemiaa. Siitä ei ole kenelläkään kovin selkeää tai vedenpitävää kuvaa.

– Luulen, että kaikilla ihmisillä on sisäänrakennettu tarve ymmärtää elämään vaikuttavia prosesseja. Siksi tuntuu helpottavalta lukea tai katsella dystopiakuvauksia, vaikka ne olisivatkin kauhistuttavia. Ne antavat kuitenkin edes jonkinlaisen illuusion siitä, että tapahtumat voivat olla meidän hallinnassamme.

Laakso muistuttaa, ettei kirjailijoilla ole kristallipalloja, joiden avulla he näkisivät tulevaisuuteen, saati sitten jonkinlaista mystistä tietoa, joka muilta puuttuisi.

– Kyse on kuitenkin tarinoista ja kertomuksista. On olemassa arsenaali mallikertomuksia maailmanlopusta ja siitä, kuinka oma tämänhetkinen kulttuurimme – sellaisena kuin sen tunnemme – saapuu tiensä päähän. Tällaisissa kertomuksissa elintapamme voivat muuttua täysin tai suuri osa ihmiskunnasta kuolee. Vaikka kyse on fiktiosta, tällaiset mallit vaikuttavat siihen, kuinka toimimme ja reagoimme asioihin.

Meemikulttuurikin leikittelee koronalla

Maria Laakso on huomannut tämän myös itsestään: kun hän katseli äskettäin koronaviruksen tyhjentämää kaupunkitilaa, muistin perukoille aktivoitui elokuvista ja televisiosta tuttuja kuvia.

– Olin viikko sitten käymässä Helsingissä, ja lauantai-iltapäivänä, jonka olisi pitänyt olla vilkasta aikaa, Kampin metroaseman portaikko oli aivan tyhjä. Tuntui siltä, että tämä näkymä on hyvin tuttu katastrofielokuvista, ja että olen kokenut tämän tilanteen fiktiossa – nyt se on tullut todeksi.

Sama ilmiö tapahtui vuonna 2001 WTC-iskujen kohdalla: ihmisten ensimmäiset reaktiot sortuvia kaksoistorneja näyttävistä uutiskuvista olivat, ettei tämä ole totta, vaan kyse on elokuvasta. Fiktion vuotaminen todelliseen maailmaan hätkähdytti.

Koronaepidemia näkyy voimakkaasti myös tämänhetkisessä meemikulttuurissa eli netissä leviävissä kuvamuunnoksissa. Maria Laakson mukaan koronaan on reagoitu kiinnostavalla tavalla.

Eräässä meemissä esimerkiksi on rinnakkain kaksi kuvaa. Toisessa sankarihahmo vaeltaa tuhoutuneen maailman keskellä. Kuvatekstissä lukee, että tällaiseksi kuvittelin maailmanlopun.

Toisessa kuvassa aamutakkiin pukeutunut tavallinen tallaaja ottaa rennosti kotonaan. Teksti väläyttää, että tällaiselta se maailmanloppu oikeasti näyttää.

– Tämä osoittaa meidän ymmärtävän, että fiktion tarjoamat odotukset ovat epätodellisia. Kun jotakin kauheaa tapahtuu, maailma ei muutu samanlaiseksi kuin kirjoissa tai elokuvissa, Maria Laakso summaa.

Jotta ravintoloita tai koko Uusimaa voidaan sulkea, on perusoikeuksien rajoitusten oltava välttämättömiä ihmisten elämän ja terveyden suojelemiseksi.

Tätä välttämättömyyttä perustuslakivaliokunta ja sen kuulemat valtiosääntöasiantuntijat ovat perjantaina punninneet.

Keskiviikkona hallitus antoi valmiuslain käyttöönottoasetuksen Uudenmaan eristämiseksi. Valtioneuvoston mukaan toimet ovat välttämättömiä.

– Tällä hetkellä meidän arviomme on, että ainoa toimiva keino hidastaa epidemiaa on vähentää ihmisten välisiä kontakteja rajoittamistoimenpiteiden kautta ja tässä kohtaa välttämättömäksi on tullut myös liikkumista koskevien rajoitusten käyttöönotto, sanoi pääministeri Sanna Marin (sd.) keskiviikon tiedotustilaisuudessa.

Hallitus joutuu kriisitilanteessa tekemään ratkaisuja epätäydellisten ja alati muuttuvien tietojen varassa. Sunnuntai-iltana hallituksen yhteinen tilannekuva koronaepidemian vakavuudesta näytti muuttuneen. Vielä sunnuntaina päivällä osa Ylen hallituslähteistä piti Uudenmaan eristämistä epätodennäköisenä.

Mikä tieto tilannekuvan muutti?

Näin asian muotoili perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) samassa tiedotustilaisuudessa:

– Toisin kuin pandemian alussa ajateltiin, koronainfektio on uusimman tiedon mukaan osalla nuorempia ikäluokkia erittäin vakava. Huomattava osa sairaalahoitoon otetuista potilaista, jopa kolmannes, on otettu muutaman päivän kuluttua tehohoitoon, Kiuru summasi.

Sama perustelu löytyy Valtioneuvoston keskiviikkoiltana julkaisemasta muistiosta. Sen mukaan osalle tartunnan saaneista 30–69-vuotiaista kehittyy aikaisemmista tiedoista poiketen henkeä ja terveyttä uhkaava ja tehohoitoa vaativa keuhkokuume.

Toinen perustelu järeille rajoittamistoimille on tehohoidon turvaaminen.

– Kun on käyty alueellisesti läpi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden toimesta nimenomaan tehohoidon tarpeellisuutta koronaviruksen hoidossa, on selkeytynyt se, että tällaisessa koronavirustapauksessa tosiasiassa hoito saattaa vaatia 14–21 päivää, Kiuru kertoi.

Jussi Sane: "Taudin profiili ei ole merkittävästi muuttunut"

Yle on yrittänyt selvittää, mihin hallituksen keskeinen perustelu eli tieto työikäisten kohonneesta riskistä perustuu.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtajan Mika Salmisen mukaan arvio ei perustu vahvistettuihin tai julkaistuihin tietoihin vaan alustaviin lukuihin eri sairaalalähteistä muun muassa Euroopassa.

Tiedetään, että eri puolilla maailmaa tehohoidossa on ollut alle 60-vuotiaita, ja osa heistä on saanut vakavan tehohoitoa vaativan keuhkokuumeen. Heidän osuuttaan kaikista sairastuneista ei kuitenkaan tiedetä.

Sitäkään ei tiedetä, ovatko he perusterveitä vai kuuluvatko he myös johonkin koronan riskiryhmistä. Tällä on merkitystä, kun arvioidaan kokonaiskuvaa taudin vakavuudesta.

– Tätä ei vielä tarpeeksi tunneta. Julkaistua luotettavaa tietoa ei ole vielä saatu, Salminen kertoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Tuija Kumpulainen vahvistaa muistion perustelut. Hän kertoo, että muistion perustelujen tiedot on koottu kansainvälisistä potilasmateriaaleista.

– Muiden maiden tilastoista alkaa näkyä, että myös noissa ikäluokissa on vakavia tautimuotoja, jotka johtavat tehohoitoon. Alkuvaiheen aineistoissa näitä ei juuri näkynyt.

Sitä mukaa kun pandemia etenee, tietoa kertyy jatkuvasti lisää. Suomessa tehohoidossa olleista ei voida vetää johtopäätöksiä taudin vakavuudesta työikäisille.

– Kokonaisarviointia on tarkennettu eli mukana on monen ryhmän tietoja. Muiden maiden valitettavan laajoista potilasmateriaaleista on alkanut kertyä tilastollista tietoa ja niitä on hyödynnetty, Kumpulainen sanoo.

THL:n johtavan asiantuntijan Jussi Saneen mukaan THL:n tiedossa ei ole, että koronavirus olisi vakavampi kuin alussa tiedettiin, tai että virus olisi muuttunut matkan varrella vakavammaksi.

– Taudin profiili ei ole merkittävästi muuttunut. Myös riskiryhmä on pääpiirteittäin edelleen sama. Mitä enemmän tartuntoja väestössä todetaan, niin silloin myös hyvin pienet riskit eri ikäryhmissä voivat realisoitua ja jonkin verran vakavia tapauksia voi esiintyä myös työikäisillä ja nuorilla, Sane sanoo.

Yksi esimerkki tästä on Ranskassa menehtynyt 16-vuotias tyttö. Näin käy Saneen mukaan myös muun muassa influenssan suhteen vuosittain eli kun tautia on paljon, myös riskiryhmien ulkopuolisia sairastuu vakavasti.

– Tautiin kuolevat ovat edelleen valtaosin iäkkäitä ja perussairaita. Esimerkiksi Saksassa kuolleiden keski-ikä on ollut 83, Norjassa vielä korkeampi, Sane kertoo.

Tehohoidon kapasiteetti joutuu lujille

Hallitus on välttämättömyyden punninnassaan arvioinut myös tehohoidon kapasiteetin riittävyyttä sekä Uudellamaalla että sen ulkopuolella.

– Erityisesti maakuntien kantokyky tehohoidon osalta on kaikissa olosuhteissa varmistettava, ministeri Kiuru sanoi keskiviikkona.

Muistiossa todetaan, että koronaviruksen aiheuttaman sairauden hoidossa kyse on usein raskaasta tehohoitojaksosta, joka on keskimääräistä pidempi. Realistinen arvio hoitojaksosta on kahdesta kolmeen viikkoa.

STM:n Tuija Kumpulaisen mukaan tehohoidon keston ja vakavuuden arvioinnissa on tukeuduttu kansainvälisiin tietoihin, joita koronasta on pystytty käyttämään.

– Jos otetaan kaikki eri syistä tehohoitoon joutuvat potilaat, niin heillä keskimääräinen hoitoaika on lyhyempi kuin koronapotilailla. Koronapotilaille tuleva vaikea hengitysvajaus voi kestää pitkään ja sen vuoksi teho-osaston kuormitus yhdestä potilaasta on keskimääräistä pidempi, Kumpulainen kertoo.

Kumpulainen painottaa, että vaikka työikäisillä ja nuoremmilla on ennakoitua isompi riski saada keuhkokuume ja joutua tehohoitoon, nuorempien ennuste taudista toipumisessa on parempi kuin ikäihmisillä.

Uudenmaan ulkopuolella väestö on ikääntyneempää eli lähtökohtaisesti kuuluu todennäköisemmin riskiryhmään. Tehohoitoa on käytettävissä vähemmän kuin Uudellamaalla.

Lue myös:

Ylen tiedot: Hallitus joutuu korjaamaan esitystään Uudenmaan eristämisestä – Asetus yritetään saada voimaan vielä tänään

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Uudenmaan eristäminen voi viivästyä, Suomessa yli tuhat varmennettua koronatapausta ja 7 kuollutta

Keskusteluissa pääkaupunkiseudun eristäminen muusta Uudestamaasta koronan takia – Kynnys liikkumisen rajoituksiin valmiuslailla on korkea

Kenkätehtailija Pertti Palmroth on kuollut. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat. Lehden mukaan Pertti Palmroth kuoli sunnuntaina 29. maaliskuuta kotonaan kello 11.45. Hän oli kuollessaan 88-vuotias.

Pertti Palmrothin leski Hannele Palmroth kertoo, että hän nukkui rauhallisesti pois.

Pertti Palmroth tunnetaan erityisesti korkealaatuisten naistenkenkien ja -saappaiden suunnittelijana.

– Hän oli väsynyt. Muutama viikko sitten hän oli sairaalassa keuhkokuumeen vuoksi, mutta hän parani siitä, Hannele Palmroth kertoi Ilta-Sanomille.

Hannele Palmroth painotti, ettei hänen miehensä kuollut koronavirukseen.

Hannele Palmroth ehti olla aviossa miehensä kanssa 32 vuotta.

Nykyisten Hollannin ja Belgian rajalla 66,8–66,7 miljoonaa vuotta sitten henkensä heittänyt otus oli ollut vaatimaton asukas suurten liskojen maailmassa. Nyt sen pienet kivettyneet luut ovat osoittautuneet todella tärkeäksi todisteeksi nykylintujen varhaisimmista ajoista maapallolla.

Kansainvälinen tutkijaryhmä on antanut löydölleen lempinimen "ihmekana". Tieteellinen nimi Asteriornis maastrichtensis viittaa löytöpaikkaan ja kreikkalaisen mytologian Asteriaan, tähdenlentojen jumalattareen.

Tutkijat päätyivät tekemään linnusta hänen kaimansa, koska ihmekanan ajasta ei ollut kauan suureen leimahdukseen, Maahan iskeytyneeseen jättiläisasteroidiin, joka lopetti dinosaurusten valtakauden.

Nimeä perustelee sekin, että Asteria muutti itsensä hädän hetkellä viiriäiseksi päästäkseen pakoon. Nykylinnuista varhaisimmat kuuluivat siihen eläinlajien vähemmistöön, joka jäi jatkamaan sukua asteroidituhon jälkeen.

Liitukauden lopulta on totuttu kuulemaan muhkeista dinosauruslöydöistä. Kalkkikivikaivoksen kivenkappaleesta törröttäneet ohuet koipiluut olivat perin mitättömän näköiset verrattuina T. rexin tai muiden sen ajan jättiläisten fossiileihin.

Harrastelijan 20 vuotta sitten tekemä löytö kiinnitti kuitenkin paleontologien huomion, koska liitukauden lintufossiileja on löydetty hyvin vähän. Kiinnostusta lisäsi se, että modernit tekniikat antavat nyt uudenlaisia tutkimusmahdollisuuksia.

Belgialaisen kaivoksen kivenmurikasta paljastui korkearesoluutioisessa röntgenkerroskuvauksessa lisää luita, tärkeimpänä lähes täydellinen kallo. Sitä vanhempaa nykylinnun kalloa ei ole löytynyt.

Aiempi ennätys kuului Etelämantereen Vegansaarelta löydetylle Vegavis iaaille. Sen fossiililla ikää on 200 000–300 000 vuotta vähemmän kuin ihmekanalla.

Muutaman vuoden takaisen yhdysvaltalaistutkimuksen löytö vegavisin kurkusta osoitti, että linnuille oli kehittynyt taito, joka parhaillaan ilahduttaa kevätluonnossa: ne osasivat laulaa.

Ihmekanan kallo oli iästään huolimatta helppo tunnistaa nykyisten lintujemme esivanhemman pääksi. Todisteena oli muun muassa hampaiden puuttuminen.

– Se on yksi kaikkien aikojen parhaiten säilyneitä linnun kallon fossiileja mistä päin tahansa. Meidän piti melkein nipistää itseämme, kun näimme sen ja tajusimme, miten tärkeästä vaiheesta maapallon historiaa se on, kertoo tutkimuksen johtaja, paleontologi Daniel Field brittiläisestä Cambridgen yliopistosta.

Kallossa on paljon nykyisten kana- ja sorsalintujen piirteitä. Nature-lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa arvellaankin, että ihmekana oli maa- ja vesilintujen likipitäen viimeinen yhteinen esivanhempi.

Ihmekana eli vajaat miljoona vuotta ennen kuin asteroidi teki selvää isoista dinosauruksista. Kaikkiaan katosi kolme neljäsosaa maapallon eläimistä ja kasveista. Tutkijaryhmä uskoo löytönsä auttavan selvittämään, miksi joukkosukupuutto ei pyyhkäissyt maapallolta myös lintuja.

Maailmassa on nykyisin runsaat kymmenentuhatta lintulajia. Niiden yhteisistä juurista tiedetään oikeastaan vain, että ensimmäiset esivanhemmat kehittyivät dinosaurusten valtakauden lopulla. Arviot ovat vaihdelleet 70 miljoonasta 110 miljoonaan vuoteen.

Linnun piirteitä dinosauruksille oli alkanut ilmestyä noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Archaeopteryxeilla, joista tunnetaan kaksi lajia, lintumainen höyhenpuku oli kuitenkin vasta tekeillä ja lentotaito oraalla.

Kaiken kaikkiaan niillä oli enemmän yhteistä pienten dinosaurusten kuin nykylintujen kanssa, eivät vähiten leukaluut terävine hampaineen.

Archaeopteryx-löydöt tehtiin jo 1860-luvulla. Kesti yli 150 vuotta, ennen kuin niille saatiin aikalaisseuraa. Saksalaisen Ludwig-Maximilians-yliopiston viimevuotisessa tutkimuksessa esitellyn Alcmonavis poeschlin lentotaito oli ilmeisesti parempi ja koko vähän suurempi kuin korpin kokoisilla archaeopteryxeilla.

Siinä missä archaeopteryx ja alcmonavis olivat vasta esilintuja, asteriornis ja vegavis olivat jo sitä nykylintujen suurta porukkaa, josta osa puuhaa parhaillaan Suomessakin uutta pesimäkautta.

Aika-arvioissa ensimmäisten nykylintujen ilmaantumisesta on suuria eroja, koska asteroidia edeltäneeltä ajalta on erittäin vähän fossiileja. Linnunluut eivät ole omiaan kivettymään ja kestämään vuosimiljoonia.

– Tämän fossiilin perusteella tiedämme, että ainakin osa silloisista linnuista oli melko pieniä ja ne elivät maassa lähellä merenrantaa, sanoo Field.

Ihmekana oli noin lokin kokoinen ja neljänsadan gramman painoinen. Jalkaluista säilyneet kappaleet osoittavat sen olleen pitkäkoipinen.

Sellainen ruumiinrakenne sopi hyvin trooppiselle rannalle, jota osa nykyisestä Belgiasta siihen aikaan oli. Fossiili löytyi muinaisen meren sedimenteistä.

Mikä ihmekanassa sitten oli sellaista, joka suojeli sitä asteroidin tuhoamassa maailmassa? Erityinen höyhenpuku, arvelevat tutkijat.

Muiksi eduiksi rajusti muuttuneissa olosuhteissa Field luettelee pienen koon, pesimisen muualla kuin puussa sekä ruokavalion, johon ihmekanan uskotaan kelpuuttaneen melkein mitä vain.

Field on aiemmassakin tutkimuksessaan tullut siihen tulokseen, että nimenomaan pienet ja maassa pesivät linnut selvisivät lajien joukkosukupuutosta.

Asteriornis-fossiili kuitenkin avaa uuden näkökulman siihen, missä sijaitsi ensimmäisten nykylintujen synnyinkoti. Sen on aiemmin oletettu olleen eteläisellä pallonpuoliskolla. Ihmekanan varhainen ikä vie nyt ajatuksia Euroopan suuntaan.

Lue myös:

Luultuakin hurjempaa: Dinosaurusten kohtaloksi koitunut asteroidi nostatti puolentoista kilometrin korkuisen tsunamin

Portugali on päättänyt hyväksyä kaikki nyt käsittelyssä olevat siirtolaisten oleskelulupa-anomukset. Luvat myönnetään kesäkuun loppuun saakka, kertoo esimerkiksi Barcelonassa ilmestyvä La Vanguardia -lehti.

Tällä keinolla siirtolaiset pääsevät Portugalin terveydenhuollon ja sosiaaliturvan piiriin. Näin vähennetään riskiä, että koronavirus leviäisi heidän kauttaan. Yhteiskunnan turvaverkkojen ja terveydenhoitopalvelujen ulkopuolella olevat paperittomat siirtolaiset voivat olla suuri riskitekijä taudin leviämisessä.

Sisäministeri Eduardo Cabritan mukaan on tärkeää, että kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien, kuten tässä tapauksessa siirtolaisten, edut turvataan.

– Solidaarinen yhteiskunta varmistaa kriisiaikana, että maahanmuuttajat pääsevät sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin, Cabrita totesi.

Hyväksymällä kaikki hakemukset Portugali myös purkaa hallinnollista ongelmaansa. Maassa alkoi 18. maaliskuuta poikkeustila, jonka seurauksena suuri osa hallinnon toiminnoista keskeytettiin. Tästä syystä oleskeluluvan hakijoiden on ollut hyvin vaikea saada asiaansa käsiteltyä, kertoo espanjalainen El Pais -lehti.

Portugalissa on havaittu lähes 6 000 koronatartuntaa. Tähän mennessä 119 ihmistä on kuollut tautiin.

Korjaus 29.3. klo 19.42: La Vanguardia on Barcelonassa ilmestyvä lehti, ei Portugalissa.

Metsähallitus on sulkenut ylläpitämiään luontokeskuksia ja esimerkiksi varaus- sekä vuokratupia koronaviruksen takia.

Suomalaiset ovat lähteneet viime aikoina ulkoilemaan suosittuihin luontokohteisiin niin, että niitä jouduttiin sulkemaan koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi.

Ympäristöministeriö ja Metsähallitus muistuttavat, että vilkkaita retkikohteita sekä ruuhkaisia taukopaikkoja tulee välttää, eikä kauas pidä lähteä retkeilemään. Lisäksi esimerkiksi pohjalaismaakunnissa on laajoilla alueilla voimassa ruohikkopalovaroitus.

Suljettu on retkeilijöiden päivätupia, taukokotia, lintutorneja ja päiväkäytössä ruuhkautuneita autiotupia.

• Maastopalojen vaara on nyt suuri – kulottaminen ei onnistu, nuotiot pitää jättää sytyttämättä

Mukana pohjalaiskohteita

Metsähallituksen Luontopalveluiden sulkemien kohteiden joukossa on muun muassa Särkisen autiotupa Levanevan luonnonsuojelualueella Jurvassa. Ensi viikolla suljettavia kohteita ovat Kärkikeitaan päivätupa ja Lauhanvuoren näkötorni Lauhanvuoren kansallispuistossa ja Arpaisen autiotupa Arpaisten vaellusreitillä Soinin ja Ähtärin välillä.

Lisäksi suljettujen kohteiden joukossa ovat Vargisin autiotupa sekä Västerön vaellusreitin varrella olevat päivätuvat Merenkurkussa.

Lista suljetuista kohteista on luettavissa täällä.

Katso lisää koronauutisia Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta.

Venäjäläinen öljy-yhtiö Rosneft on myynyt kaikki omistuksensa ja lopettanut toimintansa Venezuelassa. Päätös on todennäköisesti seurausta Yhdysvaltain koventuvalle linjalle Venezuelan johtoa vastaan.

Rosneft on myynyt toimintonsa yhtiölle, jonka Venäjän hallitus omistaa 100-prosenttisesti. Julkisuuteen ei ole kerrottu, mistä yhtiöstä on kysymys.

Rosneft on tytäryhtiöidensä kautta tehnyt öljykuljetuksia, ja -kauppaa sekä huoltanut öljykenttiä Venezuelassa.

Venäjän valtio omistaa enemmistöosuuden Rosneftista. Brittiläinen BP ja Qatarissa toimiva QH Oil Investments ovat vähemmistöomistajia. Rosneft haluaa välttää vähemmistöomistajien toiminnan häiriintymisen, jos Yhdysvallat laajentaa pakotteitaan.

Myyntipäätös merkitsee, että Yhdysvaltain Venezuelan öljytoimintaan kohdistamat pakotteet osuvat suoraan Venäjän hallitukseen.

Yhdysvallat painostaa voimakkasti Venezuelaa ja sen valtiollista öljy-yhtiötä PDVSA:ta. Pakotteista huolimatta Rosneftin kaksi tytäryhtiötä ovat kuljettaneet tankkereillaan venezuelalaista öljyä ulkomaille. Rosneftin osuus kaikesta Venezuelan öljynviennistä on ollut noin kolmannes.

Rosneftin toiminta loppui hyvin nopealla aikataululla. Yhtiöllä on uutistoimisto Reutersin mukaan ollut kolme tankkilaivaa Venezuelan vesillä jo monta viikkoa valmiina viemään maasta 5,7 miljoonaa barrelia öljyä. Reutersin mukaan ne poistuvat Karibian vesiltä eilen lauantaina.

Rosneftin toimia selittää Yhdysvaltain torstaina julkistama ilmoitus, jonka mukaan se pitää Venezuelaa rikollisuutta suosivana maana ja terroristien turvapaikkana.

Yhdysvallat nostaa syytteen Venezuelan presidenttiä vastaan huumerikoksista – "Maa on muutettu rikollisorganisaatioksi"

Tässä vaiheessa ei ole tiedossa, millä tavalla Rosneftin Venezuelan-toimintojen ostaja aikoo jatkaa öljykuljetuksia. Venäjän hallitus kuitenkin vakuuttaa vahvaa tukeaan Venezuelan hallitukselle ja presidentti Nicolas Madurolle.

Rosneft puolestaan toivoo, että Yhdysvallat poistaa siihen kohdistuvia pakotteita, jotka ovat olleet voimassa vuodesta 2014 lähtien, kun Venäjä valtasi Krimin.

Kun koronasta ja sen elämään tuomista rajoituksista joskus päästään, suomalaiset ryntäävät halaamaan toisiaan. Varsinkin toisistaan erotetut vanhemmat, lapset ja lastenlapset ikävöivät toisiaan ja odottavat lähelle pääsyä.

Halaaminen oli vastauksissa yleisin toive, kun kysyimme, mitä lukijat haluavat korona-esteiden purkautumisen jälkeen ensimmäiseksi tehdä. Vastauksista kuulsi ikävä:

"Menen oman äidin luo, vien kukkia ja halaan."

"Ahmin syliini lapsenlapset ja vähän nuuhkin ja kuulostelen ja sit vaan nautin läheisyydestä."

"Lennän Suomeen halaamaan isää, joka on hoitokodissa."

"Halaan äitiäni, menen vastaan tyttöäni koulusta ja juhlistetaan normiarkea kahvilan kakkupaloilla."

Lähellä olevat asiat tulivat tärkeiksi

Kirjastot ja uimahallit ovat nousseet arvoonsa korona-aikana. Niihin kaivataan jopa enemmän kuin baareihin ja ravintoloihin.

Moni mainitsi lähellä olevat arkiset asiat ja pienet ilot. Pääsee taas tanssimaan, jumppaan, pullakahville ja elokuviin.

"Ryntään viivana uimahalliin. Sitten heti kun pystyy niin tapaamaan vanhempia."

"Mennään Hyvinkään torikahvilaan munkkikahville."

"Menen kauppaan ilman huonoa omaatuntoa!"

"Monenlaista aiotaan näemmä tehdä, mutta monessakin kommentissa mainittiin kirjasto ensisijaisena vierailukohteena. Toivottavasti kirjaston tädit ja sedät lukevat näitä ja huomaavat, kuinka tärkeitä he meille ovat."

Halaan äitiäni, menen vastaan tyttöäni koulusta ja juhlistetaan normiarkea kahvilan kakkupaloilla.

Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta luki vastaajien kommentit. Hänen mukaansa ihmiset haluavat kriisitilanteessa kiinnittää huomionsa tavalliseen, lähellä olevaan asiaan, joka yhtäkkiä on riistetty heiltä pois.

Jallinojan mukaan kirjastot, jumpat ja muut lähipalvelut tuntuvat nyt tärkeiltä, eikä erityisiä huvituksia kaivata niinkään.

– Se ei tarkoita, etteikö turhia huveja haluttaisi, kun kriisi on ohi.

Kirjastot eivät siis ylikuormitu koronan jälkeen, vaikka tästä oli yksi keskustelija jo huolissaan:

"Mitä te kaikki tungette heti kirjastoon. Nyt jo ajatuksesta uupunut kirjastovirkailija."

– Tämä ei ole uusia asia ihmiskunnassa, että yritetään arkista lähellä oleva saada arvoonsa. Kun se otetaan pois sen arvon huomaa, mutta kun se palautetaan, voidaankin taas alkaa haaveilla naamiohuveista.

Lentohäpeä-keskustelu nousee

Ystävien tapaaminen on monien ykkösasia erossa olon jälkeen. Juhliakin on luvassa. Monilla esimerkiksi syntymäpäivän vietto siirtyy koronan jälkeiseen aikaan.

Joidenkin suunnitelmissa on matka. Osa haluaa kuitenkin nyt matkailla kotimaassa.

"Lähden Liverpooliin."

"Lähden Lappiin."

"Oopperaan, konserttiin, kahvilaan, risteilylle, rantalomalle, kaupunkilomalle eli kaikkiin niihin paikkoihin, joihin oli liput ostettu ja peruttu."

Ilmastomuutoksen yhteydessä ihmisiä on aiemminkin herätelty siihen, että lähelläkin on mukavia asioita.

Aiemmin alkanut lentohäpeä-keskustelu saa pontta koronasta. Moni vastaajakin kannustaa kotimaanmatkailuun.

Koronan jälkeisen elämän pohdiskelussa syntyi myös keskustelua siitä, palaako kaikki ennalleen vai muuttaako korona ihmisten käyttäytymistä.

– Toiset arvioivat, että ihmiset palaavat kulutusjuhlaan nopeasti eikä ihminen opi mitään pysyvästi. Ihmiset palaavat elämään täysillä ja haluavat korvata korona-aikana menettämänsä nautinnot, Jallinoja summaa.

Toiset taas uskovat, että ihmiset oppivat elämään viisaammin maapallon kannalta. Lentämistä olisi monien mielestä vähennettävä, koska korona levisi matkustelun takia.

– Osa arvioi, että oivallamme läheisten ihmisten merkityksen ja sen ettei kuluttaminen ole ainoa tie onneen. Tapahtuu henkinen nytkähdys, ja opimme arvostamaan hidasta elämää.

Yksi vastaaja toivoo muutosta vahvasti:

"Tästä on tullut semmoinen pakotettu itsetutkiskelun oppitunti, josta on voinut oppia jotain hyvääkin. Kuolkoon paha virus, mutta jääköön siitä opittu viisaus."

Toivottavasti tämä viime vuosina Suomeen levinnyt, ikävä ja tänne sopimaton halailukulttuuri poistuu koronan myötä!

Vastaajista osa muistutti siitä, että kaikilla ei ole varaa kulutusjuhlaan, koska työttömyys pudottaa tuloja.

Varoiteltiin myös koronan kakkos- ja kolmosaallosta: tämä ei ole kohta ohi, vaan ne jotka rentoutuvat Thaimaassa tämän jälkeen tulevat saamaan opetuksen.

Sopimaton halailu joutaa jäädä pois

On myös niitä, joiden maailmaa korona ei ole mullistanut.

"Jatkan samaan tapaa, pysymällä omissa oloissani edelleen."

"Jatkan polttopuiden pilkkomista."

"Ehkä vihdoin heitän käsidesin roskikseen? Normiarki ilman koronaakin on kotona tai metsässä olemista ja siellä puuhailua, joten hirveästi ei muutosta tule. Mutta mukava ajatella, ettei tarvitse sitten kaupassa käydessä enää väistellä toisia ihmisiä kuin ruttoa."

"Vihdoin on hyväksyttyä olla omissa oloissaan eikä koko ajan menossa ja ihmisten kanssa. Yksinolon arvostus nousee ja tyydymme vähempään."

Pari vastaajaa toivoo, että korona veisi menessään halailut ja poskisuudelmat.

"Toivottavasti tämä viime vuosina Suomeen levinnyt, ikävä ja tänne sopimaton halailukulttuuri poistuu koronan myötä!"

"Suomalainen pitää luonnostaan etäisyyttä ja hyvä niin. Kädestä sanotaan taas päivää, ja se on siinä!"

Lue myös:

Kysyimme käyttäytymistieteilijältä, mitä ihmiset tekevät ensimmäisenä, kun tämä loppuu – rantalomia ostellaan, läheisyyden välttely unohtuu nopeasti

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Synkkä ennuste USA:n koronakuolemista, hallitus valmistelee päätöksiä tulevista viikoista, koulut jatkanevat etäopetusta