Kimolan kanavan tunneli on valmistunut.

Entisen puunuittokanavan seitsemänkymmentä metriä pitkä kalliotunneli on harvinaisuus koko maailman mittakaavassa.

Se rakennettiin aikoinaan kustannussyistä, mutta päätettiin säilyttää paikallisten asukkaiden ja matkailuyrittäjien toiveesta. Tunneli levennettiin ja korotettiin louhimalla veneille sopivaksi.

Veneellä Kouvolasta Keiteleelle

Kimolan kanavaa kunnostetaan parhaillaan veneilyreitiksi.

Kunnostus avaa vesireitin Pyhäjärven ja Päijänteen välille. Se mahdollistaa veneilyn Kouvolasta Pohjois-Savoon Keiteleelle saakka.

Kanava on tarkoitus avata veneilykaudelle 2020.

Kiinan avaruusohjelman miehittämätön Yutu 2 -mönkijä on löytänyt Kuun pinnalta tuntematonta oudon väristä mönjää.

Geelimäiseltä näyttävä mönjä löytyi Kiinan avaruushallinnon mukaan Kuun kääntöpuolella sijaitsevasta kraatterista.

Yutu 2 saapui Kuun pinnalle osana Chang'e 4 -laskeutujaa tammikuussa. Se tutkii Kuun kääntöpuolta, eli sitä puolta Kuusta, joka ei näy maapallolle.

Suomalainen planeettageologi Teemu Öhman Arctic Planetary Science -instituutista uskoo kiinalaisten löytämän aineen olevan lasia.

– Se on joko törmäyslasia, joka on syntynyt asteroidin luomassa kraatterissa kiven sulaessa, tai vulkaanista lasia, joka on syntynyt alueella aiemmin tapahtuneen tuliperäisen toiminnan seurauksena, Öhman uskoo.

Öhmanin mukaan kiinalaisten raportoima outo kiilto viittaa sekin siihen, että aine olisi lasia.

– Kaukaa katsottuna törmäyssyntyinen lasi saattaa näyttää geeliltä, vaikka juoksevasta aineesta tässä tapauksessa ei ole kyse.

Öhman myös muistuttaa, että jo aiemmat kuulennot, kuten Apollo 15 ja Apollo 17, ovat löytäneet Kuun pinnalta värikästä lasia.

Kuun kääntöpuolen koostumus kiinnostaa tutkijoita

Kuun pintaa on tutkittu pitkään. Ensimmäinen miehittämätön luotain, Neuvostoliiton Luna 2, törmäsi Kuun pinnalle vuonna 1959.

Kuu on ainoa maan ulkopuolinen taivaankappale, jonka pinnalla ihminen on kävellyt. Ensimmäistä kertaa tämä tapahtui vuonna 1969 Apollo 11 lennon yhteydessä.

Ihminen ei ole käynyt Kuussa vuoden 1972 jälkeen, mutta Kuuta on tutkittu useiden miehittämättömien alusten avulla.

Ihmiskunnalla on Öhmanin mukaan melko paljon tietoa Kuun pintakoostumuksesta juuri Apollo- ja Luna-lentojen tuomien näytteiden seurauksena.

– Tämä tuore löytö on kuitenkin kiinnostava, sillä Kuun kääntöpuolella ei koskaan aikaisemmin ole käyty ja sieltä ei ole olemassa näytteitä, hän sanoo.

Kuun kääntöpuoli eroaa huomattavasti Kuun maapallolle näkyvästä niin sanotusta lähipuolesta, ja sieltä saatavat näytteet auttavat Öhmanin mukaan ihmiskuntaa ymmärtämään paremmin sen, miten Kuu on syntynyt.

– Kun ymmärrämme sen, miten Kuu on syntynyt, auttaa se meitä ymmärtämään kaikkien maankaltaisten planeettojen syntyä.

Tutkija: "Kuun tutkiminen elää mielenkiintoista vaihetta"

Kiina on Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen ohella ainoa valtio, joka on onnistunut laskeutumaan Kuun pinnalle.

Chang'e 4 on ensimmäinen Kuun etäpuolelle laskeutunut alus.

Kiinan kuuohjelman ensimmäinen lento tapahtui vuonna 2007.

– Kiina haluaa näyttää voimaansa ja osaamistaan länsimaille, mutta samalla he tekevät paljon arvokasta tutkimusta ja kehittävät avaruusteknologiaa, Öhman arvioi.

Hänen mukaansa Yutu 2 -mönkijän spektrometri mittaa Kuun etäpuolen pinta-aineksen koostumusta, kun taas sen maatutka tutkii Kuun kamaran rakennetta.

Kuututkimus elää Öhmanin mukaan mielenkiintoista vaihetta.

Yhdysvallat on kertonut Artemis-ohjelmastaan, jonka tarkoituksena on suorittaa miehitetty lento Kuun eteläjäätikölle.

Intian miehittämätön alus laskeutuu puolestaan lähipäivinä Kuun lähipuolelle.

– Uskon, että lähivuosina joku tulee varmasti laskeutumaan Kuun etelänavan tuntumaan. On äärimmäisen kiinnostavaa saada lisätietoa siitä, miten hyödynnettävässä muodossa alueen vesijää on, Öhman ennustaa.

Jäästä saadaan Öhmanin mukaan sekä vettä että rakettipolttoainetta sen sisältämän vedyn kautta.

Tämä helpottaisi pysyvän aseman rakentamista Kuuhun, Öhman uskoo.

Lue myös:

Kiinan luotain laskeutuu ehkä jo tänään Kuun "pimeälle puolelle"

Kiina vei Kuuhun siemeniä – nyt puuvilla itää Kuun "pimeällä puolella"

Kiina suunnittelee miehitettyä lentoa ja tutkimusasemaa Kuuhun

"Työssäkäyvä mies nosti Kelan tukia 20 000 eurolla, eläkeläinen nosti työttömyyspäivärahoja 32 000 euron edestä" – uutisotsikoihin päätyvät Kelaan kohdistuneista tukien väärinkäytöksistä vain suurimmat tapaukset. Niitä tapahtuu kuitenkin vuosittain yli 2 000 ja määrä on viime vuosina ollut kasvussa.

Perusteetta maksettujen tukien määrä nousee lähes kymmeneen miljoonaan euroon vuodessa, kertoo Kelan hankinta- ja lakiyksikön päällikkö Suvi Onninen. Vuonna 2016 tapauksia tuli Kelan tietoon 1953, seuraavana vuonna 1150 ja viime vuonna jo 2344.

– Määrissä on vuosittain pientä heittoa, mutta tilastossa vuodelta 2017 näkyy toimeentulotuen aiheuttama ruuhka ja töiden priorisointi Kelassa.

Suurimmat huijaukset kymmeniä tuhansia

Perusteetta maksetut tukisummat ovat yleensä muutamia satasia tai joitakin tuhansia euroja. Isoimmat tukihuijaukset nousevat jopa kymmeniin tuhansiin, kertoo Onninen. Näitä tapauksia on vuosittain joitakin kymmeniä.

Kelan tilastojen mukaan oikeudessa käsiteltyjen tukihuijausten summat ovat viime vuosina nekin kasvaneet hieman. Keskimäärin näissä tapauksissa Kelalta on pumpattu noin 20 000 euroa.

– Kun huomioidaan Kelasta maksettavat etuussummat, väärinkäytösten osuus on suhteellisen pieni, muistuttaa Suvi Onninen.

Kela maksoi erilaisia sosiaalietuuksia esimerkiksi vuonna 2018 yli 14,3 miljardia eli 14 300 miljoonaa euroa. Väärinkäytösepäilyjen yhteenlaskettu summa oli samana vuonna runsaat 9,6 miljoonaa euroa eli 0,67 promillea maksetuista tuista.

Tulorekisteri helpottaa seurantaa

Väärinkäytökset paljastuvat Kelalle esimerkiksi viranomaisyhteistyön avulla tai tarkistushakemusten käsittelyn yhteydessä. Kela tekee myös tukivalvontaa eli se vertaa tukien maksutietoja verottajan tietokannoissa oleviin tietoihin. Jonkin verran tapauksia paljastuu myös ilmiantojen perusteella.

Tämän vuoden alusta voimaan tullut tulorekisteri helpottaa väärinkäytösten valvontaa ja tutkintaa, sanoo Suvi Onninen.

– Kelassa pystytään tämän tiedon perusteella tarkistamaan maksussa olevia etuuksia nopeammin ja näin vähentämään syntyviä liikamaksuja. Tulorekisteristä saatavan tiedon vaikutus asiakkaan etuuteen tutkitaan aina tapauskohtaisesti, Onninen sanoo.

Ylivoimainen enemmistö aiheettomasti maksetuista tuista ja väärinkäytöstapauksista liittyy työttömyysetuuksiin. Onnisen mukaan perustoimeentuloturvaan liittyvät väärinkäyttötapaukset ovat kuitenkin jatkuvasti kasvussa.

5.9. klo 10.40 Korjattu tukien kokonaismäärä 14 300 miljoonaan euroon.

Lue myös:

Uusi tulorekisteri kerää miljoonien suomalaisten tietoja yhteen paikkaan – Verottaja rauhoittelee: Tietojen käyttäminen tarkkaan rajattua

Kela maksaa eniten asumistukia maakuntakeskuksiin

LONTOO Britannian pääministeri Boris Johnson kärsi myöhään eilen kolmannen tappionsa kahden päivän sisään, kun hänen esityksensä ennenaikaisiin vaaleihin lähtemisestä tyrmättiin maan parlamentissa.

Oppositio ei osallistunut äänestykseen, mikä sinetöi esityksen kohtalon. Sen läpimenoon olisi tarvittu kahden kolmasosan enemmistö alahuoneen kansanedustajien parissa.

Se, että oppositio ei halua lähteä vaaleihin kun niitä tyrkytetään tarjottimella voi näyttää kummalliselta jopa brexit-Britannian mittakaavassa. Onhan oppositiojohtaja Jeremy Corbyn vaatinut vaaleja kuukausikaupalla.

Oppositio katsoo kuitenkin, että yritys järjestää ennenaikaiset vaalit on ”Troijan hevonen”, jolla Johnson voi viedä britit sopimuksettomaan EU-eroon.

Oppositio voi olla oikeassa.

Laki sopimuksettoman brexitin estämisestä on hyvää vauhtia matkalla kohti voimaan saattamista. Lakiesitys sai parlamentin alahuoneen hyväksynnän eilen.

Mutta jos Johnsonin konservatiivit saisivat mahdollisissa ennenaikaisissa vaaleissa parlamenttiin oman enemmistön, voisi Boris Johnson ensi töikseen kumota lain vaalivoittajan mandaatilla.

Oppositio sanoo, että pääministeriin sanaan ei voi luottaa – ja Boris Johnson on käytöksellään osoittanut, että syytöksessä on perää.

Päätös parlamentin toiminnan jäädyttämisestä viime viikolla oli äärimmäisen poikkeuksellinen ja brittiläisen demokraattisen käytännön vastainen. Pääministerin taholta kiellettiin jyrkästi, että istuntokauden keskeyttämistä suunniteltiin – vain päiviä ennen päätöksen tekemistä.

Oppositiolle sopii ainakin juuri tällä hetkellä paremmin, että pääministeri pysyy virkahuoneessaan, mutta hänen kätensä ovat sidotut. Jos pääministeri joutuu lain pakottamana hakemaan jatkoaikaa Britannian EU-erolle lupaustensa vastaisesti, voi se syödä hänen kannatustaan ja oppositio voisi lähteä vaaleihin turvallisemmin mielin.

Loputtomiin pattitilanne ei voi tietenkään jatkua, ja ennenaikaiset vaalit ovat edessä todennäköisesti piankin.

Tarkkaa päivää on vaikea arvioida.

Britannian brexit-päätöksen jälkeistä politiikkaa on kuvailtu kolmiulotteiseksi shakiksi.

Äärimmäisen monimutkaisessa poliittisessa pelissä on niin monta liikkuvaa osaa, että pelaajat todennäköisesti muuttavat suunnitelmiaan lennosta.

Boris Johnsonin valtaantulon jälkeen arviointia vaikeuttaa vielä se, että osallistujat eivät pelaa sääntöjen mukaan.

Lue myös:

Pääministeri Johnsonille jälleen karvas tappio: Brittiparlamentti torjui esityksen uusista parlamenttivaaleista

Poliisi jatkaa Ylitorniolla tiistai-iltana tapahtuneen juna-ampumisen tutkintaa ja pyytää myös yleisövihjeitä tapahtumasta.

Teknisen tutkinnan edettyä vaikuttaa todennäköiseltä, että Kolarista etelään matkalla ollutta junaa kohti ammuttiin pienihaulisella aseella. Kaksi vaunua sai osumia ja ikkunoita särkyi.

Lapin poliisi on yrittänyt selvittää mahdollista ampumapaikkaa Tornionjoen läheisyydessä Kaulinrannassa Kattilakosken alapuolella. Poliisi pitää mahdollisena, että juna on saanut osumia metsästyksen yhteydessä.

Tapahtumassa on ollut pitkään epäselvää, mihin vaunuihin osumia tuli. Poliisi on torstaina korjannut aiemmin antamiaan tietoja ja vahvistaa nyt alkuperäiset tiedot siitä, että osumia tuli kahteen vaunuun.

Poliisi kertoo tiedotteessaan, että osumajäljet viittaavat 3–5 millimetrin kokoisiin hauleihin. Ampumaetäisyys junasta on ollut noin 30 metriä.

Ikkuna hajosi kahdesta vaunusta

Juna jatkoi tapahtumapaikalta pysähtymättä matkaa normaalisti seuraavalle pysähdysasemalle Ouluun, jossa vaurioita tarkasteltiin tarkemmin. Juna jatkoi sen jälkeen päätepysäkille Helsinkiin.

Etelän suuntaan 80 kilometrin tuntinopeutta matkannutta junaa kohti ammuttiin tiistaina kello 19.25 Ylitorniolla, Kaulinrannassa Kattilakosken alapuolella. Osumia tuli junan matkustajavaunun oikeanpuoleisiin kahteen ikkunaan ja vaunun sivuseinään sekä ravintolavaunun ikkunaan.

Junavaunun kaksi ikkunaa hajosi säröille ja seinään tuli kolme jälkeä rikkoutuneiden ikkunoiden alapuolelle. Ravintolavaunusta hajosi ikkunan yläosassa oleva tuuletusikkuna. Haulit eivät läpäisseet ikkunoita eikä seinää.

Rata kulkee tapahtumapaikalla aivan vesistön vieressä ja välissä on jonkin verran puustoa.

Poliisi pyytää asiasta tietäviä ottamaan yhteyttä numeroon 0295466458 tai sähköpostitse osoitteeseen meri-lappi.tutkinta.lappi@poliisi.fi.

Lue myös:

Poliisi epäilee: Etelään matkalla ollutta junaa kohti ammuttiin aseella Ylitorniolla

IS: Yöjunan ravintolavaunun ikkunat hajosivat kesken matkan Ylitornion kohdalla – matkustajat epäilevät jonkun ampuneen junaa

Parin viikon takainen Taiteiden yö synnytti Riihimäellä kohun, kun graffititaiteilijat maalasivat Hämeenaukiolla seisovan purkutalon ulkoseinät täyteen.

Kokonaisuuteen maalattu kuva itseään päähän ampuvasta Donald Trumpista oli monille liikaa. Muun muassa riihimäkeläinen Jenni Hellman esitti Riihimäen Facebook-ryhmässä huolensa, millaisia ajatuksia teos saattaa aiheuttaa lapsissa.

– Onko Trump ampunut itsensä? Jos ampuu itseään päähän, lentääko korva noin? olivat kysymyksiä, joista Hellman kertoi keskustelleensa 7-vuotiaan lapsensa kanssa.

Kuvasta lähetettiin palautetta myös kaupunginjohtaja Sami Sulkolle ja nuorisopalvelupäällikkö Marko Laitiselle.

Purkurakennuksen graffitikokonaisuutta kuratoinut Riihimäen kaupungin nuoriso-ohjaaja Pete "Hende" Nieminen kertoo, että katsoi lopulta paremmaksi irrottaa teoksen graffitikokonaisuudesta.

"Herättää keskustelua sananvapaudesta"

Teos on nyt siirretty dokumentoitavaksi Vantaan taidemuseo Artsiin. Dokumentointi koskee varsinaista teosta, mutta myös sen ympärille syntynyttä keskustelua taiteen kantaaottavuudesta, sensuurista ja taiteilijan vapaudesta.

Taidemuseon yleisötyön amanuenssin Eeva Hytösen mukaan on mielenkiintoista, kun yksi osa suuremmasta teoskokonaisuudesta herättää näin paljon kiinnostusta.

– Kyllä se herättää keskustelua sananvapaudesta ja taiteilijan vapaudesta ilmaista itseään. Toisaalta tässä tapauksessa graffiti palaa juurilleen poliittisena kannanottovälineenä.

Hytönen arvelee, että tapaus tulee jatkossa lisäämään keskustelua siitä, mitä taiteen keinoin saa sanoa ja mitä ei.

Graffitikokonaisuudesta irroitettua teosta ei olla liittämässä Vantaan taidemuseo Artsin kokoelmiin.

"Mitä rumemmassa maailmassa elämme, sitä silotellumpaa kuvaa siitä halutaan tehdä"

Nuoriso-ohjaaja Pete Nieminen kertoo myöntäneensä luvan teokselle, sillä se maalattiin syrjäiseen kohtaan rakennuksessa. Toisaalta taiteilijan vapautta ei haluttu sensuroida. Taiteilija kertoi haluavansa ottaa kantaa Trumpin harjoittamaan ulkomaalaisvastaiseen politiikkaan ja Yhdysvaltojen löyhiin aselakeihin.

– Kantaaottavuus on yksi graffitin ja katutaiteen keskeisiä periaatteita. Ja onhan taiteessa, esimerkiksi musiikissa, otettu kantaa kautta historian.

Myös Riihimäellä spraymaaleja ja taidetarvikkeita myyvä Tomi Hänninen hämmästelee, kuinka Trump-graffiti aiheutti niin ison kohun. Lisäksi hän pitää huolestuttavana, mikäli maalauksia joudutaan sensuroimaan.

– Graffitaide on kuitenkin alunperin suora ja sensuroimaton viestintäkanava niille, joiden ääni ei muuten pääse kuuluviin. Tuntuu siltä, että mitä rumemmassa maailmassa elämme, sitä silotellumpaa kuvaa siitä halutaan tehdä.

Lisäksi Hänninen on harmissaan siitä, että Trump-graffitista syntynyt kohu söi huomiota muilta teoksilta.

– Love-teos on selkeästi kaupunkilaisten suosikki. Voisimme keskittyä myös teoksiin, joiden tekeminen vei valtaosan ajasta.

Riihimäellä elävöiteitettiin bussipysäkkejä katutaiteella

Graffitien maalaaminen kiinnostaa Riihimäellä sekä Niemisen että Hännisen mukaan suuresti. Luvalliset graffitiseinät ovat saaneet kiitosta kaupunkilaisilta.

– Kyllä monesti tullaan maalatessa hämmästelemään, että miksi harmaa seinä tai maisemaa rumentava bussikatos maalataan vasta nyt.

Luvalliset graffitiseinät ilmestyivät Riihimäen kaupungin katukuvaan jo 10 vuotta sitten. Tuolloin nuorisokeskus Monarille avattiin maalausseinä. Riihimäen jälkimainingeissa seiniä perustettiin myös muun muassa Hyvinkäälle, Järvenpäähän, Keravalle ja Espooseen.

Niemisen mukaan luvalliset seinät voivat jopa vähentää luvattomien graffitien määrää.

– Sellaistakin olen kuullut, että luvallisiin maalauksiin panostetaan enemmän ja niiden tekeminen vie aikaa. Ei siinä jaksa enää lähteä luvattomasti maalailemaan.

Esimerkiksi Kouvolassa luvattomat maalaukset ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Kouvolassa ratkaisuksi on niin ikään tarjottu luvallista graffitiseinää. Keväällä 2019 myös Tampereen katukuvaa elävöitettiin katutaiteella.

Riihimäen nuorisotoimi järjesti kevään ja kesän 2019 aikana työpajoja, joissa yhdeksälle kaupungin bussipysäkille sai maalata luvallisesti.

– Työpajoissa käytiin aluksi läpi graffitien historiaa. Tämän jälkeen lähdettiin maalaamaan. Työpajoissa korostimme sitä, että maalauksia tulisi tehdä vain luvallisille paikoille, kertoo Nieminen.

Kolme nuorta miestä on kuollut rajussa henkilöauton ulosajossa Raumalla. Turma tapahtui Kodisjoentiellä Rauman eteläosassa keskiviikkona yöllä noin kello 23.25.

Poliisin mukaan poliisipartio oli paikalla noin kuuden minuutin kuluttua hälytyksestä. Onnettomuusauto oli jo täyden palamisen vaiheessa eikä auton lähelle pystynyt menemään kuumuuden ja liekkien vuoksi.

Paikalla oli sivullisia henkilöitä, joista yksi oli yrittänyt pelastaa autoon jääneitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Itse ulosajolle ei löytynyt onnettomuuspaikalta silminnäkijöitä.

Autossa oli poliisin mukaan kolme nuorta raumalaista miestä, jotka menehtyivät tapahtumapaikalla.

Poliisi: Auto ajoi ylinopeutta

Onnettomuuspaikka on nelisen kilometriä Kodisjoelta Rauman suuntaan. Poliisin mukaan ylinopeutta ajanut henkilöauto suistui ojaan ja syttyi palamaan.

Auto oli ajanut Kodisjoentietä Rauman suunnasta ja suistunut luisuun suoran tieosuuden jälkeen oikealle kaartuvassa mutkassa.

Auto oli luisunut piennarta pitkin pientareen reunalle, jossa se oli törmännyt betoniseen ojarumpuun ja puihin. Auton syttymissyy ei ole vielä poliisin tiedossa.

Kaikki autossa olleet olivat täysi-ikäisiä nuoria miehiä. Uhrien omaiset on tavoitettu ja heille on tarjottu kriisiapua. Poliisin käsityksen mukaan uhrit olivat keskenään tuttuja toisilleen.

Poliisilla on käsitys ajoneuvon kuljettajasta ja tapausta tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuolemantuottamuksina.

Lisäksi poliisi suorittaa kaikkien uhrien osalta kuolemansyyntutkinnan.

Rauman Pyhän Ristin kirkossa järjestetään uhrien muistoksi suruhartaus tänään kello 18. Kirkossa on paikalla pappeja, diakoniatyöntekijöitä ja nuorisotyöntekijöitä keskustelua varten hartauden jälkeen.

Nuorempi rajavartija Jutta Heikkala on palvellut Lappeenrannan Nuijamaan rajanylityspaikalla kesäkuusta lähtien. Hän on yksi sadasta uudesta rajavartijasta, jotka ovat tulleet töihin Kaakkois-Suomen rajavartiostoon vain vajaan vuoden sisällä. Itärajalle Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Lappiin on tullut vielä noin 40 uutta rajavartijaa.

Heikkalaa uuden uran alku on tyydyttänyt.

– Minulla ei ollut kovin paljon tietoa tästä alasta, mutta olen kyllä tykännyt tosi paljon. Tässä on lyhyt koulutus ja varma työpaikka, Heikkala sanoo.

Ensi joulukuussa kaakkoisrajalle saadaan vielä noin 50 uutta rajavartijaa lisää.

– Selvästi olemme tulleet tarpeeseen. Meidät on otettu hyvin vastaan, Jutta Heikkala sanoo.

Näin asia onkin. Itärajan vilkkaimmilla rajanylityspaikoilla kaakossa on kärsitty henkilöstövajeesta, joka on hidastanut rajaliikennettä. Uusien rajavartijoiden avulla tähän asiaan on saatu korjausta. Rajaliikenteen sujuvoittamiseksi kaikki uudet rajavartijat on keskitetty juuri rajanylityspaikoille.

– Voimme pitää enemmän tarkastuspisteitä auki kuin ennen, vanhempi rajavartija Tuomo Muhonen kertoo.

Nuijamaan rajanylityspaikalle on tullut 22 uutta rajavartijaa ja ensi joulukuussa odotetaan vielä vajaa 20 lisää.

– Nyt näyttäisi siltä, että työntekijöitä alkaa olla riittävästi. Tuomo Muhonen sanoo..

Lisää rajavartijoita tarvitaan, koska liikenne itärajalla on ollut kasvussa. Lähituleivaisuudessa liikennettä saattaa tulla vielä lisää, koska Venäjä on ilmoittanut ilmaisesta sähköisestä viisumista Pietariin ja Leningradin alueelle matkustaville Euroopan unionin kansalaisille.

Pakolaiskriisi toi lisää rahaa

Vuosien 2014–2015 pakolaiskriisi herätti Suomessa huolta rajojen vartioinnista. Valtion rahanyörit rajavartiolaitokselle heltyivät erityisesti sen jälkeen, kun Venäjä alkoi päästää kolmansien maiden turvapaikanhakijoita itärajalle. Aikaisemmin Venäjä oli karsinut ilman Schengen-alueen viisumia liikkuvat ulkomaalaiset jo omalla alueellaan.

Valtion myöntämillä lisärahoilla Immolan raja- ja merivartijakoulussa on koulutettu kolmella laajennetulla kurssilla 350 uutta rajavartijaa. Ensimmäinen kurssi valmistui viime vuoden lopulla ja toinen tämän vuoden kesäkuussa. Viimeinen kurssi valmistuu ensi joulukuussa.

Rajaliikenne sujuvoituu

Kaakkoisrajalla rajavartijoiden määrä lisääntyy vuoden loppuun mennessä noin 15 prosenttia viime vuoden kesäkuuhun verrattuna.

Rajavartioston mukaan henkilöstön lisäyksellä on ollut selvä vaikutus rajanylityspaikoilla.

– Nyt ollaan hyvässä tilanteessa. Mitä enemmän meillä on rajavartijoita, sitä enemmän tarkastuspisteitä pystymme pitämään auki rajalla. Se taas merkitsee matkustajille sujuvampia rajanylityksiä, Kaakkois-Suomen rajavartioston henkilöstöpäällikkö Esa Veikkanen vakuuttaa.

Henkilöstövaje uhkaa palata

Rajavartijoiden koulutukseen myönnetty rahoitus on kuitenkin kertaluonteista. Ensi vuonna palataan jälleen niukkuuden aikaan.

– Ensi vuonna koulusta saadaan kaakon rajalle vain kaksi rajavartijaa. Samalla väkeä poistuu riveistä noin kolmenkymmenen henkilön vuositahtia, Kaakkois-Suomen rajavartioston henkilöstöpäällikkö Esa Veikkanen sanoo.

Henkilöstöä siirtyy kaakkoisrajalta eläkkeelle, jotkut toisiin töihin rajavartiolaitoksen sisällä ja osa vaihtaa työpaikkaa. Henkilöstövaje rajalle uhkaakin palata jo lähivuosina.

– Tänä vuonna tullut henkilöstölisäys kuluu käytännössä pois kolmen vuoden sisällä, jos rajavartijoiden koulutusta ei lisätä, henkilöstöpäällikkö Esa Veikkanen sanoo.

Tämä johtuu siitä, että uusia rajavartijoita rajalle ei käytännössä saada mistään muualta kuin Immolan raja-. ja merivartijakoulusta.

Kesäkuisena varhaisaamuna valokuvaaja Arja Vesterholm lähti tuttuun tapaansa kuvaamaan suloista kettupesuetta. Hän oli löytänyt kesälomallaan ketunpesän Lappeenrannan keskustan tuntumasta.

Vesterholm odotti kettuemon saapumista pesälle pari tuntia, kuten odottivat myös ketunpoikaset.

– Ajattelin jo poistua paikalta, koska ihmettelin, miksi emo ei ollut saapunutkaan tuomaan ruokaa poikasilleen, Vesterholm kuvailee.

Nainen oli käynyt kuvaamassa pesuetta useaan otteseen. Nyt hän päätti mennä vielä lähemmäs pesää. Kauempana näkyi jotain oranssiin vivahtavaa. Siinä makasi kettuemo kuolleena. Ketunpoikaset olivat odottaneet emoaan turhaan.

– Kyllä se oli erittäin järkyttävää, kuvailee Vesterholm kuolleen ketun löytymistä.

Kuollut kettu tunnistettiin pesueen emoksi vertailemalla kettua aiemmin otettuihin kuviin. Lisäksi myös nisistä oli imetty vastikään, joka kieli siitä, että kyseessä oli emokettu. Kettuemolla oli kaikkiaan viisi poikasta.

Kuolinsyy: Ampuminen

Kuolinpaikalle tuli myös eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen. Hän kuljetti ketun pois.

Kuollut kettu lähetettiin Ouluun Ruokavirastoon tutkittavaksi, jotta kuolinsyy saataisiin selville. Ruokaviraston tutkimuksissa kuolinsyyksi paljastui ampuminen.

– Lavan kohdalla oli reikä. Kyllähän se huomattiin heti, mutta ei siitä voitu kertoa ennen kuin varmaa tietoa olisi, kertoo paikallinen eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitosta.

Ruokaviraston tutkimuksissa selvitettiin, onko kuollut kettu pesueen emo. Se varmistui, kun kohdusta löytyi viisi istukan arpea.

Kaksi poikastakin kuolivat

– Emon lisäksi kaksi poikasta löytyi samana aamuna kuolleena, kertoo Mirkka Nousiainen.

Kuolleita ketun poikasia ei lähetetty Ruokavirastoon tutkittavaksi, koska niiden raadot löytyivät vasta myöhemmin tien vierestä vierekkäin makaamasta.

– Sekin oli jotenkin outoa, ihmettelee Nousiainen.

Valokuvaaja Arja Vesterholm on järkyttynyt kuullessaan kuolinsyyn olleen ampuminen.

– Tietysti tieto siitä, että emo oli tapettu jonkin julman ihmisen toimesta, aiheuttaa suurta surua. Elättelin vielä viimeiseen asti toivetta jostakin sairaskohtauksesta tai vastaavasta, kertoo Vesterholm.

Orvot poikaset otettiin huostaan ja vapautetaan nyt luontoon

Kolme ketunpoikasta jäi eloon. Pari päivää poikasia tukiruokittiin, jonka jälkeen ne päädyttiin lähettämään hoitoon pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin.

– Ne ovat kasvaneet siellä isoiksi. Nyt ne pelkäävät ihmistä ja osaavat saalistaa, kertoo eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen.

Nousiainen kertoo, että poikasten pitäisi palata kotikonnuille Lappeenrantaan lähiaikoina, mahdollisesti ensi viikolla. Laki velvoittaa palauttamaan poikaset saman kunnan alueelle, josta ne on löydetty.

Miten jo poikasena ihmisiin tottuneet ketut opetetaan karttamaan ihmistä vai tuleeko poikasista citykettuja?

– Ketunpoikaset ovat asuneet kesäkuun lopulta metsässä. Niiden ainoat kontaktit ihmisiin ovat olleet päivittäiset hoitotoimenpiteet, ruokinta ja siivous. Ihminen ei ole enää kuulunut sen elinympäristöön. Tästä syystä ne ovat alkaneet karttamaan meitä, kertoo Nousiainen.

Asiasta poliisitutkinta

Monta kertaa pesuetta katsomassa käynyt Pekka Mikkola kertoo, että ammuttu emo oli hyväkuntoinen kettu.

– Oli hyvässä karvassa, eikä ollut mikään kapinen kettu, kuvailee lappeenrantalainen Mikkola.

Mikkolan mielestä ketunpesä oli väärässä paikassa. Keskustan lähellä, asutuksen keskellä ketut tottuvat liiaksi ihmisiin ja kesyyntyvät. Kahvipöytäkeskusteluissa taajama-alueella tapahtunutta ampumistapausta on ihmetelty.

– Ei siinä kyllä mitään järkeä ole, vaikka ketun pesä väärässä paikassa olikin. Joku tolkku pitäisi olla. Tuttujen kesken veikkailtu keskenkasvuisten hommiksi, tuskin oikeasti aikuinen ihminen moista tekisi, Mikkola tuumaa.

Eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiaisella ei ole minkäänlaista tietoa, kuka olisi voinut ketun ampua.

– Tuntuu, että joku sairas ihminen on teon taustalla. Ei tavallinen metsästäjä tällaista tekisi, sanoo Nousiainen.

Nousiainen aikoo tehdä asiasta tutkintapyynnön poliisille.

Asiasta kertoi ensin Etelä-Saimaa.

Kangasalan seurakunta on joutunut maksupetoksen kohteeksi. Seurakuntaa on huijattu elokuussa.

Kangasalan seurakunta julkaisi tiedotteen torstaina. Petoksen vuoksi seurakunta on kärsinyt huomattavaa taloudellista vahinkoa. Tapauksesta on tehty rikosilmoitus.

– Seurakuntaan kohdistunut petos on ollut ammattimainen ja esimerkiksi suomen kieleltään moitteeton. Seurakunta pitää tärkeänä, että yleinen tietoisuus maksupetoksista nousee riittävän korkealle tasolle, jotta vastaisuudessa niihin osataan varautua ja tunnistamalla ehkäistä vahinkojen syntyminen, seurakunta kertoo tiedotteessa.

Maksupetos on seurakunnan mukaan niin sanottu pomohuijaus. Pomohuijauksissa rikollinen tekeytyy yleensä esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajaksi ja pyytää alaistaan sähköpostissa maksamaan tekaistun laskun huijareiden tilille.

Petos on tullut seurakunnalle ilmi tilintarkastajan koulutuksen yhteydessä. Tapahtumasta on seurakunnassa tehty sisäinen selvitys.

– Tilintarkastajan johdolla on tutkittu sisäisen valvonnan ja sisäisen ohjeistuksen riittävyyttä sekä maksuprosesseja, jotta vastaava huijaus ei toistu. Tämän johdosta joitakin maksuliikenteen käytäntöjä on muutettu, seurakunta kertoo.

Asiasta kertoi ensin Kangasalan Sanomat.

Seurakunnan vs. talousjohtaja Henri Lehtola sanoo, että asiaa ei voi kommentoida enempää.

Tampereella on herätty loppukesästä uuteen ongelmaan, joka on tuttu ennestään esimerkiksi Helsingille ja Turulle.

Valkoposkihanhet viihtyvät Tampereella vähän liiankin hyvin.

Tämä selvisi, kun kaupunkiin on valmistunut suuri nurmikenttä Näsijärven rannalle Santalahteen. Nurmikentästä on tarkoitus tehdä kaupunkilaisten yhteinen olohuone.

Nyt valkoposkihanhet ovat huomanneet, että se on hyvä paikka niidenkin laiduntaa.

Tampereen kaupunginpuutarhuri Timo Koski sanoo, että asukkaat ovat valittaneet linnuista.

– Valkoposkihanhet ovat ottaneet kentän käyttöön. Tämä on meille ihan uusi asia.

"Ulostemäärä ei ole mukavaa"

Tamperelaisilla ei ole hanhia vastaan muuta kuin se, että ne syövät ja ulostavat jatkuvasti.

Helsingissä ja Turussa tämä on vanha ongelma. Hanhet likaavat ja syövät nurmikkoa.

– Itse linnut eivät haittaa, mutta ulostemäärä ei ole mukavaa muille puistonkäyttäjille, Koski sanoo.

Suojeltu valkoposkihanhi

Tampere aikoo kysyä neuvoa muilta kaupungeilta, miten ne ovat reagoineet ongelmaan.

Helsingin kaupunki suunnitteli keväällä hätistelevänsä hanhia koirien avulla pois nurmialueilta. Tähän tarvitaan lupa ELY-keskukselta.

Valkoposkihanhia on pääkaupunkiseudulla vajaat viisi tuhatta.

Valkoposkihanhet ovat suojeltuja, eikä niitä saa häiritä. Tämä tekee häätämisestä vaikeaa.

Santalahdesta Tampereella on tulossa koko kansan tapahtuma- ja harrastuspaikka. Hanhet karttavat tavallisesti, jos puistossa on muita käyttäjiä.

Tähän oljenkorteen Tampereen kaupunki aikoo tarttua. Alue halutaan kovaan käyttöön.

– Toivotaan, että kenttä otetaan nopeasti käyttöön moneen eri vuorokauden aikaan. Se on varmaan ainoa keino, miten tätä pystytään hienovaraisesti hoitamaan ja torjumaan, Koski sanoo.

Hehtaarien alueet nurmea

Valkoposki- ja kanadanhanhi pitävät avoimista paikoista. Santalahdessa on kymmenen hehtaarin alue, jossa on kaupunginpuutarhurin mukaan 6–7 hehtaaria nurmea.

Hanhille se on täydellinen paikka, kun lähellä on vielä Näsijärvi.

– Jos lintuperspektiivistä katsoo, tämä taitaa olla golf-kentän lisäksi Tampereen laajin nurmialue. Onhan tässä mahtava ympäristö hanhillekin, Koski sanoo.

Yksi vaihtoehto on houkuttaa hanhet pois Santalahdesta maisemapelloille tai kehittää tekniikkaa kerätä ulosteet pois.

Herättää suuria tunteita

PIrkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin sanoo, että valkoposkihanhi on lintu, joka herättää suuria tunteita.

Kanadanhanhesta se eroaa niin, että valkoinen kuvio linnun päässä on erilainen. Valkoposkihanhen poski on kauttaaltaan vaalea, kanadanhanhella on vaalea raita poskessa.

Valkeaposkihanhi on suojeltu. Se on alkanut Helinin mukaan yleistyä Pirkanmaalla vasta viime vuosina.

Pirkanmaalla on arviolta 10–15 pesivää valkoposkihanhiparia.

Kanadanhanhia on Pirkanmaalla arviolta 100–150 paria.

Lue lisää:

Helsingin kaupunki aloittaa taistelun valkoposkihanhia vastaan – Koirat ajamaan hanhia ja niityt pitkiksi

Hunt, metsakoer, mustsuu, vanahull. Virossa sudella on jopa viisisataa erilaista nimitystä. Sitä pidetään maassa villin ja koskemattoman luonnon symbolina. Vuonna 2018 susi valittiin Viron kansalliseläimeksi.

– Se on hämmästyttävää. En osaa kuvitella, että se tapahtuisi meillä, sanoo tietokirjailija Jouni Tikkanen.

Tikkanen on tarttunut tuoreessa kirjassaan tapahtumiin, joiden seurauksena veri värjäsi suden ja ihmisen suhteen Suomessa yli sadaksi vuodeksi. Lauma-kirja kertoo, kuinka tavallisesta metsän eläimestä tuli ensin haittaeläin ja sitten itse paholaisen inkarnaatio.

Siitä tuli oudolla tavalla myös piikki suomalaisen sivistyneistön pehmeään nahkaan.

Kun hirvet loppuivat, susi alkoi syödä karjaa

Suomalainen maaseutu oli eläväistä 1880-luvun lopulla. Uuden ajan koneet ja kotkotukset olivat vasta ovella eikä kaupungistuminen ollut alkanut. Kansa sai elantonsa pientiloilta, joilla kasvatettiin karjaa ja tuon ajan muotiviljaa, kauraa.

– Pienet paikat olivat suurempia ja suuret paikat pienempiä kuin nykyään. Turussa oli vain 20 000 asukasta, mutta esimerkiksi Velkuan kunnassa asui satoja ihmisiä enemmän kuin nykyään, Jouni Tikkanen kertoo.

Pellot oli aidattu pistoaidoin ettei vapaana metsissä laiduntava karja pääsisi syömään satoa. Pientilojen lehmät ja lampaat kalusivat kylien lähimetsistä kaiken syötäväksi kelpaavan kasvuston. Paljaaksi kalutut metsät eivät enää houkutelleet muita sorkkaeläimiä. Ne hirvet, joita metsissä vielä samosi, metsästettiin yhä kasvavan väestön ravinnoksi. Hirvi kuoli paikalliseen sukupuuttoon. Sudelle tuli nälkä.

– Susi korvasi hirvien jättämän aukon saalistamalla karjaa. Tämä ajoi suden lähelle ihmisen elinpiiriä, Tikkanen sanoo.

Susivahingot olivat pientilallisille valtava tulonmenetys. Tästä syystä sutta oli vihattu koko maassa jo keskiajalta asti.

Susi tehtiin lainsuojattomaksi jo 1347 Mauno Eerikinpojan maanlaissa. Suomi oli tuolloin osa Ruotsia. Kihlakunnat ja kaupungit alkoivat maksaa susista tapporahaa ja joka pitäjään nimettiin jahtivouti.

– Jahtivouteja vastustivat kaikki. Heistä koitui veroja, joita kukaan ei halunnut maksaa. Voudeista tuli yleinen pilkanaihe.

Pyyntikonstit olivat puutteelliset. Susia jallitettiin lähinnä passiivisilla pyydyksillä. Metsään kaivettiin hukanhautoja, viritettiin jalkarautoja ja asetettiin myrkytettyjä haaskoja.

Aktiivisempaa sudenpyyntiä edusti sudenajo, jossa yritettiin ajaa susilauma aitaan. Joukko miehiä lähti tussarein aseistettuna mölyämään ja marssimaan metsään pelotellakseen suden liikkeelle. Ryypiskelyksihän se meni. Sudet livahtivat miesten välistä ja jolkottivat karkuun.

Silloin tällöin taitava metsästäjä osui pesälle tai jäljitti suden koirien kanssa. Saaliista maksettiin tapporaha. Näin susien liikkeistä jäi jälkiä byrokratian kirjoihin ja kansiin.

Ensimmäinen lapsi saa surmansa

Eräänä talvi-iltana Velluan kylässä sijaitsevassa maalaistalossa äiti pyysi kahdeksanvuotiasta Karl Johania viemään perunankuoret tunkiolle. Elettiin vuoden 1880 alkua. Tammikuu oli vähäluminen.

Kukaan ei nähnyt mitä tapahtui, mutta kerrotaan, että perunankuoret oli asianmukaisesti heitetty tunkiolle, ja että poika oli samalla reissulla päättänyt käydä tarpeillaan tunkion takana. Silloin susi tai susipari oli iskenyt kiinni poikaan ja raahannut hänet metsään. Näin pääteltiin jäljistä ja näin tapahtumat on kuvattu kruununvoudin kuvernöörille kirjoittamassa kirjeessä ja sanomalehdissä, jotka uutisoivat surmasta.

Kyläläiset lähtivät hukkien erään, mutta heidän karuksi tehtäväkseen jäi koota pojasta jälkeen jääneet palaset metsästä. Nahaton pää, sormia, housut ja saapas, toinen jalka.

Susilaumaa johtaa usein naaras. Myöhemmin Velluan kylässä liikkuneesta naaraassudesta kerrotaan, että se olisi ollut pilkullinen. Siitä, että se hyökkäsi vihollisensa jälkeläisen kimppuun, voi päätellä, että se oli myös tavanomaista rohkeampi.

– Eläin voi oppia käyttämään hyväkseen uutta ravintokohdetta. Tiedetään, että yksittäinen kalalokki voi tyhjentää jokin rannan kahlaajien pesistä, Tikkanen tietää.

Mynämäen seudulla reviiriään pitävä lauma oppi, että lapsi on saalis siinä missä jänis, lammas tai vasikka. Tulevan vuoden aikana lauma saalisti 20 lasta lisää. Kirkonkirjoissa lapsen nimen perässä saattaa lukea “äten af varg”.

Fennomaanit ja rukoilevaiset susijahdissa

Lapsensurma ei jäänyt huomaamatta Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Ei, vaikka lapsia kuoli muutenkin paljon. Karl Johan Hörnbergin perheestä tulirokko vei kaksi lasta nuorempaa lasta. Heidän kuolemastaan ei kirjoitettu lehtiin. Sen sijaan Karl Johanin surmasta kerrottiin Jouni Tikkasen kirjan mukaan liki kahdessakymmenessä sanomalehdessä.

Sekä senaatti että kunnat, joissa lapsia surmanneet sudet liikkuivat, lupasivat yhä parempia tapporahoja. Tulostakin tuli, sillä torppari Antti Karhunperä onnistui löytämään suden pesälle toukokuussa 1880. Karhunperä tappoi pesästä viisi pentua. Susiparia hän ei ehkä aikonutkaan tappaa, vaikka olisikin saanut kiinni. Moni metsästäjä toimi samoin. He “munittivat” susia. Kun susi sai lisää pentuja, metsästäjä sai lisää tapporahoja.

Karhunperän saalis ei kuitenkaan lopettanut surmia. Laumaan jäi kaksi pentua ja edelleenkin nälkäinen aikuinen pari. Viranomaiset toimeenpanivat yhä uusia susijahteja. Yhteen suurimmista osallistui pelkästään Marttilan kunnasta 1700 miestä. Saaliiksi ei saatu yhtäkään sutta.

Susien karkottamisesksi huudettiin apuun jo taivastakin.

– Erään tiedon mukaan rukoilevaiset järjestivät Eurassa tiheään rukoushetkiä susien häätämiseksi. He uskoivat, että itse antikristus on tullut maan päälle ja syö lapsia. Tämä taas johtui rukoilevaisten mielestä siitä, että katekismusta ja virsikirjaa oltiin uudistamassa.

Fennomanian toinen aalto oli Suomessa huipussaan samaan aikaan susisurmien kanssa. Se, että susia ei saatu hengiltä kotimaisin konstein ja miehin, oli kansallisuuusaatteen kirkastamille ankara paikka. Sudet napsivat köyhälistön lapsia ja sivistyneistö kauhisteli sitä lehdistössä. Sen pidemmälle ei tunnuttu pääsevän. Viranomaiset olivat jo päättäneet kutsua lukaaseja, ammattimaisia metsästäjiä Venäjältä.

– Jopa Zachris Topelius kirjoitti lapsensurmista Huvudstadsbladetiin syksyllä 1881. Tekstin nimi oli Skydd för Finlands barn. Topelius oli tietysti lasten ystävä, mutta eniten häntä vaikutti harmittavan ja nolottavan, ettei Suomen kansa pysty hoitamaan itsenäisesti asioitaan, Tikkanen kertoo.

Sudella on taas tehtävä, se saa harventaa hirvi- ja kauriskantaa

Lukaasien avulla sudet saarrettiin käyttämällä lippusiimamenetelmää. Siinä sudet saarretaan päivämakuulle ja lauman johtava naaras päätettiin hengiltä. Näin susia metsästetään yhä tänä päivänä.

Kun tultiin 1900-luvulle, Suomi oli jotakuinkin sudeton. Sudet olivat kaikonneet Venäjän Karjalaan, Kuolan niemimaalle ja pohjoisessa Norjaan. Varsinais-Suomeen sudet palasivat vasta 2000-luvulla.

– Siellä niitä tarvitaankin valkohäntäkauriiden säätelijänä. Kauriit ovat alkaneet vaikuttaa jopa mustikanvarpujen peittävyyteen metsässä. Tilanne on aikalailla toinen kuin hirvettömässä Suomessa 1880-luvulla.

Tänä päivänä näitä erittäin uhanalaisiksi luokiteltuja eläimiä on Suomessa Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 165-190 yksilöä.

Jouni Tikkasen mielestä susiasenteet Suomessa ovat rauhoittumaan päin. Hän erottaisi susipelon ja susivihan toisistaan. Pelkoa heräättävät jopa yli sadan vuoden takaiset tapahtumat.

– Susiviha juontuu pääasiassa siitä, että susi saalistaa metsästyskoiria. Meillä on tapana, että riistaa metsästetään vapaana juokseville koirilla, ja susi syö niitä.

Noiden kohtalokkaiden 1880-luvun alkuvuosien surmat jäivät viimeisiksi. Yli sataan vuoteen susi ei ole raadellut ihmistä Suomessa. Ei susi mikään leppoisa pörrö kuitenkaan ole.

– Onhan se suurpeto. Väärällä luottamuksella tai väärin kohdeltuna se voi olla vaarallinen, sanoo Jouni Tikkanen.

Lauma-teos (Otava) ilmestyy 5.9.2019

Susikannan hoitosuunnitelma saa kritiikkiä pohjalaisilta

Kuka kutsui suden

Brexitin riepotteleman Britannian tuoreen pääministerin Boris Johnsonin pikkuveli, Jo Johnson kertoi tänään eroavansa hallituksesta.

– On ollut kunnia palvella yhdeksän vuotta kansanedustajana sekä ministerinä kolmen eri pääministerin alaisuudessa, hän kommentoi sosiaalisessa mediassa.

Jo Johnsonin mukaan uskollisuudessa omaa perhettä kohtaan ja kansallisen edun toteuttamisessa on kuitenkin ristiriita, joka oli hänelle liikaa.

Samalla 47-vuotias Johnson jättää myös kansanedustajan tehtävänsä.

Johnsonin veljesten konservatiivipuolue on joutunut brexit-pyörityksessä repivien riitojen kohteeksi. Pääministeri erotti hiljattain 21 puolueen jäsentä, koska nämä eivät tukeneet hänen brexit-strategiaansa.

Se voi olla kumpi tahansa. Ajatus on liki kahden tuhannen keskustalaisen kokousedustajan mielessä, kun nuija kopahtaa. Ehdokkaiden puheet saattavat ratkaista keskustan johtajuuden lauantaina ylimääräisessä puoluekokouksessa Kouvolan jäähallissa.

Keskusta valitsee Juha Sipilän seuraajaksi joko 32-vuotiaan elinkeinoministeri Katri Kulmunin tai 45-vuotiaan puolustusministeri Antti Kaikkosen. Kumpaakaan ei voi sanoa ennakkosuosikiksi.

Tuoreen HS-gallupin mukaan Katri Kulmuni on hiukan suositumpi koko kansan piirissä kuin Antti Kaikkonen. Puolet ei osannut nimetä kyselyssä suosikkiaan.

Suomenmaan tällä viikolla tekemässä kyselyssä Kaikkonen sai taakseen yhdeksän, Kulmuni kuusi piirijohtajaa, neljä harkitsee kantaansa.

Kyse ei ole vain siitä kumman puoluekokousedustajat heistä valitsevat, vaan ehdokkaiden taustajoukot selvittelevät samalla välejään Sipilän kaudesta.

Homehtuneet pitkien puukkojen yöt

Kouvolassa on ennenkin tehty keskustalaista puoluehistoriaa. Vuonna 1964 siellä vaihtui Maalaisliiton puheenjohtaja, kun V.J. Sukselainen hävisi äänestyksessä Johannes Virolaiselle.

Virolaisen valtaannousua oli junailemassa presidentti Urho Kekkonen, mutta 2000-luvun kokousedustajia eivät satraapit ohjaa, keskustavaikuttajat vakuuttavat.

– Pitkien puukkojen yö on homehtunut sanonta, keskustan entinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki arvelee.

Piirijohtajat eivät hänen mielestään nykyään edes yritä saada edustajia yhteiselle kannalle.

Monella puoluekokousedustajalla on edessään pitkä bussimatka kokouspaikalle perjantaina tai viimeistään lauantaiaamuna. Busseista löytyy tukijoita kummallekin ehdokkaalle.

– Bussikeskusteluissa spekuloidaan tulevalla, koska kyllähän ihmiset tosissaan yrittävät vaikuttaa, mutta ei pakolla. Bussimatkalla tällaiset keskustelut luovat tunnelmaa ja viihdyttävät, kuvaa Jäätteenmäki.

Ehdokkaiden kotipiireistäkään ei 100-prosentista tukea

Niin sanottujen mahtipiirien, kuten Pohjois-Pohjanmaan, ei uskota ratkaisevan äänestystä, koska niissäkin tuki ehdokkaille on jakautunut. Kukaan ei ennalta laskisi lestadiolaisten ääniäkään kummankaan ehdokkaan piikkiin.

Kulmunin kotipiiri Lappi tai Kaikkosen Uusimaa ovat omiensa takana, mutta eivät sataprosenttisesti.

Toinen keskustakonkari, europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen myöntää, että aiemmin voitiin laskea etukäteen, montako päätä on ehdokkaiden takana. Junttatyöllä oli merkitystä, mutta ei enää. Hänestä puolueen toiminta on tervehtynyt.

– Miten kukaan voisi ohjata tukea jollekin henkilölle sellaisessa puolueessa, joka on muutamassa vuodessa menettänyt puolet kannattajistaan toisille, Pekkarinen letkauttaa.

Hän viittaa keskustan huonoon vaalitulokseen ja heikkoihin kannatuslukuihin.

Yle uutisten torstaina julkaistussa mielipidemittauksessa puolueen kannatus oli historiallisen surkea, 11,6 prosenttia. Puheenjohtajakisakaan ei ole saanut mittareita värähtämään ylöspäin.

Uusi puheenjohtaja joutuu palauttamaan äänestäjien lisäksi omien rivien uskoa puolueeseen. Ehdokkaiden takana kuplii linjariita siitä, mistä puolueen uusi nousu haetaan. Kulmuni tukijoineen haluaa myös tehdä selvän pesäeron Sipilän kauteen.

Kumman johdolla uuteen nousuun?

Kulmunin ja Kaikkosen välistä kamppailua keskustan johtajuudesta on sanottu värittömäksi. Kyseessä on henkilövaali, useimmat keskustalaiset sanovat.

Totisempi Kulmuni vai lupsakka Kaikkonen. Tuore toisen kauden kansanedustaja, asioihin perehtyvä Kulmuni vai kokenut ja kestävä, vaalirahakohun kolhaisema Kaikkonen.

Niin on hyvä kuin käy, kumpi tahansa valitaan, väittävät kaikki.

Mutta aivan viime päivinä tunnelma on muuttunut jännittyneeksi, kun yksittäiset keskustavaikuttajat ja ryhmät ovat ilmoittaneet tuestaan jommallekummalle.

Tunnettujen keskustalaisten ryhmittyminen ehdokkaiden taakse on tuonut esiin myös linjaeroja, joita ehdokkaisiin ei ole julkisuudessa haluttu liittää. Erot eivät välttämättä kerro niinkään Kulmunista tai Kaikkosesta kuin heidän tukijoistaan.

Kouvolassa äänestetään paitsi tulevaisuudesta myös menneestä Sipilän kaudesta.

Mistä kannatusnousua haetaan?

Eduskunnasta luopuneiden konkarikansanedustajien ukkoryhmä – kuten he itseään kutsuvat – asettui maanantaina Katri Kulmunin taakse. Olavi Ala-Nissilä, Kauko Juhantalo, Timo Kalli, Eero Reijonen ja Mauri Pekkarinen kutsuvat tiedotteessaan Kulmunia muun muassa aatteellisesti valistuneeksi johtajaksi.

Ukkoryhmä joutui Sipilän kaudella sivurooliin, syrjään politiikan tekemisen ytimestä. Pekkarinen yritti taistella itsensä ministeriksi, mutta hävisi paikan Mika Lintilälle.

Ukkoryhmän mukana Kulmuniin kanavoituu moite tai jopa kosto Sipilän kauden politiikasta.

Kulmunin konkaritukijoiksi ilmoittautuivat myös Seppo Kääriäinen ja Sirkka-Liisa Anttila. Hekin tekevät julkituloissaan pesäeroa viime hallituskauteen.

Sirkka-Liisa Anttila kertoi Ylen Aamu-tv:ssä elokuun puolivälissä kuinka Sipilän kaudella “me unohdettiin alueet ja alueet kosti meille”. Niin katkera vaalitappio hänen mielestään syntyi.

Alueiden kosto

Alueiden kosto on esillä myös Seppo Kääriäisen, Ossi Martikaisen ja entisen puoluesihteerin Pekka Perttulan Kanavaan elokuussa kirjoittamassa artikkelissa. Sen johtopäätökset Sipilän kaudesta ja ehdotukset uuteen nousuun ovat pitkälti samat kuin Katri Kulmunin kampanjassa julkaistussa 80-sivuisessa pamfletissa.

Ydinajatus on aluepolitiikan ja alueellistamisen vahva paluu.

Kulmuni puhuu pienten sairaaloiden puolesta. Maalaiskaupunkien palvelut pitäisi turvata.

Kääriäinen kumppaneineen haluaa, että valtion ja sen omistamien yritysten läsnäolo näkyy kaikkialla maassa.

Kulmunin taustajoukoissa vaaditaan keskustan paluuta poliittisesti juurille ja maaseudulle. Sillä pitäisi voittaa takaisin nukkumaan jääneet tai muille karanneet äänestäjät ja palauttaa keskustan vahvempien tukialueiden luottamus.

Kurkotus väkirikkaille alueille

Kaikkosen taakse ryhmittäytyneet näkevät Kulmunin taustajoukkojen suunnitelmissa nostalgian kaipuuta.

– Vain vanhat vaalijulisteet puuttuvat, eräs keskustalainen puuskahtaa.

Kaikkonen nähdään kuplien puhkaisijana, jonka johdolla keskusta ei käänny sisäänpäin vaan kurkottaa tukijoukkojaan laajemmalle.

– Edistys tai paluu vanhaan, Kaikkosen tukija toteaa puheenjohtajakisasta.

Kokeneet keskustanaiset kuten entiset ministerit Anneli Jäätteenmäki, Liisa Hyssälä ja Eeva Kuuskoski, europarlamentaarikko Elsi Katainen sekä Hilkka Kemppi ja Marisanna Jarva sanovat kannanotossaan, että Kaikkonen on osoittanut pystyvänsä puhuttelemaan ihmisiä niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

Keskustan poliittinen viesti pitäisi heidän mielestään suunnata myös etelän väkirikkaille alueille, jotta puolue tulevaisuudessa kasvaa.

Saarikon kohtelu suututti

Kaikkosen takaa löytyvät myös monet Sipilän kauden ministerit kuten Anu Vehviläinen ja Sipilän seuraajaksi veikattu Annika Saarikko.

Saarikon tuki-ilmoituksesta nousi epäily, että hän petaa omaa tulevaisuuttaan ja mahdollista valintaansa puheenjohtajaksi myöhemmin Kaikkosta tukemalla.

Saarikko on näinä päivinä saamassa toista lastaan eikä ole mukana kisassa. Loppuraskauden vaiheet pitävät hänet ilmeisesti myös pois kokouspaikalta.

Jäätteenmäki sanoo, että Saarikon tölviminen oli yksi syy siihen, että hän päätti julkisesti tukea Kaikkosta.

– Oli törkeää, että julkisuudessa spekuloitiin sillä, pelaako Saarikko omaa peliään, Jäätteenmäki puuskahtaa.

Molempien leirien ulkopuolella oleva kokenut keskustavaikuttaja on Jäätteenmäen kanssa samaa mieltä. Hän kertoo, että Saarikko oli heti Sipilän eroilmoituksen jälkeen todennut pienessä piirissä, ettei hän aio asettua ehdolle.

– Annika tiesi hyvin, että se voi olla sitten tässä, tilaisuus menee ohi, keskustavaikuttaja muistelee.

Kulmunilla kova voitontahto

Kulmuni ja Kaikkonen ovat kiertäneet maata ja istuneet ehdokastenteissä kylki kyljessä, mutta heidän kampanjoissaan on ollut iso ero.

– Näkyy, että Katrilla kovempi voitontahto. Antti tietää, mitä valta tuo tullessaan, arvioi eräs keskustalainen.

Kaikkonen on taustaryhmineen tehnyt kampanjaansa asialliseen, melkeinpä varovaiseen tyyliin.

Hän tuntuu yksinkertaisesti luottavan siihen, että hän tuntee kentän ja kenttä hänet.

Ryhmäpuheenjohtajana toiminut Kaikkonen tietää, että hänen niskaansa kaatuu puheenjohtajakisassa vastuu vaalitappiosta siitä huolimatta, että Kulmuni kuului varapuheenjohtajana myös ykkösrinkiin.

Kaikkoseen verrattuna Kulmunin kampanjaa on käyty näkyvästi ja innolla. Pamfletin lisäksi julkisuuteen on tykitetty tiedotteita tukijoista, podcasteista ja esiintymisistä.

Ammattimaisen kampanjoinnin taustahahmoiksi mainitaan muun muassa Kulmunin erityisavustaja Kari Jääskeläinen, Kulmunin puoliso ja kokenut keskustalobbari Jyrki Peisa sekä lappilainen keskusta-aktiivi Janne Kaisanlahti.

Alkaako pulina puoluekokouksen jälkeen?

Pekkarinen ja Jäätteenmäki ovat yhtä mieltä siitä, että ratkaisu jää puoluekokoukseen, Kouvolan jäähalliin. Puheenjohtajehdokkaiden puheet voivat kääntää epävarmojen kannat puolelleen. Merkitystä saattaa olla myös tukipuheenvuoroilla.

Kouvolassa viitisenkymmentä vuotta sitten puheenjohtajaksi valittu Johannes VIrolainen istutti politiikan kieleen sanonnan “kansanvalta on puhunut, pulinat pois”.

Tällä kertaa uudella puheenjohtajalla on tekemistä oman ministeriryhmän yhtenäisyyden kanssa, kun kilpakumppani joutuu nielemään pettymyksensä valtakamppailusta.

On myös mahdollista, että raastava keskustelu Sipilän kaudesta ja keskustan suunnasta alkaa toden teolla vasta puheenjohtajavaalin jälkeen.

Lisää aiheesta:

Keskustaa on vaivannut puhumattomuuden kulttuuri, sanoo puheenjohtajaksi pyrkivä Katri Kulmuni – "Meidän pitäisi luoda ihmisille toivoa"

Keskustan johtoon pyrkivä Antti Kaikkonen julistautuu tolkun vihreäksi: Keskikentän mies vierastaa poliittisia äärisuuntia

– Olemme tässä viimeisimmät 10 vuotta odottaneet milloin kahvikupit palaavat arkikäyttöön, mutta täytyy kyllä myöntää, ettei sitä hirveästi ole näkyvissä. Suomalaiset pitäytyvät tiiviisti mukeissa, Arabian muotoilupäällikkö Irina Viippola sanoo.

Mikä sitten selittää mukien suosion?

Yksi keskeinen syy on niiden koko. Muki vetää enemmän kuin siro kuppi. Koska kahvi ei ole enää ylellisyystuote, sitä nautitaan mielellään paljon kerrallaan.

– Mukien yleistyminen liittyy myös työntekokulttuuriin. Kahvin kanssa liikutaan ympäri työpaikkaa ja mukihan on silloin kätevä. Mutta on tilanteita, jolloin on ehdottoman tärkeää, että on kuppi ja vati. Häät, rippijuhlat, valmistujaiset tai 50-vuotisjuhlat – tai ehkä nykyään 70-vuotisjuhlat – niissä tarvitaan sellaista vanhanajan fiilistä kuppeineen ja tasseineen, Viippola jatkaa.

Koristeiset kahviastiastot, jos niitä ylipäänsä enää on, pölyyntyvät kaapeissa odottaen suuria juhlia.

Myrna-sarjaa löytyi aikoinaan lähes joka kodista

Yksi Suomen tunnetuimmista kahviastioista on Arabian Myrna. Myrna on ollut Suomen myydyin kahviastiasto kautta aikojen. Se oli tuotannossa pitkään, vuodesta 1938 vuoteen 2005.

Myrnasta lähdettiin alun alkaenkin tekemään myyntimenestystä. Sitä suunniteltaessa jopa tutkittiin, mitkä värit olisivat kuluttajien mieleen.

Ruskean värin takia - tai siitä huolimatta - Myrnasta tuli hitti.

Myrnan suunnitteli Lappeenrannassa syntynyt taiteilija Olga Osol (1905–1994.) Suku oli muuttanut Venäjältä Suomeen 1800-luvulla.

Iloa pula-ajan emännille

Yleismaailmallinen talouslama sai alkunsa syksyllä 1929, kun New Yorkin pörssi romahti. Se heijastui Suomeenkin. Tuli joukkotyöttömyyttä. Palkat alenivat. Satovuodetkin olivat huonoja.

Lama ei näkynyt Arabian tuotannossa. Tuon ajan kuvastot kertovat päinvastoin valikoimien laajentumisesta. Ankeana aikana koteihin haettiin astian kokoista iloa.

Olga Osol halusi tehdä koko kansan juhla-astiaston. Myöhemmin hän muisteli Myrnan syntyä näin:

"Minulta pyydettiin juhlallista kahvikuppia. Ajat olivat silloin ankeat ja juhlatunnelmaa tarvittiin mielialan nostamiseksi. Suunnittelin Myrnan maaseudun ja pikkukaupungin koteihin. Ajattelin niiden sisustuksia, vaatimattomia koteja vanhoine tavaroineen. Sinne piti Myrnan tuoda juhlan tuntua: pöytään levitetään puhdas liina, katetaan kauniisti, ovi avataan ja vieraat kutsutaan sisään."

Olga Osol nimesi astiaston amerikkalaisen filmitähden Myrna Loyn mukaan. Loy oli Osolin ikätoveri. Molemmat olivat syntyneet 1905.

Taiteilijan tehtävänä ei ole parantaa ihmisten makua

Myrnan ruskean kukan mallina oli saksalainen siirtokuva. Kun se yhdistettiin tsekkiläistä empiretyylistä astiastoa mukailevaan AX-kahviastiastoon, syntyi monia miellyttävä juhla-astiasto.

"Löysin kahville houkuttelevan lämpimän värisävyn. Kuva kiinnitettiin valmiiksi lasitettujen astioiden päälle ja kultareunukset maalattiin käsin. Kultaus toi mielestäni oikeaa juhlan tuntua. Suunnittelin ensin vain kupit lautasineen. Ajattelin että ostajien rahat riittävät niihin paremmin kuin kokonaiseen kahvikalustoon. Mutta kahvikalustoa pidettiin tehtaassa parempana ratkaisuna ja niin suunnittelin sitten kerma-ja sokeriastian, kakkuvadin ja kahvikannunkin."

Runsas aito kultaus kupin ja lautasen reunassa ja filmitähden nimi – tulos puhutteli ostajia.

Osolin mielestä teollisuuden palveluksessa olevan taiteilijan tehtävänä ei ollut parantaa ihmisten makua vaan ilahduttaa heitä miellyttävillä esineillä.

Vielä 1950-luvulla Myrna kävi niin hyvin kaupaksi, että Arabialla myyntiosastolla sille ehdotettiin muistopatsasta.

Jakanut mielipiteitä alusta saakka

Myrna on astiamaailman mustamakkara. Sitä joko rakastetaan tai inhotaan. Melkein kaikilla tietyn ikäisillä suomalaisilla on omat värittyneet muistikuvansa tästä ruskeakukkaisesta kahvipöydän kuningattaresta.

Myrna oli ja on ilmiö. Jopa siinä määrin, että tekisi mieli veikata sen vielä jonakin päivänä olevan kuuminta retrohottia, jota muotitietoiset erikoisuudentavoittelijat etsivät kirppareilta.

Vielä ei ole se aika. Nyt vanhan tavaran kaupat ja kirpputorit pullistelevat Myrnaa.

– Myrna ei liiku, kerrotaan turkulaisesta Antiikkiliike Wanhasta Eliaksesta. – Niin kuin ei vanhempi Arabia muutenkaan.

Viesti on samanlainen Vanhat kupit-verkkokaupasta.

–Vanhempi Arabia ei hirveästi liiku. Nyt kiinnostavat -60,-70 ja 80-luvun astiat. Myrnaa meille tarjottiin viimeksi eilen. Sitä tulee myyntiin muutaman kerran viikossa. Sitä myyvät joko pienempään asuntoon muuttavat ikäihmiset tai niitä vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan perineet keski-ikäiset.

– Myrna-astioilla on jonkin verran kysyntää lähinnä perintöastiastojen täytteeksi, kertoo Tuulikki Räikkönen Astiataivaasta.

– Myrnaa tarjotaan melko usein, koska sitä löytyy niin monesta kodista. Astioita tarjoavat lähinnä kuolinpesät. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Myrna on osittain kestosuosikki, kun se on monesti ollut se mummolan pyhäkalusto. Siihen liittyy paljon tunteita, joten ostajia on joka ikäluokasssa.

– Myrnaa tuodaan enemmän kuin ostetaan, kertoo myös kauppias Tiina Westerlund Astialiisasta. –Mutta ei se tee sitä arvottomaksi. Myrna on jakanut mielipiteitä ihan alkumetreiltä lähtien. Toisille siinä on aivan liikaa kukkia ja kultaa, osalle meistä se on aina se suloisin ja rakkain astiasto.

Arabia juhli 100-vuotiasta Suomea kymmenen mukin erikoiskokoelmalla. Perinteisiä kuvituksia siirrettiin mukeihin. Kuvitukset valittiin Arabian tuotantohistorian tutkimustyön ja yleisöäänestyksen tuloksena.

Myös Myrna-koriste pääsi hetkeksi komeilemaan mukin kylkeen.

Turkin varapresidentti Fuat Oktay on toistanut viestin, joka mukaan Turkki on valmis päästämään Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset jatkamaan matkaansa. Oktayn mukaan rajat avataan, ellei Euroopan unioni lisää tukeaan Turkille. Turkki ja EU sopivat keväällä 2016 järjestelystä, joka pysäytti Kreikkaan suuntautuvan pakolaisliikkeen lähes täysin.

Turkin mielestä se ei ole saanut sovun yhteydessä luvattuja rahoja täysimääräisinä, ja se on useaan otteeseen uhannut irtaantua ratkaisusta.

Eilen presidentti Recep Tayyip Erdoğan sanoi, että Turkki voi joutua avaamaan rajansa pakolaisten päästämiseksi maasta, ellei se saa riittävästi apua pakolaistilanteen hoitamiseksi. Turkki haluaisi perustaa turvavyöhykkeen Pohjois-Syyrian kurdialueelle. Presidentti Erdoğanin mukaan Syyriaan voitaisiin lähettää miljoona pakolaista. Muun muassa asuntojen rakentamiseen tarvittaisiin ulkopuolista apua. Suurin osa Turkkiin tulleista pakolaisista ei ole kotoisin alueelta, jonne Turkki suunnittelee turvavyöhykkettään.

Turkki painostaa EU:ta ja Yhdysvaltoja

Turkki on käynyt keskusteluja Yhdysvaltain kanssa turvavyöhykkeen valvonnasta ja laajuudesta. Syyrian kurdit ovat olleet arvokkaita liittolaisia Yhdysvalloille ääriliike Isisin vastaisessa taistelussa. Turkin mielestä Pohjois-Syyrian kurdihallinto on sidoksissa Kurdistanin työväenpuolueeseen (PKK), joka käy aseellista taistelua Turkissa.

Viime viikkoina Kreikan Egeanmeren saarille saapuvien siirtolaisten ja pakolaisten määrä on lähtenyt kasvuun, mutta Turkki sanoo edelleen valvovansa merirajaansa tarkkaan. Viime viikolla Egeanmeren saarille saapui Turkista yli 2 300 pakolaista ja siirtolaista. Elokuussa saarille saapuneiden määrä oli suurin sitten kevään 2016.

Turkissa on noin 3.5 miljoonaa syyrialaispakolaista ja ainakin 170 000 afganistanilaista.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) arvioi, että tänään kuolleen Zimbabwen entisen itsevaltaisen presidentin Robert Mugaben pitkä valtakausi jätti jälkeen hyvin ristiriitaisen perinnön.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Mugabe kuoli singaporelaisessa sairaalassa. Hän oli 95-vuotias.

Haavisto toteaa, että Zimbabwen talous on kuralla ja valkoiset maanviljelijät savustettiin maasta ulos. Hän arvioi, että Zimbabwella on edessään pitkä tie kestävään talouteen.

– Tietysti ihmisen poismeno on aina surullista, mutta Mugabe oli hyvin ristiriitainen persoona. Toisille hän oli vapaustaistelija, Haavisto sanoo Ylen haastattelussa.

Mugaben puhe jäi Haaviston mieleen

Ulkoministeri kertoo nähneensä Mugaben Afrikan unionin kokousten yhteydessä. Erityisesti Mugaben kolonialismia ja imperialismia vastustanut palopuhe on jäänyt hänen mieleensä.

Haavisto arvioi Mugaben olleen puhetta pitäessään noin 90-vuotias.

–Hän kutsui nuoria ihmisiä taisteluun imperialismia ja kolonialismia vastaan ja haistatti niin sanotusti Euroopalle aika pitkästi siinä puheessa ja sai raikuvat, myrskyisät suosionosoitukset nuorilta afrikkalaisilta.

Pekka Haavisto kertoo ymmärtäneensä tuolloin, että Mugabe oli monille vapaustaistelun symboli, vaikka eurooppalaisille Mugaben valtakaudesta nousivat päällimmäisinä esiin ihmisoikeusongelmat ja korruptio.

Haavisto arvioi, että yhden ihmisen poismeno ei vielä muuta huonoja hallintokäytäntöjä Zimbabwessa. Maahan jäi muun muassa Mugaben entinen puolue Zanu-pf ja hänen vallanhimoinen leskensä.

– Zimbabwe tarvitsee uudistamista. Toivottavasti myös hänen puolueensa alkaa elää tässä ajassa paremmin.

Lue myös:

Zimbabwen entinen presidentti Robert Mugabe on kuollut

EU-komission huomautus johtaa kevytautoja koskevan lain voimaantulon lykkäämiseen vuodella. Lain piti tulla voimaan marraskuun alussa, mutta nyt ajankohtaa lykätään vuoden 2020 marraskuun alkuun.

Vuoden aikana laki yritetään korjata sellaiseksi, että se täyttää EU:n vaatimukset. Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) arvioi Ylen haastattelussa, että aivan pienillä muuutoksilla ei lakia saada korjattua.

Kevytautot on suunnattu 15–17-vuotiaille nuorille, joilla ei ole vielä henkilöauton ajokorttia.

Ministeriö on tänään laittanut lausuntokierrokselle esityksen, jossa lykätään vuodella lain voimaantuloa. Marin kertoi tilanteesta tiedotustilaisuudessa eduskunnassa iltapäivällä.

Aikataulu muutoksille kireä

Ministeri piti tilannetta valitettavana niille perheille ja nuorille, jotka ovat mahdollisesti jo ehtineet hankkia kevytauton.

Ministeriö tekee Marinin mukaan kaikkensa, jotta laki saadaan korjattua komission vaatimuksia vastaavaksi. Takuuta siitä, että laki saadaan korjattua tällaiseen muotoon, ei Marinin mukaan ole. Hän piti aikataulua muutoksille kireänä.

Keinoja lain korjaamiseen voivat olla esimerkiksi kevytautojen nopeuden laskeminen 45 kilometriin tunnissa, vaatimus vetokoukusta ja ajoneuvon paikkamäärän laskeminen jopa kahteen, arvelee toimitusjohtaja Tero Kallio Autotuojat ja -teollisuus ry:stä.

Lisäksi ajokorttina saatetaan vaatia esimerkiksi liikennetraktorikorttia. EU-komissio tiukensi tulkintaansa siitä, miten ajokorttidirektiiviä sovelletaan niin kutsutun traktoriluokan ajoneuvoihin.

Voimaantuloa tai kumoamista pohdittiin

Marinin mukaan yksi vaihtoehto nyt päätetylle lisäajalle olisi ollut antaa lakien tulla voimaan. Tuolloin komissio olisi voinut käynnistää menettelyn Suomea vastaan, ja laki olisi voitu joutua myöhemmin kumoamaan.

Toisena vaihtoehtona olisi ollut nopeasti valmistella ehdotus lain kumoamisesta. Marin kuitenkin totesi, että kumoamisen läpimeno eduskunnassa olisi ollut epävarmaa, sillä kevytautolain takana oli yli 160 kansanedustajan enemmistö aiemmassa eduskunnassa.

Kevytautolain taustalla on ollut huoli mopoautoa käyttävien nuorten turvallisuudesta. Helmikuussa 2017 Sastamalassa kaksi nuorta kuoli, kun henkilöautolla ajanut mies törmäsi tahallaan mopoautoon.

Elokuun lopulla julki tuli EU-komission huomautus, jossa komissio oli huolissaan kevytautojen vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen.

Komissio arvioi, että kevytautoja ajavat 15-vuotiaat nuoret voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa haavoittuvassa asemassa oleville tienkäyttäjille, kuten pienille lapsille, jalankulkijoille, pyöräilijöille ja eläimille.

Mopoautojen kauppa hyytynyt

Kevytautot ovat jo hyväksytyn lain mukaan tavallisia henkilöautoja, joiden nopeus on rajoitettu korkeintaan 60 kilometriin tunnissa.

Ministeriö kertoi alkuvuonna, että kevytauton saa muuttaa henkilöautosta, joka on otettu käyttöön vuoden 2014 jälkeen ja on korkeintaan 10 vuoden ikäinen. Tällä varmistetaan, että kevytautoina on käytössä uudehkoja ja mahdollisimman turvallisia ajoneuvoja.

Kevytautojen on ajateltu korvaavan rakenteeltaan heppoiset mopoautot, joiden enimmäisnopeus on 45 kilometriä tunnissa. Mopoautojen myynti on romahtanut kevytautolakia odotellessa.

Autoala kritisoi komission huomautuksen tulleen pahasti myöhässä.

– Komissio ei todellakaan ansaitse puhtaita papereita toiminnastaan. Sen sijaan Suomi on toiminut lainvalmistelussaan ihan linjakkaasti, kommentoi Kallio Ylelle viime viikolla.

Aiempia uutisia kevytautoista

Joka viides ajokortin haluava hyppää auton rattiin jo 17-vuotiaana – lakimuutos vaikuttaa Jimi Hosion ja 8 000 muun alaikäisen elämään

Kokenut poliisi pelkää syksyä, kun kevytautot ilmestyvät teille – ei luota nuorten taitoihin: "Järjettömiä ohituksia ja rinnakkain ajoa"

Uusi nuorisoauto kauhistuttaa pyöräilyväkeä – tekivät Suomen aikeista EU-kantelun

Nuori pääsee kohta kevytauton rattiin ilman ajo-opetusta – asiantuntija lataa suorat sanat: "15-vuotias saa kuvaannollisesti ladatun aseen"

Robert Gabriel Mugabe syntyi 21. helmikuuta 1924 maassa, jota ei enää ole.

Nykyisin Zimbabwena tunnettu maa tunnettiin silloin nimellä Etelä-Rhodesia. Nimensä se oli saanut brittiläisen siirtomaaherran Cecil Rhodesin mukaan, ja maa kuului Britannian imperiumiin.

Taistelusta tätä imperiumia ja sen jälkeensä jättämää epäoikeudenmukaisuuden perintöä vastaan tuli Mugaben elämäntehtävä.

Hän oli kiistatta yksi Afrikan merkittävimmistä vapaustaistelijoista.

Ja hänestä tuli kiistatta yksi maanosan pahamaineisimmista diktaattoreista.

Valkoisten vähemmistövalta kaatui, Mugabe nousi valtaistuimelle

Mugabe suoritti nuoruudessaan useita yliopistotutkintoja eri puolilla Afrikkaa, muiden muassa Etelä-Afrikassa ja Ghanassa. Hän opiskeli kasvatus- ja taloustieteitä.

Mugabe omaksui marxilaisen ideologian, ja sen ideaali sortovallan alaisuudesta vapautuvasta kansasta yhdistyi Mugaben ajattelussa taisteluun siirtomaavaltaa vastaan.

Mugabe oli merkittävässä roolissa Zimbabwen itsenäistymiskamppailussa. Hän toimi vuodesta 1960 alkaen lukuisissa poliittisissa ja aseellisissa liikkeissä, joiden tarkoituksena oli lopettaa Rhodesian valkoisten vähemmistövalta.

Hän ihaili kolonialismin vastaisen taistelun ikoneja, kuten Ghanan Kwame Nkrumah'aa ja Tansanian Julius Nyerereä, ja unelmoi panafrikkalaisesta valtiosta.

Siirtomavallan vastainen taistelu vei Mugaben, kuten monet muutkin vapaustaistelun ikonit, vankilaan.

Hän käytti 12 vuoden vankilatuomionsa opiskellen. Mugabe johti Zimbabwen afrikkalaisen kansallisen unionin Zanun armeijaa sisällissodassa valkoista rotusortohallintoa vastaan.

YK:n pakotteiden ja sissikapinan johdosta Zimbabwessa järjestettiin vuonna 1979 ensimmäiset vapaat vaalit. Voittoon nousi Mugaben edustama Zanu-PF-puolue, ja Mugabe otti hoitaakseen pääministerin tehtävät.

Mugaben ja miljoonien zimbabwelaisten unelmat kävivät toteen, kun Britannia myönsi Zimbabwelle itsenäisyyden vuonna 1980.

Mugabe nousi maan ensimmäiseksi mustaksi johtajaksi. Hän toimi aluksi pääministerinä ja vuodesta 1987 eteenpäin presidenttinä.

Kuherruskuukausi ei kestä pitkään ja alkaa "Gukurahundi"

Mugaben hallinnon alkuvuodet 1980-luvulla olivat verrattain menestyksekkäitä monella mittarilla. Cecil Rhodesin siirtomaavaltaa symboloivat patsaat kaatuivat ympäri maata, ja maan pääkaupunki Salisbury nimettiin Harareksi.

Uusi uljas Zimbabwe sai valtavat määrät kehitysapurahaa länsimailta, ja Mugabe investoi aiempaa hallintoa enemmän opetukseen ja terveydenhuoltoon.

Köyhyys väheni tuntuvasti, ja kansalaisten lukutaito nousi Afrikan kärkikastiin.

Mugabe ei kuitenkaan sietänyt sitä, että demokratiassa hänen politiikkaansa arvosteltiin ja kyseenalaistettiin. Vuonna 1983 hän käynnisti yhden maan historian synkimmistä aikajaksoista, niin kutsutun Gukurahundin. Se on shonankielen sana, joka tarkoittaa "tuulta, joka kuljettaa roskat pois ennen sateita".

Sisäisissä puhdistuksissa kuoli kymmeniätuhansia siviilejä.

Mugaben hallinto ei koskaan hyväksynyt itselleen vakavia haastajia. Opposition edustajia pahoinpideltiin ja murhattiin toistuvasti.

Mugaben ja Zanu-PF:n voittamat vaalit on todettu vilpillisiksi useaan otteeseen.

Maaliskuussa 2007 pahoinpidellyksi joutui myös tärkeimmän oppositiopuolueen, Demokraattisen muutoksen liikkeen MDC:n johtaja Morgan Tsvangirai. Mugabe syytti puoluetta veljeilystä länsimaiden kanssa.

Mugaben hallinnon tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista joutuivat kärsimään myös muut kuin poliittiset vähemmistöryhmät. Mugabe kehotti 1990-luvun puolivälissä viranomaisia pidättämään homoseksuaalit, joita hän ei voinut hyväksyä.

Vuonna 1987 Mugabe keskitti lisää valtaa itselleen. Maahan luotiin uusi presidentti-instituutio, joka johti maata, sen hallitusta sekä sen armeijaa.

Mugabe sai nyt hajottaa parlamentin koska vain halusi, julistaa sotia ja jatkaa presidenttinä niin pitkään kuin itse halusi. Hän alkoi pian johtaa Zimbabwea käytännössä diktaattorin ottein.

– 1990-luvun puoliväliin mennessä Mugabesta oli tullut äkkipikainen ja kärttyinen diktaattori, joka ei sietänyt arvostelua ja joka halveksi oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksia. Hänet ympäröi ryhmä hännysteleviä ministereitä, jotka eivät piitanneet ympärillä vallitsevasta epäpätevyydestä ja korruptiosta, Mugaben elämänkerran kirjoittanut Martin Meredith kirjoittaa.

Vilja-aitan maatalous ajautui ahdinkoon

Osana siirtomaakauden valtarakenteiden purkua, Mugabe halusi jakaa viljelymaan uudelleen.

Vielä itsenäistymisen aikoihin noin 6 000 etupäässä valkoiseen vähemmistöön kuulunutta maatalousyrittäjää omisti lähes puolet Zimbabwen viljelykelpoisesta maasta.

Mugabe halusi saada omien sanojensa mukaan "maan valkoiset asukkaat, eli sen todelliset viholliset, kauhun valtaan".

Hän määräsi 1990–2000 -luvuilla valkoisten omistamat maat mustien käyttöön. Kokeneiden ja taitavien maanviljelijöiden maita jaettiin maattomille perheille, joilla ei ollut aiempaa kokemusta maataloudesta.

Usein maita jaettiin myös palkintoina Mugaben lähipiirille.

Tällä oli katastrofaaliset seuraukset.

Maatalousvaltaisen Zimbabwen talous romahti, ja entisestä Afrikan vilja-aitasta tuli elintarvikkeiden nettotuoja.

Vuonna 2009 kolme neljäsosaa zimbabwelaisista eli ruoka-avun varassa.

Mugabe syytti talouskriisistä entistä siirtomaaisäntää Britanniaa ja sen länsiliittolaistensa kanssa Zimbabwelle asettamia pakotteita.

Sadan biljoonan dollarin setelit ja maailmanennätysinflaatio

Mugaben hallinto kamppaili 2000-luvulla maailmanennätysinflaation kanssa. Hintojen vuosittainen nousuvauhti kiihtyi jopa sataantuhanteen prosenttiin.

Vuosina 1998–2002 rahaa paloi satojen miljoonien eurojen edestä myös Kongon demokraattisessa tasavallassa käytyyn sotaan, johon Zimbabwe oli monen muun afrikkalaisen maan tavoin lähettänyt joukkoja. Samaan aikaan Zimbabwen talous osoitti jo selviä hiipumisen merkkejä.

Maa kärsi elintarvikepulan lisäksi jopa 80 prosentin massatyöttömyydestä.

Sadattuhannet zimbabwelaiset pakenivat maan talousahdinkoa ulkomaille, etupäässä Etelä-Afrikkaan.

Osoituksena maan ahdingosta zimbabwelaisten naisten odotettavissa oleva elinikä laski Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vain 45 vuoteen, miesten 42 vuoteen.

Kansa seisoi leipäjonoissa, Gucci-Grace shoppaili

Mugaben korruptoitumisen symboliksi nousi lopulta hänen ja hänen lähipiirinsä tuhlaileva elämäntyyli aikakautena, jolloin suuri osa kansasta eli ruoka-avun varassa.

Silmätikuksi joutui erityisesti Mugaben toinen vaimo, häntä 41 vuotta nuorempi Grace Mugabe.

Hän rakennutti julkisilla varoilla itselleen kaksi palatsia, joista ensimmäinen sai lempinimen Gracelands. Perhe osti kiinteistöjä Hong Kongista, ja Gracen arvellaan tienanneen mittavia rahasummia timanttibisneksellä.

Grace Mugabe sai mediassa lempinimen Gucci-Grace, kun hänet nähtiin usein länsimaiden pääkaupungeissa shoppailemassa luksustuotteita.

Hän saattoi käyttää yhden kauppareissun aikana yli satatuhatta euroa, ja lopulta Euroopan Unioni asetti hänet vuonna 2002 pakotelistalle, koska koki sen olevan tehokas tapa vaikuttaa Zimbabwen johtoon.

Grace Mugabe ei sulattanut suunnitelmia miehensä vallastasyöksemistä. Syyskuussa 2017 hänellä oli ratkaiseva rooli Zanu PF -puolueen puhdistamisessa ja varapresidentti Emmerson Mnangagwan erottamisesta virasta.

Grace Mugabe kertoi aikeistaan pyrkiä Mnangagwan tilalle, mutta silloin oli jo myöhäistä. Hänen miehensä lähtölaskenta oli alkanut.

Ensin lähti valta, sitten terveys

Lopulta jopa Robert Mugaben lähipiiri sai tarpeekseen hänen itsevaltaisesta tavastaan hallita.

Vielä vuonna 2016 puhuessaan YK:n yleiskokouksessa, Mugabe sanoi hallitsevansa Zimbabwea kunnes "Jumala kutsuu luokseen".

Maan asevoimien johto ei jäänyt odottamaan Jumalan kutsua vaan syrjäytti vanhan presidentin sotilasvallankaappauksessa marraskuussa 2017.

Mugabelle annettiin tuntuva summa rahaa, oma talo ja 23-jäseninen palvelusväki.

Osuvana vertauskuvana hänen vallanhalulleen, Mugaben terveys alkoi heiketä pian hänen vallastasyöksemisensä jälkeen. Mies vailla valtaa oli vain varjo entisestään.

Hän sai usein sairaanhoitoa Singaporessa, missä hän lopulta tänään menehtyi 95-vuoden iässä.

Robert Mugabe hallitsi Zimbabwea 37 vuotta. Hän oli yksi Afrikan pisimpään hallinneista valtionpäämiehistä.

Minkälaisen perinnön Mugabe jättää taakseen? Mistä hänet muistetaan?

Mugaben ja Zimbabwen tarina on Afrikan tarina pienoiskoossa.

Siirtomaavallan vastaista taistelua seurasi itsenäistyminen ja sen mukanaantuoma tunne vapaudesta sekä usko valoisaan tulevaisuuteen.

Siirtomaavallan luomat vallan ja hyväksikäytön rakenteet eivät kuitenkaan hävinneet minnekään. Etnisten ryhmien väliset kiistat nousivat pintaan ja korruptio alkoi kukoistaa.

Valta korruptoi ja niin toden totta kävi Zimbabwessa ja monessa muussa entisessä siirtomaassa. Maanosa on täynnä johtajia, jotka eivät halua luopua vallasta.

Mugabe oli heistä häikäilemättömin.

Hänet tullaan muistamaan johtajana, jonka valta sokaisi niin perinpohjaisesti, ettei hän nähnyt oman kansansa köyhyyttä, nälkää ja kurjuutta.

Mugaben kestävin perintö on viesti, jonka hänen vallasta syöksemisensä lähettää diktaattoreille ja itsevaltiaille muissa Afrikan maissa ja ympäri maailman.

Kukaan ei hallitse ikuisesti.

Jutun toinen kirjoittaja, Petri Burtsov, työskenteli Yleisradion Itä-Afrikan avustajana Ugandassa vuosina 2010–2012.

Sosiaali- ja terveysministeriö on ottanut poikkeukselliset keinot käyttöön yrittäessään saada päätöksestään tietoa savolaiselle rengasfirmalle.

Ministeriö on kieltänyt iisalmelaista Vannetukkua myymästä tiettyä kuorma-auton renkaille tarkoitettua rengaskonetta. Kielto ei voi kuitenkaan astua voimaan, ennen kuin se on todistetusti saatu toimitettua perille yritykseen.

Ministeriöstä kerrotaan, että kiellosta on lähetetty ensin kuulemiskirje tavanomaisessa postissa. Tämän jälkeen kieltopäätös on yritetty saada perille postitse saantitodistuksella eli siten, että vastaanottaja on kuitannut saaneensa kirjeen.

Sen jälkeen päätös on annettu haastemiehelle toimitettavaksi. Kun tämäkään keino ei auttanut, ministeriö on julkaissut yleistiedonannon Virallisessa lehdessä ja maakuntalehti Savon Sanomissa. Tiedon katsotaan tulleen perille seitsemän päivää ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

– On hyvin harvinaista, että tällaiseen joudutaan. Tämä asia pyöri haastemiehillä pitkään. Puhutaan kuukausista, jopa vuodesta, sanoo yli-insinööri Kari Seppänen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Seppäsen mukaan vastaavaa on tapahtunut hänen kahdeksan vuotta kestäneellä urallaan vain kerran aiemmin. Silloinkin kohteena oli Vannetukku.

– Yleensä kirjeet löytävät normaalisti perille.

Yrittäjä: "Täysin valhetta, haastemieskin on meidän asiakas"

Ministeriöllä ja Vannetukun toimitusjohtaja Jukka Heiskasella on hyvin erilaiset kertomukset siitä, mikä poikkeukselliseen tiedonantoon on johtanut. Heiskanen asuu ulkomailla, mutta hänen mielestään tiedon olisi pitänyt tulla perille kotimaassakin.

– On täysin valhetta [ettei päätöstä ole saatu toimitettua]. Meillä on kolme kiinteää toimipistettä Suomessa. Posti tulee joka päivä ja haastemieskin on meidän asiakas.

Lain mukaan tiedoksianto on toimitettava asianosaiselle. Koska tässä tapauksessa kyse on yrityksestä, sen olisi voinut luovuttaa myös liikettä toimitusjohtajan poissa ollessa hoitaville henkilöille, "jos he ovat suostuneet ottamaan tiedoksiannon vastaan".

Ylen tiedossa ei ole, kenellä Vannetukussa on lain tarkoittama oikeus ottaa tiedoksianto vastaan toimitusjohtajan sijasta. Myöskään ministeriöstä ei saatu tähän varmaa tietoa perjantaina.

Yleensä kirjeet löytävät normaalisti perille. Kari Seppänen

Heiskasella on oma teoria siitä, mihin erikoinen tapaus liittyy.

Hän kokee saaneensa aiemmin ministeriöstä väärin perustein määrätyn kiellon, josta hän sittemmin kanteli. Tämän seurauksena ministeriö on alkanut Heiskasen mielestä kohdella Vannetukkua eri tavalla kuin muita. Sosiaali- ja terveysministeriöstä tämä kiistetään.

– Meidän maahantuomat koneet ovat ainoita, jotka tarkastetaan, vaikka me olemme hyvin pieni toimija tällä toimialalla. Onko se sattumaa? Heiskanen sanoo.

10 000 euron sakko uhkaa

Nyt Heiskasen yritystä odottaa joka tapauksessa rengaskoneen myyntikielto ja 10 000 euron uhkasakko, ellei hän toimita ministeriöön tiettyjä selvityksiä laitteen toiminnasta. Hän sanoo kuitenkin aikovansa tehdä ministeriön vaatimat muutokset.

– Nyt kun tiedän, mitä ne ovat, hän lisää.

Rengaskoneessa havaitut ongelmat eivät ministeriön mukaan ole sellaisia, jotka vaarantavat käyttäjän turvallisuuden. Kyse on puutteista asiakirjoissa, laitemerkinnöissä ja käyttöohjeissa.

– Jotta jotain tuotetta voi Suomessa myydä ja markkinoida, sen täytyy olla EU:n ja Suomen vaatimusten mukaisia, yli-insinööri Kari Seppänen sanoo.

Veronmaksajille yrittäjän ja ministeriön välinen pallottelu on jo joka tapauksessa ehtinyt maksaa: onhan sitä käsitelty ministeriössä, käräjäoikeudessa, aluehallintovirastossa ja sanomalehden ilmoituspalstalla ainakin kolmen kalenterivuoden aikana.

Vannetukku on ollut julkisuudessa aikaisemminkin muun muassa oikeustaisteluistaan kilpailijayhtiö Nokian Renkaiden kanssa, vähäpukeisten naisten käyttämisestä markkinointiin ja viimeisimpänä työpaikkakiusaamisesta.

Samaan aikaan se on tehnyt tasaisesti noin 20 miljoonan euron liikevaihtoa hyvällä liikevoittoprosentilla. Yhtiö työllistää Suomessa noin 80 ihmistä.